Tiedätkö mistä on peräisin kirkollinen tapa, jossa seurakuntalainen tunnustaa syntinsä papille rippistuolissa, ja jonka jälkeen pappi Jeesuksen sijaan "antaa synnit anteeksi"?
Alkuperä ei ole salaisuus
utelias uskis
412225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
vastaus on jo tuolla aiemmassa ketjussa.
Mutta vielä kertauksena: Pappi on saanut vihkimyksessään jumalallisen valtuutuksen ottaa vastaan synnintunnustuksia. Hän ei itse julista kenenkään syntejä anteeksi, vaan tekee sen Jeesuksen valtuuttamana.
Missä aiemmassa ketjussa? Voisitko ystävällisesti osoittaa sen, missä on asia selvitetty?
Kiitän etukäteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000101&posting=22000000011865600
Lisätietoa saa Katolisen kirkon katekismuksesta. Vaatii vähän vaivannäköä, mutta varmaan myös poistaa ennakkoluuloja.
Uskotko yleiseen pappeuteen ja voiko nainen olla yleinen ja hengellinen pappi, myös olla ripin vastaan ottaja,
koska "kaikilla uskovilla on kasteen ja uskon kautta vihkimys yleiseen pappeuteen, johon Jeesus ylimmäisenä pappinamme on verellään ansainnut meille oikeuden ja pääsyn. Hengellisen pappeuden perusteella jokaisella uskovalla on oikeus Jeesuksen kautta lähestyä Isää Jumalaa ja hänellä on pyhä palvelutehtävä Jumalan työtoverina olla pappina tässä maailmassa sekä uskoville että uskosta osattomille."
Kaikki uskovat ovat ns. kuninkaallista papistoa. (ks. 1 Piet. 2: 9) Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikilla olisi mahdollisuus toimia papiston eli kleeruksen jäsenenä. Etenkään naiset eivät koskaan voi olla pappeja.
Papit ovat apostolien työn jatkajia ja ainostaan he voivat toimittaa sakramentteja (pl. diakonit tässä yhteydessä). Pappeus on itsensä Jeesuksen asettama; "Ette te valinneet minua,vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy". (Joh. 15:16)
Kirjoittamasi lainaus ei ole katolisten kirkkojen opetuksen eikä tradition mukainen.
paraskeva. Jeesus antoi vain apostoleille oikeuden antaa syntejä anteeksi. Ylösnouseksensa jälkeen Hän ilmestyi opetuslapsilleen, "puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: 'Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.'" (Joh. 20: 22-23). Lisäksi Pietarille Hän antoi Taivasten valtakunnan avaimet (Matt. 16:19 ks. ed. jakeet myös).
Luterilaisen kansankirkkomme papin virka on Uuden testamentin kuvaamaa paimenvirkaa. Uuden testamentin paimenvirka on kuitenkin laajempi kuin luterilaisen kirkkomme papinvirka. Paimenia raamatullisessa mielessä on siis muitakin.
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profee- toiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen" (Ef 4:11-12).
olla pappeja ja täällä Suomessa heitä onkin jo runsaasti papinvirassa. Teologisen tiedekunnan opiskelijoistakin jo enemmistö on naisia. Muissa Pohjoismaissa on ymmärretty vihkiä mainioita naisia piispoiksikin. Nainen on Jumalan luoma myös pappeuteen ja piispuuteen. Toivoisin, ettei täällä julistettaisi naisvihaa naamioituna muka kristilliseksi julistukseksi.
Ei se ole naisvihaa, että naisia ei hyväksytä papeiksi. Jumala on luonut naisen ja miehen ja antanut heille erilaisia tehtäviä tässä maallisessa elämässämme. Nainen voi palvella Jumalaa muilla tavoin.
naisvihaa, että naisten oikeuksia muun muassa sivistykseen ja ammatilliseen toimintaan pyritään rajaamaan sukuopuoleen ja uskontoon vedoten. Naisilla on pappiskutsumuksia siinä kuin miehillä ja silloin heillä on oikeus palvella Jumalaa ja lähimmäisiään pappina.
Nimenomaan pappeuden kieltäminen naisilta liittyy naiseen kohdistuvaan pelkoon ja vihaan, jossa naisen kuvitellaan saastuttavan pappeuden pyhyyden. Tuo kuvitelma onkin naisvihaa puhtaimmillaan. Erityisen surullista on, jos naiset itsekin antavat naisvihan muovata omia käsityksiään. Naisvihalle ei ole sijaa kristinuskossa eikä Jeesuksen seuraajien joukossa.
