Tässä ote eräästä alla olevasta tekstistä, jossa kommentoidaan kirjoittamaani tekstiä jossa kerron nuorista kirkossamme seuraavaa;
16 vuotiaat. He saarnaavat ja opettavat kehoittavat ja kastavat. He siunaavat sakramentin (ehtoolisen). Hän voi asettaa muita papeiksi, opettajiksi ja daiakoneiksi.
Vastaus:
"Tolkutonta, sanon minä.
Minä en ainakaan suostuisi kuuntelemaan kenenkään 16-vuotiaan pojan "saarnaa" vapaaehtoisesti, saati että antaisin sen ikäisen "kastaa" itseni. Tämä on jumalanpilkkaa, juhlamuotoista jumalanpilkkaa oikein"
Siis mormonien vastustajien mielestä ja nähtävasti Luterilaisen kirkon mielestä nuoret eivät osaa mitään, he ovat vain välttämätön paha ja taakka uskovalle yhteisölle???
Me mormonit annamme nuorillemme tehtäviä joita he osaavat aivan hyvin hoitaa. He ovat täysivaltaisia jäseniä, eivätkä mikään taakka ja niin johtajat kuin jäsenetkin mielellään kuuntelevat heitä ja heidän ideoitaan.
Jokainen yli 12 vuotisa saa valmistaa muutaman minuutin puheen. Emme käytä nimitystä saarna. Puheitä on eri pituisia pisin voi olla noin 20 minuttia muuten mahtuu pari pienempää puhetta hyvin kokouksen menoon ja usein nuoret saavat avatakokouksen puheellaan. Jo alle 12 vuotiaat saavat sanoa alkkarin sunnuntaiesityksessä muutaman sanan jokaisnen.
Olen usein istunut tippalinsissä kuuntelemassa 14-16 vuotiaan nuoren puhetta. HEILLÄ ON todella ASIAA! KUINKA se voisi olla Jumalan pilkka että puhtaat nuoret puhuvat Vapahtajastaan? Eikö se enemminkin ole sulosointu korville!!
Usein myös nuori itse tulee niin hengen vaikutuksen alaiseksi että saa kyyneleet silmiin. Onko kauniimpaa tunnustusta rakkaudesta vapahtajaan, perheeseen ja lähimmäisiä kohtaan?
No joku tietenkin kohta sanoo että joo niin puhtaat.... no missä on ANTEEKSIANTO?? Ei kukaan ole virheetön, me kaikki olemme virheitä tehneet. Mutta voimme yrittää uudelleen. Ei puhetta ole pakko pitää ja on se joskus unehtunutkin ainakin meillä, mutta ei ao. silti hylätä, vaan hän saa aina uuden mahdollisuuden, kunnes on valmis.
Tietenkin niilläjotka eivät eksy "pahoille teille" on aina helpompi vastata iloiseti kyllä,kun kysytään haluaisiko pitää puheen ja muutenkin puheen pito on helpompaa.
Toiset nuoret, kuten yksi omistani ei vai ole henkiseti vielä niin kehittynyt että sieltä tulisi hienoja puheita, mutta toiset taas ovat henkiseti erittäin edistyneitäja puheet ovat mahtavia....olemme kaikki erilaisia.
Kumman antama kaste olisi parempi? Aikuisen miehen antama joka on tehnyt paljon virheitä elämässään vai 16-18vuotiaan nuoren miehen antama kaste, nuoren miehen joka on aina elänyt Jeesuksen opetusten mukaan??
Piispa jolla on vastuu näistä nuorista pitää tarkkan huoli heidän hengellisestä tasostaan ja tietää kyllä tasan tarkkan, onko ao. tarpeeksi hengellinen kastetta suorittamaan.
Nuorilla on PALJON hyvää ja varteen otettavaa sanottavaa seurakunnisamme!
16 vuotiaat. He saarnaavat ja opettavat kehoittavat ja kastavat. He siunaavat sakramentin (ehtoolisen). Hän voi asettaa muita papeiksi, opettajiksi ja daiakoneiksi.
