"tule ja seuraa minua". Kuinka moni teistä on kuullut tämän kutsun henkilökohtaisesti? (En tarkoita lahkolaisia, vaan ortodokseja).
Krisillisyytemme alkuaikana,
kehoitti Herramme useaan ot...
9687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että pitäisi niin sanotusti kuulla ääniä?
sillä mielestäni Herra ei tänä päivänä puhu suoraan sanoilla, niin kuin vaeltaessaan maan päällä. Tarkoitin lähinnä elämänkokemuksia, jolloin ortodoksisesti uskova ihminen olisi kokenut ahaa elämyksen, niin kuin lahkolaiset sanoisivat: "olen löytänyt Jeesuksen". Jotain tällaista mullistavaa, elämän täysin Kristuksen suuntaan kääntävää kokemusta perään kuulutin.
Luulen, että omassa elämässä on aikoja, jolloin Jumala tuntuu kutsuvan erityisesti ja olevan lähellä. Silloin rukous on helppoa ja usko vahva. Sitten on taas näitä pitkiä erämaakausia, jolloin uskonelämä on yhtä kilvoittelua ja epäuskoa...
EI todellakaan HERRA PUHU suoraan SANOILLA .Elämänkokemuksen saanut ja ahaa elämyksen saanut ort,uskovainen tietää kokemuksensa kautta mitä ort:uskonto tarkoittaa.Mitään mullistavaa JEESUS KOKEMUSTA en ole kohdannut ,mutta tiettyä JUMALAN läsnäoloa olen kokenut jo hamasta nuoruudesta lähtien .ON vaikeea SANOA miksi juuri minä rupesin ajattelemaan hengellisesti jo nuoruudessa .Kaikkia ei voi selittää.MUTTA jos ymmärtää hengellisen kutsun JUMALAN kutsuna ,se muuttaa elämän jo nuorena .JOS AJATELLAAN eläämää kokemuksen tuomassa valossa ,ihmisen täytyy ratkaista asiat tietyllä tavalla järkiperisesesti ,tai suuntautua ajatteluussaan ns,tuntemattoman puoleen ,eli
JUMALAN PUOLEEN kääntyen eli nähdä myös toinen ulottuvuus elämän ratkaisuissa,tälloin ihmisen täytyy tehdä tietoinen valinta uskonnon kohdalla esim,siten että uskoo johonkin muuhun kuin oman järiperäistäämiseen ,eli toiseen todellisuuteen suhteessa itsensä kanssa.YKSINKERTAISUUDESSAAN vaikka JUMALAN tai jeesuksen LÄSNÄOLOON .NÄIN ollen mitään mullistavaa OLEN löytänyt jeesuksen kokemusta EI tarvise peräänkuuluutta ,vaan oma kokemuksesi tai suuntautumisesi suhteessa JUMALAAN ON kaikkein tärkein .
Samoilla linjoilla.
ÄÄNITORVI: "EI todellakaan HERRA PUHU suoraan SANOILLA"
**Kannattaisi lukea tarkemmin pyhien elämänkertoja. Herra siis puhuu myös aivan ääneen kuultavasti tai Hän jopa on ilmestynyt! Näin monien pyhien kohdalla. Hesykastinen perinne mm.tuntee runsaasti näitä ilmiöitä. Kaikki tietenkään ei ole Jumalasta, mutta osa on!
Olen samoilla linjoilla siinnä että ,HERRA PUHUU suoraan pyhiensä kanssa ,mutta kuinka usein JUMALA on ilmestynyt tai puhunut tämän ajan ihmisille.JOS jollakulla on tälläisia kokemuksia niin niiden soisi tulevan ilmi .Oleltko löytänyt JEESUUKSEN ,kysymys kuuluu uskon lahkon piiriin joten se siitä.
...ortodoksiseen Kirkkoon. Kysymys meillä vain muotoillaan eri tavalla kuin muissa kirkoissa.
