Tällä palstalla kirjoitetaan enimmäkseen internetin käytöstä ja TV:stä. Molemmat ovat sivuseikkoja ja usein unohtuu se tärkein asia, Jumala ja hänen tahtonsa.
Jumala on luonut maapallon ja ihmiset. Ihmisellä on ruumis, joka kerran muuttuu takaisin mullaksi, sekä henki joka jatkaa olemistaan kun ihminen on kuollut. Tämä ihmisen henki joka ei kuole ruumiin mukana joutuu kerran viimeiselle tuomiolle. Viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen vastaa omasta itsestään, silloin ei voi paeta kenenkään selän taakse, niinkuin täällä maanpäällä voi. Tuomarina on Jumala, joka näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja tietää kaiken jokaisesta ihmisestä. Hänelle mikään ei ole salaisuus. Viimeisellä tuomiolla kysytään vain yksi asia, ovatko syntisi anteeksi annetut. Ne joiden nimi on elävien kirjoissa, ja joiden synnit ovat anteeksi annetut Jumala kutsuu taivaaseen, ne taas jotka eivät maanpäällä ole pyytäneet syntejään anteeksi joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta. Viimeisellä tuomiolla eivät selittelyt auta, silloin kysytään vain tuo yksi kysymys, "ovatko syntisi anteeksi".
Elävä usko on tärkein aarre maanpäällä, mitään sen arvokkaampaa ei ole. Se näyttää halvalta ja tylsältä, mutta palkka on oleva suuri. Ihminen on luonut monia asioita unohtaakseen sen tosiasian, että taivas ja kadotus ovat todella olemassa. Alkoholi ja kovaääninen musiikki vievät ajatukset pois siitä tosiasiasta. Ihminen yrittää unohtaa sen myös keksimällä monia tekosyitä ja siirtämällä parannuksen tekoa tulevaisuuteen. Jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, jolloin Jumala erityisesti kutsuu ihmistä luokseen. Jumala voi myös puhutella ihmistä erilaisten sairauksien tai kuolemien kautta. Jumala ei kuitenkaan kutsu ikuisesti. Kun Jumala on kutsunut ihmistä, eikä tämä ota tilanteesta vaaria Jumalan ääni vaimenee ja lakkaa kutsumasta. Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä, mutta vihaa syntiä. Pelastus on tarkoitettu kaikille, mutta valitettavan harva sen haluaa. Ihmisellä on oma tahto ja ihminen voi tehdä valintoja. Kun Jumalan ääni kutsuu parannukseen voi päättää olla tekemättä parannusta. Kaikki on siis kiinni ihmisestä itsestään, kukaan ei tee valintoja ja ratkaisuja muiden puolesta. Jokainen vastaa itsestään.
Taivaaseen vie kaita tie, ei lavea tie. Jumala myös haluaa, että hänen tahtonsa mukaan eletään täällä maanpäällä. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Sitä pitää siis kaikin keinoin yrittää välttää. Kuitenkin vain Jeesus on ainoa ihminen, joka ei ole tehnyt syntiä täällä maanpäällä. Ihmisellä on perisynti, joka on koko ajan vetämässä synnin teille. Vaikka ihminen tekisi parannuksen perisynti vaivaa kuolemaan asti, sitä vastaan pitää taistella. Kuitenkin syntiä tarttuu koko ajan, ajatuksin ja teoin, siksi ihminen tarvitsee Jeesuksen sovittamaa syntien anteeksiantoa. Kun kaikki synnit ovat anteeksi tulee halu elää Jumalan tahdon mukaan. Kaikki tulee Jumalalta, eikä ihmiseltä odoteta mitään tekoja. Raamatussa on vertaus, jossa sanotaan, että "helpompi on kamelin päästä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan taivaanvaltakuntaan". Tuo vertaus tarkoittaa sitä, että henkisesti rikkaan on mohdotonta kelvata Jumalalle, koska hän tuntee olevansa hyvä ja toteuttavansa Jumalan käskyt, hän on siis niin rikas, ettei koe tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa. Hengellisesti köyhä tarvitsee anteeksiantoa. Anteeksianto pitää saada uskovaisen ihmisen kautta, jolloin myös Jumala antaa ne anteeksi. Jumalan kanssa ei voi kahden kesken sopia mitään vaan on tehtävä parannus. Kun Jumala herättää ihmisessä kaipuun luokseen kannattaa tehdä parannus ja pyytää syntejä anteeksi. Kaikki synnit saa kerralla anteeksi, eikä niitä tarvitse erikseen eritellä.
