Olen rakastunut unelmien naiseen. Hän on näennäisesti onnellisesti naimisissa toisen miehen kanssa. Me olemme rakastuneita, mutta hän ei voi jättää miestään ja lapsiaan. Ne pelkästään eivät ole este - myös yhteiset velat estävät eron. Mutta rakkautemme on kiellettyä. Emme koskaan voi olla toistemme. Joskus hän joutuu jopa pettämään minua aviomiehensä kanssa. Eikö rakastajalla ole mitään oikeuksia? Onko katkeruuteni oikea palkka, kun rakastuin naimisissa olevaan naiseen? En kasva hänestä ulos, mutta hänen on taisteltava minun ja kaikkeen perheeseen liityvän välillä. Kuka sanoo, mikä on oikein ja väärin. Onko edes olemassa oikeata ja väärää. Ehkä on olemassa vain asioita, joita ihmiset tekevät.
Toisen vaimo pettää minua miehensä kanssa
Mörrimöykky
343865
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
olisi sulle itsellesi ainakin, että yrittäisit unohtaa naisen. Olen itse ollut samassa tilanteessa ja voin kertoa että se on yhtä helvettiä.
Sitä kokoajan vaan ajattelee naista ja sitä että ottaisipa yhteyttä. Kaikki asiat jää sen takia hoitamatta ja muutenkin on koko ajan ikävä olo. Ja sitten kuitenkin käy niin että kyseinen nainen ei pysty olemaan kanssasi niin kuin kerroitkin.
Jossain vaiheessa sen kuitenkin täytyy loppua eli mitä nopeammin, sen parempi.
Älä suotta kiduta itseäsi vaan etsi se oikea ja ennenkaikkea vapaa. Silloin voit taas nauttia täysipainoisesti elämästäsi.
Nyt se sinulla varmasti onnistu.
Viimeisen lauseen piti olla: Nyt se sinulla varmasti ei onnistu.
... otappa siitä vaimoksi nainen, joka on korviaan myöten veloissa ja tuo tullessaan kuolaavia ja haisevia kakaroita.
Sitten tulee arki ja se käskee sinua imuroimaan ja roskista viemään ... sitten tulee "päänsärkyviikko" ... "monsuuniviikko" ... "hiivaviikko" ... "muutenvaan-pihtausviikko" ... jne...
Siihen se unelma kariutuu.
Pääseehän sitä pakoon lähibaariin vai mitä? Pari vuotta kun istuu alkaa olla ite niin hiivainen ja lurppakyrpä ettei edes kelpaa enää.
50% avioliitoista päätyy eroihin, eikö ne joilla on lapsia tai ei ole neitsyitä sais alottaa uuden onnen etsintää?
arki on ihan toista ja vääjäämättä väljähtyy. Uusperheissä ongelmatkin monistuu (tiedän kokemuksesta). Niin kauan kuin seurustelee voi haaveilla, mutta siinä valitsee sivustakatsojan osan. Jos todella haluaisit perheen, toimisit toisin, kai, ehkä, mikäs minä olen kaikkea tietämään.
Rakasta toisen vaimoa. Hän voi olla se oikea, vaikka onkin varattu. Teidät on luotu toisillenne, vaikka monet vaikeudet estävätkin sen. Olette onnellisia - lopulta
Olen nainen, jolla on ollut suhde jo kolamtta vuotta toisen miehen kanssa. Tunnen pettäväni rakastajaa, kun velvollisuudesta joudun antamaan pillua omalle aviomiehelleni. Mutta kuitenkaan en voi jättää häntä, monestakin syystä. Mutta rakastajani on kuitenkin minulle kaikkein tärkein. Ehkä joskus hän on minulle se ainoa elämäni mies
avioliitto on pyhä,mutta jos tosiaan haluaa olla toisen miehen/naisen kanssa,niin AINOA oikea ratkaisu on EROTA,eikä sitä saisi lapset velat yms. estää!!! lapsie´n ei ole hyvä kasvaa järjettömässä ympäristössä jossa vanhemmat käy panemassa ketä huvittaa!!!!! Hyi helvetti ettekö tosiaan edes häpeä. Todistettu on siis taas kerran että kukaan ei taida uskoa PUHTAASEEN rakkauteen.
siis sinäkö ootat sitä äpärää nyt tuolle toiselle miehelle! Suksi suolle ämmä tuskin pillusi kelpaisi miehellesi jos tietäisi millaisen huoran on nainut!
