Kristitty uskossa Jeesukseen saa vapaasti ja vahvasti uskoa siihen että Jeesus tuli lain täyttäjäksi edestämme Golgatan ristillä. Jeesus otti kaikkien omiensa uskovien synnit tekoineen ristin puuhun, ja mitään ei jäänyt tällä ristillä sovittamatta. Uskossa elävä saa elää luottaen että Jeesus on sovittanut kaikki menneet ja tulevatkin synnit tekoineen. Koko ihminen on pelastettu (ratkaistu) Kristuksessa, eikä mitään jäänyt sovittamatta. Tämä on armon sanomaa joka tekee vapaaksi lain orjuudesta. Ken ei tätä ymmärrä on Kristuksen vapauttavan ja vapauden hengestä osaton. Kristus tuli vanhurskaudeksi kaikille jotka Häneen uskovat. Ilman lain tekoja. Vain se ratkaisee mitä Jeesus on tehnyt, ja Hän on, kunhan Hänessä pysymme loppuun asti iakaikkiseksi elämäksi.
Jumala on rakkaus! Vain rakkaus ja armo synnyttää uskoa joka vetää raadollista ihmistä puoleensa ja häntä paranten. Tämä on ilosanomaa Jeesuksesta joka tuli osaksi meitä ja me Häntä. Rakkaus ei vaadi mitään kuin antamaan henkensä toisen edestä niinkuin Kristuskin antoi meidän edestämme.(Rakkauden käskynä)
Joka kuvittelee että Jeesus tuli vain siltä osilta sovittamaan joka koskee lain ylitsekäymistä. Muttei usko ja hyväksy Hänen tulemistaan tuon lain täyttymiseksi on harhassa. Room.10:4.
Silloin on paloiteltua evankeliumia, toista evankeliumia kuin minkä Kristus ja Paavali ovat meille antaneet. Tällaisen opin julistajille kuuluvan tuomion näemme Gal.1:8,9
Jumala on rakkaus! Vain rakkaus ja armo synnyttää uskoa joka vetää raadollista ihmistä puoleensa ja häntä paranten. Tämä on ilosanomaa Jeesuksesta joka tuli osaksi meitä ja me Häntä. Rakkaus ei vaadi mitään kuin antamaan henkensä toisen edestä niinkuin Kristuskin antoi meidän edestämme.(Rakkauden käskynä)
Joka kuvittelee että Jeesus tuli vain siltä osilta sovittamaan joka koskee lain ylitsekäymistä. Muttei usko ja hyväksy Hänen tulemistaan tuon lain täyttymiseksi on harhassa. Room.10:4.
Silloin on paloiteltua evankeliumia, toista evankeliumia kuin minkä Kristus ja Paavali ovat meille antaneet. Tällaisen opin julistajille kuuluvan tuomion näemme Gal.1:8,9
Vastaukset 16
Vanhimmat
14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
Kylväät suoraa Jumalan sanaa, joten ei paljon jää tilaa omille tulkinnoille. Hyvin teet!
Sanon aamenen tähän, mutta näen pienen tarkoitushakuisuuden ehkä. Jos kulkija123 tarkoitat tällä sitä, että laki kumoutuu tässä, niin se kumoutuu siinä, että elämme Hänen tahdossaan. Mutta jos luovumme hänestä, olemme silloin kuoleman omia.
Kun Vapahtaja tuli sijaiseksemme, me ei voida tekoinemme täyttää mitään, edes sitä, että yrittäisimme lakia täyttäen pelastua. Ei.
Mutta pelastettuna, sinä ja minä kunnioitamme Jumalan tahtoa, ettemme ehdointahdoin riko sitä.
Pyhä Henki sitten antaa voiman matkalle ja jos lankeamme, "joku muistuttaa" sydämessä ja menemme parannuksen paikalle.
Tämä minkä kirjoitit on selvääkin selvempi, mutta ei se kumoa Jumalan tahtoa. Jos tulevat synnit, jää elämän tilaksi, ohjeeksi, elämän hedelmäksi, ilman oikeata mielenlaatua, niin uuteen Jerusalemiin ei ole asiaa.
Ilosanoma on vapaus Kristuksessa. Mene mutta älä enää syntiä tee... Siinä on se vapaus. Hänessä. vmp. Lahti
===Tämä minkä kirjoitit on selvääkin selvempi, mutta ei se kumoa Jumalan tahtoa.====
Jos me pysymme Hänessä, pysyy Hänkin meissä.
