Pitkään keskustelussa ollut mahdollisuus lisätä kummeja kasteen jälkeen sai päätöksensä kirkolliskokouksessa torstaina 10.11. Kirkolliskokous päätti, että erityisistä syistä kummien lisääminen lapselle kasteen jälkeen on mahdollista. Päätös tulee voimaan vuoden 2006 alusta.
Erityistilanteita voisivat olla esimerkiksi kummin kuolema tai eroaminen kirkosta tai lapsen adoptio. Kummin lisääminen voi olla aiheellista myös jos lapsi on kastettu ulkomailla, eikä hänelle ole nimetty kummeja tai jos kummin ja lapsen välinen yhteys on tosiasiallisesti katkennut.
Kirkolliskokous totesi uskonnonvapauslain perusteella, että 12 vuotta täyttäneelle ei voida nimetä uusia kummeja ilman hänen omaa suostumustaan. Lisäksi 15 vuotta täyttäneellä on oikeus erikseen käyttää asiassa puhevaltaa. Kummeja voidaan lisätä vain alle 18-vuotiaille.
Lapselle voidaan lisätä enintään kaksi kummia. Huoltajat valitsevat kummit ja päätöksen tekee seurakunnan kirkkoherra. Kummit merkitään sen seurakunnan kirkonkirjoihin, jossa lapsi on kastettu.
Kummiuden purkaminen ei edelleenkään ole mahdollista.
Erityistilanteita voisivat olla esimerkiksi kummin kuolema tai eroaminen kirkosta tai lapsen adoptio. Kummin lisääminen voi olla aiheellista myös jos lapsi on kastettu ulkomailla, eikä hänelle ole nimetty kummeja tai jos kummin ja lapsen välinen yhteys on tosiasiallisesti katkennut.
Kirkolliskokous totesi uskonnonvapauslain perusteella, että 12 vuotta täyttäneelle ei voida nimetä uusia kummeja ilman hänen omaa suostumustaan. Lisäksi 15 vuotta täyttäneellä on oikeus erikseen käyttää asiassa puhevaltaa. Kummeja voidaan lisätä vain alle 18-vuotiaille.
Lapselle voidaan lisätä enintään kaksi kummia. Huoltajat valitsevat kummit ja päätöksen tekee seurakunnan kirkkoherra. Kummit merkitään sen seurakunnan kirkonkirjoihin, jossa lapsi on kastettu.
Kummiuden purkaminen ei edelleenkään ole mahdollista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yllättävän tiukat kriteerit loppujen lopuksi, vaikka päätöksen kummien lisäämisestä jälkikäteen ei luulisi olleen kovinkaan ongelmallinen asia.
Päätös oli hyvä ja sopii nykyaikaan siksikin, ettei enää asuta samalla kylällä koko ikää, vaan etäisyys kastekummeihin voi olla satoja kilometrejä.
suuresti mihin tämä kummeus perustuu Raamatun mukaan. Jos kummeus olisi sitä mitä kummeille annetussa paperissa lukee, hoitaa lapsen hengellistä kasvamista, olisi suomessa paremmin nuorten hengelliset asiat. Mutta kummeus on vain tänä päivänä sitä, että lapsi odottaa syntymäpäivänään ja jouluna ja nimpparina lahjoja. Hengellistä sanomaa en koskaan kummeiltani saanut. Enkä ole muidenkaan sitä nähnyt tekevän, kaikkea muuta maallista mutta hengellistä. Niin tämä on luterilaisuudessa olevia perinteitä, mutta hengellisellä tasolla niillä ei juurikaan ole mitään tekemistä.
Paljon olen kummien juttuja kuunnellut mitä he heille ostavat, mutta siihen se sitten jääkin!
Minulla on kaksi kummilasta ennen uskoontuloani, uskoontulemiseni jälkeen hengellistä heille olen tarjonnutkin, kirjoin, musiikein ym. Onneksi tämän olen saanut tehdä 'kummeuden varjolla' että jotenkin hengellinen sanoma saisi nuoren elämää koskettaa. Kirkon välittäminen loppuukin sitten rippikouluun, sen jälkeen nämä nuoret jäävät heitteille, olen niin monesti sitä sivusta seurannut.
Onhan tuo valitettavan totta, että käytännössä vain harva kummi toimii vanhempien tukena lapsen hengellisessä kasvatuksessa. Useimmat uskovatkin kummit arvelevat, etteivät pysty parempaan kuin mitä seurakunnan lapsi- ja nuorisotyö tarjoavat. Hengellisen lapsityön parissahan suurin osa ainakin kouluikäisistä lapsista taitaa sentään olla.
