ja varmasti olette lukeneet, siitä pojasta. 21 v.kerron nopeesti. mulla tuli nyt 7.11 3 vuotta siitä kun poikani kuoli, ja meni vuosi, vähän toistakin kun opin käsittelemään sanaa kuolema. jesseä on ikävä, hän menehtyi kotibileissä, kaverit vaan luuli että jesse nukkuu. heräsivät kolmen aikaan(poliisikirjojen ja heidän kertomiensa mukaan) jessellä oli kuulemma tuntunut hienoista pulssia, jätkät meni nukkumaan ja aamusella puolen seitsemän aikaan olivat heränneet ja kokeilleet jesseä ja vasta puol 9 aamulla soittaneet apua. jessen kuolin syy oli tramal niminen lääke. jesse poltteli joskus pilvee, huomasin se ja jessen kanssa käytiin klinikat ja kaikki. jesse pääs noista v..n huumeista eroon. eikä viimeisenä iltanaan ollut ottanut mitään muita juttuja ku niitä tramaleja. yritin täällä paikkakunnalla poliisille sanoo et tutkitaan tää juttu tarkemmin, poliisi sanoi, ettei oo aihetta, jessen kaverit on nyt niin järkyttyneitä, ei ole aihetta. KYSYNKIN. MIKSI NIITÄ LÄÄKKEITÄ OLI SEN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ , IKÄÄNKUIN POPSITTAVANA.Minä menetin poikani ja kukaan kavereista ei edes korvaansa lotkauttanut.Siivosivat vaan oman pöytänsä puhtaaksi. Olen ollut yhteydessä tän paikkakunnan poliisiin, yxs niistä järkevistä, joka sanoi:jos minulla on epäilys siitä että jesse jätettiin heitteille: asian voi aina ottaa uudelleen käsiteltäväksi. sanon tämän vain sen takia että nekin pojat jotka olivat jessen kanssa "hauskaa"pitämässä, tajuaisivat sen että kaveria EI JÄTETÄ.
lukiko kukaan
toinen ja muu
51476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole koskaan menettänyt ketään läheistä ihmistä, selkäpiitäni karmii. Paha olla vuoksesi. Miten olet jaksanut? Miten elämäsi jatkui tapauksen jälkeen? Oletko saanut apua?
sitä on menty. Alussahan kaikki oli kuin helvetissä olis juoksennellu edes takasin. Ihmettelen vieläkin kuinka järki on juossut silloin sen verran että sain hoidettua kaikki järjestelyt ja luettua ruumiinavaus pöytäkirjan. Tuntui että en jaksa, mutta tässä sitä olen vieläkin. Hautajaisten jälkeen tyhmänä käytin alkoholia TOSI REIPPAASTI. yritin hukuttautua siihen, no sen myötä tuli mieheni ja minun välille erimielisyyksiä. Tulin katkeraksi sillä hänen kaksi poikaansa (olimme uusperhe) olivat elossa. Tosi tyhmiä ajatuksia mutta kun niille en vaan mahtanut mitään. Kävin puolisen vuotta terapiassa mutta en tykännyt kun tuputtivat kaikenmaailman lääkkeitä (mm. sitä johon poikani menehtyi). Lopetin terapian siihen ja jatkoin omaa rataani. Nyt päällimmäisenä on kaipuu ja ajatukset edelleenkin joka päivä Jessen luona. Huomenna lähden täältä Helsinkiin äitiäni tapaamaan joten siinäkin tulee vaihtelua, ja näen myös siellä asuvat ystäväni. Enkä tiedä milloin taas kotiudun. Jessen poismenon päivä oli muutama viikko sitten joten reissu virkistää.
Kiitos kun olit hengessä mukana. T Marja
tämäkin. Sivuoireena kuolema. Minä sain hirveeseen selkäkipuun vuosia sitten tramalia, ensin piikkinä kankkuun ja kotiin vielä pari pilleriä jotka piti ottaa kotiin selvittyä. No, tein työtä käskettyä ja nielaisin pillerit kotona. Tramalista tuli kyllä mulle jonkin asteisia aistiharhoja ja tuntui että ei sitä oikein uskottu edes terveysasemalla.
Tramal on huumeisiin luokiteltava lääke. Sitä saa antaa ainoastaan lääkäri, joten sinun tapauksessasi vaikutukset olivat varmasti asiaankuuluvia. Alkoholin kanssa käytettynä tappava lääke. Lamaa keskushermoston..
Otan osaa suruusi. Voimia sinulle kohdata jokainen uusi päivä.
Tramal ei sovi alkoholin kanssa kuten ei sovi muutkaan lääkkeet.
Oman lapsen menetys on paha kriisi ihmisen elämässä. Sitä hakee syyllistä kuolemaan.Älä katkeroidu, se tukahduttaa sinun elämäsi.
Minun äiti sanoi että 5v meni ennen kuin pääsi surusta yli. Veljeni ryöstö murahttiin 13v sitten.
Usko vaan sinullekin paistaa päivä vielä