Vastaus:
"Tolkutonta, sanon minä.
Minä en ainakaan suostuisi kuuntelemaan kenenkään 16-vuotiaan pojan "saarnaa" vapaaehtoisesti, saati että antaisin sen ikäisen "kastaa" itseni. Tämä on jumalanpilkkaa, juhlamuotoista jumalanpilkkaa oikein"
Siis mormonien vastustajien mielestä ja nähtävasti Luterilaisen kirkon mielestä nuoret eivät osaa mitään, he ovat vain välttämätön paha ja taakka uskovalle yhteisölle???
Me mormonit annamme nuorillemme tehtäviä joita he osaavat aivan hyvin hoitaa. He ovat täysivaltaisia jäseniä, eivätkä mikään taakka ja niin johtajat kuin jäsenetkin mielellään kuuntelevat heitä ja heidän ideoitaan.
Jokainen yli 12 vuotisa saa valmistaa muutaman minuutin puheen. Emme käytä nimitystä saarna. Puheitä on eri pituisia pisin voi olla noin 20 minuttia muuten mahtuu pari pienempää puhetta hyvin kokouksen menoon ja usein nuoret saavat avatakokouksen puheellaan. Jo alle 12 vuotiaat saavat sanoa alkkarin sunnuntaiesityksessä muutaman sanan jokaisnen.
Olen usein istunut tippalinsissä kuuntelemassa 14-16 vuotiaan nuoren puhetta. HEILLÄ ON todella ASIAA! KUINKA se voisi olla Jumalan pilkka että puhtaat nuoret puhuvat Vapahtajastaan? Eikö se enemminkin ole sulosointu korville!!
Usein myös nuori itse tulee niin hengen vaikutuksen alaiseksi että saa kyyneleet silmiin. Onko kauniimpaa tunnustusta rakkaudesta vapahtajaan, perheeseen ja lähimmäisiä kohtaan?
No joku tietenkin kohta sanoo että joo niin puhtaat.... no missä on ANTEEKSIANTO?? Ei kukaan ole virheetön, me kaikki olemme virheitä tehneet. Mutta voimme yrittää uudelleen. Ei puhetta ole pakko pitää ja on se joskus unehtunutkin ainakin meillä, mutta ei ao. silti hylätä, vaan hän saa aina uuden mahdollisuuden, kunnes on valmis.
Tietenkin niilläjotka eivät eksy "pahoille teille" on aina helpompi vastata iloiseti kyllä,kun kysytään haluaisiko pitää puheen ja muutenkin puheen pito on helpompaa.
Toiset nuoret, kuten yksi omistani ei vai ole henkiseti vielä niin kehittynyt että sieltä tulisi hienoja puheita, mutta toiset taas ovat henkiseti erittäin edistyneitäja puheet ovat mahtavia....olemme kaikki erilaisia.
Kumman antama kaste olisi parempi? Aikuisen miehen antama joka on tehnyt paljon virheitä elämässään vai 16-18vuotiaan nuoren miehen antama kaste, nuoren miehen joka on aina elänyt Jeesuksen opetusten mukaan??
Piispa jolla on vastuu näistä nuorista pitää tarkkan huoli heidän hengellisestä tasostaan ja tietää kyllä tasan tarkkan, onko ao. tarpeeksi hengellinen kastetta suorittamaan.
Nuorilla on PALJON hyvää ja varteen otettavaa sanottavaa seurakunnisamme!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mistä sinulle on sellainen käsitys syntynyt?
aiemmin väitit! Sanoit että et ikinä ottais kastetta niin nuorelta ja että mitä ne sen ikäset osaa saarnata ei mitään...no suunnilleen näin kirjoitit ja tämä on todellakaunistettu versio kirjoittamastasi.
