Minulle on uskonto on aina merkinnyt tiukkapipoisuutta, ahdistuneisuutta, herranpelkoa, itkua, syntisyyttä. Muistan vieläkin ne päiväkerhot lapsuudessa jossa yritin lapsenmielellä tajuta miten niin täti paasaa niin kovasti tuosta ihme ukosta. Toki asenteeni johtuu myöskin ympärilläni olleista ihmisistä jotka olivat ehkä hieman kiihkouskovaisia jotka itse kirjoittavat oman lakinsa ja pitävät itseään jumalan oikenakätenä ja näkevät siten oikeuden puuttua muitten ihmisten elämään. Ihan vasta taannoin tajusin ettei minun tarvitse olla yhtä asian kanssa jota en tunne omaksi. Ja oloni on niin helpottunut. Miksi ihmisille ei anneta itselle mahdollisuutta valita polkuaan?Miksi aloitetaan aivopesu heti lapsena? Onko se muka oman sydämmen tutkimista ja herran löytämistä? Olen siitä katkera.
Ei vaihtoehtoja
Juuzo
3155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niinpä se minustakin tuntui lapsena. Meni vuosikymmeniä tajuta uskonnon oikea merkitys. Nämä paasaajat ovat usein itse niin uskosta ahdistuneita, ehkä heillä on myös mielenterveysongelmia, jota uskonto voi vielä sekoittaa, jos ajatukset eivät pysy kasassa.
Uskohan näkyy itse ihmisessä ulos tasapainoisuutena ja mielenrauhana. Epävarmuus taas sekavassa puhumisessa ja pakonomaisessa toimimisessa.
Itselle on ollut parasta se, että ei Jumala työtään jätä kesken, vaan on johdattanut sellaisiin piireihin, jossa tuntee itsensä hyväksytyksi ja saa myös itselleen tasapainoa.
Minä löysin oman tasapainoni ja henkisen hyvinvoinnin kun jätin kristinuskon taakseni. Eihän sitä tiedä jos joskus tulevaisuudessa mutta tällä hetkellä olen löytänyt tarvittavan balanssin ja rauhan ilman uskontoa.
Löysin oman elämäntyylini jo varsin nuorena pohtiessani näitä uskonjuttuja. Seurasin läheltä eri lahkojen ja ihmisten käyttäytymistä ja tulin siihen tulokseen, että on varmasti olemassa jokin vaihtoehto. Lapset aivopestään, hakataan ja insesti ei ole mikään vieras asia. Saarnamiehet ja papit käyttävät lapsia hyväkseen. Joku Niilo Ylivainio saarnaa ja mummot piehtaroi lavan edessä housut märkinä muka pyhästä hengestä. 6 uskovaista miestä hakkasi ja potki minut sairaalakuntoon, koska luulivat minun vahingoittaneen yhden autoa. Olin paikalla, se riitti vaikka näkivät vielä tekijän juoksevan karkuun. Setäni meinasi manata minusta demonin ulos, kun kuuntelin Bruce Springsteeniä. Niskatukkani piti leikata, koska ystäväperheen äiti nosti niin suuren metelin asiasta. Olin kuulemma helvettiin menossa (oliko Jeesuksella siilitukka?) Sain naapureilta selkään (jehovia) kun kerroin lempiruuakseni veriletut ja hernekeiton. Armeijassa lestaadiolainen kaveri valehteli ja panetteli kaikkia vastaan, eikä tehnyt mitään hänelle määrättyjä tehtäviä. Hän sanoi myös, että ihan sama mitä tekee kun sitten vaan pyytää anteeksi Jeesuskelta niin huomena lähdetään taas puhtaalta pöydältä.
Kaikesta tuosta tulin siihen tulokseen, että kun maailmaa seuraa niin näkee mikä on hyvästä ja mikä pahasta. Kunnioita itseäsi ja muita. Elä hyvä elämä. Älä satuta lähimmäisiäsi vaan auta heitä. Kukaan ei ole sinua parempi tai huonompi. Kuuntele toisten ajatuksia ja jos ne käyvät järkeen, niin ota opiksesi. Jos näillä ohjeilla joutuu kadotukseen, niin varaan teille hyvät paikat, olette nimittäin itsekin sinne tulossa.