Joskus kuulee sanottaman, että lestadiolaiset tekevät viikon syntiä ja tulevat sitten pyytämään niitä sunnuntaina anteeksi. Näinhän se on, sillä vaikka syntiä kuinka haluaisi ja yrittäisi välttää sitä tulee väkisellä. Siksi väite, että lestadiolaiset olisivat jotenkin pyhempiä ja parempia ihmisiä, kuin muut ei pidä paikkaansa. Olemme ihan tavallisia ihmisiä ja kateus, viha ynnä muut inhimilliset reaktiot ovat tuttuja. On vain yksi asia, missä vanhoillislestadiolaiset eroavat muista ihmisistä ja se on pyhähenki, joka vaikuttaa halun uskoa. Jokaisella ihmisellä on pyhähenki, kun hän syntyy, mutta heti kun ihminen kasvaa niin hän alkaa tehdä myös syntiä. Tällöin pyhänhengen ääni vaimenee ja loppuu, näin ihminen ajautuu epäuskoon. Ainoa keino saada elävä pyhähenki takaisin on tehdä parannus. Pyhähenki tarvitsee hoitoa eli anteeksiantoa, että se pysyisi elävänä. Siksi vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaneen ei tarvitse tehdä erikseen parannusta epäuskosta. Tietenkin, jos vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut ihminen rupeaa tekemään tietoisesti syntiä lakkaa omatunto kolkuttamasta ja silloin ajautuu epäuskoon. Raamatussa myös lukee, että "jokainen on pois poikennut ja tyyni kelvottomaksi tullut". Ei siis ole ihmisen ansiota, että hän on uskomassa, sillä se on suuri lahja Jumalalta josta kannattaa olla kiitollinen.
Tuli aika pitkä tarina, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Toivoisin myös keskustelua tästä aiheesta.
Jumala on luonut maapallon ja ihmiset. Ihmisellä on ruumis, joka kerran muuttuu takaisin mullaksi, sekä henki joka jatkaa olemistaan kun ihminen on kuollut. Tämä ihmisen henki joka ei kuole ruumiin mukana joutuu kerran viimeiselle tuomiolle. Viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen vastaa omasta itsestään, silloin ei voi paeta kenenkään selän taakse, niinkuin täällä maanpäällä voi. Tuomarina on Jumala, joka näkee jokaisen ihmisen sydämeen ja tietää kaiken jokaisesta ihmisestä. Hänelle mikään ei ole salaisuus. Viimeisellä tuomiolla kysytään vain yksi asia, ovatko syntisi anteeksi annetut. Ne joiden nimi on elävien kirjoissa, ja joiden synnit ovat anteeksi annetut Jumala kutsuu taivaaseen, ne taas jotka eivät maanpäällä ole pyytäneet syntejään anteeksi joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta. Viimeisellä tuomiolla eivät selittelyt auta, silloin kysytään vain tuo yksi kysymys, "ovatko syntisi anteeksi".
Elävä usko on tärkein aarre maanpäällä, mitään sen arvokkaampaa ei ole. Se näyttää halvalta ja tylsältä, mutta palkka on oleva suuri. Ihminen on luonut monia asioita unohtaakseen sen tosiasian, että taivas ja kadotus ovat todella olemassa. Alkoholi ja kovaääninen musiikki vievät ajatukset pois siitä tosiasiasta. Ihminen yrittää unohtaa sen myös keksimällä monia tekosyitä ja siirtämällä parannuksen tekoa tulevaisuuteen. Jokaisella ihmisellä on etsikkoaikansa, jolloin Jumala erityisesti kutsuu ihmistä luokseen. Jumala voi myös puhutella ihmistä erilaisten sairauksien tai kuolemien kautta. Jumala ei kuitenkaan kutsu ikuisesti. Kun Jumala on kutsunut ihmistä, eikä tämä ota tilanteesta vaaria Jumalan ääni vaimenee ja lakkaa kutsumasta. Jumala rakastaa syntisiä ihmisiä, mutta vihaa syntiä. Pelastus on tarkoitettu kaikille, mutta valitettavan harva sen haluaa. Ihmisellä on oma tahto ja ihminen voi tehdä valintoja. Kun Jumalan ääni kutsuu parannukseen voi päättää olla tekemättä parannusta. Kaikki on siis kiinni ihmisestä itsestään, kukaan ei tee valintoja ja ratkaisuja muiden puolesta. Jokainen vastaa itsestään.