Nuoret ovat siis mielestäsi niin kelvottomia, että he eivät voi mitään tuollaista pystyä tekemään tai auttamaan vanhuksia jne. Eli alemman pappeuden tehtävät katsot liian vaikeiksi ja velvoittaviksi nuorille, eli mielestsi he eivät kelpaa mihinkään. Kyllä minusta nuoret osaavat pitää puheita ja auttaa vanhuksia ja puhtaamman miehen antamaa kastetta saat hakea.
Aliarvioit nuorten kapasiteettia pahoin.
Turha selittää ja kääntää asia loppuun käsitelty.
Ole kiltti ja siteeraa kirjoituksestani se kohta, missä väitän nuorten olevan roskaa. Muuten katson sinun syyllistyneen väärän todistuksen antamiseen lähimmäisestäsi.
Väität minun myös sanoneen nuoria kelvottomiksi. Missä kohtaa olen sellaista väittänyt?
Onko tarkoituksesi panetella minua ja tosiaankin sanoa väärä todistus siitä, mitä olen sanonut?
Mitä mahtaisi tapahtua, jos olisit oikeudessa todistamassa jossain rikosjutussa ja todistaisit minun sanoneen ja väittäneen jotain tällaista?
Voisitko antaa valaehtoisen todistuksen?
Mistä keksit, että olen sanonut etteivät nuoret pysty auttamaan vanhuksia? Voisitko antaa sellaisen todistuksen oikeudessa, että olen niin sanonut?
Olenko jossain kohtaa sanonut, että nuoret EIVÄT KELPAA MIHINKÄÄN? Osoittaisitko vielä tämänkin kohdan?
Asia ei ole ihan vielä loppuun käsitelty, mutta sitten kyllä on, kunhan ensin vastaat näihin kohtiin.
Tässä on hieman sitä, mitä olet kirjoittanut:
”Minä en ainakaan suostuisi kuuntelemaan kenenkään 16-vuotiaan pojan "saarnaa" vapaaehtoisesti, saati että antaisin sen ikäisen "kastaa" itseni."
”Oppineisuus ei ole teologisissa asioissa pahasta. Jeesus itsekin luki Tooraa ja keskusteli temppelissä 12-vuotiaana oppineiden kanssa.”
Ajatella, että et suostuisi kuuntelemaan nuorta puhdasta, Jumalalleen uskollista ihmistä. Ikäkö se on se, joka estää? Vaiko ammattiopinnot? Kirjoituksestasi voisi päätellä, että olisi alentumista suostua kuuntelemaan niin nuorta ihmistä. Kuitenkin olet lukenut Raamattua, kuinka oppineet ihmiset kuuntelivat jopa 12-vuotiasta Jeesusta. Ottaisit opiksesi ja tekisit samoin kuin nuo Jeesuksen ajan oppineet viisaat miehet. He suostuivat kuuntelemaan 12-vuotiaan pojan opetuksia ja eivät vähätelleet niitä yhtään. Päinvastoin. He eivät ajatelleet, että on liikaa vastuuta tuolla nuorella pojalla ja että hänen pitäisi vielä kasvaa ja käydä kouluja, ennenkuin hänet voitaisiin ottaa todesta.
Kirkkonne 12 vuotiaat pojat eivät ole Jeesuksia, eivätpä edes 18-vuotiaatkaan.
Totta kai kuuntelen mielelläni, kun nuoret puhuvat itselleen tärkeistä asioista, tunteistaan, unelmistaan tai harrastuksistaan. Mutta aika harvoissa asioissa tuon ikäiset nuoret pystyvät aikuista ihmistä opettamaan.
Viimeksi olen saanut 18-vuotiaalta apua, kun videon piuhat oli irrotettu ja ne olivat sekaisin. Hän pani piuhat oikeisiin paikkoihin ja teki sen näppärämmin kuin minä. En kuitenkaan katso tätä vielä opettamiseksi sanan varsinaisessa merkityksessä.
"Kirkkonne 12 vuotiaat pojat eivät ole Jeesuksia, eivätpä edes 18-vuotiaatkaan."
