Olipa kerran kaunis nuori tyttö, jolla oli ongelma. Hän häpesi äitiään. Tyttö piti äidistään kyllä muuten, mutta ei kestänyt katsoa hänen kasvojaan. Niin rumilta ja muodottomilta ne näyttivät. Kun tytön ystävät tulivat käymään tytön kotona, hän vaati äitiään piiloutumaan kellariin. Tytön ystävät ihmettelivät usein, missä tytön äiti oli, ja oliko hän enää ollenkaan elossa. Tyttö yritti vältellä koko aihetta, eikä pystynyt vastaamaan oikein mitään.
Eräänä päivänä tytön äiti jutteli tyttärensä kanssa;
"Olen huomannut että et pysty katsomaan kasvojani, enkä oikeastaan ihmettele sitä ollenkaan. Mutta, haluatko tietää miksi olen tämän näköinen?"
"No, kerro sitten", vastasi tyttö vältellen.
"Olit silloin vielä pieni lapsi, vain 3 kuukautinen. Silloisen kerrostalasuntomme naapurissa syttyi tulipalo, joka levisi myös meidän asuntoomme. Tuli oli saartanut pienen kehtosi, kun kaappasin sinut syliini, tiukasti vaatteideni suojaan. Juoksin sinua sylissäni kantaen tulimeren läpi. Mutta, koska suojelin sinua, en pystynyt suojelemaan kasvojani, jotka paloivat pahasti. Rakas lapseni, kallein aarteeni, nämä arvet minun kasvoissani ovat rakkauden arpia, olen saanut ne koska rakastan sinua. Joka kerta, kun katselen itseäni peilistä, ne muistuttavat minua siitä miten paljon rakastan sinua."
Tyttö ei vieläkään pystynyt katsomaan äitiään. Mutta, nyt eri syystä. Tyttö itki.
Hetken päästä, tyttö rauhoittui, ja katsoi varovasti äitinsä kasvoja..-ja hämmästyi: "Voi äiti, et sinä ole ruma, miten olen voinutkaan nähdä niin. Äiti, olet..olet säteilevän kaunis, maailman kaunein äiti" Sen jälkeen tuo kaunis tyttö ei koskaan enää nähnyt äitiään rumana.
Mitä kertomus opettaa?
"Vain sydämellään näkee hyvin"
Rumuus, tai kauneus ei ole ihon pinnassa, vaan omassa sydämessämme.
Eräänä päivänä tytön äiti jutteli tyttärensä kanssa;
"Olen huomannut että et pysty katsomaan kasvojani, enkä oikeastaan ihmettele sitä ollenkaan. Mutta, haluatko tietää miksi olen tämän näköinen?"
"No, kerro sitten", vastasi tyttö vältellen.
"Olit silloin vielä pieni lapsi, vain 3 kuukautinen. Silloisen kerrostalasuntomme naapurissa syttyi tulipalo, joka levisi myös meidän asuntoomme. Tuli oli saartanut pienen kehtosi, kun kaappasin sinut syliini, tiukasti vaatteideni suojaan. Juoksin sinua sylissäni kantaen tulimeren läpi. Mutta, koska suojelin sinua, en pystynyt suojelemaan kasvojani, jotka paloivat pahasti. Rakas lapseni, kallein aarteeni, nämä arvet minun kasvoissani ovat rakkauden arpia, olen saanut ne koska rakastan sinua. Joka kerta, kun katselen itseäni peilistä, ne muistuttavat minua siitä miten paljon rakastan sinua."
Tyttö ei vieläkään pystynyt katsomaan äitiään. Mutta, nyt eri syystä. Tyttö itki.
Hetken päästä, tyttö rauhoittui, ja katsoi varovasti äitinsä kasvoja..-ja hämmästyi: "Voi äiti, et sinä ole ruma, miten olen voinutkaan nähdä niin. Äiti, olet..olet säteilevän kaunis, maailman kaunein äiti" Sen jälkeen tuo kaunis tyttö ei koskaan enää nähnyt äitiään rumana.
Mitä kertomus opettaa?
"Vain sydämellään näkee hyvin"
Rumuus, tai kauneus ei ole ihon pinnassa, vaan omassa sydämessämme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
>>Rumuus, tai kauneus ei ole ihon pinnassa, vaan omassa sydämessämme.
Ja niin hän puhuu, vaikka raukka parka ei ymmärrä sanaakaan.
Minulla ei ole jumalaa, mutta voin kyllä rakastaa. Uskovaiset eivät rakkauteen kykene, sillä heillä on heidän oma perversio rakkaudesta. He toistelevat sitä itselleen, eivätkä kykene näkemään todellista rakkautta, näkevät pelkkiä normeja nuo raukkaparat.
Toivottavasti etsit totuuden, jumalastasi sitä et löydä.
"Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla"
-kotiteollisuus, yö päivää keinuttaa
No johan oli stoori! Ei helvetti! :D Jos joku on ihan saatanan ruma ni ei se siitä kauniiks muutu vaikka minkä sadun luikauttas. Ihminen nyt vaan on kehittynyt niin, että epäsymmetriset, meidän normien mukaan rumat kasvonpiirteet saavat aikaan tiettyjä negatiivisia tunteita, koska tällaiset piirteet ihmisissä viittaavat huonoihin geeneihin. Mutta, koska ollaan älykkäitä eläimiä, me voidaan järjellä ohittaa näitä tunteita ja siten rakastaa myös vaikka minkänäköstä groteskia lihakimpaletta.
Tän stoorin tyttö on pinnallinen ja ihan vitun pässi! Ja äiti kuulostaa pahimmanluokan hihhulilta, olisvat vaan kärähtäneet molemmat siellä tulipalossa.