Sille, että ei ole naispappeja on ihan raamatulliset ja traditioon perustuvat perusteet, joten hyväksyn ne ilman muuta. Jumala on luonut eri sukupuolille eri tehtävät. Nainen voi saada saman sivistyksen ja koulutuksen kuin mieskin, mutta pappisvihkimystä ei. Siitä olen hyvin tyytyväinen, ettei katolinen kirkko ala mielistelemään ihmisiä ja muuttamaan traditiotaan, vaan tuo oppi on ja pysyy. Eikä katolinen kirkko edusta naisvihaa, vaan ihailee suuresti naisen tehtävää mm. äidin roolissa.
Kaikki kirjoittamasi edustaa naisvihaa. Sitä paitsi naisten papiksi ja piispaksi vihkimiselle on tietenkin perusteet Raamatussa, muuten ne eivät olisi osa kristillisten kirkkojen elämää.
Jumalan luomistyöhön vetoamalla ei voi perustella kirkkosi naispelkoa ja sen sortavia ilmenemismuotoja. Koska pappeuden kieltäminen sulkee kirkossasi naiset kirkollisen päätöksenteon ulkopuolella, kirkkosi käytäntö keskittää päätöksenteon miespuolisen papiston käsiin. Tämä lisää vääristymää entisestään, ja sekä naiset että maallikot yleensä kärsivät tuloksesta.
Maailmassahan on myös intersukupuolisia ihmisiä eli heitä ei sukupuoleltaan voida määritellä mieheksi tai naiseksi. Millaisen tehtävänkuvauksen Jumalasi on laatinut intersukupuolisille ihmisille?
kengänkuluttajia, mutta että intersukupuolisia! no, onhan meillä ilman käsiä syntyneitä, mutta ei kukaan vaadi että heidät pitäisi ottaa bussikuskeiksi... kyllä nyt Ponderoosalla on konseptit hukassa...
naisvihaa, panderosa. Jos on noin tiukasti feministi, ei voi välttyä vaikutelmalta, että kaiken taustalla on miesviha ja oma vallanhalu. Lisämausteena vielä ehkä seksuaali-identiteettiongelmat ja pettymykset elämässä. Sitten onkin valmis olemaan aina puolustus- ja hyökkäyskannalla. Että silleen...
feministi taidan olla ihan tavallinen keski-ikäinen mies. Mutta naisia ja naisten oikeuksia puolustan aina. Ja pappisviran sulkeminen naisilta sukupuoleen ja uskontoon vedoten on sekä syrjintää että naisvihaa.
Intersukupuoliset ovat ryhmä, joiden sukupouoli on määrittelemätön: esimerkiksi kromosien mukainen sukupuoli on ristiriidassa genitaalien kanssa tai henkilöllä on enemmän tai vähmmän kehittyneenä molempien sukupuolten lisääntymiselimistöä. Heistä on siis ongelmallista puhua joko miehinä tai naisina. Toistan kysymykseni katoliselle tytölle: millainen suunnitelma hänen Jumalallaan, joka jakaa töitä sukupuolen mukaan, on tarjolla tälle ihmisryhmälle. En ole saanut vielä vastausta.
Minusta on kyllä ikävää ja surullista nähdä, miten monin tekosyin ihmisiä syrjitään erityisesti uskonnollisissa yhteisöissä, mutta koetan silti välttää katkeruutta. Samaa suosittelen muillekin. Samoin aktiivista kampajointia sen puolesta, että pappeus avattaisiin naisille kaikissa kirkkokunnissa. Asia on tärkeä kaikille.
ei olekaan naisvihaa, mutta edellä esitetyt kommentit kyllä ovat edustaneet naisvihaa, kuten aiemmin kirjoitinkin. Totta on valitettavasti sekin, että papinviran epäoikeudenmukainen kieltäminen naisilta, sulkee katoliset naiset pois vaikuttamasta oman kirkkonsa päätöksentekoon. Kirkon pappisvaltaisuus estää laajemminkin maallikoiden ääntä kuulumasta, tämän sinulle voi kertoa moni muukin.
P.S. Kannustan muitakin: kyllä me miehetkin voimme olla feministejä.
tavu tippui matkalla.
Ehkäpä punavalkoisiin juhla-asuihin ("mekkoihin") pukeutuneet herrat Vatikaanin ym. katolisen kirkon juhlatilaisuuksissa osoittavat pukeutumisellaan olevansa feminismin kannalla?
Tosikoille sanon: En ole ihan vakavissani.
