P.Sartolan kolumni Iranin viimeaikaisista lausunnoista.
--------------------------------------------------
Persialainen pelinavaus, uutta vai vanhan toistoa?
14.11.2005
On se sentään hyvä että maailmasta löytyy vielä rehellisiä ja suoraselkäisiä politiikkoja, vieläpä niinkin korkeilta kuin presidentillisiltä positioilta.
Joku irvileuka voisi vielä lisätä että rehellinen politiikko on niin harvinainen luonnonvara että sellaista tulisi käsitellä kuin kukkaa kämmenellä.
No me emme tietenkään sellaiseen voi yhtyä, me suomalaiset, mehän olemme saaneet nähdä suoraselkäistä politiikkaa ainakin mitä tulee valtionyhtiöiden optiokeskusteluun ja sellaiseen liittyvään toimintaan.
Kolumnin aihe ei kuitenkaan sivua nyt kotimaatamme, vaan erästä Persianlahden mahtivaltiota, sen johtohahmoja ja heidän lausuntojaan.
Kuten maailma hyvin tietää ja on saanut hämmästyksekseen havaita, Iranin presidentti ilmaisi suoraan saman ajatuksen joka on ollut kaikkien mielessä mutta jota ei ole uskallettu julkituoda ainakaan näin selkeäsanaisesti.
Maailma Ilman Sionismia.
Konferenssi The World Without Zionism – Maailma Ilman Sionismia oli koonnut kuulolle tuhansia nuoria opiskelijoita ja koko joukon maan vanhempia oppineita lokakuun lopulla Teheraniin, kuulemaan mitä mieltä Iranin vastavalittu presidentti oli otsikkoteemasta.
Koska hän on hyvin rehellinen mies, hän sanoi asiat suoraan ja kiertelemättä – Israel tulisi pyyhkiä pois maailmankartalta. Piste.
Jotta kenellekään ei asia jäisi epäselväksi, hän toisti saman ultimaatuminsa kahta päivää myöhemmin, jo senkin jälkeen kun YK ja muu maailma olivat tuominneet lausuman kuka jyrkästi kuka vähemmän jyrkin sanankääntein.
Rehellinen ja suoraselkäinen kun kerran on. Mitäs sitä suotta kiertelemään ja kaartelemaan, selvää asiaa, sillä Israelin tuhoaminen on ollut jo neljännesvuosisadan Iranin vallankumoushallituksen ohjenuorana ja eräänä ulkopoliittisena tavoitteena, samalla ja sen ohessa ”vapautettaisiin” myös Jerusalem, Palestiinan valtion ikuinen pääkaupunki sionistisen sortajan ja miehittäjän sietämättömästä ikeestä.
Iranin suhtautuminen tähän vastenmieliseen ilmiöön (puhui tuolloin Israelista) on aina ollut selvä. Me olemme toistuvasti sanoneet että tämä syöväntapainen valtiollinen kasvain tulisi poistaa alueelta.
Puhe ei ollutkaan Mahmoud Ahmadinejadin, nykyisen presidentin, sanoja, vaan hänen esimiehensä imaami Ali Khamenein viesti joulukuussa 2000.
Irania ei todellisuudessa johda maan vaaleilla valittu hallitus ja presidentti, vaan kulloinenkin suur-ajatolla, uskonnollinen ja korkein johtaja. Päätökset jotka hallinto tekee ovat alisteisia Iranin Islamilaisen Tasavallan ylimmälle hengelliselle johtajalle.
Imaamin kannanotto.
Hallinto joka miehittää Jerusalemia, tulee eliminoida historian lehdiltä! Ei Ali Khamenein lausunto, ei myöskään Mahmoud Ahmadinejadin, vaan Iranin nykyisen valtiomuodon perustajan, imaami ajatolla Ruhollah Khomenein sellainen joulukuussa 1981.
Ei siis mitään uutta auringon alla, eikä aihetta syytellä nykyistä presidenttiä siitä, että hän vain toistaa maansa aikaisempien johtajien viitoittamaa ulkopolitiikkaa.
Ahmadinejad on myöskin täysin vakuuttunut siitä että Israelin sisällä toimivat ääriryhmät, nyt Gazan jälkeen jo lisättynä sekä Hizbollahilla että Al Qaedalla, kykenevät huolehtimaan omasta osuudestaan Israelin tuhoamisessa.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä uusi palestiinalaisten iskujen aalto tule pyyhkäisemään tämän paiseen (Israelin) islamilaisen maailman kasvoilta, presidentti vakuutti kuulijoilleen kyseisessä Maailma Ilman Sionismia konferenssissa.
