Tuossa törmää kirjoituksiin, adventisteista
tässä ruoka-asiassa.
Jos ruoka-asia ei ole pelastuskysymys, mutta seurakunnan sisällä tutkitaan ja opitaan näkemään terveellisen elämäntavan merkityksen, niin mikä siitä tekee ongelman?
Kun katselen terveydestä tv:stä, lähetyksiä, kaupallisia terveysnäköaloja, niin siellä niitä on kehotuksena, / ohjeena, / neuvoina. Ihmiset sairastavat monin eri syin, heille lääkärit tarjoavat ruokaohjetta, terveellisiä elämän ja liikunnan ohjeita. Tästä lähteestä sitä ei katsota ongelmaksi. Terveys ongelma on vain tullut ihmisille väärästä elämänhallinnasta. Sitten kaikki tämä maksaa ja maltaita, uskovalle tahi ei. On painonvartijaa, ja mitä kaikkea terveyskaupan tuotetta.
Entäpä jos sinun seurakuntasi ystävät heräisivät näkemään terveyden tärkeyden, alkaisivat puhumaan niistä ompeluseuroissa, joissakin päivärukoushetkessä, kun sairauksista rukoillaan puhuen Jeesus ylilääkärille, ym... ja tulee ryhmässä hetki, joka ajaa heräämiseen katsomaan terveyden perään. Tulisi näin monella terveyteen kiinnostus. Kysyn, nousisiko se sitten synniksi seurakuntanne sisälle? Nousisitteko saarnatuoliin saarnaamaan tämän terveys hapatuksen vastaisia saarnoja, ja sanoisitte, ettei terveysasiat kuulu evankeliumiin ja kirkkoonne?
Joka syö, syököön edelleen, vaikka epäterveellisesti, vaikka osa seurakuntalaisista onnistui yhteisten terveysponnistelujen avulla pudottamaan painon, saamaan verensokerit kohdalleen, verenpaineen alenemaan, kolesteriarvot kohdalleen. He sitten kertoivat onnistumisensa seurakunnalle, saisi innostuksen, mutta tämä ei kävisi seurakunnan sisällä kuuloonkaan. Ja vielä kerraten, tämä ei ole pelastus aisa, vaan terveyteen tähtäävä elämänhallinta.
Eikö se olisi Jumalalle kiitos asia, kun tällainen positiivinen terveysnäköala saisi seurakuntanne elämään sisällön.
Ei tarvitsisi "Ylivainiota" niin usein etsiä bussimatkojenkin päästä, kun ihmiset olisivat terveempiä.
Mitäpä mieltä olette tästä?.
Nyt mennään merta edemmäs kalaan, "lääkäriin", kun asiat hoituisi kotokutoisesti opetellen. ja näin jopa jälkipolvi oppisi "äidinmaidossa" terveyteen.
tässä ruoka-asiassa.
Jos ruoka-asia ei ole pelastuskysymys, mutta seurakunnan sisällä tutkitaan ja opitaan näkemään terveellisen elämäntavan merkityksen, niin mikä siitä tekee ongelman?
Kun katselen terveydestä tv:stä, lähetyksiä, kaupallisia terveysnäköaloja, niin siellä niitä on kehotuksena, / ohjeena, / neuvoina. Ihmiset sairastavat monin eri syin, heille lääkärit tarjoavat ruokaohjetta, terveellisiä elämän ja liikunnan ohjeita. Tästä lähteestä sitä ei katsota ongelmaksi. Terveys ongelma on vain tullut ihmisille väärästä elämänhallinnasta. Sitten kaikki tämä maksaa ja maltaita, uskovalle tahi ei. On painonvartijaa, ja mitä kaikkea terveyskaupan tuotetta.
Entäpä jos sinun seurakuntasi ystävät heräisivät näkemään terveyden tärkeyden, alkaisivat puhumaan niistä ompeluseuroissa, joissakin päivärukoushetkessä, kun sairauksista rukoillaan puhuen Jeesus ylilääkärille, ym... ja tulee ryhmässä hetki, joka ajaa heräämiseen katsomaan terveyden perään. Tulisi näin monella terveyteen kiinnostus. Kysyn, nousisiko se sitten synniksi seurakuntanne sisälle? Nousisitteko saarnatuoliin saarnaamaan tämän terveys hapatuksen vastaisia saarnoja, ja sanoisitte, ettei terveysasiat kuulu evankeliumiin ja kirkkoonne?
Joka syö, syököön edelleen, vaikka epäterveellisesti, vaikka osa seurakuntalaisista onnistui yhteisten terveysponnistelujen avulla pudottamaan painon, saamaan verensokerit kohdalleen, verenpaineen alenemaan, kolesteriarvot kohdalleen. He sitten kertoivat onnistumisensa seurakunnalle, saisi innostuksen, mutta tämä ei kävisi seurakunnan sisällä kuuloonkaan. Ja vielä kerraten, tämä ei ole pelastus aisa, vaan terveyteen tähtäävä elämänhallinta.
Eikö se olisi Jumalalle kiitos asia, kun tällainen positiivinen terveysnäköala saisi seurakuntanne elämään sisällön.
Ei tarvitsisi "Ylivainiota" niin usein etsiä bussimatkojenkin päästä, kun ihmiset olisivat terveempiä.
Mitäpä mieltä olette tästä?.
Nyt mennään merta edemmäs kalaan, "lääkäriin", kun asiat hoituisi kotokutoisesti opetellen. ja näin jopa jälkipolvi oppisi "äidinmaidossa" terveyteen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
.......
2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
..........
5:8 Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi
.........
8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
14:3 Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa.
14:6 Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.
14:22 Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Moi... puhuit tuuleen ja ohi aiheen.
Et vastannut kysymykseen.
Ohi meni tuo ajatuksesi, ellet sitten tee noilla ensijakeilla. tulkisten sinua: Jos kirkoissa eletään terveellisesti, porukassa, tahi kokonaisuutena, niin ketään ei sitten pidä ylenkatsoa.
En oikein tiedä mitä halusit kirjoituksellasi viestittää...
Ei terveys asioista ole ilmennyt mitään ongelmia seurakunnissa. Tosiasiassa nykyään ei ruoka tottumuksia liitetä hengellisiin asioihin ollenkaan kuuluviksi. Sitten alkaa ongelmia tulemaan jos joku tulee raamattu kädessä kertomaan että tämä tai tuon syönti on syntiä, ja rikkomuksen seuraus on kadotus.
Tervelliset elämän tavat kuuluvat jokaisen itsensä tiedostavan ihmisen elämään sillä ei ole väliä onkoä hän uskossa tai uskosta osaton. Turhaa on hengellistää ruoka tottumuksia.
Seutakunnassa tietysti voi puhua kahdenlaisista asioista.
Ensinnäkin niistä asioista joita seurakuntalaisilla on toisilleen.
Toiseksi niistä asioista joiden välityksellä opetetaan hengellisiä asioita.
Terveysasiat ovat mielestäni mielipideasioita jotka ovat kolmansia asiakokonaisuuksia.