Olen kolmen lapsen äiti ja ateisti. Puolisoni ja lasteni isä on kirkkouskovainen. Olemme päättäneet, että molemmat kertovat lapsille uskonasioista oman vakaumuksensa mukaan. Lapset ovat nyt 5v ja kaksoset 3v. Taivaanisää ja enkeleitä on helppo tarjota, mutta kuinka kertoa lapselle, ettei äiti usko kuten isä! Ja ettei Jumalaa ole olemassa jne... Kissamme kuoli ja nämä taivasasiat ovat nyt pinnalla perheesä.
Kristillisen kasvatuksen oppaita löytyy jokaisen kirjaston hyllystä, mutta kukaan ei kerro, miten toimia jos ei uskokaan!! Koulussa ja meidän lapsille päiväkodissa puhutaan kuitenkin näistäkin asioista.
Eli miten olette kertoneet lapsille ateismista ja löytyy jostain jotain materiaalia tai tukea vanhemmalle?
kiitos ja pyytäisin asiallista keskustelua!!
Kristillisen kasvatuksen oppaita löytyy jokaisen kirjaston hyllystä, mutta kukaan ei kerro, miten toimia jos ei uskokaan!! Koulussa ja meidän lapsille päiväkodissa puhutaan kuitenkin näistäkin asioista.
Eli miten olette kertoneet lapsille ateismista ja löytyy jostain jotain materiaalia tai tukea vanhemmalle?
kiitos ja pyytäisin asiallista keskustelua!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
mita vaikeaa siina on kertoa etta et usko samoihin asioihin kuin isa? Kerrot, etta nama ovat uskonasioita, joita ei voi jarjella perustella.
Samaten, voit kertoa etta sina uskot johonkin muuhun (jos uskot mihinkaan, tai uskot itseesi) perustelematta asiaa sen enempaa.
Kissa voi menna kissojen taivaaseen, ei tuosta nyt kannata ongelmaa tehda.
sanot muksuilles,että kissa kuoli ja että se on nyt yksi tähti ja että se sieltä tsiigailee nyt elämänmenoo.
lapsesi saavat itse päättää jossainvaiheessa uskovatko tähtiteoriaan.
Ja nyt on inhimillinen tuska kova..
Pitäisi varmaan tutustua Jehovan Todistajien julkaisuihin,kun nekään ei usko eläimillä olevan sielua...
Ei ehkä hyvä strategia.
Eläimet on meidän iloksi ostettu kaupasta, uusi marsu ostetaan kun vanha löytyy vajasta..
Jos mahdollista vielä huonompi strategia.
"Kissa lähtee matkoille"(näillä sanoilla meillä heitettiin lelut pois. Aina justiinsa ne parhaat jotka oli hajalla)
Ei lapset ole tyhmiä...ja olen elävä esimerkki siitä miten tälläinen strategia kierouttaa lasten arvomaailman.
Mutta äiti ei oikein voi sanoa,että isi uskoo kissojen taivaaseen,mutta äiti uskoo kissan päätyvän ravintokiertoon. Eläessään kissa söi rottia(tai kitekattia,aivan sama). Nyt rotat kostavat.
Loppupäätelmäni:
Joskus "joulupukistien kirjoitukset" voi hyväksyä,olla hiljaa,tai kertoa jotain hienoa ja kaunista madoista.
Itkeville lapsille,jotka kaipaavat lemmikkiään ei ole mielestäni kuin groteskeja tapoja ilmaista ateismiaan.
Uskonjulistus kannattaa joskus unohtaa.
Uskonto on kivun poistamista,ja tottakai lapset joskus joutuu tuskaa kokemaan.
Sinun vastuullasi on päättää,onko se nyt.
Minusta ei paras hetki.
(Muut ilmaisivat sen todennäköisesti kauniimmin. Mutta luulen,että sanomani meni paremmin perille ;j)
ole hyvä tilaisuus lapsen oppia että elämässä joutuu luopumaan. Se tekee kipeää aikansa ja sen jälkeen jäävät kauniit muistot. Kuolema on luonnollista ei sitä tarvitse paeta. Suru ja kaipaus ovat ihan luonnollisia tunteita miksi ne pitäisi häivyttää jonnekin taivaaseen tai uskomiseen.