Taivaaseen vie kaita tie, ei lavea tie. Jumala myös haluaa, että hänen tahtonsa mukaan eletään täällä maanpäällä. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Sitä pitää siis kaikin keinoin yrittää välttää. Kuitenkin vain Jeesus on ainoa ihminen, joka ei ole tehnyt syntiä täällä maanpäällä. Ihmisellä on perisynti, joka on koko ajan vetämässä synnin teille. Vaikka ihminen tekisi parannuksen perisynti vaivaa kuolemaan asti, sitä vastaan pitää taistella. Kuitenkin syntiä tarttuu koko ajan, ajatuksin ja teoin, siksi ihminen tarvitsee Jeesuksen sovittamaa syntien anteeksiantoa. Kun kaikki synnit ovat anteeksi tulee halu elää Jumalan tahdon mukaan. Kaikki tulee Jumalalta, eikä ihmiseltä odoteta mitään tekoja. Raamatussa on vertaus, jossa sanotaan, että "helpompi on kamelin päästä neulansilmästä läpi, kuin rikkaan taivaanvaltakuntaan". Tuo vertaus tarkoittaa sitä, että henkisesti rikkaan on mohdotonta kelvata Jumalalle, koska hän tuntee olevansa hyvä ja toteuttavansa Jumalan käskyt, hän on siis niin rikas, ettei koe tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa. Hengellisesti köyhä tarvitsee anteeksiantoa. Anteeksianto pitää saada uskovaisen ihmisen kautta, jolloin myös Jumala antaa ne anteeksi. Jumalan kanssa ei voi kahden kesken sopia mitään vaan on tehtävä parannus. Kun Jumala herättää ihmisessä kaipuun luokseen kannattaa tehdä parannus ja pyytää syntejä anteeksi. Kaikki synnit saa kerralla anteeksi, eikä niitä tarvitse erikseen eritellä.
Joskus kuulee sanottaman, että lestadiolaiset tekevät viikon syntiä ja tulevat sitten pyytämään niitä sunnuntaina anteeksi. Näinhän se on, sillä vaikka syntiä kuinka haluaisi ja yrittäisi välttää sitä tulee väkisellä. Siksi väite, että lestadiolaiset olisivat jotenkin pyhempiä ja parempia ihmisiä, kuin muut ei pidä paikkaansa. Olemme ihan tavallisia ihmisiä ja kateus, viha ynnä muut inhimilliset reaktiot ovat tuttuja. On vain yksi asia, missä vanhoillislestadiolaiset eroavat muista ihmisistä ja se on pyhähenki, joka vaikuttaa halun uskoa. Jokaisella ihmisellä on pyhähenki, kun hän syntyy, mutta heti kun ihminen kasvaa niin hän alkaa tehdä myös syntiä. Tällöin pyhänhengen ääni vaimenee ja loppuu, näin ihminen ajautuu epäuskoon. Ainoa keino saada elävä pyhähenki takaisin on tehdä parannus. Pyhähenki tarvitsee hoitoa eli anteeksiantoa, että se pysyisi elävänä. Siksi vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaneen ei tarvitse tehdä erikseen parannusta epäuskosta. Tietenkin, jos vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvanut ihminen rupeaa tekemään tietoisesti syntiä lakkaa omatunto kolkuttamasta ja silloin ajautuu epäuskoon. Raamatussa myös lukee, että "jokainen on pois poikennut ja tyyni kelvottomaksi tullut". Ei siis ole ihmisen ansiota, että hän on uskomassa, sillä se on suuri lahja Jumalalta josta kannattaa olla kiitollinen.