Jokainen maa joka tunnustaa Israelin, tulee palamaan islamilaisten maiden raivon tulessa, ja jokainen islamilainen johtaja joka tunnustaa sionistisen hallinnon, tunnustaa samalla islamilaisen maailman tappion. Näin siis nykyinen Iranin presidentti.
Jos ja kun sellainen päivä tulee, että islamilainen maailma on varustettu vastaavanlaisilla aseilla joita Israelilla on hallussaan, kolonialismin strategia on ajautunut umpikujaan, sillä atomiaseen käyttöönotto ei jättäisi jäljelle mitään Israelista, mutta vastaava ei tekisi muslimimaailmalle kovinkaan suurta vahinkoa.
Ei taaskaan kenenkään edellä mainitun islamilaisen valtio – tai hengellisen johtajan lausumaa, vaan aikaisemman presidentin, maltillisena tunnetun Ali Akbar Hashemi Rafsanjanin kannanotto Israeliin joulukuussa 2001.
Elikkä hyvin maltillisia ja rauhaantähtääviä lausuntoja kaikki tyynni. Kolumnistia hämmästyttää se, ettei suuri ja kaikkitietävä maailma ole milloinkaan aikaisemmin reagoinut näihin ulkopoliittisiin kannanottoihin, siitäkin huolimatta että jokainen iranilainen johtaja, niin uskonnollinen kuin sekulaaristikin valittu, on vuosien ja vuosikymmenien saatossa toistamistaan toistellut näitä tavoitteita vallassa ollessaan.
Äänenpainot kovenevat.
Israel ei myöskään ole jäänyt sivusta seuraamaan maansa tuhoamiseen tähtääviä lausuntoja, sapelinkalistelu on alkanut jo Khomenein kaudella ja jatkuu edelleenkin. Vaikka Iran ampuisi meitä kaikella mitä sillä on, kykenisimme poistamaan sen kartalta hyvin nopeasti ja tehokkaasti.
Vuorostaan Israelin armeijan korkean virkamiehen vastaus Rafsanjanin 2001 joulukuussa antamaan uhkaavaan lausuntoon. Ja he tietävät sen, olemme tehneet asian heille hyvin selväksi, hän jatkoi edelleen.
Mikä sitten on ollut juuri Iranin viimeaikaisen uhittelun takana? Tarkastellaanpa muutamia mielenkiintoisia seikkoja. Ensinnäkin esiin nousee väistämättä kysymys persialaisesta pommista, atomisellaisesta ja sen mahdollisesta valmistumisajankohdasta.
Kuten tunnettua on, aina ystävällinen ja valpas Venäjä on rakentanut Iraniin kaksi ydinvoimalaa, sekä omaa aiesopimuksen vielä viidestä vastaavasta.
Venäjä on kuitenkin toistuvasti vakuuttanut että sillä ei ole aikomusta rakentaa Iranille jälleenkäsittelylaitosta, siis sellaista yksikköä jossa palaneesta ydinpolttoaineesta kyettäisiin erottelemaan aseluokan ydinmateriaalia pommia varten.
Iran on kuitenkin rakentamassa itselleen kyseisiä laitoksia, itse asiassa niitä alettiin rakentaa samoihin aikoihin kun ydinvoimalaitoksiakin, mutta nykyään niitä ei näy enää maan pinnalla sillä ne on kaivettu syvälle maan alle, valettu teräsbetonikansi päälle ja istutettu vaikkapa puisto koko komeuden katteeksi.
Tässä vuorostaan astui kuvaan mukaan Kiina, jolla ei näissä asioissa ole juurikaan omatunnontuskia. Iran puolestaan pallottelee edelleenkin IAEA:n kanssa tarkastajien pääsystä tutkimaan mitä reppu sisältää.
Pallottelee niin kaunan kunnes ydinlaitoksia aletaan ajaa ylös, eli reaktorit käynnistetään. Sen jälkeen maa on tavallaan turvallisemmalla pohjalla, sillä käynnissä olevan reaktorin posauttaminen tuusan nuuskaksi saisi aikaan ydinkatastrofin, jonka rinnalla Tsernobylin tuho näyttäisi lasten leikiltä.
Sen jälkeen kun reaktorit käynnistetään kestää puolisen vuotta kunnes maalla on riittävästi pommimateriaalia oman islamilaisen pommin rakennuspalikoiksi.
Se ei vielä sellaisenaan olisi aivan niin katastrofaalista kuin tieto siitä, että jo viime vuonna Iran sai valmiiksi Shebab sarjan ohjuksen joka yltää aina itäiselle Välimerelle, ja siis myös Israeliin saakka. Peli kovenee Lähi-idässä.
