Jokainen uskoontullut on varmasti samaa mieltä että uskoontuleminen on tärkeää.
Mutta onko se , mitä uskoontulon jälkeen on teidän kohdallanne tapahtunut, sitä,mikä Evankeliumin vastaanottamisella on tarkoitus olla?
Mutta onko se , mitä uskoontulon jälkeen on teidän kohdallanne tapahtunut, sitä,mikä Evankeliumin vastaanottamisella on tarkoitus olla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun me uskomme Vapahtajaamme, uskomme Hänen opetukseensa.
Kun me uskossa noudatamme Hänen opetustaan meistä tulee Hänen opetuslapsiaan.
Kun me saamme opetuksensa noudattamisen kautta avun, me haluamme oppia siitä enemmän ja enemmän ja näin me muutumme lisää.
Yhdessä tämän kanssa meidän rakkautemme Jeesukseen ja lähimmäisiimme lisääntyy, ja me ymmärrämme paremmin toisiamme.
Usko on harhateillä mikäli se kuvitellaan hartaudenharjoitukseksi ilman Jeesuksen opetuksen vaikutusta käytännön elämäntilanteissa.
Kun keskustelemme Jumalan olemuksesta ja kolminaisuuksista, Jeesuksen Egyptin matkasta tai ihmeiden tekemisistä, me emme puhu siitä minkä vuoksi Jeesus tuli maailmaan.
Ne ovat tärkeitä asioita muita syitä varten.
Erilaisista oppieroista on tullut kohokohtia meidän lajitellessamme lähimmäisiämme uskovina.
Jeesuksella oli kuitenkin jo lähetyskäskyssä ohje mitä pitää opettaa.
Se oli, että me pitäisimme tärkeimpinä elämääohjaavina perusteinamme Jeesuksen neuvoja, kuinka elää oikealla tavalla toistemme kanssa.
Kun me teemme niiden ohjeiden mukaan, me emme tule loukanneeksi kenenkään muiden oikeuksia.
Uskon tarkoitus on sen lisäksi puhdistaa meidän mielemme kaikista niistä ihmisille ominaisista epäluuloista toisinuskovia ja eläviä lähimmäisiämme kohtaan, joita erilaiset eriseuraiset perinnäisajatukset ovat meihin kylväneet.
3. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, on oleva meidän kanssamme, totuudessa ja rakkaudessa.
4. Minua on suuresti ilahuttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä.
5. Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.
6. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
7. Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11. sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
12. Minulla olisi paljon kirjoittamista teille, mutta en tahdo tehdä sitä paperilla ja musteella; vaan toivon pääseväni teidän tykönne ja saavani puhutella teitä suullisesti, että meidän ilomme olisi täydellinen.
13. Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle tervehdyksen.
En ole ihan varma tajusinko kysymyksen oikein. Jos kysymys oli siitä, onko uskoontulon jälkeinen elämä tärkeä ja merkityksellinen, niin silloin vastaan; on. Uskoontulo on tärkein kokemus uskovan elämässä, sillä silloin Hän saa syntinsä anteeksi, ja tulee taivaskelpoiseksi. Mielestäni se on kuitenkin vain alku, silloin vasta tutustutaan Jeesukseen. Eihän mikään ihmissuhdekaan lopu ensitreffeihin (siis luonnollisesti vain jos on halua jatkaa suhdetta). Uskoontulon jälkeen alkaa rakkaussuhde Jeesukseen, ja se kasvaa ja kehittyy. Kun vietämme aikaa rakkaan Jeesuksemme kanssa, me alamme muuttumaan Hänen kaltaisekseen eli pyhitymme.
Käsittääkseni uskovan tärkein tehtävä on rakastaminen. Tietenkin Jeesuksen rakastaminen, mutta myös erittäin tärkeää on rakkauden osoittaminen lähimmäistä kohtaan. Siitä seuraa halu auttaa myös muita ihmisiä pelastukseen, sekä auttaa myös tavallisissa arjen askareissa. Rakkaus Jeesukseen herättää rakkauden myös lähimmäistä kohtaan, minkä tulisi ilmetä tekoina, ei vain sanoina. Jos uskoontulon jälkeinen elämä olisi merkityksetön, silloinhan me kuolisimme heti sen jälkeen, ja pääsisimme Jumalan yhteyteen. Jeesus kuitenkin jätti meille tehtävän mennä kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia. Maailma alkaa heti nenänpään jälkeen, ja ihan lähiympäristössä on paljon asioita, joihin voimme vaikuttaa. Jumala haluaa, että olemme Hänen kirjeitään maailmalle. Hän haluaa, että kuuntelisimme Pyhän Hengen ääntä, ja myös toimisimme sen mukaan, arjen keskellä.
Korjaa jos ymmärsin kysymyksen väärin :)
Sanassa opetetaan meidän tulevan uusiksi luomuksiksi uskoontulossa.
Onko teidän "uusi luomus" mielestänne sellainen kuin muutoksen pitääkin olla ,vai onko se vain pikkuisen parempi entiseen verrattuna?
Onhan 1.Joh. kirjeessäkin jo paljon kuvausta siitä mikä on puhdistumisen ehto; ehdollisuudestahan Johannes tuossa puhuu.
--7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
On vaikeaa hahmotella millaiseksi ihmisen pitäisi muuttua, sillä ihmiset ennen uskoontuloaan ovat hyvin erilaisia, eikä ole olemassa mitään "standardi-uskovan" määritelmää, johon voisimme verrata. On vain yksi starndardi, johon tulisi pyrkiä; Kristuksen kaltaisuus. Siinä on meidän määränpäämme ja tavoitteemme maanpäällisessä kilvoituksessamme. Kukaan ei sitä täällä ajassa tule saavuttamaan, sillä niin kauan kun olemme lihaa ja verta, tulemme olemaan syntisiä.
"Uusi luomus" onkin hengellinen käsite, ja olemme kaikki uskovaiset uusia luomuksia Kristuksessa, kun olemme ottaneet Hänet uskon kautta vastaan. Silloin ei syntisyys mahda meille mitään, sillä Kristuksen sovitustyö ja veri on meidät puhdistanut.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että parannuksen teko ja pyhitys ovat välttämätön osa uskovan elämää. Sanoohan Jaakob, että usko tulee todeksi tekojen kautta. Ne eivät siis vaikuta pelastukseen, mutta sillä todistamme rakkautemme Jeesukseen. Kuka haluaisi rikkoa rakastamaansa vastaan? Siksi meidän pitää aina pyrkiä hyvään, ei kuitenkaan omassa voimassa, vaan Jeesuksen rakkaudessa. Kun vietämme aikaa Jeesuksen kanssa, alamme automaattisesti tehdä hyviä tekoja ja muuttua lähemmäksi Kristuksen kaltaisuutta.