Jeesus ei ollut sekään yli kolmikymppinen mies, jota kehuit kuunnelleesi hautajaisissa. Hänkin on saarnannut joskus elämässään ensimmäisen kerran. Hänkin on käynyt läpi kehitysvaiheen toisensa perään ennenkuin on saavuttanut sen tason, millä nyt on. Hänkin on ollut "raakile" joskus. Mutta jos ei koskaan aloita, niin ei koskaan kehitykään.
"Totta kai kuuntelen mielelläni, kun nuoret puhuvat itselleen tärkeistä asioista, tunteistaan, unelmistaan tai harrastuksistaan."
Kuunteletko mielelläsi myös, jos nuoret puhuvat uskosta, jos se on heille tärkeä asia?
"Mutta aika harvoissa asioissa tuon ikäiset nuoret pystyvät aikuista ihmistä opettamaan."
Me aikuiset voidaan näyttää arvostavamme nuoria kuuntelemalla heitä, vaikka olisimme enemmän oppineita jossakin asiassa kuin he. Mitä kypsempiä me aikuiset olemme, sitä enemmän annamme tilaa ja arvoa myös nuorempiemme ajatuksille ymmärtäen, että heistä voi jonakin päivänä tulla jotakin suurta, enemmän kuin itse olemme.
Minä olen jatkuvasti tekemisissä nuorten kanssa ja onhan minulla omatkin lapset juuri siinä iässä.
Olen itsekin aikoinani pitänyt paljon puheita mormonikirkossa ollessani, 10-vuotiaasta lapsesta asti. Melko sanavalmis yksilö kun olen, riitti aina puheesta kiittelijöitä ja kättelijöitä.
Nämä puheet eivät kuitenkaan olleet hengellisesti, opillisesti tai älyllisesti korkeatasoisia, olivatpahan vain aikuisten mielestä söpöjä, kun nuori neito ne piti. Varmasti nykyiset kirkon nuorten pitämät oppitunnit ja puheet ovat ainakin yhtä söpöjä, useimmat varmaan söpömpiä ja liikuttavampiakin. Hengellinen elämä vain ei ole söpöilyä.
Arvostan nuoria ja kuuntelen heitä kun he puhuvat omista asioistaan. Mutta jos puhe on jotain amerikkalaisen uususkonnon fraasien toistelua, siteeraamista sieltä sun täältä ja seurakunnallista suorittamista vain siksi, että heitä on käsketty niin tekemään - niin ei kiitos, ei minulle. Oma elämäni seurakuntanuorena oli juuri sitä ja sitä se näyttää muillakin olevan. Kyllä minä aina välillä edelleenkin käyn MAP-kirkossa tilannetta tarkistamassa. Mikään ei ole muuttunut.
En ole ikinä ajatellut noin niinkuin sinä, että joku nuoren tai lapsen puhe on "söpö". Enkä kyllä ole kenenkään muunkaan kuullut mainitsevan aikaisemmin tuota asiaa.
Monesti olen ihmetellyt sitä, miten paljon hyviä, hengellisiä ja kohottavia nuorten puheet ovat. Toisaalta ovathan he kyllä harjoitelleet puheiden pitämistä jo vuosia alkeisyhdistyksessä ja saaneet evankeliumin opetustakin, joten puhuminen ei ole heille aivan tavatonta. Jos joku ei ole hyvä puhumaan, sekin on ihan ok. Sillä eihän voi olettaa, että kaikki osaavat kaikkia, vaan jokaisella on omat kykynsä, niinkuin tiedät.
toistelevat kuulemaansa. Kuka tahansa pystyy tekemään niin, eikä siinä ole mitään hengellistä. Kaikkiin mormoniperheisiin tilataan tavallisesti kaikki kirkon tarjoamat lehdet ja kirkon oppikirjat. Ei kun kopioimaan...
