Hyvinä ja huonoina aikoina tarvitaan erilaista presidenttiyttä. Hyvinä aikoina ei ole niin väliä, minkälainen maan isä tai äiti on, ja hän voi ihan rauhassa keskittyä siihen, miten hyvinvointi hänen mielestään pitäisi jakaa.
Tarja Halonen on tyypillisimmillään hyvien aikojen presidentti. Takanamme ovat melko hyvät ajat, ja Halonen onkin profiloitunut hyvinvoinnin tasaamisen puolestapuhujaksi - siten kuin on "hyvien aikojen presidentin" liturgian oppinut.
Ajat tästä eteenpäin ovat todennäköisesti huonommat kuin viime vuodet ovat olleet. Johtuen yhteiskuntarakenteemme muuttumisesta (suurten ikäluokkien eläköityminen ja sairastaminen) ja maailman globalisoitumisesta (tuotannolliset työpaikat siirtvvät pois länsimaista). Se tarkoittaa presidenttimme tehtäviä ajatellen, että nyt EI tarvita presidenttiä, joka keskittyy hyvinvoinnin tasaamiseen, vaan nyt tarvitaan presidentti, joka keskittyy siihen, MISTÄ SAADAAN JOTAKIN MITÄ TASATA !!!
Tarja Halonen on tyypillisimmillään hyvien aikojen presidentti. Takanamme ovat melko hyvät ajat, ja Halonen onkin profiloitunut hyvinvoinnin tasaamisen puolestapuhujaksi - siten kuin on "hyvien aikojen presidentin" liturgian oppinut.
Ajat tästä eteenpäin ovat todennäköisesti huonommat kuin viime vuodet ovat olleet. Johtuen yhteiskuntarakenteemme muuttumisesta (suurten ikäluokkien eläköityminen ja sairastaminen) ja maailman globalisoitumisesta (tuotannolliset työpaikat siirtvvät pois länsimaista). Se tarkoittaa presidenttimme tehtäviä ajatellen, että nyt EI tarvita presidenttiä, joka keskittyy hyvinvoinnin tasaamiseen, vaan nyt tarvitaan presidentti, joka keskittyy siihen, MISTÄ SAADAAN JOTAKIN MITÄ TASATA !!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja nimenomaan sillon.
Tarja Halonen vastustaa vääränlaista eli ahneuden
globalisaatiota, jossa yritykset riistävät köyhien maiden ihmisiä ja samalla niitä, jotka jäävät täällä työttömiksi yritysten siirtyessä ns. halpamaihin. Kun verotulot myös vähenevät
ei meillä jää varoja terveydenhuolto- ja muihin palveluihin.
Ei mene kovinkaan monta vuotta
kun nämä riistäjät ovat tulossa häntä koipien
välissä takaisin tukirahoja anellen(esimerkkejä on jo). Mutta sitten on myöhäistä parkua...
Eikö hyvinvoinnin tasaamiskinaaminen ole helpompaa silloin, kun on jotakin tasattavaa?
On ikivanha kommunistinen periaate, että kaikilla pitää mennä yhtä huonosti. Se sopii hyvin suomalaiseen kateusmentaliteettiin: jos ei kaikilla mene hyvin, sitten ei saa kenelläkään mennä hyvin.
Eiköhän ole niin, että vähäosaisimmillakin menee silloin paremmin, kun valtakunnalla menee hyvin - vaikka markkinatalousperiaatteinkin saavutettuna. Kyllä meidän yhteiskuntamme tulee aina huolehtimaan kaikista, kunhan vain on, millä huolehtia.
Ihan vakavasti, tässä juuri on "vastakkainasettelun unohtamisen" idea: lopetetaan turha vääntö siitä, miten eurot pitäisi jakaa, ja keskitytään enemmän siihen, mistä ja miten jaettavaa saadaan.
Asia on juuri päin vastoin. Kun tasattava vähenee
myös vääntö tasauksen oikeudenmukaisuudesta(luon-
nollisesti) kovenee.
Kiinassa, jonne riistäjät ovat pääomiaan siirtä-
mässä, ovat kommunistit vallassa. Ihmetyttää tämä
pääoman ja kommunistien liitto!!!
Olen kuitenkin varma, että yleistä hyvinvointia
ja turvallisuutta luova pohjoismainen "sosialismi"
vetää vielä pidemmän korren, kun Kaukoidän riiste-
tyt heräävät ja myllerrys siellä alkaa.
Kannattaisi ihan oikeasti miettiä enemmän sitä, millä tavalla hyvinvoinnin rahoituksessa tarvittavia pennosia pystytään jatkossa keräämään. Ja keskittyä vähemmän yhteiskunnalliseen repimiseen.
Kyllä me ollaan ihan samassa veneessä ja samojen myrskyjen armoilla jokainen. Poislukien muutamat harvat ökyrikkaat, sekä poliittiset pelurit, jotka tekevät populismipolitiikasta itselleen elannon. Mitä kauemmin perinteiset vastakkainasettelut estävät meitä tekemsästä oikeita töitä, sitä huonommin meillä menee.
Totta puhut. Tyhjää ei voi tasata. Tai voihan sitäkin tasata - kaikille ilmaa / ei oota. Ja kun ei ole mitä tasata, niin sehän on selvää että silloin on ainakin epätasa-arvoa.
Näköjään jollekin kelpaa tyhjän jakaminenkin (kts ed. viestit)