Kuudes käsky kuuluu älä tee huorin.
Suomen laki tuntee käsitteen aviorikos,
älä siis yllytä ketään syntiin tai rikokseen,
sillä siitä voit joutua oikeudelliseen vastuuseen.
Minullakin on suhde vieraaseen mieheen, joka on minulle kuitenkin vain se oikea RAKAS. Meidän rakkautemme salaisuus on se, joka pitää meidät hengissä. Ja minun avioliittoni.
"on vain asioita joita ihmiset tekevät"
Olen 44-vuotias nainen ja minullakin on suhde vieraaseen mieheen oman mieheni lisäksi. Hänen lähtiessään työmatkalla, soitan rakastajani paikalle ja olen onnellinen hänen kanssaan. Hänkin on onnellinen kanssani. Mielestämme emme tee mitään väärin. Häntä sattuu vain se, että joudun silloin tällöin antautumaan omalle miehellenikin
Hei Kaisa, mielestäsi et tee mitään väärää, mutta kuudes käsky kuuluu "älä tee huorin", olet siis synnillinen ja kehoitan sinua lisäksi pidättäytymään toimistasi, koska suomen laki tuntee myös käsitteen aviorikos.
On kuitenkin tärkeää, että et ole missään julkisessa työssä, esim. yleisradiossa uutistenlukijana, missä joutuisit aluksi antamaan kuvan normaalista tasapainoisesta naisesta, jolla on sormus nimettömässä, perhe ja avomies, ja seuraavassa "käänteessä" esiintyisitkin skandaalilehden kannessa intiimikuvissa vieraan miehen kanssa, silloin voisit joutua yleisen keskustelun kohteeksi sen takia että olet siveellisyyden esikuvana rikkonut myyttiä uskollisuudesta parisuhteessa ja menettänyt luottamuksesi tuhansiin kestäviin liittoihin,
eräs toinen kaisa nimittäin on näin tehnyt,
älä sinä tee!
Minulla on ikävä toista miestä joka on naimisissa ja minäkin olen naimisissa. En voi erota miehestäni koska meitä sitoo velkavankeus joten tapaan tätä ihanaa ukkomiestä 1-2 krt kuussa. Olemme jo tavanneet jo kohta vuoden ja eikä näy loppua vaikka olen sanonut tälle miehelle että kaikki olisi ohi. Hän ei suostunut uskomaan ja minä hellyin jatkamaan sitä sillä tarvitsen sitä voimaa häneltä mitä en saa mieheltäni.
Onko teillä käynyt mielessä se että jos sinä olet toisen sylissä, omasi saattaa olla myös toisen sylissä? Mieheni on kyllä sanonut ettei ole koskaan pettänyt eikä tule pettämään. Hän otti jopa avioeron heti ensimmäisestä vaimostaan kun näki vaimonsa toisen miehen kanssa heidän aviovuoteessaan jo muutaman kuukauden päästä häistä! Siis hän on liian äkkijyrkkä eikä anna ikinä anteeksi. Siitä tiedän että hän on uskollinen, tai mistä minä tiedän.
Joten meille tulee heti avioero kun tai jos kärähdän joskus ja saan kärsiä siitä pahasti mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Kaikkea hyvää teille joilla on rakastaja/rakastajatar!
tai sitten ei. Mistä tiedät että kärähdettyäsi miehesi pinna ei kestäkään, ottaa vasaran ja pamauttaa sut kuoliaaks. Vaarallisilla asioilla on vaarallista leikkiä.
on oikeassa, kannattaa varoa koska niin monesti lähiaikoina ja kautta aikojen on aviorikokset saaneet aikaan mielettömiä surmia, joissa nirri otetaan uskottomalta vaimolta ja lapsilta! Kyllä akat on hulluja!
Rakastakaa toisianne kuin te olisitte luodut toisillenne. Kuitenkin. Olette saman arvoisia kuin vihitytkin. Tunteenne eivät ole toisten.
Olette (Mmöykky, Hannele, Katriina ym.) onnettomia surkimuksia ja elätte pienessä maailmassanne, jossa "kaikilla on oikeus onneen".
