Onko oikein ja oikeudenmukaista että lain rikkojaa rangaistaan? Tämä on kysymys m82:n viestissä Helvetti ja jumalan rakkaus. Artikkelin kirjoittaja olettaa, että mikäli on eri mieltä rangaistuksen oikeudenmukaisuudesta niin vastaaja todennäköisesti valehtelee! Itse esittäisin kysymyksen onko rangaistus rikoksen uhrin haluama kosto? Kasvatammeko me lapsiamme kepillä(rangaistuksilla) vai opettamalla?
On hyvin pelottavaa ajatella, että uskovaisten ihmisten ihmiskuva näyttää olevan lailla ja rangaistuksilla hallinnassa pidettävä peto. Jotenkin saa sellaisen kuvan, että ilman rangaistuksia maailma ajautuisi anarkiaan, jossa ihmiset murhaisivat ja varastaisivat ilman mitään määrää. Koska en omasta ystäväpiiristä löydä tällaista ihmistyyppiä, niin en voi välttää ajatusta jossa uskonnon lait ja rangaistukset pitävät uskovaisten ihmisten sisällä olevat pedot kurissa?
Omasta mielestäni rangaistuksen tulee seurata välittömästi jotain yksinkertaista tekoa. Jos laitan käteni kuumalle levylle seuraa siitä kivulias rangaistus välittömästi. Tapahtuman opetus on hyvin suoraviivainen ja helposti ymmärrettävä. Tuskin toista kertaa enää vapaaehtoisesti kättäni levylle pistän.
Jos taas levyllä on kultaharkko, jonka saamme pitää jos onnistumme sen poistamaan levyltä niin rangaistus ei enää olekaan niin selkeä. Tällöin alamme pohtia onko kipu(rangaistus) palkkion(kulta) arvoinen? Juuri tämä menee rangaistusajattelussa vikaan. Moni pummilla matkustanut ihminen laskeskelee mielessään kuinka pummilla matkustaminen on periaatteessa kannattavaa mikäli ei jää toistuvasti kiinni. He eivät mieti sitä että mikäli kaikki matkustaisivat pummilla niin ei olisi koko kulkuneuvoa vaan heidän tulisi kävellä paikasta toiseen.
Itse haluaisin nähdä että me ihmiset kykenisimme näkemään oman roolimme eri tilanteissa ilman että me poukkoilisimme rangaistusten ohjaamina tilanteesta toiseen.
On hyvin pelottavaa ajatella, että uskovaisten ihmisten ihmiskuva näyttää olevan lailla ja rangaistuksilla hallinnassa pidettävä peto. Jotenkin saa sellaisen kuvan, että ilman rangaistuksia maailma ajautuisi anarkiaan, jossa ihmiset murhaisivat ja varastaisivat ilman mitään määrää. Koska en omasta ystäväpiiristä löydä tällaista ihmistyyppiä, niin en voi välttää ajatusta jossa uskonnon lait ja rangaistukset pitävät uskovaisten ihmisten sisällä olevat pedot kurissa?
Omasta mielestäni rangaistuksen tulee seurata välittömästi jotain yksinkertaista tekoa. Jos laitan käteni kuumalle levylle seuraa siitä kivulias rangaistus välittömästi. Tapahtuman opetus on hyvin suoraviivainen ja helposti ymmärrettävä. Tuskin toista kertaa enää vapaaehtoisesti kättäni levylle pistän.
Jos taas levyllä on kultaharkko, jonka saamme pitää jos onnistumme sen poistamaan levyltä niin rangaistus ei enää olekaan niin selkeä. Tällöin alamme pohtia onko kipu(rangaistus) palkkion(kulta) arvoinen? Juuri tämä menee rangaistusajattelussa vikaan. Moni pummilla matkustanut ihminen laskeskelee mielessään kuinka pummilla matkustaminen on periaatteessa kannattavaa mikäli ei jää toistuvasti kiinni. He eivät mieti sitä että mikäli kaikki matkustaisivat pummilla niin ei olisi koko kulkuneuvoa vaan heidän tulisi kävellä paikasta toiseen.
Itse haluaisin nähdä että me ihmiset kykenisimme näkemään oman roolimme eri tilanteissa ilman että me poukkoilisimme rangaistusten ohjaamina tilanteesta toiseen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Koska rangaistuksen tulisi seurata välittömästi tekoa ollakseen tehokas, niin rangaistus joka seuraa vasta kuoleman jälkeen, tulee olla suuri saavuttaakseen saman vaikutuksen.
Toinen seikka asiaan on se että uskis epäilee itsekin ko. rangaistuksen tai taivaan olemassaoloa, joten epäilyksen heikentämiseksi rangaistuksen tulee olla riittävän pelottava.
Vässyköitä ovat lahkolaiset.
"Positivistinen" behaviörismi kukoistaa.
(äärinaturalismia. Jännä juttu muuten on,että kreationistifilosofit antavat naturalismista positivismin kuvan ja kaatavat sen,vaikka nykyisin pohjalla fallibilismi. Hemmetin hyvin piilotettu... Tosin kun itse nojaa relativismiin niin...)
Uskovaisille ihminen on perisynnin alainen peto,jonka vain Jumalan Korkeampi PiiskaMoraali pitää kurissa. Miten havainnot? Miksi ei ole havaittu että ateistit olisivat oikeastaan sen pahempia ihmisiä?
Vaikka ateistit ovat sitä "kaikista pahimpia" moraalinhyljeksijöitä,jopa Saatanaa pahempia.(tämä kun uskoo Jumalaan ja Jeesukseen)
Miksi ateistit eivät kulje murhaamassa,vaikka he ovat perisyntinsä vietäviä?
(Olisiko evoluutio peliteoria jotain? Ihminen on laumaeläin,siihen on totuttava)
Jotkut fundamentaaleimmat uskovaiset ovat sitä mieltä,että ateistit ovat kamalia,kun eivät vainoa homoseksuaaleja jne. Eli ateistien synti näkyy siinä,että ovat heitä suvaitsevaisempia. Toki pääosa uskovaisista on kunnon porukkaa{kuten se metron tämän päivän Metron kolumnisti. Ihmeen samoilla kannoilla olen äijän kanssa,oli sitten kyse armomainoksesta tai kaappivihkimisestä. En tiedä,onko syy huoleen minulla vai hänellä :) }
Niin yhtenä päivänä valitetaan siitä, että uskis tekee oikein vain rangaistuksen pelosta ja toisena siitä, että ollaan aina antamassa anteeksi, eikä tuomita totisesti.
nimenomaan x-uskon hihhulin tulisi ymmärtää ettei anteeksianto ole hihhulin käsissä....
"nimenomaan x-uskon hihhulin tulisi ymmärtää ettei anteeksianto ole hihhulin käsissä...."
...että noin vastaat.
Kenen käsissä anteeksi anto mielestäni on:
Jeesuksen Kristuksen nimessä voit saada anteeksi ja se anteeksianto on tullut Jumalalta, ei ihmiseltä.
Anteeksi anto on siis Jumalalta annettu ihmisen käsiin jos haluaa vastaan ottaa sen, jos et halua anteeksiantoa ottaa vastaan, niin ei sitä väkisin tarvitse ottaa, mielestäni.
Elikkä periaatteessa anteeksianto on sillä hetkellä ihmisen käsissä, kun hän kuulee Jeesuksesta.
Pitää kuitenkin ymmärtää se, että jos saat anteeksi, se ei tarkoita, että ei enää ole väliä mitä teet, kun kerran olet anteeksi saanut.
vaan keskivertohihhuli?
Jokainen kyllä ymmärsi, ehkäpä paatuneinta hihhulia lukuunottamatta, että x-uskon mukaan anteeksianto (=yhdyssana) ei ole hihhulin käsissä.
Tyhmä? Se riippuu mitä tyhmällä tarkoitetaan.
Mutta vaikka olisin sillä ei ole mitään merkitystä. Merkitsevää on sanoinko jotain tyhmää ja millä perusteella.
"Jokainen kyllä ymmärsi, ehkäpä paatuneinta hihhulia lukuunottamatta, että x-uskon mukaan anteeksianto (=yhdyssana) ei ole hihhulin käsissä."