Murrosiässä osallistuminen vähenee, mutta rippikouluun kirkon välittäminen ei suinkaan pääty, vaan sen jälkeen tarjotaan muun muassa nuorteniltoja ja musiikkitilaisuuksia, joihin kuitenkin vain pieni vähemmistö osallistuu.
Kun useimmat meistä kokevat vaikeaksi puhua hengellisistä asioista varsinkaan teini-ikäisille, voi tehdä kuten sinä, mutta lisäksi voi kertoa kummilapsilleen esimerkiksi noista nuorten tilaisuuksista tai mikseipä myöskin kaiken ikäisille tarkoitetuista konsertti- ym. tilaisuuksista ja innostaa menemään niihin. Oman uskon voi osoittaa kertomalla vaikkapa vain muina miehinä niistä hengellisistä tilaisuuksista, joissa itse on käynyt. Osallistuminen ehtoolliselle nuoren konfirmaatiossa on tietenkin vähimmäisvaatimus.
jokainen (myös ns. kummi/kummit) kokea UUDESTISYNTYMISEN, kuten itse Jeesus edellyttää Joh.3:3. Alkaa ihan uusielämä, Hänen kanssaan.Tulee huoli kummilapsesta, kummeista ym. uudestisyntymättömistä/kadotukseen menevistä ihmisistä.Syntyy halu kertoa TOTUUS, ja sehän ei koskaan oo ihmiselle mieleen, toinen suuttuu, toinen muuttuu, näin on!
Hurmoskokemukset eivät ole mitään uudestisyntymiä.
Jeesus sanoi että kaikkien lihasta syntyneiden on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä.
Joh.3
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
lainaan tähän viestisi.
""Jeesus sanoi että kaikkien lihasta syntyneiden on uudestisynnyttävä vedestä ja Hengestä.
Joh.3
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. ""
Mistä tiedät,että tuo vesi tarkoittaa juuri kastevettä?
Ei Jeesus puhu kasteesta mitään.
Teidän,helluntailaisista eronnut "opettajannekin,Esko Kallio sanoo,että ei sitä voi tarkasti tietää,että se on juuri kastevettä!
Ja koska sitä ei voi tietää ehdottomalla varmuudella sitä tarkoittavan,niin eikö ole Raamatun mukaista,ja oikeudenmukaista tutkia tuo sana "vedestä",mitä Raamattu siitä opettaa.
Kyllä ainut oikea tapa tutkia Raamattua on,että selitetään hengelliset hnegellisesti,eli Raamttu Raamtulla itsellään.
Sillä kuka on tuntenut Herran mielen,että voisimme mennä Häntä neuvomaan?
Annetaan siis Raamatun sanan itse selittää itsensä,silloin siihen ei tule ihmisen makua.
Jos haemme sanan "Vesi",ja haemme Raamatun sanakirjan avulla sen merkitystä Raamatussa,voimme päästä aika hyvään tietoon sanan merkityksestä sen eri asiayhteyksissä.
Joh 7:38.""Joka uskoo minuun, [Jeesukseen]hänen sisimmästään on,niinkuin Raamattu sanoo,juokseva elävän veden virrat.""
Jos nyt verrataan tätä siihen,mitä Jeesus sanoi,"Joka ei synny vedestä ja Hengestä jne."
Nyt Hän sanoo toisessa paikassa aivan samalla sanalla,"juokseva elävän veden virrat." Mieletöntä olisi ajatella,että se olisi kaste vettä joka kumpuaa iankaikkiseen elämään,ei totisesti,vaan vesi tarkoittaa tässä Raamatun mukaan Sanaa,Jumalan elävää Sanaa.
Ja Sanaa se tarkoittaa myös uudestisyntymisen yhteydessä mainittuna,silloin näiden kahden "veden" asiayhteydessä ei ole ristiriitaa,mutta jos toinen latistetaan tavalliseksi kastevedeksi,tulee iso ristiriita Jeesuksen puheiden kesken. Ja niin ei voi olla!
Ja uudestisyntyneen sisimmästä on todellakin juokseva Elävä Sana.
Eikö vasta uskoon tullut,aidosti uudestisyntynyt ala heti kiittämään ihan kova äänisesti Jeesusta palastuksestaan,pelastunut alkaa kertomaan muillekkin uskostaan,ja siitä,mitä on sydömeensä saanut,elävän veden virta sieltä kumpuaa iankaikkiseen elämään. Ja se elävä vesi saa vastakaiun kuulijassa,ja taas,jos kuulija vain haluaa ottaa vastaan elävän veden ,eli Jumalan sanan,evankkeliumin,hänkin tulee uskoon,ja niin elävän veden virta menee ja vyöryy eteenpäin.
Kun roomalainen sotilas puhkaisi keihäällä Jeesuksen kyljen,niin "heti siitä vuosi verta ja vettä." (Joh 19:34.)
