Pohjoismaisen tavan mukaan kihlaus oli yhtä pätevä kuin vihkiminen. Kihlauksesta syntyneet lapset olivat aviolapsia ja perillisiä, vaikka osapuolet olisivat kuolleet ennen kirkollista vihkimistä. Tätä maallista avioliittoa kirkkokaan ei pystynyt muuttamaan - se vain lisäsi mukaan oman siunauksensa. 1400-luvulla papin vihkiminen kuului jo aatelisen ja kaupunkilaisten hääseremonioihin. Talonpoikainen kansa sen sijaan tyytyi usein pelkkään kihlaukseen."
sivu 142
Eli pohjoismaissa kihlaus riitti aika pitkään valtaosalle ihmisistä, lapsetkin oli laillisia perillisiä eikääpäriä ...
Homma muuttui vasta 1700 luvulla.
sivu 142
Eli pohjoismaissa kihlaus riitti aika pitkään valtaosalle ihmisistä, lapsetkin oli laillisia perillisiä eikääpäriä ...
Homma muuttui vasta 1700 luvulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta tuskin lapset ennen 1700-lukuakaan syntyivät kihlauksesta. Varmaan tarvittiin, sanoisiko, konkreettisempia toimenpiteitä.
käy kaiken yli. Niin se muistaakseni meni keski-aikaisesa oikeuskaaressa. Se koski myös avioliittoa aviolupaus oli yhtä sitova kuin avioliitto.