Voi jestas, että vihaan heikkoja ihmisiä. Saunan taakse tuollaiset pitäisi taluttaa.
Talutettavaksi sulle
saunan taa emppu!
Ojenta kätensä niih kärsimys vois loppua....
Tervetuloa jonoon Sandra, lipas on täytetty. Nähdään aamuhämärissä. :)
Kiitokset tähän saakka tulleista kommenteista, joissa ei vielä ole ollut mitään sellaista, mitä ei ennakkoon olisi voinut arvioida. Kuitenkin - jokin todellinen mielipide puuttuu edelleen. Tuntuu kuin ihmisille perhe olisi joku instituutio, jota mikään ulkopuolinen ei saisi järkyttää, mutta kuitenkin - perheen omat sisäiset asiat tuhoavat sen. Tilaisuuden tullen petetään. Kun lähdetään lomareissulle tai minne tahansa perheen ulkopuolelle, on herkässä, että vaimo jakaa persettään tai ukko kulkee oman paisuvaiskudoksensa ohjaamana. Myös alkoholilla on suuri osa näytelmässä, jossa pettäminen on todellisuutta. On varmasti helpompi olla pettäjä kuin petetty. Mutta toisaalta törmätään siihenkin, onko hyvyyden antaminen toiselle rikos. En minä ainakaan menisi naimisiin, koska ennemmin tai myöhemmin tulisi joku Mörrimöykky ja köyrisi vaimoni kanssa. Tämä raadollinen yhteiskuntajärjestelmä ei enää elätä yhteisoloa, jossa uskollisuus on kaiken perusta. Perheen koskematon autuus on vain harhakäsite.
järkkää hyvät bileet, muusta viis. Mörrii jäytää kun on ihan luupissa ja unelmien nainen on ihan mahdoton klaaraa himaan. Ei tuu mitää.
Ei mitää.
Paitsi ehkä katkera ero ja upeet häät. Kaksi onnellista rahatonta jotka eivät petä toisiaan viikottain.
Tai on toivoa.
Hyväksyt että naisesi on naimisissa ja hoitaa sen pestin kaikilla mausteilla. Sä hoidat naista joka hoitaa sua ja kaikki saa jotain jopa perheneuvola saa (pitkän nenän). Harhakäsitteelliset siunailee, mutta asianosaiset on tyytyväisiä.
Ja urpo tukee ....
kärsin suunnattomasti samasta ongelmasta, mutta olen rakastunut naimissa olevaan mieheen! Suhteemme on kestänyt jo kahdeksan kk. Olen mustasukkainen hänestä, en kestä ajatusta hänestä rakastelemassa vaimoaan..Hän on myös erittäin mustis minusta, olenhan vapaa nainen ja hyvinkin "haluttu"..minulla olisin varmasti parempiakin miesehdokkaita, mutta rakastan tätä miestä, jota en ehkä koskaan voi saada, tai en jaksa odottaa. riitelemme paljon, hän riitelee lisäksi vielä vaimonsa kanssa..Monesti olen todella maassa kun en tiedä mikä olisi oikea vaihtoehto, jatkaa suhdetta, jossa en saa tarpeeksi tarvitsemiani normaaleja asioita. odotan että asiamme kääntyy johonkin suuntaan, joko yhteiseen elämään tai sitten ei... jatkaisinko elämääni ilman rakastettuani. Kärsin hänen kanssaan ja ehkä ilmankin häntä. En oikein luota häneen, koska hän valehtelee vaimolleenkin taitavasti, miksei sitten minulle? Kertokaa mitä teen? syyllisyyttä tunnen harvoin, lapsien puolesta enemmän. en ole viemässä heiltä isää, koska itse hän tekee ratkaisunsa. Hän on todella ihana ihminen, rakastan olla hänen lähellään mutta meistä riippumattomista asioista on ongelmia.
on tuo ihanuuskin. En voisi pitää itseäni kovin ihanana ihmisenä, jos pettäisin samaan aikaan vaimoani.