Täytyy tunnustaa en ihan tarkaan ymmärrä mitä sinä tarkoitat tuolla ja miten se liittyy aluksi laittamaani viestiin, jonka epäselvä tarkoitus oli osoittaa ateistin logiikan omituisuus, mutta ikävä kyllä viestiäni vaan ei taida muut ymmärtää.
Jos joku on rikkonut minua vastaan ja pyytää anteeksi enkö muka voisi antaa anteeksi?
Tarkoitatko ettei Jumalan puolesta voi antaa anteeksi? Niin minä en ole mielestäni tehnyt.
(Ja yhdyssanat, ai että kun taas harmitti kun huomasin virheiden määrän).
haluat leikkiä (tai olla tosissaan) x- uskon hihullia, niin leiki ko. uskon pelisääntöjen (=raamatun, joka on Jumalnne ilmoitus) mukaan, eikä suinkaan keskivertohihhulisaarnaajan omakeksiemien sääntöjen mukaan.
Miksikö? Saarnaajaksi sinusta ei ole. Siksi.
Mielestäni sinustakaan ei ole saarnaajaksi!
Joten unohda sellaiset suunnitelmat.
Voit ryhtyä rivihihhuliksi sitten kunhan teet
ensin uskonratkaisun.
Nasse ole uskonratkaisunsa jo tehnyt?
Ongelma onkin siinä, että uskislogiikalla tekojen anteeksianto eli painaminen villaisella on sama asia kuin rangaistuksen sijasta yrittäisimme saada ymmärtämään tekojensa seuraukset ja oman vastuunsa teoistaan. Itse luulisin, että suurin osa ihmisistä on ns. hyviä ihmisiä, eivät he tarkoituksella tee pahaa. Jos tällainen ihminen oppii ymmärtämään mitä on tehnyt esimerkiksi asettumalla uhrinsa asemaan niin hänen moraalinen krapulansa kyllä estää häntä uusimasta tekoaan huomattavasti tehokkaammin kuin esimerkiksi pelkkä vankilatuomio.
Monesti on tarpeellista, että syyllinen eristetään joksikin aikaa yhteisöstä, mutta jos eristyksellä ei ole muuta tarkoitusta kuin rangaistus niin ymmärrämme tällaisen logiikan toimivuuden kun katsomme rikoksen uusijoiden tilastoja. Tiedän että on huomattavasti helpompi laittaa syyllinen vankilaan ja ”unohtaa” hänen olemassa olonsa, kuin yrittää saada rikollinen ymmärtämään tekojensa seuraukset ja oman roolinsa yhteisössä.
Monesti puhumme rikoksien ennalta ehkäisemisestä ja sitähän tämäkin on. Rikoksen tekijä ei vielä ole tehnyt uutta rikosta ja jos pystymme estämään tämän rikoksen niin silloin olemme ennalta ehkäisseet yhden rikoksen.
Ongelmallisena näen sen, että uskisten mielestä rangaistuslogiikka on se paras tapa toimia sääntöjä rikottaessa. Kristinuskohan perustuu tällaiselle ajattelulle. Jeesus kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. En tiedä olisiko mahdollista, että jumalanne henkilökohtaisesti osoittaisi meidän pahat tekomme niin että pystyisimme kasvamaan ihmisenä. Nythän tilanne on se että kaikki se pahuus mikä oli olemassa ennen Jeesuksen oletettua rangaistusta on olemassa yhä edelleen. Tilanne on muuttunut vain siinä mielessä, että nyt osa ihmisistä katsoo voivansa välttää rangaistuksen uskomalla tähän tarinaan.
Ymmärrän kyllä että yli 2000-vuotta sitten kun yhteiskuntarakenne ei ollut kovin kehittynyt niin tällainen pelkästään rangaistukseen perustuva ihmisten ohjailu oli ehkä se tehokkain tapa. Onneksi elämme nykysuomessa joka on suhteellisen maallistunut ja pystymme kyseenalaistamaan tällaisen toiminnan ja sitä kautta kehittymään yksilöinä ja yhteisönä.
että kun ihminen "kehittyy" tai "kehittää" itsaeymmärrystään niin hän oppii ymmärtämään oikean ja väärän oman/omien kokemusten pohjalta ja rangaistuksiin perustuva järjestelmän voisi pikkuhiljaa poistaa?
