Minulla on jatkuva huoli isoäitini pärjäämisestä yksin kotona. Hän on kaatunut useasti, mutta mitään ei ole onneksi sattunut. Ranneketta hän ei huoli koska se maksaa. Minä käyn häntä useimmiten katsomassa, omat lapset eivät käy kovin usein, koska mamman höpinät ovat heistä niin raskaita. Hän kysyy samaa asiaa moneen kertaan, kun ei muista mitä on muutama minuutti sitten sanottu. Vaatteita hän ei vaihda, eikä käy pesulla kovin usein, sillä pesulle meno on vaikeata. Kotiapu ei saa auttaa saunassa, eikä tehdä muutakaan koska se maksaa (hänellä kyllä on paljon rahaa). Välillä hän ei päästä niitä sisään tai kieltää menemästä kauppaan vaikka ruuat on vähissä. Isoäitini myös syö todella vähän, eikä anna homehtuneita heittää pois. Koska myös vessaan meno on vaikeata hän pissailee tyhjään jogurttipurkkiin, maljakkoon tms. Hän myös kuivattelee pissasia papereita ja tenasiteitä patterilla tai keittiökaapissa, kun meinaa käyttää ne uudelleen. Minä sitten metsästän niitä hanskat kädessä. Mummo tyrkyttää pippareita ym, mutta huonon hygienian takia omaiset eivät mielellään syö niitä. Usein koko kylässä olo aika on kinaamista jostain ja siksi minäkään en käy katsomassa niin usein kuin pitäisi. Muut sukulaiset eivät sano kantaansa tähän vanhainkoti asiaan, ja tuntuu etteivät he oikein ymmärrä tilannetta. Tiedän että mummolle tulisi siellä ongelmia, koska hän on niin voimakastahtoinen.
Vanhainkotiin vai ei?
Niisku
7804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
enää asua yksin,kyllä ehdottomasti tarvitseis ympärivuorokautista tarkkailua.Hän on täydellisesti dementoitunut,kaiki noi kertomasi asiat kuuluu taudin kuvaan.Pissaa maljakkoon,kuivattelee pissasia papereita ynm.
Hoitolaitoksissa dementoituneet käyttäytyy ihan samoin.Ja on vaikeita hetkiä saada heitä ymmärtämään ettei niin tarvitse tehdä,heillä on kuva siitä et kaiki maksaa ja nuuka täytyy olla.Ehdottaisin että ottaisit yhteyttä henkilöön joka kävisi arvioimassa mummusi avun tarpeen laitoshoitoa varten.
Tuo on tavallista käytöstä kun alkaa dementia iskeä.
Koviapu on tarpeen mummolle ja se hänen täytyy hyväksy tai saada ilman omaa hyväksymistään.
Tottahan on toki että se maksaa.
Mutta kuitenkin mummon omatoimisuus ja luja tahtokin on hyvä asia.
Niin että kotihoitoa niin pitkälle kuin mahdollista, vielä varmaankin muutama kuukausi menee kotona.
On sääli sulkea tällaista rautamummoa laitokseen.
Siellä hän vain passivoituu.
Mitäpä se haittaa vaikka kuivattelee vaippojaan, se on pieni virhe tässä maailmassa.
Ja mummohan asuu itse häiritsemättä tällä käytöksellään muita.
Mutta ilman kotiapua ja vakinaista silmälläpitoa tämä ei onnistu.