Tuli aika pitkä tarina, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Toivoisin myös keskustelua tästä aiheesta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Siinä oli paljon tekstiä, mutta kaikki tärkeää asiaa. Hyvä kun joku jaksaa kirjoittaa tänne asiallisiakin viestejä..toivottavasti vaan kaikki jaksaa lukea tuon!
Samat sanat, kiitokset vaan kaikille asian kirjottajille!
Haluaisin rohkaista kaikkia kirjottelemaan ja kyselemään uskoon ym. liittyvistä asioista, niin yritämme sitten vastailla...(=
"Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan"
puhut aivan asiaa, mutta jotta asia ei kuulostaisi ihan noin rankalta, halusin muistuttaa mieliimme Jeesuksen sanat:
"Sitä, kuka minun luokseni tulee, minä en aja pois"
pyha henki tarvitse anteeksiantoa, ihminen tarvitsee. pyha henki on taydellinen. se on osa kolmiyhtenaista jumalaa.
mutta jotta Pyhähenki säilyisi ihmisellä, tarvitaan anteeksiantamuksen evankeliumia.
mutta han sanoi, etta PYHA HENKI tarvitsee anteeksiantoa, joten korjasin sen.
Se alkoholi ja kovaääninen musiikki? Alkoholi on ok hillitysti nautittuna (myös Jeesus teki vedestä viiniä) ja kovaäänisen musiikki meni täysin yli hilseen?
Tie taivaaseen kulkee Jeesuksen kautta. Jeesus sanoo : Missä kolme ihmistä kokoontuu yhteen minun nimissäni, siellä on minun kirkkoni.
Eli ei takerruta pikkuseikkoihin, kuten televisioon tai kovaääniseen musiikkiin. Uskotaan Jeesuksen ylösnousemus ja syntien anteeksianto.
Joillakin pikkuseikoilla on Jumalasta hiljalleen etäännyttävä vaikutus.
Tuo on tyypillistä aivopesua. Aito usko Jeesukseen riittää - edes kirkkoa tai seurakuntaa ei tarvita väliin.
On varmaan pikkuseikkoja joilla on Jumalasta hiljalleen etäännyttävä vaikutus, mutta on varmaan niitäkin pikkuseikkoja, joilla on hiljalleen Jumalaan lähentävä vaikutus.
Jokainen voi kuunnella musiikkia sillä äänenvoimakkuudella kuin hyvältä tuntuu ja uskon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Morgens Privilege ;)
Kokemuksesta tiedän, ettei kysymys ole aivopesusta. Esim. popin soittaminen ei sinällään syntiä, mutta huomasin itse kun kuuntelin, että jollain tavalla se vieraannuttaa aidosta uskosta. Huomasin sen jotenkin sillä tavalla, että sydän rupesi kiintymään ihan eri tavalla kuin aiemmin ja nimenomaan sellaisiin asioihin mihin ei olisi tarvinnut niin paljon kiintyä. Esim. monesti musiikki on hyvinkin seksististä ja toisinaan "pervoakin". Monesti on vaikea asettaa rajaa hyvän ja huonon musiikin välille, siinä pitää kuunnella omaatuntoa.
Musiikki rupesi tuntumaan paljon tärkeämmältä kuin Jumala. Äänen voimakkuudesta ei ole kysymys vaan siitä mitä soittaa. Osa musiikista on sellaista mitä voi kuunnella täysin hyvällä omallatunnolla, osa musiikista on sellaista mitä ei ole välttämättä hyvä kuunnella.
Varmasti on asioita mitkä lähentävät pikkuhiljaa Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Mutta tuo lähentyminen ei ole täydellistä ennen syntien anteeksi antamusta. Näin uskon.
toukka
Kiitos kommentista.
Voin hiukan selitellä, kun kerran tuli tuommoisia kirjoiteltua.
Jeesus muutti veden alkoholittomaksi viiniksi. Sitä voisi suomenkielellä kutsua viinirypälemehuksi. Jeesus ei siis ole juonut päihdyttävää viiniä tai alkoholia. Suomessa ruokajuomana on maito, mutta välimerenmaissa se pilaantuisi niin nopeasti, että ruokajuomana oli mehua. Nykyään on tietenkin jääkaapit, mutta ennen ei ollut. Raamatussa myös kehoitetaan välttämään sitä viiniä, josta paha meno tulee, eli ns. hapatettua viiniä, alkoholia.