Ei ole Katolinen vaan ortodoksinen = oikeamielinen
Ai, oletkin mies ja feministi. Sepä hyvä! Mielestäni ei ole naisvihan merkki, jos on ei hyväksy naispappeutta. Kirkon raamatuntulkinta yhdessä tradition opetuksen kanssa on päätynyt tällaiseen, joten katolilaisilla ei ole mitään hävettävää kannastaan. Ymmärrän myös niitä, jotka kannattavat naispappeutta. Itse en kannata. Ainakaan toistaiseksi.
Naisten tulisi muulla tavoin saada äänensä esiin kirkossa ja osallistua päätöksentekoon. Sekä Vatikaanin kongregaatioissa ja muissa elimissä sekä hiippakuntatasolla ympäri maailmaa naisten tulisi olla edustettuina - erityisesti päätöksenteossa ja asioiden valmisteluprosesseissa. Ehkä joskus näin tulee käymäänkin.
Kaikki se "virka", joka nyt kuuluu pappissäätyyn kuuluville, tulee ilmeisesti heillä säilymäänkin, joten tuskin naisilla on tulevaisuudessakaan osaa ja arpaa niihin hommiin.
kaksi asiaa: naisilla on pappiskutsumuksia siinä kuin miehillä ja vastaavasti tulee tunnustaa naistenkin pappiskutsumukset ja antaa heille täydet oikeudet toimia pappina. Tämä koskee myös roomkat. kirkkoa.
Toiseksi: katolinen kirkko näyttää kulkevan koko ajan vain kauemmas sellaisesta hallintomallista, jossa kaikki päätöksenteko ei olisi keskitetty kleriikeille. Se sulkee naiset ja kaikki maallikot asemaan, jossa he ovat "vain päätösten ja vallankäytön kohteina". Huomautan, että edellä kommentoin erityisesti noita kokonaisia vastauksia, joissa minusta koko argumentaatio oli naisvihan läpitunkemaa. Ja olen sitä mieltä, ettei Vatikaanin vastustus naisten pappeutta kohtaan oikeasti ja perimmältään perustu raamattuteologiaan ja traditioon, vaan pelkoon ja naisvihaan. Se sieltä pohjalta löytyy ja se on ohjannut herrojen raamatunlukuakin. Ikävä kyllä.
P.S. Otinpa tuossa taas käyttöön vanhan, alkuperäisen nimimerkkini. Eli Ponderosa ja Ponderosan mies, c'est moi. Sama karvanaama ja naisten ystävä, toveri ja kannustaja. Aina äidille, siskoille, tyttöystäville, ystäville ja opettajille kiitollinen. Ja Halosen Tarjalle!
Jokainen kristitty on liitetty ”kuninkaalliseen papistoon” ja Jumalan valittuun kansaan (1. Piet. 2:5, 9; Ilm. 1:6). Kaste on vihkimys yhteiseen pappeuteen. Se on osallistumista Kristuksen omaan ylimmäiseen pappeuteen. Kristityt uhraavat kuten Kristus: he antavat itsensä palveluun. Kaikki kastetut on kutsuttu Kristuksen todistajiksi.
" Etenkään naiset eivät koskaan voi olla pappeja."
Tarkoitatko kommentillasi sitä, että naiset eivät ole oikeita kristittyjä, ovatko he mielestäsi edes ihmisiä.
Kuninkaallinen papisto (=kaikki kristityt) ja sakramentaalinen papisto (=pappisvihkimyksen saaneet miehet, Kristuksen ikonit maan päällä) ovat eri ilmiöiden edustajia. Kaikki sakramentaaliseen pappeuteen vihityt miehet kuuluvat kuninkaalliseen pappisluokkaan. Sen sijaan kaikki kuninkaalliseen pappeuteen kuuluvat eivät ole saaneet sakramentaalisen pappeuden vihkimystä. Naiset eivät saa sakramentaalista pappisvihkimystä.
Tajuatko eron?
"Naiset eivät saa sakramentaalista pappisvihkimystä."
Antaisitko minulle kohdan, ainoastaan Raamatusta, missä annetaan opetus sakramentaalisesta pappisvihkimyksestä.
Kiitos etukäteen
päätösten ja vallankäytön kohteina ovat kaikki, ei vain naiset - oli hallintomalli sitten homo- tai heterogeeninen. Myös päättäjät itse ovat päätöstensä vaikutuspiirissä.
Naispelkoa varmasti on, mikä voi johtua taustalla olevasta vanhasta ajattelumallista: naiset ovat arvaamattomia ja kykenemättömiä tekemään järkeviä ratkaisuja. Minkä sotkun he saisivat aikaan, jos... Mutta "naisviha" on ainakin minulle liian voimakas ilmaisu, jota en käyttäisi katolisen kirkon hierarkiasta tai kleeruksista puhuttaessa. En todellakaan usko, että sellaisesta on kyse.
