Rekisteröitykää ihmiset

hansutuulia

on todella kurjaa kirjoitella kun nimimerkkinä saattaa olla minä vain tai joku jne. ettekö uskalla näyttäytyä omalla nimikkeellä, tuosta voi vain päätellä että takana voi olla samakin henkilö joka antaaa samoja mielipiteitä eri keskusteluissa tai jopa samassa keskustelussa!

57

1499

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mökö

      Eikä rekisteröityminen estä rekisteröimättömien nimimerkkien käyttöä. Sen tiedät itsekin.

      • hansutuulia

        ihmiset ovat siis epärehellisiä..eivät voi kirjoittaa yhdellä rekiströidyllä nimimerkillä.
        Itse en moiseen lankea, sillä kaikki mikä on salattua tulee ilmi. Jumalan silmissä.


      • Mökö
        hansutuulia kirjoitti:

        ihmiset ovat siis epärehellisiä..eivät voi kirjoittaa yhdellä rekiströidyllä nimimerkillä.
        Itse en moiseen lankea, sillä kaikki mikä on salattua tulee ilmi. Jumalan silmissä.

        kymmenellä rekisteröimättömällä nimimerkillä rekisteröidyn nimimerkkisi lisäksi? Jos rekisteröityminen tehdään pakolliseksi, niin silloin kaikki tietysti rekisteröityvät. Se nostaisi varmasti palstojen tasoa. Mutta sitä ennen siitä ei hyödy mitään. Kannatan kyllä sitä, että saisi kirjoittaa vain rekisteröidyllä nimimerkillä.


    • Alpo Ahola

      hansatuulia. Nyt annan Sinulle täydet 10 pistettä ja papukaijamerkin päälle. Olen tästä asiasta presiis samaa mieltä. Olenkin seriffeille lähettänyt paljon viestejä siitä, että jokin kuri saataisiin aikaan tälle vallattomuudelle. Itse en ole rekisteröitynyt, mutta en lähetä viestejä muulla nimimerkillä kuin aidolla omalla nimelläni. Haluan olla omilla kasvoillani rehellinen ja jos laukaisen harhalaakin,niin minut voi jäljittää hyvin nopeasti. Sitten kun paljastuu, että olen erehtynyt tai jotain loukannut, niin tahdon tulla ovesta siään, lakki kourassa, selvittämään tekemäni erehdyksen. Sitten vielä lisäisin, että kovaakaan keskustelua asiasta ei saa säikähtää, mutta taitoa vaatii, että joka hetki muistaisi erottaa toisistaan asian ja persoonan.

    • RitariOlevainen

      Jonkinlainen vastuun ottaminen kirjoituksistaan sentään pitäisi jokaisella olla,ihan vaan reiluuden tahden. Sitähän me kuitenkin ollaan aina toisilta vaatimassa,nekin,jotka kirjoittelevat umpimähkäisillä nicceillään,saahan siinä vastailla vaikka itselleen.

      • eri asioita

        Mikä estää sinua kirjoittamasta myös rekisteröimättömällä nimimerkillä ja kehumasta RitariOlevaisen kirjoituksia?

        Tai mistä voisin olla varma, ettet olisit rekisteröinyt itsellesi myös vaikkapa nimimerkin hansutuulia?

        Reiluus ja rehellisyys ei ole sama asia kuin, miltä asia näyttää ulospäin.


      • Mökö

        Emme voi tietää, kuka joku Hansutuulia tai Mökö on. Vain se joka kirjoittaa omalla nimellään (tai nimikirjaimillaan ja on ilmoittanut palstalla, mistä nuo nimikirjaimet tulevat), varsinaisesti vastaa itse kirjoituksistaan.

        Reiluinta tietysti olisi, että voisi kirjoittaa vain nimellään. Jatkuvasti nicciään vaihtavien nimimerkkien kirjoituksista ei tarvitse välittää, niillä ei ole paljoakaan painoarvoa.


      • Alpo Ahola
        Mökö kirjoitti:

        Emme voi tietää, kuka joku Hansutuulia tai Mökö on. Vain se joka kirjoittaa omalla nimellään (tai nimikirjaimillaan ja on ilmoittanut palstalla, mistä nuo nimikirjaimet tulevat), varsinaisesti vastaa itse kirjoituksistaan.

        Reiluinta tietysti olisi, että voisi kirjoittaa vain nimellään. Jatkuvasti nicciään vaihtavien nimimerkkien kirjoituksista ei tarvitse välittää, niillä ei ole paljoakaan painoarvoa.

        Alpo Ahola on varmasti Alpo Ahola. Olen muuten saanut muutamia uhkauksia, kun olen kirjoittanut omalla nimelläni. Sähköpostiin on tullut mitä ihmeellisimpiä hörhöjen saasteita. WWW.nic.fi/~aahola


      • Mökö
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Alpo Ahola on varmasti Alpo Ahola. Olen muuten saanut muutamia uhkauksia, kun olen kirjoittanut omalla nimelläni. Sähköpostiin on tullut mitä ihmeellisimpiä hörhöjen saasteita. WWW.nic.fi/~aahola

        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen". Pitäisihän kasteesta voida keskustella muutakin kuin loputtomasti jauhaa samoja Raamatun jakeita.

        Sitä vain ihmettelen voiko anabaptisteja nimittää edes kristityiksikään, koska he eivät hyväksy kristillisten kirkkojen antamaa kastetta.

        Ongelmat "uskovien kastetta" kannattavien parissa ovat toisenlaisia kuin niissä kirkoissa, joissa kannatetaan lapsikastetta.


      • Kummi
        Mökö kirjoitti:

        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen". Pitäisihän kasteesta voida keskustella muutakin kuin loputtomasti jauhaa samoja Raamatun jakeita.

        Sitä vain ihmettelen voiko anabaptisteja nimittää edes kristityiksikään, koska he eivät hyväksy kristillisten kirkkojen antamaa kastetta.

        Ongelmat "uskovien kastetta" kannattavien parissa ovat toisenlaisia kuin niissä kirkoissa, joissa kannatetaan lapsikastetta.

        Otti hieman päähän, kun kummikeskusteluun osallistui "uskovien kastetta" kannattaviakin ilman, että nämä tietäisivät edes kummiuden perusasioita luterilaisessa kirkossa. Piti ilmeisesti vain päästä propagoimaan asiassa, joka ei heitä kosketa.

        Eihän kasteesta synny mitään syvempää keskustelua, mikäli tuo sama lapsikaste contra uskovien kaste otetaan esille joka otsikon alla.


      • Alpo Ahola
        Mökö kirjoitti:

        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen". Pitäisihän kasteesta voida keskustella muutakin kuin loputtomasti jauhaa samoja Raamatun jakeita.

        Sitä vain ihmettelen voiko anabaptisteja nimittää edes kristityiksikään, koska he eivät hyväksy kristillisten kirkkojen antamaa kastetta.

        Ongelmat "uskovien kastetta" kannattavien parissa ovat toisenlaisia kuin niissä kirkoissa, joissa kannatetaan lapsikastetta.

        engelmama on ainakin jonkun näiden palstojen seriffi. engelma, kuka seriffoi tätä kastepalstaa? Kysytäänpä häneltä, että jos engelma, olet tämän kastepalstan seriffi, niin tukisitko sellaista ehdotusta, että kasteelle otettaisiin kaksi palstaa. Toinen palsta olisi kristillinen kaste ja toinen voisi olla tunnustustoimen kaste. Nimistö pitäisi nyt kuitenkin tietysti suunnitella niin, kuinka kumpikin linja onmasta kasteestaan ajattelee, ettei nimistön tarvitse loukata sitä keskustelijaryhmää itseään, joka linjan takana on. Nyt on tosiaan ikävästi, että jauhetaan ja jauhetaan samaa ja jauhoja ei tuu.


      • Alpo Ahola

        Mökö ehdotti kaste-palstan jakamisesta eri leireihin, sillä mitään valmista ei näy tulevan. Teillä tietysti on kastekäsitteissä henkikaste ja upotuskasteen tunnustustoimi. Kirkkojen käsitys on tietysti se, että kasteeseen liittyy koko Kolmiyhteys.
        Kannatatko kastekeskustelun jakoa kahdeksi eri palstaksi lähinnä näkemysten pohjalta?


      • Mökö
        Alpo Ahola kirjoitti:

        engelmama on ainakin jonkun näiden palstojen seriffi. engelma, kuka seriffoi tätä kastepalstaa? Kysytäänpä häneltä, että jos engelma, olet tämän kastepalstan seriffi, niin tukisitko sellaista ehdotusta, että kasteelle otettaisiin kaksi palstaa. Toinen palsta olisi kristillinen kaste ja toinen voisi olla tunnustustoimen kaste. Nimistö pitäisi nyt kuitenkin tietysti suunnitella niin, kuinka kumpikin linja onmasta kasteestaan ajattelee, ettei nimistön tarvitse loukata sitä keskustelijaryhmää itseään, joka linjan takana on. Nyt on tosiaan ikävästi, että jauhetaan ja jauhetaan samaa ja jauhoja ei tuu.

        alkuperäistä kristillistä kastetta, joka käsitetään sakramentiksi eikä tunnustustoimeksi.

        Alkuperäistä kristillistä kastetta kannattavia kirkkoja meilla Suomessa ovat ikäjärjestyksessä lueteltuina ortodoksinen, roomalaiskatolinen, luterilainen, anglikaaninen ja metodistikirkko. Maailmalla niitä on tietysti muitakin.

        Pelastusarmeijalaiset ilmeisesti myös kuuluvat yleensä sakramentaalista kastetta kannattaviin joko luterilaiseen- tai metodistikirkkoon oman järjestönsä lisäksi.

        Baptistista eli ns "uskovien kastetta" kannattavia kirkkoja ovat vapaakirkko, Suomen baptistiyhdyskunta, helluntaikirkko (onko jo rekisteröity?) ja villit helluntailaisseurakunnat sekä adventtikirkko. (Lisäksi eräät selvästi ei-kristilliset kristillisperäiset lahkot kuten jehovantodistajat kannattavat aikuiskastetta, mutta niitä ei tietysti voida ottaa tähän mukaan.)

        Ehdotan kastepalstan otsikoiksi KASTE -alkukristillinen ja KASTE -baptistinen. Toinen mahdollinen otsikointi tapa olisi vain että KASTE, jonka otsikon alle pantaisiin vain niiden kirkkojen nimet jotka kannatavat sakramentaalista kastetta, ja otsikon USKOVIEN KASTE alle kaikkien baptistista kastetta kannattavien ryhmien nimet.


      • vai kuis on?
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Mökö ehdotti kaste-palstan jakamisesta eri leireihin, sillä mitään valmista ei näy tulevan. Teillä tietysti on kastekäsitteissä henkikaste ja upotuskasteen tunnustustoimi. Kirkkojen käsitys on tietysti se, että kasteeseen liittyy koko Kolmiyhteys.
        Kannatatko kastekeskustelun jakoa kahdeksi eri palstaksi lähinnä näkemysten pohjalta?

        Parasta olisi pidättäytyä vastaamasta niiden viesteihin jotka ovat eri mieltä.
        Näin ei asia joka viestiketjussa luiskahtaisi samaan väittelyyn.
        Enhän minäkään joka paikkaan ennätä!
        vai kuis on ?


      • Alpo Ahola
        vai kuis on? kirjoitti:

        Parasta olisi pidättäytyä vastaamasta niiden viesteihin jotka ovat eri mieltä.
        Näin ei asia joka viestiketjussa luiskahtaisi samaan väittelyyn.
        Enhän minäkään joka paikkaan ennätä!
        vai kuis on ?

        Minä nyt olen liikkeellä vain yhdellä nimellä. Olen nääs kastettu, siis nimeltä kutsuttu, sillä nimellä. Se on se Alpo. Olen perisynnissä sikiämisen ja syntymisen tilalle saanut kasteessa uudestisyntymisen ylhäältä.

        Epärehelliset tekevät näköjään mitä vain. Ne tukkivat saasteella sähköpostinkin, kun sikseen tuli. Niin nyt vain on käynyt. Tieto mikä sähkopostiin tuli oli jotain ratkaisun tekoja kehoittavaa. Joidenkin tietojen mukaan se kuulemman minulta puuttuu. Kristus on kyllä tehnyt hyvän ratkaisun edestäni. Luulen toki, että ne ovat epäuskoisia vietin lähettäjiä. En usko, että vapaasuuntien kannattajat viitsisivät sellaiseen syyllistyä.

        En muuten usko sitä, että jos luterilaisena aloitan kastekeskustelun, niin siitä vapaasuuntien kannattajat pysyvät erillään. On se jo nähty.


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen". Pitäisihän kasteesta voida keskustella muutakin kuin loputtomasti jauhaa samoja Raamatun jakeita.

        Sitä vain ihmettelen voiko anabaptisteja nimittää edes kristityiksikään, koska he eivät hyväksy kristillisten kirkkojen antamaa kastetta.

        Ongelmat "uskovien kastetta" kannattavien parissa ovat toisenlaisia kuin niissä kirkoissa, joissa kannatetaan lapsikastetta.

        omasta mielestään puhuvat valhetta? Kun sanot:
        > No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta? <

        Ei tietenkään OMASTA MIELESTÄÄN, mutta valhetta kuitenkin, eikö niin?
        Sinun mielestäsi.
        Eikä ainoastaan sinun mielestä, vaan ainoan oikean kristillisen kirkon mielestä. Ja RAAMATUN mielestä. Niin kuin AINOA OIKEA KIRKKO sitä Raamattua tulkitsee, ja niin kuin sinä tulkitset että mikä AINOA OIKEA KIRKKO on?
        Näistä tulkinnoista käsin on sitten ihan kiistattoman selvä asia että juuri sinä ja ne jotka ovat kanssasi samaa mieltä ovat totuuden puhujia, ja kun joku on jostain asiasta kanssasi eri mieltä, on helppo sanoa:
        No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta!

        Ymmärrät varmasti, että "anababtistit" voivat argumentoida aivan samalla tavalla? Vaikka ei tuossa mitään varsinaisia argumentteja vielä ole, omia tunnenäkökohtia lähinnä.

        He voivat ihan samalla tavalla huokaista:
        No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta.
        Heidän mielestä HELLUNTAILIIKKEEN näkemys kasteesta on AINOA OIKEA näkemys. Ja sinun näkemyksesi väärä. Ja kun he sitten puhuvat omasta näkemyksestään ja joku on heidän kanssa eri linjoilla, on helppo huokaista:
        No, ei totuuden puhujaa...

        Tältä pohjaltako sitä asiallista keskustelua sitten syntyy? Ei synny ennen kuin kumpikin osapuoli on valmis menemään itseensä.

        Kommenttisi on provosoiva:
        Minusta tämä kasta-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen".
        Olisiko ollut ihan mahdotonta sanoa:
        Minusta kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin "lapsikasteeseen" ja "uskovien kasteeseen"?

        Ihan yhtä provosoivaa olisi, jos joku esimerkiksi helluntailainen olisi sanonut saman kommentin jonka sanoit, tietysti omasta näkökulmastaan:
        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "lapsikasteeseen".

        On totta että sekä lapsikasteen että uskovien kasteen kannattajien piirissä on omia kasteasioihin liittyviä näkökohtia ja ongelmia jotka toiselta ryhmältä puuttuu. Mutta jos tämän tähden jaetaan kaste-palsta kahteen osioon, toinen lapsikasteelle ja toinen uskovien kasteelle, niin voidaanko kummallakin palstalla edelleen käydä keskustelua kasteasioista yleensä ja näiden kahden välistä dialogia, niille jotka sitä haluaa, vaan pitäisikö sitä varten avata kolmas kastepalsta?
        1) Lapsikaste.
        2) Uskovien kaste.
        3) Kaste yleensä.

        On se kummallista että anababtistit alkavat vängätä kasteesta sellaistenkin keskustelujen yhteydessä joissa ei varsinaisesti ole kyse kasteesta ollenkaan?
        Kummiasia nyt kuitenkin liittyy kasteeseen olennaisesti. Vai?

        Entä tämä keskustelu. Aiheena oli NIMIMERKKIEN käyttö - ja taasko ne valehtelevat anababtistit käänsi keskustelun kasteeseen...

        Ihan tasapuolisuuden vuoksi ja ivailematta tahdoin tätä asiaa kommentoida koska uskon että vikaa on meissä kaikissa. Omista oppinäkemyksistämme pidetään tietysti kiinni mutta voitaisiin ainakin miettiä tapaamme keskustella ja esittää argumentteja, että pyrittäisiin ymmärtämään sitä toistakin osapuolta ja hänen lähtökohtia, eikä langettaisi sellaiseen lahkolaisuuteen että vain me ollaan oikeita kristittyjä, mahtavatko toiset olla pelastettujakaan...

        Koetko tämän kirjoitukseni hyökkäyksenä itseäsi kohtaan:
        Taas totuuden puhujia yritetään pilkata?


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        omasta mielestään puhuvat valhetta? Kun sanot:
        > No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta? <

        Ei tietenkään OMASTA MIELESTÄÄN, mutta valhetta kuitenkin, eikö niin?
        Sinun mielestäsi.
        Eikä ainoastaan sinun mielestä, vaan ainoan oikean kristillisen kirkon mielestä. Ja RAAMATUN mielestä. Niin kuin AINOA OIKEA KIRKKO sitä Raamattua tulkitsee, ja niin kuin sinä tulkitset että mikä AINOA OIKEA KIRKKO on?
        Näistä tulkinnoista käsin on sitten ihan kiistattoman selvä asia että juuri sinä ja ne jotka ovat kanssasi samaa mieltä ovat totuuden puhujia, ja kun joku on jostain asiasta kanssasi eri mieltä, on helppo sanoa:
        No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta!

        Ymmärrät varmasti, että "anababtistit" voivat argumentoida aivan samalla tavalla? Vaikka ei tuossa mitään varsinaisia argumentteja vielä ole, omia tunnenäkökohtia lähinnä.

        He voivat ihan samalla tavalla huokaista:
        No, ei totuuden puhujaa päähän taputeta.
        Heidän mielestä HELLUNTAILIIKKEEN näkemys kasteesta on AINOA OIKEA näkemys. Ja sinun näkemyksesi väärä. Ja kun he sitten puhuvat omasta näkemyksestään ja joku on heidän kanssa eri linjoilla, on helppo huokaista:
        No, ei totuuden puhujaa...

        Tältä pohjaltako sitä asiallista keskustelua sitten syntyy? Ei synny ennen kuin kumpikin osapuoli on valmis menemään itseensä.

        Kommenttisi on provosoiva:
        Minusta tämä kasta-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "uskovien kasteeseen".
        Olisiko ollut ihan mahdotonta sanoa:
        Minusta kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin "lapsikasteeseen" ja "uskovien kasteeseen"?

        Ihan yhtä provosoivaa olisi, jos joku esimerkiksi helluntailainen olisi sanonut saman kommentin jonka sanoit, tietysti omasta näkökulmastaan:
        Minusta tämä kaste-palsta voitaisiin jakaa kahteen osaan nimittäin alkuperäiseen kristilliseen kasteeseen ja "lapsikasteeseen".

        On totta että sekä lapsikasteen että uskovien kasteen kannattajien piirissä on omia kasteasioihin liittyviä näkökohtia ja ongelmia jotka toiselta ryhmältä puuttuu. Mutta jos tämän tähden jaetaan kaste-palsta kahteen osioon, toinen lapsikasteelle ja toinen uskovien kasteelle, niin voidaanko kummallakin palstalla edelleen käydä keskustelua kasteasioista yleensä ja näiden kahden välistä dialogia, niille jotka sitä haluaa, vaan pitäisikö sitä varten avata kolmas kastepalsta?
        1) Lapsikaste.
        2) Uskovien kaste.
        3) Kaste yleensä.

        On se kummallista että anababtistit alkavat vängätä kasteesta sellaistenkin keskustelujen yhteydessä joissa ei varsinaisesti ole kyse kasteesta ollenkaan?
        Kummiasia nyt kuitenkin liittyy kasteeseen olennaisesti. Vai?

        Entä tämä keskustelu. Aiheena oli NIMIMERKKIEN käyttö - ja taasko ne valehtelevat anababtistit käänsi keskustelun kasteeseen...

        Ihan tasapuolisuuden vuoksi ja ivailematta tahdoin tätä asiaa kommentoida koska uskon että vikaa on meissä kaikissa. Omista oppinäkemyksistämme pidetään tietysti kiinni mutta voitaisiin ainakin miettiä tapaamme keskustella ja esittää argumentteja, että pyrittäisiin ymmärtämään sitä toistakin osapuolta ja hänen lähtökohtia, eikä langettaisi sellaiseen lahkolaisuuteen että vain me ollaan oikeita kristittyjä, mahtavatko toiset olla pelastettujakaan...

        Koetko tämän kirjoitukseni hyökkäyksenä itseäsi kohtaan:
        Taas totuuden puhujia yritetään pilkata?

        Kastehan annetaan kaikille ihmisille samalla tavalla iästä riippumatta. Se on kasteen sakramentti. Kasteen sakramentti voisikin olla yhden osaston nimi.

        Palsta ei edisty, jos sitä ei jaeta eri osastoihin, koska baptistista kasteoppia kannattavat puhuvat koko ajan kokonaan eri asiasta kuin vanhoihin suuriin kirkkoihin kuuluvat kristityt. Anabaptistit saavat tietysti itse keksiä oman palstansa otsikon.

        Keskustelumme on osoittanut sen valitettavan tosiasian, että ei ole olemassa yhtä kristillistä kastetta tai sitten tietyt lahkot, jotka poikkeavat kastekäsitykseltään vanhojen suurten kirkkojen opista eivät kuulu kristinuskon piiriin.

        Mitä tulee nimimerkkien käyttöön, niin se on tietysti sallittua, jos ylläpitäjä sen sallii. Parempana pitäisin kuitenkin, että vaadittaisiin, että jokainen kirjoittaja kirjoittaisi omalla nimellään.


      • m.b.
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Minä nyt olen liikkeellä vain yhdellä nimellä. Olen nääs kastettu, siis nimeltä kutsuttu, sillä nimellä. Se on se Alpo. Olen perisynnissä sikiämisen ja syntymisen tilalle saanut kasteessa uudestisyntymisen ylhäältä.

        Epärehelliset tekevät näköjään mitä vain. Ne tukkivat saasteella sähköpostinkin, kun sikseen tuli. Niin nyt vain on käynyt. Tieto mikä sähkopostiin tuli oli jotain ratkaisun tekoja kehoittavaa. Joidenkin tietojen mukaan se kuulemman minulta puuttuu. Kristus on kyllä tehnyt hyvän ratkaisun edestäni. Luulen toki, että ne ovat epäuskoisia vietin lähettäjiä. En usko, että vapaasuuntien kannattajat viitsisivät sellaiseen syyllistyä.

        En muuten usko sitä, että jos luterilaisena aloitan kastekeskustelun, niin siitä vapaasuuntien kannattajat pysyvät erillään. On se jo nähty.

        vuoksi ja rehellisesti, huomautan:
        Olen helluntaipalstan keskusteluja seurannut parin vuoden verran ja välillä itsekin sinne aktiivisestikin kirjoittanut. Tänä aikana olen havainnut useita kastetta koskevia aloituksia HELLUNTAILAISTEN palstalla nimenomaan lapsikasteen kannattajien toimesta.
        Useassa tapauksessa aloitukset on olleet tyyliltään tämän kaltaisia:
        Anababtistien lapset ovat vielä synneissään ja menossa helvettiin.
        Helluntailaiset lakatkaa vihaamasta lapsianne ja viekää heidät kristilliselle kasteelle.
        Uudestikasteessa syyllistytään Jumalan pilkkaamiseen!
        Uskovien kasteelle menevä saa itseensä demonihengen.