"...uskislogiikalla tekojen anteeksianto eli painaminen villaisella on sama asia kuin rangaistuksen sijasta yrittäisimme saada ymmärtämään tekojensa seuraukset ja oman vastuunsa teoistaan."
Uskislogiikassa ei anneta tekoja/syntejä anteeksi villaisella. Jokaisesta on Jumala maksanut korkeimman mahdollisen hinnan. Tällainen käsitys syntyy aina silloin, kun Jumalaa ei tunneta ja armo käsitetään tai sitä opetetaan hyvänjakeluautomaattina.
Jos rangaistus seuraa suoraan tekoa niin silloin rangaistukset ovat ehkä se paras tapa ”kouluttaa”. Mutta jos rangaistuksista tulee ikään kuin se hinta mikä teoista pitää maksaa niin silloin rangaistukset toimivat vain pelotteena tiettyyn rajaan asti ja kun raja ylitetään niin rangaistuksen pelko ei estä tekoa.
Sen verran realisti minäkin olen etten usko ihmiskunnan kovin nopeasti kehittyvän sille tasolle että kaikki pystyisivät aidosti pohtimaan omaa rooliaan yhteisössä ja omien tekojensa seurauksia. Mutta se on aivan varmaa jos me ei yhteiskuntana tueta tällaista kehitystä niin maailma tulee olemaan aina paikka jossa vahvin tukee aina määräämään kaapin paikan. Jos on riittävän vahva niin ei ole ketään joka rankaisisi. Yksi esimerkki tällaisen ajattelun seurauksista on Yhdysvaltojen sotavankien ihmisoikeusloukkaukset. Kuka rankaisisi Yhdysvaltoja? Jos tällaisista teoista ei pystytä rankaisemaan niin onko ne sallittuja?
Jos väitän että menninkäinen on maksanut teoistani korkeimman mahdollisen hinnan niin pystynkö tämän väitteen nojalla väittämään tekoni armahdetuiksi? Toisen posken kääntäminen ei kyllä näy uskisten toiminnassa vaan he ovat ensimmäisenä määrittelemässä toisten ihmisten elämää oman arvomaailmansa mukaan. Uskiksethan eivät ole antamassa anteeksi kuin itselleen ja kaltaisilleen, muiden ihmisten kohtalona on rangaistuksista pahin eli ikuinen helvetti.
Nyt joudut selittää,
"uskon pelisääntöjen (=raamatun, joka on Jumalnne ilmoitus) mukaan, eikä suinkaan keskivertohihhulisaarnaajan omakeksiemien sääntöjen mukaan."
Mitä omia sääntöjä minä olen sitten mielestäsi kehitellyt?
"Saarnaajaksi sinusta ei ole. Siksi."
Pitäisikö olla?
On aika hämmästyttävää miten suuri ero meidän käsityksessä kristinuskosta on.
Tai toisaalta ei ehkä, koska maailmassa on paljon kristinuskovaksi itseään sanovia.
Mielestäni kuulostaisi hyvälle jos luovuttaisiin käsitteestä "kristitty", koska se on aika epäselvä. Olisi selkeämpää kun käytettäisiin Jeesuksen opetuslapsi sanaa heistä, jotka pitävät Jeesusta Herrana. Tällöin olisi moni opillinen asia paljon yksinkertaisempi.
Tämä nyt ei kuulunut varsinaiseen asiaan vielä, mutta uskoisin tuon tekevän asioiden ymmärtämisen selkeämmäksi.
"Ongelma onkin siinä, että uskislogiikalla tekojen anteeksianto eli painaminen villaisella on sama asia kuin rangaistuksen sijasta yrittäisimme saada ymmärtämään tekojensa seuraukset ja oman vastuunsa teoistaan. Itse luulisin, että suurin osa ihmisistä on ns. hyviä ihmisiä, eivät he tarkoituksella tee pahaa."
Ei ihan huonoa tekstiä sinullakaan, mutta olen kyllä vähän eri mieltä.
Jokaisen pitäisikin ymmärtää tekojensa seuraukset ja niin kauan kun ei niitä ymmärrä ei pidä tehdä sellaisia tekoja.
Ymmärtääkseni on myös niin, että ihminen katuu vasta kun ymmärtää asioiden oikeat seuraukset ja käsittääkseni Raamatun mukaan anteeksi ihminen saa kun hän oikeasti katuu.