Se kovaääninen musiikki taisi tosiaan mennä yli hilseen. Ei soitetun musiikin desibeleillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Olet oikeassa, ettei kirkkoa, eikä seurakuntaa tarvitse päästäkseen taivaaseen. Tarvitaan kuitenkin ihminen, jolla on elävä usko. Ei siis välttämättä tarvitse edes käydä rauhanyhdistyksellä päästäkseen perille. Ihmisen välityksellä annettu anteeksiantamus riittää, siihen ei tarvita kirkkoa, eikä SRK:n Oulun pääkonttoria.
Maallikkosaarnaaja, lähde kanssani aikamatkalle vuoteen 1902. Hajaannukset repivät lestadiolaisuutta, mutta pitkin korpiseutuja on mökeissään yksittäisiä taivaan tien kulkijoita. Miten on, pystyttikö Jumala tuolloin muurin jonka takana ei enää tultu autuaaksi ? Vai jäikö mielestäsi hajaannushetkellä kummallekin puolelle autuaallisessa sieluntilassa olevia, jotka jatkoivat henk koht tasolla evankeliumin uskomista ja saarnaamista kantaen asuvaista pyhää henkeä ?
Tämä saattaa olla väärinkin, mutta minä olen käsittänyt asian näin.
Jumala on elävä viinipuu, jonka oksia Jumalanlapset ovat. Jumala on siis runko, joka kuljettaa ravinteita oksille, Jumalanlapsille. Kun oksat saavat olla kiinni rungossa, eli elävässä Jumalansanassa ne pysyvät terveinä ja kukoistavina. Silloin oksat myös kantavat hedelmää, ravinteet tulevat rungosta, Jumalalta. Mutta kun oksa joutuu eroon rungosta se kuivuu ja lakkaa tuottamasta hedelmää.
Kun ihminen jää rajalinjan toiselle puolelle, jossa elävä Jumala ei vaikuta, hänen oksansa kuihtuu vähitellen, koska hän ei kuule elävää Jumalansanaa. Kun on jäänyt rajalinjan väärälle puolelle kannattaa "loikata" oikealle puolelle ja pyytää synnit anteeksi. Näin elävä usko palaa ja oksa pääsee taas Jumalan yhteyteen ja rupeaa kukoistamaan. Ihmisen on mahdotonta pysyä uskomassa ilman elävää Jumalansanaa, sekä uskovaisia matkaystäviä. Siksi rajan väärällä puolella on mahdotonta selvitä hengellisessä mielessä "elossa".
Se ei ole mahdollista, että eriseuran matkaan lähtenyt ihminen saisi pelastuksen ilman paluuta Jumalanvaltakuntaan. On vain yksi Jumalanvaltakunta, se todetaan Raamatussa. Raamatussa myös sanotaan, että eriseuroja on olemassa. Ero, joka erottaa Jumalanvaltakunnan ja eriseuran on se, että Jumalanvaltakunnassa saa rauhan, mutta eriseurassa ei saa. Minun käsittääkseni esikoislestadiolaiset erosivat vanhoillislestadiolaisista, perustaakseen oman, esikoisten seurakunnan. Jos Jumalanvaltakunnan rakkaudesta lähtee ja perustaa eriseuran ei Jumala seuraa ihmisen mukana eriseuraan.
En kaivele esikoislestadiolaisten ja vanhoillislestadiolaisten eroja, mutta mielestäni paras tapa todeta se, kummassa elävä Jumala vielä vaikuttaa on mennä paikanpäälle. Käymällä kummankin seuroissa, sekä tarkkailemalla "meininkiä" sivusta, ovat parhaita keinoja. Raamatussa myös puhutaan siitä, että Jumalanvaltakunnan tunnistaa keskinäisestä rakkaudesta.
Tuossa oli vähän perusteluja ja vastauksia esittämääsi kysymykseen.
