Mitä teen

Moi!

Mulla alkaa loppuun voimat. Oon kohta 3-vuotta täyttävän pojan äiti. Asun avo-liitossa. Oon niin kyllästynyt elämään. Ei ole koulutusta ja mikään ei kiinnosta. Onko päässä jotain vinksallaan kun kirjoitin googleen itsemurha? Mun tekis mieli vaan nukkua. Illalla on parhain olo, kun tietää että päivä on lopussa. Aamulla kun herää tuntuu että ei jaksa odottaa iltaa. Ajattelin tänään että teen itsemurhan, tai oon ajatellut monta kertaa, mutta en voi tehdä. Koska en voi jättää lastani ilman omaa äitiään. Kirjotan asioista nyt suoraan miltä tuntuu. Syön mieliala-lääkkeitä. Rivatrilleja ja zolofteja. Rivatrilleja otan päivässä 4 (0,5mg) ja zolofteja yhden (50mg). Tuntuu ettei nekään enää auta. Ei oo kauaakaan kun sanoin siskolleni että oon pitkästä aikaa onnellinen, ja nyt on ruvennut meneen kaikki niin surkeesti. Mä en jaksa tehdä alotetta mihinkään suuntaan, poden huonoa omaatuntoa jos olenkin huono äiti, vaikka en ole, tiedän sen. Lapseni leikkii niin onnellisena ja nukkuu suloisena, tulee itku kun häntä katsoo. Mitä mä voin tehdä? Miks mä en voi olla onnellinen. Miks mua ei KIINNOSTA MIKÄÄN!!
5894
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Kerroit kauniisti lapsestasi.
Hän pitää sinut pystyssä. Älä vaadi itseltäsi liikaa; sitä asiaa minäkin opiskelen koko ajan.

Äänestä

Ota ihmeessä yhteyttä lääkäriisi, tarvitset toisenlaisen lääkityksen!!! Sinulla on lapsi, joka todella tarvitsee sinua. Koeta hoitaa itsesi kuntoon jos juuri nyt et itsesi vuoksi jaksa, hoida lapsesi vuoksi! Apua ON saatavilla, kun vain pyydät.

t: saman läpikäynyt

Äänestä

Olet selvasti ylivasynyt.Tarvitset lepoa ja ymmarysta.Jos et jaksa tehda aloiteita itse niin pyyta siskoasi tai avomiestasi tai neuvolatatia jarjestamaan esim. lapsesi paivahoitoon vaikka osapaivaksi niin saisit nukkua ja levata.Itse olin tulossa hulluksi viime syksylla.Hoidin itse 2vuotiasta ja vauvan )mies on tyossa) olin lopussa...Nyt molemmat lapset ovat tarhassa puolipaivaa ja voin hyviin.Kylla se OIKEA ratkaisu loytyy.Olet niin rakastava aiti.Varmasti lapsesi on ylpea sinusta.Hae apua!Ala jaa yksin! Voimia ja halia.
aiti73

Äänestä

oma äiti on lapselle PARAS äiti, kukaan toinen ei voi korvata sinua.

Uskon että jos saisit lapsenhoitoapua ja levättyä, jaksasit paremmin, tiedän miten paljon pieni lapsi vaatii, 110% voimia ja huolenpitoa.

Siksi sinun kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin josko niitä lääkkeitä voisi muuttaa tai tarkistaa annostusta.

Itseasiassa on luonnollista että täysin uupuneena ajattelee itsemurhaa, mutta että kirjoitit tänne, kertoo jo siitä että ymmärrät hakea apua. Näet eron ajatuksen ja teon seurausten välillä.
Elämässä onnellinen ja onneton olo vuorottelee, älä silti muserru jos et aina jaksa, muista olla itsellesi lempeä ja salli sellaiset päivät jolloin ei jaksa.
Kyllä lapsi sen huomaa vaikka koti ois kuin pommin jäljiltä, mutta äidin syli on vapaa tulla ja olla. Helli itseäsi ja lastasi.

TERV: lapsensa menettänyt

Äänestä

Uskon, että olet todella väsynyt ja elämä takkuaa. Mutta usko pois, että on olemassa muutakin. Hae terapiaa ja vertaitukea. PUhu Ja Puhu...se auttaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Laahaava tuska kirjoitti:

Moi!

Mulla alkaa loppuun voimat. Oon kohta 3-vuotta täyttävän pojan äiti. Asun avo-liitossa. Oon niin kyllästynyt elämään. Ei ole koulutusta ja mikään ei kiinnosta. Onko päässä jotain vinksallaan kun kirjoitin googleen itsemurha? Mun tekis mieli vaan nukkua. Illalla on parhain olo, kun tietää että päivä on lopussa. Aamulla kun herää tuntuu että ei jaksa odottaa iltaa. Ajattelin tänään että teen itsemurhan, tai oon ajatellut monta kertaa, mutta en voi tehdä. Koska en voi jättää lastani ilman omaa äitiään. Kirjotan asioista nyt suoraan miltä tuntuu. Syön mieliala-lääkkeitä. Rivatrilleja ja zolofteja. Rivatrilleja otan päivässä 4 (0,5mg) ja zolofteja yhden (50mg). Tuntuu ettei nekään enää auta. Ei oo kauaakaan kun sanoin siskolleni että oon pitkästä aikaa onnellinen, ja nyt on ruvennut meneen kaikki niin surkeesti. Mä en jaksa tehdä alotetta mihinkään suuntaan, poden huonoa omaatuntoa jos olenkin huono äiti, vaikka en ole, tiedän sen. Lapseni leikkii niin onnellisena ja nukkuu suloisena, tulee itku kun häntä katsoo. Mitä mä voin tehdä? Miks mä en voi olla onnellinen. Miks mua ei KIINNOSTA MIKÄÄN!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu