Kysymyksiä.
Olen pohtinut hiljaa itsekseni viime viikkoina tätä ydinvoimakeskustelua suomi24:ssa; sen perimmäistä luonnetta.
Ydinvoiman puolustajat vetoavat yleensä keskusteluissa "ylivoimaiseen asiantuntemukseensa", mikä on minusta outoa, koska heillä - jos heidät käsittää yleistäen joukkona, - on taipumus kutsua ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvia halventavilla nimillä; viherhörhöt, hipit, maallikot yms.
Tuossa jopa lukaisin yhden loviisalaisen asiantuntijan kirjaseksi koottuja ydinvoimapakinoita, ja hän kirjoitti melkoisen alentuvasti, yrittäen asettua tavallisen "jaskajokusen" tasolle.
Mistä alentuvaisuus? Miksi he kuvittelevat olevansa yläpuolellamme? Ydinuskovaiset. Asiantuntijat? Miten mikään "asiantuntija" voi alentua sille tasolle, että lipeää syyttämään täällä vastustajia naisen puutteesta, luuseriudesta; miten heiltä lähtee niin kevyesti ns. hitler-kortti? Näitä asioita haluan tässä pohtia.
- ENSINNÄKIN, ydinvoiman puolustajien inho hippeja kohtaan.
Mistä se lähtee? Hippeys oli kulttuurinen ilmiö, joka lähinnä liittyi USA:han, ja 1960-lukuun. Woodstock, risuparrat, pitkät hiukset, kommuunit, kukikkaaksi maalatut bussit.... Hipit ovat aikoja sitten olleet, ja menneet. Kuitenkin nähtävästi ydinvoiman puolustajat näkevät yhdeksi velvollisuudekseen vastustaa hippejä.
Mikähän sitten hipeissä on niin paheksuttavaa? Pelkäävätkö ydinvoiman puolustajat että hipit tulevat, ja tekevät heille pahaa? Vai tuntevatko he syyllisyyttä jostain? Ehkä hipit edustavat heille sellaisia arvoja jotka he itse hylkäsivät? - Rakkaus, herkkyys, taiteellisuus, vapaus, kollektiivisuus? He näyttävät tosissaan pelkäävään hippiaatteen ylösnousua; tämä on huomio jo´nka pistin merkille.
Yksi syy puolustaa ydinvoimaa: hippeyden vastustaminen.
- TOISEKSI, ydinvoiman puolustajat kammoavat luonnonsuojelijoita, - vihreitä.
Tämä ei ole niin outoa, koska luonnonsuojelijoilla on ollut tapana suosia melko suoraa toimintaa, ja se on uhka.
Luonnonsuojelijat organisoituvat, ja kampanjoivat, ja ovat vaikuttaneet mielipiteisiin. Mutta minusta vihreä-aatekin alkaa olla menneen talven lumia; sellaista jälkijättöistä 80-lukulaisuutta.
- KOLMANNEKSI, tuon tähän kysymyksen "naisen puutteesta".
On väitetty, että ydinvoiman vastustamisen motiivit kumpuaisivat naisen puutteesta. Että vastustaja ei saa naista, koska risuparta ja farkut -habitus on epäesteettinen.
Aloin miettiä niitä kk:jen käytävillä maleksivia teekkareita, ja tulin tulokseen, että eihän nuo nyt mitään gigoloja ole. Naisen puute on insinööriyteen ja asiantuntijuuteen liittyvä ilmiö, jonka he haluaisivat kovin projisoida jonnekin muualle. Vaikkapa viherhömelöihin, ja muihin humanisteihin! - Hei, NEHÄN ne vasta puutteessa elävätkin!
Tietysti insinöörikin pääsee aikanaan naimisiin, mutta ehkä sinne alitajunnan pohjalle jää kytemään jonkinlainen pysyvä alimittaisuuden tunto? Tarve löytää jostain maalitaulu patoutumille? Tarve ulkoistaa itseinho?
Olen huomaavinani, että ydinvoiman asiantuntijoina täällä esiintyvät eivät vaikuta rationaalisilta olennoilta. Kaikki tuo tekninen jargon, ja eksaktit numrot ehkä peittävät oman vajaamittaisen ihmisyyden, jonka paljastumista he pelkäävät.
- SIKSI he pelaavat niin ahkerasti hitler-, hippi-, viherhörhö-, jaskajokus- ja tietämätön-maallikko -korteilla.
En tiedä mitä sanoa. Onko ihmiskunta tosiaan niin tyhmä, että antaa vallan päättää kaikkia ihmisiä koskevista asioista TÄLLE PORUKALLE? Jos on, niin sitten ihmiskunta tottavie ansaitsee ekokatastrofinsa.
Seuraavan kerran kun näette ydinvoiman vankkumattoman puolustajan äänessä, joka julistaa radioaktiivisuuden vaarattomuuden evankeliumia, niin kannattaa kiinnittää huomiota miten hän suhtautuu kuulijoihin. Arvostaenko? Vastakkaisia näkökantoja ymmärtäen? Toisen ihmisarvoa kunnioittaen?
Ja jos hän esittää tutkimustuloksia, niin kuka on tutkinut? Onko tutkijoilla ollut eettisiä periaatteita? Ehkä näiden tutkimusten apriori lähtökohta on ollut todistaa että ydinvoima on turvallista, ja voimme olla huoletta, ja luottaa asiantuntijoihin, ja näin asioiden pitää olla niin nyt kuin jatkossa, iankaikkisesti, aamen.
Tämä on tätä alentuvaa ylimielistä lässynlässyä... Millä perusteella ydinvoimaa loppujen lopuksi ajetaan? Koska joku teekkari on jäänyt "ilman" joskus penkkarien jälkeisenä aamuna? Koska me inhoamme hippejä ja luonnonsuojelijoita?
Väitän, että suurella osalla stressaantuneista menestyjistä on aivojen vasen puoli paisunut, oikean aivopuoliskon kustannuksella. Elintason ylläpitäminen, energiapolitiikka, tiede ovat vain keppihevosia, joita tässä sisemmässä sodassa käytetään. Tosiasiassa ihminen on riitautunut itsensä kanssa.
Miksi syyttää hippejä, tai vihreitä, tai naista koskaan saamattomia onnettomia, jos itse on tuota kaikkea paljon suuremmassa määrässä. Ja se ongelma ei ratkea, vaikka rakentaisimme Suomen kilometrin välein täyteen ydinreaktoreita, uraanikaivoksia, ja kylpisimme strontiumissa, tritiumissa, kryptonissa ja cesiumissa. Ja pakottaisimme tulevat sukupolvet samaan liemeen, käytännössä ikuisiksi ajoiksi.
"Vaatimuksella neokorteksin ylivallasta on korkea hinta, koska ruumiista erillisen tajunnan luonnoton tehtävä on jotenkin olla huomioon ottamatta sitä voimakasta fyysistä kipua, joka aiheutuu, kun omatunto jatkuvasti muistuttaa meille eräästä puutteesta: meiltä jää kokematta elämä ihmisruumiissa ehjänä psykofyysinsenä olentona." ( Al Gore, Maapallo vaakakupissa, 1994)
Summa: JOS ELÄMÄSSÄ ON PAHA OLLA, NIIN EI SE VOI OLLA PELKÄSTÄÄN HIPPIEN TAI LUUSEREIDEN SYYTÄ.
Olen pohtinut hiljaa itsekseni viime viikkoina tätä ydinvoimakeskustelua suomi24:ssa; sen perimmäistä luonnetta.
Ydinvoiman puolustajat vetoavat yleensä keskusteluissa "ylivoimaiseen asiantuntemukseensa", mikä on minusta outoa, koska heillä - jos heidät käsittää yleistäen joukkona, - on taipumus kutsua ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvia halventavilla nimillä; viherhörhöt, hipit, maallikot yms.
Tuossa jopa lukaisin yhden loviisalaisen asiantuntijan kirjaseksi koottuja ydinvoimapakinoita, ja hän kirjoitti melkoisen alentuvasti, yrittäen asettua tavallisen "jaskajokusen" tasolle.