Esikoisten seurakunnasta:
Esikoisten seurakuntaa ei ole perustettu 1900-luvun alussa, vaan n. 2000 vuotta sitten Jerusalemissa Vapahtajan itsensä toimesta, kun hän ylösnuostuaan antoi opetuslapsilleen lupauksen Pyhästä Hengestä. Seurakunta astui voimaansa helluntaina, kun lupaus täytettiin ja opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja elävän uskon. Siitä lähtien ovat Pyhän Hengen saaneet Jumalan ihmiset saarnanneet sanaa, ja Jumalan kansa on lisääntynyt ja esikoisten seurakunta levinnyt yli maanpiirin. 1800-luvulla esikoisten seurakunta alkoi vaikuttaa voimakkaasti Pohjoismaissa Laestadiuksen kauttaa ja monet tulivat liitetyiksi tähän elävään viinipuuhun, esikoisten seurakuntaan. "Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö, yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan kaikein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö, ja Uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin veri." (Hebr. 12:22-24) Tämä esikoisten seurakunta on siis se paikka, jossa autuutta kaipaava sielu voi löytää avun ja pelastuksen kuolemattomalle sielulleen. Uskon, että siitä seurakunnasta sanoo Luther, "ettei sen ulkopuolella ole yhtään autuutta, vaan ainoastaan rottia ja hiiriä."
Missä se sitten voidaan löytää nykyään? Jumala yksin tietää, mihin hänen henkensä on aikojen kuluessa kulkenut, mutta kokemukseni mukaan se löytyy ainakin esikoislestadiolaisuudesta, ja tuntuisi tämän seurakunnan jäseniä löytyvän myös muualta, mahdollisesti myös vanhoillislestadiolaisten joukossa.
Hajaannuksesta:
Esikoislestadiolaisesta näkökulmasta kirjoitettujen historioiden mukaan muut lestadiolaisuuden suunnat erosivat esikoislestadiolaisuudesta, ja siksi monet esikoislestadiolaiset kehoittavat esim. vanhoillisia parannukseen eriseurasta. Ja mikä huvittavinta, olen kuullut samaa viinipuuvertausta myös esikoislestadiolaisten suusta, mutta vain toisin päin, eli että hajaannusten tullessa, jos jossain oli eläviä kristittyjä, jotka jäivät esim. vanhoillisten alueelle, heidän yhteytensä elävään viinipuuhun katkesi, ja koska oksa ei saanut enää voimaa se kuoli. Tästä syystä monet esikoislestadiolaiset pitävät mahdottomana ajatusta, että muista lestadiolaisuuden suunnista voisi löytyä elävää uskoa.
Itse en kuitenkaan ajattele näin, vaan suurinpiirtein niin, miten Eliza tuolla ylempänä muistaakseni kirjoitti. Kaikkiin suuntiin jäi varmaan hajaannuksessa eläviä kristittyjä. Miten heille sitten on käynyt, ja onko elävä usko säilynyt kaikissa suunnissa, se on Jumalan asia.
Sitten vielä kuulemiani sotavangin mietteitä. Kun hänet, suomalainen sotilas oli, oli sotavangittu NL:oon, hän keksi keinon, miten voisi jos vankeusaika pitkittyy, saada kuulla evankeliumia Pyhän Hengen omaavalta henkilöltä. Hän keksi, että opettaa jonkun viattomuuden tilassa olevan lapsen saarnaamaan synnit anteeksi.
Ajatellaanpas laajemmin. Tätä evankeliumia joka tulee tosi uskovan siis lapsen kautta, on saatavana niin vl-kodeissa kuin el-kodeissa. Siinä on koskete viinapuun oksaan.
Missä sitten on syy, että kaikki kuulijat ei ole uskomassa, vai ovatko ?
Kun LLL sai kuulla evankeliumia, niin hän ei lähtenytkään setvimään, oliko Lapin Marian esi-isät ja äidit tehneet oikeat vai väärät valinnat 1700-luvulla.
Meillä on selvitetty tätä Raamatun vertausta siitä, kun Jeesus muunsi veden viiniksi ja edeskäypä maistoihe ensiksi, ennenkuin jakeli muille, että tällainen edeskäypä oli LLL. Ja laajemmin, jokainen kristitty on edeskäypä, ensin maistetaan itse (Te olette saaneet maistaa jne.....) ja sitten voidaan jaella muille, mutta jaettava on Jeesuksen valmiste 100%.