        Muutaman kerran olen yrittänyt tuollaisten aloitusten tekijöiden kanssa keskustelua, yleensä ei ole onnistunut.
        Ilmeisesti ovat kokeneet keskustelun tarpeettomaksi koska asia on heidän mielestään päivänselvä? Ja haluaisivat että helluntailaisetkin sen uskoo mukisematta, tekee parannuksen ihan ilman mitään keskustelua ja sanoutuu irti helluntailaisuudesta ja liittyy luterilaisiin, mutta kun eivät sitä tee niin ovat sitten aivopestyjä ja demonihengen alla ja mitäpä siitä, olkoot, onpahan ainakin asiallisesti varoitettu!

        Siis asiallisesti varoitettu?

        Tämä vain huomautuksena tuohon:
        > En muuten usko sitä, että jos luterilaisena aloitan kastekeskustelun, niin siitä vapaasuuntien keskustelijat pysyvät erillään. On se jo nähty. <

        Muuten, aiheeseen liittyen:
        Muistaakseni muutamassa keskustelussa joita yritin kasteasiasta käydä noiden kuvaamieni aloitusten pohjalta lapsikasteen edustajilla ei ollut minkäänlaista nimimerkkiä, nimimerkkirivi oli aina osa otsikkoa tai siihen liittyvää kommenttia. Yhdessä keskustelussa minulle jäi mielikuva että keskusteluun osallistui ainakin kaksi lapsikasteen edustajaa jotka toisti samoja iskulauseita, kumpikin kirjoitti ilman minkäänlaista nimimerkkiä.

        En silti lähde yleistämään että kaikki lapsikasteen kannattajat on tuollaisia.
        Jokainen vastaa itsestään Herran edessä. Ei ainoastaan jostakin oppinäkemyksestä vaan käyttäytymisestään ja rehellisyydestään yleensä. Siitä kuinka Kristusta todeksi elämme vai elämmekö.

        Siunausta sinulle, Alpo.


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        vuoksi ja rehellisesti, huomautan:
        Olen helluntaipalstan keskusteluja seurannut parin vuoden verran ja välillä itsekin sinne aktiivisestikin kirjoittanut. Tänä aikana olen havainnut useita kastetta koskevia aloituksia HELLUNTAILAISTEN palstalla nimenomaan lapsikasteen kannattajien toimesta.
        Useassa tapauksessa aloitukset on olleet tyyliltään tämän kaltaisia:
        Anababtistien lapset ovat vielä synneissään ja menossa helvettiin.
        Helluntailaiset lakatkaa vihaamasta lapsianne ja viekää heidät kristilliselle kasteelle.
        Uudestikasteessa syyllistytään Jumalan pilkkaamiseen!
        Uskovien kasteelle menevä saa itseensä demonihengen.

        Muutaman kerran olen yrittänyt tuollaisten aloitusten tekijöiden kanssa keskustelua, yleensä ei ole onnistunut.
        Ilmeisesti ovat kokeneet keskustelun tarpeettomaksi koska asia on heidän mielestään päivänselvä? Ja haluaisivat että helluntailaisetkin sen uskoo mukisematta, tekee parannuksen ihan ilman mitään keskustelua ja sanoutuu irti helluntailaisuudesta ja liittyy luterilaisiin, mutta kun eivät sitä tee niin ovat sitten aivopestyjä ja demonihengen alla ja mitäpä siitä, olkoot, onpahan ainakin asiallisesti varoitettu!

        Siis asiallisesti varoitettu?

        Tämä vain huomautuksena tuohon:
        > En muuten usko sitä, että jos luterilaisena aloitan kastekeskustelun, niin siitä vapaasuuntien keskustelijat pysyvät erillään. On se jo nähty. <

        Muuten, aiheeseen liittyen:
        Muistaakseni muutamassa keskustelussa joita yritin kasteasiasta käydä noiden kuvaamieni aloitusten pohjalta lapsikasteen edustajilla ei ollut minkäänlaista nimimerkkiä, nimimerkkirivi oli aina osa otsikkoa tai siihen liittyvää kommenttia. Yhdessä keskustelussa minulle jäi mielikuva että keskusteluun osallistui ainakin kaksi lapsikasteen edustajaa jotka toisti samoja iskulauseita, kumpikin kirjoitti ilman minkäänlaista nimimerkkiä.

        En silti lähde yleistämään että kaikki lapsikasteen kannattajat on tuollaisia.
        Jokainen vastaa itsestään Herran edessä. Ei ainoastaan jostakin oppinäkemyksestä vaan käyttäytymisestään ja rehellisyydestään yleensä. Siitä kuinka Kristusta todeksi elämme vai elämmekö.

        Siunausta sinulle, Alpo.

        seriffittömän luterilaisuuspalstan kirjoituksillan. Ei lasten kastaminen ole vanhoissa suurissa kirkoissa mikään ongelma, "uskovien kasteen" kannattajille se sen sijaan näyttää sitä olevan. Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi. Mitä haittaa muka lapselle on kasteen vastanottamisesta? Jättäkää toisin ajattelevat rauhaan!

        Jos luterilaiset tai muut sakramentaalisen kasteen kannattajat ovat vuorostaan vierailleet palstoillanne julistamassa omia totuuksiaan, he maksat vain samalla mitalla takaisin.


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        Kastehan annetaan kaikille ihmisille samalla tavalla iästä riippumatta. Se on kasteen sakramentti. Kasteen sakramentti voisikin olla yhden osaston nimi.

        Palsta ei edisty, jos sitä ei jaeta eri osastoihin, koska baptistista kasteoppia kannattavat puhuvat koko ajan kokonaan eri asiasta kuin vanhoihin suuriin kirkkoihin kuuluvat kristityt. Anabaptistit saavat tietysti itse keksiä oman palstansa otsikon.

        Keskustelumme on osoittanut sen valitettavan tosiasian, että ei ole olemassa yhtä kristillistä kastetta tai sitten tietyt lahkot, jotka poikkeavat kastekäsitykseltään vanhojen suurten kirkkojen opista eivät kuulu kristinuskon piiriin.

        Mitä tulee nimimerkkien käyttöön, niin se on tietysti sallittua, jos ylläpitäjä sen sallii. Parempana pitäisin kuitenkin, että vaadittaisiin, että jokainen kirjoittaja kirjoittaisi omalla nimellään.

        Tietysti saa kirjoittaa omalla nimellään.
        Itsekin olin sitä mieltä kun tänne Suomi24 uskontofoorumille noin kolme vuotta sitten tulin, opetellessani tietokoneen käyttöä ja netissä liikkumista yleensä, että olisi rehellistä ja oikein kun kaikki kirjoittaisi omalla nimellään.
        Sitten tulin ajatelleeksi että ei välttämättä niin kovin hyvä idea.
        Se saattaisi olla hyvä idea jos kaikki käyttäytyisi yhteisten pelisääntöjen mukaan mutta käytäntö on osoittanut ettei niin ole.
        Lisäksi on arkoja aiheita - esimerkiksi insestin uhreiksi joutuneita, tai väkivaltaisia puolisoita jotka haluaa kysellä kuinka ja mistä voisivat hakea apua aggressiivisuuteensa. Jos omalla nimellä kirjoittaminen olisi pakollista kaikki nämä ihmiset karsiutuisi pois ja jäisi vaille sitä informatiivista ja terapeuttista apua jonka palstoilla keskustelu (mahdollisesti) antaa.
        Sitä paitsi! Kaikki ihmiset ei halua ottaa riskiä että heidän ovikelloja tullaan soittelemaan keskellä yötä, sähköposti tukkeutuu ja perhe joutuu kärsimään vaikkapa puhelinhäirinnästä. Ymmärrän ihan hyvin jos joku tällaisten syiden tähden kirjoittaa nimimerkin suojista. Se suotakoon heille - ja meille.

        Oon parin vuoden aikana käyttänyt kolmea nimimerkkiä aktiivisesti, en kuitenkaan yleensä samalla palstalla, enkä ainakaan samassa keskustelussa. Sitten satunnaisesti oon näiden lisäksi joskus käyttänyt jotain muuta nimimerkkiä esimerkiksi kirjoittaessani runon.
        En koe toimintaani epärehelliseksi tai että olisin jotenkin salakähmäinen tai piiloutuisin.
        Muutenkin tärkeintä on keskustelut ja niiden aiheet, ei henkilöt.
        Joitain kertoja oon myös ilmoittanut kaikki nimimerkit joita olen käyttänyt.

        Että vaadittaisiin pakollinen rekisteröityminen voisi olla hyvä asia ja että ei kirjoittaisi muulla kuin rekisteröidyllä nimimerkillä. Silloin oma nimi jäisi ainoastaan ylläpidon tietoon. Jos tällainen käytäntö tulee voimaan niin kannatan kyllä sitä - siihen asti käytän omaksumiani nimimerkkejä enkä ainakaan nyt koe siitä yhtään huonoa omaatuntoa.

        Tuosta "yhdestä kasteesta" olen kirjoittanut muistaakseni ainakin yhden pitkähkön kirjoituksen jossa keskityin siihen, että
        YKSI HERRA on Jeesus.
        YKSI USKO on usko Jeesukseen.
        YKSI KASTE on kaste Jeesukseen.

        Eli välttämättä ei "vanhojen kirkkokuntien" edustama "kasteen sakramentti" ole ainoa oikea yksi kaste eikä ns. vapaidensuuntien "uskovien kaste" ole ainoa oikea yksi kaste, kumpikin voivat olla sitä, jos ihmisillä on usko Jeesukseen Kristukseen joka on Herra.
        Tuota kyseistä kirjoitusta en nopean etsinnän tuloksena nyt juuri löytänyt mutta jokseenkin samaa aihetta olen käsitellyt mm. tässä

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000011189436


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        seriffittömän luterilaisuuspalstan kirjoituksillan. Ei lasten kastaminen ole vanhoissa suurissa kirkoissa mikään ongelma, "uskovien kasteen" kannattajille se sen sijaan näyttää sitä olevan. Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi. Mitä haittaa muka lapselle on kasteen vastanottamisesta? Jättäkää toisin ajattelevat rauhaan!

        Jos luterilaiset tai muut sakramentaalisen kasteen kannattajat ovat vuorostaan vierailleet palstoillanne julistamassa omia totuuksiaan, he maksat vain samalla mitalla takaisin.

        > Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi. <
        Kohdistatko huomautuksesi - kenelle?
        Ainoastaan niille vapaidensuuntien edustajille jotka on toimineet näin vai ihan samalla tavalla myös niille "vanhojen kirkkokuntien" edustajille jotka on toimineet näin?

        Pointtini oli nimenomaan tämä!
        Väännän rautalangasta:
        Kun luterilainen käyttäytyy tuolla tavalla helluntailainen sanoo että luterilainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.
        Samoin. Kun helluntailainen käyttäytyy tuolla tavalla niin luterilainen sanoo että helluntailainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.

        Peräänkuulutin siis tervettä ITSEKRITIIKKIÄ ja rehellistä TASAPUOLISUUTTA kummaltakin puolelta.
        Kuinka voit sen johdosta huomauttaa:
        - Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi?
        VARSINKIN kun en ole yhtään kirjoitusta kirjoittanut luterilaisten palstalle!

        Ei lasten kastaminen ole vanhoissa suurissa kirkoissa näille kirkkokunnille mikään ongelma?
        Hoh hoijaa. Ei tietenkään ole!
        Eikä helluntailaisille ole heidän kaste mikään ongelma.
        Toki silti voidaan keskustella, mutta ilman itsekritiikkiä ja rehellistä toisen kohtaamista keskustelu käy mahdottomaksi.

        > Jos luterilaiset tai muut sakramentaalisen kasteen kannattajat ovat vuorostaan vierailleet palstoillanne julistamassa omia totuuksiaan, he maksavat vain samalla mitalla takaisin. <
        Kuule, jos joku helluntailainen esittäisi minulle saman kommentin että hän käy kirjoittamassa luterilaisten palstalla ainoastaan sen tähden koska haluaa maksaa takaisin törppöjen luterilaisten helluntailaisiin kohdistamaa kiusantekoa ja häirintää, niin en hyväksyisi hänen selitystä yhtään pätkää vaan välittömästi kehottaisin tekemään parannuksen.

        Ota tämä ihan ystävällisenä neuvona että voit miettiä olisiko omassa silmässä malka?
        Kun saa silmästään kurkihirren ja lahkokaihin pois, sitten vasta on näkökykyä lähteä auttamaan niitä veljiä ja siskoja joilla on pienempi rikka silmässä, että hekin tulisi näkeviksi.
        Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lahkolaisuutta on jokaisessa kirkkokunnassa ja lahkolainen on se uskova joka väittää ainoastaan omaa porukkaa oikeiksi kristityiksi ja tuomitsee helvettiin ne kristityt jotka uskoo jostain asioista eri tavalla kuin itse.

        Jos meidän mentaliteetti on ainoastaan julistaa ihmisten edessä totuuksia, eikä olla valmiit itkemään ja rukoilemaan eksyneiden tähden Herran edessä kun vietämme kahdenkeskistä seurusteluyhteyttä kammiossamme, niin ehkä suuri osa siitä valosta joka itsellämme on, onkin vielä pimeyttä?

        Kohdistan tämän ihan yhtä lailla itseeni, että älä loukkaannu. Tarvitsemme elävän Jeesuksen armotyötä olemme sitten luterilaisia tai helluntailaisia tai mitä vaan kristittyjä.
        Jumalan valtakunta ei rakennu sillä tavalla että "maksetaan samalla mitalla takaisin".
        Raamattu kehottaa kärsimään toinen toistaan rakkaudessa, antamaan anteeksi niin kuin Herrakin on antanut anteeksi, rakentumaan yhdessä muiden kanssa ja kaikkien pyhien kanssa käsittämään mikä on pituus, leveys, korkeus ja syvyys Kristuksen rikkaudessa.
        Eikö nämä ole millään tavalla opillisia asioita?

        - - -

        Jos on oikea kastenäkemys niin on sitten automaattisesti oikeaoppinen ja Herralle otollinen kristitty, vaikka käytännön kristillistä elämää sävyttäisi rakkaudettomuus, anteeksiantamattomuus ja kosto?


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        > Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi. <
        Kohdistatko huomautuksesi - kenelle?
        Ainoastaan niille vapaidensuuntien edustajille jotka on toimineet näin vai ihan samalla tavalla myös niille "vanhojen kirkkokuntien" edustajille jotka on toimineet näin?

        Pointtini oli nimenomaan tämä!
        Väännän rautalangasta:
        Kun luterilainen käyttäytyy tuolla tavalla helluntailainen sanoo että luterilainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.
        Samoin. Kun helluntailainen käyttäytyy tuolla tavalla niin luterilainen sanoo että helluntailainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.

        Peräänkuulutin siis tervettä ITSEKRITIIKKIÄ ja rehellistä TASAPUOLISUUTTA kummaltakin puolelta.
        Kuinka voit sen johdosta huomauttaa:
        - Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi?
        VARSINKIN kun en ole yhtään kirjoitusta kirjoittanut luterilaisten palstalle!

        Ei lasten kastaminen ole vanhoissa suurissa kirkoissa näille kirkkokunnille mikään ongelma?
        Hoh hoijaa. Ei tietenkään ole!
        Eikä helluntailaisille ole heidän kaste mikään ongelma.
        Toki silti voidaan keskustella, mutta ilman itsekritiikkiä ja rehellistä toisen kohtaamista keskustelu käy mahdottomaksi.

        > Jos luterilaiset tai muut sakramentaalisen kasteen kannattajat ovat vuorostaan vierailleet palstoillanne julistamassa omia totuuksiaan, he maksavat vain samalla mitalla takaisin. <
        Kuule, jos joku helluntailainen esittäisi minulle saman kommentin että hän käy kirjoittamassa luterilaisten palstalla ainoastaan sen tähden koska haluaa maksaa takaisin törppöjen luterilaisten helluntailaisiin kohdistamaa kiusantekoa ja häirintää, niin en hyväksyisi hänen selitystä yhtään pätkää vaan välittömästi kehottaisin tekemään parannuksen.

        Ota tämä ihan ystävällisenä neuvona että voit miettiä olisiko omassa silmässä malka?
        Kun saa silmästään kurkihirren ja lahkokaihin pois, sitten vasta on näkökykyä lähteä auttamaan niitä veljiä ja siskoja joilla on pienempi rikka silmässä, että hekin tulisi näkeviksi.
        Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lahkolaisuutta on jokaisessa kirkkokunnassa ja lahkolainen on se uskova joka väittää ainoastaan omaa porukkaa oikeiksi kristityiksi ja tuomitsee helvettiin ne kristityt jotka uskoo jostain asioista eri tavalla kuin itse.

        Jos meidän mentaliteetti on ainoastaan julistaa ihmisten edessä totuuksia, eikä olla valmiit itkemään ja rukoilemaan eksyneiden tähden Herran edessä kun vietämme kahdenkeskistä seurusteluyhteyttä kammiossamme, niin ehkä suuri osa siitä valosta joka itsellämme on, onkin vielä pimeyttä?

        Kohdistan tämän ihan yhtä lailla itseeni, että älä loukkaannu. Tarvitsemme elävän Jeesuksen armotyötä olemme sitten luterilaisia tai helluntailaisia tai mitä vaan kristittyjä.
        Jumalan valtakunta ei rakennu sillä tavalla että "maksetaan samalla mitalla takaisin".
        Raamattu kehottaa kärsimään toinen toistaan rakkaudessa, antamaan anteeksi niin kuin Herrakin on antanut anteeksi, rakentumaan yhdessä muiden kanssa ja kaikkien pyhien kanssa käsittämään mikä on pituus, leveys, korkeus ja syvyys Kristuksen rikkaudessa.
        Eikö nämä ole millään tavalla opillisia asioita?

        - - -

        Jos on oikea kastenäkemys niin on sitten automaattisesti oikeaoppinen ja Herralle otollinen kristitty, vaikka käytännön kristillistä elämää sävyttäisi rakkaudettomuus, anteeksiantamattomuus ja kosto?

        Olen luterilainen, mutta mistä minä esimerkiksi nyt tiedän, että tämä palsta ei ole luterilaisten käytössä, sillä palstan otsikointi on niin yleinen ja kaiken kattava, että se kutsuu helmoihinsa kaikki kynnelle kykenevät.

        Tulee sellainen tuntuma, että kukaan ei tiedä. Siispä tietääkö seriffikään?


      • m.b.
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Olen luterilainen, mutta mistä minä esimerkiksi nyt tiedän, että tämä palsta ei ole luterilaisten käytössä, sillä palstan otsikointi on niin yleinen ja kaiken kattava, että se kutsuu helmoihinsa kaikki kynnelle kykenevät.

        Tulee sellainen tuntuma, että kukaan ei tiedä. Siispä tietääkö seriffikään?

        Sheriffin vastausta odotellessa sanon oman käsitykseni että kun yläotsikko on KRISTINUSKO ja alaotsikko KASTE niin kyllä se on sekä luterilaisten että helluntailaisten ja kaikkien kasteasiasta kiinnostuneiden käytössä.

        Jos haluaa käydä ihan vaan luterilaisia kasteasioita koskevaa keskustelua niin ehkä on hyvä käydä sitä luterilaisten palstalla? En tiedä millä tavalla se onnistuu kun en ole siellä vieraillut katsomassa. Tosin nimimerkki Mökö antaa ymmärtää että asiassa on ollut ongelmia eli vapaidensuuntien uskovat on suurin määrin olleet siellä sohlaamassa ja puuttuneet lähes tulkoon jokaiseen luterilaisten keskinäiseenkin kastekeskusteluun?

        Onko sinulla Alpo asiasta kokemusta, onko se tuolla tavalla?

        Käsittääkseni aloite kastepalstan avaamisesta tuli helluntailaisten puolelta ja en tiedä kuinka aktiivinen helluntailaisten sefu siinä oli? Muistaakseni syynä (ainakin osittain) oli just se kun ei-helluntailaiset jatkuvasti aloitti helluntaipalstalla vänkäämistä tästä asiasta ja sama ralli pyöri kuukaudesta toiseen. Sitten sefu ilmoitti että nyt on avattu kastepalsta ihan niitä keskusteluja varten ja kastetta koskevat aloitukset tullaan tästä lähtien siirtämään sinne. Kun joku erehtyi vielä laittamaan kastealoituksen helluntaipalstalle niin sefu siirsi sen oitis tänne. Näin saatiin asiaan jotain tolkkua.

        Mitä mieltä itse henkilökohtaisesti olet ajatuksesta yksi usko - yksi Herra - yksi kaste?
        Voisitko käydä lukemassa mamabeardin kirjoituksen joka on linkkinä kommentissa Mökölle tuossa vähän ylempänä - "Omalla nimellä kirjoittamisesta". Onko kirjoituksessa OtaSeMikäTässäRakentavaa esittämäni ajatukset mielestäsi jotenkin kerettiläisiä tai muuten epäraamatullisia ja vääränlaiseen opittomuuteen johtavia?

        Onko mielestäsi mahdollista (ja toivottavaa? vai vähemmän toivottavaa?) että erilaisen kastenäkemyksen omaavat, esimerkiksi luterilaiset ja helluntailaiset jotka erilaisista näkemyksistään huolimatta tunnustavat yhteisenä tosiasiana että Jeesus on lihaan tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja, olisivat käytännössä toistensa kanssa tekemisissä toisiaan siunaten yhteisen uskon merkeissä?

        Mahdotonta? Mahdollista? Toivottavaa? Ei toivottavaa?
        Miksi ei tai miksi kyllä?


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        > Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi. <
        Kohdistatko huomautuksesi - kenelle?
        Ainoastaan niille vapaidensuuntien edustajille jotka on toimineet näin vai ihan samalla tavalla myös niille "vanhojen kirkkokuntien" edustajille jotka on toimineet näin?

        Pointtini oli nimenomaan tämä!
        Väännän rautalangasta:
        Kun luterilainen käyttäytyy tuolla tavalla helluntailainen sanoo että luterilainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.
        Samoin. Kun helluntailainen käyttäytyy tuolla tavalla niin luterilainen sanoo että helluntailainen on uskossaan epävarma, mutta kun hän itse käyttäytyy sillä tavalla hän sanoo että yrittää vaan herätellä harhaoppisia ajattelemaan.

        Peräänkuulutin siis tervettä ITSEKRITIIKKIÄ ja rehellistä TASAPUOLISUUTTA kummaltakin puolelta.
        Kuinka voit sen johdosta huomauttaa:
        - Oletteko niin epävarmoja vakaumuksessanne, kun teidän täytyy tulla todistelemaan toisten kirkkojen käytäntöä vääräksi?
        VARSINKIN kun en ole yhtään kirjoitusta kirjoittanut luterilaisten palstalle!

        Ei lasten kastaminen ole vanhoissa suurissa kirkoissa näille kirkkokunnille mikään ongelma?
        Hoh hoijaa. Ei tietenkään ole!
        Eikä helluntailaisille ole heidän kaste mikään ongelma.
        Toki silti voidaan keskustella, mutta ilman itsekritiikkiä ja rehellistä toisen kohtaamista keskustelu käy mahdottomaksi.