Mistä alentuvaisuus? Miksi he kuvittelevat olevansa yläpuolellamme? Ydinuskovaiset. Asiantuntijat? Miten mikään "asiantuntija" voi alentua sille tasolle, että lipeää syyttämään täällä vastustajia naisen puutteesta, luuseriudesta; miten heiltä lähtee niin kevyesti ns. hitler-kortti? Näitä asioita haluan tässä pohtia.
- ENSINNÄKIN, ydinvoiman puolustajien inho hippeja kohtaan.
Mistä se lähtee? Hippeys oli kulttuurinen ilmiö, joka lähinnä liittyi USA:han, ja 1960-lukuun. Woodstock, risuparrat, pitkät hiukset, kommuunit, kukikkaaksi maalatut bussit.... Hipit ovat aikoja sitten olleet, ja menneet. Kuitenkin nähtävästi ydinvoiman puolustajat näkevät yhdeksi velvollisuudekseen vastustaa hippejä.
Mikähän sitten hipeissä on niin paheksuttavaa? Pelkäävätkö ydinvoiman puolustajat että hipit tulevat, ja tekevät heille pahaa? Vai tuntevatko he syyllisyyttä jostain? Ehkä hipit edustavat heille sellaisia arvoja jotka he itse hylkäsivät? - Rakkaus, herkkyys, taiteellisuus, vapaus, kollektiivisuus? He näyttävät tosissaan pelkäävään hippiaatteen ylösnousua; tämä on huomio jo´nka pistin merkille.
Yksi syy puolustaa ydinvoimaa: hippeyden vastustaminen.
- TOISEKSI, ydinvoiman puolustajat kammoavat luonnonsuojelijoita, - vihreitä.
Tämä ei ole niin outoa, koska luonnonsuojelijoilla on ollut tapana suosia melko suoraa toimintaa, ja se on uhka.
Luonnonsuojelijat organisoituvat, ja kampanjoivat, ja ovat vaikuttaneet mielipiteisiin. Mutta minusta vihreä-aatekin alkaa olla menneen talven lumia; sellaista jälkijättöistä 80-lukulaisuutta.
- KOLMANNEKSI, tuon tähän kysymyksen "naisen puutteesta".
On väitetty, että ydinvoiman vastustamisen motiivit kumpuaisivat naisen puutteesta. Että vastustaja ei saa naista, koska risuparta ja farkut -habitus on epäesteettinen.
Aloin miettiä niitä kk:jen käytävillä maleksivia teekkareita, ja tulin tulokseen, että eihän nuo nyt mitään gigoloja ole. Naisen puute on insinööriyteen ja asiantuntijuuteen liittyvä ilmiö, jonka he haluaisivat kovin projisoida jonnekin muualle. Vaikkapa viherhömelöihin, ja muihin humanisteihin! - Hei, NEHÄN ne vasta puutteessa elävätkin!
Tietysti insinöörikin pääsee aikanaan naimisiin, mutta ehkä sinne alitajunnan pohjalle jää kytemään jonkinlainen pysyvä alimittaisuuden tunto? Tarve löytää jostain maalitaulu patoutumille? Tarve ulkoistaa itseinho?
Olen huomaavinani, että ydinvoiman asiantuntijoina täällä esiintyvät eivät vaikuta rationaalisilta olennoilta. Kaikki tuo tekninen jargon, ja eksaktit numrot ehkä peittävät oman vajaamittaisen ihmisyyden, jonka paljastumista he pelkäävät.
- SIKSI he pelaavat niin ahkerasti hitler-, hippi-, viherhörhö-, jaskajokus- ja tietämätön-maallikko -korteilla.
En tiedä mitä sanoa. Onko ihmiskunta tosiaan niin tyhmä, että antaa vallan päättää kaikkia ihmisiä koskevista asioista TÄLLE PORUKALLE? Jos on, niin sitten ihmiskunta tottavie ansaitsee ekokatastrofinsa.
Seuraavan kerran kun näette ydinvoiman vankkumattoman puolustajan äänessä, joka julistaa radioaktiivisuuden vaarattomuuden evankeliumia, niin kannattaa kiinnittää huomiota miten hän suhtautuu kuulijoihin. Arvostaenko? Vastakkaisia näkökantoja ymmärtäen? Toisen ihmisarvoa kunnioittaen?