Ymmärrän tavallaan suhteen, jos kyse on pelkästään seksistä. Mainitsit kuitenkin itsekin, että miksei hän valehtelisi sinullekin. Hypoteesina: jos eläisitte "virallisestikin" parina, miksei mies silloin pettäisi sinuakin? Vai uskotko olevasi niin ainutlaatuinen?
on vain meidän välillämme. Olen tavannut erästä ukkomiestä jo viime kesästä lähtien eli 8 kk 1-2 krt kuussa. Hän haki seikkailua ja oli myös kylttymätön ja hänen raskaana oleva vaimo ei halunnut seksiä. Heille oli tulossa kaksoset ja raskauden lopussa vaimo joutui usein sairaalaan läheltä piti keskenmenovaaran takia. Alussa minusta tuntui pahalta ja joka kerta kun tapasin tätä ukkomiestä, juttelimme hänestä, vaimosta ja syntymättömistä lapsistaan. Kun kaksoset syntyivät, sanoin tälle miehelle että kaikki olisi ohi sillä en kestäisi tätä syyllisyydentuskia. Vaan ei ole ohi, koska tapaamme yhä ja minusta tuntuu pahalta mutta nautin hänen kanssaan upeasta seksistä. Olen eronnut nainen jo vuosi sitten ja en halua seurustella enkä halua ruveta huoraksikaan seksin takia. En vaan voi elää ilman seksiä joten en voi sille mitään että tämä ukkomies tuli kohdalleni. En rakasta häntä mutta pidän hänestä ja hänen huumoritajusta ja hänen käsittelytaidosta seksissä. Enkä halua tuhota hänen avioliittonsa joten olen hiljaa ja yritän elää omaa elämääni. Olisin ottanut sinkkumiehen mutta hänellä olisi sitoutumisvaatimuksia ja usein sinkkumiehet eivät halua seurustella kanssani lasteni takia, uskomatonta mutta totta! Eikä ole ketään miehiä jotka haluaisivat tosissaan minut lapsineen vaikka minussa ei ole vikaa; ulkonäkö ok, olen tosi hauska (en ole tosikko millään tavoin) ja kaikkea muuta. Eipä minulla ole kova hinku saada uutta miestä kun erosta on vasta vuosi. Nautin tästä uudesta sinkkuelämästäni ja enkä välitä naapurien supattelusta joka tietää pahaa. Minun luonani ei käy miehiä seksin takia eikä se ukkomies vieraile luonani mutta silti nämä naapurit sanovat mua huoraksi aina kun jotkut sukulaismiehet, lasteni kummisedät, työtoverit, miespuoliset ystävät tulevat käymään meillä. Sain kuulla yhdeltä naapurilta että toinen naapuri levittää kaikille minusta paskaa mikä ei ole todellakaan totta. Itse hän on yh-äiti ja hänen käy kateeksi varmaankin sen takia kun minulla käy edes miehiä (jotka eivät todellakaan tule seksin takia vaan ovat em. henkilöitä). Olen aina tiennyt että naapureitten puheita ei kannata uskoa sillä he eivät tiedä tosiasioita ja naapureilla ei ole muuta tekemistä kuin arvailla ja laittaa arvailut eteenpäin. Silti olen tyytyväinen tähän olotilaani ja elämääni vaikka olen välillä yksinäinen lasteni kanssa.
Tsemppiä teille muille rakastajattareille! Yrittäkää keskittyä muuhun kuin varattuun mieheen/ukkomieheen sillä heistä ette saa mieheksenne. Ja jos saatte heidät mieheksenne, saatte miettiä välillä, pettääkö hän nyt teitäkin toisen naisen kanssa. Ei ole kivaa... En ottaisi ketään ukkomiestä joka ottaisi eron minun takiani ja rupeaisi minun miehekseni koska se ei ole aina onnen tae just tuollaisen pettämisen takia.
Hmm, luin kommentteja, ja tulin tulokseen, että kyllä on ihmiset sekasin! Siis pitää käyä pylsimässä toisten kanssa vaikka on joskus menny "sen oikeen" kanssa naimisiin asti! Ei voi ottaa eroa? Vai onko ainoo oikee este erolle se että ON TOTTUNUT siihen puolisoonsa jonka kanssa "pettää" rakastajaansa? Huh... Sääliksi käy lapsia ja ottaa pattiin vanhempien tyhmyys! Kyllä ne kersat tajuu paljon enemmän mitä luulette! Miettikää ihmeessä miten ootte onnellisimpia!
