Jos sinä uskot jälleensyntymiseen, niin on hyvin todennäköistä, että olet omaksunut myös käsityksen useista teistä Jumalan luo; eli sen Uuden aikakauden liikkeen tavallisen käsityksen, että Jumala on kuin korkealla vuorella, jonne vie monta tietä.
Sillä monet ovat ainakin ajatelleet, että tiet, uskonnot, voivat kyllä olla erilaisia, mutta ne kaikki johtavat lopulta samaan suuntaan, saman Jumalan luo. Ja lopulta, kun ihmiset sitten ovat huipulla, he tulevatkin havaitsemaan päätyneensä juuri samaan paikkaan ja saman vuoren huipulle; eli he ovat päätyneet sinne, vaikka ovatkin tulleet sinne eri teitä.
Niinpä esim. seuraava lainaus tuo hyvin esille tämän tavallisen näkemyksen, jonka monet tuntevat omakseen:
Sokrates, eikö teidän mielestänne uskonto ole kuin vuori, jonka huipulle johtaa useita teitä? Sen tähden sitä on niin vaikea määritellä - kuka voisi määritellä vuoren? Sisältä se on pimeä, arvoituksellinen ja raskas. Pinta on näkyvissä, ja siinä voi nähdä useita teitä, jotka kaikki johtavat huipulle eri puolilta ja eri lähtökohdista. Kuinka typerää onkaan taistella siitä, mikä tie on paras, mikä puoli on totta! Se on samaa kuin väittelisi siitä, onko vuori auringossa vai varjossa, kuuma vai kylmä. Se on molempia. Se on kaikkea. Kuinka ahdasmielistä olisi kieltää muiden kuin oman tien kelpaavuus! Näettekö, mitä yritän osoittaa, Sokrates? Se ei ole ylpeyttä, vaan nöyryyttä. Olisi ylpeyttä kieltää tätä, absolutisoida oma tiensä. (1)
MIKÄ ON ONGELMANA EDELLÄOLEVASSA KÄSITYKSESSÄ?
Vaikka ajatus monista teistä Jumalan luo voi näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta, on kyseisessä näkemyksessä kuitenkin selviä ristiriitaisuuksia ja mahdottomuuksia, joita meidän on hyvä havaita. Niistä voimme mainita ainakin seuraavat seikat, joita jokaista erikseen katsomme:
- Meidän on oltava varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo
- Se on ristiriidassa useimpien uskontojen kanssa
- Se on hindulaisuutta
- Sama käsitys on ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa.
- Sama käsitys ei tuo pelastusvarmuutta
http://koti.phnet.fi/elohim/montatietavuorelleJumalanluo
Sillä monet ovat ainakin ajatelleet, että tiet, uskonnot, voivat kyllä olla erilaisia, mutta ne kaikki johtavat lopulta samaan suuntaan, saman Jumalan luo. Ja lopulta, kun ihmiset sitten ovat huipulla, he tulevatkin havaitsemaan päätyneensä juuri samaan paikkaan ja saman vuoren huipulle; eli he ovat päätyneet sinne, vaikka ovatkin tulleet sinne eri teitä.
Niinpä esim. seuraava lainaus tuo hyvin esille tämän tavallisen näkemyksen, jonka monet tuntevat omakseen:
Sokrates, eikö teidän mielestänne uskonto ole kuin vuori, jonka huipulle johtaa useita teitä? Sen tähden sitä on niin vaikea määritellä - kuka voisi määritellä vuoren? Sisältä se on pimeä, arvoituksellinen ja raskas. Pinta on näkyvissä, ja siinä voi nähdä useita teitä, jotka kaikki johtavat huipulle eri puolilta ja eri lähtökohdista. Kuinka typerää onkaan taistella siitä, mikä tie on paras, mikä puoli on totta! Se on samaa kuin väittelisi siitä, onko vuori auringossa vai varjossa, kuuma vai kylmä. Se on molempia. Se on kaikkea. Kuinka ahdasmielistä olisi kieltää muiden kuin oman tien kelpaavuus! Näettekö, mitä yritän osoittaa, Sokrates? Se ei ole ylpeyttä, vaan nöyryyttä. Olisi ylpeyttä kieltää tätä, absolutisoida oma tiensä. (1)
MIKÄ ON ONGELMANA EDELLÄOLEVASSA KÄSITYKSESSÄ?
Vaikka ajatus monista teistä Jumalan luo voi näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta, on kyseisessä näkemyksessä kuitenkin selviä ristiriitaisuuksia ja mahdottomuuksia, joita meidän on hyvä havaita. Niistä voimme mainita ainakin seuraavat seikat, joita jokaista erikseen katsomme:
- Meidän on oltava varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo
- Se on ristiriidassa useimpien uskontojen kanssa
- Se on hindulaisuutta
- Sama käsitys on ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa.
- Sama käsitys ei tuo pelastusvarmuutta
http://koti.phnet.fi/elohim/montatietavuorelleJumalanluo
Vastaukset 5
Vanhimmat
>>- Meidän on oltava varmoja, että kaikki tiet todella vievät Jumalan luo voimme olettaa olevamme "saleteilla" Korkeimman ja ihmisten edessä[jos siihenkään on sinänsä tarvetta].