Taso ei ole häävi. Siinä yläastelaisille sopivaa tekstiä.
jatka vaan calamitona
Minä vastaan vain omalla rekisteröidyllä nimimerkilläni kirjoitetusita viesteistä.
Tietysti voit kuvitella mitä tahansa missä tahansa lukevaa juuri minun kirjoittamakseni, mutta on herjaavaa sanoa se julkisesti.
lapsijäsenten suusta tulee kirkon puhujapöntössä, on kammottavan kuuloista pikkuvanhaa sössötystä. Ei nuori siinä tilanteessa kerro tunteistaan, vaan yrittää hädissään esiintyä, miellyttää ja viihdyttää vanhempiaan ja muita aikuisia, jotka ovat väkisin takoneet lapsiparalle koko lapsuuden ajan "totuutta" siitä yhdestä ainoasta uskonnosta.
Väitätkö, etten kertonut juuri niin kuin asiat on? Silloin olet sokeampi kuin luulinkaan.
Monet aikuisetkin lähes kopsaavat kirkon® lehdistä tekstejä puheisiinsa, eivät varmaan paljon muuta uskalla. Tai jaksa.
Sillä ei MAP-kirkossa ole mitään väliä, onko kasteen toimittava pappeudenhaltija kelvollinen vai kelvoton.
Minut kastoi seurakunnanjohtaja, joka kastamishetkellä oli kavaltanut jo pitkään kymmenysrahoja. Hän oli naimisissa oleva mies, mutta piti myös samaan aikaan rakastajattarenaan erästä kirkon naimatonta sisarta. Myöhemmin asia tuli ilmi ja heidät erotettiin kirkosta. Kymmenysrahoja ei peritty takaisin.
Tämä mies myös antoi minulle kasteen jälkeen ns. Pyhän Hengen lahjan. :-)
Molemmat toimitukset olivat täysin päteviä. Tätä pätevyyttä minulle on tällä palstalla perusteltu sillä, että mieheltä ei vielä ollut virallisesti otettu pois pappeutta. Pappeudenhaltija saa kirkossanne olla millainen törkimys tahansa, kunhan häneltä ei ole muodollisesti otettu pois pappeutta. Nuhteettomista nuorukaisistasi ei siis ole mitään etua tässä asiassa, kuka vain varas ja huoripukki sopii kastamaan ihmisiä kirkkoonne ja antamaan näille kätten päällepanon kautta Pyhän Hengen lahjan Jeesuksen Kristuksen nimessä, kunhan muodollisuudet eli virallinen "pappeus" vaan on kunnossa. Muusta viis.
Yksi tapa harjoittaa jumalanpilkkaa tämäkin.
Olisiko sinua pitänyt rangaista niistä rikkomuksista, joita tämä sinut kastanut veli oli tehnyt? Olisiko sinua pitänyt rangaista siten, että sinulle olisi ilmoitettu, että sinäpä et sitten olekaan kirkon jäsen ja kasteesi ja konfirmointisi ei ole päteviä, kun kastajasi oli rikkonut?
Ei Jumala sinua rankaise toisen rikkomuksesta. Tätä veljeä on rankaistu itseään erottamalla hänet kirkosta. Mikä muu tapa olisi mielestäsi ollut oikea?
Totesit itsekin, että myöhemmin vasta asia tuli ilmi, joten ymmärrät hyvin senkin, että jos asia olisi ollut tiedossa, niin hän ei olisi saanut kastaa sinua.
Voihan ottaa esimerkin luterilaisesta kirkosta. Siellä tuli ilmi, että piispa oli tehnyt aviorikoksen naispapin kanssa, mutta eihän sielläkään peruttu niitä kasteita, hautaan siunaamisia ja vihkimisiä, joita tämä mies ja nainen olivat tehneet synnissä ollessaan. Sitäpaitsi, jos he tekevät parannuksen synneistään, he voivat saada tekonsa anteeksi. Ja jos Jumala antaa anteeksi, sitä ei pitäisi silloin meidän ihmistenkään muistaa.
