Niin minulla on aivan kamala hammaslääkäri kammo. Sen takia en ole käynyt 2-3 vuoteen h-lääkärillä ja kun minulla on vielä helposti reikiintyvät hampaat niin voi kuvitella, että aika paskana on hampaat. En vaan saa varatuksi aikaa tai jos saan, niin en pääse ikinä sinne asti. Joko perun ajan jonkun typerän syyn takia tai sitten viimeistään se h-lääkäreille tuttu haju ovella saa minut kääntymään pois vaikka joudunkin maksamaan sakkomaksun. Monet kivutkin on koettu reikien takia, mutta senkin kestän mieluummin kuin että menisin hampaat korjamaan. Tässähän ei ole mitään järkeä, mutta ei minulla järki pelaakaan kun h-lääkäristä on kyse.
Miten teillä muilla ihmisillä? Millä mielellä te vierailette h-lääkärillä? Mikä pelkoon avuksi?
Miten teillä muilla ihmisillä? Millä mielellä te vierailette h-lääkärillä? Mikä pelkoon avuksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
on paha hammaslääkärikammo.Hampaani ovat surkeassa kunnossa,mutta en pysty menemään hammaslääkäriin.En uskalla mennä edes nukutuksessa tehtävään hammashoitoon.
Minulla on varmaan se kaikkein pahin kammo. Lähes aina perun aikani, mutta en minä niihin mitään syytä sano, koska eihän se kuulu ajanvaraukseen mikä on syynä. En siis ole tilivelvollinen hammaslääkärilleni/vastaanottoon, miksi perun aikani. Kuitenkin otan aina uuden ajan ja voin sanoa, että noin 4-5 peruutuskerran jälkeen saavun tarkastukseen tai muuhun toimenpiteeseen, mutta sitten taas sama rumba, jos ja kun tarvitsee uuden ajan ja saapua taas uudelleen. Taas nuo peruutukset, ja joku aika sitten tärppää ja menen. Näin on ollut jo monen monituista vuotta. Itse en halua rauhoittavia enkä nukutusta, joten tämä on se minun taktiikkani. Kerran minulle huomautettiin näistä peruutuksista ja silloin vaihdoin yksinkertaisesti hoitopaikkaa, koska en voi tälle pelolleni mitään.
rt todellakaan ole yksin pelkojesi kanssa...meitä järkeviä ihmisiä löytyy muiitakin joilla on jäejetön kammo valkotakkisii suunsorkkijoita kohtaan..mulla meni 12v. kun uskalsin..olen nyt 25v neitonen ja ukspäivä ajattelin että nyt niskasta kii ja soitto! Otan kyllä aina kaikki mahdolliset ilokaasut ym...jos on opetaatio edessä..se auttaa
vaikka olenkin kamalia kokenut sekä lapsena että aikuisena hampulääkärillä.
Kakarna yksi vanha eukko porasi pientä reikää hampaassani 45 minuuttia,ja akka oli vielä kärttyinen ja ilkeäkin.
19 vuotiaana otettiin eka viisaudenhammas pois,joka sekin oli ihan kamalaa.Lääkäri teki virheen,ja kiskoi hampaani,vaikka se olisi pitänyt oikeaoppisesti leikata.Hän myönsi virhearvioinnin operaation jälkeen.Yhden hampaan irtiotto kesti yli tunnin!! Myöskään puudutukset eivät kunnolla osuneet oikeaan hermoon,vaikka sain niitäkin 3.Silloin päätin,ettei yhtään v-hammasta enää minun suustani pois oteta,eikä ole otettu.
Mutta hampulääkäriin on silti pitänyt mennä tarkastuksiin.Minun pelastajani oli ihana hammaslääkäri.Nainen.
Kerroin heti pelostani,ja kun hän alkoi tarkastaa(4 vuodeasa oli tullut 6 pientä reikää,pesuista ja xylitolista huolimatta) hän kertoi rauhallisesti minulle koko ajan,mitä oli tekemässä seuraavaksi.Porattaessa myöskin pistettiin AINA puudutuspiikki! Ei enää koskaan ole sattunut sen jälkeen,eikä pelottanut.