Se on se kaksois virran vuo,veri ja Sana,pelastuksen elementit,Jeesuksen kyljestä vuoti,siis sydämestä kongreettisesti tuo elämän veden virta. Uskovan sydämestäkin vuotaa tuo sama ,se muutuu elvän veden lähteeksi,uskosta,uudestisyntymisen,kautta. Ei minkään kasteen -ei lapsi -ei uskovainkasteen,vaan Sanan ja Hengen kautta,uskosta Jeesukseen.
Suomi on kristitty maa, kuten naapurimaansa Ruotsikin. Vai onko? Suomi pyrkii tekemään kristittyjä kastamalla lapsia. Samoin tekee Ruotsikin. Mutta tekeekö Jumala?
Satutko tietämään, ettei monia keskeisiä hengellisiä käsitteitämme edes löydy Raamatusta? Ei kristittyä kansaa tai maata, ei vauvan kastamista, ei kristityksi tekemistä kastamalla tai ehtoolliseen osallistumisella, ei kummijärjestelmää, ei rippikoulua, ei kofirmaatiota, ei liturgioita nykymuodossa, ei hautaan tai rakennusten siunaamista eikä sanakaan sakramenteista! Raamattu ei puhu kotikirkon rakkaista mullista eikä kasteen armosta.
Sana ei opasta joulun tai ylipäätänsä Jeesuksen syntymäpäivän viettoonkaan. Liioin Jeesus ei perustanut mitään kirkkokuntaa. Kaikista näistä Raamattu on kiusallisen vaitonainen.
Maailma on täynnä uskontoja, Suomikin vilisee uskonnon edustajia, kiivauteen asti. Tiesitkö, että sanojen samankaltaisuudesta huolimatta uskonto ja usko, siis elävä usko Jeesukseen, eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Uskontoa leimaa yleensä muotomeno, elävä usko Jeesukseen merkitsee aivan uutta hengellistä tilaa. Kuvaavaa erolle ovat nokikouraisen seppä Högmanin sanat sieluntuskassa vaikeroivalle Paavo Ruotsalaiselle: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen.
Iankaikkisuuden kannalta elintärkeää ja pelastuksen ehdoton edellytys Raamatussa on kääntyminen, parannuksenteko, ihmisen oma tietoinen ratkaisu, uskoon tulo ja sen jälkeen uskovan kaste, itse pyydettynä ja upottamalla. Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen synnyttämä henkilökohtainen usko aina edeltää upottamalla tapahtuvaa kastamista. Usein kastaja ja kastettava jopa keskustelevat keskenään. Sydämestä lähtevä kääntyminen johtaa siihen, että Jumala uudestisynnyttää ihmisen. Tätä lapsikaste tai mikään kaste ei voi aikaansaada. Raamattu jopa alleviivaa: ellette synny uudesti ylhäältä, ette voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Aamen tekstillesi, suomi ei ole mikään kristitty maa. Vaan niistä todella jotka ovat antaneet elämänsä Jeesukselle! hyvä kirjoitus.
Kommenttisi ei kylläkään antanut mitään lisäselvitystä kummiasiaan muuten kuin, että siinä todettiin se yleisessä tiedossa oleva asia, ettei Raamatussa puhuta kummeista.
Se ei silti tarkoita, että kummit tai muutkaan kristittyjen käyttämät tavat olisivat Raamatun ja varsinkaan Jumalan tahdon vastaisia. Jumala näet johdattaa meidän päätöksiämme myös omaksumistamme käytännöistä.
Kummijärjestelmä on niistä yksi kauneimpia. Eri asia on, ettei se välttämättä kovin hyvin toimi, mutta toimii varmasti ainakin jossakin määrin.
Kirkon kummius on yksi monista luterilaisista valhetotuuksista. Se on asetettu näyttämään raamatulliselta lapsikastesakramentin yhteydessä. Eipä se silti ole sitä.
Kun kummeilta kysytään lapsen puolesta, että uskooko hän, niin eikö siinä ole meneillään rienaava huvinäytelmä?
Kummius saattaa ihmiset kirkossa vaikuttavan hengen piiriin, sikäli kuin kummit tekevät tehtävänsä. Kirkossa vaikuttavaan henkeen viitataan 2 Korinttolaiskirjeen 11:4.
Kasterituaali kummiuksineen on ruma eksytyksen muoto.
kukaan ei voi uskoa toisen puolesta.
Ei luterilaisessa kirkossa kummeilta kysytään mitään lapsen puolesta, ei varsinkaan tuollaista kuin "uskooko hän?"
Ainoa kysymys kummeille on seuraava:
"Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN saa kristillisen kasvatuksen?"
http://www.evl.fi/toimitus/kaste_kastetoim.html