Joka pysyy Hänessä ei tee koskaan syntiä vaikka ei olisi synnistä koskaan kuullutkaan.
Mutta jos me luovumme Vapahtajamme ohjauksesta ja otamme itsellemme muita opettajia, meitä ei auta vaikka pitäisimme koko lain.Näinhän meille käy juuri ellenin kohdalla.
Tai vaikka ottaisimme itsemme tuoksi "profeetaksi" jota alamme seurata.
Kristus meissä on ainut kirkkauden toivo, ei ihmisoppien seuraaminen konklaavien päätösten mukaisesti.
Siinä on pyhien toivo ja usko.
Siinä on myös Jumalan lupaus voimassa.
5. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Antaudutaan evankeliumin ilosanoman vieteltäväksi kokonaan, ei osittain. Ilon sanoma tavoittaa ja koskettaa, ei yksin sanoin vaan elävän Jeesuksen kautta.
Mitä lakia olet vailla jos kerran Jeesus tuli meille laiksi ja sen täyttäjäksi pelastaen meidät kokonaan? Tyydy Kristuksen täydelliseen työhön edestämme. Äläkä luota omiin ansioihin.
Mitä vielä haluat että tekisin Jumalan mielisuosion saamiseksi? Eikös se että olemme Kristukseen rakkaudessa, rakastaen lähimmäistä ja pyrkien kaikkeen rakentavaan ja hyvään riittäisi?
Halleluja, evankeliumin ilosanoma on vienyt v70 jälkeen, Kristuksen täytetty työ, siinä mennään, mutta sitä en ymmärrä väittämää, että asetamme Jumalan tahdon rinnalle omat rimat. Se viestin sävyn kaikuja olen kuullut teksteissä jos olen oikein ymmärtänyt.
Kun armon alla ollaan ja seistään, olemme Pyhän Jumalan edessä, Pyhän, että kuolisimme välittömästi jos Hän astuisi esiin ja vain se, että meidät puetaan katoamattomuuden Pyhään asuun voi meidät pitää elävänä.
Tämä meidän pitää aina muistaa.
Tuossa juuri tuli puhelu, ja se täytyy todeta, että jos vaeltaisimme Hänen tahdossaan, niin ei niin paljon tulisi törmäyksiä matkalla.
Joillekin on tuo Jumalan tahdon suuntaviivat piirretty elämään niin himmeillä sävyillä, että ajassa eläessä rajaa ei näy tekemisien suhteen.
Se miksi näin on, näen osasyynä sen, että opetamme armon laveaa tietä, ja jätetään opettamatta Kaikkivaltiaan Jumalan tahto, Jumalan pyhyys jne. . Kun opetamme Jumalan tahdon olemassaoloa, ja se, että Hän antaa voimaa elää sen mukaan, tuo se siunauksen mukanaan elämään.
Mielestäni se, että laitetaan armon määre rajattomaksi, tulee siihenkin tuo oma-ansio käsite, pelastus on rajaton rakkaus, teempä mitä vain, olen sen ansainnut Kristuksessa.
Meillä on Pyhä Jumala, joka sanoo, että synnin palkka on kuolema, ja jos opettajia on seurakunnassa, mikä srk vaan, niin uskovat pitää opettaa seisomaan kupeet vyötettynä Jumalan sota-asuun.
Kun olemme armeijassa, kyllä siellä on ohjeet mitä tehdään, muuten menee henki. Kyllä Jumalan mielisuosio on, että armon lapset elävät Hänen viitoittamaa tietä. Risti tuli siksi, että siinä on Jumalan tahto olemassa. Mutta myös siinä näkyy se rakkaus, että Hän kuoli puolestamme, tekemään syntiä, ei, vaan rakkauden lain alla olemaan. Ei tekojen kautta pelastumaan, vaan varjeltumaan pahasta.
Kuri sana on ehkä kalskahtava ikävälle sanalle. Miksi? Ehkä siksi, että jos meitä on lapsena rangaistu, eli kuritettu piiskalla. Mutta mitä se sana on ehkä alunperin ollut. Kuulemani mukaan ennen oli navetan ja laitumen väliin laitettu aitaus, polun molemmin puolin, ja tätä sanottiin kuriksi.
Nyt kun lehmät päästettiin laitumelle vapaana, niin ne meni tätä kuria pitkin sinne, eksymättä matkalla.
