KIVUN

Tiedän tasan tarkkaan, että ilman kovia särkylääkkeitä en olisi pärjännyt kipujeni kanssa!
Oma kipu alkoi yllättäen aivan pienestä mitättömästä tunteesta oikeassa kädessäni ja siitä se "helvetin särkykierre" sitten alkoi, päättymisestä ei ole mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa kestää "vain" loppun ikääni, siitä pitäis sitten repiä huumori!
Särky tulee vaikka en muuta tee kuin kävelen pienen lenkin päivisin, se saattaa laukaista säryn. Työnteosta ei tietoakaan, en millään pärjäisi. Toivottavasti ei tarvitse edes kokeilla koska se loppuu ennen kuin pääsen edes alkamaan.

Ymmärrän hyvin kysymyksesi mutta et saa jäädä itseksesi ihmettelemään.
Mene vaikka yksityiselle jos ei terveyskeskuslääkärisi ota mitään järkevää kantaa asiaan. Itse sain oleellisen lähetteen röntgeniin omalääkäriltä ja sitten alkoi tapahtua. Minulle esim. Panacod on "karamellia" ei auta mitenkään, onneksi olen saanut voimakkaampia joiden kanssa pärjään, välillä kohtuullisesti ja välillä huonosti.
Säryn kanssa ei pärjää määräänsä enempää koska elimistö alkaa toimimaan oman "systeeminsä" mukaan
ja sitten voit löytää itsesi mistä vaan. Silloin et itse paljoakaan ymmärrä mistään mitään vaan toiset tekevät asiat puolestasi haluat tai et!

Toivon, että haet apua välittömästi etkä jää ihmettelemään itseksesi.
Ei ole syytä jäädä "tuleen makaamaan" kun avunkin voi saada!

Hämmästynyt kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan, että ilman kovia särkylääkkeitä en olisi pärjännyt kipujeni kanssa!
Oma kipu alkoi yllättäen aivan pienestä mitättömästä tunteesta oikeassa kädessäni ja siitä se "helvetin särkykierre" sitten alkoi, päättymisestä ei ole mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa kestää "vain" loppun ikääni, siitä pitäis sitten repiä huumori!
Särky tulee vaikka en muuta tee kuin kävelen pienen lenkin päivisin, se saattaa laukaista säryn. Työnteosta ei tietoakaan, en millään pärjäisi. Toivottavasti ei tarvitse edes kokeilla koska se loppuu ennen kuin pääsen edes alkamaan.

Ymmärrän hyvin kysymyksesi mutta et saa jäädä itseksesi ihmettelemään.
Mene vaikka yksityiselle jos ei terveyskeskuslääkärisi ota mitään järkevää kantaa asiaan. Itse sain oleellisen lähetteen röntgeniin omalääkäriltä ja sitten alkoi tapahtua. Minulle esim. Panacod on "karamellia" ei auta mitenkään, onneksi olen saanut voimakkaampia joiden kanssa pärjään, välillä kohtuullisesti ja välillä huonosti.
Säryn kanssa ei pärjää määräänsä enempää koska elimistö alkaa toimimaan oman "systeeminsä" mukaan
ja sitten voit löytää itsesi mistä vaan. Silloin et itse paljoakaan ymmärrä mistään mitään vaan toiset tekevät asiat puolestasi haluat tai et!

Toivon, että haet apua välittömästi etkä jää ihmettelemään itseksesi.
Ei ole syytä jäädä "tuleen makaamaan" kun avunkin voi saada!

Kyllä terveyskeskus on velvollinen lähettämään kipupoliklinikalle tai vastaavalle, ja mikäli kipusi jatkuu "ikuisesti", tarvitset psyykkistäkin tukea asiantuntijalta. Taistele, pidä puolesi, ehkä et kroonikoksi jääkään jos hoidat nyt täysillä! Tsemppiä!

Hämmästynyt kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan, että ilman kovia särkylääkkeitä en olisi pärjännyt kipujeni kanssa!
Oma kipu alkoi yllättäen aivan pienestä mitättömästä tunteesta oikeassa kädessäni ja siitä se "helvetin särkykierre" sitten alkoi, päättymisestä ei ole mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa kestää "vain" loppun ikääni, siitä pitäis sitten repiä huumori!
Särky tulee vaikka en muuta tee kuin kävelen pienen lenkin päivisin, se saattaa laukaista säryn. Työnteosta ei tietoakaan, en millään pärjäisi. Toivottavasti ei tarvitse edes kokeilla koska se loppuu ennen kuin pääsen edes alkamaan.

Ymmärrän hyvin kysymyksesi mutta et saa jäädä itseksesi ihmettelemään.
Mene vaikka yksityiselle jos ei terveyskeskuslääkärisi ota mitään järkevää kantaa asiaan. Itse sain oleellisen lähetteen röntgeniin omalääkäriltä ja sitten alkoi tapahtua. Minulle esim. Panacod on "karamellia" ei auta mitenkään, onneksi olen saanut voimakkaampia joiden kanssa pärjään, välillä kohtuullisesti ja välillä huonosti.
Säryn kanssa ei pärjää määräänsä enempää koska elimistö alkaa toimimaan oman "systeeminsä" mukaan
ja sitten voit löytää itsesi mistä vaan. Silloin et itse paljoakaan ymmärrä mistään mitään vaan toiset tekevät asiat puolestasi haluat tai et!

Toivon, että haet apua välittömästi etkä jää ihmettelemään itseksesi.
Ei ole syytä jäädä "tuleen makaamaan" kun avunkin voi saada!

kukaan ei määrää minun elämääni

kokemusta on kirjoitti:

Kyllä terveyskeskus on velvollinen lähettämään kipupoliklinikalle tai vastaavalle, ja mikäli kipusi jatkuu "ikuisesti", tarvitset psyykkistäkin tukea asiantuntijalta. Taistele, pidä puolesi, ehkä et kroonikoksi jääkään jos hoidat nyt täysillä! Tsemppiä!

Ainakin tuossa 4 vuotta sitten. Surupojalle tuli tosi suru puseroon 2 tyypin Diabeteksen mukanaan tuoman, invalidisoivan, polyneuropatian takia.
Tmän hauskan pikku kivun oireita olivat minun tapauksessani jalkapohjien jumalaton kipu, kuin silitysraudalla olisi polttanut.

Loistava TK-lääkärini otti jo melkein kättelyssä tosissaan tuskani todesta ja määräsi samantien dekstropropoksigeeniä oikean annoksen, ja olo hellitti kummasti.

Mutta minä hölmö kun en tyytynytkään siihen, vaan tivasin lähetettä Meilahden kipupolille, ja lääkäri kirjoitti (hymyillen) lähetteem ja sinne mentiin.

Sitten maattiin sängyssä, jalat piuhoissa ja saatiin joitain säkäreitä kuulemma oloa helpottamaan, ja mittarikin työnnettiin kainaloon mukaan. Loppujen lopuksi marssin sikäläisen dosentin huoneeseen, ja tämä mamma ilmoitti heti kättelyssä ettei tykännyt minulle määrätystä lääkkeestä ollenkaan, paiskasi jonkun lelulääkkeen reseptin kouraan, ja ulos.

Tästä hoidosta ei minun tapauksessani ollut mitään hyötyä. Jos anestologian dosentti ei parempaan silloin pystynyt, uravalinta oli väärä.
Kylmää kyytiä, mutta asiasta.

Nykyisin valistuneiden potilaiden tiedossa kyllä kulkee tieto, että löytyy niitä kunnon kipulääkäreitä muualtakin kuin tästä maasta.

Onneksi minun tapauksessani ei ollut tarvetta turvautua tähän ratkaisuun, mutta ne olivat aikoja
jolloin kivun vähättely lääkäreiden eri kuppikuntien piireissä oli jokseenkin vähättelevää luokkaa.. Sivuseikka!

Suomeksi sanottuna: Helppo se siinä oli vähätellä muiden tuskia, kun itsellä oli valtuudet kirjoittaa omat mömmöt joka tuskaansa, ja jotka purivat ja takuulla.

Kaikeksi onneksi nykyinen linja ja suhtautunuminen tähän pirulliseen vaivaan on muuttunut jokseenkin dramaattisesti, valkotakkiliturgiaa lainatakseni.

Hermostoperäisiin kipuihin, kuten minun polyneuropatiaani, tulehduskipulääkkeet tekevät vain hallaa.
Näiden käyttö johtaa usein yliannostuksiin ja sivuvaikutukset - tyypistä riippuen ovat vuotavan mahahaavan tai fataalin maksavaurion luokkaa.

Taas tuli surupojalta pitkä vuodatus, mutta nyt kirjoitan omista kokemuksistani.

Pysykää ehdottoman lujina kroonisten kiputilanteiden avun hankinnassa. Lääkkeillä on omat - hyvikin vaaralliset - sivuvaikutukset, mm.
viinan kanssa! Mutta näissä asioissa aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään.
Mutta kun oikea lääke löytyy, koko elämä muuttuu.

Sadboy kirjoitti:

Ainakin tuossa 4 vuotta sitten. Surupojalle tuli tosi suru puseroon 2 tyypin Diabeteksen mukanaan tuoman, invalidisoivan, polyneuropatian takia.
Tmän hauskan pikku kivun oireita olivat minun tapauksessani jalkapohjien jumalaton kipu, kuin silitysraudalla olisi polttanut.

Loistava TK-lääkärini otti jo melkein kättelyssä tosissaan tuskani todesta ja määräsi samantien dekstropropoksigeeniä oikean annoksen, ja olo hellitti kummasti.

Mutta minä hölmö kun en tyytynytkään siihen, vaan tivasin lähetettä Meilahden kipupolille, ja lääkäri kirjoitti (hymyillen) lähetteem ja sinne mentiin.

Sitten maattiin sängyssä, jalat piuhoissa ja saatiin joitain säkäreitä kuulemma oloa helpottamaan, ja mittarikin työnnettiin kainaloon mukaan. Loppujen lopuksi marssin sikäläisen dosentin huoneeseen, ja tämä mamma ilmoitti heti kättelyssä ettei tykännyt minulle määrätystä lääkkeestä ollenkaan, paiskasi jonkun lelulääkkeen reseptin kouraan, ja ulos.

Tästä hoidosta ei minun tapauksessani ollut mitään hyötyä. Jos anestologian dosentti ei parempaan silloin pystynyt, uravalinta oli väärä.
Kylmää kyytiä, mutta asiasta.

Nykyisin valistuneiden potilaiden tiedossa kyllä kulkee tieto, että löytyy niitä kunnon kipulääkäreitä muualtakin kuin tästä maasta.

Onneksi minun tapauksessani ei ollut tarvetta turvautua tähän ratkaisuun, mutta ne olivat aikoja
jolloin kivun vähättely lääkäreiden eri kuppikuntien piireissä oli jokseenkin vähättelevää luokkaa.. Sivuseikka!

Suomeksi sanottuna: Helppo se siinä oli vähätellä muiden tuskia, kun itsellä oli valtuudet kirjoittaa omat mömmöt joka tuskaansa, ja jotka purivat ja takuulla.

Kaikeksi onneksi nykyinen linja ja suhtautunuminen tähän pirulliseen vaivaan on muuttunut jokseenkin dramaattisesti, valkotakkiliturgiaa lainatakseni.

Hermostoperäisiin kipuihin, kuten minun polyneuropatiaani, tulehduskipulääkkeet tekevät vain hallaa.
Näiden käyttö johtaa usein yliannostuksiin ja sivuvaikutukset - tyypistä riippuen ovat vuotavan mahahaavan tai fataalin maksavaurion luokkaa.

Taas tuli surupojalta pitkä vuodatus, mutta nyt kirjoitan omista kokemuksistani.

Pysykää ehdottoman lujina kroonisten kiputilanteiden avun hankinnassa. Lääkkeillä on omat - hyvikin vaaralliset - sivuvaikutukset, mm.
viinan kanssa! Mutta näissä asioissa aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään.
Mutta kun oikea lääke löytyy, koko elämä muuttuu.

Kovin samanlaiset ovat minunkin kokemukset täältä kivunhoidon yksiköstä!

Niinhän minullakin oli jo invalisovaksikin kehittynyt kiputila, johonka ei löytynyt sitten mistään selitystä, ei helpotusta eikä apua!
Viimein sitten lähetettiin ko. paikkaan tutkimuksiin.
Ajattelin, että nytkö sitten VIIMEINKIN tähän helvetilliseen kipuun, ja vaivaan saadaan selvyyttä!
Mutta kuinkas kävikään.

Ne olettamani, kuvittelemani, kovinkin tärkeät? selvitykset KIVUN SYISTÄ, ja AIHEUTTAJISTA tuntuivatkin sitten herättävän kiinnostusta kovin vähän, vain näiden PILLEREIDEN määrääminen tuntui olevan se tärkein KIPU?klinikan hoitomuoto!

Kun rupesin kyselemään näiden em. selvitysten perään, ja tarpeellisuudesta, sekä olisin halunnut jotakin tehtävän myös tällä kivun SYYN selvittely puolella.
Suhtautuminen tähän olikin kovin viileää, vailla kiinnostusta, ja kysyttiinkin käyntini tarkoitusperiä, jossa epäiltiin, että olisinko ihan riidanhalusta tullut tänne???

Pillereitä tuli, ja nopea lähtö ulkoilmaan!

potilas kirjoitti:

Kovin samanlaiset ovat minunkin kokemukset täältä kivunhoidon yksiköstä!

Niinhän minullakin oli jo invalisovaksikin kehittynyt kiputila, johonka ei löytynyt sitten mistään selitystä, ei helpotusta eikä apua!
Viimein sitten lähetettiin ko. paikkaan tutkimuksiin.
Ajattelin, että nytkö sitten VIIMEINKIN tähän helvetilliseen kipuun, ja vaivaan saadaan selvyyttä!
Mutta kuinkas kävikään.

Ne olettamani, kuvittelemani, kovinkin tärkeät? selvitykset KIVUN SYISTÄ, ja AIHEUTTAJISTA tuntuivatkin sitten herättävän kiinnostusta kovin vähän, vain näiden PILLEREIDEN määrääminen tuntui olevan se tärkein KIPU?klinikan hoitomuoto!

Kun rupesin kyselemään näiden em. selvitysten perään, ja tarpeellisuudesta, sekä olisin halunnut jotakin tehtävän myös tällä kivun SYYN selvittely puolella.
Suhtautuminen tähän olikin kovin viileää, vailla kiinnostusta, ja kysyttiinkin käyntini tarkoitusperiä, jossa epäiltiin, että olisinko ihan riidanhalusta tullut tänne???

Pillereitä tuli, ja nopea lähtö ulkoilmaan!

Ilmeisimmin kävit ko.kolossa myöhemmin kuin minä.
Kohtelusta, haastatteluista jne. en kommentoi mitään...Mutta, toisin kuin minä, sait sentään lääkityksen - eikä pelkkää sähkövibravehjettä kainaloon.
Toivottavasti lääkitys tepsi ainakin auttavasti.
Tietenkin pinna oli kireällä ja porukan empatia kortilla - mutta kuuluu täkäläiseen tyyliin, eikä siitä kannata ottaa turhia murheita.
Sen kun haistattaa huilut.

Sadboy kirjoitti:

Ilmeisimmin kävit ko.kolossa myöhemmin kuin minä.
Kohtelusta, haastatteluista jne. en kommentoi mitään...Mutta, toisin kuin minä, sait sentään lääkityksen - eikä pelkkää sähkövibravehjettä kainaloon.
Toivottavasti lääkitys tepsi ainakin auttavasti.
Tietenkin pinna oli kireällä ja porukan empatia kortilla - mutta kuuluu täkäläiseen tyyliin, eikä siitä kannata ottaa turhia murheita.
Sen kun haistattaa huilut.

Olen käynyt siellä näytillä aikaisemmin!

Minulle näitä pillereitä oli määrätty jo paljonkin aikaisemminkin, kuin vasta ko. paikassa, jossa sitten kait piti tarkentaa, lisätä tätä arsenaalia?
En tiedä, ei selvennyt, mikä käynnin varsinainen tarkoitus oli.

Oliko se, kun sietämättömiksi kehittyneiden niska, takaraivokipujeni takia olin jo VUOSIA kulkenut näytillä, eri asiantuntijoilla, tuloksena vain pillerivaraston karttuminen. Kerran kun muutin, ja keräilin näitä pilleripurkkeja, tulihan niitä sellainen Valintatalon kassillinen!

Olin nähtävästi esittänyt toivomuksen päästä ko. TUTKIMUKSIIN, jossa oletin toteutettavan kipuihin erikoistunutta tutkimusta, ja jossa jo invalidisoivaksikin kehittyneen kivun SYITÄ olisi yritetty selvittää, koskapa aikaisemmat, myös sitä RAHAA runsaastikkin, niin omaa, kuin yhteiskunnankin, kuluttaneet tutkimukset, ja toimenpiteet eivät olleet tuottaneet mitään positiivisia tuloksia, ainakaan potilaalle!