En pitäisi juuri ketään hyvänä ihmisenä, koska suurin osa on tekemättä pahaa vain sen rangaistuksen pelosta. Tämän huomaa helposti, kun näkee tilanteen, että ihminen ei näe kiinnijäämisen mahdollisuutta, hän rikkoo samantien sääntöjä, varastaa, (rikkoo kaikkia liikennesääntöjä), pettää ja valehtelee.
Voi tietenkin olla, että on ihminen, joka ei näin tee, mutta en ole tavannut tälläistä oikeamielistä vielä kertaakaan.
Ja "moraalinen krapula" on sekin tavallaan rangaistus, on ihan hyvä jos ihminen tuntee sellaista, mutta periaatteessa siinäkin on pelko, joka estää tekemästä.
"Tiedän että on huomattavasti helpompi laittaa syyllinen vankilaan ja ”unohtaa” hänen olemassa olonsa, kuin yrittää saada rikollinen ymmärtämään tekojensa seuraukset ja oman roolinsa yhteisössä."
Olet oikeassa kukaan ihminen ei saa toista potemaan syyllisyyttä, sihen voi ehkä vaikuttaa antamalla tietoa, mutta henkilökohtasesti pitää ymmärtää ennen kuin kokee tehneensä väärin.
"Ongelmallisena näen sen, että uskisten mielestä rangaistuslogiikka on se paras tapa toimia sääntöjä rikottaessa. Kristinuskohan perustuu tällaiselle ajattelulle. Jeesus kärsi rangaistuksen meidän puolestamme."
Se riippuu mitä se "rangaistuslogiikka" on tarkalleen ottaen.
Jeesuksen opetuksia ei ole ymmärretty, jos ajatellaan hänen seuraajien tekevän oikein vain rangaistuksen pelosta.
Itse ymmärrän ainakin niin, että Raamatun mukaan Jeesuksen opetuslapsi on tavallaan syntynyt uudelleen, eikä hän siis halua edes tehdä pahaa, vaikka olisi tilanne, että ei olisi kiinnijäämisen pelkoa.
Tällä on kuitenkin se ikävä seuraus, että aika harva voi väittää rehellisesti olevansa Jeesuksen opetuslapsi.
Kristityksihän nykyisin sanotaan kyllä jokaista, joka on kirkon jäsen, mikä on aika harhaan johtavaa, koska kristitty taisi olla haukkumasana Jeesuksen seuraajista alunperin.
Elikkä periaatteessa kristinuskossa juuri on ideana, että ihminen ymmärtää, mikä on väärin, eikä tee niin.
Miten sitten tulisi toimia heidän kanssa, jotka tekevät pahaa?
"Tilanne on muuttunut vain siinä mielessä, että nyt osa ihmisistä katsoo voivansa välttää rangaistuksen uskomalla tähän tarinaan."
Pitää kuitenkin muistaa, vaikka Jeesuksen nimessä voi syntinsä saada anteeksi, niin se ei ole sama kuin pelastuminen vielä, koska anteeksiannon jälkeen kuuluu luopua vääristä teoista. Anteeksiannon kautta saa siis vain uuden mahdollisuuden elää oikein.
Tästä voisi melkeinpä sanoa jopa näin, jos on tehnyt murhan, niin katuva ihminen menisi periaatteessa vapaaehtoisesti vankilaan, koska ajattelisi,että se lakien mukaan on oikein.
"Tämän huomaa helposti, kun näkee tilanteen, että ihminen ei näe kiinnijäämisen mahdollisuutta, hän rikkoo samantien sääntöjä, varastaa, (rikkoo kaikkia liikennesääntöjä), pettää ja valehtelee."
että läheskään kaikki käyttäytyvät noin.
Mutta jos uskis pysyy poissa pahanteosta vain jumalan pelosta, niin sitten on hyvä että uskotte.
"että läheskään kaikki käyttäytyvät noin"
Minun kokemuksen mukaan näin useimmiten kuitenkin on,ikävä kyllä.
"Mutta jos uskis pysyy poissa pahanteosta vain jumalan pelosta, niin sitten on hyvä että uskotte."