Ehkä alunperin tuo kuri-sana Raamatussa on ollut tarkoitettu näin ymmärrettäväksi. Siksi mekin tarvitsemme ohjauksen, että vapaana osaamme laitumelle ja suojaan, kumpaan suuntaan nyt ollaan menossa. Lain tehtävä on suojata, ja siksi Vapahtajamme sanoja käyttäen, ei poisteta tahdosta mitään, eikä opeteta niin, eikä opeteta, että pelkkä lain täyttäminen pelastaa, koska emme pysty siihen. Sillä ei haeta suosiota, vaan ymmärretään sen suojaava vaikutus. Pelastuksen armon rakkaus on rajaton, mutta sillä on hinta, se on risti, maksaa se meillekin, ja maksoi se apostoleillekin, myös monelle marttyyrille tänäänkin.
vmp. Lahti
Sen tekee Jumala itse.Jer.31:31-34
Se, jonka on tarvis oppia ihmisiltä lakia, ei ole vielä tullut kokeneeksi Uuteen liittoon tulemista.
Näin on aivan turhaa puhua esittämääsi näkökantaa apostolien opettamaan kristinuskoon kuuluvaksi.
Omaan uskontoosi se voi kuuluakin.
Samoin muihinkin uskontoihin.
Elävä usko nimittäin ei ole uskonto.
Galatalaiskirje:
5:25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Hengessä eläminen ja vaeltaminen ei ole kirkon tunnustuskirjojen seuraamista.
Uskonnon huomaa erityisesti siitä, että se hyökkää juuri voimakkaimmin uskoa vastaan vaikka maailma on pullollaan ihmisiä joiden luulisi olevan uskonnon harjoittajille se luonnollinen toiminta-alue.
Elävän uskon uskonto katsoo aina vaarallisimmaksi vastustajaksi ja kohdistaa siihen suurimman kritiikkinsä.
Täälläkin "uskonnon" omat saavat vapaasti höyrytä mielensä mukaan. Hehän ovat juuri karsinan sisäpuolella varmoja saaliita.
Näin ollen koko esittämäsi on vain ihmisen pohdintaa mutta ei ole missään tekemisessä todellisen Evankeliumin mukaisen uskossaelämisen kanssa.Se on juuri se erimielisyyden syy jossa teidän saarnamiehennekin huomaamattaan osoittavat, etteivät hekään ole vielä kokeneet todellista uskoontuloa.
Näin on totta Jeesuksenkin sanat;Matteuksen evankeliumi:
19:24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Markuksen evankeliumi:
10:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."
Luukkaan evankeliumi:
18:25 Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.
Ilman tuota sisäänpääsyä ovat kaikki omat lain noudattamisyritykset täysin turhia; ja turhiksi ne jäävät myös neulansilmän toisella puolella! Silloin muuten tarpeettomina.
Uudesti syntyneenä uskovana (niin sinun oletan olevan) tiedät kenen alaisuuteen olemme itsemme antaneet. Kristuksessa olevan tie ei ole oman tien kulkemista, vaan antautumista yksin ja vain Hänelle. Jeesus on tie totuus ja elämä. Pidetään vapaudestamme huolta minkä olemme saaneet Kristuksessa. Ettemme ajautuisi lain alle. Lain väärä soveltaminen voi johtaa kriisiin. Pyhänhengen yhteys ja johdatus on olemassa oleva asia joka hallitsee uskovan elämässä. Käskyistä ja laista on löydettävissä elämää suojelevia periaatteita johon viittasit itsekkin. Mutta eivät ole johtamassa pelastukseen.
Tämä paikka kertoo paljon.
(2.Kor.3:18-
"Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13. emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."
Tässä ole samaa mieltä, Jumala kirjoittaa itse Pyhän Henkensä kautta tahtonsa ihmisen sydämeen.
Ihmisen ja Jumalan väliin ei tarvita ihmistä vaan ainoastaan lunastaja Jeesus Kristus, jonka kautta olemme taivaskelpoiset. terveisin. vmp. Lahti
Nämä areenat ovat pieniä keskusteluille.
Olisi mielenkiintoisaa saada puhua nokakkain.
Sen vielä tuohon kirjoitukseesi, että luotuna kumarran armon Jumalan edessä sanoen Hänen tahtonsa Pyhäksi. Jos sen leimaisin sanalla periaate, niin näkisin siinä kallistumista hieman Eevan ja Aadamin mielenlaatuiseen ajatukseen.
