Politiikkaa tutkimuksen valekaavussa
Keskustaporvari
7227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lehtinen ja Rautkallio saavat henkiset tervat ja höyhenet kun Stalinin ja Hrutsevin arkistot avautuvat.
Lehtisen kohdalla ihmetyttää, miksi hän sosialistina ei ole perehtynyt lainkaan niihin tapahtumiin, jotka johtivat talvisotaan 1939. Sehän oli suora SDP:n operaatio Suomen sosialistiselle vallankumoukselle, joka 1918 oli jäänyt kesken.
Lehtisen historia alkaa omituisesti Kekkosesta vailla historian taustoja. Ikään kuin voisi ottaa kellon viisarin irti ja ruveta siitä tutkimaan aikaa.
SDP ei ole vielä kirjoittanut puhtaaksi omaa historiaansa ja luurankoja on kaapeissa paljon.
Hokkasen painettuihin kakkikasoihin ei ole luottamista.
luottamaan Rautakallioon enkä Lehtiseen, luotan vain Hokkaseen!
Kas kun Hokkanen löysi tällaisen esimerkin "politiikasta historian valekaavussa". Onhan sentään vastikään ilmestynyt historiatukimuksen nimellä monisatasivuinen teos, jossa ei ole edes niitä Hokkasen mainitsemia lähdeviitteita lainkaan. Siitä olisi Hokkanen löytänyt paljon esimerkillisemmän teoksen aiheelleen. Myös Hokkasen omasta tuotannosta olisi varmaan löytynyt roppakaupalla parempia esimerkkejä.
...Rautkallion - Lehtisen "tutkimus" sotasyyllisyysprosessista on se ainoa oikea, poliittisista asenteista vapaa ja kaikin puolin paras teos alallaan, ja sen arvostelijat ovat väärässä?
En minä muistaakseni niin sanonut. Tämä johtopäätöksesi on ihan omaa keksintöäsi. Lehtisen ja Rautkallion teos tuo asiaan uuden näkökulman uuden tiedon valossa. Ei pidä luulla, että historia on saatu jonakin ajankohtana kirjoitetuksi valmiiksi. On kovin epätodennäköistä, että meillä olisi kovin näkyvästi kyetty puoldiktaattori Kekkosen aikana julkaisemaankaan sellaista tutkimusta, missä häntä olisi yhdellä kirjaimellakaan arvosteltu. Sellaista kirjoittavan tukijan ura olisi voinut tyssätä siihen paikkaan. Tarkan tutkimustahan tutkimuskohde itse kehui kovasti. Ilmeisesti tulokset miellyttivät häntä. Ei Stalinistakaan olisi hänen eläissään mitään negatiivista julkaistu. Tutkijalla ei olisi mennyt vain ura, vaan myös pää.
Tässä ei nyt näytä olevan niinkään kyse tutkimuksen hyvyydestä tai huonoudesta, vaan siitä, että tulos on joidenkin mielestä väärä. Kun on vahva usko siihen, että Kekkonen oli Jumalaan verrattava hahmo, kriitikin vastaanottokynnys on tietysti korkea.
Ja sinun mielestäsi tutkimuksen tulos on sitä objektiivisempi mitä enemmän tutkija/tutkijat vihaavat tutkimuksensa kohdetta?