..päivää, ettei tarvitse miettiä mitään, vaan rakastaa ja olla rennosti..Ilman tätä vitutusta kaikista ja kaikesta.......Niin vain rakkautta ja onnellinen olotila, onko liikaa etsitty...???
etsin yhtä onnellista...
harhailia
8589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei sä olet harhaillut onnesi ohi....
...olet ehkä kulkenut onnesi ohitse tosiaankin, eri asia uskotko moiseen. Itsekin etsin, aina vain eksyen.
!HYMYÄ HUULEEN!
juuri tuota etsin ja olen jo tähän ikään tajunnut ,että en löydä/saa sellaista päivää.
Minulla oli aikoinaan hyvin pienet ja yksinkertaiset toiveet,perhe=hyvä tavallinen mies,lapsi tai kaksi,ammatti,terveyttä,rahaa sen verran että tullaan tavallisesti toimeen.
TAVALLISTA ELÄMÄÄ jossa ei tarvitse pettyä itseensä ja toiseen vuodesta toiseen,mutta joku aina päättää elämässä puolestani näemmä(lue; ratkaisut ne ISOT ovat aina pakonsanelemia juttuja).. nyt 19 vuotta yhdessä miehen kanssa joka ei tätä halunnutkaan,maailma on se joka vetää,lopputulos että eropaperit ovat vetämässä (yhteisestä hakemuksesta) ja minä mietin miksi en voinut saada sitä tavallista elämää,miksi on pitänyt elää tälläistä paskaa läpi.....syy on itsessäni tiedän sen miksi katselin näin kauan ,siedin näin kauan? Turhaan.... tässä meni se osa elämää kun olisi voinut rakentaa jotakin täysin hukkaan....
..on kait tarkoituksensa, ehken tälläkin, ja sanotaan että onni on itsestä kiinni??? Mitä lie tarkoittaakin, tietenkin voihan siihen onneen vaikuttaa, jos vaan löytää sellaisen aidon ja rehellisen ihmisen jonka kanssa rakentaa elämää eteenpäin...Jolle voi sanoa :Rakastan sinua....
..jos löytää.. aika moni varmaan tollasta ettii, mut ei löydä.. ehkä ihmiset vaan ettii väärästä paikasta ?
...toivottavasti etsijöiden polut kohtaisivat,
meitä on paljon samalla asialla.
on tämä todettava, että nykyään ihmistä vie maailma eikä toisinpäin. Kaikki pettyvät toisiinsa, oli kuinka pieni virhe tahansa. Moni miettii samaa, mutta kaikki me eksymme jonnekin muualle. Tyytymiseen en tyydy, haluan enemmän. Enkä edes pakon edessä suostu ainoastaan tyytymiseen. Onhan minulla vielä aikaa kun nuori olen, mutta en kauaa kuitenkaan. Kaikilla on kiire kaikkialle eikä kellään ole aikaa toisilleen. Päädymme aina vain sivusta katsojiksi ja vellomme säälittävyyden rajamailla, vaikkemme sitä tunnustakaan. Aina vain eksymme toisille poluille, joista ei välttämättä paluuta ole.
Ei ole liikaa etsitty... vaikka välillä tosiaan tää maailma näyttää vaan mustan puolensa.. kaikki vituttaa ja kaikki maailmassa tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja teennäiseltä... Mutta onneksi aina lopulta pilvet väistyy ja joku tuo valoa elämään juuri silloin, kun loppukin usko on mennyt hyvään.. kyynisyys taas vähenee ja hymy tulee jälleen kasvoille aidosti... jaksa uskoa ja kuuntele sydäntäs, se vaatii rohkeutta, mutta on sen arvoista.. Tsemppiä ja voimia