Eikös pappeudenhaltijoilla kirkkonne mukaan ole erityisiä henkien erottamisen kykyjä? Minä itse lapsena huomasin tuon kastajani vilpillisyyden - hän muistutti kovasti namusedän prototyyppiä, joista oli varoiteltu.
Aikuisiin miehen teeskentely meni täydestä kuin häkä vuosikaudet.
Tuosta puhtaudesta vielä, niin että olisiko minusta hienoa tulla jonkun puhtaan mormoninuorukaisen kastamaksi. Pidit siis puhtautta hyvänä asiana itsekin. Minut kastanut veli oli mielestäni aika epäpuhdas, noin niin kuin henkisesti ja hengellisesti.
Minusta mies saa kyllä pikkuisen haista hieltä, en pane sitä pahakseni. Mutta en aio enää mormonien kasteelle, olivatpa kastajat sitten henkisesti tai ruumiillisesti likaisia.
todella ongelma tämän aisan tähden ja olen siitä vilpittömästi pahoillani. Etenkin olen pahoillani siitä, että annat sen asian jatkuvasti mustata mieltäsi. Se on kuin kivireki, jota vedät vuosi toisensa jälkeen.
Et näy saaneen rauhaa, vaikka oletkin kirkosta eronnut. Vai olisikohan niin, että erosit kirkosta jotta voisit olla ikuisesti vihainen ja hautoa asiaa jatkuvasti.
Kuitenkin AINOA oikea tie on anteeksianto. OK TIEDÄN ettäse ON paljon vaadittu, mutta sanotaan että niiltä joille paljon on annettu myös paljon vaaditaan. Käsittäisin tämän niin, että olet luultavsti oikeastaan aivan ihana ihminen, sinulle on annettu PALJON persoonallista hyvyyttä ja taitoja. Ikävä kyllä ne eivät pääse kehittymään siinä olotilassa jossa olet.
Tiedän mistä puhun. Olen itse joutunut antamaan anteeksi pahoja asioita ja mitä enemmän pystyn antamaan anteeksi, sitä enemmän saan, mitä enemmän annan pahojen asioiden häiritä elämääni sitä vaikeampaa minulla on.
Maailman nykyinen kostonhimoinen ja takaisin korkojen kera maksava mentaliteetti Ei ole ihmiselle hyväksi. On ikävää nähdä kuinka katkerien ihmisten teot tuhoavat usean ihmisen elämän.
Hyvä esimerkki oli kun eräs nuori mies ajoi erään lapsen päälle. Perhe oli aivan surun murtama. He olisivat voineet vetää tuon nuoren oikeuteen ja tuhota tämän elämän täydellisesti väitteillä jotka eivät ehkä aivan pitäneet paikkaansakaan. Nuori mies ei ollut vain surullinen vaan myös peloissaan. Hän oli peloissaan vastapuolen syytöksen suuruudesta, se saattaisi tuhotakoko hänen ja hänen lähimpiensä elämän.
Syytösten sijaan valitsi perhe joka menetti lapsen käydä tämän nuoren miehen kotona jossa he yhdessä itkien surivat tapausta. Heistä tuli todella hyviä ystäviä. Nuori mies ei koskaan unohtanut tapausta, se seurasi häntä kaikkialle... hän OLI ajanut lapsen päälle, hänen suurin rangaistuksensa oli tieto siitä, mitä hän oli tehnyt.
Perhe jonka lapsen yli ajettiin teki tietoisen valinnan mennessään tapaamaan nuorta miestä. He tekivät valinnan, jota eivät koskaan ole katuneet. Valinnallaan he luultavasti pelastivat ihmisiä sen sijaan että olisivat tuhonneet heitä.
Anteeksi antaminen on vaikeata varsinkin tällaisissa tapauksissa, mutta se on AINOA oikea tie. Sinusta varmaan tuntuu, että se on liikaa vaadittu, siksi varmaan erositkin, koska kirkossamme puhutaan niin kovin paljon anteeksiantamisesta. Et kestänyt sitä ja toisaalta sinulle tuli paha mieli, kun et pystynyt tekemään niin, kuin myös omasta mielestäsi oli oikein.