"Naisvihassa" on mielestäni kyse patologiasta, joka ilmenee mm. naisten murhaamisena tai fyysisenä väkivaltana heitä kohtaan. Näin ajattelen. >> Viha, kohdistuu se mihin tahansa, on kieroutuma, sielun vamma tms. Vihan lievempiä muotoja löydämme myös itsestämme arkipäivän keskellä.
Kun kerran Ponderosan mies on päättänyt, että se on naisvihaa, niin se on sitten sitä, eikä siinä perustelut auta.
on. Ja annettakoon hänen pitää ajatuksensa. Yritän olla inttämättä, jos onnistun...
mihin sanalla naisviha viitataan, sen viestisi osoitti. Kun miespapit päättävät katolisessa kirkossa, he ovat mukana päätöksen teossa - ainakin periaatteessa. Sen sijaan naisille ei ole tarjolla kuin päätösten kohteen asema. Miehet voivat myös muuttaa päätöksiään, mutta naiset eivät voi katolisen kirkon hallintomallissa vaikuttaa noihin päätöksiin. Naisten sulkeminen ulkopuolelle ja pitäminen alisteisessa asemassa vedoten sukupuoleen ja uskontoon (tai uskonnollisiin perinteisiin ja periaatteisiin), sepä juuri onkin naisvihaa alastomimmillaan. Kumma miten vaikea sitä näyttää monen olevan tunnistaa lähipiirissään.
riittänyt korrektimpi ilmaisu "sakramentaalisen pappisvihkimyksen saaneet"? Pieni lisukkeesi ilmensi naisvihaa.
Sinulle Sameli ei näytä viesti menevän perille! Taitaa vaan olla niin, että kun mies on tarpeeksi iällä, ajattelukin kangistuu...jos naisten oikeuksien ja aseman ymmärtäminen on noin vaikeaa, kannattaisi kokeilla ajatusleikkiä; vaihtakaapa 'nainen' -sanan tilalle vaikkapa 'somali'. Miltäs kuulostais? Somalit eivät voi toimia pappeina? Tuon lauseen esittäjä voisi saada haasteen raastupaan aika äkkiä, jos julkisesti sitä toistelisi.
Raamatussa puhutaan aika vähän asioista sellaisilla nimityksillä, jotka me tunnemme. Esimerkeiksi "sakramentti" -sanaa en ole Raamatusta koskaan löytänyt. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sakramentilla olisi kristillistä alkuperää.
Mutta asiaan. Peruslähtökohta on se, että Kristus on asettanut sakramentit. Jeesus asetti paimenen virkaan kaksitoista opetuslasta: "ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy". (Joh 15:16) Tämä on ollut sakramentaalisen pappeuden alku; papit ovat apostolien työn jatkajia. Naisia ei ollut apostolien joukossa eikä myöskään alkukirkossa pappeina.
Se, että naiset eivät voi saada sakramentaalista pappisvihkimystä ei ole osoitus ainakaan minun naisvihastani.
...vai minkä, etten tunnista omikseni niitä ajatuksia, mitä piikkiini pistät. Osallistuin tähän keskusteluun vain koska tuo juupas-eipäs-keskustelu naisvihasta alkoi jurppia. Eihän silloin voi keskustella, jos toinen osapuoli määrittelee jonkin käsitteen tavalla, jota toinen ei voi hyväksyä.
varmasti tietää. Jeesuksen läheisenä oppilaana ja opetuslapsista tärkeimpänä monissa lähteissä mainitaan Magdalan Maria.
voivat saada sakramentaalisen pappisvihkimyksen! Moni katolinen ja episkopaalinen nainen on jo saanutkin. Eihän se ole kiinni kuin miesvaltaisen kirkon asenteiden ja toimintatavan muutoksesta ja aidosta Kristuksen kuulemisesta.
...kyseiset naiset on ekskommunikoitu.
Kaikkea voidaan aina väittää. Kanonisoiduissa lähteissä ei ole mitään viitteitä väitteesi tueksi.
Ekskommunikoinnit ovat siis tapahtuneet roomalaiskatolisessa kirkossa.
eri asia kuin herkkäuskoisuus ja pelkkä Raamatun ulkoa opetteleminen, tutkimustietoa on runsaasti edellä esitettyjen väitteiden tueksi, sinäkin sen tietänet.
muusta kerro kuin kirkon johdon asenneongelmista, papiksi vihkiminen on onneksi tapahtunut tosiasia ja hieno sellainen onkin!
vihitty naisia myös ortodoksipapeiksi? Kyllä varmaan sielläkin liike oikeudenmukaisuuden puolesta elää ja kasvaa, näin uskon ja toivon!