Sekä USA että Israel ovat ilmaisseet kantanaan että Iranin ei sallita muodostua ydinasevaltioksi, omavaraiseksi sellaiseksi. USA:lla on lentotukialus Persian lahdella, ohjuksia ja kalustoa tekemään asian suhteen mitä halutaan ja tarvitaan, Israelilla puolestaan on Omanin lahdella sukellusvene, jossa on ydinkärjellä varustettuja risteilyohjuksia, tekemään niinikään se mitä tarvitaan jos on pakko.
Muitakin mahdollisuuksia on toki käytettävissä, ja Iran tietää sen. Siksi Ahmadinejadin lausuntoa tuleekin tarkastella syvällä huolestuneisuudella, sillä se ei ollut pelkästään pakollista islamilaista retoriikkaa, vaan entisen tiedustelumiehen, kovaksikeitetyn agentin ja salaisen poliisin johtajan selkeä viesti maailmalle ja ennen kaikkea Israelille – me tulemme pian ja meillä on kättä pidempää mukanamme.
Myös Pasdaraniin kuuluvat Al Quds joukot ovat saaneet vahvistuksia, aseita ja ennenkaikkea fanaattisia kannattajia oman tavoitteensa loppuun saattamiseksi. Iranilainen Al Quds osasto on Jerusalemin vapauttamista varten perustettu joukko-osasto.
Sen vahvuus lienee noin 70-80.000 aktiivia puolisotilaallista militanttia, joiden tavoitteena ja koulutuksellisena päämääränä on siis Jerusalemin ”vapauttaminen.”
Kolumnisti on samaa mieltä, Jerusalem tulisi todella vapauttaa, Temppelivuori tulisi saattaa sille kuuluvaan arvoonsa ja arkeologiset kaivaukset aloittaa myös sen uumenissa.
Jerusalemin vapautus olisikin niin muodoin sen vapauttaminen islamilaisesta ikeestä. Aikanaan sekin tulee tapahtumaan, mutta sitä ennen tulemme epäilemättä näkemään vielä paljon verenvuodatusta, tuskaa ja ahdistusta.
Pekka Sartola
--------------------------------------------------
Lisää hänen kolumneja löytyy täältä:
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
ARKISTO
--------------------------------------------------
Persialainen pelinavaus, uutta vai vanhan toistoa?
14.11.2005
On se sentään hyvä että maailmasta löytyy vielä rehellisiä ja suoraselkäisiä politiikkoja, vieläpä niinkin korkeilta kuin presidentillisiltä positioilta.
Joku irvileuka voisi vielä lisätä että rehellinen politiikko on niin harvinainen luonnonvara että sellaista tulisi käsitellä kuin kukkaa kämmenellä.
No me emme tietenkään sellaiseen voi yhtyä, me suomalaiset, mehän olemme saaneet nähdä suoraselkäistä politiikkaa ainakin mitä tulee valtionyhtiöiden optiokeskusteluun ja sellaiseen liittyvään toimintaan.
Kolumnin aihe ei kuitenkaan sivua nyt kotimaatamme, vaan erästä Persianlahden mahtivaltiota, sen johtohahmoja ja heidän lausuntojaan.
Kuten maailma hyvin tietää ja on saanut hämmästyksekseen havaita, Iranin presidentti ilmaisi suoraan saman ajatuksen joka on ollut kaikkien mielessä mutta jota ei ole uskallettu julkituoda ainakaan näin selkeäsanaisesti.
Maailma Ilman Sionismia.
Konferenssi The World Without Zionism – Maailma Ilman Sionismia oli koonnut kuulolle tuhansia nuoria opiskelijoita ja koko joukon maan vanhempia oppineita lokakuun lopulla Teheraniin, kuulemaan mitä mieltä Iranin vastavalittu presidentti oli otsikkoteemasta.
Koska hän on hyvin rehellinen mies, hän sanoi asiat suoraan ja kiertelemättä – Israel tulisi pyyhkiä pois maailmankartalta. Piste.
Jotta kenellekään ei asia jäisi epäselväksi, hän toisti saman ultimaatuminsa kahta päivää myöhemmin, jo senkin jälkeen kun YK ja muu maailma olivat tuominneet lausuman kuka jyrkästi kuka vähemmän jyrkin sanankääntein.