Ristiriita isän ja äidin suhtautmisen välillä kannattaa vaan pitää vallitsevana tosiasiana eikä siitä tarvitse tehdä numeroa. Lapsi hyväksyy paljon jos hänen ei tarvitse valita kumpi parempi vaan toteaa että näin on.
Itse kerroin lapsilleni sen, mitä itse lapsena näin. Äärimmäistä ahdasmielisyyttä, kiivailua, helvetillä sa saatanalla uhkailua. En tosin heidän ollesaan vielä noin nuoria. Kerroin, että nuo kuuluvat samaan sarjaan kuin mikä tahansa TV-mörkö, niitä ei oikeasti ole olemassakaan. Että ihminen on pääasiassa itse vastuussa tekemisistään, itselleen, lähimmilleen ja muille ihmisille, ei mielikuvitusolennoille.
Paljon muutakin kerroin, mutta yleisesti ottaen lapsille ei kannata syöttää pajunköyttä kovin pitkästi, kyllä he sen huomaavat. Suvaitsevaisuutta, ymmärtämystä, rakkautta yms voi ihan hyvin osoittaa ja opettaa ilman uskontojakin, jopa paremmin. Kukaan ei voi siinä ketään neuvoa kovin tarkasti, itse ne keinot on nähtävä.
Kerro ,etta sinulle Jeesus on elavä Totuus,mutta isä
ei viela usko Häneen,mutta te rukoilette,etta hänkin tulisi tietamään totuuden.
Uskikset esittelevät taas lukutaitoaan.
Puuttumatta nyt siihen että mitenkä se vanhempien usko nyt menikään, sanoisin että kuulostaa siltä kuin uskovan pitäisi aivopestä lapset pitämään uskomatonta vanhempaansa idioottina?
Mitenkäs oli sen "kunnioita isääsi ja äitiäsi" -käskyn laita???
totuuden kertominen ei voi vahingoittaa ketään.
kunnioituksen puuttumisella ei ole sen asian kanssa
mitään tekemistä.eikä se tee kenestakään 'idioottia'
ns.aivosi ovat nyrjahtäneet,jos oikeasti noin ajattelet?
...varmana pitämä "totuus" sitten kannattaisi kertoa?
Niin tietysti!
Sinun Totuutesi, koska se on ainoa totuus, koska se on kirjoitettu oikein isolla T:llä.
Elikä kun epäilen että uskovainen vanhempi aivopesee lapset suhtautumaan ylimielisesti uskomattomaan vanhempaansa (=alkavat pitää uskomatonta vanhempaansa idioottina), niin SINÄ vastaat tähän sillä tavalla että aivoni ovat ns. nyrjähtäneet.
Elikä uskovaiset todellakin ajattelevat ei-uskovista ylimielisesti että nämä OVAT idiootteja = aivoiltaan nyrjähtäneitä.
MOT
Olisiko mahdollista rauhoittaa koti sillä tavalla, että lapsille avautuisi mahdollisuus päättää asioistaan ja tutustua uskontoperinteisiin vasta 13-16 vanhoina? Uskonasioista ei siis puhuttaisi eikä lapsia työnnettäisi pyhäkouluihin sun muihin pesulaitoksiin.
On tosi paha juttu yrittää selittää pienelle lapselle ensinnäkin sitä, että vanhemmat ovat jostakin radikaalisti eri mieltä; lapsilla ei ole ymmärtämiseen vielä mitään välineitä. Kun ei yhtä mieltä voida olla, on parempi olla luomatta pysyvää ristiriitaa pienimpien näkyville.
Kissan kuoleman voi selittää sillä tavalla, että kissaa ei enää ole, kissa haudataan eikä kissaan satu millään lailla. Ei siihen enkeleitä ja taivaita tarvita. Joulupukillakin lapsia huijataan ja moni saa kauhean porun ja trauman, kun huomaa tulleensa huijatuksi.