KERRO että pelkäät.Hammaslääkärit on nykyään tosi cooleja tyyppejä.Ne haluaa,että ihmisten hampaat hoituu,ei tosiaankaan pelottele enää.=)
Tuntuu tutulta, vuosia minäkin panttasin menoa h-lääkärille, ennenkuin tuli pakkotilanne, ts. särkyä kesti jo monta vuorokautta, eivät kovat särkylääkkeet auttaneet kuin 1/2 tunniksi, en pystynyt menemään töihin valvottuani.
No, sain päivystysajan ja kerroin alhaisesta kipukynnyksestäni. Otettiin röntgenkuva. Sain antibioottikuurin pahaan tulehdukseen ja uuden ajan viikon päähän.
Mennessäni toista kertaa, laitettiin ensin useampia ampulleita puudutetta jollakin hienolla laitteella (ei ruiskulla ja neulalla). Sitten otettiin hammaskiveä pois taas jollain ultraäänilaitteella eikä se tuntunut missään. Sitten oli vuorossa neljän hampaan poisto ja voin sanoa, että sekään ei tuntunut ja yksi niistä hampaista oli viisaudenhammas.
Luulin kyllä, että toimenpide on ainakin jonkinverran kivulias jos ei helvetillisen tuskallinen. Mutta toisin kävi ja kivun pelko on poissa. Myöskään jälkisärkyä ei tullut, kun otin melko pian pari 400 mg Buranaa ja vielä illalla yhden yötä vasten, ihan varmuuden vuoksi, mikä ei edes olisi ollut välttämätöntä.
MUTTA - tässä se tärkein pointti - valitse hoitava hammaslääkärisi sen mukaan, millainen on ensikontakti, eli kun kerrot kivun pelostasi (kipuahan sinä pelkäät etkä hammaslääkäriä) ja vanhoista huonoista kokemuksistasi, jos saat asiallisen vastauksen, että em. asiat otetaan huomioon eikä vain jotain yleistä höpinää, vaan hml keskustelee Sinun kanssasi ja ottaa Sinun asiasi huomioon. Tämän päivän Suomessa v. 2005 kenenkään ei todellakaan tarvitse kärsiä enää kivuliaista toimenpiteistä, on olemassa hyvät puuduteaineet, välineet ja on inhimillisiä hammaslääkäreitä, jotka haluavat hoitaa potilaansa hyvin (=kivutta). Valitettavasti niitä muunkinlaisia vielä harjoittaa tointaan.
Tämän haluan kertoa, koska olen kokenut vuosien tuskan hampaitteni kanssa (haittasi jo syömistä, ulkonäkökysymys ja ne säryt) mutta nyt olen voiton puolella. Hampaani korjataan sikäli kun vielä voidaan ja puuttuvien tilalle on mahdollisuuksia tehdä jotain rakennelmia.
Tsemppiä Sinulle ja rohkeutta ottaa se askel että menet sinne hoitohuoneeseen asti sisälle!
terv. Peloton
kivun lisäksi myöskin puudutuspiikkejä,hammaslääkäreitä ja yleensäkin lääketieteellisiä toimenpiteitä.
"MUTTA - tässä se tärkein pointti - valitse hoitava hammaslääkärisi sen mukaan, millainen on ensikontakti"
Täytyypä kertoa oma kokemus tästä ensikontaktista uuden yksityisen hammaslääkärini kanssa. Se tapaaminen oli kuin taivaasta, ihana, lempeän oloinen, pikkuinen hymyilevä keijukainen. Nämä adjektiivit nousivat pintaan heti ensikontaktissa, mutta kuinka sitten kävikään.
Tehtiin tarkastus, röntgenit ensikäynnillä täysin kivuttomasti, mutta löytyihän sieltä reikiäkin, joille varattiin uusi aika.
Käynnille astelin hyvillä mielin ja vieläkin ihan kuin huumaantuneena edellisestä ihanasta käynnistä.
