Voidaanko lapsikasteen häpäisijä pelastaa?

Jumala lopettaa tuommoisen retkun rakastamisen siihen paikkaan ja se on sillä ratkaistu.

Ensinnäkin muutama sananen kirjoittajan asenteesta ja tavasta yhdistää asioita keskenään.
> Kristillinen kaste LAPSELLE on kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja SIINÄ itse Kristus lupaa olla läsnä sanansa mukaan aina maailman loppuun asti (Matt.28:19-20). <
Caps Lock mamabeard.

Luetaan suoraan tekstistä. Siis Matt.28:18-20.
Jeesus antaa lähetyskäskyn ja kertoo kuinka apostolien tulee menetellä julistaessaan evankeliumia "heille" eli ihmisille jotka eivät vielä tunne Herraa mutta tulevat uskoon. Sitten hän sanoo apostoleille: minä olen "teidän" (siis näiden joille lähetyskäsky annetaan) kanssa joka päivä maailman loppuun asti.
Nyt nimimerkki hen babtisma käyttää raamatunkohtaa osoittamaan että kristillinen kaste on kaste nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja että tässä kasteessa Kristus on lupauksensa mukaan jokaisen lapsikastetun kanssa maailman loppuun asti?

Hyväksyn kyllä että tuollainen tulkinta (ainakin hypoteettisesti) voidaan vetää, mutta älyllistä epärehellisyyttä on väittää että tulkinta nousee suoraan Matt.28:19,20. Ei nouse. Kyse on nimenomaan tietystä tulkintatavasta.

Lisäksi tuo lyhyt jaejakso on vain yksi osa lähetyskäskyä. Mark.16:15-18 kertoo saman hieman laajempana versiona ja ilmoittaa muutaman asian joita Matteus ei tallentanut.
Jakeessa 17 puhutaan niistä jotka uskovat ja uskoa seuraavista merkeistä: riivaajien ulos ajaminen, uusilla kielillä puhuminen jne. Mihin kohtaan nämä sijoittuvat hen babtisman kasteteologiassa?

* *

Se mikä minua näissä keskusteluissa usein vaivaa on uskovan asenteellisuus.
Voiko Raamattua tulkita tasapainoisella ja terveellä tavalla lihallisesta kiivailusta käsin, jota sävyttää tunteellinen vastenmielisyys ja jopa viha toisia, eri tavalla Raamattua tulkitsevia kohtaan?
UT:n mukaan tuollaisessa mielialassa toimiva EI VOI ymmärtää asioita oikein. Yksinkertaisesti: hän ei toimi Hengen uudessa olotilassa.
Joko hänellä ei tuollaista olotilaa ole ollenkaan eli hän on vielä uudestisyntymättömässä tilassa, tai sitten on uudestisyntynyt mutta Pyhä Henki ei syystä tai toisesta saa häntä vielä hallita vaan oma minä ja lihallisuus, omat mielipiteet ja inhimillinen oikeassaoleminen hallitsee.

Kirjoittajan asenteellisuus tulee näkyviin mm. seuraavassa lauseessa:
> Jos joku RIENAA lapsena saamaansa Pyhää Kastetta ja JULKIHÄPÄISEE Jeesusta menemällä uusille vieraille kasteille... <
Lopuksi yhdistellään jälleen raamatunkohtia omiin tulkintoihin jotta saataisiin julistettu tuomio tuntumaan raamatulliselta, tällä kertaa viitataan hebrealaiskirjeen sanohin parannukseen uudistumisesta.

Voiko kristillisten asioiden rienaaminen ja julkihäpäisy olla tiedotonta ja vahingossa tapahtuvaa? Siis voiko henkilö, joka koko sydämestään tahtoo rakastaa Jeesusta ja tahtoo totella Jumalan sanaa sillä tavalla kuin hän Sanan ymmärtää, olla rienaaja ja julkihäpäisijä?

Aika kovia tuomioita nyt laitetaan niiden päälle jotka on uskoon tulleet. Mikä tuollaisen vihan saa aikaan? Ei ainakaan todellinen rakkaus Jeesukseen ja pyhiin asioihin. Muistan erään tapauksen kun yksi "uskovainen" huusi minulle lähes kaikki mahdolliset kirosanat ja heristi nyrkkiä kasvojen edessä. Kun yritin saada aikaan keskustelua asioista joissa olimme eri mieltä ja ehdotin että katsotaan mitä Raamattu näistä sanoo herjaaminen vain yltyi ja henkilö huusi: MINÄ OLEN TÄYNNÄ JUMALAN OIKEUDENMUKAISTA PYHÄÄ VIHAA. Jaha. Tietysti voidaan aina vedota "pyhyyteen" kun toisen näkemys asioista suututtaa.
Ollaan kuitenkin sen verran vakavien asioiden kanssa tekemisessä että kehottaisin nöyrtymään ristin juurelle.