Ja jos joku hermostuu siitä, että lapset kasvatetaan ilman jeesustelua, voi kyllä lohduttaa itseään sillä ajatuksella, että se "jumala kyllä kutsuu, jos on kutsuakseen". Sillä mietteellähän pääsee monesta pälkähästä, eiks vaan?
Miten voi tyhjänpäiväsyydestä olla jotain teosta kun kaikki on olettamusta.Siul on aika suuri vastuu jos harhaan johdatat.
Ja ukolles ei pelastus tuu minkää kirkon ja seurakunnan jäsenenä olemal tai vaikka asusit kirkossa ei se pelasta.Pelastus on JEESUKSESSA,se on LAHJAA ei siihi minkäänlainen oma teko tai pyhyys vaikuta.Anova saa kolkuttavalle avataan jne. MUT YLPEIDEN TÄYTYY NÖYRTYÄ. ATEISTIT ON YLPEITÄ,sen näkee heti.
>>MUT YLPEIDEN TÄYTYY NÖYRTYÄ. ATEISTIT ON YLPEITÄ,sen näkee heti.
ovat ylpeinä nöyriä.
ymmärtämään että maailmassa on asioita joihin on useampia selityksiä. Näillä lapsilla on se rikkaus että he voivat valita oman mieleisen selityksen asioille kunnes oppivat pohtimaan niitä syvemmin.
Ei näitä asioita voi selittää sen tarkemmin. Meillä pienet uskovat että mummi on enkeleiden kanssa taivaalla. me vanhempina emme ole selitelleet sen tarkemmmin kuin realistisesti sen mitä kuolema on ja vain tarpeellisen. Enkeli juttu oli tullut kavereilta ja minusta ihan hyvä. Itse kerroin että jokaisen elollisen elämä päättyy kuolemaan sen enempää mitä sen jälkeen on ja että niin kuulu käydä. Hautajaiset on hyvästijättö ruumille. mutta sydänmissä ja muistoissa ihminen on aina vaikka ei ole fyysisesti läsnä.
Mielestäni lapsillanne on mahtavat lähtökohdat siinä että huomaavat ettei ole mitään eroa olla uskovainen ja ateisti aikanaan, saavathan he molemmilta vanhemmilta lapsen kasvulle kaikkein tärkeimmän, rakkauden. Eivät lapset mieti aatteiden oikeellisuutta. Kaikki on hyvin jos teidänkin mielestä on.
Itse olen kertonut lapsilleni (jo nyt vähän sinun lapsiasi vanhempia kyllä) asioista suunnilleen näin:
On tiettyjä asioita, jotka voimme tietää. Yksi niistä on se, että mikään ei ole ikuista. Jotta uutta elämää voisi syntyä, täytyy vanhan elämän kuolla. Niinpä oli nyt sen teidän kissankin aika tehdä tilaa uudelle elämälle. Tämä on itseasiassa yllättävän helppoa selittää pienellekin lapselle. Hekin ymmärtävät, että jos näin ei olisi, tulisi maailma äkkiä täyteen.
Korostaisin sitä, että kissalla ei ole asiat huonosti. Jos sitä ei enää ole olemassa, ei se voi tuntea tuskaa tai suruakaan. Elämänsä ajan, sen ajan kun se oli olemassa, se varmasti oli onnellinen kissa, saadessaan viettää aikaa lastesi kanssa. Tämä on se, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Ja lastesi muistoissa kissa tulee aina olemaan mukana, ja elää siis tavallaan vielä niissä. Lapsesi voisivat muistella kaikkea sitä kivaa mitä saivat kissan kanssa yhdessä kokea kun se oli täällä heidän seuranaan. Tähän on paljon parempi keskittyä kuin siihen, missä kissa mahdollisesti nyt on.
Uskonnot taas ovat aikuisten ihmisten keksimiä satuja, jotka eivät perustu mihinkään todelliseen, mihinkään sellaiseen, jonka voisimme oikeasti tietää. Kun joku kuolee, hänen ei ole huono olla, mutta ne, jotka rakastivat häntä, jäävät suremaan. Helpottaakseen tätä surua aikuiset keksivät enkeleitä, taivaan, jne. voidakseen kuvitella, että tuo rakas vielä olisi heidän kanssaan.
Vastaanpa, vaikken varsinaiseti ateisti olekaan.