Olen saanut rauhan es.lest srkssa, ja saanut maistaa taivaallista. Minulle sopisi, että vl-joukko tulisi autuaaksi, en pane hanttiin. Kun nyt kuitenkin on ollut 100 v sitten sakkia, joitten epä-autuuden tuntomerkki on ollut viha, palava viha oikeita kristityitä kohtaan, niin se on kyllä eriseuran oire.
Ehkä on parasta lopettaa tämä väittely, kumpi lähti ja kumpi jäi. Ainoa ero, mikä erottaa Jumalanvaltakunnan muista uskonnoista on se, että siellä saa rauhan tunnolleen. Minä olen todennut, että rauhan saa vanhoillislestadiolaisten joukosta. Nämä ovat semmoisia asioita, jotka eivät kirjoittamalla selvene. Minun neuvoni on tulla kuuntelemaan vanhoillislestadiolaisten seuroja, mutta jokainen ihminen tehköön päätöksensä itse.
Kirjoitukseni tarkoituksena oli kertoa vanhoillislestadiolaisten uskon perusteista. Jumalan tahto on hyvin yksinkertainen, Jumala haluaa että ihminen pyytää kertyneitä syntejään anteeksi ja rupeaa sen jälkeen elämään Jumalan tahdon mukaan. (TV ja internet eivät ole syntiä).
Voisin kiteyttää vanhoillislestadiolaisten uskon yhteen sanaan, anteeksianto. Kun on kaikki synnit anteeksi, tulee halu välttää syntiä. Mutta koska perisynti vaivaa myös meitä, syntiä kertyy. Kun syntejään pyytää anteeksi, myös Jumala unohtaa ne ja on taas hetken aikaa ihana tehdä matkaa kohti taivasta.
Voisin olla itse kirjoittanut ylläolevan viimeisimmän kirjoituksesi, ainoastaan sillä erotuksella, että olisin tietysti kirjoittanut sanojen "vanhoillis-" tilalle "esikois-". :)
On minunkin mielestäni turhaa kiistellä siitä kuka lähti. Ja mitä tulee vanhoillisten (ainakin useimpien) seurakuntaoppiin, niin ei minua loppujen lopuksi haittaa pätkääkään, vaikkeivät vl:t pitäisikään minua oikeana uskovaisena. Siksi minua ihmetyttää, miten jotkut täällä ovat vetäneet siitä herneet niin syvälle neniinsä, etteivät ole nahoissan pysyä.
Hienoa, että joku jaksaa kirjoittaa tänne asiallistakin tekstiä! Toivottavasti tuo teksti laittoi monen miettimään, mikä elämässä on tärkeintä. Jatketaan keskustelua yhtä asiallisissa merkeissä kuin tähänkin asti! :)
Kiitos kivasta kirjoituksesta!
Uskon, että kirjoitit sen oikealla mielellä, mutta muutama pikkuseikka pisti silmääni. Älä pahastu, jos takerrun niihin... :)
"Ne taas, jotka eivät maanpäällä ole pyytäneet syntejään anteeksi joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta"
Lauseesta voisi vetää johtopäätöksen, että v-lestadiolaiset perustavat autuutensa omaan vanhurskauteen, jos joku väärällä mielellä haluaa etsiä todisteita siitä.
Siis ne, jotka eivät maanpäällä ole USKONEET syntejään anteeksi, joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta, eikö? Sillä eivät kaikki pyytämisestä huolimatta jaksa uskoa syntejään anteeksi, jos armon ovi on jo suljettu (esim. kymmenen neitseen vertauksessa). Kuulostaa inhimillisesti ajateltuna raa'alta, mutta siksi onkin tärkeää etsiä Jumalan valtakuntaa silloin, kun vielä armonaika on. Kuolinvuoteella sitä ei välttämättä enää löydä.
"Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaneen ei tarvitse erikseen tehdä parannusta epäuskosta."