Asioista voidaan siis olla montaa mieltä mutta on vähän liian varomatonta lähteä tuomitsemaan toista esimerkiksi lapsikasteen häpäisijäksi. Ihan eri juttu olisi jos joku tosiaan pilkkaisi lapsikastetta ihan tietoisesti ja julistaisi häpäiseviä ja inhottavia sanoja sen yli. Silloin kyllä olisi asiallista otsikon mukainen kysymys esittää.

* *

Lopuksi muutama pieni huomio ensimmäisen Pietarin kirjeen kohdasta jota nimimerkki hen babtisma siteeraa. En ryhdy mitään 100% oikeaoppista teologista näkemystä esittämään että väittäisin että asia on juuri tällä tavalla kuin sanon. Seuraava pohdiskeluni kuitenkin osoittaa että UT:n kokonaisilmoitus antaa ehdottomasti muunkinlaisia tulkintamahdollisuuksia kuin nimimerkin hen babtisma yksioikoinen lapsikasteen apologia.

Kaste pelastaa "tämän vertauskuvan mukaisesti".
Nooan ja hänen perhekuntansa pelastus rakennetussa arkissa on paitsi historiallinen tapahtuma myös esikuva ja vertauskuva jota tässä käytetään. Samalla tavalla pelastus kasteen kautta on vertauskuvallista, itse kaste ei pelasta, kuva viittaa Jeesukseen ja julistaa Häntä, joka on pelastuksen sisältö: esikuvien ja vertauskuvien täyttymys.

1.Piet.3:21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen evankeliumi pelastukseksi ja uudeksi elämäksi, jokaiselle joka uskoo, tähdentää paitsi ristinkuolemaa myös ylösnousemusta, ilman sitä toivomme olisi turha ja olisimme vielä synneissämme. Vain hän joka omistaa Kristuksessa lahjoitettavan ylösnousemuselämän - samassa Hengessä, joka herätti Jeesuksen kuolleista, Room.8:11 - on pelastettu.

Onko pienellä lapsella tämä ylösnousemuselämä kun hänet on kastettu? Saako hän kasteessa Pyhän Hengen joka todistaa ei ainoastaan vanhan elämän päättymisestä, vaan samalla uuden alkamisesta: uskon kautta Kristus on lahjoitettu minulle elämäksi, joten elämässäni on nyt jotain voimakkaampaa ja laadullisesti enemmän kuin oma, inhimillinen elämäni, minussa on jumalallinen elämä, sama elämä joka herätti Jeesuksen kuolleista, ja tämä elämä eli Pyhän Hengen ylösnousemusvoima minussa tekee uudestisyntyneen luonnon mukaista hedelmää?

Room.7:4-6. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.

Onko tämä totta lapsena kastetun pikkuisen kohdalla? Lahjoittaako kaste kirkollisena toimituksena ja sakramenttina hänelle tällaisen tilan, jossa hän on kuollut pois laista ja palvelee Jumalaa Hengen uudessa olotilassa?

Mielestäni ei.
Jos luterilainen kastenäkemys on saanut jonkun ajattelemaan asiasta toisella tavalla kuin minä ajattelen, niin ok, se on hänen näkemys enkä minä ryhdy täällä ylimielisessä lahkohengessä huutamaan että hän on Raamatun totuuksien häpäisijä ja että tuskin Jumalakaan voi häntä enää pelastaa. Sen vain sanon että Raamatusta hän ei kastenäkemystään saa, ei ainakaan suoraan ja ilman ennakkokäsityksiä joiden kautta Sanaa sitten tulkitsee.
Ja koska Raamatusta ei luterilaista kastekäsitystä löydy (ei ainakaan sellaisella yksiselitteisellä varmuudella että siinä ei mitään tulkintoja ja kirkollisia selityksiä tarvittaisi) on erittäin epähengellistä lähteä tuomitsemaan ja huutelemaan Jumalan vihaa niiden uskovien päälle jotka Raamattua tutkittuaan on omaksuneet erilaisen näkemyksen.