        > Jos luterilaiset tai muut sakramentaalisen kasteen kannattajat ovat vuorostaan vierailleet palstoillanne julistamassa omia totuuksiaan, he maksavat vain samalla mitalla takaisin. <
        Kuule, jos joku helluntailainen esittäisi minulle saman kommentin että hän käy kirjoittamassa luterilaisten palstalla ainoastaan sen tähden koska haluaa maksaa takaisin törppöjen luterilaisten helluntailaisiin kohdistamaa kiusantekoa ja häirintää, niin en hyväksyisi hänen selitystä yhtään pätkää vaan välittömästi kehottaisin tekemään parannuksen.

        Ota tämä ihan ystävällisenä neuvona että voit miettiä olisiko omassa silmässä malka?
        Kun saa silmästään kurkihirren ja lahkokaihin pois, sitten vasta on näkökykyä lähteä auttamaan niitä veljiä ja siskoja joilla on pienempi rikka silmässä, että hekin tulisi näkeviksi.
        Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä että lahkolaisuutta on jokaisessa kirkkokunnassa ja lahkolainen on se uskova joka väittää ainoastaan omaa porukkaa oikeiksi kristityiksi ja tuomitsee helvettiin ne kristityt jotka uskoo jostain asioista eri tavalla kuin itse.

        Jos meidän mentaliteetti on ainoastaan julistaa ihmisten edessä totuuksia, eikä olla valmiit itkemään ja rukoilemaan eksyneiden tähden Herran edessä kun vietämme kahdenkeskistä seurusteluyhteyttä kammiossamme, niin ehkä suuri osa siitä valosta joka itsellämme on, onkin vielä pimeyttä?

        Kohdistan tämän ihan yhtä lailla itseeni, että älä loukkaannu. Tarvitsemme elävän Jeesuksen armotyötä olemme sitten luterilaisia tai helluntailaisia tai mitä vaan kristittyjä.
        Jumalan valtakunta ei rakennu sillä tavalla että "maksetaan samalla mitalla takaisin".
        Raamattu kehottaa kärsimään toinen toistaan rakkaudessa, antamaan anteeksi niin kuin Herrakin on antanut anteeksi, rakentumaan yhdessä muiden kanssa ja kaikkien pyhien kanssa käsittämään mikä on pituus, leveys, korkeus ja syvyys Kristuksen rikkaudessa.
        Eikö nämä ole millään tavalla opillisia asioita?

        - - -

        Jos on oikea kastenäkemys niin on sitten automaattisesti oikeaoppinen ja Herralle otollinen kristitty, vaikka käytännön kristillistä elämää sävyttäisi rakkaudettomuus, anteeksiantamattomuus ja kosto?

        ja helluntailaisista? Onhan muitakin sakramentaalista kastetta kannattavia kirkkoja, joiden jäsenet voivat yhtälailla loukkaantua uudestikastajien propagandasta ja toisaalta muitakin uskovien kastetta kannattavia ryhmiä kuin helluntailaiset.

        Otin luterilaisuus-palstan esimerkiksi vain sen takia, ettei sillä ole seriffiä, niin että lahkolaiset pääsevät sinne vapaasti riehumaan. Muiden kirkkojen palstoilta heidän aloituksensa poistettaisiin heti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Uudestikastajat ovat nyt onneksi saaneet hiukan niellä omaa lääkettään. Ehkä jatkossa voisimme sitten keskustella jo hiukan maltillisemminkin.


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        ja helluntailaisista? Onhan muitakin sakramentaalista kastetta kannattavia kirkkoja, joiden jäsenet voivat yhtälailla loukkaantua uudestikastajien propagandasta ja toisaalta muitakin uskovien kastetta kannattavia ryhmiä kuin helluntailaiset.

        Otin luterilaisuus-palstan esimerkiksi vain sen takia, ettei sillä ole seriffiä, niin että lahkolaiset pääsevät sinne vapaasti riehumaan. Muiden kirkkojen palstoilta heidän aloituksensa poistettaisiin heti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Uudestikastajat ovat nyt onneksi saaneet hiukan niellä omaa lääkettään. Ehkä jatkossa voisimme sitten keskustella jo hiukan maltillisemminkin.

        Millä tavalla helluntailaiset veljesi ja sisaresi mielestäsi paremmin huomaavat kristittyinä väärät käyttäytymistapansa ja tekevät parannusta palstariehumisesta, silläkö tavalla että kiusataan ja nimitellään, ärsytetään ja provosoidaan, vai sillä tavalla että sanotaan maltillisesti "siunaan sua ja rukoilen että Herra sulle näistä puhuisi" ja sitten tosissaan mennään Herran eteen rukoilemaan näiden ihmisten puolesta ja särkynein sydämin anotaan Herran kosketusta heille?

        Kumpi tapa on mielestäsi enemmän oikeaoppinen eli raamatullinen?
        Kumpaa tapaa Jeesus tahtoo uskoviensa mieluummin noudattavan?

        Maailma todistaa hyvin selvästi yhden asian: kun ihmiset vuorotellen antaa toistensa "maistaa omaa lääkettään" siitä on seurauksena vaan lihallisuutta ja koston kierrettä. Ei tietoakaan kristillisestä asenteesta ennen kuin joku ensimmäisenä pysähtyy ja katkaisee kierteen omalla kohdalla eli kieltäytyy heittämästä kiveä takaisin. Näin se on. Ajatellaan ihan yksinkertaisesti. Sinä kirjoitat helluntaipalstalle fanaattisen ja ylimielisen kirjoituksen suivaantuneena siitä kun joku helluntailainen on ensin kirjoittanut luterilaisten palstalle fanaattisen ja ylimielisen kirjoituksen. Nyt helluntaipalstaa sitten lukee joku nuori helluntailainen joka on ihan uusi tulokas näillä palstoilla ja törmää kirjoitukseesi, hän suuttuu ylimieliseen asenteeseesi ja ajattelee että kaikki luterilaiset on tuollaisia kiihkoilijoita, ja lähtee luterilaisten palstalle maksamaan samalla mitalla takaisin.

        Tässä on se pointti että minä en voi helluntailaisena tai luterilaisena vedota siihen mitä tuo toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluva tekee, enkä sittenkään vaikka kuuluisi samaan kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuin minä. Minun täytyy itse olla asenteeni kanssa Herran edessä että kuinka sinä tahtoisit minun tässä toimivan rakas Vapahtaja ja Herrani. Kyse ei ole niinkään minun ja tuon toisen uskovan suhteesta, pelkästään, vaan minun ja Jumalan suhteesta.

        Miksi puhuin vain luterilaisista ja helluntailaisista?
        Käytin heitä esimerkkeinä tässä.
        En siis kosketellut kastekysymyksiä sinänsä enkä esittänyt näkemystäni mikä on oikea tai väärä kaste vaan otin kantaa asenteellisuuksiimme ja peräänkuulutin kummaltakin osapuolelta tervettä itsekritiikkiä ja toisen huomioimista.


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        Millä tavalla helluntailaiset veljesi ja sisaresi mielestäsi paremmin huomaavat kristittyinä väärät käyttäytymistapansa ja tekevät parannusta palstariehumisesta, silläkö tavalla että kiusataan ja nimitellään, ärsytetään ja provosoidaan, vai sillä tavalla että sanotaan maltillisesti "siunaan sua ja rukoilen että Herra sulle näistä puhuisi" ja sitten tosissaan mennään Herran eteen rukoilemaan näiden ihmisten puolesta ja särkynein sydämin anotaan Herran kosketusta heille?

        Kumpi tapa on mielestäsi enemmän oikeaoppinen eli raamatullinen?
        Kumpaa tapaa Jeesus tahtoo uskoviensa mieluummin noudattavan?

        Maailma todistaa hyvin selvästi yhden asian: kun ihmiset vuorotellen antaa toistensa "maistaa omaa lääkettään" siitä on seurauksena vaan lihallisuutta ja koston kierrettä. Ei tietoakaan kristillisestä asenteesta ennen kuin joku ensimmäisenä pysähtyy ja katkaisee kierteen omalla kohdalla eli kieltäytyy heittämästä kiveä takaisin. Näin se on. Ajatellaan ihan yksinkertaisesti. Sinä kirjoitat helluntaipalstalle fanaattisen ja ylimielisen kirjoituksen suivaantuneena siitä kun joku helluntailainen on ensin kirjoittanut luterilaisten palstalle fanaattisen ja ylimielisen kirjoituksen. Nyt helluntaipalstaa sitten lukee joku nuori helluntailainen joka on ihan uusi tulokas näillä palstoilla ja törmää kirjoitukseesi, hän suuttuu ylimieliseen asenteeseesi ja ajattelee että kaikki luterilaiset on tuollaisia kiihkoilijoita, ja lähtee luterilaisten palstalle maksamaan samalla mitalla takaisin.

        Tässä on se pointti että minä en voi helluntailaisena tai luterilaisena vedota siihen mitä tuo toiseen kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuuluva tekee, enkä sittenkään vaikka kuuluisi samaan kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen kuin minä. Minun täytyy itse olla asenteeni kanssa Herran edessä että kuinka sinä tahtoisit minun tässä toimivan rakas Vapahtaja ja Herrani. Kyse ei ole niinkään minun ja tuon toisen uskovan suhteesta, pelkästään, vaan minun ja Jumalan suhteesta.

        Miksi puhuin vain luterilaisista ja helluntailaisista?
        Käytin heitä esimerkkeinä tässä.
        En siis kosketellut kastekysymyksiä sinänsä enkä esittänyt näkemystäni mikä on oikea tai väärä kaste vaan otin kantaa asenteellisuuksiimme ja peräänkuulutin kummaltakin osapuolelta tervettä itsekritiikkiä ja toisen huomioimista.

        asiallisesti. Nyt kun molemmat osapuolet ovat saaneet tuulettaa tunteitaan.

        Minä en koskaan ole kirjoittanut helluntailaisuus-palstalle enkä aiokaan kirjoittaa ja luterilaisuus-palstallekin olen kirjoittanut hyvin vähän, joten en varsinaisesti kuulu tähän asiaan mitenkään.

        Tämä on yleinen palsta, joten helluntailaisten ym anabaptistien pitää kestää kuulla, mitä sakramentaaliseen kasteeseen uskovissa kirkoissa on perinteisesti heidän toimistaan ajateltu.

        Minkäänlainen varsinainen asiallinen keskustelu ei näiden fanaatikkojen (siis hellareiden) kanssa tule kyseeseen, sillä vaikka toisi mitä historiallisia tosiasioita esiin, niin mikään ei muuta heidän näkemyksiään. Siksi ehdotin, että perustetaan tähän palstaan kaksi osastoa, joissa toisessa keskustellaan sakramentaalisesta kasteesta ja toisessa ns "uskovien kasteesta". Minusta idea on ihan hyvä.


      • hansutuulia
        Mökö kirjoitti:

        asiallisesti. Nyt kun molemmat osapuolet ovat saaneet tuulettaa tunteitaan.

        Minä en koskaan ole kirjoittanut helluntailaisuus-palstalle enkä aiokaan kirjoittaa ja luterilaisuus-palstallekin olen kirjoittanut hyvin vähän, joten en varsinaisesti kuulu tähän asiaan mitenkään.

        Tämä on yleinen palsta, joten helluntailaisten ym anabaptistien pitää kestää kuulla, mitä sakramentaaliseen kasteeseen uskovissa kirkoissa on perinteisesti heidän toimistaan ajateltu.

        Minkäänlainen varsinainen asiallinen keskustelu ei näiden fanaatikkojen (siis hellareiden) kanssa tule kyseeseen, sillä vaikka toisi mitä historiallisia tosiasioita esiin, niin mikään ei muuta heidän näkemyksiään. Siksi ehdotin, että perustetaan tähän palstaan kaksi osastoa, joissa toisessa keskustellaan sakramentaalisesta kasteesta ja toisessa ns "uskovien kasteesta". Minusta idea on ihan hyvä.

        sain sen käsityksen että sinne voi muutkin kirjoittaa, ja kaste puolelle samoin. Eli nämä ovat jokaisen käytettävissä, Helluntaiseurakunnat on sitten asia erikseen ja niillä on netissä ihan omat sivut.
        Mielipiteemme saamme toki sanoa, mutta hyvien tapojen mukaan pysytään sävyisyydessä ja rakkaudessa sisariamme ja veljiämme kohtaan.
        Muistetaan aina että Usko Herraan Jeesukseen pelastaa.


      • Mökö
        hansutuulia kirjoitti:

        sain sen käsityksen että sinne voi muutkin kirjoittaa, ja kaste puolelle samoin. Eli nämä ovat jokaisen käytettävissä, Helluntaiseurakunnat on sitten asia erikseen ja niillä on netissä ihan omat sivut.
        Mielipiteemme saamme toki sanoa, mutta hyvien tapojen mukaan pysytään sävyisyydessä ja rakkaudessa sisariamme ja veljiämme kohtaan.
        Muistetaan aina että Usko Herraan Jeesukseen pelastaa.

        alaosasto. Tämä on ihan yleinen palsta. On väärin, että palstalla on helluntailainen seriffi! Mitä tulee kirjoitustyylin korjaamiseen, niin aloita itsestäsi. Lopeta siunailu ja jeesustelu ja kirjoita asiallisesti ja kuuntele muiden näkemyksiä. Muista, että oma uskonnollinen ryhmäsi on nuori ja muut edustavat vanhempaa kristillisyyttä.


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        alaosasto. Tämä on ihan yleinen palsta. On väärin, että palstalla on helluntailainen seriffi! Mitä tulee kirjoitustyylin korjaamiseen, niin aloita itsestäsi. Lopeta siunailu ja jeesustelu ja kirjoita asiallisesti ja kuuntele muiden näkemyksiä. Muista, että oma uskonnollinen ryhmäsi on nuori ja muut edustavat vanhempaa kristillisyyttä.

        1.

        Kastepalsta ei ole helluntaipalstan alaosasto.
        OIKEIN. Kastepalsta on yläotsikon KRISTINUSKO alaosasto.

        2.

        On siis väärin että palstalla on helluntailainen sheriffi?
        Miksi se on väärin?

        Jokainen uskontofoorumin sheriffi kuuluu johonkin kirkkokuntaan, uskonnolliseen yhdyskuntaan tai herätysliikkeeseen. Se on luonnollista. Tai jos ei kuulu niin sekin on kannanotto ja ilmaisee että hän ei ehkä pidä nimelliseen seurakuntaan kuulumista tarpeellisena.
        Sheriffi on siis ihminen ja ihmisenä hänellä on omaan persoonalliseen elämään kuuluvia käsityksiä. Toisin ei voi olla. Sefu ei voi olla täysin neutraali ja arvovapaa, kuin jokin robotti joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla että se osaa automaattisesti - esimerkiksi joidenkin sanojen tai sanaryhmien perusteella - poistaa väärät kirjoitukset ilman että toimintaan liittyy minkäänlaista tunnesisältöä.

        MUTTA. Tasapuolinen on mahdollista olla kuulumme sitten mihin liikkeeseen tahansa. On mahdollista pyrkiä siihen että vaikka on käsityksiä ja omia tunteita, niinkuin kuuluukin olla, ne ei kuitenkaan vaikuta oleellisesti kuinka sefuna toimii.

        Tähän asiaan ei yhtään vaikuta mihin kirkkokuntaan kuulutaan.
        Jos palstaa valvoisi luterilainen sefu niin joku helluntailaisen kastenäkemyksen omaava voisi alkaa parkua siitä ihan samoin kuin nyt moni "vanhojen kirkkokuntien" edustaja parkuu kun palstaa valvoo helluntailainen sefu.
        Voi hyvät ihmiset sentään!

        Minulle on ihan yks ja sama mihin sheriffi kuuluu kunhan vaan hoitaa tehtävänsä. Epätäydellisenä ihmisenä häneltä on turha odottaa täydellisyyttä mutta pyrkimystä tasapuolisuuteen ja asiallisuuteen on oikeutettua odottaa.
        En ole seurannut tämän palstan keskusteluja joten en tiedä kuinka hyvin tasapuolisuuden ja asiallisuuden periaate on täällä toiminut.

        3.

        > Muista, että oma uskonnollinen ryhmäsi on nuori ja muut edustavat vanhempaa kristillisyyttä. <
        Ymmärrän pointtisi ja olen itsekin samaa mieltä että kun on nuori herätysliike on ehdottoman tärkeää valvoa ettei sorru lapselliseen ylpeyteen vaan on valmis kunnioittamaan toisia ja oppimaan heiltä oikeissa asioissa. Jos on löytänyt joitain uusia - tai oikeastaan vanhoja, mutta jossain vaiheessa kadonneita - kristillisiä totuuksia ja Jumala on nostanut juuri näitä totuuksia korostamaan, nuo korostukset on silti vaan yksi osa-alue ja asioista itsestään ei saa tehdä Jumalaa. Jos helluntainäkemyksistä tulee helluntailaiselle kristitylle epäjumala se johtaa lahkomielisyyteen ja estää toimimasta kristittynä tasapuolisesti ja toisia kunnioittaen.

        Kommenttisi on siis asiallinen, mutta ei argumenttina pätevä.
        Jos kirkkokunnan, uskonnollisen yhdyskunnan tai herätysliikkeen NUORUUTTA käytetään perusteluna että se on jotenkin vähemmän oikeassa kuin jokin toinen ryhmä, eli että kirkkokunnan ikä itsessään on kristillisen totuudellisuuden ja raamatullisen oikeaoppisuuden kriteeri, silloin ei ehkä nähdä metsää puilta.

        Katolilainen kirkko käytti nimittäin samaa argumenttia Lutheria vastaan. Luther kuitenkin piti lujasti kiinni löytämistään totuuksista ja paikoitellen hänen käyttäytymisensä ja sanavalintansa oli niin jyrkkiä että jos joku helluntailainen käyttäisi täällä sellaisia äänenpainoja niinkuin kyllä käyttääkin häntä ehkä sanottaisiin lahkohengen riivaamaksi?
        Oliko Luther siis lahkohengen riivaama kun lähti taistelemaan vanhaa kirkkokuntaa vastaan ja yltiöpäisesti synnytti jotakin uutta?
        Ei suinkaan. Hän löysi alkuperäisiä raamatullisia totuuksia ja tuli siihen johtopäätökseen että kun niitä totuuksia ei olemassaolevissa kirkkokunnissa noudatettu täytyi lähteä protestilinjalle. En tiedä tarttuiko Lutheriin sitten myöhemmin lahkomielisyyttä ja väärää kiivailua niitä kohtaan jotka ei ajattele asioista samoin kuin hän, kuten tämän päivän nuorilla herätysliikkeillä monta kertaa tapahtuu, että niistä löydetyistä totuuksista tuli puita, joihin tuijottamalla Luther estyi näkemästä metsää ja kuvitteli että vain hänen seuraajat on oikeita kristittyjä, ja että hänen näkemyksensä ja korostuksensa on Jumalan valtakunta kokonaisuudessaan?
        Joka tapauksessa samaa argumenttia jota käytät helluntailiikkeen kyseenalaistamiseen voidaan käyttää jokaisen kirkkokunnan kyseenalaistamiseen koska jokainen on syntyessään ollut uusi.

        * *

        Ainoastaan apostolinen, opetuslapsista ja heidän julistuksesta ja toiminnasta muodostuva seurakunta alkukristillisenä aikana oli ja on täydellisen auktoriteettiaseman omaava seurakunta. Mikään nykyään olemassaolevista kirkkokunnista ei sitä auktoriteettia omaa. Mormoonit tosin väittää että heidän kirkollisuutensa ja papilliset virkansa on suoraa jatkumoa tuolta ajalta, jopa siinä määrin että kirkolla edelleen päämajassaan on kaksitoista johtajaa, joilla on alkuperäisten opetuslasten asema.

        Huomionarvoista on että jopa alkuseurakunnassa - vaikka oli apostolinen, oikea kirkko - oli erimielisyyksiä ja erilaisia painotuksia. Erilaiset painotukset on rikkaus sinänsä ja täydentää Jumalan koko seurakuntaa, mutta jos niistä rakennetaan puolueita joihin kiinnittymällä Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys estyy, silloin ollaan pielessä.
        Paavalin kirjeet puhuu monissa kohdissa tästä asiasta.

        Olisiko niin mahdotonta nöyrästi kuunnella toisia kirkkokuntia, myöntää että ei itsekään ole täydellinen ja että ehkä toisilla, vaikka ovat joissain asioissa väärässä voi olla jotain sellaista totuuden löytämistä joka meiltä, jotka joissain asioissa myös ollaan väärässä, puuttuu? Näin täydentäisimme toisiamme?

        Yhtä hyvin kuin nuoren kirkkokunnan tulee olla varovainen nuoruutensa tähden, vanhan kirkkokunnan tulee olla varovainen vanhuutensa tähden. Kuten vaarana on tehdä uusista oivalluksista epäjumalia on vaarana tehdä omista vanhoista perinteistä epäjumalia.
        Asioita on arvioitava sekä Raamatun että ristin valossa.
        Kyse ei ole ainoastaan kirkkokunnasta vaan minusta yksilökristittynä. Millaisella mielellä perinteitäni toteutan?
        Mikä on elämäni ja käytännöllisen kristillisen vaellukseni perusta?
        Keskipiste? Päämäärä?

        * *

        Jokaisen seurakunnan tulee siis pyrkiä julistamaan Kristusta ja osoittaa Häntä. Ei kiinnittää seurakuntalaisensa tiettyyn kirkkoon ja sen painotuksiin sinänsä vaan Jeesukseen Kristukseen. Hänessä on totuus, pelastus ja oikea yhteys. Mikään yksittäinen kristillinen kirkkokunta ei omista koko Jumalan valtakuntaa.

        Jossain mielessä - ja sanon tämän hyvin varovaisesti - Lutherin voidaan katsoa edustavan vanhempaa kristillisyyttä kuin silloisen katolisen kirkon, koska hänen löytämänsä totuudet oli paluuta vanhaan ja alkuperäiseen, joka oli kadotettu. Erityisesti armokäsitys ja siltä perustalta nouseva vanhurskauttamisoppi oli Lutherin raamatullinen löytö ja uskon että siinä oli Jumala itse häntä innoittamassa. Kiitos Herralle!
        Samoin - ja sanon tämän vähintään yhtä varovasti, oikeastaan enemmän kysymyksenä kuin toteamuksena - helluntailiikkeen voidaan katsoa edustavan vanhaa, alkuperäistä, apostoliseen alkuseurakuntaan perustuvaa Raamatun kristillisyyttä, koska helluntailiikkeen kautta Jumala on tuonut ikäänkuin uusina löytöinä asioita jotka vanhentuva kristikunta kaavamaisuuksiin ja omiin perinteihinsä juuttuen oli jo kadottamassa. Tällaisia raamatullisia asioita ovat julistus Pyhän Hengen tarpeellisuudesta täyteytenä ja voimana, karismaattisuus eli armolahjat, kielilläpuhuminen?

        Siitähän helluntailiikkeen nimikin tulee. Helluntailaisuus ei siis ole jokin uusi ilmiö vaan alkoi Pyhän Hengen vuodatuksesta helluntaina! Ei ole kysymys ihan uudesta asiasta. Jossain mielessä helluntailaisuus - tai jos ei helluntailaisuus itsessään niin ainakin Pyhällä Hengellä täyttyminen ja karismaattinen julistus - edustaa vanhinta mahdollista kristillisyyttä koska juuri helluntaina seurakuntaan vuodatettiin se voitelu jossa he lähtivät Jumalan valtakuntaa sitten rakentamaan.

        * *

        Niin tai näin. Kaikkien meidän tulisi olla valmiit itsekritiikkiin. Nimenomaan omalla kohdallamme.
        Minun kirkkokuntani ei ole Jumalan valtakunta kokonaisuudessaan vaan on muitakin Jumalan lapsia jotka Jumalan edessä ovat minun veljiäni ja sisariani.
        Millä tavalla otan sen huomioon omassa kristillisyydessäni?

        Olen näissä kommenteissa käyttänyt esimerkkeinä luterilaisuutta ja helluntailaisuutta kun en viitsi ryhtyä kaikkia mahdollisia kirkkokuntia luettelemaan, asia varmasti tulee selväksi näinkin, joten jatkan samalla linjalla:
        Kristittynä tunnustan että helluntaiseurakunnissa - vaikka en kaikista asioista ja kaikista painotuksista aina olekaan heidän kanssa samaa mieltä, eivätkä he minun kanssani - on eläviä kristittyjä. Kiitos Jumalalle pelastuksen lahjasta.
        Kristittynä tunnustan että luterilaisissa seurakunnissa - vaikka en kaikista asioista ja kaikista painotuksista aina olekaan heidän kanssa samaa mieltä, eivätkä he minun kanssani - on eläviä kristittyjä. Kiitos Jumalalle pelastuksen lahjasta.

        Lopuksi tunnustan tässä henkilökohtaisesti että en kuulu helluntailaisiin enkä luterilaisiin. Silti arvostan kumpaakin. En tahdo korostaa omaa kirkkokuntaani koska mielestäni se ei ole yhtään näiden muiden yläpuolella. Ainoastaan Jeesus Kristus on yläpuolella ja Hän on tosi seurakunnan eli maanpäällisen ruumiinsa pää - todellinen Jumalan lasten seurakunta eli yhteys muodostuu kaikista uudestisyntyneistä kuuluvatpa sitten nimellisesti mihin tahansa.

        4.

        KYSYMYS SEFULLE!
        Kun en ole tällä palstalla runsaammin asioinut ja en tämän syntyhistoriaa ja käytäntöä tarkalleen tiedä kysyisin selvyyden vuoksi paria seikkaa.

        Oliko asia niin että palsta syntyi sinun ja/tai muiden helluntailaisten aloituksesta koska helluntaipalsta ylikuormittui helluntailaisten keskinäisistä ja heitä vastaan hyökkäävien kastekeskusteluista joissa pohdittiin nimenomaan vapaidensuuntien ja erityisesti helluntailaisten kastekäsitystä?
        Helluntaipalstan kastekeskustelu siis siirrettiin tänne?

        Jos asia on näin, ehdottaisin että palstan nimeksi annettaisiin "uskovien kaste" tai "aikuiskaste" tai "vapaiden suuntien kaste" tai "anababtismi" erotuksena ns. vanhojen kirkkokuntien kastekeskusteluille, joita voisivat edelleen käydä omien kirkkokuntiensa palstoilla?
        Asiassa on kuitenkin yksi ongelma.
        He katsoisivat sellaisen syrjinnäksi ja vaatisivat omaa kastepalstaa, koska vapaidensuuntien edustajat joka tapauksessa kävisivät heidän kanssa vänkäämässä kasteasiasta heidän palstoillaan. Vai kävisitkö? Onko sellaista tapahtunut ja onko se ollut yhtä laajamittaista ja samalla tavalla asiattomuuksiin menevää kuin vanhojen kirkkokuntien taholta oli helluntailaisten kastenäkemystä kohtaan helluntailaisuuspalstalla?

        Yksi vaihtoehto olisi tuo ehdotettu, että avataan kaksi tai kolme erillistä kastepalstaa. Se tuntuu kuitenkin paitsi lapsellista myös hyödyttömältä. Asia olisi sinänsä ok mutta kun se tuskin muuttaisi mitään. Kun ihmiset kuitenkin näkisi puolin ja toisin asiakseen oikaista toisten vääriä käsityksiä ja kirjoittelisi toistensa palstoilla. Ja tuskin Suomi24 tällaiseen kastekysymyksen pirstaloittamiseen edes lähtisi, luulenpa vaan.

        On olemassa kaksi vaihtoehtoa. Nimitetään tämä palsta virallisesti helluntaipalstan alaosastoksi tai muuten ns. vapaidensuuntien "uskovien kastetta" koskettavaksi. Toinen vaihtoehto on että tämä on ihan yleisesti kasteasioita koskeva palsta jossa kaikki kasteesta kiinnostuneet saa keskustella omista ja/tai toistensa kastekäsityksistä.

        Nyt siis en tiedä kumpaa käytäntöä täällä on noudatettu. Käsittääkseni tämä on ihan kaikille avoin kastepalsta, perustuen siihen että yläotsikkona on pelkästään kristinusko.
        SEFU, onko asia näin ja onko tämä mielestäsi toiminut? Oletko onnistunut mielestäsi valvomaan palstaa kyllin tasapuolisesti? Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti saat nettiyhteytesi pian kuntoon...

        T: äidillinen parta.

        Post Scriptum:
        Eiköhän asia ole niin että yritetään kasvaa aikuisiksi? On olemassa yksi kastepalsta ja siinä käydään kastetta koskevat keskustelut. Pakko on hyväksyä että tulee kritiikkiä ja joskus asiattomiakin kommentteja niiltä jotka edustaa erilaista näkemystä kuin oma. Se pitää kaikkien vaan hyväksyä että näin on.
        Pyritään kuitenkin ASIALLISEEN käyttäytymiseen.
        Siis esimerkiksi jos kaksi luterilaista keskenään keskustelee jostakin kasteasiastaan ei liene sopivaa että kymmenen helluntailaista siihen ryntää toitottamaan omaa näkemystä? Jos luterilaiset on (siis helluntailaisen mielestä) näkemyksissään väärässä ja hänellä on jotakin asiallista kommentoitavaa heille, ok, pyrkiköön kirjoittamaan kommenttinsa asiallisessa sävyssä - eihän luterilaisten ole siihen pakko vastata vaan voivat käydä omaa keskusteluaan ihan rauhassa jos tykkäävät!
        Peräänkuulutan siis maltillisuutta ja suvaitsevuutta. Suvaitsevuudella tarkoitan sitäkin että on oltava valmis suvaitsemaan kritiikki ja arvostelu, eri mieltä kun ollaan - sekin on tavallaan kristityn velvollisuus että tahtoo veljiä ja sisaria oikaista ja rakentaa, kun asenne vaan on oikea ja tapahtuu rakkauteen pyrkien!


      • hansutuulia
        Mökö kirjoitti:

        alaosasto. Tämä on ihan yleinen palsta. On väärin, että palstalla on helluntailainen seriffi! Mitä tulee kirjoitustyylin korjaamiseen, niin aloita itsestäsi. Lopeta siunailu ja jeesustelu ja kirjoita asiallisesti ja kuuntele muiden näkemyksiä. Muista, että oma uskonnollinen ryhmäsi on nuori ja muut edustavat vanhempaa kristillisyyttä.

        etkö hyväksy muita uskovia tänne kirjoittelemaan, olemmehan kaikki uskovat jotka olemme Jeesuksen omia, sisaria ja veljiä? vai enkö ole sitä sinulle? Minulle kaikkki Jumalan lapset jotka uskovat Jeesuksen ristinsovitustyöhön ja ovat tulleet uskoon kaikki rakkaita. Jokainen saamme edustaa täällä Herraamme Jeesusta Kristusta joka onneksi vielä on mahdollista tänä pimeänä aikana. Kaikukoon evankeliumin ilosanoma myös tämänkin välityksellä etsiville ihmisille. Amen.


      • m.b.
        hansutuulia kirjoitti:

        etkö hyväksy muita uskovia tänne kirjoittelemaan, olemmehan kaikki uskovat jotka olemme Jeesuksen omia, sisaria ja veljiä? vai enkö ole sitä sinulle? Minulle kaikkki Jumalan lapset jotka uskovat Jeesuksen ristinsovitustyöhön ja ovat tulleet uskoon kaikki rakkaita. Jokainen saamme edustaa täällä Herraamme Jeesusta Kristusta joka onneksi vielä on mahdollista tänä pimeänä aikana. Kaikukoon evankeliumin ilosanoma myös tämänkin välityksellä etsiville ihmisille. Amen.

        Ei se vielä ole mikään kristillisen rakkauden ja yhteyden osoitus maailmalle jos me kristittyinä kyetään siunaamaan toisiamme kun ollaan asioista samaa mieltä. Jeesuksen sanat että meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen jos meillä on keskinäinen rakkaus saa täyttymyksensä nimenomaan kun maailma näkee että voimme rakastaa ja siunata toisiamme SILLOIN kun olemme eri mieltä. Sitä maailma ei voi ymmärtää ja sitä se pysähtyy miettimään ja siinä Kristus tulee ilmi.

        Yhteytemme perusta ei ole kirkkokunnassa vaan Vapahtajassa ja meidät on sidottu toisiimme uudestisyntymän perusteella, siinä yhdessä ja samassa Hengessä joka todistaa että olemme Isän lapsia Jeesuksen verisen sovintotyön kautta. Siunausta.


      • Mökö
        hansutuulia kirjoitti:

        etkö hyväksy muita uskovia tänne kirjoittelemaan, olemmehan kaikki uskovat jotka olemme Jeesuksen omia, sisaria ja veljiä? vai enkö ole sitä sinulle? Minulle kaikkki Jumalan lapset jotka uskovat Jeesuksen ristinsovitustyöhön ja ovat tulleet uskoon kaikki rakkaita. Jokainen saamme edustaa täällä Herraamme Jeesusta Kristusta joka onneksi vielä on mahdollista tänä pimeänä aikana. Kaikukoon evankeliumin ilosanoma myös tämänkin välityksellä etsiville ihmisille. Amen.

        Sinun vuodatuksesi ovat kaikkea muuta kuin asiallisia.


      • hansutuulia
        Mökö kirjoitti:

        Sinun vuodatuksesi ovat kaikkea muuta kuin asiallisia.

        suosittelen myös ihan samaa sinulle. Peiliin katsominen tekee välillä hyvää, omat tekstisi eivät näytä kovin rakkaudellisilta, vaan uhkaavilta, toivottelet lapset helvettiin kun eivät ole lapesena sitä saaneet. voi voi mitä epätietoisuus tekee. Jumalan on tuomiot. Muista mökö. Jeesus rakastaa sinuakin, ja tahtoo että pääset vapauteen Hänessä.


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        1.

        Kastepalsta ei ole helluntaipalstan alaosasto.
        OIKEIN. Kastepalsta on yläotsikon KRISTINUSKO alaosasto.

        2.

        On siis väärin että palstalla on helluntailainen sheriffi?
        Miksi se on väärin?

        Jokainen uskontofoorumin sheriffi kuuluu johonkin kirkkokuntaan, uskonnolliseen yhdyskuntaan tai herätysliikkeeseen. Se on luonnollista. Tai jos ei kuulu niin sekin on kannanotto ja ilmaisee että hän ei ehkä pidä nimelliseen seurakuntaan kuulumista tarpeellisena.
        Sheriffi on siis ihminen ja ihmisenä hänellä on omaan persoonalliseen elämään kuuluvia käsityksiä. Toisin ei voi olla. Sefu ei voi olla täysin neutraali ja arvovapaa, kuin jokin robotti joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla että se osaa automaattisesti - esimerkiksi joidenkin sanojen tai sanaryhmien perusteella - poistaa väärät kirjoitukset ilman että toimintaan liittyy minkäänlaista tunnesisältöä.

        MUTTA. Tasapuolinen on mahdollista olla kuulumme sitten mihin liikkeeseen tahansa. On mahdollista pyrkiä siihen että vaikka on käsityksiä ja omia tunteita, niinkuin kuuluukin olla, ne ei kuitenkaan vaikuta oleellisesti kuinka sefuna toimii.

        Tähän asiaan ei yhtään vaikuta mihin kirkkokuntaan kuulutaan.
        Jos palstaa valvoisi luterilainen sefu niin joku helluntailaisen kastenäkemyksen omaava voisi alkaa parkua siitä ihan samoin kuin nyt moni "vanhojen kirkkokuntien" edustaja parkuu kun palstaa valvoo helluntailainen sefu.
        Voi hyvät ihmiset sentään!

        Minulle on ihan yks ja sama mihin sheriffi kuuluu kunhan vaan hoitaa tehtävänsä. Epätäydellisenä ihmisenä häneltä on turha odottaa täydellisyyttä mutta pyrkimystä tasapuolisuuteen ja asiallisuuteen on oikeutettua odottaa.
        En ole seurannut tämän palstan keskusteluja joten en tiedä kuinka hyvin tasapuolisuuden ja asiallisuuden periaate on täällä toiminut.

        3.

        > Muista, että oma uskonnollinen ryhmäsi on nuori ja muut edustavat vanhempaa kristillisyyttä. <
        Ymmärrän pointtisi ja olen itsekin samaa mieltä että kun on nuori herätysliike on ehdottoman tärkeää valvoa ettei sorru lapselliseen ylpeyteen vaan on valmis kunnioittamaan toisia ja oppimaan heiltä oikeissa asioissa. Jos on löytänyt joitain uusia - tai oikeastaan vanhoja, mutta jossain vaiheessa kadonneita - kristillisiä totuuksia ja Jumala on nostanut juuri näitä totuuksia korostamaan, nuo korostukset on silti vaan yksi osa-alue ja asioista itsestään ei saa tehdä Jumalaa. Jos helluntainäkemyksistä tulee helluntailaiselle kristitylle epäjumala se johtaa lahkomielisyyteen ja estää toimimasta kristittynä tasapuolisesti ja toisia kunnioittaen.

        Kommenttisi on siis asiallinen, mutta ei argumenttina pätevä.
        Jos kirkkokunnan, uskonnollisen yhdyskunnan tai herätysliikkeen NUORUUTTA käytetään perusteluna että se on jotenkin vähemmän oikeassa kuin jokin toinen ryhmä, eli että kirkkokunnan ikä itsessään on kristillisen totuudellisuuden ja raamatullisen oikeaoppisuuden kriteeri, silloin ei ehkä nähdä metsää puilta.

        Katolilainen kirkko käytti nimittäin samaa argumenttia Lutheria vastaan. Luther kuitenkin piti lujasti kiinni löytämistään totuuksista ja paikoitellen hänen käyttäytymisensä ja sanavalintansa oli niin jyrkkiä että jos joku helluntailainen käyttäisi täällä sellaisia äänenpainoja niinkuin kyllä käyttääkin häntä ehkä sanottaisiin lahkohengen riivaamaksi?
        Oliko Luther siis lahkohengen riivaama kun lähti taistelemaan vanhaa kirkkokuntaa vastaan ja yltiöpäisesti synnytti jotakin uutta?
        Ei suinkaan. Hän löysi alkuperäisiä raamatullisia totuuksia ja tuli siihen johtopäätökseen että kun niitä totuuksia ei olemassaolevissa kirkkokunnissa noudatettu täytyi lähteä protestilinjalle. En tiedä tarttuiko Lutheriin sitten myöhemmin lahkomielisyyttä ja väärää kiivailua niitä kohtaan jotka ei ajattele asioista samoin kuin hän, kuten tämän päivän nuorilla herätysliikkeillä monta kertaa tapahtuu, että niistä löydetyistä totuuksista tuli puita, joihin tuijottamalla Luther estyi näkemästä metsää ja kuvitteli että vain hänen seuraajat on oikeita kristittyjä, ja että hänen näkemyksensä ja korostuksensa on Jumalan valtakunta kokonaisuudessaan?
        Joka tapauksessa samaa argumenttia jota käytät helluntailiikkeen kyseenalaistamiseen voidaan käyttää jokaisen kirkkokunnan kyseenalaistamiseen koska jokainen on syntyessään ollut uusi.

        * *

        Ainoastaan apostolinen, opetuslapsista ja heidän julistuksesta ja toiminnasta muodostuva seurakunta alkukristillisenä aikana oli ja on täydellisen auktoriteettiaseman omaava seurakunta. Mikään nykyään olemassaolevista kirkkokunnista ei sitä auktoriteettia omaa. Mormoonit tosin väittää että heidän kirkollisuutensa ja papilliset virkansa on suoraa jatkumoa tuolta ajalta, jopa siinä määrin että kirkolla edelleen päämajassaan on kaksitoista johtajaa, joilla on alkuperäisten opetuslasten asema.

        Huomionarvoista on että jopa alkuseurakunnassa - vaikka oli apostolinen, oikea kirkko - oli erimielisyyksiä ja erilaisia painotuksia. Erilaiset painotukset on rikkaus sinänsä ja täydentää Jumalan koko seurakuntaa, mutta jos niistä rakennetaan puolueita joihin kiinnittymällä Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja yhteys estyy, silloin ollaan pielessä.
        Paavalin kirjeet puhuu monissa kohdissa tästä asiasta.

        Olisiko niin mahdotonta nöyrästi kuunnella toisia kirkkokuntia, myöntää että ei itsekään ole täydellinen ja että ehkä toisilla, vaikka ovat joissain asioissa väärässä voi olla jotain sellaista totuuden löytämistä joka meiltä, jotka joissain asioissa myös ollaan väärässä, puuttuu? Näin täydentäisimme toisiamme?

        Yhtä hyvin kuin nuoren kirkkokunnan tulee olla varovainen nuoruutensa tähden, vanhan kirkkokunnan tulee olla varovainen vanhuutensa tähden. Kuten vaarana on tehdä uusista oivalluksista epäjumalia on vaarana tehdä omista vanhoista perinteistä epäjumalia.
        Asioita on arvioitava sekä Raamatun että ristin valossa.
        Kyse ei ole ainoastaan kirkkokunnasta vaan minusta yksilökristittynä. Millaisella mielellä perinteitäni toteutan?
        Mikä on elämäni ja käytännöllisen kristillisen vaellukseni perusta?
        Keskipiste? Päämäärä?

        * *

        Jokaisen seurakunnan tulee siis pyrkiä julistamaan Kristusta ja osoittaa Häntä. Ei kiinnittää seurakuntalaisensa tiettyyn kirkkoon ja sen painotuksiin sinänsä vaan Jeesukseen Kristukseen. Hänessä on totuus, pelastus ja oikea yhteys. Mikään yksittäinen kristillinen kirkkokunta ei omista koko Jumalan valtakuntaa.

        Jossain mielessä - ja sanon tämän hyvin varovaisesti - Lutherin voidaan katsoa edustavan vanhempaa kristillisyyttä kuin silloisen katolisen kirkon, koska hänen löytämänsä totuudet oli paluuta vanhaan ja alkuperäiseen, joka oli kadotettu. Erityisesti armokäsitys ja siltä perustalta nouseva vanhurskauttamisoppi oli Lutherin raamatullinen löytö ja uskon että siinä oli Jumala itse häntä innoittamassa. Kiitos Herralle!
        Samoin - ja sanon tämän vähintään yhtä varovasti, oikeastaan enemmän kysymyksenä kuin toteamuksena - helluntailiikkeen voidaan katsoa edustavan vanhaa, alkuperäistä, apostoliseen alkuseurakuntaan perustuvaa Raamatun kristillisyyttä, koska helluntailiikkeen kautta Jumala on tuonut ikäänkuin uusina löytöinä asioita jotka vanhentuva kristikunta kaavamaisuuksiin ja omiin perinteihinsä juuttuen oli jo kadottamassa. Tällaisia raamatullisia asioita ovat julistus Pyhän Hengen tarpeellisuudesta täyteytenä ja voimana, karismaattisuus eli armolahjat, kielilläpuhuminen?

        Siitähän helluntailiikkeen nimikin tulee. Helluntailaisuus ei siis ole jokin uusi ilmiö vaan alkoi Pyhän Hengen vuodatuksesta helluntaina! Ei ole kysymys ihan uudesta asiasta. Jossain mielessä helluntailaisuus - tai jos ei helluntailaisuus itsessään niin ainakin Pyhällä Hengellä täyttyminen ja karismaattinen julistus - edustaa vanhinta mahdollista kristillisyyttä koska juuri helluntaina seurakuntaan vuodatettiin se voitelu jossa he lähtivät Jumalan valtakuntaa sitten rakentamaan.

        * *

        Niin tai näin. Kaikkien meidän tulisi olla valmiit itsekritiikkiin. Nimenomaan omalla kohdallamme.
        Minun kirkkokuntani ei ole Jumalan valtakunta kokonaisuudessaan vaan on muitakin Jumalan lapsia jotka Jumalan edessä ovat minun veljiäni ja sisariani.
        Millä tavalla otan sen huomioon omassa kristillisyydessäni?

        Olen näissä kommenteissa käyttänyt esimerkkeinä luterilaisuutta ja helluntailaisuutta kun en viitsi ryhtyä kaikkia mahdollisia kirkkokuntia luettelemaan, asia varmasti tulee selväksi näinkin, joten jatkan samalla linjalla:
        Kristittynä tunnustan että helluntaiseurakunnissa - vaikka en kaikista asioista ja kaikista painotuksista aina olekaan heidän kanssa samaa mieltä, eivätkä he minun kanssani - on eläviä kristittyjä. Kiitos Jumalalle pelastuksen lahjasta.
        Kristittynä tunnustan että luterilaisissa seurakunnissa - vaikka en kaikista asioista ja kaikista painotuksista aina olekaan heidän kanssa samaa mieltä, eivätkä he minun kanssani - on eläviä kristittyjä. Kiitos Jumalalle pelastuksen lahjasta.

        Lopuksi tunnustan tässä henkilökohtaisesti että en kuulu helluntailaisiin enkä luterilaisiin. Silti arvostan kumpaakin. En tahdo korostaa omaa kirkkokuntaani koska mielestäni se ei ole yhtään näiden muiden yläpuolella. Ainoastaan Jeesus Kristus on yläpuolella ja Hän on tosi seurakunnan eli maanpäällisen ruumiinsa pää - todellinen Jumalan lasten seurakunta eli yhteys muodostuu kaikista uudestisyntyneistä kuuluvatpa sitten nimellisesti mihin tahansa.

        4.

        KYSYMYS SEFULLE!
        Kun en ole tällä palstalla runsaammin asioinut ja en tämän syntyhistoriaa ja käytäntöä tarkalleen tiedä kysyisin selvyyden vuoksi paria seikkaa.

        Oliko asia niin että palsta syntyi sinun ja/tai muiden helluntailaisten aloituksesta koska helluntaipalsta ylikuormittui helluntailaisten keskinäisistä ja heitä vastaan hyökkäävien kastekeskusteluista joissa pohdittiin nimenomaan vapaidensuuntien ja erityisesti helluntailaisten kastekäsitystä?
        Helluntaipalstan kastekeskustelu siis siirrettiin tänne?

        Jos asia on näin, ehdottaisin että palstan nimeksi annettaisiin "uskovien kaste" tai "aikuiskaste" tai "vapaiden suuntien kaste" tai "anababtismi" erotuksena ns. vanhojen kirkkokuntien kastekeskusteluille, joita voisivat edelleen käydä omien kirkkokuntiensa palstoilla?
        Asiassa on kuitenkin yksi ongelma.
        He katsoisivat sellaisen syrjinnäksi ja vaatisivat omaa kastepalstaa, koska vapaidensuuntien edustajat joka tapauksessa kävisivät heidän kanssa vänkäämässä kasteasiasta heidän palstoillaan. Vai kävisitkö? Onko sellaista tapahtunut ja onko se ollut yhtä laajamittaista ja samalla tavalla asiattomuuksiin menevää kuin vanhojen kirkkokuntien taholta oli helluntailaisten kastenäkemystä kohtaan helluntailaisuuspalstalla?

