Hei!
Menetin äitini äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti tänä vuonna...onko kokemuksia?..pidentääkö tällaiset kuolemat suru aikaa ja toipumista?..jää hirneästi kysymyksiä ilmaan joihin ei saa vastausta..
Menetin äitini äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti tänä vuonna...onko kokemuksia?..pidentääkö tällaiset kuolemat suru aikaa ja toipumista?..jää hirneästi kysymyksiä ilmaan joihin ei saa vastausta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Itselläni ei ole kokemuksia läheisen menetyksestä mutta kirjoitanpa silti omia pohdintojani. Olen sitä mieltä että kuolema tulee aina jossain määrin yllätyksenä oli se sitten onnettomuus tai pitkäaikainen sairaus joka lopulta vie pois. Jos läheisen kuolema on ollut odotettavissa esim sairauden takia niin silloinhan tulevaan voisi tavallaan valmistautua ja käsitellä asiaa ja surua jo ennalta mutta en usko että tällainen on käytännössä kenenkään kohdalla mahdollista.
Toisaalta taas jokin onnettomuus on siinä mielessä ehkä vaikeampi käsitellä kun on voinut jäädä paljon sanomatta ja tämä voi ehkä aiheuttaa enemmän tuskaa kun siten että saat kaiken haluamasi sanottua ennen läheisen pois menoa.
No mutta...minun sanomisistani tuskin on kovastikaan apua mutta sainpahan ainakin kirjoitettua pohdintojani...koska nämä asiat ovat olleet lähes päivittäin enemmän ja vähemmän mielessäni viime aikoina kun minulle läheinen ihminen menetti oman äitinsä.
Suru vie oman aikansa mutta luulisin että jossain vaiheessa helpottaa vaikkei kokonaan koskaan häviäkään. Toivon sinulle jaksamista:)
Ei ole yhtään helpompaa kun äkillisesti menettää. Koska ainahan se tosiaan yllätyksenä tulee..Molemmat kuolemat olen ihan läheltä joutunut kokemaan ja ihan yhtä hirveää on ollut. Omalla kohdallani on ollut jopa vaikeampaa käsitellä sairauteen menehtyneen läheisen kuolemaa, sillä jo se aika kun sairastaa, on todella raskasta. Ja todella raskasta on kun tietää että menettää rakkaan joka tapauksessa. Ja kun vielä tietää kuinka paljon sairastava kärsii (kivut, kuoleman pelko ym.), on se todella surullista.
on nyt semmonen tilanne että mulle läheinen ihminen on kuolemassa syöpään =( se "hyvä" puoli tässä on että kerkiää hyvästeleen toisen.ja toisaalta toivois että se kuolis pian ettei se joutuis kärsiin yhtään enempää,mut sitte on niin itsekäs että toivoo ettei se kuoliskaan vielä.vähä tuli sekavaa tekstiä,mut sekavat on tunteetki...
Isäni kuoli äkillisesti 5 vuotta sitten. En käsitellyt asiaa silloin vaan työnsin sen jonnekin mielen sopukkaan. Nyt olen ollut vuoden masentuneena ja puran tätä käsittämätöntä vyyhtiä psykologin kanssa, vaikka olisin voinut hoitaa tämän jo vuosia sitten. Tee surutyö kunnolla loppuun ja uskalla hakea apua,kaikkien täytyy olla heikkoja joskus. Älä jätä sitä vuosin päähän niinkuin minä tein,koska nyt ongelmat ovat todella isoja. Olen myös unohtanut asioita,en esim. pysty muistamaan isääni elossa vaan aina vain kuolleena,niin syvä on traumani. Suosittelen myös kirjoittamaan iloisia ja surullisia muistoja äidistäsi,koska vuosien kuluttua et niitä enää muista ja silloin ne ovat kultaakin kalliimpia. Voimia sinulle surutyöhön!
Meille kävi 3 viikkoa sitten niin, että sisareni kuoli yllättäen sairaskohtaukseen. Tuntui kuin elämä olisi itselläkin pysähtynyt. Häneltä jäi yksi tytär joka päätyi lähisuvun hoiviin. Tiedän miltä tuntuu kun ei tahdo päästä tästä yli. Mutta koskaanhan sitä ei unohda niin se vain on, että surua kantaa aina mukana.