Tajusin tässä että en ole nykyisen avovaimoni kanssa enää onnellinen:( Se alku aikojen rakkauden tunne on hävinnyt. Puolisoni rakastaa sanojensa mukaan minua tosi paljon edelleen, minä en ole pystynyt sanomaan "rakastan sinua" sanoja hänelle enää aikoihin.
Olen yrittänyt kertoa asiaa hänelle mutta aina kun yritän asiasta puhua hän rupeaa itkemään ja minun sisälläni herää eräänlainen sääli ja en pysty asialle mitään...
Toisaalta itsekin toivon että se rakkauden tunne ja onnellisuus tulisi takaisin mutta miten sen saa takaisin?
Siispä ollako kylmäverinen ja ajatella vain itseäni ja unohtaa muut nostaen kytkinta vai jatkaa samaa rataa ja toivoa että rakkaus syttyy uudelleen?
Olen yrittänyt kertoa asiaa hänelle mutta aina kun yritän asiasta puhua hän rupeaa itkemään ja minun sisälläni herää eräänlainen sääli ja en pysty asialle mitään...
Toisaalta itsekin toivon että se rakkauden tunne ja onnellisuus tulisi takaisin mutta miten sen saa takaisin?
Siispä ollako kylmäverinen ja ajatella vain itseäni ja unohtaa muut nostaen kytkinta vai jatkaa samaa rataa ja toivoa että rakkaus syttyy uudelleen?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oiskohan pieni "breikki" jollain tavalla mahdollista? Toinen asumaan väliaikaisesti johonkin muualle, vaikka hyvän ystävän luokse? Sen jälkeen katsoisitte miltä tunteenne näyttävät puolin ja toisin. Jos nyt jäät odottelemaan tulevaa rakkauden tunnetta niin eipä se sieltä itekseen tule...;( Tsemppiä!
Olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa! Mutta Mahdollisuuksia tuohon ei ehkä kuitenkaan kunnolla ole tai sitten sitä vaan käyttää tekosyynä!
Ehkä tuossa vaihtoehdossa ajattelen sitä mitä muut siitä ajattelee vaikka ei ehkä pitäisi.
Toisaalta pelottaa pistää välit poikki jos huomaankin sitten että hän oli se minun oikea kuitenkin (itsekästä tiedän)
...yrittäisitte järjestää asumisen niin vähäksi aikaa että olisitte erillään, se voisi kasvattaa molempia ??? Itsekkin olen vähän samassa tilanteessa ja on tietty vaikea järjestää asioita niin että asuu erillään. Hyvät kaverit ovat tässä vaihtoehdossa ensisijalla, jos vaikka sieltä löytyisi väliaikainen "majapaikka"...? Ja hei, tässä kohtaa ei kannata ajatella mitä muut ajattelee!!! Eihän muille tarvitse kertoa! Vain sille parhaalle kaverille todellinen tilanne miten asiat on. Hankala asia on, ymmärrän kyllä omakohtaisenkin tilanteen vuoksi... En tiedä itsekkään mitä tekisin;( Mutta ajattelin että yritetään nyt vielä kuitenkin tässä... Tsemppiä;)!
Niin kai se ois järkevää yrittää! toivon onnea matkaan myös sinulle!
Kiitos ja hyvä jos ajatuksistani oli apua hankalaan tilanteeseen. Toivottavasti ongelma ratkeaa... Oikein hyvää kesän loppua sulle;)!
Nii kyllähän tää kirjottelu ainakin vähän helpotti kun voi puhua asiasta! Ja anto se tietty suuntaa että mitä tehä. Ja niinhän se tietysti on että elämä on elämistä varten ei vaan toisten miellyttämistä!
Yritän siis breikkiä ja katon miten tuo vaikutta meihin ja päätän jatkosta sitten
Kiitos! Tytsy vastauksista sulle *SMAK*
homma et tää kirjoittelu auttoi sut tekemään päätöksen breikistä. Niinhän se todellakin on että vanha sanonta pitää paikkansa: "parempi katsoa kuin katua" ;o) Eikä todellakaan kannata vain ajatella sitä toista osapuolta koska parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ihmistä ja on hyvä muistaa ajatella joskus myös itseään.
Välttämättä ei ole helppoa päätöksen teko tauon jälkeen mutta kerran se vain kirpaisee olkoon ratkaisu mikä tahansa.
ps. olispa jännä tietää miten kävi ;o), tänään lähden viikoksi ansaitulle kesälomalle...*MOISKIS*
Juupa juu! Yritän viikonlopun aikana jutella hänen kanssaan ja sopia jatkosta! Yritän ainakin siihen väliaikaiseen breikkiin jos se vaikka auttas(niin ainakin toivon).