        Yksi vaihtoehto olisi tuo ehdotettu, että avataan kaksi tai kolme erillistä kastepalstaa. Se tuntuu kuitenkin paitsi lapsellista myös hyödyttömältä. Asia olisi sinänsä ok mutta kun se tuskin muuttaisi mitään. Kun ihmiset kuitenkin näkisi puolin ja toisin asiakseen oikaista toisten vääriä käsityksiä ja kirjoittelisi toistensa palstoilla. Ja tuskin Suomi24 tällaiseen kastekysymyksen pirstaloittamiseen edes lähtisi, luulenpa vaan.

        On olemassa kaksi vaihtoehtoa. Nimitetään tämä palsta virallisesti helluntaipalstan alaosastoksi tai muuten ns. vapaidensuuntien "uskovien kastetta" koskettavaksi. Toinen vaihtoehto on että tämä on ihan yleisesti kasteasioita koskeva palsta jossa kaikki kasteesta kiinnostuneet saa keskustella omista ja/tai toistensa kastekäsityksistä.

        Nyt siis en tiedä kumpaa käytäntöä täällä on noudatettu. Käsittääkseni tämä on ihan kaikille avoin kastepalsta, perustuen siihen että yläotsikkona on pelkästään kristinusko.
        SEFU, onko asia näin ja onko tämä mielestäsi toiminut? Oletko onnistunut mielestäsi valvomaan palstaa kyllin tasapuolisesti? Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti saat nettiyhteytesi pian kuntoon...

        T: äidillinen parta.

        Post Scriptum:
        Eiköhän asia ole niin että yritetään kasvaa aikuisiksi? On olemassa yksi kastepalsta ja siinä käydään kastetta koskevat keskustelut. Pakko on hyväksyä että tulee kritiikkiä ja joskus asiattomiakin kommentteja niiltä jotka edustaa erilaista näkemystä kuin oma. Se pitää kaikkien vaan hyväksyä että näin on.
        Pyritään kuitenkin ASIALLISEEN käyttäytymiseen.
        Siis esimerkiksi jos kaksi luterilaista keskenään keskustelee jostakin kasteasiastaan ei liene sopivaa että kymmenen helluntailaista siihen ryntää toitottamaan omaa näkemystä? Jos luterilaiset on (siis helluntailaisen mielestä) näkemyksissään väärässä ja hänellä on jotakin asiallista kommentoitavaa heille, ok, pyrkiköön kirjoittamaan kommenttinsa asiallisessa sävyssä - eihän luterilaisten ole siihen pakko vastata vaan voivat käydä omaa keskusteluaan ihan rauhassa jos tykkäävät!
        Peräänkuulutan siis maltillisuutta ja suvaitsevuutta. Suvaitsevuudella tarkoitan sitäkin että on oltava valmis suvaitsemaan kritiikki ja arvostelu, eri mieltä kun ollaan - sekin on tavallaan kristityn velvollisuus että tahtoo veljiä ja sisaria oikaista ja rakentaa, kun asenne vaan on oikea ja tapahtuu rakkauteen pyrkien!

        Kyllästytät ihmiset pitkillä puheillasi. Kuka on antanut sinulle oikeuden ryhtyä opettamaan täällä muita keskustelijoita? Jokainen kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja vastaa itse kirjoituksistaan.

        Totta kai jokainen seriffi kuulu johonkin uskonnolliseen ryhmään. Mutta kun helluntailaiset ovat tunnettuja kiihkomielisestä suhtautumisestaan kastekysymykseen, on emämunaus valita tällaiselle palstalle helluntailainen seriffi. En kannata myöskään palstalle luterilaista seriffiä, koska luterilaiset ovat kiistan tärkein vastapuoli. Johonkin neutraaliin ryhmään kuuluva voisi olla hyvä, mutta sellaista lienee vaikea löytää, koska kastekysymuys tuskin jättää ketään kristittyä kylmäksi.

        En kommentoi mietelmiäsi nuorista ja vanhoista kirkoista, vaan jätän ne omaan arvoonsa. Tämän verran kuitenkin sanon. Nuoren kirkon tai herätysliikkeen on hyvä kuitenin muistaa, samoin kuin nuoren ihmisenkin, että vanhoilla voi olla paljon sellaisia tietoja, joita nuorilla ei ole - ja aivan toisenlainen yhteys traditioon. Minulle kirkon ikä on hyvin tärkeä ja olennainen asia, mitä vanhempi kirkko, sitä vanhempi traditio ja sitä oikeauskoisempi kirkko.


      • Mökö
        hansutuulia kirjoitti:

        suosittelen myös ihan samaa sinulle. Peiliin katsominen tekee välillä hyvää, omat tekstisi eivät näytä kovin rakkaudellisilta, vaan uhkaavilta, toivottelet lapset helvettiin kun eivät ole lapesena sitä saaneet. voi voi mitä epätietoisuus tekee. Jumalan on tuomiot. Muista mökö. Jeesus rakastaa sinuakin, ja tahtoo että pääset vapauteen Hänessä.

        vaan kirjoitustavasta. Helluntaiuskostakin voidaan kirjoittaa asiallisesti. Sinun kirjoituksesi ovat täynnä siunailuja ja amen-huudahteluja ja "Jeesus rakastaa sinua"-lirkuttelua yms asiatyyliin kuulumatonta.

        En minä päätä, kuka taivaaseen pääsee. Selostin vain vanhaa kirkollista opetusta kasteesta. Kyllä muillakin kuin helluntailaisilla on oikeus kertoa, mikä on kasteen vaikutus heidän uskonsa mukaan ja millaiset seuraukset heidän käsityksensä mukaan koituvat kasteen laiminlyömisestä.

        Itse olet koko ajan syöttämässä omaa uskontoasi muille. Kunnioita ensin itse toisten vakaumusta ja kuuntele, mitä heillä on saanottavanaan.


      • hansutuulia
        Mökö kirjoitti:

        vaan kirjoitustavasta. Helluntaiuskostakin voidaan kirjoittaa asiallisesti. Sinun kirjoituksesi ovat täynnä siunailuja ja amen-huudahteluja ja "Jeesus rakastaa sinua"-lirkuttelua yms asiatyyliin kuulumatonta.

        En minä päätä, kuka taivaaseen pääsee. Selostin vain vanhaa kirkollista opetusta kasteesta. Kyllä muillakin kuin helluntailaisilla on oikeus kertoa, mikä on kasteen vaikutus heidän uskonsa mukaan ja millaiset seuraukset heidän käsityksensä mukaan koituvat kasteen laiminlyömisestä.

        Itse olet koko ajan syöttämässä omaa uskontoasi muille. Kunnioita ensin itse toisten vakaumusta ja kuuntele, mitä heillä on saanottavanaan.

        sinulle, tee sinäkin sitten samalla lailla, kunnioita mitä muutkin kirjoittavat. Amen.


      • Mökö
        hansutuulia kirjoitti:

        sinulle, tee sinäkin sitten samalla lailla, kunnioita mitä muutkin kirjoittavat. Amen.

        Opettele kirjoittamaan asiatyyliä ilman amenia. Ei tämä ole mikään herätyskokous!


      • m.b.
        Mökö kirjoitti:

        Kyllästytät ihmiset pitkillä puheillasi. Kuka on antanut sinulle oikeuden ryhtyä opettamaan täällä muita keskustelijoita? Jokainen kirjoittaa, mitä kirjoittaa ja vastaa itse kirjoituksistaan.

        Totta kai jokainen seriffi kuulu johonkin uskonnolliseen ryhmään. Mutta kun helluntailaiset ovat tunnettuja kiihkomielisestä suhtautumisestaan kastekysymykseen, on emämunaus valita tällaiselle palstalle helluntailainen seriffi. En kannata myöskään palstalle luterilaista seriffiä, koska luterilaiset ovat kiistan tärkein vastapuoli. Johonkin neutraaliin ryhmään kuuluva voisi olla hyvä, mutta sellaista lienee vaikea löytää, koska kastekysymuys tuskin jättää ketään kristittyä kylmäksi.

        En kommentoi mietelmiäsi nuorista ja vanhoista kirkoista, vaan jätän ne omaan arvoonsa. Tämän verran kuitenkin sanon. Nuoren kirkon tai herätysliikkeen on hyvä kuitenin muistaa, samoin kuin nuoren ihmisenkin, että vanhoilla voi olla paljon sellaisia tietoja, joita nuorilla ei ole - ja aivan toisenlainen yhteys traditioon. Minulle kirkon ikä on hyvin tärkeä ja olennainen asia, mitä vanhempi kirkko, sitä vanhempi traditio ja sitä oikeauskoisempi kirkko.

        siitä kuinka tulis keskustella ja millä asenteella kirjoitetaan perustuvat minun mielipiteisiin ja näkemyksiin jotka minulla on täysi oikeus esittää. En huuda niitä ylhäältäpäin joinain käskyinä vaan mieluummin ehdotuksina. Usein käytän lauseiden perässä kysymysmerkkiä koska haluan että jokainen omakohtaisesti pohtisi esittämääni asiaa ennenkuin lähtee siihen ennakkonäkemyksistään käsin ottamaan kantaa.
        Jos kirjoituksissani paikoitellen on jotenkin käskevä sävy tai sellainen tuntuma että yritän olla jotenkin tietävämpi kuin muut niin anna se anteeksi tälläiselle nuorelle kirjoittajalle joka ei aina osaa muotoilla lauseitaan oikein. Haluan vaan jakaa sitä mitä olen oppinut ja olen kyllä valmis tarkistamaan omia käsityksiä.

        Kolme vuotta uskontofoorumin keskusteluja seuranneena minulle on tullut sellainen tuntuma ettei ole yhtään pahitteeksi aika ajoin meitä itsekutakin muistuttaa olemaan ristin juurella oman sisimmän kanssa, että Herra saisi asenteellisuuttamme meille paljastaa ja tulla yhä rakkaammaksi niin että Hänestä käsin opimme asioita katsomaan.
        Vaikka kuinka hyvin tunnettaisiin Raamattua niin ei me sitä kuitenkaan tunneta jos ei tunneta Jeesusta joka on ilmoituksen tosi sisältö.

        * *

        Totta kai jokainen kirjoittaa mitä kirjoittaa ja vastaa itse kirjoituksistaan. Siinä koko homman juju onkin. Usein nimittäin laitetaan se vastuu toisten niskoille. Jos luterilaisena/helluntailaisena esitän yliampuvaa ja suorastaan loukkaavaa tekstiä se on sen helluntailaisen/luterilaisen vika joka ensin esitti sellaista tekstiä. Ensimmäinen kommenttini tässä keskustelussa lähti liikkeelle nimenomaan kritiikistä tuollaista asetelmaa kohtaan. Jos kristittynä vetoan käyttäytymisessäni siihen että "maksan vaan potut pottuina" ja "annan heidän niellä omaa lääkettään" mitä se kertoo Raamatun tuntemuksestani?

        Vaikka et osaisi pätkääkään alkukieliä Pyhä Henki voi sinua johtaa Raamatun sisällisen ilmoituksen ymmärtämiseen kun tahdot Jeesusta koko sydämestä rakastaa.
        Katolinen kirkko aikoinaan suoritti toimituksensa latinaksi ja Raamattu kiellettiin kääntämästä kansankielelle koska "ei ne sitä kuitenkaan olisi ymmärtäneet, eivät ainakaan oikein". Tällä tavalla kirkko saattoi vetää omia tulkintojaan ja muodostuneista perinteistä tehtiin auktoriteetti yli yksinkertaisen Sanan ilmoituksen.
        Kun jokin valdolaisliike (esimerkkinä) alkoi salaa kääntää Raamattua kansan kielelle heitä vainottiin ja oikeaoppinen kirkko poltti kokonaisia kyliä saadakseen omakohtaisen ja vilpittömän uskon kitkettyä ihmisistä.

        En tiedä mistä asiasta olet katkeroitunut ja tiedätkö välttämättä itsekään. Uskalla mennä niiden asioiden kanssa Jeesuksen eteen äläkä jää siihen kiinni että minä tässä nuorempana ja kokemattomampana yritän sinua neuvoa. Voin olla oikeassa tai väärässä. Jobin opettajista juuri se nuorin oli ainoa jonka Jumala hyväksyi ja joskus on syytä nöyrtyä ottamaan opetusta nuoremmiltakin. Mitä vanhempi ja kokeneempi kristillisissä asioissa on sen enemmän pitäisi olla varaa ja kypsyyttä sietää kokemattomampia. Vielä tuohon Jobiin. Ei niiden vanhempienkaan opettajien tekstissä sinänsä vikaa ollut ja hienoa opetusta sieltä löytyy paljonkin jonka Jumala on meille Raamattuun tallettanut, mutta se mihin Jumala sormensa painoi oli Jobin opettajien asenne ja mielenlaatu?

        * *

        Kirjoituksesi loppuosasta olen kyllä paljolti samaa mieltä. On typeryyttä ohittaa traditiot ylimielisesti johonkin uusiin näkyihin vedoten.
        On syytä kuitenkin muistaa mitä sanoin: yhtä hyvin kuin uudelleen löydetystä, kadoksissa olleesta totuudesta voi tulla epäjumala joka johtaa väheksymään tradioita kokonaisuudessaan, samoin voivat perinteet tulla epäjumaliksi jolloin traditio muodostuu itseisarvoksi eikä kyetä terveen kriittisesti arvioimaan sen paremmin omaa perintöä kuin myöskään niitä uusia oivalluksia joita tämän päivän kristikunnassa nousee. Silloin kaikki vanha on itsessään hyvää jo pelkästään ikänsä perusteella ja kaikki uusi itsessään pahaa jo pelkästään siksi että on uutta - harva kristitty tietoisesti ajattelee näin mutta tämä on se tunteellinen asenne millä tavalla monet "vanhojen kirkkokuntien" edustajat kristilliseen kenttään suhtautuu ja mistä käsin asioita kommentoivat.
        Siinä voi moni ihan olennainenkin seikka jäädä sitten havaitsematta.

        Kaikkea hyvää sinulle.


      • m.b.
        m.b. kirjoitti:

        siitä kuinka tulis keskustella ja millä asenteella kirjoitetaan perustuvat minun mielipiteisiin ja näkemyksiin jotka minulla on täysi oikeus esittää. En huuda niitä ylhäältäpäin joinain käskyinä vaan mieluummin ehdotuksina. Usein käytän lauseiden perässä kysymysmerkkiä koska haluan että jokainen omakohtaisesti pohtisi esittämääni asiaa ennenkuin lähtee siihen ennakkonäkemyksistään käsin ottamaan kantaa.
        Jos kirjoituksissani paikoitellen on jotenkin käskevä sävy tai sellainen tuntuma että yritän olla jotenkin tietävämpi kuin muut niin anna se anteeksi tälläiselle nuorelle kirjoittajalle joka ei aina osaa muotoilla lauseitaan oikein. Haluan vaan jakaa sitä mitä olen oppinut ja olen kyllä valmis tarkistamaan omia käsityksiä.

        Kolme vuotta uskontofoorumin keskusteluja seuranneena minulle on tullut sellainen tuntuma ettei ole yhtään pahitteeksi aika ajoin meitä itsekutakin muistuttaa olemaan ristin juurella oman sisimmän kanssa, että Herra saisi asenteellisuuttamme meille paljastaa ja tulla yhä rakkaammaksi niin että Hänestä käsin opimme asioita katsomaan.
        Vaikka kuinka hyvin tunnettaisiin Raamattua niin ei me sitä kuitenkaan tunneta jos ei tunneta Jeesusta joka on ilmoituksen tosi sisältö.

        * *

        Totta kai jokainen kirjoittaa mitä kirjoittaa ja vastaa itse kirjoituksistaan. Siinä koko homman juju onkin. Usein nimittäin laitetaan se vastuu toisten niskoille. Jos luterilaisena/helluntailaisena esitän yliampuvaa ja suorastaan loukkaavaa tekstiä se on sen helluntailaisen/luterilaisen vika joka ensin esitti sellaista tekstiä. Ensimmäinen kommenttini tässä keskustelussa lähti liikkeelle nimenomaan kritiikistä tuollaista asetelmaa kohtaan. Jos kristittynä vetoan käyttäytymisessäni siihen että "maksan vaan potut pottuina" ja "annan heidän niellä omaa lääkettään" mitä se kertoo Raamatun tuntemuksestani?

        Vaikka et osaisi pätkääkään alkukieliä Pyhä Henki voi sinua johtaa Raamatun sisällisen ilmoituksen ymmärtämiseen kun tahdot Jeesusta koko sydämestä rakastaa.
        Katolinen kirkko aikoinaan suoritti toimituksensa latinaksi ja Raamattu kiellettiin kääntämästä kansankielelle koska "ei ne sitä kuitenkaan olisi ymmärtäneet, eivät ainakaan oikein". Tällä tavalla kirkko saattoi vetää omia tulkintojaan ja muodostuneista perinteistä tehtiin auktoriteetti yli yksinkertaisen Sanan ilmoituksen.
        Kun jokin valdolaisliike (esimerkkinä) alkoi salaa kääntää Raamattua kansan kielelle heitä vainottiin ja oikeaoppinen kirkko poltti kokonaisia kyliä saadakseen omakohtaisen ja vilpittömän uskon kitkettyä ihmisistä.

        En tiedä mistä asiasta olet katkeroitunut ja tiedätkö välttämättä itsekään. Uskalla mennä niiden asioiden kanssa Jeesuksen eteen äläkä jää siihen kiinni että minä tässä nuorempana ja kokemattomampana yritän sinua neuvoa. Voin olla oikeassa tai väärässä. Jobin opettajista juuri se nuorin oli ainoa jonka Jumala hyväksyi ja joskus on syytä nöyrtyä ottamaan opetusta nuoremmiltakin. Mitä vanhempi ja kokeneempi kristillisissä asioissa on sen enemmän pitäisi olla varaa ja kypsyyttä sietää kokemattomampia. Vielä tuohon Jobiin. Ei niiden vanhempienkaan opettajien tekstissä sinänsä vikaa ollut ja hienoa opetusta sieltä löytyy paljonkin jonka Jumala on meille Raamattuun tallettanut, mutta se mihin Jumala sormensa painoi oli Jobin opettajien asenne ja mielenlaatu?

        * *

        Kirjoituksesi loppuosasta olen kyllä paljolti samaa mieltä. On typeryyttä ohittaa traditiot ylimielisesti johonkin uusiin näkyihin vedoten.
        On syytä kuitenkin muistaa mitä sanoin: yhtä hyvin kuin uudelleen löydetystä, kadoksissa olleesta totuudesta voi tulla epäjumala joka johtaa väheksymään tradioita kokonaisuudessaan, samoin voivat perinteet tulla epäjumaliksi jolloin traditio muodostuu itseisarvoksi eikä kyetä terveen kriittisesti arvioimaan sen paremmin omaa perintöä kuin myöskään niitä uusia oivalluksia joita tämän päivän kristikunnassa nousee. Silloin kaikki vanha on itsessään hyvää jo pelkästään ikänsä perusteella ja kaikki uusi itsessään pahaa jo pelkästään siksi että on uutta - harva kristitty tietoisesti ajattelee näin mutta tämä on se tunteellinen asenne millä tavalla monet "vanhojen kirkkokuntien" edustajat kristilliseen kenttään suhtautuu ja mistä käsin asioita kommentoivat.
        Siinä voi moni ihan olennainenkin seikka jäädä sitten havaitsematta.

        Kaikkea hyvää sinulle.

        Kirjoitat minulle:
        > Kuka on antanut sinulle oikeuden ryhtyä opettamaan täällä muita keskustelijoita? <
        Sitten Hansutuulialle:
        > Opettele kirjoittamaan asiatyyliä ilman amenia. Ei tämä ole mikään herätyskokous! <

        Olisin kyllä iloinen jos tämä saisi olla vähän herätyskokouskin. Vai onko joku meistä täällä niin valmis kristitty ettei mitään heräämistä enää tarvita.

        "Jeesus rakastaa sinua"-lirkuttelua ja muuta asiaan kuulumatonta?
        Jos Jeesus on sinulle rakas - ei jonakin ideana tai ajatusrakennelmana vaan henkilökohtaisena Vapahtajana - kuinka voit lausua jotain tuollaista?
        Ihan oikeasti melkein itken!

        Itsekin pidän enemmän asiatyylisestä ja ihan olennaisiin seikkoihin keskittyvästä keskustelusta, vaikka en siihen läheskään aina kykene kun tyylini on tällaistä rönsyilevää, mutta silti - kun joku puhuu Jeesuksen rakkaudesta niin ei toki se ole mitään lirkuttelua. Ja vaikka se sille ihmiselle olisikin jotain lirkuttelua ja ihan vaan pelkkä puhetapa, helluntailaista tapakulttuuria tai jotain, niin kyllä nuo sanat ainakin minulle aina osoittaa sitä keskeisintä ja tärkeintä minkä ympärillä tässä liikutaan. Aina sydämeni iloisesti sykähtää kun joku Jeesuksen rakkaudesta mainitsee.
        Sanoin jo sanottavani ja ajattelin etten enää jatka, mutta laitan kuitenkin lisäyksenä nyt tämän...

        Nimenomaan Jeesuksen rakkaus ja evankeliumin sisällinen tunteminen on ainoa perusta miltä voimme kasvaa toisiamme kunnioittamaan ja ymmärtämään eri tavalla ajattelevina kristittyinä. Vuosien teologiset koulutukset eivät auta mitään jos sydämen avoimuus Kristusta ja Hänessä olevaa armoa, nimenomaan vaikuttavaa ja muuttavaa armoa kohtaan puuttuu. Yhteys Jumalaan ei ole jokin kaavakuva - se on elävää ja dynaamista, ja kun se tosissaan otetaan jokainen kristitty joutuu kyllä parannuksen paikalle tämän tästä.

        Ihan ystävällisesti tahdoin nämä asiat sanoa. Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle, Mökö.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        Sheriffin vastausta odotellessa sanon oman käsitykseni että kun yläotsikko on KRISTINUSKO ja alaotsikko KASTE niin kyllä se on sekä luterilaisten että helluntailaisten ja kaikkien kasteasiasta kiinnostuneiden käytössä.

        Jos haluaa käydä ihan vaan luterilaisia kasteasioita koskevaa keskustelua niin ehkä on hyvä käydä sitä luterilaisten palstalla? En tiedä millä tavalla se onnistuu kun en ole siellä vieraillut katsomassa. Tosin nimimerkki Mökö antaa ymmärtää että asiassa on ollut ongelmia eli vapaidensuuntien uskovat on suurin määrin olleet siellä sohlaamassa ja puuttuneet lähes tulkoon jokaiseen luterilaisten keskinäiseenkin kastekeskusteluun?

        Onko sinulla Alpo asiasta kokemusta, onko se tuolla tavalla?

        Käsittääkseni aloite kastepalstan avaamisesta tuli helluntailaisten puolelta ja en tiedä kuinka aktiivinen helluntailaisten sefu siinä oli? Muistaakseni syynä (ainakin osittain) oli just se kun ei-helluntailaiset jatkuvasti aloitti helluntaipalstalla vänkäämistä tästä asiasta ja sama ralli pyöri kuukaudesta toiseen. Sitten sefu ilmoitti että nyt on avattu kastepalsta ihan niitä keskusteluja varten ja kastetta koskevat aloitukset tullaan tästä lähtien siirtämään sinne. Kun joku erehtyi vielä laittamaan kastealoituksen helluntaipalstalle niin sefu siirsi sen oitis tänne. Näin saatiin asiaan jotain tolkkua.

        Mitä mieltä itse henkilökohtaisesti olet ajatuksesta yksi usko - yksi Herra - yksi kaste?
        Voisitko käydä lukemassa mamabeardin kirjoituksen joka on linkkinä kommentissa Mökölle tuossa vähän ylempänä - "Omalla nimellä kirjoittamisesta". Onko kirjoituksessa OtaSeMikäTässäRakentavaa esittämäni ajatukset mielestäsi jotenkin kerettiläisiä tai muuten epäraamatullisia ja vääränlaiseen opittomuuteen johtavia?

        Onko mielestäsi mahdollista (ja toivottavaa? vai vähemmän toivottavaa?) että erilaisen kastenäkemyksen omaavat, esimerkiksi luterilaiset ja helluntailaiset jotka erilaisista näkemyksistään huolimatta tunnustavat yhteisenä tosiasiana että Jeesus on lihaan tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja, olisivat käytännössä toistensa kanssa tekemisissä toisiaan siunaten yhteisen uskon merkeissä?

        Mahdotonta? Mahdollista? Toivottavaa? Ei toivottavaa?
        Miksi ei tai miksi kyllä?

        "Seriffin ..."
        Niin minäkin olen ymmärtänyt, että pitäisi olla oikeus asiasta kesustella, mutta käytäntä on ollut aika henkilökohtaisuuksiin menevää. On myös niin, että raamattuperusteet on lyöty lättänäksi. Kasteesta on tullut pelkästään tunnustustoimi. Raamatun mukaan asia ei ole pelkästään niin. Käsitän nyt niin, että helluntalaisten kasteperusteet ovat aivan erit kuin luterilaisten. Luterilaiset lähtevät perisyntikäsitteestä, jonka helluntalaiset tyrmäävät totaalisesti. Tilanne ajatuu väistämättä Baabelin tornin kielten sekaannukseen, kun tornin piirrustuksia ei lueta samalla tavalla.

        "Mitä mieltä itse ..."

        Raamatussa on tuotu esia jostiin sillä tavalla esiin. Ymmärrän, että määrällisesti, että laadullisesti asia on niin, ihminen turmeluksessaan saa aikaan monia uskoja, monia herroja ja monia kasteita. Jumala tiettävästi pitää kiinni omasta ilmoittamastaan Sanasta asian suhteen. Opetus, usko ja kaste kuuluvat toistesa yhteyteen, mutta kun niitä aletaan ittoittelemaan kuin yhtä selkärangan nikamaa pois paikoiltaan, niin eipä se jätkä sen jälkeen voi hyvin. Sama kaste Egyttille ja Juudan kasalle - lopputulos eri. Silti Iraelin kansasta luvattuun maahan pääsi vain kaksi. Tässä on esikuvaa kerrakseen. Vakaava paikka kun Pyhä Henki saa olla opettajana.

        Tietysti perinne ei ole oikea kaste, ei myöskään uskolle ja tunnustustoimelle tehty kaste ole oikea. Kasteen ymmärtämisessä tulee lähteä Sanan lupausten mukaisesta ymmärtämisestä. Sanon siitä, että on oikea lapsikaste, mutta voidaan hylätä usko. Voi olla oikea aikuiskaste, varsinkin, kun se on ainut ja uskoa Kristukseen ei ole hylätty.

        "Onko mielestäsi mahdollista ..."

        Jumala tuntee sydämet ja osaa erotella munaskuut. Se tietys ti on selvää, että usko ja epäusko on eri kategorioissa. Mikä tässä nyt sitten on sitä kevytä rakennetta, joka palaa, mutta itse pelastuu kuin tulen lävitse. On tietysti myös muistettava viisi viisasta ja viisi tyhmää neitsyttä. Kyllä oikea usko tarvitaan ja sitä lajia on vain yksi. Kukaan ei sano, että "Sinä joudut tuomittavaksi", vaan jokainen on velvollinen kutsumaan toistansa parannukseen ja tuomaan Kristusta esiin ainoana vanhurskautena, pyhyytenä ja lunastuksena Jumalan edessä.


      • Mökö
        m.b. kirjoitti:

        Kirjoitat minulle:
        > Kuka on antanut sinulle oikeuden ryhtyä opettamaan täällä muita keskustelijoita? <
        Sitten Hansutuulialle:
        > Opettele kirjoittamaan asiatyyliä ilman amenia. Ei tämä ole mikään herätyskokous! <

        Olisin kyllä iloinen jos tämä saisi olla vähän herätyskokouskin. Vai onko joku meistä täällä niin valmis kristitty ettei mitään heräämistä enää tarvita.

        "Jeesus rakastaa sinua"-lirkuttelua ja muuta asiaan kuulumatonta?
        Jos Jeesus on sinulle rakas - ei jonakin ideana tai ajatusrakennelmana vaan henkilökohtaisena Vapahtajana - kuinka voit lausua jotain tuollaista?
        Ihan oikeasti melkein itken!

        Itsekin pidän enemmän asiatyylisestä ja ihan olennaisiin seikkoihin keskittyvästä keskustelusta, vaikka en siihen läheskään aina kykene kun tyylini on tällaistä rönsyilevää, mutta silti - kun joku puhuu Jeesuksen rakkaudesta niin ei toki se ole mitään lirkuttelua. Ja vaikka se sille ihmiselle olisikin jotain lirkuttelua ja ihan vaan pelkkä puhetapa, helluntailaista tapakulttuuria tai jotain, niin kyllä nuo sanat ainakin minulle aina osoittaa sitä keskeisintä ja tärkeintä minkä ympärillä tässä liikutaan. Aina sydämeni iloisesti sykähtää kun joku Jeesuksen rakkaudesta mainitsee.
        Sanoin jo sanottavani ja ajattelin etten enää jatka, mutta laitan kuitenkin lisäyksenä nyt tämän...

        Nimenomaan Jeesuksen rakkaus ja evankeliumin sisällinen tunteminen on ainoa perusta miltä voimme kasvaa toisiamme kunnioittamaan ja ymmärtämään eri tavalla ajattelevina kristittyinä. Vuosien teologiset koulutukset eivät auta mitään jos sydämen avoimuus Kristusta ja Hänessä olevaa armoa, nimenomaan vaikuttavaa ja muuttavaa armoa kohtaan puuttuu. Yhteys Jumalaan ei ole jokin kaavakuva - se on elävää ja dynaamista, ja kun se tosissaan otetaan jokainen kristitty joutuu kyllä parannuksen paikalle tämän tästä.

        Ihan ystävällisesti tahdoin nämä asiat sanoa. Siunausta ja kaikkea hyvää sinulle, Mökö.

        Tarkoitus oli keskustella asioista asiallisesti, eikä pitää amerikkalaistyylistä herätyskokousta. En tosiaankaan tykkää mistään Jeesustelusta, vaan otan asiat asioina. Kyllä te herätyskristityt olette kummaa sakkia. Ilmeisesti olen nyt väärässä seurassa. Pitäkää palstanne! Hyvästi!


      • RitariOlevainen
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Mökö ehdotti kaste-palstan jakamisesta eri leireihin, sillä mitään valmista ei näy tulevan. Teillä tietysti on kastekäsitteissä henkikaste ja upotuskasteen tunnustustoimi. Kirkkojen käsitys on tietysti se, että kasteeseen liittyy koko Kolmiyhteys.
        Kannatatko kastekeskustelun jakoa kahdeksi eri palstaksi lähinnä näkemysten pohjalta?

        Elikkä,en kannata,täällä tekin kirkon harhaan johtamat voitte päästä totuuden tuntoon ,nimenomaan kastekäytännön tasolla.
        Vaikka kuinka kauniisti osaisit selittää ja kuvailla lapsen asemaa,ei sitä lapsikastetta kuitenkaan Raamatusta löydy,muutoin kuin manipuloimalla Sanaa mieleisekseen,ja filosofoimalla Esko Kallion tapaan!


      • RitariOlevainen
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Olen luterilainen, mutta mistä minä esimerkiksi nyt tiedän, että tämä palsta ei ole luterilaisten käytössä, sillä palstan otsikointi on niin yleinen ja kaiken kattava, että se kutsuu helmoihinsa kaikki kynnelle kykenevät.

        Tulee sellainen tuntuma, että kukaan ei tiedä. Siispä tietääkö seriffikään?

        Palsta on nimensä mukaan KASTEESTA kiinnostuneiden keskustelu palsta,siis kaikki "kynnelle kykenevät" voivat ilmaista täällä kantansa kasteesta.
        Ei suinkaan vaan tullut "valtiokirkollista" pakkokastetta luotaava ajatus,että vain ja ainoastaan,vuosisatoja pimennossa pidetty totuus kasteesta,joka alkaa saada valoa lapsikasteen harhaan, saisi jatkua lapsikasteen puolesta?


      • Alpo Ahola
        RitariOlevainen kirjoitti:

        Elikkä,en kannata,täällä tekin kirkon harhaan johtamat voitte päästä totuuden tuntoon ,nimenomaan kastekäytännön tasolla.
        Vaikka kuinka kauniisti osaisit selittää ja kuvailla lapsen asemaa,ei sitä lapsikastetta kuitenkaan Raamatusta löydy,muutoin kuin manipuloimalla Sanaa mieleisekseen,ja filosofoimalla Esko Kallion tapaan!

        Hyvä on, pidä omasi. Kuitenkin omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta alttarille. Sen saivat kokea Aaronin pojat.


      • m.b.
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Hyvä on, pidä omasi. Kuitenkin omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta alttarille. Sen saivat kokea Aaronin pojat.

        Kyllä. Omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta alttarille!
        Meidän mielipiteemme totuudesta ei kuitenkaan ole totuus itsessään. Tuon ihan saman lauseen voi helluntailainen heittää luterilaisten suuntaan:
        "Teot eivät vanhurskauta. Omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta. Sen saivat kokea Aaronin pojat."

        So?
        Lapsen vieminen kasteelle ja opetus että hän tämän teon perusteella vanhurskautuu, on vierasta tulta.
        Vai mitä mieltä olet sellaisesta julistuksesta kun pappi hautajaispuheessa saarnaa kuulijoille että vainaja on taivaskelpoinen kun hänet on lapsena kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan, ja että tämän perusteella kaikki kastetut ja kirkkoon kuuluvat kirkon jäsenet saa odottaa iloista jälleennäkemistä taivaassa.

        Näitä asioita ei ratkaista sillä että puolin ja toisin äyskitään:
        HYVÄ ON, PIDÄ OMASI - SE ON JOKA TAPAUKSESSA VIERASTA TULTA.
        Ja toivotellaan toiselle kristitylle tuomiota?

        Asiat on vakavia ja jos mielestämme toinen on perin juurin väärässä siitä tulee kyllä varoitella. Mutta kumpaa enemmän haluamme, että se toinen rakentuisi vai että oma kantamme voittaa? Tarkoitan että mikä on motiivimme ja missä hengessä toimitaan: Jos sydämessä on Kristuksen rakkaus joka Jumalan lapset yhdistää ja sen pohjalta aito huoli veljistä ja sisarista että hekin oikean tien löytäisivät, niin toki tämä huoli tulee näkyviin meidän käyttäytymisessä. Tolkuton kiivailu ja yksioikoinen leimaaminen ei ketään rakenna eikä koidu Jumalan valtakunnalle miksikään voitoksi.

        Huomaan just että oot eilen mulle vastannut. No niin.
        > Jumala tiettävästi pitää kiinni omasta ilmoittamastaan Sanasta asian suhteen. <
        Varmasti pitää. Mutta kun me tulkitaan uskovina sitä sanaa eri tavalla. Ja kumpikin on mielestään oikean opetuksen saanut ja Jumalan totuudessa kiinni. Onko mitään mahdollisuutta meillä harrastaa yhteyttä keskenämme jos kumpikin pitää kiinni erilaisista tulkinnoistaan?

        Tätä minä olen tässä keskustelussa nyt kysellyt enkä puuttunut kastekäsitykseen sinänsä. Kasteesta varsinaisesti olen keskustellut toisissa yhteyksissä ja niin olet sinä ja muutkin ja monet tekee sitä jatkuvasti tälläkin palstalla. Salli minun nyt siis kysyä voidaanko me oma asenteellisuutemme ja lihallinen jääräpäisyys aina piilottaa sen alle että totuuden sanaa tässä vaan julistetaan?

        Voiko Jumalan valtakuntaa ja Kristuksen ruumista rakentaa totuudessa silloinkin kun on eri mieltä näin tärkeissä kysymyksissä? Mielestäni voi, kun on valmis nöyrtymään ristin juurelle ja antaa Jumalan sanan leikata niiden oppinäkemysten läpi sielun syvyyksiin saakka, paljastaen millainen ihminen minä oikein olen ja kuinka paljon armoa tarvitsen!

        Siis. Onko Raamatussa mitään sellaisia opetuksia joiden nojalla voimme ymmärtää että mekin voidaan, eri tavalla asioita ajattelevina, löytää sellainen Kristuksen totuus jossa kiinnitytään toisiimme yhden ruumiin jäseninä? Ja että voidaan toisiamme kunnioittaa yhdessä rukoillen että usko Jeesukseen saisi tämän maan ja kansakunnan vallata? Onko meidän mahdollista yhdessä itkeä ja pyytää toisillemme valoa?
        Tätä olen kysellyt.

        Kirjoituksesi loppu on lupaava:
        > jokainen on velvollinen kutsumaan toistansa parannukseen ja tuomaan Kristusta esiin ainoana vanhurskautena, pyhyytenä ja lunastuksena Jumalan edessä. <
        Siihen sanon AMEN.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        Kyllä. Omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta alttarille!
        Meidän mielipiteemme totuudesta ei kuitenkaan ole totuus itsessään. Tuon ihan saman lauseen voi helluntailainen heittää luterilaisten suuntaan:
        "Teot eivät vanhurskauta. Omat ratkaisut vanhurskauttamisessa on vierasta tulta. Sen saivat kokea Aaronin pojat."

        So?
        Lapsen vieminen kasteelle ja opetus että hän tämän teon perusteella vanhurskautuu, on vierasta tulta.
        Vai mitä mieltä olet sellaisesta julistuksesta kun pappi hautajaispuheessa saarnaa kuulijoille että vainaja on taivaskelpoinen kun hänet on lapsena kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan, ja että tämän perusteella kaikki kastetut ja kirkkoon kuuluvat kirkon jäsenet saa odottaa iloista jälleennäkemistä taivaassa.

        Näitä asioita ei ratkaista sillä että puolin ja toisin äyskitään:
        HYVÄ ON, PIDÄ OMASI - SE ON JOKA TAPAUKSESSA VIERASTA TULTA.
        Ja toivotellaan toiselle kristitylle tuomiota?

        Asiat on vakavia ja jos mielestämme toinen on perin juurin väärässä siitä tulee kyllä varoitella. Mutta kumpaa enemmän haluamme, että se toinen rakentuisi vai että oma kantamme voittaa? Tarkoitan että mikä on motiivimme ja missä hengessä toimitaan: Jos sydämessä on Kristuksen rakkaus joka Jumalan lapset yhdistää ja sen pohjalta aito huoli veljistä ja sisarista että hekin oikean tien löytäisivät, niin toki tämä huoli tulee näkyviin meidän käyttäytymisessä. Tolkuton kiivailu ja yksioikoinen leimaaminen ei ketään rakenna eikä koidu Jumalan valtakunnalle miksikään voitoksi.

        Huomaan just että oot eilen mulle vastannut. No niin.
        > Jumala tiettävästi pitää kiinni omasta ilmoittamastaan Sanasta asian suhteen. <
        Varmasti pitää. Mutta kun me tulkitaan uskovina sitä sanaa eri tavalla. Ja kumpikin on mielestään oikean opetuksen saanut ja Jumalan totuudessa kiinni. Onko mitään mahdollisuutta meillä harrastaa yhteyttä keskenämme jos kumpikin pitää kiinni erilaisista tulkinnoistaan?

        Tätä minä olen tässä keskustelussa nyt kysellyt enkä puuttunut kastekäsitykseen sinänsä. Kasteesta varsinaisesti olen keskustellut toisissa yhteyksissä ja niin olet sinä ja muutkin ja monet tekee sitä jatkuvasti tälläkin palstalla. Salli minun nyt siis kysyä voidaanko me oma asenteellisuutemme ja lihallinen jääräpäisyys aina piilottaa sen alle että totuuden sanaa tässä vaan julistetaan?

        Voiko Jumalan valtakuntaa ja Kristuksen ruumista rakentaa totuudessa silloinkin kun on eri mieltä näin tärkeissä kysymyksissä? Mielestäni voi, kun on valmis nöyrtymään ristin juurelle ja antaa Jumalan sanan leikata niiden oppinäkemysten läpi sielun syvyyksiin saakka, paljastaen millainen ihminen minä oikein olen ja kuinka paljon armoa tarvitsen!

        Siis. Onko Raamatussa mitään sellaisia opetuksia joiden nojalla voimme ymmärtää että mekin voidaan, eri tavalla asioita ajattelevina, löytää sellainen Kristuksen totuus jossa kiinnitytään toisiimme yhden ruumiin jäseninä? Ja että voidaan toisiamme kunnioittaa yhdessä rukoillen että usko Jeesukseen saisi tämän maan ja kansakunnan vallata? Onko meidän mahdollista yhdessä itkeä ja pyytää toisillemme valoa?
        Tätä olen kysellyt.

        Kirjoituksesi loppu on lupaava:
        > jokainen on velvollinen kutsumaan toistansa parannukseen ja tuomaan Kristusta esiin ainoana vanhurskautena, pyhyytenä ja lunastuksena Jumalan edessä. <
        Siihen sanon AMEN.

        >Vai mitä mieltä olet sellaisesta julistuksesta kun pappi hautajaispuheessa saarnaa kuulijoille että vainaja on taivaskelpoinen kun hänet on lapsena kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan, ja että tämän perusteella kaikki kastetut ja kirkkoon kuuluvat kirkon jäsenet saa odottaa iloista jälleennäkemistä taivaassa.>

        Onneksi en ole kuullut käytännössä kertaakaan noin väärästi puhuttavan. Saattaapi olla, että olen pyrkinyt hakeutumaan niiden pappien kanssa yhteistyöhön, jotka tunnustavat uskon Kristukseen.

        Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. En hyväksi kastetta tehtynä ulkonaisena tekona tai perinteen vuoksi tai kauniina perhetapahtumana. Kytken asian suunnilleen seuraavaan muotoon: kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. Epäuskossa ajasta iankaikkisuuteen siirtyvä joutuu kadotukseen.


      • m.b.
        Alpo Ahola kirjoitti:

        >Vai mitä mieltä olet sellaisesta julistuksesta kun pappi hautajaispuheessa saarnaa kuulijoille että vainaja on taivaskelpoinen kun hänet on lapsena kasteessa otettu Jumalan valtakuntaan, ja että tämän perusteella kaikki kastetut ja kirkkoon kuuluvat kirkon jäsenet saa odottaa iloista jälleennäkemistä taivaassa.>

        Onneksi en ole kuullut käytännössä kertaakaan noin väärästi puhuttavan. Saattaapi olla, että olen pyrkinyt hakeutumaan niiden pappien kanssa yhteistyöhön, jotka tunnustavat uskon Kristukseen.

        Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. En hyväksi kastetta tehtynä ulkonaisena tekona tai perinteen vuoksi tai kauniina perhetapahtumana. Kytken asian suunnilleen seuraavaan muotoon: kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. Epäuskossa ajasta iankaikkisuuteen siirtyvä joutuu kadotukseen.

        voin taas tuntea suurta sydämen sympatiaa.
        On hienoa että luterilaisessa kirkossa on ihmisiä jotka korostaa terveen omakohtaisen uskon merkitystä.
        Loppuosassa sitten tulee taas tuo mikähän lienee, olisikohan vääristävä lahkohenki vai mikä, joka laittaa puhumaan puutaheinää:
        > Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. <

        Tässä on nyt sitten taas kyse tulkinnoista niin paljon kuin vaan olla voi. Olisi hyvä mainita että minun näkemyksen mukaan faaraon joukko hukkui kasteveteen. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja mutta kun uskotaan samaan Kristukseen jota kastekin julistaa, niin yhteyttä voidaan toki harrastaa, jos ei mennä sellaisen lahkohengen alle jossa omilla tulkinnoilla lyödään toiset lyttyyn ja ollaan varmat että just tämä tulkinta kyseisestä kohdasta on prikulleen se ehdoton totuus.
        Varsinkin kun UT:sta ei mitään yksiselitteistä kohtaa löydy missä Jumala suoraan sanoisi: hukutin faaraon joukot kasteveteen.

        Jos tosiasioissa pysytään niin ensinnäkin siinä on ihan historiallinen tapahtuma kyseessä. Ei niitä mihinkään kirkkoon johdatettu ja kastealtaaseen upotettu koko suurta ihmislaumaa. Kyllä he hukkuivat mereen jonka Jumala halkaisi Mooseksen käden kautta ja Jumalan kansa pääsi vainoojiltaan turvaan. Muut asiat on sitten opillista tulkintaa.

        Anteeksi jos tuli sanottua vähän kärkevästi. Oikeasti kyllä iloitsen sinusta että pidät kirkossa esillä uskon sanaa. Siunausta edelleen sinulle Alpo. Jumala meidän sydämet tuntee ja Hän meitä totuuteen johtakoon. Muuten ei paljon toivoa ole.

        > Kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. <
        Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?

        Onko käsityksesi luterilaisena kristittynä että usko on kirkon jäsenellä koko ajan olemassa kasteen perusteella, mutta jos ei ole oikeaa opetusta ja Kristukseen juurtumista niin uskon voi menettää, niin että siihen pitää sitten palata?

        Meidän kastenäkemyksen ero on tässä että minä en ajattele ihmisen uudestisyntyvän ja tulevan Jumalan lapseksi kasteessa sinänsä. Uskon kyllä perisyntiin ja jokaisen ihmisen kadotuksenalaisuuteen ensimmäisessä aadamissa. Tämä kadotuksenalaisuus ei käsittääkseni koidu lapselle tuomioksi ennenkuin laki hänet tuomitsee ja laki tuomitsee vasta tietoisessa iässä olevan, jolla on synnilliset teot: olemme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme. Ensin on siis synnillinen olemus josta luonnostaan seuraa synnin teot, mutta vasta näiden tekojen myötä joudumme syntisinä ihmisinä tuomion alle. Pieni lapsi on siitä tuomiosta vapaa ja pelastuu Kristuksen kautta ilman kastettakin. En minä silti pahana pidä sitä asiaa että lapsena kastetaan ja voi sillä jotakin merkitystä olla, en lähde sitä täysin tyhjäksi tekemään koska olen erehtyväinen ja voin siinä kohdassa mennä vikaan, tärkeintä kuitenkin on ettei opeteta pelastusta sen kasteen perusteella vaan julistetaan henkilökohtaista Jeesukseen uskomista eli omakohtaista ratkaisua. Näin minä siitä ajattelen.

        Kun uskoon tulin vuonna 1989 kyselin näitä asioita vilpittömästi Herran edessä ja koin johdatuksena mennä kasteelle, jossa ikäänkuin heittäydyin Jumalan tekoon, otin ilman ihmistekoja vastaan sen Jumalan armotyön että olen kuollut ja ylösnoussut Hänessä. Pelastus tosin tapahtui jo uskoon tulemisessa, jossa tämä asia lahjoitetaan, mutta kasteessa sain siihen tunnustautua ja samalla julkisesti ilmaista että lähden Jeesusta seuraamaan: se vanha elämä, jonka keskipisteenä on oma minä, on Jeesuksen kuoleman kautta haudattu ja Hänessä saan elää uutta elämää, jota tahdon elää Jeesuksen kautta. Minun näkemykseni on että Pyhä Henki tässä tapahtumassa oli mukana ja että se oli kuuliaisuuden askel jonka halusin ottaa nimenomaan armon varassa enkä jonakin suorituksena.

        Kuten sanoin näistä asioista voidaan olla montaa mieltä. Minun mielestäni ilmaisee lahkohengen alla olemista - henkivalta, joka pyrkii rikkomaan kristittyjen yhteyden ja lietsoo sielullista kiivautta oppinäkemysten kautta - kun joku ryhtyy julistamaan että minulla "uskovien kasteen" tähden on riivaava henki tms. Näitä kommentteja kyllä löytyy. Helluntaipalstalle niitä yhteen aikaan heiteltiin oikein urakalla ja räikeimpiä olivat mm. väitteet että helluntailaiset vihaavat lapsiaan koska eivät vie näitä "oikealle kristilliselle kasteelle".

        Tahdon uskossani olla vilpitön ja Jeesusta rakastaa.

        Lopuksi vielä. En tiedä kuinka monissa hautajaistilaisuuksissa olet ollut, mutta kyllä minä olen ev.lut.kirkon hautajaistilaisuuksissa kuullut julistusta jossa omakohtainen usko ja parannuksenteko on täysin ohitettu, ihan sääntönä, sitten ne muutamat kerrat joissa pappi on korostanut uskon merkitystä ja tehnyt selväksi että automaattisesti kaste ja kirkko ei ketään vie taivaaseen, ne kerrat on ollut kyllä ehdoton (mutta mieluinen) poikkeus. Ihmisiä ei saa tuudittaa synnin uneen.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        voin taas tuntea suurta sydämen sympatiaa.
        On hienoa että luterilaisessa kirkossa on ihmisiä jotka korostaa terveen omakohtaisen uskon merkitystä.
        Loppuosassa sitten tulee taas tuo mikähän lienee, olisikohan vääristävä lahkohenki vai mikä, joka laittaa puhumaan puutaheinää:
        > Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. <

        Tässä on nyt sitten taas kyse tulkinnoista niin paljon kuin vaan olla voi. Olisi hyvä mainita että minun näkemyksen mukaan faaraon joukko hukkui kasteveteen. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja mutta kun uskotaan samaan Kristukseen jota kastekin julistaa, niin yhteyttä voidaan toki harrastaa, jos ei mennä sellaisen lahkohengen alle jossa omilla tulkinnoilla lyödään toiset lyttyyn ja ollaan varmat että just tämä tulkinta kyseisestä kohdasta on prikulleen se ehdoton totuus.
        Varsinkin kun UT:sta ei mitään yksiselitteistä kohtaa löydy missä Jumala suoraan sanoisi: hukutin faaraon joukot kasteveteen.

        Jos tosiasioissa pysytään niin ensinnäkin siinä on ihan historiallinen tapahtuma kyseessä. Ei niitä mihinkään kirkkoon johdatettu ja kastealtaaseen upotettu koko suurta ihmislaumaa. Kyllä he hukkuivat mereen jonka Jumala halkaisi Mooseksen käden kautta ja Jumalan kansa pääsi vainoojiltaan turvaan. Muut asiat on sitten opillista tulkintaa.

        Anteeksi jos tuli sanottua vähän kärkevästi. Oikeasti kyllä iloitsen sinusta että pidät kirkossa esillä uskon sanaa. Siunausta edelleen sinulle Alpo. Jumala meidän sydämet tuntee ja Hän meitä totuuteen johtakoon. Muuten ei paljon toivoa ole.

        > Kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. <
        Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?

        Onko käsityksesi luterilaisena kristittynä että usko on kirkon jäsenellä koko ajan olemassa kasteen perusteella, mutta jos ei ole oikeaa opetusta ja Kristukseen juurtumista niin uskon voi menettää, niin että siihen pitää sitten palata?

        Meidän kastenäkemyksen ero on tässä että minä en ajattele ihmisen uudestisyntyvän ja tulevan Jumalan lapseksi kasteessa sinänsä. Uskon kyllä perisyntiin ja jokaisen ihmisen kadotuksenalaisuuteen ensimmäisessä aadamissa. Tämä kadotuksenalaisuus ei käsittääkseni koidu lapselle tuomioksi ennenkuin laki hänet tuomitsee ja laki tuomitsee vasta tietoisessa iässä olevan, jolla on synnilliset teot: olemme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme. Ensin on siis synnillinen olemus josta luonnostaan seuraa synnin teot, mutta vasta näiden tekojen myötä joudumme syntisinä ihmisinä tuomion alle. Pieni lapsi on siitä tuomiosta vapaa ja pelastuu Kristuksen kautta ilman kastettakin. En minä silti pahana pidä sitä asiaa että lapsena kastetaan ja voi sillä jotakin merkitystä olla, en lähde sitä täysin tyhjäksi tekemään koska olen erehtyväinen ja voin siinä kohdassa mennä vikaan, tärkeintä kuitenkin on ettei opeteta pelastusta sen kasteen perusteella vaan julistetaan henkilökohtaista Jeesukseen uskomista eli omakohtaista ratkaisua. Näin minä siitä ajattelen.

        Kun uskoon tulin vuonna 1989 kyselin näitä asioita vilpittömästi Herran edessä ja koin johdatuksena mennä kasteelle, jossa ikäänkuin heittäydyin Jumalan tekoon, otin ilman ihmistekoja vastaan sen Jumalan armotyön että olen kuollut ja ylösnoussut Hänessä. Pelastus tosin tapahtui jo uskoon tulemisessa, jossa tämä asia lahjoitetaan, mutta kasteessa sain siihen tunnustautua ja samalla julkisesti ilmaista että lähden Jeesusta seuraamaan: se vanha elämä, jonka keskipisteenä on oma minä, on Jeesuksen kuoleman kautta haudattu ja Hänessä saan elää uutta elämää, jota tahdon elää Jeesuksen kautta. Minun näkemykseni on että Pyhä Henki tässä tapahtumassa oli mukana ja että se oli kuuliaisuuden askel jonka halusin ottaa nimenomaan armon varassa enkä jonakin suorituksena.

        Kuten sanoin näistä asioista voidaan olla montaa mieltä. Minun mielestäni ilmaisee lahkohengen alla olemista - henkivalta, joka pyrkii rikkomaan kristittyjen yhteyden ja lietsoo sielullista kiivautta oppinäkemysten kautta - kun joku ryhtyy julistamaan että minulla "uskovien kasteen" tähden on riivaava henki tms. Näitä kommentteja kyllä löytyy. Helluntaipalstalle niitä yhteen aikaan heiteltiin oikein urakalla ja räikeimpiä olivat mm. väitteet että helluntailaiset vihaavat lapsiaan koska eivät vie näitä "oikealle kristilliselle kasteelle".

        Tahdon uskossani olla vilpitön ja Jeesusta rakastaa.

        Lopuksi vielä. En tiedä kuinka monissa hautajaistilaisuuksissa olet ollut, mutta kyllä minä olen ev.lut.kirkon hautajaistilaisuuksissa kuullut julistusta jossa omakohtainen usko ja parannuksenteko on täysin ohitettu, ihan sääntönä, sitten ne muutamat kerrat joissa pappi on korostanut uskon merkitystä ja tehnyt selväksi että automaattisesti kaste ja kirkko ei ketään vie taivaaseen, ne kerrat on ollut kyllä ehdoton (mutta mieluinen) poikkeus. Ihmisiä ei saa tuudittaa synnin uneen.

        Faarao hukkui Punaiseen mereen. Epäuskoisia ei siis kaste hydytä. Ei tämä kohdistu mihinkään muuhun kuin siihen joukkoon, jotka ovat kastetut, mutta epäuskossa siityvät ajata iankaikkisuuteen. En tuolla osoita Sinua sormella. Sätin siinä Kristuksen veren tallaajia, siis epäuskossa loppuun saakka olevia. Nyt on armonaika ja parannusta saarnataan ja Kristusta tuodaan esiin uskon kohteena ja sisältönä, että Hän olisi kaikkena kaikessa mitä autuuteen tarvitaan.


      • ja vain yksi kaste
        m.b. kirjoitti:

        voin taas tuntea suurta sydämen sympatiaa.
        On hienoa että luterilaisessa kirkossa on ihmisiä jotka korostaa terveen omakohtaisen uskon merkitystä.
        Loppuosassa sitten tulee taas tuo mikähän lienee, olisikohan vääristävä lahkohenki vai mikä, joka laittaa puhumaan puutaheinää:
        > Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. <

        Tässä on nyt sitten taas kyse tulkinnoista niin paljon kuin vaan olla voi. Olisi hyvä mainita että minun näkemyksen mukaan faaraon joukko hukkui kasteveteen. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja mutta kun uskotaan samaan Kristukseen jota kastekin julistaa, niin yhteyttä voidaan toki harrastaa, jos ei mennä sellaisen lahkohengen alle jossa omilla tulkinnoilla lyödään toiset lyttyyn ja ollaan varmat että just tämä tulkinta kyseisestä kohdasta on prikulleen se ehdoton totuus.
        Varsinkin kun UT:sta ei mitään yksiselitteistä kohtaa löydy missä Jumala suoraan sanoisi: hukutin faaraon joukot kasteveteen.

        Jos tosiasioissa pysytään niin ensinnäkin siinä on ihan historiallinen tapahtuma kyseessä. Ei niitä mihinkään kirkkoon johdatettu ja kastealtaaseen upotettu koko suurta ihmislaumaa. Kyllä he hukkuivat mereen jonka Jumala halkaisi Mooseksen käden kautta ja Jumalan kansa pääsi vainoojiltaan turvaan. Muut asiat on sitten opillista tulkintaa.

        Anteeksi jos tuli sanottua vähän kärkevästi. Oikeasti kyllä iloitsen sinusta että pidät kirkossa esillä uskon sanaa. Siunausta edelleen sinulle Alpo. Jumala meidän sydämet tuntee ja Hän meitä totuuteen johtakoon. Muuten ei paljon toivoa ole.

        > Kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. <
        Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?

        Onko käsityksesi luterilaisena kristittynä että usko on kirkon jäsenellä koko ajan olemassa kasteen perusteella, mutta jos ei ole oikeaa opetusta ja Kristukseen juurtumista niin uskon voi menettää, niin että siihen pitää sitten palata?

        Meidän kastenäkemyksen ero on tässä että minä en ajattele ihmisen uudestisyntyvän ja tulevan Jumalan lapseksi kasteessa sinänsä. Uskon kyllä perisyntiin ja jokaisen ihmisen kadotuksenalaisuuteen ensimmäisessä aadamissa. Tämä kadotuksenalaisuus ei käsittääkseni koidu lapselle tuomioksi ennenkuin laki hänet tuomitsee ja laki tuomitsee vasta tietoisessa iässä olevan, jolla on synnilliset teot: olemme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme. Ensin on siis synnillinen olemus josta luonnostaan seuraa synnin teot, mutta vasta näiden tekojen myötä joudumme syntisinä ihmisinä tuomion alle. Pieni lapsi on siitä tuomiosta vapaa ja pelastuu Kristuksen kautta ilman kastettakin. En minä silti pahana pidä sitä asiaa että lapsena kastetaan ja voi sillä jotakin merkitystä olla, en lähde sitä täysin tyhjäksi tekemään koska olen erehtyväinen ja voin siinä kohdassa mennä vikaan, tärkeintä kuitenkin on ettei opeteta pelastusta sen kasteen perusteella vaan julistetaan henkilökohtaista Jeesukseen uskomista eli omakohtaista ratkaisua. Näin minä siitä ajattelen.

        Kun uskoon tulin vuonna 1989 kyselin näitä asioita vilpittömästi Herran edessä ja koin johdatuksena mennä kasteelle, jossa ikäänkuin heittäydyin Jumalan tekoon, otin ilman ihmistekoja vastaan sen Jumalan armotyön että olen kuollut ja ylösnoussut Hänessä. Pelastus tosin tapahtui jo uskoon tulemisessa, jossa tämä asia lahjoitetaan, mutta kasteessa sain siihen tunnustautua ja samalla julkisesti ilmaista että lähden Jeesusta seuraamaan: se vanha elämä, jonka keskipisteenä on oma minä, on Jeesuksen kuoleman kautta haudattu ja Hänessä saan elää uutta elämää, jota tahdon elää Jeesuksen kautta. Minun näkemykseni on että Pyhä Henki tässä tapahtumassa oli mukana ja että se oli kuuliaisuuden askel jonka halusin ottaa nimenomaan armon varassa enkä jonakin suorituksena.

        Kuten sanoin näistä asioista voidaan olla montaa mieltä. Minun mielestäni ilmaisee lahkohengen alla olemista - henkivalta, joka pyrkii rikkomaan kristittyjen yhteyden ja lietsoo sielullista kiivautta oppinäkemysten kautta - kun joku ryhtyy julistamaan että minulla "uskovien kasteen" tähden on riivaava henki tms. Näitä kommentteja kyllä löytyy. Helluntaipalstalle niitä yhteen aikaan heiteltiin oikein urakalla ja räikeimpiä olivat mm. väitteet että helluntailaiset vihaavat lapsiaan koska eivät vie näitä "oikealle kristilliselle kasteelle".

        Tahdon uskossani olla vilpitön ja Jeesusta rakastaa.

        Lopuksi vielä. En tiedä kuinka monissa hautajaistilaisuuksissa olet ollut, mutta kyllä minä olen ev.lut.kirkon hautajaistilaisuuksissa kuullut julistusta jossa omakohtainen usko ja parannuksenteko on täysin ohitettu, ihan sääntönä, sitten ne muutamat kerrat joissa pappi on korostanut uskon merkitystä ja tehnyt selväksi että automaattisesti kaste ja kirkko ei ketään vie taivaaseen, ne kerrat on ollut kyllä ehdoton (mutta mieluinen) poikkeus. Ihmisiä ei saa tuudittaa synnin uneen.

        "Onko käsityksesi luterilaisena kristittynä että usko on kirkon jäsenellä koko ajan olemassa kasteen perusteella, mutta jos ei ole oikeaa opetusta ja Kristukseen juurtumista niin uskon voi menettää, niin että siihen pitää sitten palata?"
        ------

        Mikäli oikein tuon lauseen ja muidenkin kommenttiesi sisällön ymmärsin, niin eihän opetuksella ja uskon säilyttämisellä/menettämisellä ole tekemistä sen kanssa, kastettiinko lapsena vai aikuisena parannuksen tehneenä.

        Meitä on monenlaisia. Lapsikastettu voi kasvaa uskossa vanhuuteen asti ilman, että hän tarvitsee jonkun parannuksen päivämäärän. Toisaalta taas aikuisena parannuksen tehnyt voi langeta uudelleen viettämään entistäkin syntisempää elämää. Mitä lapsikasteesta poikkeavaa merkitystä aikuiskasteella silloin enää on?

        Parannus pitääkin tehdä joka päivä. Sen sijaan yksi kaste riittää, koska kasteen lahjoittaa Jumala, joka ei sanaansa riko.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        voin taas tuntea suurta sydämen sympatiaa.
        On hienoa että luterilaisessa kirkossa on ihmisiä jotka korostaa terveen omakohtaisen uskon merkitystä.
        Loppuosassa sitten tulee taas tuo mikähän lienee, olisikohan vääristävä lahkohenki vai mikä, joka laittaa puhumaan puutaheinää:
        > Epäuskoinen faaraon joukko hukkui kasteveteen. <

        Tässä on nyt sitten taas kyse tulkinnoista niin paljon kuin vaan olla voi. Olisi hyvä mainita että minun näkemyksen mukaan faaraon joukko hukkui kasteveteen. Meillä on erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja mutta kun uskotaan samaan Kristukseen jota kastekin julistaa, niin yhteyttä voidaan toki harrastaa, jos ei mennä sellaisen lahkohengen alle jossa omilla tulkinnoilla lyödään toiset lyttyyn ja ollaan varmat että just tämä tulkinta kyseisestä kohdasta on prikulleen se ehdoton totuus.
        Varsinkin kun UT:sta ei mitään yksiselitteistä kohtaa löydy missä Jumala suoraan sanoisi: hukutin faaraon joukot kasteveteen.

        Jos tosiasioissa pysytään niin ensinnäkin siinä on ihan historiallinen tapahtuma kyseessä. Ei niitä mihinkään kirkkoon johdatettu ja kastealtaaseen upotettu koko suurta ihmislaumaa. Kyllä he hukkuivat mereen jonka Jumala halkaisi Mooseksen käden kautta ja Jumalan kansa pääsi vainoojiltaan turvaan. Muut asiat on sitten opillista tulkintaa.

        Anteeksi jos tuli sanottua vähän kärkevästi. Oikeasti kyllä iloitsen sinusta että pidät kirkossa esillä uskon sanaa. Siunausta edelleen sinulle Alpo. Jumala meidän sydämet tuntee ja Hän meitä totuuteen johtakoon. Muuten ei paljon toivoa ole.

        > Kastettu uskova pelastuu tai uskossa oleva kastettu pelastuu. <
        Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?

        Onko käsityksesi luterilaisena kristittynä että usko on kirkon jäsenellä koko ajan olemassa kasteen perusteella, mutta jos ei ole oikeaa opetusta ja Kristukseen juurtumista niin uskon voi menettää, niin että siihen pitää sitten palata?

        Meidän kastenäkemyksen ero on tässä että minä en ajattele ihmisen uudestisyntyvän ja tulevan Jumalan lapseksi kasteessa sinänsä. Uskon kyllä perisyntiin ja jokaisen ihmisen kadotuksenalaisuuteen ensimmäisessä aadamissa. Tämä kadotuksenalaisuus ei käsittääkseni koidu lapselle tuomioksi ennenkuin laki hänet tuomitsee ja laki tuomitsee vasta tietoisessa iässä olevan, jolla on synnilliset teot: olemme kuolleet synteihimme ja rikoksiimme. Ensin on siis synnillinen olemus josta luonnostaan seuraa synnin teot, mutta vasta näiden tekojen myötä joudumme syntisinä ihmisinä tuomion alle. Pieni lapsi on siitä tuomiosta vapaa ja pelastuu Kristuksen kautta ilman kastettakin. En minä silti pahana pidä sitä asiaa että lapsena kastetaan ja voi sillä jotakin merkitystä olla, en lähde sitä täysin tyhjäksi tekemään koska olen erehtyväinen ja voin siinä kohdassa mennä vikaan, tärkeintä kuitenkin on ettei opeteta pelastusta sen kasteen perusteella vaan julistetaan henkilökohtaista Jeesukseen uskomista eli omakohtaista ratkaisua. Näin minä siitä ajattelen.

        Kun uskoon tulin vuonna 1989 kyselin näitä asioita vilpittömästi Herran edessä ja koin johdatuksena mennä kasteelle, jossa ikäänkuin heittäydyin Jumalan tekoon, otin ilman ihmistekoja vastaan sen Jumalan armotyön että olen kuollut ja ylösnoussut Hänessä. Pelastus tosin tapahtui jo uskoon tulemisessa, jossa tämä asia lahjoitetaan, mutta kasteessa sain siihen tunnustautua ja samalla julkisesti ilmaista että lähden Jeesusta seuraamaan: se vanha elämä, jonka keskipisteenä on oma minä, on Jeesuksen kuoleman kautta haudattu ja Hänessä saan elää uutta elämää, jota tahdon elää Jeesuksen kautta. Minun näkemykseni on että Pyhä Henki tässä tapahtumassa oli mukana ja että se oli kuuliaisuuden askel jonka halusin ottaa nimenomaan armon varassa enkä jonakin suorituksena.

        Kuten sanoin näistä asioista voidaan olla montaa mieltä. Minun mielestäni ilmaisee lahkohengen alla olemista - henkivalta, joka pyrkii rikkomaan kristittyjen yhteyden ja lietsoo sielullista kiivautta oppinäkemysten kautta - kun joku ryhtyy julistamaan että minulla "uskovien kasteen" tähden on riivaava henki tms. Näitä kommentteja kyllä löytyy. Helluntaipalstalle niitä yhteen aikaan heiteltiin oikein urakalla ja räikeimpiä olivat mm. väitteet että helluntailaiset vihaavat lapsiaan koska eivät vie näitä "oikealle kristilliselle kasteelle".

        Tahdon uskossani olla vilpitön ja Jeesusta rakastaa.

        Lopuksi vielä. En tiedä kuinka monissa hautajaistilaisuuksissa olet ollut, mutta kyllä minä olen ev.lut.kirkon hautajaistilaisuuksissa kuullut julistusta jossa omakohtainen usko ja parannuksenteko on täysin ohitettu, ihan sääntönä, sitten ne muutamat kerrat joissa pappi on korostanut uskon merkitystä ja tehnyt selväksi että automaattisesti kaste ja kirkko ei ketään vie taivaaseen, ne kerrat on ollut kyllä ehdoton (mutta mieluinen) poikkeus. Ihmisiä ei saa tuudittaa synnin uneen.

        >Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?>

        -Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.
        -Ellei joku synny vedestä ja Hengestä. Siis kaste on uudestisyntymisen peso.
        -Teet käsityksestäni väärän johtopäätöksen, että kaikki olisivat uskovaisia. Sellaista en ole sasnonut, enkä sano. Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon.

        Sanon oman tarinani lyhyesti: lapsena olin uskossa, nuorena olin epäuskossa ja noin 30 vuotta olen ollut uskossa. Uskossa ollenkin on ollut välillä hämärää aikaa, mutta nyt on varsin kirkasta.

        Onhan Raamatussa olemassa vertaus viisaista ja tyhmistä neitsyeitä ja käsky, että palatkaa takaisin te luopuneet lapset. Jumala on uskollinen liitossaan. Kaiken kaikkiaan uskosta voi langeta ja on mahdollista palata taas takaisin uskoon. Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän.


      • m.b.
        Alpo Ahola kirjoitti:

        >Pelastukseen tarvitaan siis usko. Missä vaiheessa uudestisyntyminen näin ollen tapahtuu, siinä kasteessa vai myöhemmin uskon kautta? Luultavasti ajattelet että kasteessa? Suurin osa suomalaisista on näin ollen uudestisyntyneitä uskovia?>

        -Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen.
        -Ellei joku synny vedestä ja Hengestä. Siis kaste on uudestisyntymisen peso.
        -Teet käsityksestäni väärän johtopäätöksen, että kaikki olisivat uskovaisia. Sellaista en ole sasnonut, enkä sano. Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon.

        Sanon oman tarinani lyhyesti: lapsena olin uskossa, nuorena olin epäuskossa ja noin 30 vuotta olen ollut uskossa. Uskossa ollenkin on ollut välillä hämärää aikaa, mutta nyt on varsin kirkasta.