Lisäksi on tietenkin se, että mielestäsi ei ao. ole rangaistu tarpeeksi... Ehkä hän on jälleen kirkon jäsen, ehkä hänellä oli pokkaa käydä kirkossa, vaikka hänen pahat tekonsa tulivat julki? Eivät nuo kaksi asiaa silti tarkoita että kirkko ja siinä käyvät hyväksyvät mitähän on tehnyt. Jokaisella on oikeus käydä kirkossa ja syntisillä tulisi olla entistä suurempi oikeus, ei häntä olus kirkosta heitetä, vaikka hän on vasrmasti ollut tai edelleen on erotettu.
Jatkuva kirkossa käyninen vaikka pahat teot ovat tulleet julki vaatii erittäin nöyrää asennoitumista. Tällöin hän on jo oikealla polulla,muta miten on sinun laitasi?
MIKÄ olisi tarpeeksi suuri rangaistus? Tietenkin hurjin rangaistus on, että juuri sinä johon nähtävästi paha teko on kohdistunut eksyt tieltä ja viimeisellä tuomiolla voidaan sitten häntä viimeinkin syyttää siitä, että SINUN elämäsi on pilalla ja hän saa vihdoin kunnon rangaistuksen ja sinut nostetaan kärsijänä korokkeelle ja saat kruunun!?
Ikävä kyllä se ei toimi aivan näin, vaikka kuva onkin ihanan tuntuinen. Saataa olla, että hän joka tämän teki oli ja on jollain lailla sairas. Nykyään on havaittu niin paljon ruoka-aineita jotka aiheuttavat tiettyä käytöstä. Mistä me tiedämme, mistä tuo käytös on kotoisin? Mitä jos hän todella puhtaasti katuu tekojaan. Eikö meille ole sanottu, että meidän on annettava anteeksi meidän velalisillemme!?
Mikäli hän ei kadu, eikä ole sairas eikä muuten ymmärtämätön, vaan todella häikäilemätön laskelmoiva tyyppijoka jatkuvasti juoksaa lasten perässä, silloin voin vain surkutella, että kuolemantuomio ei ole voimassa.
Sinuna menisin itseeni ja miettisin hieman, ONKO asia sen arvoinen, että kannattaa tuhota koko elämä hänen tähtensä?
"Hyvä esimerkki oli kun eräs nuori mies ajoi erään lapsen päälle. Perhe oli aivan surun murtama. He olisivat voineet vetää tuon nuoren oikeuteen ja tuhota tämän elämän täydellisesti väitteillä jotka eivät ehkä aivan pitäneet paikkaansakaan."
Ei tämä ainakaan Suomessa ole voinut tapahtua. Yksityinen ihminen ei voi päättää,, viedäänkö tällainen asia oikeuteen, vaan poliisi tutkii asian ja syyttäjä syyttää.
Valehtelitko tahallasi ja ajattelit, että ei kukaan kuitenkaan mitään huoomaa vai onko tämä juttu jostain mormonien satukokoelmasta?
että se ei mennyt oikeuteen, kysymys oli vain tuomion suuruudesta. Ei yksityinen ihminen voinutkaan päättää. On tää kumma sivu kun pitää kaikki kääntää rautalangasta.
"että se ei mennyt oikeuteen, kysymys oli vain tuomion suuruudesta. Ei yksityinen ihminen voinutkaan päättää."
Et varsinaisesti sanonut, mutta annoit ymmärtää, että anteeksianto jotenkin vaikutti asian käsittelyyn. Miten se siis meni? Mikä oli tuomio ja rikosnimike?