On ihan hyvä jos Jumalan pelosta ei tee pahaa, mutta aika surkeata on jos silti haluaa tehdä pahaa.
Se vain on jäänyt apostoli 34ltä eli sun glasses huomaamatta.
” En pitäisi juuri ketään hyvänä ihmisenä, koska suurin osa on tekemättä pahaa vain sen rangaistuksen pelosta. Tämän huomaa helposti, kun näkee tilanteen, että ihminen ei näe kiinnijäämisen mahdollisuutta, hän rikkoo samantien sääntöjä, varastaa, (rikkoo kaikkia liikennesääntöjä), pettää ja valehtelee.
Voi tietenkin olla, että on ihminen, joka ei näin tee, mutta en ole tavannut tälläistä oikeamielistä vielä kertaakaan.”
Aika mielenkiintoisia ihmisiä sinun ympärilläsi. Oikeastaan sinä osoitat väitteeni uskisten ihmiskäsityksestä oikeaksi ainakin omalta kohdaltasi.
”Jeesuksen opetuksia ei ole ymmärretty, jos ajatellaan hänen seuraajien tekevän oikein vain rangaistuksen pelosta.
Itse ymmärrän ainakin niin, että Raamatun mukaan Jeesuksen opetuslapsi on tavallaan syntynyt uudelleen, eikä hän siis halua edes tehdä pahaa, vaikka olisi tilanne, että ei olisi kiinnijäämisen pelkoa.”
Minä väitän että suurimman osan ihmisistä ei tarvitse syntyä uudelleen, jotta he eivät haluaisi tehdä pahaa. Ethän sinä vain demonisoi tätä maailmaa, jotta saisit oikeutuksen saarnallesi?
” Miten sitten tulisi toimia heidän kanssa, jotka tekevät pahaa?”
Pyrkiä löytämään syy miksi he tekevät pahaa. Yleensä me satutamme toisia ihmisiä vahingossa tai ajattelemattomuuttamme. Tämän jälkeen toinen ihminen kokee että hän opettaa satuttajaansa rankaisemalla häntä. Jos toinen ihminen ei vaivaudu osoittamaan meille miten teimme väärin vaan rankaisee meitä kostamalla niin tässä vaiheessa me emme enää näe kuin järjettömän meitä satuttavan teon. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi selvittää missä meni vikaan tai muuten koston kierre on valmis.
”Pitää kuitenkin muistaa, vaikka Jeesuksen nimessä voi syntinsä saada anteeksi, niin se ei ole sama kuin pelastuminen vielä, koska anteeksiannon jälkeen kuuluu luopua vääristä teoista. Anteeksiannon kautta saa siis vain uuden mahdollisuuden elää oikein.”
Miten tämä näkyy sinun elämässäsi? Oletko sinä lakannut satuttamasta esim. homoparia ja jättänyt heidän seksuaalielämän moralisoinnin ja tuomitsemisen pois? Onko sellainen teko väärä teko, joka satuttaa toista ihmistä? Pyritkö sinä aidosti löytämään tilanteeseen parhaiten sopivan teon vai yritätkö sinä muuttaa maailmaa haluamaksesi?
”Tästä voisi melkeinpä sanoa jopa näin, jos on tehnyt murhan, niin katuva ihminen menisi periaatteessa vapaaehtoisesti vankilaan, koska ajattelisi,että se lakien mukaan on oikein.”
Tällaisiakin tekoja tapahtuu aivan uudesti syntymättömienkin keskuudessa.
liikkumaan, normaalien, terveiden, ei-uskovaisten tai uskistumiseen alttiiden (rikolliset, narkkarit, alkoholistit, vaimonhakkaajat tms.) seurassa.
Voi näkökulma avartua.
"liikkumaan, normaalien, terveiden, ei-uskovaisten tai uskistumiseen alttiiden (rikolliset, narkkarit, alkoholistit, vaimonhakkaajat tms.) seurassa.
Voi näkökulma avartua."
Olen likkunut tähän mennessä normaalissa Suomalaisessa koulujärjestelmässä, eri armejan pisteissä ja erilaisissa työpaikoissa (erilaisissa "maallisissa"), lisäksi liikun myös kaupungilla normaalisti, opiskelen tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa.