En itse ole vl, mutta sain kirjoituksestasi käsityksen, että vain "maailman syntiretkillä seikkaileva" tuntee epäuskon vaikutuksia. Epäusko on kuitenkin kaikkien syntien äiti. Jos aina jaksaisimme uskoa täydellisesti, emme joutuisi mihinkään syntiin, mikä ei tietenkään ole yhdellekään ihmiselle mahdollista. Oma kokemukseni on, että epäusko vaivaa aina toisinaan. Se tuo epäilyksiä, olenkohan ollenkaan Jumalan lapsi, kun olen niin heikko ja lankean usein. Tällaiset ajatukset on tunnettava omanvanhurskauden perkeleen vaikutuksiksi eli synniksi. Vaikka on elävä usko sydämellä, epäusko yrittää silti saada sijaa, sillä perkele on kateellinen ja kiusaa niitä, joilla on rauha.
Pikkuseikkojahan nuo oli, mutta hyvin ne korjasitkin ;)
En pahastu SUN kirjoituksista. :)
Kirjoittamisessa on se vaikeus, että päässä olevat ajatukset usein muuttuvat matkalla tekstiksi, usein huonompaan suuntaan. Siksi tekstejä joutuu usein korjailemaan ja muuttelemaan jälkeenpäin.
"Ne taas, jotka eivät maanpäällä ole pyytäneet syntejään anteeksi joutuvat ikuiseen eroon Jumalasta"
Tarkoitin tuolla ylläolevalla tekstinpätkällä sitä, että parannus on tehtävä vielä silloin kun on elossa. Parannus tarkoittaa suomeksi selitettynä sitä, että kun Jumala herättää synnintunnon, näkee oman tunnon tilan. Kun huomaa, että asiat eivät ole kunnossa on mahdollisuus saada kaikki synnit anteeksi. Synnit saa anteeksi kääntymällä vlestadiolaisen ihmisen puoleen ja pyytämällä ne anteeksi. Silloin Jumalakin unohtaa ne. Kun synnit pyytää anteeksi ne myös saa anteeksi.
"Vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaneen ei tarvitse erikseen tehdä parannusta epäuskosta."
Huonosti kirjoitettu lause. Kyllä se synti tarttuu myös vlestadiolaiseen, olet oikeassa siinä.
Luin kirjoituksesi pelvolla ja vavistuksella...
Kun kirjoitin tuota alkuperäistä tekstiä en arvannut, minkälaisen vastaanoton se saisi. Reaktiot ovat olleet semmoisia, ettei kukaan tahdo uskoa, että vain vanhoillislestadiolaisen kautta saisi rauhan tunnolleen. Nämä reaktiot ovat ymmärrettäviä, sillä kun ihminen huomaa, ettei hänen asiansa ole kunnossa hän säikähtää. Jotkut voivat alkaa järkeilemään ja etsimään puolustusta omalle uskolleen.
Raamatusta löytyy myös esimerkkejä sen ajan uskovaisten vainoista. Silloin senajan uskovaisia syötettiin jopa leijonille. Kaikki uskovaisten vainot ovat lähtöisin juuri tästä samasta reaktiosta, kuin mitä tällä foorumilla esiintyi. Kun ihminen saa kuulla, että hänen täytyy tehdä parannus kelvatakseen Jumalalle, hän suuttuu. Sillä kaikki mihin hän on aikaisemmin turvansa laittanut haihtuu paperina ilmaan. Parannusta ei ole helppo tehdä, tiedän itsekin anteeksi pyytämisen vaikeuden, mutta se on kuitenkin ainoa tie kelvata Jumalalle. Ei hän halua, että häntä palvotaan kultaisissa temppeleissä, tai että hänelle uhrataan lahjoja. Jumalan tahto on se, että ihminen tekee parannuksen, eli pyytää syntinsä anteeksi. Tämä on ainoa keino kelvata Jumalalle, muuta keinoa ei ole.
En tiedä olisiko tuota tekstiä kannattanut kirjoittaa. Ehkä siitä oli ainakin se hyöty, että nyt ihmiset tietävät, mistä etsiä apua kun tuntee tuntonsa rauhattomaksi. Jos vaikka kuolema lähestyy ja tulee hätä omasta tilasta, niin silloin kannattaa ottaa yhteyttä vanhoillislestadiolaiseen ihmiseen, häneltä löytyy apu. Mitä jos en olisi kirjoittanut tätä juttua, luultavasti ihmiset olisivat silloin leppoisampia, koska he eivät tietäisi tuntonsa tilaa. Totuus kannattaa kuitenkin kertoa, sillä onhan se Jumalan tahto, että mahdollisimman moni pelastuisi.