Mitäs jos se aviopuoliso sais tietää suhteesta ja lemppais pihalle, eikä paluuta ois???
Ihanaa, että jotkut osaa rakastaa avioliiton ulkopuolella, kun kirkollinen avioliitto estää sen. Olkaa onnellisia!
Ihan ensiksi Mörrimöykyn tekstiin kommentti: miten niin velat estävät eron??! Jos tuo "naisesi" rakastaa sinua ja haluaa juuri sinut, ei siinä raha merkkaa mitään, jos siis tarkoitit sitä, että hän jäisi eron tullen puille paljaille.
Toisekseen en voi kuin ihmetellä ihmisten moraalia nykypäivänä: ei kunnioiteta oikeastaan mitään, ei ketään.
Olen itse tullut petetyksi muutaman kerran, joten tiedän, miltä moinen tuntuu. Siitä huolimatta ei kukaan näistä miehistä ole saanut vietyä itsetuntoani, enkä ole takaisin mennyt alkuhuumien haihduttua kenenkään vinkujan luokse. Vaan mitä olen oppinut näiden suhteiden myötä: ikinä enää en kehenkään luota sataprosenttisesti kuin itseeni. Edellisenkin mieheni kanssa olin 6 vuotta ja luotin häneen täydellisesti, kunnes erotuamme sain kuulla toisesta naisesta. Mielenkiinnolla odotan, koska idylli uuden tyttöystävän ja hädällä hankitun vauvan ihanuudesta alkaa tuntua arjelta.
Eipä silti, löysin hänen jälkeensä todella fiksun nuoren miehen, jaka saa oloni tuntumaan prinsessalta arkipäivänäkin - tosi "löytö" nykypäivänä: tekee kotitöitä siinä missä minäkin, muistaa pienillä lahjoilla ja kukkasilla silloin tällöin, haluaa tehdä kaikenlaista juuri minun kanssani ja osaa keskustella kaikesta, myös siitä, että suhteen eteen on tehtävä töitä, että se myös antaisi jatkuvasti jotain. En halua itse kuulua koskaan niihin, jotka antavat suhteen väljähtyä omia aikojaan enkä myöskään niihin, jotka ovat heti valmiita etsimään uutta "jännitystä" arjen tultua.
Olen menossa naimisiin kertomani miehen kanssa, sillä parempaa en voisi löytää. Siitä huolimatta aiomme tehdä avioehdon, sillä en koskaan tule luottamaan häneenkään täydellisesti, kiitos takavuosien. Mutta haluan silti yrittää!
Mielestäni jokaisen, joka viersta halajaa, tulisi ensin jättää, sitten vasta pettää. Ja myöskin jokaisen, joka pettää, tulisi hyväksyä vastaavaa myös puolisoltaan - periaatteessa suhteessa tulisi ola sallittua kaikki, mitä sallit itsesikin tekevän. En väitä, etteikö joskus saata tulla se oikea vastaan vasta uudessa suhteessa, mutta ihmettelenkin, miksi ne ihmiset ovat menneet aiemmin jo naimisiin jonkin kanssa. Suomeksi, jos aiot mennä naimisiin, mieti kahdesti, oletkoa i v a n varma.
Tuulia
Aivan totta, pettäminen ja aviorikos ovat tuomittavia tekoja, kiinnitin huomiota vuodenvaihteessa erääseen tapahtumaan, missä
yleisradion uutistenlukija petti aluksi kaikki katsojat esittelemällä kihlasormusta nimettömässään ja kuvaa tasapainoisesta uutistenlukijasta, no se kuva mureni hetkisen kuluttua kun nainen ilmestyi skandaalilehden kanteen jutussa missä oli ollut intiimisti toisen miehen kanssa, koska yle on kannustanut syntiin ei ole siis ihme että ylen katsojaluvut vähenevät vuosi vuodelta, tv-lupamaksun jättävät maksamatta yli 60 000 suomalaista sekä ylehän teki runsaasti tappiota viime vuonnakin, mitä tästä opimme:
sitä saa mitä tilaa eli summa summarum!
Minäkin ensin ihastuin ja sitten rakastuin vuosien takaiseen ystävääni.