Rehellinen ja suoraselkäinen kun kerran on. Mitäs sitä suotta kiertelemään ja kaartelemaan, selvää asiaa, sillä Israelin tuhoaminen on ollut jo neljännesvuosisadan Iranin vallankumoushallituksen ohjenuorana ja eräänä ulkopoliittisena tavoitteena, samalla ja sen ohessa ”vapautettaisiin” myös Jerusalem, Palestiinan valtion ikuinen pääkaupunki sionistisen sortajan ja miehittäjän sietämättömästä ikeestä.
Iranin suhtautuminen tähän vastenmieliseen ilmiöön (puhui tuolloin Israelista) on aina ollut selvä. Me olemme toistuvasti sanoneet että tämä syöväntapainen valtiollinen kasvain tulisi poistaa alueelta.
Puhe ei ollutkaan Mahmoud Ahmadinejadin, nykyisen presidentin, sanoja, vaan hänen esimiehensä imaami Ali Khamenein viesti joulukuussa 2000.
Irania ei todellisuudessa johda maan vaaleilla valittu hallitus ja presidentti, vaan kulloinenkin suur-ajatolla, uskonnollinen ja korkein johtaja. Päätökset jotka hallinto tekee ovat alisteisia Iranin Islamilaisen Tasavallan ylimmälle hengelliselle johtajalle.
Imaamin kannanotto.
Hallinto joka miehittää Jerusalemia, tulee eliminoida historian lehdiltä! Ei Ali Khamenein lausunto, ei myöskään Mahmoud Ahmadinejadin, vaan Iranin nykyisen valtiomuodon perustajan, imaami ajatolla Ruhollah Khomenein sellainen joulukuussa 1981.
Ei siis mitään uutta auringon alla, eikä aihetta syytellä nykyistä presidenttiä siitä, että hän vain toistaa maansa aikaisempien johtajien viitoittamaa ulkopolitiikkaa.
Ahmadinejad on myöskin täysin vakuuttunut siitä että Israelin sisällä toimivat ääriryhmät, nyt Gazan jälkeen jo lisättynä sekä Hizbollahilla että Al Qaedalla, kykenevät huolehtimaan omasta osuudestaan Israelin tuhoamisessa.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä uusi palestiinalaisten iskujen aalto tule pyyhkäisemään tämän paiseen (Israelin) islamilaisen maailman kasvoilta, presidentti vakuutti kuulijoilleen kyseisessä Maailma Ilman Sionismia konferenssissa.
Jokainen maa joka tunnustaa Israelin, tulee palamaan islamilaisten maiden raivon tulessa, ja jokainen islamilainen johtaja joka tunnustaa sionistisen hallinnon, tunnustaa samalla islamilaisen maailman tappion. Näin siis nykyinen Iranin presidentti.
Jos ja kun sellainen päivä tulee, että islamilainen maailma on varustettu vastaavanlaisilla aseilla joita Israelilla on hallussaan, kolonialismin strategia on ajautunut umpikujaan, sillä atomiaseen käyttöönotto ei jättäisi jäljelle mitään Israelista, mutta vastaava ei tekisi muslimimaailmalle kovinkaan suurta vahinkoa.
Ei taaskaan kenenkään edellä mainitun islamilaisen valtio – tai hengellisen johtajan lausumaa, vaan aikaisemman presidentin, maltillisena tunnetun Ali Akbar Hashemi Rafsanjanin kannanotto Israeliin joulukuussa 2001.
Elikkä hyvin maltillisia ja rauhaantähtääviä lausuntoja kaikki tyynni. Kolumnistia hämmästyttää se, ettei suuri ja kaikkitietävä maailma ole milloinkaan aikaisemmin reagoinut näihin ulkopoliittisiin kannanottoihin, siitäkin huolimatta että jokainen iranilainen johtaja, niin uskonnollinen kuin sekulaaristikin valittu, on vuosien ja vuosikymmenien saatossa toistamistaan toistellut näitä tavoitteita vallassa ollessaan.
Äänenpainot kovenevat.
Israel ei myöskään ole jäänyt sivusta seuraamaan maansa tuhoamiseen tähtääviä lausuntoja, sapelinkalistelu on alkanut jo Khomenein kaudella ja jatkuu edelleenkin. Vaikka Iran ampuisi meitä kaikella mitä sillä on, kykenisimme poistamaan sen kartalta hyvin nopeasti ja tehokkaasti.
Vuorostaan Israelin armeijan korkean virkamiehen vastaus Rafsanjanin 2001 joulukuussa antamaan uhkaavaan lausuntoon. Ja he tietävät sen, olemme tehneet asian heille hyvin selväksi, hän jatkoi edelleen.