Jos näissä ei törmää "normaaleihin" ihmisiin, niin minne pitäisi lähteä?
Minulla on kyllä se huono tapa, etten kysele pahemmin onko joku uskossa tai tulossa uskoon tai sitten muuten vaan rikollinen, narkkari, alkoholisti, vaimonhakkaaja tms.
Ja yllätys yllätys en tunne oikeastaan muita ihmisiä, jotka olisivat uskossa, en liiku missään uskis piireissä, ehkä minun pitäisi.
on kuitenkin ilmeistä että joudut tekemään sen kakkien raskaimman operaation, miettimään oman kuuppasi sisältöä.
Omaa arvomaailmaasi ja käsitystäsi maailmasta siis.
"Pyrkiä löytämään syy miksi he tekevät pahaa. Yleensä me satutamme toisia ihmisiä vahingossa tai ajattelemattomuuttamme. Tämän jälkeen toinen ihminen kokee että hän opettaa satuttajaansa rankaisemalla häntä. Jos toinen ihminen ei vaivaudu osoittamaan meille miten teimme väärin vaan rankaisee meitä kostamalla niin tässä vaiheessa me emme enää näe kuin järjettömän meitä satuttavan teon. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi selvittää missä meni vikaan tai muuten koston kierre on valmis."
Ymmärrän kyllä, että vahinkoja sattuu ja yleensä sen kyllä tietää, koska joku on tehnyt vahingossa virheen.
Tietääkseni en kuitenkaan ole rangaissut ketään vahingosta, paitsi ikävä kyllä olen joskus saattanut suuttua veljelleni, kun hän on tehnyt jotain hermostuttavaa vahingossa.
En oikeastaan itse tiedä yhtään tilannetta, jossa jotain vaan rangaistaan, ilman selitettyä syytä. Tai ehkä jotkut vanhemmat tekevät niin lapsilleen.
Jos näin jossain käy niin se on tietenkin huono asia.
"Miten tämä näkyy sinun elämässäsi? Oletko sinä lakannut satuttamasta esim. homoparia ja jättänyt heidän seksuaalielämän moralisoinnin ja tuomitsemisen pois? Onko sellainen teko väärä teko, joka satuttaa toista ihmistä? Pyritkö sinä aidosti löytämään tilanteeseen parhaiten sopivan teon vai yritätkö sinä muuttaa maailmaa haluamaksesi?"
Ensinnäkin minä en tuomitse ketään.
Totuus on kuitenkin se, että Raamattu osoittaa homouden esim. olevan syntiä, elikkä Raamatun mukaan se teko mm. on tuomittava teko. Raamattukaan ei kuitenkaan tuomitse vaan osoittaa mistä olisi syytä tuomita.
Tuomari on se joka päättää tuomion ja minä annan Jeesuksen ja Jumalan pitää sen tuomarin vallan.
Jos tämän sanominen satuttaa jotain niin en voi kuitenkaan olla sanomatta niin, koska jos minä en sanoisi, niin olisin syyllinen siihen jos joku sanomattomuuteni vuoksi tekee väärin.
Jos satuttaminen johtaa hyvään, niin se on mielestäni hyväksyttävää, kun satuttamista on ettei hyväksy jotain asiaa tai sanoo jonkun totuuden, mutta fyysistä satuttamista en suosittele.
Jos minä koitan muuttaa maailmasta minun tahdon mukaiseksi, niin toivottavasti pääsette minusta nopeasti eroon.
"Jos väitän että menninkäinen on maksanut teoistani korkeimman mahdollisen hinnan niin pystynkö tämän väitteen nojalla väittämään tekoni armahdetuiksi?"
En tiedä menninkäisestä, mutta ihminen ei pysty "maksamaan" Jumalalle mitään, joten Jumala maksoi ihmisen puolesta.
"Jos on riittävän vahva niin ei ole ketään joka rankaisisi."
Kristinuskossa lopullinen tuomiovalta on yksin Jumalalla.
"Mutta jos rangaistuksista tulee ikään kuin se hinta mikä teoista pitää maksaa niin silloin rangaistukset toimivat vain pelotteena tiettyyn rajaan asti ja kun raja ylitetään niin rangaistuksen pelko ei estä tekoa."
