Mehän

meillä on joskus liiankin riittämiin.tuntuu usein siltä et voi kun tää mun aika loppuis, silti ei kuitenkaan halua että täältä lähtis. on niin hiton vaikeita kaikki päivämäärät. odottaa kauhulla, pelolla sitä ja sitä päivää kun tapahtui se, ja kun piti tehdä se ja se. silloin kun sain jessestä tiedon, muistan vieläkin, kolmen vuoden jälkeen kellonajan kun poliisi tuli ja sanoi, marja, olis asiaa jessestä. sanoin poliisille et voi, mitä se poika on oikein tehnyt. olin ripustamassa pyykkejä, laitoin poliisille kahvit ja sanoin että jesse tulee ihan kohta kuopion linja-autolla kotiin, odotatko sen verran ja jutellaan jessen kanssa nää asiat, kaikki selviää kuitenkin. poliisi otti mua hartioista kiinni ja otti pyykit, sanoi että marja , istu, jesse ei tule TÄNÄÄN kotiin. nauroin sille ja sanoin et jessen bussi on jo nyt linja-autoasemalla. kello oli 11.14 ja bussi oli täällä. poliisi sanoi ja laittoi mut istumaan keittiön pöydän ääreen: marja, jesse ei tule enää kotiin...jesse on löydetty tänään kuolleena....mitähän siihen sanoin muuta ku haukuin poliisin, et älä mulle tuu kertomaan tommosta paskaa...poliisi kysyi että missä hannu, mieheni, on . sanoin että töissä. soitatko hannulle.. en edes tiedä mitä hannulle sanoin ja olinkin sitten tk:ssa kun hannu tuli. piti sitten mennä KYS:n katsomaan että onko SE jesse... voi tätä paskaa, vielä kolmen vuoden jälkeen on vaikeeta. kaikki jessen kaverit kasvaa, seurustelee ja heillä on kaikki hyvin.. onnex. oon ilonen näiden kavereiden puolesta, mut tulee kuitenkin hetkiä et mietin mitähän jesse tekis nyt ja millanen tyttöystävä olis jne.. Meidän on kuitenkin jaksettava? vaikka tää onkin niin vaikeeta. mulle on seuraava päivä 28.11, jessen siunaus ja 3.12, jessen uurnanlasku. vaikeita aikoja. jesse synty 6.8, sen nimpparit on 13.8... tuntuu siltä että elän näiden päivämäärien mukaan.
jaksamista sulle....