Jumala, pelastaessaan meidät Kristuksessa, näkee parhaiten sen, mikä varjelee meidät pahasta, ja siksi Hänen tahtosa painetaan sydämiimme.
Rakkaudesta Kristukseen tervehtien vmp. Lahti
Nimimerkistä päätellen olet adventisti. Missä vaiheessa sinusta tuli adventisti?
Se asia ,jota pidän juuri vääränä on , että kirkko ottaa sen paikan joka kuuluu juuri Hengen toimintapiiriin.
Kirkko on perustettu juuri tuolle osa-alueelle välitystehtävään ja vallitsemaan serakuntien toimintaa.
Mikäli seurakunnat olisivat niin organisoituja kuin apostolien ohjeet olivat, näin ei voisi olla mitään sanottavaa ulkopuolisillakaan mistään harhaopeista.
Harhaoppi on hallintaväline joka johtaa valloitusmentaliteettiin.
Se on väärin seurakuntalaisia kohtaan juuri johdon päämääriin valjastamisen vuoksi.
Näin toiminta suuntautuu seurakuntalaisten hengellisen yhdessäolon sijasta muihin asioihin päämäärien erilaisuuden vuoksi.
Kirkon päämäärät ovat ihmisajatuksia ja Hengen päämäärät ovat Jumalan ajatuksia.
Loppujen lopuksi huomaat että kritiikki onkin aiheellista ja sen motiivit eivät olekaan väärät.
Kun kaikki raja-aidat paikkakunnan seurakuntalaisten väliltä saataisiin pois, olisikin jäljellä paikkakuntakohtaisia seurakuntia kuten "kansankirkon" tulisi ollakin.
Jaa, laitan kielen keskelle suuta, etten nyt leimaisi tahattomasti uskonystäviäni, sillä rakkaudessa eletään vieläkin veljellisessä ja sisarellisessa suhteessa, mutta löytöni Raamatusta teki sen, että jouduin tahdostani sulkemaan suuni yhteisöni keskellä, Ko. varmaan ymmärrät lepopäivän asia, joka oli henkilökohtainen löytö sanasta, ja se, että asetan luotuna Vapahtajani sanat omieni yläpuolelle.. Miksi tuo lepopäivä asia tuli minulle kohdalle, oli se siinä, että saarnaajamme nimeä mainitsematta, sanoi, jonkun kysymykseen sapatista, että Uudessa testamentissa on kaikki muut 9 käskyä vahvistettu, mutta ei lepopäivä käskyä.
No aloin kahlaamaan Raamattuani läpi tässä asiassa, käymään läpi sunnuntai / sapatti 7.s päivä näköalaan selvää kantaa. Siinä ensinnäkin löysin perusteen lepopäivälle oli se, että Jumala oli sen alkuunpanija, pyhittäjä ja erottaja. Lisäksi löysin sen määreen, että se on ihmistä varten tehty, ja annettu ts. siinä perusteessa on Jumalallinen käsi. Se kyllä annettiin kyllä erikoisesti myös Juutalaisille, ja totta kai, heidän tehtävänähän oli kirkastaa Jumala kansana. Tähän päivään oli myös annettu siunaus, koska se löytöni mukaan todisti Luojasta tähän maailmaan joka on poikennut, jopa tähän Darvinistiseen näköalaan tänä päivänä.
Tämä juhla Jumalanpalvelupäivä on toistuva tänäänkin, ts. joka viikko eletään 7.n päiväistä aikaa, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin tähän luomis- asetukseen. Vielä näin sen, että Vapahtaja, sapatin Herra, Hänen kauttaan luotiin kaikki tämä, niin näin mahtavana julistuksena vielä tämän lepopäivän, ilon ja riemun päivä, perheen päivä, yhdessäolon päivä.