Mutta pelottaa hieman esittää asiaa koska luulen että naiseni ottaa sen väärällä tavalla jos ei muuten niin tahallaan!
Että minä en enää rakasta(rakastan mutta tuntuu vaan ystävyys rakkaudelta) ja minulla on toinen (jota ei ole) jne... tiedäthän ne naiset :)
mutta jos kiinnostaa niin mailaa mulle [email protected] niin kirjottelen sulle sit takas miten homma etenee...
Ja eikun hyvät lomat sulle *SMAK*
voi olla lyhyt, eli pitäisi yrittää saada ilo irti...
Mulla oli ihan sama tilanne vielä 5 kk sitte...Rakastan sinua tuntui jotenkin niin vaikeelta sanoa, mutta kun siihen oli tottunut että se joku oli siinä vierellä ollut niin kauan niin ei vaan pystynyt lähtemään. Asuttiinkin saman katon alla. Yhdessä vaiheessa mä vaan päätin et ei tää oo oikein toista kohtaan, kun toinen on valmis viettämään loppuelämänsä mun kanssa ja mä vaan elän valheessa. Väitän rakastavani vaikka tosiasiassa se liekki oli sammunut jo ajat sitte. Mä tein lopullisen päätöksen ja nostin kytkintä...Vaikka se sattui niin pirusti! Mutta nyt mulla on ihan hyvä olla, ja nyt alan olla taas hyvä kaveri exän kanssa. Nyt kun mietin et teinkö oikein ni olen tullut päätökseen että tein...Toivottavasti ex löytää sellaisen ketä antaa vastarakkautta loppuelämän ajan..Mä en siihen pystynyt, mutta toivon että löydän pian itsekin ihmisen kenen puolesta teen mitä vaan. Tee niin kuin sun sydän sanoo vaikka se voikin satuttaa.
Se vaan tuntuu niin vakealta sanoa että seon LOPPU nyt! Kun kuitenkin on rakastanut ja toivoisi edelleen rakastavan toista. Puolisoni olisi minun mielestäni täydellinen hyvä minulle, varmaan hyvä äitinä ja onnellinen ollessaan minun kanssa. Mutta minun puoleleta puuttuu vain se hävinnyt rakkaus!
Tiedän vallan mainiosti ton tunteen!!! Ei mullakaan se helppoa ollut, kun kuitenkin olisi halunnut jatkaa suhdetta mutta kun jotain puuttui...Olisi ollut helpompaa jos ei olisi ollut yhteistä asuntoa jne. Mäkin tietyst sanoin et pidetään taukoa ja katsotaan sitte. Aluksi tuntui todella pahalta nähdä hänet muiden seurassa kun itse oli tottunut olemaan vieressä, mut siit se sit lähti...Ajattelin et ei se oo oikein toista kohtaan, joten en ajatellut pelkästään omia tunteitani...Pidä pientä taukoa ja katsokaa sitten voittaako ikävä vai joku muu...Mulla se joku muu voitti. Eikä mulla oo nyt yhtään paha olla. Ajan kanssa meet eteenpäin... =)
keksi kaikkea tekemistä ja mene vaikka reissulle jonnekin pääset irti samoista kuvioista ja anna ajan kulua vähän älä yritä edes tehdä mitään asialle hetkeen . Mutta tee silti kaikkea kivaa elämässä kulje katsele harrasta.
Olettehan yhdessä keskustelleet siitä miltä tuntuu suhteenne se on kuitenkin ihan ensinjuteltava että molemmat tietää missä mennään millaisin tuntein toisen kanssa nyt ollaan.
Ja sitte se tauko suhteeseen molemmille tekee hyvää olla joskus erillään.-
Kyllä sä sen ratkaisun löydät mitä pitää tehdä mitä haluat pelkästään säälistä ei pidä mitään jatkaa sekään ei anna oikein kummallekkaan sitä mitä pitäisi yhdessä ollessa olla.
Hyvää jatkoa sulle ja oikein hyvää kesää aika ja erillään olo kyllä auttaa eteenpäin.
Moi moi sinulle
Niin pitäs varmaan yrittää tehä omia juttuja enempi. Ja niin olen nykyisin pyrkinyt tekemäänkin. Reissuiltani takaisin palatessa vaan aika usein kuulen sanat "missä sinä olit näin kauan ja että minulla on ollut ikävä sinua"
Ja tiedättekö se raastaa sisintäni suunnattomasti niin että joskus olen äkkiä mennyt suihkuun yms. jossa voin tiputtaa muutaman kyyneleen kenenkään sitä näkemättä!
...minna... minnaminna....
mulla tuli just äskettäin breikit rakkaan kans. rakastan sitä tosi paljon enkä tiedä kuinka selviän tästä. mutta jotenki on pakko mennä eteenpäin. meillähän on vain tämä yksi elämä josta on jo eletty yli puolet...