Mikä näitä alueita sitoo toisiinsa? Miksi Bretagne on "pikku Britannia" ja Brittein saaret Iso-Britannia? Miksi Brittein saaret ylipäätänsä ovat BRITTEIN saaret? Kuinka vanhoja kyseiset nimitykset ovat?
Iso-Britannia ja Bretagne
a.b.c
161211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Britit on alkuperältään keltti heimo tai kelttiheimon ja Piktien sekaheimo.
Piktien alkuperä on hämärä, luultavasti samaa kantaa kuin Baskitkin.
Britit voi olla myös Piktiheimo ...
Bretangne on myös Piktien asuttama alue ollut, kuten on ollut koko Atlannin rannikko jossakin vaiheessa, siellä on sen niminen maakunta vielläkin ...
Britit (tai kenties oikeammin britonit erotukseksi nykyisistä briteistä) olivat puhtaasti kelttejä. Sekä kieleltään että kulttuuriltaan.
Piktit sen sijaan joko olivat tai eivät olleet kelttejä. Mahdollisesti he olivat (aiemmin saapuneiden?) kelttien ja varhemmin tulleen kansan sekoitus.
Bretagnen muinaisasutuksella ei ketjun kysymyksessä ole merkitystä, eikä pikteiksi kutsuta Brittein saarien ulkopuolella asuvia kansoja. Geneettistä sukulaisuutta baskeihin voi hyvinkin olla, mutta se ei tee heistä piktejä eikä baskeja.
Joka tapauksessa Bretagnessa on tuon muinaisasutuksen jälkeen asunut (ainakin) galleja ja sen jälkeen Brittein saarilta tulleita bretoneita (entisiä britoneita). Nimikin tulee britoni/bretoniasutuksesta.
Kyllä, näinhän jotkut uskoo ...
Tosin luin jostakin vanhan saagan, jossa Britonien alkuperäksi väitettin yhtä Piktien seitsemästä heimosta ja tämä heimo sai avioliitoon kautta Keltti kuninkaan.
Yläluokka siirtyi Kelttihallintoon ja kielikin muuttui sen seurauksena Klettikieleksi.
Se että Piktejä Roomalaiset pitivät sukuslaiskansana Baskeille perustuu heidän tatuointeihinsa ja ulkonäkö/kieli yhteyksiinsä.
Varsinaista tietoa alkueprästä ei ole, mutta Piktit ei koskaan alistuneet Roomalaiskomentoon.
Ranskassa on muuten Bretagnen alapuolella Piectonia niminen maakunta, ehkä se on sattuma ehkä ei ...
Kelteillä ei ole yhtä etnistä alkuperää, DNA tutkimuksissa kun on tutkittu Itävallan Kelttien kumpuhautojen ja Walesin Kelttien kumpuhautojen jäännöksiä, niin tulokseski on tullut että alueiden väestöon läheisempää sukua alueilla asuvalle nykyväestölle kuin toisilleen.
Eli nämä ns kansainvaellukset ei ole vaihtaneet koko väestöä läheskään niin paljon kuin on oletettu.
Niin, kelttiläisyys määräytyy kielen ja kulttuurin, ei geenien kautta. Siksipä britonit olivat puhtaasti kelttejä, vaikka heillä olisikin ollut piktiverta suonissaan.
pakenivat sakseja mannermaalle (Bretagne). No eivät tietenkään aivan kaikki mutta osa. Ja palasivat muutaman sadan vuoden kuluttua frankkien ja muiden viikinkijälkeläisten kanssa normanneina takaisin.
Siitä nimi Bretagne.
Normannit kyllä tulivat (tietenkin) Normandiasta, eivätkä Bretagnesta. Bretagnelaisten en tiedä palanneen, ainakaan merkittävissä määri (semminkin kun saarivaltiossa puhuttiin siinä vaiheessa anglosaksia).
oikaistuna, noin siinä kävi(kroniikoiden mukaan). On tietinkin selvää, että mitään laajaa kansanmuuttoa ei "takaisin" brittein saarille tullut. Sotajoulossa oli kaitenkin merkkittävä osa Bretagnelaisia.