Siis konkreettisesti en saanut edes sitä sähkövibrakäsittelyä, eikä muitakaan tutkimuksia, ja pillerien vaikutus ei ollut kummempi mitä sillä muullakaan kassillisella!

Jälleen kerran sai taas vaan siunailla, ja vakuutella itselleen, kuinka hyvää se suomalainen terveydenhoito onkaan, josta meitä aina jaksetaan muistuttaa!

Niin, kun vaan ne RAHAT riittäisi!

olen kärsinyt kivuista puol... kirjoitti:

kukaan ei määrää minun elämääni

Tarkoitin määräämisellä sitä tilannetta kun psyykkinen kestämättömyys tulee kuvaan mukaan. Silloin oma kontrollisi saattaa pettää totaalisesti eikä silloin ole tietoinen mitä on tekemässä. Toivon ettei meidän kenenkään tarvitse siitä tilasta "herätä".
Suomalaisten perimä kestää melkein mitä vain, tulee näissä kipujen siedoissa esiin monella eri tavalla mutta apua kannattaa silti hakea kaikesta huolimatta.

Kokemuksia kipupolilta on vaimoni sielä käydessä, valitettavasti olette kirjoittaneet aivan saman- laisia kokemuksia mitä mukana olleena koin.
Lääkkeet vaihtoon ja vajaa pariviikkoa kun oli pakko ottaa vanhat lääkkeet takaisin käyttöön, lopputulos = negatiiviinen. Saatu hyöty ????? ei mitään positiivista. Käynnillä ei mitään hyötyä, lääkäri ei edes malttanut kuunnella mitä hänelle kerrottiin, turha kiire sekoitti koko homman.

Hämmästynyt kirjoitti:

Tarkoitin määräämisellä sitä tilannetta kun psyykkinen kestämättömyys tulee kuvaan mukaan. Silloin oma kontrollisi saattaa pettää totaalisesti eikä silloin ole tietoinen mitä on tekemässä. Toivon ettei meidän kenenkään tarvitse siitä tilasta "herätä".
Suomalaisten perimä kestää melkein mitä vain, tulee näissä kipujen siedoissa esiin monella eri tavalla mutta apua kannattaa silti hakea kaikesta huolimatta.

Kokemuksia kipupolilta on vaimoni sielä käydessä, valitettavasti olette kirjoittaneet aivan saman- laisia kokemuksia mitä mukana olleena koin.
Lääkkeet vaihtoon ja vajaa pariviikkoa kun oli pakko ottaa vanhat lääkkeet takaisin käyttöön, lopputulos = negatiiviinen. Saatu hyöty ????? ei mitään positiivista. Käynnillä ei mitään hyötyä, lääkäri ei edes malttanut kuunnella mitä hänelle kerrottiin, turha kiire sekoitti koko homman.

Kyllä se kipu on raastavaa mutta sitä ei kukaan muu tiedä kun itse
Minulla on synnynnynäinen lonkkavika ja se alkoi oireileen v 91 kun synnytin 4560 kokosen pojan ja siitä taistelu alkoi Kuvattiin mut kun ei kukaan osannut lukea kuvia.Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja kävin kortisoni piikillä olen keittiöllä töissä ja nukuin koiran unta kun ei saanut nukuttua kun kipu oli niin sietämätön piti yöllä käydä kävelemassä että pääsi nukkumaa. tätä kesti 9 vuotta.
Annettiin yhdessä vaiheessa kolmion tapleteita ja ei sairaslomaa. Mulla tyli aivoverenkierto häiriä huimasi ja oksensin.
Sit mulla tuli seinä eteen että mun pitää hakea apua muualta tai mä kuolen näihin lääkkeihin mitä mun käsketään syödä. Menin yksityiselle kirugille ja näytin ne kuvat jotka oli 9v sitte kuvattu ja sanoin asiani niin hän sanoi että sullahan on lonkkavika ja siitä hoidot alkoi.
Sairaslomalle ja Ouluun en päässyt vaan aika tilattiin Ortoniin ja sit siellä leikattiin ja olen ollut hyvässä hoidossa
Lääkärini kysyi sit minulta kun tiesi tilanteen Et miten sinä sinne hoksasit mennä? Mä sanoin että mun oli pakko mennä apua hakemaan että mä en jaksa enään näiden tuskien kanssa.
Panin paperit vetämään potilasvahinkona ja sain sievosen rahasumman????

potilas kirjoitti:

Kovin samanlaiset ovat minunkin kokemukset täältä kivunhoidon yksiköstä!

Niinhän minullakin oli jo invalisovaksikin kehittynyt kiputila, johonka ei löytynyt sitten mistään selitystä, ei helpotusta eikä apua!
Viimein sitten lähetettiin ko. paikkaan tutkimuksiin.
Ajattelin, että nytkö sitten VIIMEINKIN tähän helvetilliseen kipuun, ja vaivaan saadaan selvyyttä!
Mutta kuinkas kävikään.

Ne olettamani, kuvittelemani, kovinkin tärkeät? selvitykset KIVUN SYISTÄ, ja AIHEUTTAJISTA tuntuivatkin sitten herättävän kiinnostusta kovin vähän, vain näiden PILLEREIDEN määrääminen tuntui olevan se tärkein KIPU?klinikan hoitomuoto!

Kun rupesin kyselemään näiden em. selvitysten perään, ja tarpeellisuudesta, sekä olisin halunnut jotakin tehtävän myös tällä kivun SYYN selvittely puolella.
Suhtautuminen tähän olikin kovin viileää, vailla kiinnostusta, ja kysyttiinkin käyntini tarkoitusperiä, jossa epäiltiin, että olisinko ihan riidanhalusta tullut tänne???

Pillereitä tuli, ja nopea lähtö ulkoilmaan!

Krooninen kipu voidaan jakaa 3 eri ryhmään:krooniseen eli pitkäaikaiseen kudosvauriokipuun, krooniseen eli pitkäaikaiseen hermoperäiseen kipuun sekä krooniseen eli pitkäaikaiseen idiopaattiseen kipuun eli aiheuttajaltaan epäselviin kiputiloihin.

Kipuongelman pitkittyessä tilannetta vaikeuttavat varsin usein unihäiriöt, jotka voivat olla sekä nukahtamisen vaikeutta että yöunen rikkonaisuutta, ahdistuneisuus, erityisesti silloin kun kivun aiheuttaja on epäselvä, masentuneisuus ongelmien kasaantuessa hallitsemattomaksi vyyhdeksi, ärtyneisyys voimavarojen loppuessa kivun edessä, tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöt, oireina hikoilun muutokset sekä mahan ja suoliston toiminnan muuttuminen sekä ihmisen eristäytyminen voimien uupuessa ja ihmissuhteiden rikkoutuessa.
Vähintäänkin yhtä haastavaa ja hankalaa kuin pitkäaikaisen kivun hoitaminen onkin näiden oheisongelmien hoito.

"Kipu on merkittävä terveydenhuollon ongelma Euroopassa. Vaikka akuuttia kipua voidaan perustellusti pitää sairauden tai vamman oireena, krooninen tai toistuva kipu on erityinen terveydenhoidon ongelma, sairaus jo itsessään"

Yleisimmät pitkäkestoiset kivut ovat alaselän kipu, niveltulehdus ja toistuva päänsärky (mukaan lukien migreeni) ovat niin tavallisia, että niitä pidetään usein elämän luonnollisena ja väistämättömänä osana. Vaikka harvat ihmiset kuolevat kipuun, monet kuolevat kivuliaasti, ja vielä useammat elävät kivussa.

Suomessa kivun hoitoon tulisi paneutua aivan eri tavalla, sillä hyviä lääkkeitä kyllä löytyy kun niitä vaan käytettäisiin sekä toiseksi kivun suut pitäisi selvittää ja tutkia potilas kokonaisvaltaisesti eikä vain pyrkiä lääkkeillä sivuuttamaan väistämätöntä eli kipua..Syy on tärkeintä tietää..ja ellei niin muutakin apua löytyy kuin lääkitys!!