Jos ihminen paatuu Jumalan edessä, ihminen voi ajatella tekevänsä mitä tahansa ja siihen ihmisellä on luontainen taipumuskin. Joku voi ajatella, että teenpä tätäkin syntiä (siis tietoisesti), saanhan sen kuitenkin anteeksi (rangaistuksen pelon puute), mutta samalla ihminen ajautuu aina vain kauemmas Jumalasta.
Suvaitsevaisuus on toki oikein ymmärrettynä hyvä asia.
Mutta mitä kaikkea pitää suvaita?
Homoutta? Pedofiliaa? Eläimiinsekaantumista? Nekrofiliaa? Murhia? Raiskauksia? Insestiä? Muita rikoksia?
Jos oma lapsesi raiskattaisiin tai murhattaisiin, olisitko suvaitsevainen ja ymmärtäväinen tekijää kohtaan?
Tuskinpa!
Suvaitsevaisuudellakin on rajansa. Sellainen ns."suvaitsevaisuus", joka suvaitsee kriikittömästi kaikkea, ei ole suvaitsevaisuutta ollenkaan, vaan pelkkää moraalittomuutta ja välinpitämättömyyyttä. Valehteleminen ei myöskään ole suvaitsevaisuutta, vaan sitä itseään; valehtelemista. Totuus on voitava sanoa, siitä huolimatta vaikka se sattuisikin. Sinullakin on oikeus kuulla Totuus. Huomaa; Sinulla on oikeus, kuulla Totuus. On väärin valehdella toista miellyttääkseen.
Joku on joskus sanonut että suurin ongelma ei ole rikolliset, vaan ne jotka antavat heidän tehdä rikoksia. Rikollisten päähänsilittäjät, ymmärtäjät ja nuoleskelijat; Liian suvaitsevaiset.
Jos näet myymälävarkaan kaupassa, tai miehen yrittämässä raiskausta, oletko heitä kohtaan ymmärtäväinen ja suvaitsevainen?
Tuskinpa..
Liika suvaitsevaisuus on saa siis itse asiassa aikaan enemmän pahaa, kuin hyvää.
Kokeile joskus vaihtaa vastauksessasi jumala sanan tilalle Allah. Kun mietit miksi minä en oikein pidä sinun vastauksiasi minkään arvoisena niin mieti kuinka kovassa arvossa sinä pidät muslimien perusteluja. Luulen että koraanin opetuksia kritisoitaessa me kumpikin näemme asiat suurin piirtein samalla tavalla, mutta raamatun opetuksia kritisoitaessa sinä et enää käytä samaa logiikkaa vaan sokeudut kritiikille.
Ehkä et koston himossasi huomaa kuinka asioita voidaan yrittää ymmärtää ja korjata eikä se tarkoita että asioiden annettaisiin olla! Jos sinua lyödään ja sinä kostat lyömällä takaisin niin voitko olettaa että vastapuoli ymmärtää miksi sinä lyöt häntä?
Normaalin järjen käyttö riittää ymmärtämään rangaistuksen jos ymmärtää rikkeensä vaikka rangaistusta voikin pitää kohtuuttomana.
Näissä uskon asioissa vaan näyttää rike olevan väistämätön sillä sääntö jota vastaan rikon on niin monimutkainen/epämääräinen että selkeätä vastausta siihen on mahdoton saada. Tarjotaan armahdusta kunhan vain uskon säännön olevan ja sitä vastaan rikkovani.
Vähän saman tapaista kuin se mitä totalitäärisissä systeemeissä käytetään.
"sillä sääntö jota vastaan rikon on niin monimutkainen/epämääräinen että selkeätä vastausta siihen on mahdoton saada"
Ei lainkaan epämääräinen, vaan hyvin selkeä.
Kymmenen Käskyä=Rakkauden laki
Uskon päämäärä on Rakkaus
Se joka Rakastaa, on Jumalasta syntynyt, ja tuntee Jumalan.
Jos olet Rakkaudessa, olet Jumalassa.
Jos olet Jumalassa, olet Rakkaudessa
Rakkaudella en tarkoita tässä yhteydessä seksiä, vaan Agape:ta
Se on Täydellistä ja Puhdasta Hyvyyttä.