Siinä on tavallisesti vähintään yksi tuollainen siirappinen nyyhkytarina, jota muut sitten hyväuskoisesti levittävät miettimättä ollenkaan, onko se edes totta vai ei. Tavallisesti ne on pantu jonkun rivijäsenen nimiin, vaikka kyllähän niitä toimitus editoi ja taitaa joskus kirjoitellakin, en ihmettelisi.
Minä olen ajat sitten antanut anteeksi kaikille tuntemilleni mormoneille ihmisinä. Tämä koskee luonnollisesti ennen kaikkea omaa isääni, jonka mielen ja suhteellisuudentajun mormonismi sumensi niin, että hän unohti velvollisuutensa perhettään kohtaan ja syyllistyi kenites hyvää mielestään tarkoittaen paljoon muuhunkin pahaan, kuin mistä tällä palstalla olen kirjoittanut.
Olen antanut myös anteeksi minut kastaneelle seureakunnanjohtajalle - mitä anteeksiantamista minulla oikeastaan hänelle edes olisikaan? Hänhän teki vain sitä, mitä pappeudenhaltijan kuuluu, eli kastoi ja jakoi Pyhän Hengen lahjaa.
En usko että kummankaan henkilön tapauksessa on kuitenkaan kysymys tästä, mitä kirjoitit:
"Saataa olla, että hän joka tämän teki oli ja on jollain lailla sairas. Nykyään on havaittu niin paljon ruoka-aineita jotka aiheuttavat tiettyä käytöstä."
Olen antanut myös anteeeksi niille lähetyssaarnaajille, jotka flirttailivat kokouksissa kanssani vaikka olin vasta 14-vuotias lapsi. Ilmeisesti näytin paljon vanhemmalta, kun rinnatkin jo kasvoivat tai sitten heillä ei vain ollut kokouksissa parempaakaan tekemistä. Haikeana luen joskus kirjeitä joita olen yhdeltäkin minuun kovasti rakastuneelta saanut, haikeampana muistelen erästä toista, joka lupasi tulla minut hakemaan, mutta ei koskaan edes ottanut yhteyttä lähtönsä jälkeen.
Omassa nuoruudessani oli aivan tavallista, että lähetyssaarnaajat lupailivat kirkon tytöille kaikenlaista, joka sitten unohdettiin kun kone nousi Suomen kamaralta. Sellainen pettymys oli monelle sisarelle kohtalokas, rakkausasiat ovat nuorille joskus ylitsepääsemättömän isoja juttuja. Niin minullekin oli vähällä käydä.
Minä kirjoitan tälle palstalle sen takia, että voin omien kokemusteni perusteella varoittaa muita ihmisiä mormonismista. Koen, että Jumala on antanut minulle nuo kokemukset juuri siksi, että voin kertoa niistä ja siten ehkä pelastaa jonkun mormonismilta.
En ole arvelemasi "luultavsti oikeastaan aivan ihana ihminen, sinulle on annettu PALJON persoonallista hyvyyttä ja taitoja. Ikävä kyllä ne eivät pääse kehittymään siinä olotilassa jossa olet." Olen toisinaan väsynyt, kärsimätön tai alakuloinen ja huolten uuvuttama. mutta turvaan Jumalaan. Kannan rukouksessa hänen eteensä sekä omat että läheisteni murheet ja jätän kaiken hänen huomaansa. Itsestäni en voi mitään, ainoa mitä rukoilen on että Jumala näyttäisi minulle, miten voin palvella juuri tänään ja toteuttaa hänen tahtoaan minun suhteeni.
Työni on todella palkitsevaa ja koen voivani käyttää monipuolisesti taitojani ja kykyjäni. Olen saanut kokea kehittyväni äitinä, puolisona, ihmisenä, kansalaisena, työtoverina, ystävänä ja kristittynä. Olen kuitenkin edelleen aivan alussa ja tavallinen syntinen, joka on täysin armon varassa ja kiitollinen juuri sen takia, että mikään ei ole omaa ansiotani ja ponnistustani, vaan Jumalan suurta lahjaa ja hyvyyttä minua kohtaan.