123456 kirjoitti:

Kyllä se kipu on raastavaa mutta sitä ei kukaan muu tiedä kun itse
Minulla on synnynnynäinen lonkkavika ja se alkoi oireileen v 91 kun synnytin 4560 kokosen pojan ja siitä taistelu alkoi Kuvattiin mut kun ei kukaan osannut lukea kuvia.Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja kävin kortisoni piikillä olen keittiöllä töissä ja nukuin koiran unta kun ei saanut nukuttua kun kipu oli niin sietämätön piti yöllä käydä kävelemassä että pääsi nukkumaa. tätä kesti 9 vuotta.
Annettiin yhdessä vaiheessa kolmion tapleteita ja ei sairaslomaa. Mulla tyli aivoverenkierto häiriä huimasi ja oksensin.
Sit mulla tuli seinä eteen että mun pitää hakea apua muualta tai mä kuolen näihin lääkkeihin mitä mun käsketään syödä. Menin yksityiselle kirugille ja näytin ne kuvat jotka oli 9v sitte kuvattu ja sanoin asiani niin hän sanoi että sullahan on lonkkavika ja siitä hoidot alkoi.
Sairaslomalle ja Ouluun en päässyt vaan aika tilattiin Ortoniin ja sit siellä leikattiin ja olen ollut hyvässä hoidossa
Lääkärini kysyi sit minulta kun tiesi tilanteen Et miten sinä sinne hoksasit mennä? Mä sanoin että mun oli pakko mennä apua hakemaan että mä en jaksa enään näiden tuskien kanssa.
Panin paperit vetämään potilasvahinkona ja sain sievosen rahasumman????

Saamattomat, itsetietoiset, tyhmät ja mitään tietämättömät päättäjät sen kun kouluttavat valtakunnan piikiin joukon lääkäreitä, joista huomattava osa oppii jo opiskeluvaiheessa -lääketeollisuuden suosiollisella maasutuksella tietty, kunnon niksit.

Sellaiset bisnesniksit, joilla ilmaiset opinnot muutetaan iloisesti suoraan omiin liiveihin valuviksi kahiseviksi euroiksi.

Tämä ei suinkaan koske kaikkia, mutta kuitenkin liian suurta trendijengiä, joka heti lääkiksen opiskelupaperit tumppuunsa saatuaan tietävät tismalleen mitä tekevät.

Eri asia ovat tietenkin pitkän linjan puurtajat, jotka yliopistosairaaloisssa raskaiden erikoistumisjaksojen jälkeen saavat lopulta ansaitsemansa palkkiot ja yleisen arvonannon. Saman jutun - ja arvostuksen, voi nykyään myös suorittaa kunnollisella TK työskentelyllä.

Mutta suurimmalle osalle alussa mainittua hienostolaumaa tällainen "rahvaan" duuni kun ei oikein vetele.

Kyllä surupoika bisnesmiehenä tietää mistä se fyrkka nykitään.
Mutta tässä tapauksessa mahdollisimman halpamaisella ja lieromaisella tavalla. Mitenkäs je Hippokrateen vala oikein kuuluikaan?

Kunnon perintöjä joten kuten vaaliva kauppias ei tee muuta kuin sylkäisee tämän trendipellelauman perään.
Yleensä näitä löytää yksityiskeikkalääkäreiden joukosta. Tuloksella, että tupeloinnin jäljet tippuvat päivystyksien tosimiesten ja naisten riesaksi.

Tässä tätä maailman parasta terveyspolitiikkaa, vaihteeksi kovan ja julman kaupan näkökulmasta.

Onnittelut, että pääsit sentään rokottamaan yleisiä vakuutusvaroja.

Epilogi: Jokainen valmistunut lääkäri, joka välittömästi lisessiaatin paperit kouraansa saatuaan karkaa yksityisille bisnesmarkkinoille, velvoitettakoon kaikilla normaaleilla kaupallisilla sanktioilla pulittamaan valtiolle opiskelun kulut korkoineen ja viimeistä centtiä myöten takaisin.
Motto: Protestilistalla se vasta hauskaa on olla.

Sadboy kirjoitti:

Saamattomat, itsetietoiset, tyhmät ja mitään tietämättömät päättäjät sen kun kouluttavat valtakunnan piikiin joukon lääkäreitä, joista huomattava osa oppii jo opiskeluvaiheessa -lääketeollisuuden suosiollisella maasutuksella tietty, kunnon niksit.

Sellaiset bisnesniksit, joilla ilmaiset opinnot muutetaan iloisesti suoraan omiin liiveihin valuviksi kahiseviksi euroiksi.

Tämä ei suinkaan koske kaikkia, mutta kuitenkin liian suurta trendijengiä, joka heti lääkiksen opiskelupaperit tumppuunsa saatuaan tietävät tismalleen mitä tekevät.

Eri asia ovat tietenkin pitkän linjan puurtajat, jotka yliopistosairaaloisssa raskaiden erikoistumisjaksojen jälkeen saavat lopulta ansaitsemansa palkkiot ja yleisen arvonannon. Saman jutun - ja arvostuksen, voi nykyään myös suorittaa kunnollisella TK työskentelyllä.

Mutta suurimmalle osalle alussa mainittua hienostolaumaa tällainen "rahvaan" duuni kun ei oikein vetele.

Kyllä surupoika bisnesmiehenä tietää mistä se fyrkka nykitään.
Mutta tässä tapauksessa mahdollisimman halpamaisella ja lieromaisella tavalla. Mitenkäs je Hippokrateen vala oikein kuuluikaan?

Kunnon perintöjä joten kuten vaaliva kauppias ei tee muuta kuin sylkäisee tämän trendipellelauman perään.
Yleensä näitä löytää yksityiskeikkalääkäreiden joukosta. Tuloksella, että tupeloinnin jäljet tippuvat päivystyksien tosimiesten ja naisten riesaksi.

Tässä tätä maailman parasta terveyspolitiikkaa, vaihteeksi kovan ja julman kaupan näkökulmasta.

Onnittelut, että pääsit sentään rokottamaan yleisiä vakuutusvaroja.

Epilogi: Jokainen valmistunut lääkäri, joka välittömästi lisessiaatin paperit kouraansa saatuaan karkaa yksityisille bisnesmarkkinoille, velvoitettakoon kaikilla normaaleilla kaupallisilla sanktioilla pulittamaan valtiolle opiskelun kulut korkoineen ja viimeistä centtiä myöten takaisin.
Motto: Protestilistalla se vasta hauskaa on olla.

Ja sama juristeille, ekonomeille, insinööreille jne.

123456 kirjoitti:

Kyllä se kipu on raastavaa mutta sitä ei kukaan muu tiedä kun itse
Minulla on synnynnynäinen lonkkavika ja se alkoi oireileen v 91 kun synnytin 4560 kokosen pojan ja siitä taistelu alkoi Kuvattiin mut kun ei kukaan osannut lukea kuvia.Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja kävin kortisoni piikillä olen keittiöllä töissä ja nukuin koiran unta kun ei saanut nukuttua kun kipu oli niin sietämätön piti yöllä käydä kävelemassä että pääsi nukkumaa. tätä kesti 9 vuotta.
Annettiin yhdessä vaiheessa kolmion tapleteita ja ei sairaslomaa. Mulla tyli aivoverenkierto häiriä huimasi ja oksensin.
Sit mulla tuli seinä eteen että mun pitää hakea apua muualta tai mä kuolen näihin lääkkeihin mitä mun käsketään syödä. Menin yksityiselle kirugille ja näytin ne kuvat jotka oli 9v sitte kuvattu ja sanoin asiani niin hän sanoi että sullahan on lonkkavika ja siitä hoidot alkoi.
Sairaslomalle ja Ouluun en päässyt vaan aika tilattiin Ortoniin ja sit siellä leikattiin ja olen ollut hyvässä hoidossa
Lääkärini kysyi sit minulta kun tiesi tilanteen Et miten sinä sinne hoksasit mennä? Mä sanoin että mun oli pakko mennä apua hakemaan että mä en jaksa enään näiden tuskien kanssa.
Panin paperit vetämään potilasvahinkona ja sain sievosen rahasumman????

Synnynnäiset lonkkaviatkin voi parantaa. itselläni oli semmoinen...

Jenni kirjoitti:

Krooninen kipu voidaan jakaa 3 eri ryhmään:krooniseen eli pitkäaikaiseen kudosvauriokipuun, krooniseen eli pitkäaikaiseen hermoperäiseen kipuun sekä krooniseen eli pitkäaikaiseen idiopaattiseen kipuun eli aiheuttajaltaan epäselviin kiputiloihin.

Kipuongelman pitkittyessä tilannetta vaikeuttavat varsin usein unihäiriöt, jotka voivat olla sekä nukahtamisen vaikeutta että yöunen rikkonaisuutta, ahdistuneisuus, erityisesti silloin kun kivun aiheuttaja on epäselvä, masentuneisuus ongelmien kasaantuessa hallitsemattomaksi vyyhdeksi, ärtyneisyys voimavarojen loppuessa kivun edessä, tahdosta riippumattoman hermoston toimintahäiriöt, oireina hikoilun muutokset sekä mahan ja suoliston toiminnan muuttuminen sekä ihmisen eristäytyminen voimien uupuessa ja ihmissuhteiden rikkoutuessa.
Vähintäänkin yhtä haastavaa ja hankalaa kuin pitkäaikaisen kivun hoitaminen onkin näiden oheisongelmien hoito.

"Kipu on merkittävä terveydenhuollon ongelma Euroopassa. Vaikka akuuttia kipua voidaan perustellusti pitää sairauden tai vamman oireena, krooninen tai toistuva kipu on erityinen terveydenhoidon ongelma, sairaus jo itsessään"

Yleisimmät pitkäkestoiset kivut ovat alaselän kipu, niveltulehdus ja toistuva päänsärky (mukaan lukien migreeni) ovat niin tavallisia, että niitä pidetään usein elämän luonnollisena ja väistämättömänä osana. Vaikka harvat ihmiset kuolevat kipuun, monet kuolevat kivuliaasti, ja vielä useammat elävät kivussa.

Suomessa kivun hoitoon tulisi paneutua aivan eri tavalla, sillä hyviä lääkkeitä kyllä löytyy kun niitä vaan käytettäisiin sekä toiseksi kivun suut pitäisi selvittää ja tutkia potilas kokonaisvaltaisesti eikä vain pyrkiä lääkkeillä sivuuttamaan väistämätöntä eli kipua..Syy on tärkeintä tietää..ja ellei niin muutakin apua löytyy kuin lääkitys!!

Harvoin toki lääkäreiltä, vaan...
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

123456 kirjoitti:

Kyllä se kipu on raastavaa mutta sitä ei kukaan muu tiedä kun itse
Minulla on synnynnynäinen lonkkavika ja se alkoi oireileen v 91 kun synnytin 4560 kokosen pojan ja siitä taistelu alkoi Kuvattiin mut kun ei kukaan osannut lukea kuvia.Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja kävin kortisoni piikillä olen keittiöllä töissä ja nukuin koiran unta kun ei saanut nukuttua kun kipu oli niin sietämätön piti yöllä käydä kävelemassä että pääsi nukkumaa. tätä kesti 9 vuotta.
Annettiin yhdessä vaiheessa kolmion tapleteita ja ei sairaslomaa. Mulla tyli aivoverenkierto häiriä huimasi ja oksensin.
Sit mulla tuli seinä eteen että mun pitää hakea apua muualta tai mä kuolen näihin lääkkeihin mitä mun käsketään syödä. Menin yksityiselle kirugille ja näytin ne kuvat jotka oli 9v sitte kuvattu ja sanoin asiani niin hän sanoi että sullahan on lonkkavika ja siitä hoidot alkoi.
Sairaslomalle ja Ouluun en päässyt vaan aika tilattiin Ortoniin ja sit siellä leikattiin ja olen ollut hyvässä hoidossa
Lääkärini kysyi sit minulta kun tiesi tilanteen Et miten sinä sinne hoksasit mennä? Mä sanoin että mun oli pakko mennä apua hakemaan että mä en jaksa enään näiden tuskien kanssa.
Panin paperit vetämään potilasvahinkona ja sain sievosen rahasumman????

Kipujen syytä ei saada selville. SE on raastavinta....

Kun,,,, kirjoitti:

Kipujen syytä ei saada selville. SE on raastavinta....

Lue tuolta:
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

hoidettu kirjoitti:

Lue tuolta:
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

Sun kipus on sun kipus. Ole iloinen kun olet sen saanut hoidetuksi tai on parantunut hoidosta huolimatta.

Älä silti kuvittele, että kaikkien kivut johtuisivat samasta syystä kuin sinun ja hoituisivat samalla tavalla.

Olet kuin pahainen hemmoteltu kakara. Uskot, että jos jaksat inttää, saat tahtosi läpi ja vanhempasi ostavat sinulle tikkukaramellin.

Kasva aikuiseksi!

123456 kirjoitti:

Kyllä se kipu on raastavaa mutta sitä ei kukaan muu tiedä kun itse
Minulla on synnynnynäinen lonkkavika ja se alkoi oireileen v 91 kun synnytin 4560 kokosen pojan ja siitä taistelu alkoi Kuvattiin mut kun ei kukaan osannut lukea kuvia.Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja kävin kortisoni piikillä olen keittiöllä töissä ja nukuin koiran unta kun ei saanut nukuttua kun kipu oli niin sietämätön piti yöllä käydä kävelemassä että pääsi nukkumaa. tätä kesti 9 vuotta.
Annettiin yhdessä vaiheessa kolmion tapleteita ja ei sairaslomaa. Mulla tyli aivoverenkierto häiriä huimasi ja oksensin.
Sit mulla tuli seinä eteen että mun pitää hakea apua muualta tai mä kuolen näihin lääkkeihin mitä mun käsketään syödä. Menin yksityiselle kirugille ja näytin ne kuvat jotka oli 9v sitte kuvattu ja sanoin asiani niin hän sanoi että sullahan on lonkkavika ja siitä hoidot alkoi.
Sairaslomalle ja Ouluun en päässyt vaan aika tilattiin Ortoniin ja sit siellä leikattiin ja olen ollut hyvässä hoidossa
Lääkärini kysyi sit minulta kun tiesi tilanteen Et miten sinä sinne hoksasit mennä? Mä sanoin että mun oli pakko mennä apua hakemaan että mä en jaksa enään näiden tuskien kanssa.
Panin paperit vetämään potilasvahinkona ja sain sievosen rahasumman????

pahan mielen saa potilasvahinkolautakunnalta

Vihainen kirjoitti:

Sun kipus on sun kipus. Ole iloinen kun olet sen saanut hoidetuksi tai on parantunut hoidosta huolimatta.

Älä silti kuvittele, että kaikkien kivut johtuisivat samasta syystä kuin sinun ja hoituisivat samalla tavalla.

Olet kuin pahainen hemmoteltu kakara. Uskot, että jos jaksat inttää, saat tahtosi läpi ja vanhempasi ostavat sinulle tikkukaramellin.

Kasva aikuiseksi!

Mutta kun niitä kipuja tahtoo olla muillakin!

Eikö Vihaisella ole koskaan ollut kipuja?
Jos olet kovin vihainen, ja vielä pitkän aikaakin, niin voipi tulla niitä kipuja!

Vihainen kirjoitti:

Sun kipus on sun kipus. Ole iloinen kun olet sen saanut hoidetuksi tai on parantunut hoidosta huolimatta.

Älä silti kuvittele, että kaikkien kivut johtuisivat samasta syystä kuin sinun ja hoituisivat samalla tavalla.

Olet kuin pahainen hemmoteltu kakara. Uskot, että jos jaksat inttää, saat tahtosi läpi ja vanhempasi ostavat sinulle tikkukaramellin.

Kasva aikuiseksi!

"Älä silti kuvittele, että kaikkien kivut johtuisivat samasta syystä kuin sinun ja hoituisivat samalla tavalla. "

Niin, kaltaisiani on vain tuhansia, ellei kymmeniä tuhansia... ei kaikki Suomen 400.000 kipupotilasta kuitenkaan ehkä sentään, mutta ehkä silti suurin osa? ;)

hoidettu kirjoitti:

Synnynnäiset lonkkaviatkin voi parantaa. itselläni oli semmoinen...

..juuri kertonut, että ortopedi oli leikkauksella parantanut....

hoidettu kirjoitti:

Lue tuolta:
http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

Lukeeko siellä tämän edellisen kirjoittajan synnynnäisen vian syy...Ei hän edes kertonut missä ja mitä.
Alatkohan sinä seota noihin päähän pinttymiis...

Hämmästynyt kirjoitti:

Tiedän tasan tarkkaan, että ilman kovia särkylääkkeitä en olisi pärjännyt kipujeni kanssa!
Oma kipu alkoi yllättäen aivan pienestä mitättömästä tunteesta oikeassa kädessäni ja siitä se "helvetin särkykierre" sitten alkoi, päättymisestä ei ole mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa kestää "vain" loppun ikääni, siitä pitäis sitten repiä huumori!
Särky tulee vaikka en muuta tee kuin kävelen pienen lenkin päivisin, se saattaa laukaista säryn. Työnteosta ei tietoakaan, en millään pärjäisi. Toivottavasti ei tarvitse edes kokeilla koska se loppuu ennen kuin pääsen edes alkamaan.

Ymmärrän hyvin kysymyksesi mutta et saa jäädä itseksesi ihmettelemään.
Mene vaikka yksityiselle jos ei terveyskeskuslääkärisi ota mitään järkevää kantaa asiaan. Itse sain oleellisen lähetteen röntgeniin omalääkäriltä ja sitten alkoi tapahtua. Minulle esim. Panacod on "karamellia" ei auta mitenkään, onneksi olen saanut voimakkaampia joiden kanssa pärjään, välillä kohtuullisesti ja välillä huonosti.
Säryn kanssa ei pärjää määräänsä enempää koska elimistö alkaa toimimaan oman "systeeminsä" mukaan
ja sitten voit löytää itsesi mistä vaan. Silloin et itse paljoakaan ymmärrä mistään mitään vaan toiset tekevät asiat puolestasi haluat tai et!

Toivon, että haet apua välittömästi etkä jää ihmettelemään itseksesi.
Ei ole syytä jäädä "tuleen makaamaan" kun avunkin voi saada!

on aina kipeetä ja kukaan ei tajuu ja kaikkee on jo kokeiltu ja sit ei jaksa ite vaatimallavaatia et ei tää oo normaalia ja ku mistään päästä ei löydetä mitään vikaa. onhan se kivaa ulostaa kun tuntuu että varpaitarevitään irti. Tämä on usein lläkäreiden mielestä hauskaa, mutta miettisivät että miltä tuntuu kun joka kerta kun syö tietää että kyllähän tämä taa ulos tulee ja varpaat irtoo. taise ei oo hauskaa ja siihen ei löydy mitään apua. ei sitä olis kivaolla panacodin tai tramalin vaikutuksesku muusta elämästä ei tule mitään. ei haluu olla pöllyssä koko aikaa, vaan että ulostaminen onnistuu.

potilas kirjoitti:

Mutta kun niitä kipuja tahtoo olla muillakin!

Eikö Vihaisella ole koskaan ollut kipuja?
Jos olet kovin vihainen, ja vielä pitkän aikaakin, niin voipi tulla niitä kipuja!

Jatkuvasti, enemmän tai vähemmän. Herättelee yölläkin. Synnynnäisesta sairaudesta johtuen, eikä hoitoa ole. Ei ole si-nivelestä kiinni, vaan keskushermostosta.

Alkaa suututtaa tuollainen, jolla on selitys joka kipuun, vaikka tietää ihmisen rakenteesta suunnileen si-nivelen eikä muuta.

Aika moni täällä on kyllästynyt. Voitaisiin puhua asiaakin, mutta kun yksi on joka paikassa selittämässä.

Vihainen kirjoitti:

Jatkuvasti, enemmän tai vähemmän. Herättelee yölläkin. Synnynnäisesta sairaudesta johtuen, eikä hoitoa ole. Ei ole si-nivelestä kiinni, vaan keskushermostosta.

Alkaa suututtaa tuollainen, jolla on selitys joka kipuun, vaikka tietää ihmisen rakenteesta suunnileen si-nivelen eikä muuta.

Aika moni täällä on kyllästynyt. Voitaisiin puhua asiaakin, mutta kun yksi on joka paikassa selittämässä.

"Ei ole si-nivelestä kiinni, vaan keskushermostosta. "

Ja ihan kuin noilla ei olis mitään yhteyttä...

hoidettu kirjoitti:

"Ei ole si-nivelestä kiinni, vaan keskushermostosta. "

Ja ihan kuin noilla ei olis mitään yhteyttä...

Ai että si-nivelen paikoiltaanmeno keski-ikäisenä aiheuttaa synnynnäisen keskushermostovaurion. Tiedän, että ajallinen peräkkäisyys ei aina ole yhtä kuin syy-seuraussuhde, mutta tuskin raskauden alkuvaiheessa tapahtunut sikiön kehityksen häiriö si-nivelestä johtuu (ellei sitten äidin).

Vihainen kirjoitti:

Jatkuvasti, enemmän tai vähemmän. Herättelee yölläkin. Synnynnäisesta sairaudesta johtuen, eikä hoitoa ole. Ei ole si-nivelestä kiinni, vaan keskushermostosta.

Alkaa suututtaa tuollainen, jolla on selitys joka kipuun, vaikka tietää ihmisen rakenteesta suunnileen si-nivelen eikä muuta.

Aika moni täällä on kyllästynyt. Voitaisiin puhua asiaakin, mutta kun yksi on joka paikassa selittämässä.

Ehkäpä voitaisiin ajatella, että tämä palsta ei olisi pelkästään Sinun kipujesi selvittämistä varten, niitä vähättelemättä?

On hyvin paljon myös syntymän jälkeenkin
tulleita kipuja, ja vaivoja, joihin ei ole löytynyt mitään selitystä, sillä normaalilla tavalla tutkittaessa, eikä siten hoitojakaan, muuta kuin ne kipupillerit, joidenka pitkäaikaisesta käytöstä, ja terveellisyydestä voidaan olla ainakin kahta mieltä!

Esim. tulehduskipulääkeiden, niihin vähemmän toivottuihin vaikutuksiinhan kuolee Suomessa 320 ihmistä vuodessa, virallisen tilaston mukaan!

Vihainen kirjoitti:

Ai että si-nivelen paikoiltaanmeno keski-ikäisenä aiheuttaa synnynnäisen keskushermostovaurion. Tiedän, että ajallinen peräkkäisyys ei aina ole yhtä kuin syy-seuraussuhde, mutta tuskin raskauden alkuvaiheessa tapahtunut sikiön kehityksen häiriö si-nivelestä johtuu (ellei sitten äidin).

Mistä päättelet, että Si on vasta aikuisiällä dislokaatioon mennyt?

Noita kun on jo ihan nuorillakin...
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=6235302&itool=iconabstr&query_hl=9

potilas kirjoitti:

Ehkäpä voitaisiin ajatella, että tämä palsta ei olisi pelkästään Sinun kipujesi selvittämistä varten, niitä vähättelemättä?

On hyvin paljon myös syntymän jälkeenkin
tulleita kipuja, ja vaivoja, joihin ei ole löytynyt mitään selitystä, sillä normaalilla tavalla tutkittaessa, eikä siten hoitojakaan, muuta kuin ne kipupillerit, joidenka pitkäaikaisesta käytöstä, ja terveellisyydestä voidaan olla ainakin kahta mieltä!

Esim. tulehduskipulääkeiden, niihin vähemmän toivottuihin vaikutuksiinhan kuolee Suomessa 320 ihmistä vuodessa, virallisen tilaston mukaan!

"Ehkäpä voitaisiin ajatella, että tämä palsta ei olisi pelkästään Sinun kipujesi selvittämistä varten, niitä vähättelemättä? "

Kipuni ovat toki jo historiaa. Enhän mä tästä muuten kertois...

"On hyvin paljon myös syntymän jälkeenkin
tulleita kipuja, ja vaivoja, joihin ei ole löytynyt mitään selitystä, sillä normaalilla tavalla tutkittaessa, eikä siten hoitojakaan,"

Tuo Si-ongelma on juuri tällainen. Se tulee usein syntymän jälkeen. Siihen ei lääkärit juurikaan tunne hoitoa saatikka osaisi sitä diagnosoida. Harvassa ovat nekin lääkärit.

hoidettu kirjoitti:

Mistä päättelet, että Si on vasta aikuisiällä dislokaatioon mennyt?

Noita kun on jo ihan nuorillakin...
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=6235302&itool=iconabstr&query_hl=9

Lue viesti, ennen kuin vastaat. Puhuin mun kivuista. Ei mulla mitään dislokaatiota ole, vaan keskushermostostosta johtuvia kipuja. Ei kai täällä pelkästään si-nivelen aiheuttamista kivuista puhuta.

Vihainen kirjoitti:

Lue viesti, ennen kuin vastaat. Puhuin mun kivuista. Ei mulla mitään dislokaatiota ole, vaan keskushermostostosta johtuvia kipuja. Ei kai täällä pelkästään si-nivelen aiheuttamista kivuista puhuta.

"Ai että si-nivelen paikoiltaanmeno keski-ikäisenä aiheuttaa synnynnäisen keskushermostovaurion. "

Kun se on mennyt jo nuorena, niin silloin se aiheuttaa mm. tuota.

hoidettu kirjoitti:

"Ehkäpä voitaisiin ajatella, että tämä palsta ei olisi pelkästään Sinun kipujesi selvittämistä varten, niitä vähättelemättä? "

Kipuni ovat toki jo historiaa. Enhän mä tästä muuten kertois...

"On hyvin paljon myös syntymän jälkeenkin
tulleita kipuja, ja vaivoja, joihin ei ole löytynyt mitään selitystä, sillä normaalilla tavalla tutkittaessa, eikä siten hoitojakaan,"

Tuo Si-ongelma on juuri tällainen. Se tulee usein syntymän jälkeen. Siihen ei lääkärit juurikaan tunne hoitoa saatikka osaisi sitä diagnosoida. Harvassa ovat nekin lääkärit.

Oletkohan tulkinnut tämän viestin liian hätäisesti?
Viestihän on osoitettu, kuten sisällöstäkin voi tulkita, samoin edellisistä viesteistä, Jatkuvasti vihaiselle.

potilas kirjoitti:

Oletkohan tulkinnut tämän viestin liian hätäisesti?
Viestihän on osoitettu, kuten sisällöstäkin voi tulkita, samoin edellisistä viesteistä, Jatkuvasti vihaiselle.

yöllä puoli kolme ei aivot aina pelaa... jos ne ny muulloikaan kovin häävisti toimii...

Sadboy kirjoitti:

Ainakin tuossa 4 vuotta sitten. Surupojalle tuli tosi suru puseroon 2 tyypin Diabeteksen mukanaan tuoman, invalidisoivan, polyneuropatian takia.
Tmän hauskan pikku kivun oireita olivat minun tapauksessani jalkapohjien jumalaton kipu, kuin silitysraudalla olisi polttanut.

Loistava TK-lääkärini otti jo melkein kättelyssä tosissaan tuskani todesta ja määräsi samantien dekstropropoksigeeniä oikean annoksen, ja olo hellitti kummasti.

Mutta minä hölmö kun en tyytynytkään siihen, vaan tivasin lähetettä Meilahden kipupolille, ja lääkäri kirjoitti (hymyillen) lähetteem ja sinne mentiin.

Sitten maattiin sängyssä, jalat piuhoissa ja saatiin joitain säkäreitä kuulemma oloa helpottamaan, ja mittarikin työnnettiin kainaloon mukaan. Loppujen lopuksi marssin sikäläisen dosentin huoneeseen, ja tämä mamma ilmoitti heti kättelyssä ettei tykännyt minulle määrätystä lääkkeestä ollenkaan, paiskasi jonkun lelulääkkeen reseptin kouraan, ja ulos.

Tästä hoidosta ei minun tapauksessani ollut mitään hyötyä. Jos anestologian dosentti ei parempaan silloin pystynyt, uravalinta oli väärä.
Kylmää kyytiä, mutta asiasta.

Nykyisin valistuneiden potilaiden tiedossa kyllä kulkee tieto, että löytyy niitä kunnon kipulääkäreitä muualtakin kuin tästä maasta.

Onneksi minun tapauksessani ei ollut tarvetta turvautua tähän ratkaisuun, mutta ne olivat aikoja
jolloin kivun vähättely lääkäreiden eri kuppikuntien piireissä oli jokseenkin vähättelevää luokkaa.. Sivuseikka!

Suomeksi sanottuna: Helppo se siinä oli vähätellä muiden tuskia, kun itsellä oli valtuudet kirjoittaa omat mömmöt joka tuskaansa, ja jotka purivat ja takuulla.

Kaikeksi onneksi nykyinen linja ja suhtautunuminen tähän pirulliseen vaivaan on muuttunut jokseenkin dramaattisesti, valkotakkiliturgiaa lainatakseni.

Hermostoperäisiin kipuihin, kuten minun polyneuropatiaani, tulehduskipulääkkeet tekevät vain hallaa.
Näiden käyttö johtaa usein yliannostuksiin ja sivuvaikutukset - tyypistä riippuen ovat vuotavan mahahaavan tai fataalin maksavaurion luokkaa.

Taas tuli surupojalta pitkä vuodatus, mutta nyt kirjoitan omista kokemuksistani.

Pysykää ehdottoman lujina kroonisten kiputilanteiden avun hankinnassa. Lääkkeillä on omat - hyvikin vaaralliset - sivuvaikutukset, mm.
viinan kanssa! Mutta näissä asioissa aikuinen ihminen on itse vastuussa itsestään.
Mutta kun oikea lääke löytyy, koko elämä muuttuu.

Näin valitettavasti on. Minäkin menin sairaalaan kivun takia. Ei ollut aikaa kuunnella. Olen yksin. Jaksanko?

Kokee kirjoitti:

Näin valitettavasti on. Minäkin menin sairaalaan kivun takia. Ei ollut aikaa kuunnella. Olen yksin. Jaksanko?

Näyttää näemmä siltä että tämä Meikun kipupoli ei edes ole yrittänyt parantaa tapojaan. Uskomattoman kalseaa ja kyynistä porukkaa!

Käyttäköön, piru vieköön, koekaniinejaan toisiaan, eikä tuskaisia potilaita - jotka tulevat hyvässä uskossa hakemaan "viimeistä toivoa".

Kaikki kuulemma tehdään "tieteen nimessä", "kivun lievittämisessä ei ole mieltä jollei tiedetä syytä"... ja lässyn lässyn.

Tällaistako haista paskaa meille tarjotaan verorahojemme vastikkeeksi.

Kurjaa esitystä, arvon dosentit, tutkijat sun muut hienoilla titteleillä suojatyöpaikoissaan ratsastavat nikkarit.

Näillä metodeilla pärjätään (toistaiseksi) vielä Yo. sairaaloissa ja niiden tiukasti sidotuissa hienohelmapiireissä, mutta odotan hartaudella sitä päivää, kun tältä porukalta aletaan kysymään realistisia tuloksia, nykymaailman kylmään malliin.

Mottona pitäisi olla että ankara kipu heti pois, tai ulos! Ja tämä tarkoittaa lääkäriä,eikä suinkaan potilasta.

Tämä on asia, joka on sairaalan operatiivisen johdon hommia, eikä siihen välttämättä tarvita lääkärin lääkäriä - jos niikseen tulee.

Voivat entistä vapaammin lönkyttää pihalle, sillä tilanne on radikaalisti muuttunut.
Kunnon lääkäriporukkaa löytyy takuulla myös uusista EU maista, sellaisia jotka hallitsevat karkeammankin kenttätyön, ja osaavat ihmettelemättä käyttää oikeita metodeja oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Nykyelämän laki on tuloshakuisuus, eikä yksikään tohtori enää kauaa leiju pilvenhattaralla. Jos kipupoli osoittautuu turhapuropaikaksi, miksei sitä ulkoisteta pihalle?

Akuuttitapaukset voi jumalattoman helposti hoitaa esim. epiduraalipuudutuksella alkuun, ja sen jälkeen RIITTÄVÄN kovalla lääkityksellä. Kun potilas on sekä fyysisesti että henkisesti tointunut voi sitten, hienovaraisesti, alkaa nypräämään taudin syntyjä syviä..

Tämä oli taas sitä turhaa vuodatusta, mutta pidä pintasi! Jopa oikean terveyskeskuslääkärin apu, kun kyseessä on kokennut kenttätyöntekijä, ammattilainen - voi alkuun olla paras ratkaisu.

Kiitos sulle uudesta nettiosoitteesta, jossa joka sana on totta!! Kävin kipupolilla sietämättömien migreenikohtausten vuoksi. Sain lähetteen psykoterapiaan ja hoidon kestettyä n. vuoden, menin syvään depressioon. Se oli elämäni kamalin tuska, mutta samalla parhain tie kivun alkuperälle. Selvisi, että lapsuuteni insesti oli alkanut alle 3-vuotiaana ja tuo silloin koettu kipu tulee esiin jatkuvina, kovina kipukohtauksina. Onneksi sain olla pahimman masennuksen ajan sairaalassa ja elää läpi sitä "mustaa tuskaa" jota olin kantanut vuosikausia tietämättä sen syytä. Nyt on menossa kuudes (6) terapiavuosi ja olen opiskelemassa hoitoalaa. Migreeni on vähentynyt ja olen oppinut rakastamaan itseäni ja ymmärtämään, että rikos on tekijän häpeä, EI MINUN! Harmi, ettei häntä enää saa vastuuseen teostaan???? Hakekaa kipupotilaat rohkeasti apua myös terapiasta, sillä se voi olla kivun ensimmäinen avain.

http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

hoidettu kirjoitti:

http://personal.inet.fi/koti/faro/Selkasivut/Selka.html

Näitä kivun syntymistä selvittäviä linkkejä olen kyllä havainnut.
Ovat paljon selventäneet myös minunkin kohdalla, jo toivottomaksikin kehittyneen kivun ymmärtämisessä, joka on osoittautunut mahdottomaksi selvittää, näitä perinteisiä menetelmiä käytettäessä!

Olikohan tiedusteluni hieman huonosti muotoiltu, mutta tarkoitin, samaa kuin ketjun avausviestissä on kysymys, eli mitä sitten niin fyysisesti, kuin psyykkisestikkin tapahtuu, kun tällainen jo yli sietokyvyn oleva kipu on ottanut jo vallan, ja jopa nujertanutkin ihmisen, ja tämä tilanne senkun vain kestää, kestää, kestää, vuodesta toiseen...?
Tällaista linkkiä etsin, ja tarkoitin!
Mielellään tällä yleisemmällä kotimaisella kielellä, jos löytyy!

Kiitos!

kipeä kirjoitti:

Näitä kivun syntymistä selvittäviä linkkejä olen kyllä havainnut.
Ovat paljon selventäneet myös minunkin kohdalla, jo toivottomaksikin kehittyneen kivun ymmärtämisessä, joka on osoittautunut mahdottomaksi selvittää, näitä perinteisiä menetelmiä käytettäessä!

Olikohan tiedusteluni hieman huonosti muotoiltu, mutta tarkoitin, samaa kuin ketjun avausviestissä on kysymys, eli mitä sitten niin fyysisesti, kuin psyykkisestikkin tapahtuu, kun tällainen jo yli sietokyvyn oleva kipu on ottanut jo vallan, ja jopa nujertanutkin ihmisen, ja tämä tilanne senkun vain kestää, kestää, kestää, vuodesta toiseen...?
Tällaista linkkiä etsin, ja tarkoitin!
Mielellään tällä yleisemmällä kotimaisella kielellä, jos löytyy!

Kiitos!

Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä kivuistaan eroon... liian myöhään ei vaan aina kaikista kivuista enää eroon pääse.

Niin ja sivuillanihan oli myös kerrottu siitä, että miten se tapahtuu...

hoidettu kirjoitti:

Koskaan ei ole liian myöhäistä päästä kivuistaan eroon... liian myöhään ei vaan aina kaikista kivuista enää eroon pääse.

Niin ja sivuillanihan oli myös kerrottu siitä, että miten se tapahtuu...

Miten reumakipuihin saa apua?

Reuma kirjoitti:

Miten reumakipuihin saa apua?

Aina saa apua kipuihin, kun hoitaa subluksaatiot...

hoidettu kirjoitti:

Aina saa apua kipuihin, kun hoitaa subluksaatiot...

Haluaisin puolustaa Meilahden kipupolia, minä kun olen aina (20 vuoden aikana, tarvittaessa) saanut sieltä ystävällistä apua ja hyvän kohtelun. Toki on raskasta näytellä itsekin ystävällistä, kun mieluummin karjuisi kipuaan, mutta kanssaihmiset ovat motivoituneempia etsimään apukeinoja kohteliaalle asiakkaalle. Eli on HOIDETTU.
Ja ihmiskullat: Ei kai kukaan ota tuota nimimerkki Hoidettua todesta? Säästäkää energianne muuhun - itse ilmoitan heti kättelyssä että en enää aio lukea mitään hänen kirjoittamaansa, koska aina voi tehdä jotain hyödyllisempää oman, erilaisen vaivansa eteen. Anteeksi vaan, Hoidettu!

kokemusta on kirjoitti:

Haluaisin puolustaa Meilahden kipupolia, minä kun olen aina (20 vuoden aikana, tarvittaessa) saanut sieltä ystävällistä apua ja hyvän kohtelun. Toki on raskasta näytellä itsekin ystävällistä, kun mieluummin karjuisi kipuaan, mutta kanssaihmiset ovat motivoituneempia etsimään apukeinoja kohteliaalle asiakkaalle. Eli on HOIDETTU.
Ja ihmiskullat: Ei kai kukaan ota tuota nimimerkki Hoidettua todesta? Säästäkää energianne muuhun - itse ilmoitan heti kättelyssä että en enää aio lukea mitään hänen kirjoittamaansa, koska aina voi tehdä jotain hyödyllisempää oman, erilaisen vaivansa eteen. Anteeksi vaan, Hoidettu!

Toiset valitsee asumisen kipupolilla ja toiset taas jotain muuta. Eipä se minua harmita, mutta surettaa kyllä... verorahojen haaskausta kun on. Onneksi itse tein oikean valinnan. Tai sattumaahan se lähinnä oli.

Voinhan nyt sit maksella muiden hoitoja hyvillä mielin...

hoidettu kirjoitti:

Toiset valitsee asumisen kipupolilla ja toiset taas jotain muuta. Eipä se minua harmita, mutta surettaa kyllä... verorahojen haaskausta kun on. Onneksi itse tein oikean valinnan. Tai sattumaahan se lähinnä oli.

Voinhan nyt sit maksella muiden hoitoja hyvillä mielin...

Osuit todella naulan kantaan huomioidessasi tämän verorahojen haaskauksen!

Olen useasti miettinyt, että eikö todellakaan ole sitten minkäänlaista todellista kontrollia, ja seurantaa näiden verorahojen käytössä, tämän terveydenhoidoksi kutsutun toiminnan piirissä!

Eikö minkäänlaista seurantaa, mitä niillä uskomattomilla summilla saadaan sitten TULOSTA, sen POTILAAN sairauksien parantamiseksi, ja hyvinvoinnin edistämiseksi?

Kun esim. potilaita pyöritetään samoista vaivoista, ja kivuista vuosikausia, jopa vuosikymmeniäkin, saamatta edes mitään selvyyttä kipuihin, vaivoihin, eikä hänen ongelmiinsa, ylittää jo uskottavuudenkin rajat, meneepä jopa sille uskomattomien saavutusten puolelle!

Voi vain kuvitella minkälaisia rahasummia silloin on siirtynyt tileiltä toisille, eivätkä ne ainoat hyväksytyt, ne tieteelliseen totuuteen perustuvat tutkimukset ole tuottaneet mitään positiivista tulosta, sen kärsivän potilaan hyväksi!

Kuinka suuri sitten on se TULOKSELLISUUS, tällaisessa toiminnassa, jota kuvittelisi seurattavan?
Myös johtopäätösten teko saavutuksista, tapahtuneesta, on erittäin tärkeää ?
Lienee melkoisen alhainen lukema.
Olisi varmaan johtopäätösten aika!

Vai onko niin, kuten aikaisemmin on kerrottu terveydenhuollossa olleen, että MITÄ ENEMMÄN KÄYNTEJÄ, SITÄ PAREMMIN ASIAKAS, POTILAS ON TUTKITTU JA HOIDETTU!

Silloinhan nämä vuosia, vuosikymmenistä puhumattakkaan, tutkimuksista, tutkimuksiin, jne. jne. juoksutetut edustavat sitä ylintä, ja parasta kastia, tämän terveydenhoidon saavutuksissa, ja tuloksellisuudessa!
Vaikka sitä omakohtaisesti emme allekirjoita!

potilas kirjoitti:

Osuit todella naulan kantaan huomioidessasi tämän verorahojen haaskauksen!

Olen useasti miettinyt, että eikö todellakaan ole sitten minkäänlaista todellista kontrollia, ja seurantaa näiden verorahojen käytössä, tämän terveydenhoidoksi kutsutun toiminnan piirissä!

Eikö minkäänlaista seurantaa, mitä niillä uskomattomilla summilla saadaan sitten TULOSTA, sen POTILAAN sairauksien parantamiseksi, ja hyvinvoinnin edistämiseksi?

Kun esim. potilaita pyöritetään samoista vaivoista, ja kivuista vuosikausia, jopa vuosikymmeniäkin, saamatta edes mitään selvyyttä kipuihin, vaivoihin, eikä hänen ongelmiinsa, ylittää jo uskottavuudenkin rajat, meneepä jopa sille uskomattomien saavutusten puolelle!

Voi vain kuvitella minkälaisia rahasummia silloin on siirtynyt tileiltä toisille, eivätkä ne ainoat hyväksytyt, ne tieteelliseen totuuteen perustuvat tutkimukset ole tuottaneet mitään positiivista tulosta, sen kärsivän potilaan hyväksi!

Kuinka suuri sitten on se TULOKSELLISUUS, tällaisessa toiminnassa, jota kuvittelisi seurattavan?
Myös johtopäätösten teko saavutuksista, tapahtuneesta, on erittäin tärkeää ?
Lienee melkoisen alhainen lukema.
Olisi varmaan johtopäätösten aika!

Vai onko niin, kuten aikaisemmin on kerrottu terveydenhuollossa olleen, että MITÄ ENEMMÄN KÄYNTEJÄ, SITÄ PAREMMIN ASIAKAS, POTILAS ON TUTKITTU JA HOIDETTU!

Silloinhan nämä vuosia, vuosikymmenistä puhumattakkaan, tutkimuksista, tutkimuksiin, jne. jne. juoksutetut edustavat sitä ylintä, ja parasta kastia, tämän terveydenhoidon saavutuksissa, ja tuloksellisuudessa!
Vaikka sitä omakohtaisesti emme allekirjoita!

Juuri näin. Käydään, itketään, rukoillaan! Uusi lanketti kouraan. Onpahan tuokin rasitus taas vähän aikaa pois silmistä.