oppia pahasta
Nimetön
5387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin.
Hyvä esimerkki miten voi lipsahtaa negatiiviseen suuntaan.
Yksi juttu minua kuitenkin häiritsee näissä yliluonnollisuus-keskusteluissa. Melkein aina kerrotaan esimerkkejä siitä kuinka kiinnostus yliluonnolliseen johtaa elämän menemiseen huonompaan suuntaa, eli ns. saatanaa kohti. En ole juuri mistään lukenut positiivisiä kertomuksia liityen yliluonnollisiin asioihin.
No, minun tapauksessani kiinnostus johti positiiviseen suuntaan, ja näenkin että tässäkin asiassa kyse on vain siitä, kumpaan suuntaan haluaa lähteä, ylös vai alas.
Jos minun tapaustani vertaa tuohon linkkiin, niin kummallakin kiinnostus alkoi kummituksista, mikä on aika yleinen aloituskohta monella, kummituksethan ovat aika yleisesti tunnettu yliluonnollisuuden haara, kuten ufotkin. Mutta heti tässä kohtaa minä erosin toiselle polulle etsinnöissäni: minua ei alkanut kiinnostaa negatiivset voimat, vaan positiiviset.
Luin kiinnostuneena kuolemanraja-kokemuksia ja niiden lukeminen sai aikaan voimallisen positiivisuuden tunteen minussa. Kuvaukset taivaasta ja enkeleistä olivat niin voimallisia, että monet asiaa käsittelevät kirjat piti lukea kyyneleet silmissä kannesta kanteen, vaikka muuten en mikään tunteellinen tyyppi olekaan. Nuo kuvaukset yksinkertaisesti koskettivat todella syvältä. Tulinkin siihen tulokseen, että nuo kertomukset osuvat suoraan sieluun, jossa on muistikuva siitä taivaallisesta kodista, josta me kaikki olemme kotoisin, ja jonne me kaikki olemme matkalla.
Huomaa siis että tunne mikä minussa heräsi, oli rakkaus, ei pelko tai viha, tai mikään muukaan negatiivinen tunne. "Hedelmistään puu tunnetaan", sanoi joku..
Olen tutkinut ns. paranormaalia kirjallisuutta mielestäni todella laajasti, ja mikä on tämän kaiken tutkimisen lopputulos? Tiivistettynä tämä(ja rankasti yksinkertaistettuna):
Me kaikki olemme ikuisia henkiä tai sieluja, jotka olemme syntyneet tänne maapallolle näihin ruumiisiin, jotta voisimme kokea hetken mitä on elää fyysisessä maailmassa. Kaiken takana, kaikessa, on mukana Jumala, eli puhdas rakkaus-energia, josta koko maailmankaikkeus on luotu. On siis vain Jumala, jonka "osia" tai lapsia me kaikki olemme, myös ne "pahat" henget, ihan kaikki. Ja Jumalan luo me kaikki palaamme loppujen lopuksi. Sillä mitään muuta päämäärää ei voi olla. Yhdessä kirjassa asia esitettiin aika hyvin: "Jos haluat mennä kohti jumalaa, niin olet onnekas: Hän on niin suuri, että et voi mennä hänestä ohi."
Eli minusta kiinnostus yliluonnolliseen teki siis melkein ns. uskovaisen. Perus uskovainen en kuitenkaan ole, sillä kaikki tuo oppi mitä olen oppinut, ei mahdu mitenkään niihin selitysmalleihin mitä olen uskovaisten suusta kuullut. Ei ainakaan, jos yhtään asiaa järjellä ajattelee. Suurin osa asioista selitetään sanalla Saatana, tai henkivallat ja asia jätetään siihen, eikä mielestäni tuo selitys yksinkertaisesti kata kaikkia tapauksia, jos siis sitä järkeä käyttää.
Uskovaiset vetoavat Raamattuun Jumalan sanana, joka siis on heille 100% tosi, ja siksi asioita ei tarvitse perustella sen enempää. Hieno homma, jos se riittää heille, minulle se ei vain riitä, sillä se kuva maailmankaikkeudesta jonka minä olen oppinut, on paljon suurempi kuin "Yksi elollinen planeetta, yksi elämä, taivas ja helvetti", ja kaikki muu on Saatanaa ja henkivaltoja.