Ja jos hän esittää tutkimustuloksia, niin kuka on tutkinut? Onko tutkijoilla ollut eettisiä periaatteita? Ehkä näiden tutkimusten apriori lähtökohta on ollut todistaa että ydinvoima on turvallista, ja voimme olla huoletta, ja luottaa asiantuntijoihin, ja näin asioiden pitää olla niin nyt kuin jatkossa, iankaikkisesti, aamen.
Tämä on tätä alentuvaa ylimielistä lässynlässyä... Millä perusteella ydinvoimaa loppujen lopuksi ajetaan? Koska joku teekkari on jäänyt "ilman" joskus penkkarien jälkeisenä aamuna? Koska me inhoamme hippejä ja luonnonsuojelijoita?
Väitän, että suurella osalla stressaantuneista menestyjistä on aivojen vasen puoli paisunut, oikean aivopuoliskon kustannuksella. Elintason ylläpitäminen, energiapolitiikka, tiede ovat vain keppihevosia, joita tässä sisemmässä sodassa käytetään. Tosiasiassa ihminen on riitautunut itsensä kanssa.
Miksi syyttää hippejä, tai vihreitä, tai naista koskaan saamattomia onnettomia, jos itse on tuota kaikkea paljon suuremmassa määrässä. Ja se ongelma ei ratkea, vaikka rakentaisimme Suomen kilometrin välein täyteen ydinreaktoreita, uraanikaivoksia, ja kylpisimme strontiumissa, tritiumissa, kryptonissa ja cesiumissa. Ja pakottaisimme tulevat sukupolvet samaan liemeen, käytännössä ikuisiksi ajoiksi.
"Vaatimuksella neokorteksin ylivallasta on korkea hinta, koska ruumiista erillisen tajunnan luonnoton tehtävä on jotenkin olla huomioon ottamatta sitä voimakasta fyysistä kipua, joka aiheutuu, kun omatunto jatkuvasti muistuttaa meille eräästä puutteesta: meiltä jää kokematta elämä ihmisruumiissa ehjänä psykofyysinsenä olentona." ( Al Gore, Maapallo vaakakupissa, 1994)
Summa: JOS ELÄMÄSSÄ ON PAHA OLLA, NIIN EI SE VOI OLLA PELKÄSTÄÄN HIPPIEN TAI LUUSEREIDEN SYYTÄ.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Herra tai rouva Vastustaja luepa juttusi muutaman kerran oikein ajatuksella. Saatat huomata millä korteilla itse pelaat.
...sattumalta tvssä tänään:
ministeri Pekkarinen on varmaan saanut naista eka kerran eläissään. Kun on hypännyt vastustajien leiristä Kannattajiin ;]
>> Herra tai rouva Vastustaja luepa juttusi muutaman kerran oikein ajatuksella. Saatat huomata millä korteilla itse pelaat.
Siis, nämä kolme ydinvoiman puolustajiin liittyvää asiaa: - hippeys, viherhömelöys ja puutos-kortit on tullut ilmi tässä ydinvoima-palstalla. Huomasin tuon taipumuksen heissä, ja pyrin objektiiviseen analyysiin.
Perustin tämän yleistykseni siihen havaintoon, että jos yritän keskustella ydinvoiman haitoista, niin eikös jokin, tai kaikki kolme syytöstä tuoda esiin.
Ja kun mainitsin, niin TÄLLÄ KERTAA kukaan ei pysty syyttämään että olisin hiton hippi, viherhöperö, tai puutteessa. Pöytä puhdistui jonkin verran.
Pyrin todistamaan että ydinvoiman puolustajat ovat kykenemättömiä kunnioittamaan ihmisyyttä; ja pidättäytymään ivallisuudesta ja toisen ihmisyyden aliarvioimisesta, ja eikös tämä ole todistettu juttu?
Jos joku ihminen kauheasti - ehkä patologisesti jopa, kritisoi toisia, ja piilottaa oman ihmisyytensä, tulee nämä ajatukset mieleen, että mikä on tyyppi miehiään tai naisiaan.