Mikä sitten on ollut juuri Iranin viimeaikaisen uhittelun takana? Tarkastellaanpa muutamia mielenkiintoisia seikkoja. Ensinnäkin esiin nousee väistämättä kysymys persialaisesta pommista, atomisellaisesta ja sen mahdollisesta valmistumisajankohdasta.
Kuten tunnettua on, aina ystävällinen ja valpas Venäjä on rakentanut Iraniin kaksi ydinvoimalaa, sekä omaa aiesopimuksen vielä viidestä vastaavasta.
Venäjä on kuitenkin toistuvasti vakuuttanut että sillä ei ole aikomusta rakentaa Iranille jälleenkäsittelylaitosta, siis sellaista yksikköä jossa palaneesta ydinpolttoaineesta kyettäisiin erottelemaan aseluokan ydinmateriaalia pommia varten.
Iran on kuitenkin rakentamassa itselleen kyseisiä laitoksia, itse asiassa niitä alettiin rakentaa samoihin aikoihin kun ydinvoimalaitoksiakin, mutta nykyään niitä ei näy enää maan pinnalla sillä ne on kaivettu syvälle maan alle, valettu teräsbetonikansi päälle ja istutettu vaikkapa puisto koko komeuden katteeksi.
Tässä vuorostaan astui kuvaan mukaan Kiina, jolla ei näissä asioissa ole juurikaan omatunnontuskia. Iran puolestaan pallottelee edelleenkin IAEA:n kanssa tarkastajien pääsystä tutkimaan mitä reppu sisältää.
Pallottelee niin kaunan kunnes ydinlaitoksia aletaan ajaa ylös, eli reaktorit käynnistetään. Sen jälkeen maa on tavallaan turvallisemmalla pohjalla, sillä käynnissä olevan reaktorin posauttaminen tuusan nuuskaksi saisi aikaan ydinkatastrofin, jonka rinnalla Tsernobylin tuho näyttäisi lasten leikiltä.
Sen jälkeen kun reaktorit käynnistetään kestää puolisen vuotta kunnes maalla on riittävästi pommimateriaalia oman islamilaisen pommin rakennuspalikoiksi.
Se ei vielä sellaisenaan olisi aivan niin katastrofaalista kuin tieto siitä, että jo viime vuonna Iran sai valmiiksi Shebab sarjan ohjuksen joka yltää aina itäiselle Välimerelle, ja siis myös Israeliin saakka. Peli kovenee Lähi-idässä.
Sekä USA että Israel ovat ilmaisseet kantanaan että Iranin ei sallita muodostua ydinasevaltioksi, omavaraiseksi sellaiseksi. USA:lla on lentotukialus Persian lahdella, ohjuksia ja kalustoa tekemään asian suhteen mitä halutaan ja tarvitaan, Israelilla puolestaan on Omanin lahdella sukellusvene, jossa on ydinkärjellä varustettuja risteilyohjuksia, tekemään niinikään se mitä tarvitaan jos on pakko.
Muitakin mahdollisuuksia on toki käytettävissä, ja Iran tietää sen. Siksi Ahmadinejadin lausuntoa tuleekin tarkastella syvällä huolestuneisuudella, sillä se ei ollut pelkästään pakollista islamilaista retoriikkaa, vaan entisen tiedustelumiehen, kovaksikeitetyn agentin ja salaisen poliisin johtajan selkeä viesti maailmalle ja ennen kaikkea Israelille – me tulemme pian ja meillä on kättä pidempää mukanamme.
Myös Pasdaraniin kuuluvat Al Quds joukot ovat saaneet vahvistuksia, aseita ja ennenkaikkea fanaattisia kannattajia oman tavoitteensa loppuun saattamiseksi. Iranilainen Al Quds osasto on Jerusalemin vapauttamista varten perustettu joukko-osasto.
Sen vahvuus lienee noin 70-80.000 aktiivia puolisotilaallista militanttia, joiden tavoitteena ja koulutuksellisena päämääränä on siis Jerusalemin ”vapauttaminen.”
Kolumnisti on samaa mieltä, Jerusalem tulisi todella vapauttaa, Temppelivuori tulisi saattaa sille kuuluvaan arvoonsa ja arkeologiset kaivaukset aloittaa myös sen uumenissa.
Jerusalemin vapautus olisikin niin muodoin sen vapauttaminen islamilaisesta ikeestä. Aikanaan sekin tulee tapahtumaan, mutta sitä ennen tulemme epäilemättä näkemään vielä paljon verenvuodatusta, tuskaa ja ahdistusta.
Pekka Sartola
--------------------------------------------------
Lisää hänen kolumneja löytyy täältä:
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
ARKISTO
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.