Se on todistus päivä tältä puolen katsottuna. Ja 7.n on Jumalallinen täydellisyyden luku, tässä se näkyy, täytettynä luomistyönä ja lunastuksen työnä, ja me saadaan osallistua siitä, ottamalla tämän tuoma siunaus vastaan. Sunnuntain juuria katsellessani, ns. ylösnousemuspäivän juhla päivän määrettä ajatellen, onhan se kaunis ihmisenpuolelta juhlittu päivä, mutta tässä tuli tunnelma, ikään kuin syntymäpäivä, kerran vuodessa, pääsiäinen, niin kuin joulukin, ja ei tuo viikko lepo siihen kuulunut. Siihen ei tullut sitä pyhyyden syvyyttä, vaikkakin pelastus näköalaa siihen katsoisi, se oli ns. tekelepäivä, ihmisen aikaansaama, se ei oikein mahtunut mahduttamaan sitä suurta Julistusta, mikä LuojaJumalan soinnut kaikui kaiken kauniin ja täydellisyyden luodun kruunuksi. Lepo, ja pyhyys. Olihan se kuitenkin Jeesuksen suorittaman luomispäivä, jona Hän loi kaiken valmiiksi. Tästä saisi vaikka kuinka pitkän aiheen.
Itselleni paremminkin tuo ylösnousemuspäivä on jokapäiväinen armonpäivä.
Pelastus taas on oma asia, jossa puhutaan samaa kieltä, enkä siitä ala tässä enempiä.
Keskustellessani pastorin kanssa näkemyksestäni, tosin, oli jo uusi pastori, niin keskenämme puhuimme samaa kieltä, ja näistä keskusteluista en sitten puhu enempiä.
ja sitten matkani varrella pitkään vertaillen paikallisen adv. kirkon näköaloja liityin siihen, koska näillä veljillä oli usko Vapahtajaan Herranaan ja lunastajanaan, ja oppien tuntemaan ihmisiä, siellä oli esim. Baptisti seurakunnasta henkilö, hyvin vakaa uskova henkilö, joka Raamatun sanoissa paini kirkkonsa opin ja ko. asioiden kanssa, ja ei saanut vastausta kysymyksiinsä, mutta oli selvänä asiana nämä seikat, ja hän sitten "löysi" adventtikirkon ja liittyi siihen. Ts. täällä on samanmieliset, yhdessä. Eiköhän muissakin seurakunnissa ole ns. samanmieliset yhdessä.
Siinä asiassa minä olen mietiskellyt täällä olevia kirjoituksia, kun ikään kuin asetetaan lakihenkiseksi lepopäivä. Eihän se sitä ole. Eihän se minulle ollut ennen, eikä nytkään.
Ei se sitä tarkoita, että pe. iltana, laitetaan kravatti kaulaan, prässihousut jalkaan, vakava ilme kasvoille, ja hys. nyt on sapatti. Hieman karrikoin, mutta tällaista kuvaa luodaan.
Eikä sitä laiteta tekojenpelastustieksi.
Jotenkin tuntuu, että tämän ajan ihmisiltä on yleensäkin "hukkunut" ajatus tämän L-päivän merkityksestä, jopa vanhakansa, kunnioitti vaikkapa tätä sunnuntaita, minkä kunnioitus on kadonnut sekin jo ajastamme. Yhtä puuroa on kaikki. Onko kaupallisuus ja ahneus unohduttanut asiat. Tuli mieleen nuoruudestani työkaverini ns. uskomaton ihminen, tuli huomauttamaan minulle sunnuntaina, että nyt on pyhä, nyt ei saa tehdä työtä.
Itsekään en niin väliä pitänyt levosta.
Näin se koettiin. Meillä on yksi kaupunginosa nimetty Pyhätön, aivan siitä nimi, kun se rakennettiin pitämättä pyhää.
Kyllä näillä on oma merkitys meille aikaan, jos halutaan löytöjä tehdä matkallamme, mutta rivit käy vähiin, eikä anna oikeutta keskusteluille, ja tulee väärinymmärryksiä, ettei pitkiä asioita kannata kirjoitella.
Voi kun ihmiset tekisivät löytöjä Golgatan Herran luo. Etsisivät Vapahtajan elämäänsä, nostaisivat katseensa Uuteen Jerusalemiin, lähtisivät kilvoittelun tielle, koska tämän päämäärä on iankaikkinen elämä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Monista ongelmista voisi ajassa selvitä, ongelmista, jotka ovat itseaiheutettuja. Mutta selkä on kohti Jumalaa. Surullista. Rukoillaan herätystä maahamme. ystävyydellä vmp. ja hyvää yötä.
Lukasin viestisi tässä aiemmin, mutta jäi vastaamatta, kiirettä on, ihmisillä hätä, käsiä tarvitaan.
Mutta nyt, viestitämpä näin aamupäivän hetkessä.