Eli voisi sanoa että olen uskovainen, joka kuitenkin ajattelee itse, eikä ole sokea uskossaan. Täten minun maailmankuvani (ja uskoni) kasvaa ja kehittyy koko ajan, samalla kun opin uutta. Mutta usko tiettyihin perusasioihin pysyy, kuten usko Jumalaan, sillä tämä kaikki ei todellakaan ole voinut syntyä itsestään.
Pyydän anteeksi jos joku uskovainen luki tämän ja loukkaantui. Olin ehkä kuvauksissani hiukan ankara, mutta näin minä asian näen.
Minusta jokainen saa uskoa mihin haluaa, koska minun mielestäni sillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Me kaikki olemme Jumalan lapsia, riippumatta siitä mitä teemme ja mihin uskomme. En siis voi mitenkään uskoa, että jumala passittaa yhdenkään lapsistaan helvettiin vain siitä syystä, että hän ei ajattele kuten Jumala haluaa. Niin pikkumainen voisi ehkä olla joku todella paha ihminen, ei täydellinen Jumala.
-Pete
Ei se olekaan Jumalalle mieleen että kukaan hukkuu ja siksi Hän lähetti oman poikansa sovittamaan kaikkien synnit ja osti ihmiset vapaaksi siitä laista joka heitä sitoi.
Onko tämä sitten julma Jumala ja Hän ei vaadi ihmisiltä mitään että he voisivat pelastua, vaan sen voi tehdä kaikki ja aivan heikoimmatkin, koska se pitää ottaa vastaan vain armosta ja imaiseksi, että sen yleensäkään saa.
Olet tehnyt hyvin kun olet tulllut siihen pääätökseen ettei kaikki ole vonut syntyä sattumasta ja minkään sattuman, tai minkään muunkaan onnettomuuden tähden, vaan kaiken takana on ajateleva persoona ja ei me olla Hänen lapsiaan ennekuin me otamme vastaan Hänen Pyhän Henkensä ja silloin me muutumme sinäisesti, kun Jumala tulee meidän sisimpäämme asumaan ja luo meidät uudeksi ja siksi uskovaiset voi muuttua hetkessä ja he lopettavat juomisen ja pahan elämän, koska se uusi elämä joka heihin on tullut voikutta uutta hedelmää ja se onkin ainut toivo tälle maailmalle ja se tulee kerran toteutumaan, kun tulee se tuhatvuotinen aikakausi vihan ajan jälken ja siilloi on saaatana sidottu tuhanneksi vuodeksi.
tästä ote ilmestyskirjsta: Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kähleet kädessää, Ja hä otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on paekele ja saatana ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kun ne tuhat vuotta ovat lopun kuluneeet sen jälkee hänet pitäää päästettämän irti vähaksi aikaa, Ja minä näin valtaistuimia ja he istuvat niille ja heille annettiin tuomiovalta ja minä näin niiden sielut jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen tähden ja Jumalan sanan tähden ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa, aikä sen kuvaa, eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa, eikä käteensä ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät vironnneeet eloon, ennekuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.
Ehkä se johtuu siitä, että satanistit ja maagikot eivät yleensä usko 'yliluonnolliseen'. Heillä ei siis ole syytä puhua siitä. Melkein ainoat joilla on syytä puhua yliluonnollisista asioista ovat niitä jotka a) kärsivät mielenterveyden ongelmista, b) kärsivät kristillisestä fundamentalismista tai c) ottavat kaikki urbaanilegendat tosissaan. Se on siis lähes yksinomaan kristillisen uskonnon synnyttämä ongelma.
Jeps, no ainakin minua häiritsee tuo että aina tuodaan esille vain tämä yksi puoli asiasta, kun asioilla on tapana olla ne kaksi puolta. Ja sitten ihmisillä on muka niin hyvät perustelut miksi kenenkään ei pitäisi tutkia näitä asioita kun heti ollaan menossa ilman jarruja helvettiin.
Olen kyllä sitä mieltä että jos nämä asiat pelottavat, niin on ehkä parasta jättää tutkimiset vähemmälle, kunnes kasvaa henkisesti siinä määrin, että on valmis tälle alueelle. On siis varmasti totta että jotkut herkät ihmiset voivat saada jopa psyykkisiä ongelmia, mikäli uppoutuvat näihin asioihin liian syvälle, varsinkin jos pelko alkaa hallita elämää. Eli jos pelottaa, niin on parempi katsella vaikka Salkkareita.
Eli järjen käyttö on suositeltavaa tässäkin asiassa.