Ystävällinen tervehdys ja sitten tuoliin. Hammaslääkäri peitti näkökenttäni, jottei työkaluja tarvitse nähdä, mitä milloinkin on menossa suuhun. Niinpä en tiennyt mitä tuleman pitää. Alkoi kuulua vinkunaa ja kipu iski. Hammaslääkärini alkoi paikkaamaan ilman puudutetta hammasta. Käänsin pään tietty pois, mutta hän vain vetäisi pääni takaisin ja sanoi: "Taisi olla arka paikka siellä".
En saanut sanotuksi yhtään mitään, siinä suu ammollaan kuin huutoon valmistautuneena makasin, tuskanhiki tippui kasvoilta, mutta ääntä en saanut aikaiseksi. Pian hän tökkäsi poralla uudestaan ja taas uudestaan, välillä piti pientä taukoa. Näin tehtiin kunnes hammas oli valmis paikka-aineen asennukseen. Se meni sentään kivuttomasti. Käynti oli aivan kammottava. Tästä ei suinkaan pelkoni väistynyt, vaan päinvastoin näen joskus vieläkin painajaisia tästä käynnistä, vaikka aikaa on kulunut viitisen vuotta.
Älä sinä pelkäävä kanna huonoa omaatuntoa pelkosi vuoksi, sinä et ole syntynyt hammashoitopelko päässäsi vaan joku hammaslääkäri on sen omalla käytöksellään sinulle aiheuttanut. Valitettavasti hammaslääketiedettä, lääketiedettä pääsee opiskelemaan ilman minkäänlaisia vuorovaikutus-tai ihmissuhdetaitoja. Yritä löytää itsellesi omalta asuinpaikkakunnaltasi hammaslääkäri, joka kohtaa ihmisen ihmisenä.
...luulisin, että osalla "meistä", pelko on ikäänkuin synnynnäistä.
Osa ihmisistä on herkempiä, ja kokevat monet hoitotilanteet pelottavina.
Jonka vuoksi kroppa alkaa kehittää syitä, ja tuntemuksia, joilla tästä "pahasta" pääsee, eli tulee kierre, ettei lääkäriin tule mentyä, tai siellä ei pysty olemaan.
Mä olen tässä ihmetellyt aiemminkin osan hammaslääkäreistä suhtautumista tähän pelkoon.
Hoitoja on monenmoisia, joista osaa olen päässyt kokeilemaankin, ja silti mulla kummittelee mielessä, eivätkö lääkärit jotenkin "ymmärrä" pelkoja, niiden syvyyttä, ja erilaisia tapoja joilla esiintyy?
Mielessä on vilahdellut ajatus, kirjoittaa jonkinlainen artikkeli tai vastaava, jossa olisi eri tasoisia, ja erilailla esiintyviä pelkoja, vaikka meidän erilailla pelkoja kokevien omia tuntemuksia, ja ajatuksia.
Luulen, että jotain tällaista on koulutuksessakin, mutta miksi se ei kentällä toimi? Pieni muistutus ei olis pahasta.
Tämä ns. tiedoite sitten jaettaisiin me pelkäävät, itseä lähelle oleviin hoitoloihin jne.
En vaan ole kirjallisesti kovin lahjakas. Oman pelkoni osaan jotenkin kertoa, kuinka se minut vangitsee, ja mieleni valtaa. Kuinka mun kroppa reagoi, kun joudun tähän tilanteeseen.
Olisko intoa tämmöiseen joillain?
Myös meidän (luen itseni näihin), jotka eivät uskalla mennä ollenkaan olisi hyvä saada mukaan.
Kerrottakoon, jos nyt jollain epäselvää mun tilanne on, että hampaani hoidettiin kuntoon i.v.sedaatiossa noin 2 kk sitten. Oli hirveä sinne mennä, tarkistuttaa, ja hoitaa röntgenit sun muut. Ja sitten vielä pakottautua toimenpidepäivänä penkkiin.
Ilman sitä autuasta unta, luulen, että ei olisi pystytty hoitamaan.
keinoja hoitaa hampaita on, lääkäreiden suhtautuminen eri hoitoihin, ja avoin asenne erilailla pelkääviä kohtaan vaan on hankala.