Olen kertonut, että kuolema on elämän edellytys. Tämä todellisuushan kertautuu vuodenkiertoa tarkastellessa ja nyt myöhemmin olen kertonut myös tarkempaa solullista tietoa: että jolleivät solut organismissa osaa kuolla ajallaan, ne muodostuvat syöpäsoluiksi. Keväisin olen myös maininnut, että onpa hyvää mustaa multaa: täynnään maatunutta, kerran eloisaa tavaraa.
Miten sinusta itsestäsi tuli ateisti ?
Mitä vanhempasi kertoivat sinulle ?
Kerro lapsille, että jotkut ihmiset uskovat Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen ja Raamattuun. Kerro että jotkut ihmiset tietävät, että Jeesus rakastaa erityisesti lapsia ja Raamatun mukaan kaikki lapset ovat Jumalan lahjoja (Psalmi 127:3).
Kerro ettet itse usko ja että isi uskoo. Anna lastesi itse valita oma kantansa, mutta anna heille tietoa myös erilaisesta kannasta, jota itse edustat.
Omilla lapsillani oli turvallinen lapsuus. Lauloin hengellisiä lasten lauluja ja luin heille lasten Raamattua. Joka ilta rukoilin heidän kanssaan iltarukouksen ja pienempi lapseni osasi jo neljä vuotiaana Isä-meidän rukouksen ja Herran siunauksen ulkoa. Lapsistani on tullut tasapainoisia aikuisia ja aion kertoa myös lapsenlapsilleni sitten joskus (kun heitä toivottavasti on), että Jeesus rakastaa heitä ja että minä uskon Raamattuun, Jeesukseen, Jumalaan, Pyhään Henkeen ja enkeleihin.
Eikö ole hankala olla avioliitossa kun toinen uskoo ja toinen ei ?
Siunausta elämäänne ja avioliittoonne. Lapset on annettu teille lahjaksi. Iloitkaa heistä ja antakaa heidän vapaasti itse valita uskonsa tai ateisminsa. Älä pakota mihinkään. En minäkään pakottanut, vaan lapseni itse halusivat, että luen satukirjojen lisäksi lasten omaa Raamattua ja sen jännittäviä kertomuksia. Lapseni itse myös halusivat mennä rippikouluun. En pakottanut siihenkään. No nyt viime kesänä pojallani oli ihanat kirkkohäät. Niitäkään ei olisi saanut, jollei hän olisi käynyt rippikoulua. Avioliittonhan "pääsee" muutenkin, mutta todella juhlallista oli viettää ihanat kirkkohäät isossa ja kauniissa kirkossa.
Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta elämäänne !
osasi isämeitää ja siunauksia ulkoa ja oli mielestäsi ihan vapaa valitsemaan? Saisit hävetä.
>>Omilla lapsillani oli turvallinen lapsuus. Lauloin hengellisiä lasten lauluja ja luin heille lasten Raamattua. Joka ilta rukoilin heidän kanssaan iltarukouksen ja pienempi lapseni osasi jo neljä vuotiaana Isä-meidän rukouksen ja Herran siunauksen ulkoa.
Tuputusta ja sitten ollaan niin antavinaan valita.Koko kristinusko perustuu aivopesuun.
Hmm...
Valitettavasti edes kristinuskoon turvautuminen ei tuo ratkaisua, miten selittää kissan kuolema. Kristinuskon mukaan kissa on sieluton eläin, jolle paikka tuonpuoleisessa ei kuulu. Valitettavasti. Voitte tietysti lohdutukseksi lapsille valehdella hieman ja sanoa kissan olevan Taivaassa. Harrastatteko muuten Joulupukin kutsumista?
Maailman palaset paljastavat salaisuuksiaan lapsille vähä vähältä. Ei se heidän maailmaansa kaada, vaikka ilmenisikin, että isä ja äiti ajattelevat taivasasioista eri tavalla. Älä missään nimessä rupea lapsille valehtelemaan, että uskoisit jumalaan vaikket uskokaan. Välttelevä vastaus on parempi kuin suora valhe ja ei-uskovaisena uskovaiseksi heittäytyminen.