Normanni nimitys on nimitys joita viikinkivalloittajien jälkeläiset käyttivät itsestään, he kyllä asuttivat normandiaa mutta myös muita alueita..
kielestä: saksien britannian valloitus ei tapahtunut nopeasti vaan pikku hiljaa, lähinnä läänitysten avulla eli on todennäköistä, että brit. kielissä oli jo saksivaikutteita kun britit "pakenivat" mannermaalle.
Normanneja asui pitkin ranskan atlannin rannikkoa, välimeren rantamilla ja he valloittivat ja asuttivat jopa sisilian
Siihen aikaan, kun Britanniasta tuli anglosaksinen ei mitään läänityssysteemiä ollut olemassakaan.
Ensimmäiset saksit olivat Rooman alaisia palkkasotilaita. Roomalaisten lähdettyä alkoi saksien, anglien ja juuttien suurempi muutoliike Brittein saarille. Suurin osa muuttoliikkeestä Bretagneen tapahtui tällöin (400-500-luvuilla). Vähitellen keskenäänkin nahistelevat pienet saksivaltiot valtasivat alaa lännempää ja lännempää. Viikinkien tullessa käytännössä nykyinen Englanti oli saksien vallan alla.
kanto on läänitystä ja saksi ruhtinaat kantoivat veroa brittien hallitsemilta alueilta. Syntyi kapina (en muista koska) jossa saksit ajettiin pois. Sukupolven kuluttua nämä kuitekin palasivat jne .
( tarinat taisteiluista synnyttivät tod.näk. myytin kuningas artturista)
Ei veronkanto automaattisesti ole läänitystä. Läänitys voi kyllä antaa omistajalleen veronkanto-oikeuden, mutta anglosakseilla aikaan ei ollut vielä aatelistoa tai ylimyksiä, joille olisi omia maa-alueita jaettu.
Sakseilla ei ollut valtaa Brittien alueisiin, mutta omilta alamaisiltaan saksikuninkaat toki keräsivät veroja.
Mitään varsinaista brittikapinaa historia ei tunne, vaikka kaikenlaisia kahakoita alueiden omistuksista käytiin. Saksien eteneminen kyllä pysähtyi n. 50 vuodeksi (n. 495-545), mitä traditionaalisesti pidetään kuningas Arthurin aikana. Suurta paluumuuttoaaltoa mannermaalle ei kuitenkaan tapahtunut.
Paljon selittyy kansain vaelluksilla.
Brittein saarista suuremman lounaiskärjestä, Cornwallista, siirtyi 400- ja 500-luvuilla kelttiläisiä brittejä anglien ja saksien tunkemina nykyisen Ranskan alueelle, jota ilmeisesti tästä syystä Bretagneksi kutsutaan.
Siinä lienee alueiden "side" toisiinsa.
Se, miksi kyseiset nimitykset ovat mitä ovat ja miten vanhoja ne ovat, onkin jo kokonaan toinen ongelma. Osaratkaisuun päästäneen selvittämällä kelttien, joihin kuuluneen kansan mukaan myös Bretagne on ilmeisesti nimetty, historiaa "juurta jaksain":
"Kelttien alkukoti" voidaan sijoittaa ajallisesti toiselle vuosituhannelle e.a.a. ja fyysisesti Saksan eteläosiin Tonavan yläjuoksulle tai Reinin suistoon, jossa vaikuttivat goidelit, joita ei välttämättä pidetä keltteinä, vaikka nämä olivatkin omaksuneet kelttiläisen kulttuurin. Kielellisesti muista kelteistä eroavat goidelit siirtyivät jo noihin aikoihin Brittein saarille ja veivät sinne muun muassa kumpuhautakulttuurin. Tämä aika oli pronssikautta.