Myös itse sain nyt todistella pelkoani, kuinka paha se on, ja edelleen luulen, ettei lääkäri sitä ymmärtänyt. Sai vain hoidettua, mut nukutettiin, eikä kroppa pystynyt reagoimaan. Lääkäri sai rahat, minä paikatut hampaat hetkeksi.
Pelko jäi johonkin siihen matkalle, tuskin lääkärin mieleen. Toki ei tarviikaan, mutta olis kauhean kiva, että hekin ymmärtäisivät asian, niinkuin kuin se on.
Toiset pelkää kipua, toisilla taas tulee huono.olo jne. Itse kuulun joukkoon, jota saa porata ilman puudutusta vaikak kuinka, mutta mitään vehkeitä ei ilman oksennusrefleksiä suuhuni voida yleensä laittaa.
Mun mielestä taas olisi hyvä, jos esitietolomakkeeseen laitettaisiin kysymys, pelottaako hoito ja rasti ruutuun jos pelottaa.
Mutta taas toisaalta se pelko on psyykkinen häiriötila eli ei normaali ilmiö ja monet voivat tällaisen kysymyksen tulkita ties miksi.
Eihän hyväksytty sitäkään, että kysellään synnytykseen menijöiltä tätä pelkotilaa, vaan monet olivat kyseenalaistaneet koko esitietolomakkeen, kun joissakin neuvoloissa oli kysely painettu lomakkeeseen.
Siis yksinkertaisesti pelkotila on se sitten mikä pelkotila tahansa on psyykkinen häiriötila ja sitä ns.normaalit eivät voi sulattaa.
Sitä paitsi monet hammaslääkärit ja hoitajat myös jotenkin pelkäävät pelkopotilaita, niiden käytöstä ym. seurataan piirun tarkkaan, niinkuin ne olisi jotain hullujen huoneelta karanneita ja olisivat arvaamattomia käytökseltään.
.....kun kerroin hammaslääkärille pelkääväni. Hän teki minulle juurihoidon, johon hän ei laittanut puudutusta pyynnöstäni huolimatta.
Sain normaalisti seuraavan ajan, mutta sitten kotiini lähettiin erikoinen kirje, jossa aikaani oli muutettu. Teksti kirjeessä oli käsinkirjoitettu kokonaisuudessaan, ei siis tavanomainen ajanvarauskortti, puhuttelutyyli oli kuin lapselle kirjoitettu.
Soitin tietysti ihmeissäni ky. paikkaan ja hammashoitaja, joka oli työparina hammaslääkärillä jolla kävin sanoi, että me aateltiin, että sulla on joku häiriö. Siis kun sanoin pelkääväni. Olin aivan ymmälläni ja jauhot meni suuhun.
Kun menin sitten käynnille (olisi kyllä pitänyt jo siinä vaiheessa, kun sain kirjeen lamppu syttyä), oli hammaslääkärillä valmiina mulle aika tilattuna psykiatrian erikoislääkärille!
No menitkö psykiatrille vai ei ? Minusta tuntuu, että hammaslääkärilläsi on asennevamma, sinussa ei ole mitään vikaa. On täysin luonnollista ja tavanomaista pelätä hammashoitoa. Syynähän ovat usein kurjat hammashoitokokemukset lapsuudessa.
Minä sinuna etsiskelisin jonkun aikaansa seuraavan hammaslääkärin, niitäkin on. Ja jättäisin tuon nipottajan omaan arvoonsa. Voisi itse mennä vaikka psykiatrille, nyt aluksi.
...voiko tosiaan lääkäri tehdä tällaista suomessa?
Minusta puudutus kuuluu ehdottomasti juurihoitoon. Vaikkakin hammas ei aina puudu.
Ja jos mun lääkäri tilailis mulle aikaa psykiatrille, haastaisin sen prkl oikeuteen, hänhän on tällöin jo rikkonut vaitiolo velvollisuutta. Vai nimettömänäkö he ajan varasivat sulle?
Jotenkin en usko tämänkaltaiseen toimintaan. Jos viestisi tosiaan totta on, niin se lääkäri sitä psykiatria tarvis! Mä olisin kertonutkin sen sille!!