Kyllä kirkolla on paikkansa täällä, se on seurakuntaruumis Kristuksessa. Epäilen sitä, että ajassa ei synny aivan niin harmoonista yhteyttä, että kaikki sopivat "saman katon alle", valitettavasti, mutta se ei estä kuitenkaan yhteyttä toinen toisiimme.
Jopa apostolisena aikana asioita nähtiin hieman eritavalla, tehtävässä ja ajatuksessa, ja toinen lähti toisaalle. Jeesus sanoi opetuslapsille, että tärkeintä oli evankeliumin julistus, vaikka ei olleet julistamassa heidän rinnallaan.
Itsekin jouduin ikäänkuin eroamaan yhteisöstäni siksi, että Raamatun sana puhui minulle asioista, joita nähtiin toisella tavalla ko. seurakunnassa. Ei siinä kuitenkaan katkennut rakkaus veljiin tahi sisariin, tiedän, että Golgatan työn kautta meidät oksastetaan siihen ruumiiseen joka on kirjoitettu taivaan kirjoissa.
Näkisin paremminkin näin, että ns. "rakkauden takia" kuitenkin Jumala on sallinut tämän srk. ruumiin olevan meidänmielestä hajallaan, ettemme tosin niin repisi toisia. Käyttämäni sana, samanmielisyys, on avain tähän. Nyt voimme keskustella toinen toisemme kanssa näistä asioista ja silti seurakunnan sisällä pysyy rauhallisuus. "Meidänmieliset", palvelemme Herraa Hänen rakkautensa ja Golgatan työn suojissa tässä ajassa julistaen evankeliumia, taistellen pahan voimia vastaan, ja avaamme ristin Herran kautta ovea taivaan valtakuntaan.
Elämme saamamme valon mukaan tässähetkessä ja kasvamme tämän armon tiellä tuntemaan Vapahtajaa yhä enemmän, tosin puutteellisesti, mutta kuitenkin tietäen, että Jeesus on pelastaja ja armahtaja, ja kerran täydelliseksi tekijä.
Samoin toisetkin, käännän sanan "heidänmieliset", Golgatan Herran on armossaan pelastanut heidät, sovittanut heidät Golgatan ristillä, he vaeltavat saamansa valon mukaan tässä ajassa, ja näin käytävän keskustelun kautta kasvamme toinen toisemme kanssa ymmärtämään Raamatun suuria totuuksia, ja valitsemaan sen armon alla taivastien. Herra, Sinun sanasi on jalkaimme lamppu.
Ja kerran ylösnousemuksen aamuna, Herra ottaa luoksensa ne, joiden sydämen pihtipielet on veren evankeliumin kautta sivelty, ja kuoleman enkeli ei heitä saa. Ne, jotka olivat oksastettu Kristus ruumiseen, ovat kirjotettu Karitsan elämänkirjaan, saavat lahjaksi ikuisen elämän.
Silloin alkaa tämä yksimielisyys, vajaa lakkaa, ja täydellisyys alkaa. Mutta siihen asti, käymme keskustelua, rakennumme sanasta, ja rauha säilyy toinen toistemme kanssa, samanmielisten seurassa.
Johto ei määrää asioita, vaan Jumalan Pyhä Henki avaa sanan, ja jokainen henkilökohtaisesti elää tätä Kristus elämää Herrassamme.
rakkaudella vmp. Lahti.
Luin kirjeesi. Kiitos! hyvin kerroit. Olen käynyt samanlaisia pohdintoja elämässäni läpi, minusta ei adventistia tullut noissa pohdinnoissa. Näen niin vahvana tämän että Israelin ja Jumalan välillä oli aikoinaan Mooseksen kautta tehty lakiliitto. Ja Kristuksen tultua se lakkasi olemasta voimassa, koska sijaan tuli uusi liitto. Tältä pohjalta luenkin nyt pakanakristittynä, meille apostolien antamia ohjeita UT:ssa. Huomioin sen että Jeesus oli eläessään juutalainen ja toimi sen vanhan liiton edellyttävällä tavalla ja siksi sanoikin "ettei ole tullut kumoamaan..jne." mutta jatkoi .."vaan täyttämään". Jeesus oli tullut tehtäväänsä suorittamaan(siis.Pyhä Jumala itse )tehtävä sai päätöksen Golgatan ristillä. Jonka jälkeen uusi liitto ja uutta valtakuntaa alettiin saarnaamaan (meille pakanoille myös). Sapatin näenkin olevan ollut merkkinä siihen asti kunnes (Hän itse tulisi voimaan, uutena lain antajana, koska täytti vanhan).
