Ateistileirin edustajien mielestä ihmeparantumiskertomuksilla ei ole merkitystä, sillä tieteellinen näyttö puhuu vahvasti niitä vastaan. Uskikset taas floodaavat kertomuksiaan väittäen, että ne osoittavat tieteelliset tutkimukset vääriksi.
Tilanne ei ole kovin hedelmällinen.
Koitetaanpa lähteä purkamaan tilannetta selvittämällä asiat, joista todella ollaan eri mieltä. Seuraavassa mahdollisimman pieniin osiin purettu perustelu sille, miksi ihmeparantumiskertomuksia voidaan pitää kategorisesti huuhaana:
A. Selittämättömiä parantumisia tapahtuu myös muille kuin kristityille.
B. 'Mahdottomien' ihmeparantumisten joukosta on paljastunut useita huijauksia
C. Hengellisiin julkaisuihin kirjoittavilla tahoilla ei ole lääketieteellistä koulutusta, eikä niissä esitettyjä tietoja tarkisteta muiden
riippumattomien tutkijoiden toimesta.
1. C-> Siispä niihin pääsee väistämättä värittynyttä tietoa, eikä niistä voida löytää kaikkea tarvittavaa informaatiota paranemisen arvioimiseen.
D. Plasebovaikutuksen ansiosta potilas saattaa luulla parantuneensa, vaikka mitään fysiologista muutosta ei ole tapahtunut. (esim. lukuisat jalkojenpidentymisihmeet)
E. Jotta ihmeparantumista voisi perustellusti väittää Jumalan tekosiksi, täytyisi osoittaa, että kristillisillä riiteillä/uskolla on ollut vaikutusta asiaan muuten kuin naturalistisesti plasebovaikutuksen ja psykologisten tekijöiden kautta.
2. A -> 'mahdollisten' parantumisten osalta pelkillä yksittäisillä kertomuksilla ei ole mitään painoarvoa, sillä ne voivat hyvinkin olla vain valikoituneita luonnollisia paranemisia.
3. D-> näennäinen yhteys johonkin harjoitettuun riittiin ei todista mitään jumalien vaikutuksesta, ellei parantumisen voida todella osoittaa tapahtuneen hengellisen kokouksen tmv. yhteydessä.
4. B & 1 -> hengellisten lehtien kertomusten perusteella ei voida osoittaa mahdottoman parantumisen tapahtuneen.
5. Siispä ihmeparantumisen osoittamiseksi on vaadittava joko
- riittävän laaja tutkimus, joka huomioisi paitsi parantuneiden määrän, niin myös parantumatta jääneet, lumevaikutuksen sekä sairauksien yleiset paranemisennusteet
(Helppo homma. Onnistuuhan temppu mm. kaikilta länsimaisen lääketieteen parannuskeinoilta, ja eikös se ollut aivan onneton Jumalaan verrattuna.)
- varmennettu tapaus jostain aidosti mahdottomasta parantumisesta
(Pala kakkua, ei muuta kuin vihkivedet matkaan ja esim. sokeiden hoitokotiin suorittamaan ihmeitä. Mielellään jonnekin muualle kuin Nigeriaan.)
- osoitus siitä, että fyysinen vaiva paranee todella rukouksen tmv. välittömässä yhteydessä
(Helppoa, niin kovin helppoa. Esim. röntgenkuvat ennen ja jälkeen paranemisyrityksen)
6. Koska rukousystävistä yms. poimitut tarinat eivät kuulu em. kelvollisten todisteiden joukkoon, ei niillä ole paskankaan vertaa arvoa mietittäessä sitä, ovatko yliluonnolliset parantumiset todellinen ilmiö
Mikäli arvon uskiksilla on jotain valittamista lopputuloksesta 6., voinette osoittaa tekemäni virheet päättelyissä (1-6) tai lähtöoletuksissa (A-E).
----
Mainittakoon vielä näin loppuun, että toistaiseksi kohdan 5. tulokset ovat olleet melko surullisia ihmeparantumisten kannalta.
- Yhdessäkään monista tutkimuksista ei ole tullut esiin tilastollisesti merkittävää eroa normaaliin paranemisennusteeseen
- Kaikki väittettyjen oikeiden ihmeiden jäljitysyritykset ovat päätyneet johonkin aivan muuhun kuin niiden löytämiseen. Tuttuna esimerkkinä nämä hellarinuoret, joita ei voine oikein ateisteiksikaan kutsua.
- Nope. Temppu kelpaisi varmasti Mr. Randillekin, mutta eipähän vaan yrittäjiä ole löytynyt. Luulisi olevan hienoa saada näyttää moiselle skeptikolle, mutta ei.
Tilanne ei ole kovin hedelmällinen.
