Erosta on kulunut aikaa jo vuosia ja edelleen olen yksin, ei ole tullut ketään oikeaa vastaan, vaikka on niitä ehdokkaita ollut mutta ei vaan tunnu että kukaan enää vois sytyttää rakkauden liekkeihin.
Ehkä näin on tarkoitettukin että kohtaloni olis jäädä loppu elämäkseni yksin ja kantaa kaikki surut ja taakat sisälläni yksin, vaikka iltaisin rukoilen Jumalalta itselleni sielunkumppania kenen kanssa jakaa ilot ja surut ja tiedän että Jumala tietää että sellaisen tarvitsen, tai muuten tukahdun näitten asioiden alle joita saan työelämässä päälleni, paljon tosi ikäviä tapauksia joita ei ole hyvä kantaa yksin.
Voi olla että Jumala on katsonut minulle jo sen uuden mutta sokeudessani en vaan ole sitä huomannut, ehkä olis viisasta rukoilla myös Jumalalta sitä näkökykyä asioiden suhteen että sokea kanakin tai oikeammin kukko löytäisi sen jyvän.
Olen viime aikoina joutunut tosi lujille töissä ja lapsen hoidon kanssa että maha on alkanut reistailemaan ja epäillään jopa mahalaukun haavaumaa ja kova lääkitys on päällä ja tiedän että osa syy siihen on se että pidän asiat sisälläni kun ei ole sitä keskustelu kumppania ja kuitenkin asiat on sellaisia joista ei voi muille puhua eikä saakaan.
Jos mietin asioita ja yritän laskea yhteen niin luulen että ex vaimo, yrittää lähentyä mua ja pyrkiä läheisyyteen, on vaan niin ikävästi että meillä on täysin eri aaltopituus ja vaikka miten yritän olla hänelle mieliksi ja myötäillä niin hän kokee kaiken kuitenkin loukkauksena, nämä on näitä epämääräisiä asioita mihin pitäisi saada selvennys ja varmennus että saisi jatkaa sitä elämää mihin se päättyi eron myötä ja jatkaa matkaa eteenpäin.
Eli pitäisi saada sellaine varmuus että 1 1 on 2 eikä miettiä että onko tämä herrasta vai ei, vaan että saisi sen varmuuden.
Ehkä näin on tarkoitettukin että kohtaloni olis jäädä loppu elämäkseni yksin ja kantaa kaikki surut ja taakat sisälläni yksin, vaikka iltaisin rukoilen Jumalalta itselleni sielunkumppania kenen kanssa jakaa ilot ja surut ja tiedän että Jumala tietää että sellaisen tarvitsen, tai muuten tukahdun näitten asioiden alle joita saan työelämässä päälleni, paljon tosi ikäviä tapauksia joita ei ole hyvä kantaa yksin.
Voi olla että Jumala on katsonut minulle jo sen uuden mutta sokeudessani en vaan ole sitä huomannut, ehkä olis viisasta rukoilla myös Jumalalta sitä näkökykyä asioiden suhteen että sokea kanakin tai oikeammin kukko löytäisi sen jyvän.
Olen viime aikoina joutunut tosi lujille töissä ja lapsen hoidon kanssa että maha on alkanut reistailemaan ja epäillään jopa mahalaukun haavaumaa ja kova lääkitys on päällä ja tiedän että osa syy siihen on se että pidän asiat sisälläni kun ei ole sitä keskustelu kumppania ja kuitenkin asiat on sellaisia joista ei voi muille puhua eikä saakaan.
Jos mietin asioita ja yritän laskea yhteen niin luulen että ex vaimo, yrittää lähentyä mua ja pyrkiä läheisyyteen, on vaan niin ikävästi että meillä on täysin eri aaltopituus ja vaikka miten yritän olla hänelle mieliksi ja myötäillä niin hän kokee kaiken kuitenkin loukkauksena, nämä on näitä epämääräisiä asioita mihin pitäisi saada selvennys ja varmennus että saisi jatkaa sitä elämää mihin se päättyi eron myötä ja jatkaa matkaa eteenpäin.
Eli pitäisi saada sellaine varmuus että 1 1 on 2 eikä miettiä että onko tämä herrasta vai ei, vaan että saisi sen varmuuden.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä odota sielunkumppania voidaksesi puhua työasioista, vaan hankkiudu työnohjaukseen. Sitä vetää koulutettu työnohjaaja, psykologi tms. Jos ei työpaikkasi kautta ohjata sellaiseen, hankkiudu itse vaikka terveyskeskuksen psykologille. Silloin voit puhua myös henkilökohtaisemmista asioista.
Ystävää ei pidä rasittaa liiaksi omilla työhuolilla eikä muillakaan vaivoilla.
Jos työnohjauksesta tulee kuluja, ne ovat matkakuluja myöten vähennyskelpoisia verotuksessa ammattitaidon ylläpitämisenä.(Ainakin minun paikkakunnallani, tässä voi olla eroja paikkakunnittain.)Työnohjaus on nykypäivää.
Muutama osoite, joitten kautta voi myös löytyä apua:
http://www.soteria.fi
http://www.re-sielunhoitoterapeutit.com
http://www.chcry.net