UT:ssa laki liittona Israelin ja Jumalan välillä siis "kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön...sijaan tulee parempi" (Hebr.8), uusi liitto, joka on Golgatalla solmittu Joten en näe enää perusteita palata vanhaan lakiliittoon ja sapatin viettoihin. Kaikki on nyt toisin Jeesuksen tullessa sydämeen uutena lainantajana.
Pelastus asioissa ollaan samaa mieltä niinkun sanoit ja sehän onkin tärkeintä että meillä on yhdessä ja yksin "usko Jeesukseen" ja että Jeesus asuu sydämessä.
Rauhaa ja lepoa sinua siunaten!
Kiitos viestistä. Ja
Shalom!
Jatketaanhan vielä hieman.
Totta, Jumalalla oli kansansa kanssa liitto, ja näistä asioistahan on kirjoitettu kirjoja ja muita tekstejä pilvin pimein, mutta menen hieman ajatuksissa näin arkipäivään ja lyhyeen katsantoon tässä asiassa.
Näkisin, että tämä Jumalan tahto on aina ollut olemassa, paratiisista lähtien myös ihmiselle sanottuna ja sieltä asti, (suunnitelma syntien sovittamiseksi oli tehty ennen luomistyötä) Jumala osoitti lankeemuksen jälkeen synnin hirvittävän seurauksen, se oli kuolema.
Tämä osa olisi ollut heti tällä ihmisparilla, jos he olisivat saaneet mitan mukaan, mutta rakkaus, siinä Aadam ja Eeva puettiin paratiisissa asuun, ja tämä puku osoitti jo sijaisuhrin merkityksen. Perheen päät uskoisin näin, toimivat tämän viestin viejinä, ns. pappeina siihen asti, kun tämän Jumalan kansan kutsuminen tuli.
(Ilmeisesti ihmiset kun hajaantui ympäri maan, niin epäjumalan palvelu valtasi näin kansakuntien kiroukseksi maailman, tottelemattomuus Jumalaa kohtaan ja viestin katkaiseminen sijaisuhrista).
Näen Jumalan kutsuneen kansan tähän aikaan Israel, johon heimoon veljeni vaimokin kuuluu.
Siellä Hän kutsui elämään ihmiset yhteydessään, seuraamalla Häntä, Hänen tahdossaan ja kirkastamaan maailmalle Jumala.
Monia lakeja Jumala antoi elämän monille osa-alueille, mutta tärkein oli Jumalan rakkauden lain-tahto, suhde Jumalaan ja lähimmäiseen. Tämän tahdon näen olevan sen, minkä mukaan Jumala tahtoo meidän elävän elämässämme, rakkaus-suhteessa. Se tuo uskossa olossa lepoa ja rauhaa.
Tämä oli myös Hänen käsialaansa, kirjoitti sormellaan kivitauluun ja Pyhän Hengen kautta sydämen lihatauluun.
Tämä kunnioitus on myös sitä sydämen ympärileikkausta, niin vl. aikaan kuin nytkin.
Tämä Jumalan tahto, muistutti Israelilaista, niin kuin meitäkin, siitä missä mennään ja tarviiko kääntyä jossain oikealle tahi vasemmalle, jos olemme mennyt vikaan.
Seremonialaki, siinä oli rikkoneelle avain tulla Jumalan tykö. Se viestitti tulevaa sovitusta, sanoihan Jumala paratiisissa tästä (vainosta, siemenestä) jne.
Tämä vl. aikainen eläinuhriveri ei voinut tulla sovittamaan, koska siinä ei ollut voimaa sitä tehdä, mutta se oli muistutuksena tulevasta. (Nyt ehtoollisella se on muistutus tästä uhrista katsottuna taaksepäin, usko tarvittiin ja tarvitaan molemmilla, Aabrahamilla ja meillä.).
Elämme samanlaista aikaa, ennen katsottiin tulevaan ja jälkeen katsomme täytettyyn. ja molemmat puolet sovitti sama ristin työ. Molemmat katsovat uskossa tähän.