Millainen on perus-ydinvoimauskovainen?
Alentuvasti suhtaudun kaikkiin, jotka eivät tiedä, mistä puhuvat. He höpöttävät mitä sylki suuhun tuo.
Tässä esimerkkiä:
-Ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa huudettiin mikrofoniin seuraavaa: 'Greenpeace on löytänyt asuintaloista Suomessa jopa 120 bq:n säteilyarvoja. Nämä ovat todisteita Tsernobylin jälkivaikutteista!'.
Tämä oli aivan potaskaa. Jos joku ydinvoiman vastustaja huomaisi miksi tuo oli roskaa, niin voin kuunnella häntä. Ainakin hänellä on todistetusti kaksi aivosolua.
Lisäksi on aina tämä 'jos silti' syndrooma. Jos todistaa että jokin asia on mahdollinen/mahdoton, niin siihen ei oteta kantaa. Pysytään vain tiukasti omassa mielipiteessä, siltä varalta, että se jotenkin muutaisi tosiasioita. Ja vaikka saisi jopa puoliksi älykkään vastauksen, niin siihen lisätään aina: 'Jos silti... jotain tapahtuu... jos silti.... uusiutuvat energianlähteet... jos silti'.
Eikä auta, vaikka osoittaa, että koko maan saa kattaa aurinkopaneeleilla ja joka 30 metrin välein nostaa pystyyn tuulivoimalan ja silti ollaan jäljessä energian tuotannossa. Aina kuulee sen: 'jos silti...'. Jos silti mitä? Jos silti voitaisiin tehdä joku ihmeen taikatemppu? Vetää hatusta aurinkopaneeli, joka tuottaa ENEMMÄN energiaa, kuin maanpinnalle osunut määrä. Jos silti äkkiä tuulivoimalat saisivatkin ulos 1000 TW/h/a, sen 1000 kW/h/a:n sijaan? Maagisesti?
Jos silti odottaisi ihmettä. Kuten loogisesti perustelevaa ydinvoiman vastustajaa.
...ei tunteen paloon voi vaikuttaa järkisyillä - eikä millään perusteluilla.
Kun näkee ydinenergian vain pommina niin sitä seuraa että kaikki uraani on säästettävä pommeihin tulevaa sotaa varten.
Yksi näkökulma.
Jos ydinvoiman vastustaminen pysyisi rauhanomaisella keskustelutasolla, niin siihen suhtautuisi lempeämin (eli ihan eri tavalla), kuin tähän nykyiseen stalinistisen kovaan ydinvoimanvastuksen ääriliikeeseen.
Saksan punavihreän hallituksen päätös lopettaa koko ydinvoima hakee jyrkkyydessään vertaistaan lähinnä Saksan 30-luvun touhuista.
Kuvittelepa hetki (ilmeisesti et siihen kykene, mutta yritä kuitenkin, vaikka se edellyttäisi ihan omaa ajattelua, ja se on sinulle ennen kokematonta), että rakastamasi tuulivoima kohtaisi sellaista vastustusta kuin ydinvoima:
Greenpeace räjäyttäisi (eli orgasoi sabotaasit) tuulivoimalaitoksilta tulevia sähköpylväitä poikki. Räjäyttäisi tuulivoimalaitoksille johtavia tie- ja rautatiesiltoja poikki miljardin euron edestä pelkästää Saksassa.
Jakelisi netissä animaatiopätkiä siitä, miten räjähdysainein lastattu helikopteri posauttaa vasten tuulivoimalaitosta. Julkaisisi netissä ja päivälehdissä tuulivoimalaitoksia pystyttävien ja tuulivoimaa tuottavien yhtiöiden johtajien ja heidän perheenjäsentensä nimiä ja kuvia sekä kotiosoitteita ja kuvia heidän kotitaloista kysymällä samalla miten voimme sietää noita saastoja.
Greenpeace sen enempää kuin Vastaajakaan ei järkipuhetta eikä tosiasioita kuuntele. Huomaat ehkä, että Greenpeacen kaltaiset terrorijärjestöt vain hakevat konflikteja, joissa vihantunteet polkevat järjen jalkoihin.
Mietipä tätä hetki.