        Onhan Raamatussa olemassa vertaus viisaista ja tyhmistä neitsyeitä ja käsky, että palatkaa takaisin te luopuneet lapset. Jumala on uskollinen liitossaan. Kaiken kaikkiaan uskosta voi langeta ja on mahdollista palata taas takaisin uskoon. Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän.

        En tehnyt käsityksestäsi johtopäätöstä että kaikki lapsena kirkossa kastetut olisi mielestäsi uskovaisia. Mutta sanoin että LUULTAVASTI ajattelet että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa? Laitoin perään kysymysmerkin. Sitten oli vielä selventävänä kysymyksenä että vaikka kasteessa lapsena saisi uudestisyntymisen kautta uskon, niin se usko tulee säilyttää ja jos sen on menettänyt, siihen tulee palata?

        Siis kasteessa uudestisyntyy?
        Ja saa uskon? Vai syntyykö usko uudestisyntyneelle myöhemmin?
        Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa? Tai voiko uskoa ilman uudestisyntymistä?

        Jos uskon sydämessäni Jeesukseen ja tunnustan että Hän on Herrani ja syntieni tähden verensä vuodattanut Golgatan ristillä, niin olenko (voinko olla) uudestisyntynyt, vaikka minua ei olisi koskaan kastettu?

        Kysymykseni kosketti sekä luterilaisen kirkon oppia sinänsä että henkilökohtaista näkemystäsi. Näistä asioista kun luterilaisillakin on eriäviä opetuksia ja erilaisia painotuksia. Joidenkin mielestä aikuisen, ei-uskovan kirkon jäsenen parannuksenteko on siinä että palaa tunnustamaan että minut on kasteessa otettu Jeesuksen omaksi ja siinä pelastettu. Kun ihminen pitää kasteen armosta kiinni ja siihen luottaa niin mitään muuta parannuksentekoa ei sitten tarvita, vaikka muuten eläisi miten vaan.

        > Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon. <
        Näin minäkin sen ajattelen.

        > Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän. <
        Kyllä, tämä näkemys tuli minulle selväksi jo aiemmin, ja olenhan sanonut että olen mielissäni kun luterilaisessa kirkossa on niitä jotka pitävät esillä omakohtaisen uskon tarpeellisuutta.

        Jatkoin nyt vielä tämän verran vaikka olen jo pariin otteeseen päättänyt etten enää tähän vastaile enkä kommentoi, en siis tässä keskustelussa, koska aihe josta tahdoin tässä keskustelua herättää oli ihan toinen. Jos siitä syntyy vielä keskustelua tässä, ok, muussa tapauksessa otan kastekeskusteluun osaa toisissa aloituksissa.

        Hyvää yötä.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        En tehnyt käsityksestäsi johtopäätöstä että kaikki lapsena kirkossa kastetut olisi mielestäsi uskovaisia. Mutta sanoin että LUULTAVASTI ajattelet että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa? Laitoin perään kysymysmerkin. Sitten oli vielä selventävänä kysymyksenä että vaikka kasteessa lapsena saisi uudestisyntymisen kautta uskon, niin se usko tulee säilyttää ja jos sen on menettänyt, siihen tulee palata?

        Siis kasteessa uudestisyntyy?
        Ja saa uskon? Vai syntyykö usko uudestisyntyneelle myöhemmin?
        Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa? Tai voiko uskoa ilman uudestisyntymistä?

        Jos uskon sydämessäni Jeesukseen ja tunnustan että Hän on Herrani ja syntieni tähden verensä vuodattanut Golgatan ristillä, niin olenko (voinko olla) uudestisyntynyt, vaikka minua ei olisi koskaan kastettu?

        Kysymykseni kosketti sekä luterilaisen kirkon oppia sinänsä että henkilökohtaista näkemystäsi. Näistä asioista kun luterilaisillakin on eriäviä opetuksia ja erilaisia painotuksia. Joidenkin mielestä aikuisen, ei-uskovan kirkon jäsenen parannuksenteko on siinä että palaa tunnustamaan että minut on kasteessa otettu Jeesuksen omaksi ja siinä pelastettu. Kun ihminen pitää kasteen armosta kiinni ja siihen luottaa niin mitään muuta parannuksentekoa ei sitten tarvita, vaikka muuten eläisi miten vaan.

        > Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon. <
        Näin minäkin sen ajattelen.

        > Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän. <
        Kyllä, tämä näkemys tuli minulle selväksi jo aiemmin, ja olenhan sanonut että olen mielissäni kun luterilaisessa kirkossa on niitä jotka pitävät esillä omakohtaisen uskon tarpeellisuutta.

        Jatkoin nyt vielä tämän verran vaikka olen jo pariin otteeseen päättänyt etten enää tähän vastaile enkä kommentoi, en siis tässä keskustelussa, koska aihe josta tahdoin tässä keskustelua herättää oli ihan toinen. Jos siitä syntyy vielä keskustelua tässä, ok, muussa tapauksessa otan kastekeskusteluun osaa toisissa aloituksissa.

        Hyvää yötä.

        HYVÄÄ HUOMENTA! UUSI ARMONPÄIVÄ!

        >Siis kasteessa uudestisyntyy?
        Ja saa uskon? Vai syntyykö usko uudestisyntyneelle myöhemmin?
        Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa? Tai voiko uskoa ilman uudestisyntymistä?>

        Raamatussa oikeastaan on kaikista nuista esimerkit. Miluummin sanon kaikkiin kysymyksiin joo kuin ei, kuitenkin tuo viimeinen vaihtoehto arveluttaa. Kasteessa uudestisyntyy ja saa uskon. Uskon voi menettää ja ihminen voi palata epäuskosta taas uudestisyntymisen tilaan. Kyse on nyt siitä, että mikä ihmistä hallitsee uusi vai vanha ihminen. Kasteessa uudestisyntynyt on se uusi ihminen ja vanha on se Aadamillinen periturmelus meissä. Pyhän Hengen toiminnasta Raamatussa on kyllä sanottu: et tiedä mistä se tulee ja minne se menee. Se tarkoittaa myös nyt tässä sitä, ettemme Jumalan toimivaa voimaa voi asettaa yhteen tietynlaiseen muottiin ja kaavaan.

        Nyt voipi olla, että ymmärrämme käsitteen "uudestisyntyminen" hieman eri tavalla. Minä en käsitä uudestisintymää aivan samaksi kuin usko. Uudestisyntynyt voi olla uskossa tai epäuskossa. Kasteessa uudestisyntynyt, mutta epäuskoinen joutuu kadotukseen. Kasteessa uudestisyntynyt ja uskossa Kristukseen oleva pelastuu.

        Seuraavilla nyt en sitten loukkaa kun sanon, minäkin luulen ja teen väitöksiä, johon tahdon saada vastauksia:

        - Että käsitätkö niin, että uudestisyntyminen ja usko ovat yksi ja sama asia.
        - Uudestisyntynyt ei voi langeta epäuskoon.
        - Jos on jostain syystä joutunut epäuskossa joron jäljille, niin voiko päästä takaisin uskoon.
        - Onko epäuskoon lankeaminen heti Pyhän Hengen pilkan tila?
        - Pitäisikö kastaa taas uudelleen, kun edellisen ("kuulijaisuuden lupauksen") uskovien kasteen on rikkonut, vai käykö armo oikeudesta?

        >Jos uskon sydämessäni Jeesukseen ja tunnustan että Hän on Herrani ja syntieni tähden verensä vuodattanut Golgatan ristillä, niin olenko (voinko olla) uudestisyntynyt, vaikka minua ei olisi koskaan kastettu?>

        Jos kastamattomana tuossa tilassa olisin, että (pakanana tai jotenkin Vanhatestamentillisessa tilassa) olisin saanut Kristuksessa pelastumisesta opetusta ja olisin sitä oikein käsittänyt, niin ainakin Saulukselle tehtiin kyseisessä tilassa kysymys: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." Ap.t.22:16.

        >Kun ihminen pitää kasteen armosta kiinni ja siihen luottaa niin mitään muuta parannuksentekoa ei sitten tarvita, vaikka muuten eläisi miten vaan.>

        Tuo lause on minulle tavattoman vieras. Mutta voipi olla tuollaistakin kasteeseen luottamista. Vaan kyllä minua, OLLA KASTETTU, ohjaa juuri jokapäiväiseen katumukseen ja parannukseen ja turvautumaan yksin Kristuksen haavoihin, sovintovereen. Ei usko jouten ole ja kyllä uskosta hedelmiä tulee, vaikka aika raakiletta tuo Jumalan lain täyttäminen on. Sanoihan Paavalikin näkevänsä jäsenissään toisen lain, joka sotii mielen lakia vastaan.

        Evankeliumin työtä tehdään niin kauan kuin sanotaan "tänä päivänä" ja kun yö ei ole vielä tullut.

        HUVITTAVAA! Kertausta. Tässä palautuu mieliini noin 30 vuoden takaa yhden helluntalaisen määritelmä uskostani, että olen "uudestisyntymätön uskovainen". En muuten ole koskaan täysin päässyt käsittämään sitä, mitä sanoja tarkoitti.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        En tehnyt käsityksestäsi johtopäätöstä että kaikki lapsena kirkossa kastetut olisi mielestäsi uskovaisia. Mutta sanoin että LUULTAVASTI ajattelet että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa? Laitoin perään kysymysmerkin. Sitten oli vielä selventävänä kysymyksenä että vaikka kasteessa lapsena saisi uudestisyntymisen kautta uskon, niin se usko tulee säilyttää ja jos sen on menettänyt, siihen tulee palata?

        Siis kasteessa uudestisyntyy?
        Ja saa uskon? Vai syntyykö usko uudestisyntyneelle myöhemmin?
        Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa? Tai voiko uskoa ilman uudestisyntymistä?

        Jos uskon sydämessäni Jeesukseen ja tunnustan että Hän on Herrani ja syntieni tähden verensä vuodattanut Golgatan ristillä, niin olenko (voinko olla) uudestisyntynyt, vaikka minua ei olisi koskaan kastettu?

        Kysymykseni kosketti sekä luterilaisen kirkon oppia sinänsä että henkilökohtaista näkemystäsi. Näistä asioista kun luterilaisillakin on eriäviä opetuksia ja erilaisia painotuksia. Joidenkin mielestä aikuisen, ei-uskovan kirkon jäsenen parannuksenteko on siinä että palaa tunnustamaan että minut on kasteessa otettu Jeesuksen omaksi ja siinä pelastettu. Kun ihminen pitää kasteen armosta kiinni ja siihen luottaa niin mitään muuta parannuksentekoa ei sitten tarvita, vaikka muuten eläisi miten vaan.

        > Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon. <
        Näin minäkin sen ajattelen.

        > Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän. <
        Kyllä, tämä näkemys tuli minulle selväksi jo aiemmin, ja olenhan sanonut että olen mielissäni kun luterilaisessa kirkossa on niitä jotka pitävät esillä omakohtaisen uskon tarpeellisuutta.

        Jatkoin nyt vielä tämän verran vaikka olen jo pariin otteeseen päättänyt etten enää tähän vastaile enkä kommentoi, en siis tässä keskustelussa, koska aihe josta tahdoin tässä keskustelua herättää oli ihan toinen. Jos siitä syntyy vielä keskustelua tässä, ok, muussa tapauksessa otan kastekeskusteluun osaa toisissa aloituksissa.

        Hyvää yötä.

        Minulla, niinkuin edellisessä viestissäni olen sanonut, palautui yli 30 vuoden takaiset keskustelut Vaasasa nieleen uskosta ja uudestisyntymisestä.

        Nyt minulle avautuikin eilen mahdollisuus keskustella kolmen henkilön kanssa kysymyksestä "uudestisyntymätön uskovainen" ja asia meni vain kiharammaksi.

        1) mielipide: olet "uudestisyntymätön uskovainen", kun et ole tehnyt uskonratkaisua.

        2) mielipide: olet "uudestisyntymätön uskovainen", kun et ole ottanut uskovien kastetta.

        3) mielipide: kyllä sinä olet uskossa uudestisyntynyt.

        En pidä mitään nuista saamistani tiedoista oikeana, en tuota kolmattakaan ja vastaan siihen, että miten kuollut voi alkaa uskomaan, ellei ole ensin syntynyt? Pidän ehdottomasti siitä kiinni, että usko on uudestisyntymisen hedelmä eikä uudestisyntyminen uskon hedelmä ja varsinkaan synteihinsä kuolleen hedelmä. Siispä uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä (siis KASTE (I P&PH) tuli taas arvoon arvaamattomaan.


      • Alpo Ahola
        m.b. kirjoitti:

        En tehnyt käsityksestäsi johtopäätöstä että kaikki lapsena kirkossa kastetut olisi mielestäsi uskovaisia. Mutta sanoin että LUULTAVASTI ajattelet että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa? Laitoin perään kysymysmerkin. Sitten oli vielä selventävänä kysymyksenä että vaikka kasteessa lapsena saisi uudestisyntymisen kautta uskon, niin se usko tulee säilyttää ja jos sen on menettänyt, siihen tulee palata?

        Siis kasteessa uudestisyntyy?
        Ja saa uskon? Vai syntyykö usko uudestisyntyneelle myöhemmin?
        Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa? Tai voiko uskoa ilman uudestisyntymistä?

        Jos uskon sydämessäni Jeesukseen ja tunnustan että Hän on Herrani ja syntieni tähden verensä vuodattanut Golgatan ristillä, niin olenko (voinko olla) uudestisyntynyt, vaikka minua ei olisi koskaan kastettu?

        Kysymykseni kosketti sekä luterilaisen kirkon oppia sinänsä että henkilökohtaista näkemystäsi. Näistä asioista kun luterilaisillakin on eriäviä opetuksia ja erilaisia painotuksia. Joidenkin mielestä aikuisen, ei-uskovan kirkon jäsenen parannuksenteko on siinä että palaa tunnustamaan että minut on kasteessa otettu Jeesuksen omaksi ja siinä pelastettu. Kun ihminen pitää kasteen armosta kiinni ja siihen luottaa niin mitään muuta parannuksentekoa ei sitten tarvita, vaikka muuten eläisi miten vaan.

        > Uskossa ollen ihminen elää uudestisyntyneessä tilassa ja epäuskon tilassa oleva tulkoon parannukseen ja uskoon. <
        Näin minäkin sen ajattelen.

        > Olen sanonut jo useampaan kertaan, että epäuskossa kuollut joutuu kadotukseen ja kuollessaan Jeesukseen Vapahtajanaan uskova perii iankaikkisen elämän. <
        Kyllä, tämä näkemys tuli minulle selväksi jo aiemmin, ja olenhan sanonut että olen mielissäni kun luterilaisessa kirkossa on niitä jotka pitävät esillä omakohtaisen uskon tarpeellisuutta.

        Jatkoin nyt vielä tämän verran vaikka olen jo pariin otteeseen päättänyt etten enää tähän vastaile enkä kommentoi, en siis tässä keskustelussa, koska aihe josta tahdoin tässä keskustelua herättää oli ihan toinen. Jos siitä syntyy vielä keskustelua tässä, ok, muussa tapauksessa otan kastekeskusteluun osaa toisissa aloituksissa.

        Hyvää yötä.

        http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000011673030#22000000011673030


      • sivusta
        Alpo Ahola kirjoitti:

        Minulla, niinkuin edellisessä viestissäni olen sanonut, palautui yli 30 vuoden takaiset keskustelut Vaasasa nieleen uskosta ja uudestisyntymisestä.

        Nyt minulle avautuikin eilen mahdollisuus keskustella kolmen henkilön kanssa kysymyksestä "uudestisyntymätön uskovainen" ja asia meni vain kiharammaksi.

        1) mielipide: olet "uudestisyntymätön uskovainen", kun et ole tehnyt uskonratkaisua.

        2) mielipide: olet "uudestisyntymätön uskovainen", kun et ole ottanut uskovien kastetta.

        3) mielipide: kyllä sinä olet uskossa uudestisyntynyt.

        En pidä mitään nuista saamistani tiedoista oikeana, en tuota kolmattakaan ja vastaan siihen, että miten kuollut voi alkaa uskomaan, ellei ole ensin syntynyt? Pidän ehdottomasti siitä kiinni, että usko on uudestisyntymisen hedelmä eikä uudestisyntyminen uskon hedelmä ja varsinkaan synteihinsä kuolleen hedelmä. Siispä uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä (siis KASTE (I P&PH) tuli taas arvoon arvaamattomaan.

        Ymmärrän niin, että usko on eräs Pyhän Hengen ominaisuus, kuten toivo ja rakkauskin. Sitä tapahtumaa jolloin tuo ominaisuus Pyhän Hengen ja veden välityksellä ihmiselle annetaan, niin sitä kutsutaan kasteeksi, jossa tuo herääminen uuteen elämään tapahtuu Jumalan sanan mukaa ja voimasta, kuten Paavali Kolossalaisille kirjoittaa. Paavali sitoo tuon uuden elämän syntymisen tapahtumat kiistatta kasteeseen, jossa syntyy kohtalonyhteys Kristuksen kanssa. Kasteessa, jossa...(jae 12)

        2.Kol
        9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
        10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
        11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
        12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
        13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
        14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

        Silloin kun meillä on kasteessa saatu Pyhä Henki, on meillä myös kaikki Pyhän Hengen ominaisuudetkin. Meidän ei tarvitse "maanitella" tai houkutella jostan massatapahtumasta jotain lisävoimaa itseemme, kuten monet tekevät.


      • Alpo Ahola
        sivusta kirjoitti:

        Ymmärrän niin, että usko on eräs Pyhän Hengen ominaisuus, kuten toivo ja rakkauskin. Sitä tapahtumaa jolloin tuo ominaisuus Pyhän Hengen ja veden välityksellä ihmiselle annetaan, niin sitä kutsutaan kasteeksi, jossa tuo herääminen uuteen elämään tapahtuu Jumalan sanan mukaa ja voimasta, kuten Paavali Kolossalaisille kirjoittaa. Paavali sitoo tuon uuden elämän syntymisen tapahtumat kiistatta kasteeseen, jossa syntyy kohtalonyhteys Kristuksen kanssa. Kasteessa, jossa...(jae 12)

        2.Kol
        9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
        10 ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
        11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella:
        12 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
        13 Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
        14 ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.

        Silloin kun meillä on kasteessa saatu Pyhä Henki, on meillä myös kaikki Pyhän Hengen ominaisuudetkin. Meidän ei tarvitse "maanitella" tai houkutella jostan massatapahtumasta jotain lisävoimaa itseemme, kuten monet tekevät.

        Kommenttisi on tottuutta ja vastaa sitä uskonkäsitystä, jota Raamattu opettaa. Se ei ole sitä ihmisestä johtuvaa tietoa ja käsitystä, jota tulee esiin ties minkä verran. Minulle yksi kerran sanoi, että ei mitään oppi Jeesus vaan, mutta kun oli 3 tuntia keskusteltu, niin kyllä siinä ajassa tuli ihmisen ratkaisut ja työt jo moneen kertaan esille. Lopuksi tuumasinkin, "ettei mitään oppia Jeesus vaan, mutta kyllä siitä huolimatta oppeja tuli tulvimalla".


      • engelmama
        m.b. kirjoitti:

        Sheriffin vastausta odotellessa sanon oman käsitykseni että kun yläotsikko on KRISTINUSKO ja alaotsikko KASTE niin kyllä se on sekä luterilaisten että helluntailaisten ja kaikkien kasteasiasta kiinnostuneiden käytössä.

        Jos haluaa käydä ihan vaan luterilaisia kasteasioita koskevaa keskustelua niin ehkä on hyvä käydä sitä luterilaisten palstalla? En tiedä millä tavalla se onnistuu kun en ole siellä vieraillut katsomassa. Tosin nimimerkki Mökö antaa ymmärtää että asiassa on ollut ongelmia eli vapaidensuuntien uskovat on suurin määrin olleet siellä sohlaamassa ja puuttuneet lähes tulkoon jokaiseen luterilaisten keskinäiseenkin kastekeskusteluun?

        Onko sinulla Alpo asiasta kokemusta, onko se tuolla tavalla?

        Käsittääkseni aloite kastepalstan avaamisesta tuli helluntailaisten puolelta ja en tiedä kuinka aktiivinen helluntailaisten sefu siinä oli? Muistaakseni syynä (ainakin osittain) oli just se kun ei-helluntailaiset jatkuvasti aloitti helluntaipalstalla vänkäämistä tästä asiasta ja sama ralli pyöri kuukaudesta toiseen. Sitten sefu ilmoitti että nyt on avattu kastepalsta ihan niitä keskusteluja varten ja kastetta koskevat aloitukset tullaan tästä lähtien siirtämään sinne. Kun joku erehtyi vielä laittamaan kastealoituksen helluntaipalstalle niin sefu siirsi sen oitis tänne. Näin saatiin asiaan jotain tolkkua.

        Mitä mieltä itse henkilökohtaisesti olet ajatuksesta yksi usko - yksi Herra - yksi kaste?
        Voisitko käydä lukemassa mamabeardin kirjoituksen joka on linkkinä kommentissa Mökölle tuossa vähän ylempänä - "Omalla nimellä kirjoittamisesta". Onko kirjoituksessa OtaSeMikäTässäRakentavaa esittämäni ajatukset mielestäsi jotenkin kerettiläisiä tai muuten epäraamatullisia ja vääränlaiseen opittomuuteen johtavia?

        Onko mielestäsi mahdollista (ja toivottavaa? vai vähemmän toivottavaa?) että erilaisen kastenäkemyksen omaavat, esimerkiksi luterilaiset ja helluntailaiset jotka erilaisista näkemyksistään huolimatta tunnustavat yhteisenä tosiasiana että Jeesus on lihaan tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut Vapahtaja, olisivat käytännössä toistensa kanssa tekemisissä toisiaan siunaten yhteisen uskon merkeissä?

        Mahdotonta? Mahdollista? Toivottavaa? Ei toivottavaa?
        Miksi ei tai miksi kyllä?

        Hei m.b.!

        >>Sheriffin vastausta odotellessa sanon oman käsitykseni että kun yläotsikko on KRISTINUSKO ja alaotsikko KASTE niin kyllä se on sekä luterilaisten että helluntailaisten ja kaikkien kasteasiasta kiinnostuneiden käytössä.

        Totta, oikein olet käsittänyt.

        >>Käsittääkseni aloite kastepalstan avaamisesta tuli helluntailaisten puolelta ja en tiedä kuinka aktiivinen helluntailaisten sefu siinä oli?

        No, nyt teen sitten paljastuksen. Minä laitoin ylläpitoon viestiä, että kastepalstaa tarvittaisiin ja jos sellainen saadaan, niin lähden sitä valvomaan.

        >>Muistaakseni syynä (ainakin osittain) oli just se kun ei-helluntailaiset jatkuvasti aloitti helluntaipalstalla vänkäämistä tästä asiasta ja sama ralli pyöri kuukaudesta toiseen.

        Noh, taidettiin niitä keskusteluja aloittaa puolin ja toisin. Ja kai muillakin palstoilla oli samoja ongelmia. :D Täällä ralli saa pyöriä, sitä vartenhan palstaa ylläpidolta kinusin.

        >>Sitten sefu ilmoitti että nyt on avattu kastepalsta ihan niitä keskusteluja varten ja kastetta koskevat aloitukset tullaan tästä lähtien siirtämään sinne. Kun joku erehtyi vielä laittamaan kastealoituksen helluntaipalstalle niin sefu siirsi sen oitis tänne. Näin saatiin asiaan jotain tolkkua.

        Sama meininki tänäänkin. :D

        Anne


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe