Muutama sekava ajatus ;)
Jos katsotaan maailmaa ateistisesta näkövinkkelistä, joudutaan aluksi toteamaan, että Jumalaa ei ole. Maailmankaikkeus on siis joko ollut aina olemassa tai se on syntynyt tyhjästä.
Kvarkki on nykytietämyksen mukaan pienin havaittavissa oleva hiukkanen; todennäköisesti se voidaan jakaa vielä pienempiin ja pienempiin osiin, kunnes päästään alkuhiukkaseen. Vai päästäänkö?
No, jokatapauksessa, jos elämä syntyi tyhjästä, se syntyi sattumalta. Jostakin syystä syntyi alkuhiukkanen (ja antialkuhiukkanen?), kenties monta alkuhiukkasta, joista syntyi suurempia hiukkasia ja niin edelleen. Noin 12 miljardin vuoden päästä (?) tuosta omituisesta sattumasta minä olen olemassa.
Antrooppinen periaate ei selitä sitä, mikä on todennäköisyys sille, että juuri noin on tapahtunut. Jos pystyttäisiin menemään hetkeen, jolloin ns. alkuräjähdys tapahtui (mikä on tietenkin mahdotonta), niin mikä todennäköisyys saataisiin sille, että minä olen 12 miljardin vuoden päästä olemassa?
Koska mikään ei tieteessä voi olla 100% mahdollista tai mahdotonta, täytyy myös olla teoriassa mahdollisuus siihen, että häviän yht'äkkiä, koska jos kohtaan anti-itseni, niin silloin häviän, MUTTA häviämisessäni syntyy energiaa. Kuinka energia häviää? Antienergialla? Mitä tapahtuu energian ja antienergian kohdatessa?
No, tuossa oli monta tyhmää kysymystä, joihin vastaamalla elämän olemassaolo ei selity, mutta voisiko joku esittää hypoteesin siitä, kuinka kaikki alkoi?
Jos katsotaan maailmaa ateistisesta näkövinkkelistä, joudutaan aluksi toteamaan, että Jumalaa ei ole. Maailmankaikkeus on siis joko ollut aina olemassa tai se on syntynyt tyhjästä.
Kvarkki on nykytietämyksen mukaan pienin havaittavissa oleva hiukkanen; todennäköisesti se voidaan jakaa vielä pienempiin ja pienempiin osiin, kunnes päästään alkuhiukkaseen. Vai päästäänkö?
No, jokatapauksessa, jos elämä syntyi tyhjästä, se syntyi sattumalta. Jostakin syystä syntyi alkuhiukkanen (ja antialkuhiukkanen?), kenties monta alkuhiukkasta, joista syntyi suurempia hiukkasia ja niin edelleen. Noin 12 miljardin vuoden päästä (?) tuosta omituisesta sattumasta minä olen olemassa.
Antrooppinen periaate ei selitä sitä, mikä on todennäköisyys sille, että juuri noin on tapahtunut. Jos pystyttäisiin menemään hetkeen, jolloin ns. alkuräjähdys tapahtui (mikä on tietenkin mahdotonta), niin mikä todennäköisyys saataisiin sille, että minä olen 12 miljardin vuoden päästä olemassa?
Koska mikään ei tieteessä voi olla 100% mahdollista tai mahdotonta, täytyy myös olla teoriassa mahdollisuus siihen, että häviän yht'äkkiä, koska jos kohtaan anti-itseni, niin silloin häviän, MUTTA häviämisessäni syntyy energiaa. Kuinka energia häviää? Antienergialla? Mitä tapahtuu energian ja antienergian kohdatessa?
No, tuossa oli monta tyhmää kysymystä, joihin vastaamalla elämän olemassaolo ei selity, mutta voisiko joku esittää hypoteesin siitä, kuinka kaikki alkoi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskovaisten mukaan jokin jumala (mikä lie) teki taikatemppuja ja loi tämän kaiken tyhjästä, tosta noin HOKKUS POKKUS ja sillei.
PUAAAHHHHH ... HEH HEH HEH ... Onneksi en ole uskis ...
Usko on sairaus.
Henkilö sanoo uskovansa jumalaan ja rukoilevansa päivittäin pelastusta ja armoa. Samalla hän kertoo uskovansa, että joku "jeesus"- niminen tyyppi on teloitettu joskus ammoisina aikoina kaikkien siihen asti eläneiden ja sen jälkeen syntyvien ihmisten syntien sovittamiseksi, ja että kyseinen hiippari oli jumalan poika. Alkunsa hän sai "pyhä henki"- nimisen henkiolennon siitettyä neitsytnaisen (joka tosin oli naimisissa, mutta ei ilmeisesti ollut koskaan harrastanut seksiä?) Sittemmin tämä jumalan poika on palannut taivaaseen, jossa jumalakin majailee ja suunnittelee lähettävänsä poikansa takaisin maan päälle taas joskus.
Jos joku keksisi ja esittäisi tällaisen tarinan nykyaikana, niin sellaiseen höpötykseen uskova passitettaisiin samantien suljetulle osastolle.
että poksahtaa tyhjästä, kuin jonkun tekemänä.
toisinpäin, ihminen joka ei usko Jumalaa, on tulluksi hulluksi ehkä jonkin synnin harjoitamisesta taikka huumeidenkäytöstä. Viina on huume vaikka itse juon sitä.
Moi !
Lue pari kirjaa, vaikkapa
Martin Reese: Ennen alkua
Esko Valtaoja: Kotona Maailmankaikkeudessa.
Noiden jälkeen ei tarvitse (mikäli muistaa lukemansa) kysellä enään aivan typeriä.