Tehokkain rauhanomainen keino on tehdä ne naurunalaisiksi. Jos hieman aikaa tutkailet esimerkiksi Vastaajan tai Greenpeacen loputonta valehtelua, niin huomaat, että heidän naurunalaiseksi tekeminen on helppoa. Niin päättömiä Vastaajan ja Greenpeacen jutut ovat.
Chaplin ymmärsi jo 30/40-luvulla, että Diktaattoreille ja terroristeille on myrkkyä, kun tekee ne naurunalaisiksi.
Ajattelukyisen kansan (kuten suomalaisten)keskuudessa parodia on tehokas rokote hihhuleita vastaan - paitsi Saksassa. Siellä Chaplinin parodia ei valitettavasti purrut silloin eikä nykyäänkään Sille me kumpikaan ei voida mitään. Pitää toivoa, että tauti ei väkivalloin leviä Saksasta koko Eurooppaan kuten 30/40-luvulla.
Jos sinun on mahdoton sietää Vastustajan vastustamista niin mene Vihreiden sivuille. Siellä ei toisinajattelua siedetä. Siellä saat olla rauhassa omien ennakkoluulojesi kanssa - ja saat niille vielä vahvistusta samanuskoisten keskinäisestä mantrasta.
Tällä palstalla ei onneksi olla niin rajoittuneita. Täällä jopa puolustuksella on puheenvuoro.
>> Jos ydinvoiman vastustaminen pysyisi rauhanomaisella keskustelutasolla, niin siihen suhtautuisi lempeämin (eli ihan eri tavalla), kuin tähän nykyiseen stalinistisen kovaan ydinvoimanvastuksen ääriliikeeseen.
Sanomalla näin, - lukeudeut silmissäni yhtä kiviovaan stalinistiseen ydinyskovaisten ääriliikkeeseen.
>> Kuvittelepa hetki (ilmeisesti et siihen kykene, mutta yritä kuitenkin, vaikka se edellyttäisi ihan omaa ajattelua, ja se on sinulle ennen kokematonta), että rakastamasi tuulivoima kohtaisi sellaista vastustusta kuin ydinvoima: ...
Huh huh. Oletat niin paljon, että tulee mieleen, että onohan sinulle tullut mieleen koskaan että ajattelusi saattaa kärsiä paranoidisista piirteistä?
Kieltäydyn olemasta tuo greenpeace-ekoterroristi-viherhömelö jota tässä agiteeraat.
>> Huomaat ehkä, että Greenpeacen kaltaiset terrorijärjestöt vain hakevat konflikteja, joissa vihantunteet polkevat järjen jalkoihin.
>> Mietipä tätä hetki.
Sinun logiikallasi IAEA ja WHO lukeutuvat terroristijärjestöihin. Et tiedä mitä todellinen terorismi on. Puhut vastuuttomia, ja löperösti.
>> Vastaajan tai Greenpeacen loputonta valehtelua, niin huomaat, että heidän naurunalaiseksi tekeminen on helppoa. Niin päättömiä Vastaajan ja Greenpeacen jutut ovat.
Sanasi paljastavat sinut kovan linjan todellisuudenkieltäjäksi.
>> Chaplin ymmärsi jo 30/40-luvulla, että Diktaattoreille ja terroristeille on myrkkyä, kun tekee ne naurunalaisiksi.
Chaplinin elokuvat tuntuu olleen sinulle joskus aika kova elämys... Ehkä ainoita luovia kokemuksia elämässäsi?
Muistuttaisin että diktaattorit ovat alkuunpanneet ydinteknologia-ohjelmat; Stalin ja Hitler vaikkapa. Samaistat perusteetta vihreät diktaattoreihin.
>> Pitää toivoa, että tauti ei väkivalloin leviä Saksasta koko Eurooppaan kuten 30/40-luvulla.
Vedät yhtäläisyysmerkit uusnatsismin ja vihreän aatteen välille??????
>> Tällä palstalla ei onneksi olla niin rajoittuneita. Täällä jopa puolustuksella on puheenvuoro.
En ole menossa vihreiden sivuille enkä foorumeille, koska en ole vihreä.