Ajattelin kysellä löytyisikö vastaavan kokeneita täältä eli tilanteeni on seuraava..Olen viiden viikon sisällä saanut ihanan pienen tytön ja menettänyt molemmat vanhempani toisen sairauden uuvuttamana ja toisen äkillisesti...nyt tuntuu ettei jaksaisi tätä kaikkea ja olen myös peloissani että miehelleni tai vauvalle käy jotain..eli jos olet kokenut vastaavaa kuinka selvisit ja miten uskalsit taas elää??!!!!
kuinka selvitä ja uskaltaa elää...
ahdistunut
21040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun kokemukseni ei ihan sama.Vaan surua kuitenkin.Ensimmäinen vauvani kuoli.Sitten sain toisen vauvan.3 viikkoa vanhana hän sai jonkun kohtauksen ja meinasi kuolla.Selvisi kuitenkin.Vaan hän oli lievä MBD.Siihen samaan aikaan mun isä kuoli.Kun menin isän hautajaisiin mun vauva oli sairaalassa hunossa kunnossa.Hautajaisissa en oikein tiennyt kuka oli arkussa isä vai vauvani.Olin niin surusta sekaisin.Mutta kummasti päivä kerrallaan elämällä siitä selvisi.Joskus voimavarat meinasi loppua.Keskitin koko elämäni vauvaan ja hänen hyvin vointiinsa.Siinä oli ainakin minun selviytymis konsti.Isä oli minulle erittäin läheinen.Minulla oli niin lämpöisiä muistoja isästä.Ne kantaa mua eteenpäin vieläkin.Ihmeellisesti ihminen kestää kaikenlaista kun on pakko.Kyllä sinäkin selviät.Voimia sinulle.
En ole ihan samaa kokenut, mutta menetin isäni tänä vuonna ja minulle tuli myös pelko, että jos perheenjäsenilleni sattuu jotain...Tätä kesti muutamia viikkoja ja sitten se vain jäi pois. Elämän piti jatkua ja elämästä tulisi aika ahdistavaa, jos ajatukset olisivat koko ajan jonkun toisen menettämisessä. Oli vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja uskaltaa elää. Jos jotain sattuisi muille, niin se olisi kait korkeimman kädessä ja sille ei pieni ihminen vaan voisi mitään.
Ajan kanssa eteenpäin ! Voimia Sinulle !
" Kun rakkaita ihmisiä lähtee pois, niin silloin pitää muistaa niitä, jotka ovat jäljellä."