Liturgiassa meitä mm. kehoitetaan:
-"antakaamme itsemme....Kristuksen Jumalan haltuun" --> kuinka voi antaa itsensä Herran haltuun, jos häntä ei ole löytänyt...siis ei tunne??
Jos ei tunne naapuriaan, miten hänestä voi sanoa mitään tosiasioihin perustuvaa?? Miten voi Jeesuksesta sanoa mitään, jos ei koskaan ole löytänyt armoa ja rauhaa Hänessä??
Voi olla myöskin niin, että on joskus tuntenutkin Hänet, mutta sitten on yhteys katkennut. Pyhä apostoli Paavalihan toteaa apulaisestaan "nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas." Tämän yhteyden palauttamiseksi on katumuksen sakramentti - jota voisi kutsua myös Jeesuksen Kristuksen löytämisen sakramentiksi.
äänitorvi: "kuinka usein JUMALA on ilmestynyt tai puhunut tämän ajan ihmisille"
>ei liene tärkeintä kysyä "kuinka usein", vaan todeta, että Herra ON ilmestynyt ja puhunut meidänkin aikanamme. Tästä (vain yhtenä) esimerkkinä v.1994 edesmennyt kilvoittelija, isä Paisios. Hänen lisäkseen moni saattaisi luetella useita aikamme tunnustettuja kilvoittelijoita, jotka ovat isä Paisioksen kanssa samassa sarjassa. Varmasti myös ns.tavallisessa kirkkoväessä löytyy erityisen ilmestymisen tai kuulemisen armon saaneita. Kirkkomme perinteeseen ei vain kuulu, näillä asioilla "elämöiminen."
äänitorvi: "JOS jollakulla on tälläisia kokemuksia niin niiden soisi tulevan ilmi"
>Olen samaa mieltä kanssasi, että tälläisten kokemusten jakaminen turvallisessa joukossa (=jotka ymmärtävät ilmiöitä) jaettuna rohkaisi muitakin. Normaalitilanteessahan moni saattaisi luokitella tälläisen "näkijä/kuulija" ihmisen samantien "piipaa"-osastoon. "Aäniä tai näkyjä näkevä" kuuluu monien mielestä psyykkisen lääkityksen piiriin. (->ja toisinaan näin onkin)
Hengen maailman todellisuuden ilmentymät ovat kieltämättä "harmaata vyöhykettä" joiden julkituomisen kanssa on syytä olla varovainen(!) - ikävä sanoa, mutta jopa seurakunnassa näin on asiaintila. Ihmisten psykologinen ja hengellinen tila kun on eri yksilöiden kohdalla säädetty niin kovin eri tavalla - ja näin jonkin ihmisen kokema "ilmestys ja kuulotiedon" kertominen toisille - vie aluelle, jossa kuulijan vastaanottokyky asialla voi vaihdella nolla tasosta joko sen ylä- tai alapuolelle. Varsinkin jos kuulijalla itsellään EI OLE henk.koht.kokemusta "ilmestymisasioista" - hänen on vaikea sisäisesti ymmärtää asian jakajaa.
Myös Kirkon isät varoittavat jakamasta ihan kaikkea "hengen maailman ilmoitusta" toisille, sillä kuulija voi tulkita "kokemuksen" jakamisen totaalisen väärin. Ja toisaalta - kaikki "ilmoitukset" eivät ole Jumalasta. Ihmisen oma psyyke tai jopa alakerran puolikin, voi olla sotkemassa asioita.
Kriittisen avoin tulee olla ko.asioiden suhteen, sillä Jumala puhuu tänäänkin - mutta kaikki mikä kuuluu ja näkyy ei välttämättä ole Hänen toimintaansa. Pyhä Raamattu ja Kirkon Traditio on ensisijainen lähde jossa ortodoksisen Kirkon jäsenen tulee seistä tukeavasti.
Jukka Mäntymäki, ort.teol.yo (Joensuun yliopisto)