Varsinkin kimmerialaisten sotaretket 700-luvulla e.a.a. tutustuttivat keltit raudan valmistukseen ja ratsastustaitoon. Tätä myötä sekä mahdollisesti germaanien paineen johdosta alkoivat suuret kelttivaellukset Euroopan mantereella. Jotkut heimot päätyivät ennen ajanlaskumme alkua jopa nykyiseen Turkkiin, Ankaran tienoille. Nämä tunnetaan galatialaisina.
Kelttien Gallian valloitus alkoi jo ennen vuotta 1000 e.a.a. ja 500-luvulla e.a.a. keltit saivat paljolti vaikutteita kreikkalaisilta, etruskeilta ja iraanisilta kansoilta. Tämä johti varsinaiseen kelttiläiseen rautakauteen, La Tènen kulttuuriin, n. 400-luvulta e.a.a. ajanlaskumme alkuun asti. Tämä kulttuuri levisi suhteellisen nopeasti eri puolille Eurooppaa.
300-luvulla e.a.a. Gallia oli valloitettu. 500-luvulta e.a.a. lähtien asutettiin myös Pyreneitten niemimaata, jossa keltit ilmeisesti sekoittuivat ibereihin. Noihin aikoihin seurasivat goideleita Brittein saarille piktit ja britit sekä belgit. Keski-Euroopasta alkoi tulla vähitellen kelttien ja germaanien taistelukenttää ja muutenkin meininki sekavoitui ja keltit tunkeutuivat 400-luvulla Italiaankin. Vuonna 387 e.a.a. keltit ryöstivät jopa Rooman murskattuaan ensin Rooman armeijan. Seuraavalla vuosisadalla roomalaiset kukistivat "vastapalveluksena" keltit.
Kelttien kieli vähitellen hävisi Euroopan mantereella keskiajan koittaessa, kun germaaniset kansat vaelsivat ja tuhosivat Länsi-Rooman, jonka alueeksi suuret kelttiaulueet olivat joutuneet. Mutta Brittein saarilla kelttiläisiä kieliä puhuvat joutuivat "vain" ahdinkoon.
Kelttiläisen kielirungon brittiläisestä haarasta jäi Cornwallista 400- ja 500-luvuilla lanseeratun "venepakolaisuuden" ansiosta jäljelle Bretagnessa puhuttu bretoni, brezonñek, ja sen lähin sukulainen korni, kernewek, joka on melkeinpä hävinnyt. Kauhean kaukana bretonista ei ole myöskään Walesissa toisen virallisen kielen asemassa kohtalaisen vahvasti porskutteleva kymri, cymraeg. Goidelisesta kantakielestä muodostui taasen kolme tähän päivään selvinnyttä gaelilaista kieltä, joita puhutaan Irlannissa, Skotlannissa ja Man-saarella.
Olen taas lukenut niin, että galli-heimo bretonit asuivat Bretagnen niemimaalla. Kun roomalaiset valloittivat alueen ja jatkoivat kanaalin yli, niin he nimittivät saaret Britanniaksi. Iso-Britannia nähtiin Bretagnen jatkeeksi, mikä se on joskus ammoin ollutkin.
Ja tuolta vähän tarkennettua tietoa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso-britannia
Roomalaiset eivät tunteneet mannermaalla asunutta bretonit-nimistä heimoa. Asutus, kuten nimikin ovat myöhempää perua. Bretagnen roomalainen nimi oli Armorica.
Britannia oli alun perin vain Brittein saarten pääsaaren eteläosan provinssi(e)n nimi.
Miksi roomalaiset olisivat muka tunteneet mannermaalla asuneen bretoniheimon, jos kerran bretonit, lähinnä Cornwallista "venepakolaisiksi" lähteneet britit, muuttivat alueelle vasta 400- ja 500-luvuilla? Olihan alueella toki kelttiläistä väestöä Rooman valtakunnan alaiseksi joutumisen aikoihin, mutta he eivät ollet bretoneita. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.