Tämä seremonialaki piti päättyä Golgatan työhön, se oli varjo siitä mikä tuli.
vl. aikoihin ihminen ei voinut elää synnitöntä elämää, lihan takia, ja otettiin uhrieläin, siinä tarvittiin uskoa, piti mennä papin luo, ja siinä piti todella uskoa, sovituksen merkitykseen, muutoinhan se olisi ollut turhaa uskoa. Siinä uskossa surmattiin eläin, ja tämä sijaisena kertoi tästä tulevasta. Ei siinä yritetty ns. laina kautta pelastusta, vaikkakin varmaan ihminen sitäkin halusi kokeilla, laatien kaikkinaisia ihmismääreisiä lisämääreitä tälle tielle. Mutta uskoisin viestin perimmäisiltään ajatuksiltaan olleen selvä.
Laki, Jumalan tahdon osoitus, ja ihminen tahdon rikkomus = sovitustarve, vain sijainen ja se oli merkitykseltään uhri, joka vl. aikaan katsoi tulevaan.
Tänäänkin on Laki, sama Jumalan tahdon osoitus, ja ihmisen rikkomus, näkee toivottomuuden ominvoimin pelastua, ymmärtää sijaisen tarpeen, ja Jeesus, täydellinen sijaisemme, täytti Jumalan tahdon, on uhrimme meidän puolelta, katsomme täytettyyn työhön ja ehtoollinen siitä muistutus. katsomme ikään kuin taaksepäin, muita uhreja ei tarvita. Meidänkin tarvitsee mennä Kristuksen sovitusuhrin kanssa isän luo, muutoin olemme omissa vaatteissa.
Usko, siinä se on. Usko Jumalaan, Hänen aikaansaamaan ja antamaan.
Nyt kun ihminen turvautuu sijaiseen, hän näkee Pyhän Jumalan olemassaolon ja taivaallisen "perustuslain" se on, ja tulee olemaan, niin kauan kun elämme.
Kun vaellamme Hänen tahdossaan, turvautuen Kristukseen, meitä ei voi laki tuomita ja näin emme ole sen alla tuomittuna.
Kun ihminen on puhdistautunut tämän uhrin takia ja ansiosta, on ollut riemu niin vl. aikaan kuin tänäänkin. Kuinka vl. aikaan riemuittiin pelastuksesta. sitä se on tänäänkin.
Golgatan työn jälkeen, tämä pappispalvelus tosin muuttui, pakanoille avautui ovet, enää ei tarvittu välimiestä pappia tähän, vaan ihminen uskoon tultua on pappi, ja pääsy suoraan Isän luo Vapahtajan kautta, joka on ylipappimme. Nyt tämä kansa siinä mielin on yhtä, että aina on seuraajat olleet Jumalan kansaa, ja nyt kun olemme kaikki tätä, ei ole "rotuongelmia" tässä.
Kaikki on oksastettu samaan ruumiiseen. Kaikki uskoneet ja uskovat on kirjoitettu >Karitsan elämänkirjaan. Kansana ns. Jumalan kansana, on halki ajanikuisuuden ollut ne, jotka ovat seuranneet Häntä, ja valtakunta tulee, jossa vajavuus kerran lakkaa, ja täydellisyys alkaa.
Sovitetut = ne jotka uskovat Jumalan armoon, käyvät perille.
Jumalan tahto, on siunauksena meille annettu tähän aikaan. Sen kunnioitus elämällä sen mukaan uskossa kun elämme, on varmaankin suurin osoitus maailmalle siitä, että tapahtuisi Hänen tahtonsa (meissä) niin maanpäällä, kuin se tapahtuu nyt taivaassa.
Uskosta osattomiltako tämän tahdon täyttämistä odotamme, kivien huutamista?
Ei, me kun olemme pukeneet Kristuksen yllemme, niin meidän odotetaan vaeltavan Hänessä.
Hän antoi esimerkin, ja siinäpä rakasta Herraamme seurataan.
Sielunvihollinen kyllä haluaa tähän aikaan tehdä lopullista murtoa, että tämän tahdon kunnioitus loppuisi, saa nähdä sitten, kuinka paljon polvia on, ketkä eivät polvistu baalin edessä. Eiköhän meidän pitäisi seistä muurinaukossa jokainen. No näin tämä tänään.
Syntyköön Kristus Vapahtaja myös tänään Suomenkansan keskuteen, en tarkoita lapseksi syntymää vaan Vapahtajaksi, sydämen Herraksi.
siunausta. vmp. Lahti.