Koitetaanpa lähteä purkamaan tilannetta selvittämällä asiat, joista todella ollaan eri mieltä. Seuraavassa mahdollisimman pieniin osiin purettu perustelu sille, miksi ihmeparantumiskertomuksia voidaan pitää kategorisesti huuhaana:
A. Selittämättömiä parantumisia tapahtuu myös muille kuin kristityille.
B. 'Mahdottomien' ihmeparantumisten joukosta on paljastunut useita huijauksia
C. Hengellisiin julkaisuihin kirjoittavilla tahoilla ei ole lääketieteellistä koulutusta, eikä niissä esitettyjä tietoja tarkisteta muiden
riippumattomien tutkijoiden toimesta.
1. C-> Siispä niihin pääsee väistämättä värittynyttä tietoa, eikä niistä voida löytää kaikkea tarvittavaa informaatiota paranemisen arvioimiseen.
D. Plasebovaikutuksen ansiosta potilas saattaa luulla parantuneensa, vaikka mitään fysiologista muutosta ei ole tapahtunut. (esim. lukuisat jalkojenpidentymisihmeet)
E. Jotta ihmeparantumista voisi perustellusti väittää Jumalan tekosiksi, täytyisi osoittaa, että kristillisillä riiteillä/uskolla on ollut vaikutusta asiaan muuten kuin naturalistisesti plasebovaikutuksen ja psykologisten tekijöiden kautta.
2. A -> 'mahdollisten' parantumisten osalta pelkillä yksittäisillä kertomuksilla ei ole mitään painoarvoa, sillä ne voivat hyvinkin olla vain valikoituneita luonnollisia paranemisia.
3. D-> näennäinen yhteys johonkin harjoitettuun riittiin ei todista mitään jumalien vaikutuksesta, ellei parantumisen voida todella osoittaa tapahtuneen hengellisen kokouksen tmv. yhteydessä.
4. B & 1 -> hengellisten lehtien kertomusten perusteella ei voida osoittaa mahdottoman parantumisen tapahtuneen.
5. Siispä ihmeparantumisen osoittamiseksi on vaadittava joko
- riittävän laaja tutkimus, joka huomioisi paitsi parantuneiden määrän, niin myös parantumatta jääneet, lumevaikutuksen sekä sairauksien yleiset paranemisennusteet
(Helppo homma. Onnistuuhan temppu mm. kaikilta länsimaisen lääketieteen parannuskeinoilta, ja eikös se ollut aivan onneton Jumalaan verrattuna.)
- varmennettu tapaus jostain aidosti mahdottomasta parantumisesta
(Pala kakkua, ei muuta kuin vihkivedet matkaan ja esim. sokeiden hoitokotiin suorittamaan ihmeitä. Mielellään jonnekin muualle kuin Nigeriaan.)
- osoitus siitä, että fyysinen vaiva paranee todella rukouksen tmv. välittömässä yhteydessä
(Helppoa, niin kovin helppoa. Esim. röntgenkuvat ennen ja jälkeen paranemisyrityksen)
6. Koska rukousystävistä yms. poimitut tarinat eivät kuulu em. kelvollisten todisteiden joukkoon, ei niillä ole paskankaan vertaa arvoa mietittäessä sitä, ovatko yliluonnolliset parantumiset todellinen ilmiö
Mikäli arvon uskiksilla on jotain valittamista lopputuloksesta 6., voinette osoittaa tekemäni virheet päättelyissä (1-6) tai lähtöoletuksissa (A-E).
----
Mainittakoon vielä näin loppuun, että toistaiseksi kohdan 5. tulokset ovat olleet melko surullisia ihmeparantumisten kannalta.
- Yhdessäkään monista tutkimuksista ei ole tullut esiin tilastollisesti merkittävää eroa normaaliin paranemisennusteeseen
- Kaikki väittettyjen oikeiden ihmeiden jäljitysyritykset ovat päätyneet johonkin aivan muuhun kuin niiden löytämiseen. Tuttuna esimerkkinä nämä hellarinuoret, joita ei voine oikein ateisteiksikaan kutsua.
- Nope. Temppu kelpaisi varmasti Mr. Randillekin, mutta eipähän vaan yrittäjiä ole löytynyt. Luulisi olevan hienoa saada näyttää moiselle skeptikolle, mutta ei.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos olisin jumala, ja joku yrittäisi testata olemassaoloani, jonka jostain käsittämättömästä syystä haluasin peittää, on todennäköistä, että peittäisin myös kaiken muunkinlaisen tutkimisen.
Tieteellisesti on mahdotonta osoittaa jumalan olevan olemassa. Ihmeparantumisilla ei voi osoittaa tieteellistä maailmankuvaa vääräksi
->Ihmeparantumiset eivät todista suuntaan tai toiseen. Koska jos jumala on, hän kätkee itsensä, ja jos jumalaa ei ole, ei ole mitään ihmetekoja kätkettäväksi.
Tuo parantumisen toteaminen on muistakin syistä aika vaikeaa. Selittämättömiä parantumisia todellakin tapahtuu, aivan elämänkatsomuksesta riippumatta.
Varsinaisiin jumalien tekemiksi väitettyihin ihmeparantumisiin löytyy huijausten ohella ainakin pari muuta luonnollista selitystä.