>>- Se on ristiriidassa useimpien uskontojen kanssa "Tunne Itsesi" voi johtaa todellisen kestävän moraalin ja todellisen tiedon lähteille, ei se että,, "kun muutkin niin minäkin".
>>- Se on hindulaisuutta>- Sama käsitys on ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa.>- Sama käsitys ei tuo pelastusvarmuutta"Varma pelastus"---> yököttävää, erittäin itsekästä ja omahyväistä ja vastoin Kristuksen oppeja olevaa "minä,minä,-ajatusta",, joka ei johda kuin niihin lopputulemiin mitä maailmassa näemme.
Ensinnäkin täytyy olla selvillä siitä, että mihin on menossa, ja kenen luokse on menossa, jos on yleensä ottaen menossa johonkin.
Tuosta tekstistäsi ei löytynyt kohdetta eikä oikeaa suuntaa ollenkaan.
Totuus on kuitenkin melko yksinkertainen tuonkin asian suhteen. Eli. Kaita on se tie ja ahdas on se portti, jonka kautta pääsee paratiisiin, tämän luomakunnan ja ihmiskunnan luoneen tekijän luokse, siis Luojan, taivaallisen Isän kasvojen eteen ja osalliseksi iankaikkiseen elämään.
Sinulla on taustaoletuksena, että jumaluus on jotakin ulkopuolella olevaa, saavuttamatonta. Uskonnoissa, joissa jumaluus on kaikkialla ei ole mitään tarvetta tavoitella jumaluuttaa, ainoastaan kokea ja havaita sitä.
BTW, jumaluus on monesti feminiininen.
Kun itämaisessa uskontofilosofiassa puhutaan polusta sillä tarkoitetaan polkua, joka on persoonallisen itsen ja hengen itsen välillä.
Sanotaan, että aineen ITSE ja HENGEN ITSE ei koskaan voi kohdata.
Polulle lähtijän täytyy etsiä esille aistimien valtias (Raadsha), ajatusten luoja, eli hänet, joka herättää harhan.
Sanotaan, että mieli on suuri todellisuuden tappaja. Oppilas tappakoon tappajan. Vasta sitten hän voi erottaa Yhden - sen sisäisen äänen, joka tappaa ulkonaisen.
Kun aineen itseä ei enää ole, jäljelle jää HENGEN ITSE ja tästä ITSEN kohtaamisesta symbolisena kuvauksena käytetään vuorenhuippulle pääsyä.
Polusta käytetään nimeä salainen polku, sydämen tie, Dhjaana maarga (puhtaan tiedon polku), esoteerinen polku jne.
Tämän polun sanotaan vievän sille astuneen vaeltajan sanomattomaan sielulliseen tuskaan, murheeseen elävien kuolleiden vuoksi ja avuttomaan sääliin karmallisten surujen alaisia kohtaan.
Esoteerisista totuuksista ja viisaudesta tietämättömiä sanotaan eläviksi kuolleiksi.
Sanotaan myös, että karman hedelmää eivät viisaat uskolla vaientaa.
Näin opettaa ikiaikainen uskontofilosofia ja näin opetti myös Jeesus.
Se tie on kaita...antakaa kuolleiden haudata kuolleensa...oletteko kuin kalkittuja hautoja.. jos joku ei vihaa tätä maailmaa, ei ole minulle sovelias,, jne.
Hän oli täydellinen Arhat, elämän ja kuoleman Herra. Ja elämän ja kuoleman herra on yhtä IKIOLEVAISEN kanssa. Hän on kuin Jumala itse.
Ja Jeesus sanoi: "Ettekö te tiedä, että olette ELÄVÄN JUMALAN LAPSIA ja kun sen tiedätte voitte tehdä suurempiakin tekoja kuin minä teen."
Avaimena tämänkaltaiseen toimintaa sitten ikiaikojen on ollut rakkaus, laupeus ja hellä sääli.
Josta säälistä sanotaan: "Ei sääli ole ominaisuus, se LAKIEN ON LAKI, jonka luonto on ehdoton sopusointu.
Niin..Kuten vuorisaarnassa Jeesus sanoo: "Autuaita ovat rauhantekijät."
Rauha syntyy kun epäoikeudenmukaisuutta tuottavat eriasteiset ilmiöt poistetaan ensimmäiseksi omasta itsestä, ja aina koko ihmisperhettä myöten.
Kovin moni on kuollut jo näiden ilmiöiden esiintuomisvaiheessa ja kuolee yhä.
Kovin monet tällä palstalla ovat esiintuoneet väittämää, että Jeesusta ei ollut olemassakaan.
Kun Jeesus opetti IKIOLEVAISESTA samoin (yhtäläisin säännöin) kuin Hänestä on opetettu ennen Jeesusta, hänen opetuksensa sisältö on todistus hänen olemassaolostaan.
Kysymys on vain siitä kuinka Hänen opetuksensa sana tulee "lihaksi" meissä.
>>Kovin monet tällä palstalla ovat esiintuoneet väittämää, että Jeesusta ei ollut olemassakaan.