--
Jos muistat edes osan lukemaasi, niin pystytkö tiivistämään sen tälle palstalle? En luultavasti pääse pitkään aikaan kirjastoon.
Ilmeisesti kaikki luonnonilmiöt, koko universumi ja me itse mukaan lukien, on ainakin periaatteessa kuvattavissa fysiikan avulla. Alkuräjähdyksestä voidaan nykyään keskustella fysiikan termein, ja vielä senkin takana olevaan mekanismiin – ns.braanien törmäykseen – voidaan ainakin ajatuksissa kurkistaa. Braanit taas ovat osa jopa kymmenulotteista M-teoriaa, joka tietyssä kohtaa typistyy viisiulotteiseksi aika-avaruudeksi. Mutta mitä sitten? Loppujen lopuksi meillä on vastattavanamme aivan samantyyppinen kysymys kuin aina ennenkin: mikä sen M-teorian takana oleva mekanismi on, mikä sen synnyttää. Ateisti voi tietysti kieltäytyä lainkaan keskustelemasta koko asiasta ja sanoa, että mitään syvempää selitystä ei tarvita. Miksipä ei näinkin, mutta melkoinen voltti se kaiken rationalismin jälkeen on.
Aina, kun saadaan vastaus (edes teoria) johonkin kysymykseen, se saa aikaan uusia ja taas uusia kysymyksiä.
Ei "elämän arvoitusta" tulla koskaan selvittämään tieteen keinoin. Periaatteessa minäkin voisin sanoa, että koska olen olemassa, mitään syvempää teoriaa ei tarvita, vaan minä nyt vaan satun olemaan tässä.
Minusta on hiukan ylimielistä edes olettaa että koko
universumin olemus saataisiin joskun selvitettyä.
Jos ottaa huomioon kuinka olemattoman pieni osa koko
hässäkkää ihmiskunta on, miten voidaan olettaa että
niin olematon otus pystyisi edes käsittämään koko
systeemin toiminnan?
Kaiken lisäksi näyttää siltä että rodut päätyvät
sukupuuttoon jossain vaiheessa, joten eiköhän se
"elämän tarkoitus" jää ihmisiltä selvittämättä.
Moi !
Kumuloituvaa tietoa voi ajatella paallomaisena pintana, mitä enemmän tiedämme, sitä enemmän on rajapintaa tuntemattoman kanssa.
Big Bangistä, havainnot näyttävät vääjäämättömästi osoittavan siihen suuntaan että kaikki näkemämme maailmankaikkeuden aine oli yhdessäpisteessä noin 13.7 miljardia vuotta sitten ja on siitä lähtenyt laajenemaan. Tämä on siis havainto. Täst soimme lähteä miettimään, spekuloimaan, kehittämään hypoteeseja ja teorioita.
Eli käytännössä fakta: kaikki materia oli yhdessä pisteessä tuona ajan hetkenä.
Lisää tutkimusta: hiukkaskiihdyttimillä ja teoreettisen fysiikan avulla yritetään miettiä millaiset olosuhteet vallitsevat jos kaikki tunnettu materia ja energia ympätään hyvin pieneen tilaan. Nykyiset teoriat riittävät Planckin säteen kokoon asti (jotakin 10 -38 tai sinne päin metriä), tämän ppienemmässä tilassa tunnettu fysiikka lakkaa toimimasta.
Hypoteeseja: Säie"teoria", joka on paremminikin hypoteesin asteella. Paljon muita hypoteeseja. Joku näistä voi olla lähellä totuutta, aika ehkä näyttää.
Tieteenkin puolella voidaan spekuloida tuon rajan taakse, kuitenkin tiede voi käytännössä kehittyä vain tuossa tiedon rajan kohdalla tai lähiympäristössä.
Tiede ei vastaa kysymyksiin motiiveista, se yrittää selvittää mitä tapahtui, etsiä säännönmukaisuuksia luonnon toiminnasta, kuvata luontoa matematiikan avulla. Mallintaa todellisuutta.
Reese käsittelee kirjassaan "ennen alkua" hypoteesia multiuniversumista käyden siinä sivussa läpi senhetkisen tietämyksen maailmankaikkeudesta. Valtaoja käy myöskin nykyisen tiedon mukaisen käsityksen läpi kirjassaan "kotona maailmankaikkeudessa". Kolmas kirja jota voisi suositella on Enqvistin "Suhteellisuusteoriaa runoilijalle" jossa käydään maksimissaan kahden sivun selostuksella läpi useat maallikoita askarruttavat asiat kuten inflatoorinen laajeneminen, maailmankaikkeuden koko, miten äärilaidat voivat etääntyä toisistaan valon nopeutta nopeammin yms.
--
Jere kirjoitti:
"Kaiken lisäksi näyttää siltä että rodut päätyvät
sukupuuttoon jossain vaiheessa, joten eiköhän se
"elämän tarkoitus" jää ihmisiltä selvittämättä."
Mutta minäpäs luin Jumalan kirjasta miten asiat on! Otapa sinäkin Raamattu kirjahyllystä pölyttymästä, niin tiedät missä mennään!
nih, jos maan ulkopuolinen eliömuoto kasvataakin meitä kuin karjaa?
kvarkin ja antikvarkin törmätessä syntyy energiaa, eli fotoneita. Tietyissä olosuhteissa fotonin ja antifotonin törmätessä syntyy materiaa. entäs normaaleissa olosuhteissa? en minä tiä, eikä kovin kauhiasti jaksa niinku innostaa.
Ihminen on sinänsä erikoinen epeli, ei suostu hyväksymään sitä, että on olemassa tuntemattomia asioita.