1. Luulosairaus.
Jotta voisi parantua, pitää siis ensin olla jokin kipu, sairaus tai muu ei-hyvä olotila. Miten monta luulosairasta Suomessa on - paljon. Luulosairaudesta rukouksen avulla parantumista ei voi sanoa ihmeeksi tai ihmeparantumiseksi.
2. Itsestään parantuvat sairaudet tai lääkärien avulla parantuneet sairaudet, joiden oireet potilaan mielestä selvästi helpottuivat jossain hellaritilaisuudessa.
Oireet voivat tosiaan helpottua aivan oikeastikin, mutta (myös) ilman jumalien apua.
Luottamus sairauden tai kivun voittamiseen ja selvä poikkeus yleiseen elämään (ihmeparantumistailaisuuden aiheuttama liikunta, äänenkäyttö) voi todellakin saada oireet aivan oikeastikin helpottamaan. Jokavuotiseen nuhaan ja kuumeeseen olen huomannut parhaan helpotuksen olevan koiran kanssa tehty kävelylenkki. Pihalle lähteminen vituttaa, mutta kävelylenkin jälkeen olo on paljon virkeämpi.
3. Syövästä tai muusta vastaavasta "parantuminen". Syöpä ei varsinaisesti parane, mutta voi tulla oireettomaksi. Mikäli ihmeparantumisiin positiivisesti suhtautuva sattuu saamaan syövän, ja sattuu vielä parantumaan siitä, pistetään paraneminen yleensä aina jumalan piikkiin. Jumalan osuutta asiaan ei kuitenkaan mitenkään voida havaita.
4. Ihmisen taipumus ajatella asiat parhain päin, eräänlainen deja vu -ilmiön serkku.
määritelmäsi aika epämääräisiä!
liittyy lähinnä tuohon satu/runokirjan tarinoinin jossa eräs heppu paransi sairaita ihmisiä. Eräät haluavat leikkia tuon tarinan hahmoja ja "tekevät" ihmeparannuksia ja toiset taas ovat noita ihmeparannattavia.
Eikö lopulta ihmeparneminen antamiesi ehtojen puitteissa olisi ennustettavissa olevaa, luonnonlain omaista toimintaa. Silloinhan sitä ei voisikaan pitää enää ihmeenä, vaan jonain toistaiseksi tuntemattomana, mutta säännönmukaisena ilmiönä.
Viittaan siihen, että ihmeen olemukseen kuuluu ennustamattomuus. Jos kivi putoaa maahan toistuvasti, kyse ei ole ihmeestä, vaikka ilmiötä ei osaisikaan syvällisemmin selittää. Kun kivien ei ole havaittu pomppaavan maasta "itsekseen", kyseinen ilmiö voisi olla ihme. Lopulta ehkä kuitenkin sanottaisiin, että kyse oli selittämättömästä ilmiöstä.
Mitä väitettyihin nykyaikaisiin ihmeparantumisiin tulee, niin lääketieteessä on kait sellainen selitysmalli kuin "spontaani paraneminen". Sillä voidaan selittää ne paranemiset, jotka eivät johdu hoidosta. Käyttämäsi termi "luonnollinen paraneminen" sisältänee nämä spontaanitkin paranemiset.
Raamatussa mainittuja parantumisihmeitä voidaan ainakin Jeesuksen osalta pitää erikoisena todisteena hänen jumaluudestaan. Vastaavaa todistetta ei ole tarpeen antaa nykyajan sanan julistajista. Eipä sillä, että kaikki uskoivat Jeesukseen edes hänen elinaikanaan.
Ainakin osa nykyaikaista "rukouksella parantajista" on huijareita, joiden mahdolliset tulokset lienevät selitettävissä Jumalan luoman ihmismielen vaikutuksella ruumiiseen. Esim. Randi on jonkun huijarin paljastanut. Tietääkseni paljastettu jatkaa toimintaansa ainakin jossakin muodossa.
Sekavan esityksen lopuksi mainitsen vielä yhden tuntemani "ihmeparantuneen", joka on merkittävästi toipunut etenevästä ja "parantumattomasta" sairaudestaan. Vaikka lääkärit ihmettelevät (potilaan kertoman mukaan) asioiden tilaa, ei heillä ole intoa alkaa todistaa hänen terveydentilaansa esim. kalliilla tutkimuksilla. Syitä voi olla moniakin, en ala tässä arvailemaan. Mutta tämä vain jonkinlaisena esimerkkinnä siitä, että lääkärit eivät etsi ihmeitä eivätkä tutki niitä.
Siis kiitän Jumalaa siitä, että elimistöni osaa korjata vaurioituneita osiaan (nyrjähtänyt nilkka) ja parantamistaitoisista lääkäreistä myös (rasitus EKG varattu). Näissä on minulle ihmettä riittävästi.
"Raamatussa mainittuja parantumisihmeitä voidaan ainakin Jeesuksen osalta pitää erikoisena todisteena hänen jumaluudestaan."
Ei raamatulla eikä sen tarinoilla ole sen kummepaan totuusarvoa kuin millään muullakaan vastaavalla satukirjalla.