Meillä olin aivan ihana 8 kuukautta,joka päättyi kumminkin siihen,että ajattelimme avioliittojamme ja lapsiamme.Kuitenkin tämä aika,jonka saimme olla yhdessä oli aivan ihanaa aikaa,enkä kadu hetkeäkään,vaikkakin molemmat teimme väärin perheitämme kohtaan.Voisin jatkaa suhdetta milloin vain sillä kaipaan häntä paljon ja olin hyvin mustasukkainen hänestä ja olen edelleen.Mielestäni täytyy elää niinkuin sydän sanoo ja hyvältä tuntuu.Tämä rakkaus toi uskomattoman paljon voimaa elämääni.
Lista suomalaisia tarinoita, todellakin tavallisia tarinoita... näitä maailmaan mahtuu!
Mutta, onko yksikään näiden tarinoiden kantajista sellaisessa tehtävässä työmaailmassa, missä häneltä odotetaan vastuuntuntoa, luottamusta,uskollisuutta, esim. pappi,tuomari ?
Turun papin tapaus kosketti meitä jokaista, pappi erosi oma-aloitteisesti, mitäpä tuumaatte tapauksesta, missä yleisradiossa uutistenlukijana työskentelevä nais-ihminen on niin paatunut, että ei miellä aiheuttamaansa todeksi, hän ehti sumuttaa katsojia pitkän ajan antaen kuvaa tasapainoisesta uutisten toimittajasta, jolla on kihlasormus nimettömässään,avio-onni ja perhe,
lopulta idylli mureni skandaalilehden julkaisemaan etusivun juttuun missä kyseinen nainen harrasti intiimejä toisen miehen kanssa.
Tämä nainen on joulukuun jälkeen taas televisiossa, mutta äänenä, kuvaa ei ole näkynyt koska jos hänellä on omatunto niin uskoisi että se soimaa, jos ei ole omaatuntoa niin tulemme näkemään häntä vielä,hänen nimensä on
Kaisa Kirves.
rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi, mutta
älä riko kuudetta käskyä, älä myös yllytä
aviorikokseen mielipiteilläsi pettämisen
ihanuudella, se on sairasta!
kovaa huutoa täällä AVIORIKOKSESTA: SUOMEN LAISTA ?
Kertokaas nyt sitten kun Suomen lain tunnette, niin millaisia tuomioita on aviorikoksesta tullut? rikesakkoa vai oikein pyttyä?
Kun olin naimisissa vaimo jakoi pilluaan, siis toisille miehille, mutta ei ainakaan osituksessa vaikuttanut mitään tämä pettäminen, kun lakituvassa istuttiin.
Tuomioita, aviorikosksesta? (vitun saarnaajat) kiitos??
Minusta täällä on aika outoja mielipiteitä, johon hyvällä omalla tunnolla lisään omani:
Kun parisuhde alkaa olla ehtoopuolella, ja vielä on menty oikein nuorena avioon, on iso riski retkahtaa. Toisten luonteet ovat sellaisia, ettei kertakaikkiaan luonne salli pettämistä, vaan sitä on pakko ottaa ensin ero. Jotkut taas pystyy elämään koko ikänsä salarakkaan loukussa. Sitten vielä, kun alkaa ikä olemaan siinä kinttaalla, että haluaisi vielä kokea, onko sitä vielä samaa hunajaista tunnetta kun silloin kun nuorena rakastui, eletään vaarallisia hetkiä...
Jotkut jäävät rakastumisen koukkuun, eli haluaa rakastua aina uudelleen ja uudelleen. Toiset haluaa vaan panna kaikkea mitä saa, niin kauan kun kulli vielä toimii, tai pimppa vielä kelpaa.
Ja onhan siinä se kielletyn hedelmän maku! Samoin kuin siinäkin, jos ikäero on iso. Sitäkin terävästi arvostellaan. Yhteiskuntakelvollinen on jos on rivitalo, volvo ja kaksi lasta, mielellään vielä tyttö ja poika =)
Mielestäni jokaisella on oikeus omaan elämään. Se kun on vaan kerran minkä elää. Toivon, että jokainen käyttäisi sen viisaasti ja olisi mahdollisimman onnellinen. Vaan kuka on se viisas ken tietää, mikä on viisasta?