kotona jos ei ole taipumusta lähteä sekoilemaan ulos.Olen nähnyt yhden yli 100 vuotiaan pirteän samantyylisen joka ei heittänyt mitään pois.He kokivat nuoruudessaan kovaa pulaa kaikesta ja vanhemmiten se ominaisuus korostuu,kuten muutkin kuten samojen asioiden toistelu ym.Voi olla että mummosi ei soveltuisi laitoksien tiukkaan kuriin ja masentuu parissa viikossa ja jos menettää täysin nämä hänestä tärkeät pikku askareensa tulos voi olla täydellinen elämän halun menetys.Niin hullulta kuin se tuntuukin ei tämä sinun mummosi käytös ole mitenkään ainutlaatuinen.Heitä on paljon.Mielummin kotiapu kun laitos,jos suinkin mahdollista.Meillä kaikilla ihmisillä tulee sellaisia ominaisuuksia vahvasti vanhoina esille mitä osaamme pitää piilossa vielä silloin kun on paljon tekemisissä ihmisten kanssa.Sitten kun ei enää ole niin väliä nämä korostuvat todella voimakkaasti.Minä ainakin haluaisin kuolla onnellisena sekopäänä kotona kesken askareitteni kun fossiilina vanhainkodissa.Ole työskennellyt alalla yli 30 vuotta ja toivoisin hartaasti että kotihoitoon ja apuun suunnattaisiin tulevaisuuden vanhushoito kokonaan.
Olet kyllä aika vaikeassa tilanteessa..Ilmeisesti muorilla alkaa olla jonkinlainen dementiakin..Ottaisit yhteyttä vaikka johonkin yhteiskuntapalveluun, jossa voisit tiedustella asiasta, että milloin vanhuksen voisi "pakottaa" vanhainkotiin...Mummon voi olla todella vaikea lähteä rakkaasta kodistaan jossa on asunut koko ikänsä, jossa on kaikki muistot miehestä ja lapsista, yhteisistä hetkistä ym...Hänen on varmasti itse vaikea ymmärtää tilannetta kun ei koe edes tarvitsevansa apua...Nämä vanhukset juuri ovat niin "hankalia"...Mutta koita miettiä olisiko vanhainkoti kuitenkin paras ratkaisu mummolle..siellä hän saisi väkisinkin apua vaikka ei haluaisikaan vastaanottaa sitä ja sinun ei tarvitsisi olla koko ajan huolissaan hänestä..Voisit olla varma siitä, että mummolla on kaikki hyvin ja että saat tietää heti jos hänelle sattuu jotakin eikä sinun tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä ettet sattunut olemaan paikalla kun hän oli yksin kotona, kaatui ja hänelle tapahtui ties mitä..
Hän ei itse tajua omaa parastaan ja vaarantaa oman turvallisuutensa ja riippuen missä asuu vaarantaa myös muiden turvallisuutta. Vanhainkoteja on erilaisia, on sairaalamaisia ja kodinoloisia paikkoja ja niiltä väliltä. Käykää katsomassa paikkoja joko isoäitisi kanssa tai ilman. Kun eihän tuo homma toimi nyt niin onhan se jollakin vastuu hänen elämänlaadusta kun isoäitisi ei ainakaan sen päälle ymmärrä.
Sama kokemus. Kotihoitoa ja muutakaan hoivaa ei vanhuspalvelusta anneta väkisin. Oma tahto vaaditaan. Niinpä kohtalona todennäköisesti on paha vammautuminen kaatumisen seurauksena. Sitten tietenkään ei ole muuta mahdollisuutta kuin kuljettaa mummeli petipaikalle loppuiäksi. En ymmärrä hoitajien hinkua mitata joka käynnillä viikottain verenpaine, vaikka sen suhteen ei olisi ollut ongelmia. Onko heidät koulutettu kapea-alaisesti tähän kun mikään muu ei tunnu kuuluvan toimenkuvaan. Ilmeisesti on kehitetty työ omien tarpeiden mukaiseksi.
MINÄ KÄYN KOTIPALVELUN kurssia ja tavoiteenani on lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi.sen verran olen kursilta saanut tietoa ja taitoa.mun mielestäni olisi korkea aika alkaa suunitella iso äidille laitos paikaa,mun milestä se ei pärjää yksi kotona.kerta se ei päästä koti palvelutyö tekiöitä kotia.