Mieltäni on vaivannut jokunen kysymys, tässä yksi.
Ensiksikin tämä inflaatioteoria BB:n jälkilöylynä. Siinähän oletetaan niin suuri (yli valonnopeudella) tapahtuva laajeneminen, ettei kauimmaiset hiukkaset ehdi tuntea toistensa vetovoimaa, ja laajenemista ei siten vastusta gravitaatio. Tämä on mielestäni ikiliikkuja.
Jos ajattelisimme kahden hiukkasen muodostamaa universumia, niin jos niiden avaruutta venytettäisiin inflatoristesti, ne etääntyisivät toisistaan "ilmaiseksi". Kun sitten tämä laajeneminen hidastuisi tai loppuisi, hiukkaset "tuntisivat" toisensa ja alkaisivat lähestyä vetovoimien (gravitaatio, sähköinen yms) vaikutuksesta. Kun ne törmäisivät toisiinsa, olisi systeemin (=universumin) yhteisenergia noiden vetovoimatekijöiden verran suurempi kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ts. energiaa olisi syntynyt tyhjästä. Toistamalla prosessia saataisiin energian tuotto rajattomaksi.
Liittyy palstaan lähinnä tuon maailman luomisen kautta, ei niinkään evoluutiojuttuihin liity.
Ensiksikin tämä inflaatioteoria BB:n jälkilöylynä. Siinähän oletetaan niin suuri (yli valonnopeudella) tapahtuva laajeneminen, ettei kauimmaiset hiukkaset ehdi tuntea toistensa vetovoimaa, ja laajenemista ei siten vastusta gravitaatio. Tämä on mielestäni ikiliikkuja.
Jos ajattelisimme kahden hiukkasen muodostamaa universumia, niin jos niiden avaruutta venytettäisiin inflatoristesti, ne etääntyisivät toisistaan "ilmaiseksi". Kun sitten tämä laajeneminen hidastuisi tai loppuisi, hiukkaset "tuntisivat" toisensa ja alkaisivat lähestyä vetovoimien (gravitaatio, sähköinen yms) vaikutuksesta. Kun ne törmäisivät toisiinsa, olisi systeemin (=universumin) yhteisenergia noiden vetovoimatekijöiden verran suurempi kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ts. energiaa olisi syntynyt tyhjästä. Toistamalla prosessia saataisiin energian tuotto rajattomaksi.
Liittyy palstaan lähinnä tuon maailman luomisen kautta, ei niinkään evoluutiojuttuihin liity.
Vastaukset 21
Vanhimmat
En ole tähän inflaatioteoriaan pahemmin perehtynyt, mutta laitan huvikseni jotain:
"Siinähän oletetaan niin suuri (yli valonnopeudella) tapahtuva laajeneminen"
Luonnonlakien on oletettu olevan merkittävästi erilaiset BB:n syntyhetkessä. Mustan aukon kaltainen materiantiivistymä/singulariteetin vetovoima muuttui päinvastaisesti. Se lähti laajenemaan. Näyttäisi siltä, että joku on näplännyt luonnonlakeja(Jumala?) ja että ne ovat olleet alussa erilaiset.
Valonnopeuskin on mahdollisesti säädetty nopeammaksi alussa ja myöhemmin nykyiselleen.
Itse en usko luomisen olleen mikään instant-tapahtuma, vaan luomisen olleen sarja erilaisia tapahtumia "päivienkin" sisällä. Eli todennäköisesti jatkuvaa ylinaturalistista orkesterointia kosmoksessa.
"Tämä on mielestäni ikiliikkuja."
Jumala on se ensimmäinen liikuttaja, joka liikuttaa.
"Jos ajattelisimme kahden hiukkasen muodostamaa universumia, niin jos niiden avaruutta venytettäisiin inflatoristesti, ne etääntyisivät toisistaan "ilmaiseksi"."
Alussa luotu energia venyttää avaruutta?
"Kun sitten tämä laajeneminen hidastuisi tai loppuisi"
Avaruuden laajentuminen nopeutuu kiihtyvällä vauhdilla nykytutkimuksen mukaan, mikä on taas ristiriidassa syklisen BB:n mallin kanssa. Versumi rähjähtää-tiivistyy-räjähtää.
Se mikä tuo kiihtymisen aiheuttaa ei ole ilmeisesti tiedossa? Jotkut luonnonlait?
Maalaisjärjellä ajateltuna laajeneminen loppuisi, kun siihen käytettävä energia on käytetty. emt. sitten?
Mutta jos ilmiö on samanlainen, kuin laittaisi kappaleen liikkumaan avaruuden tyhjiössä, se jatkaa matkaansa loputtomiin, ellei siihen vaikuta jotkin suuntaa muuttavat voimat. Laajenisiko samoin kosmos loputtomasti?
yksi mielenkiintoinen juttu:
Olbersin paradoksi
Pintakirkkaus: Leikataan pahviin pieni reikä ja katsotaan sen läpi (ei paljaalla silmällä) Aurinkoa. Näemme tietyn määrän säteilyä. Mennään kaksinkertaisen etäisyyden päähän ja katsotaan uudelleen saman reiän läpi Aurinkoa (ei edelleenkään paljaalla silmällä). Säteilyn teho on laskenut neljännesosaan (kokonaissäteily leviää pinta-alalle A = 4 [pii] (2r)2 = 4 x 4 [pii] r2). Tosin samalla reiän läpi näkyy nelinkertainen ala Auringon pintaa. Näemme siis saman määrän säteilyä kuin ennenkin. Kohteen pintakirkkaus ei siis riipu sen etäisyydestä.
Jos avaruus olisi äärettömän suuri ja vanha, kohtaisi jokainen näkösäde lopulta jonkin tähden pinnan. Koska pintakirkkaus ei riipu etäisyydestä, loistaisi taivas yöllä ja päivällä keskimäärin yhtä kirkkaana kuin tyypillisen tähden pinta.
http://www.astro.utu.fi/kurssit/ttpk1/ttpkI/15Kosmologia.html
miksi yö on pimeä, eikä yhtä valkea kuin päivä?
koska universumi ei ole ikuinen vaan se laajenee, sillä on ollut alku -> alku syy.
Ant1Ev0:[Luonnonlakien on oletettu olevan merkittävästi erilaiset BB:n syntyhetkessä.]
Tuolla voisi kiertää ikiliikkujan. Mutta se sotii sitten sitä vastaan, että tutkimus pitää tehdä nykyisten luonnonlakien puitteissa (uniformitarismi/aktualismi).
vastaukseni oli vahvasti teistinen. Aina voidaan tietenkin yrittää selittää kosmoksen syntyä ja kehitystä ilman ylinaturalistista väliintuloakin, näin saadaan mahdollisesti ylim. "GDI:t" pois ja tutkimus edistyy. mm. Newton muistaakseni ajatteli, että Jumala joutui siirtämään joitakin taivaankappaleita tasaisin väliajoin, jotta ne pysyisivät radoillaan. Tälle löydettiin myöhemmin naturalistinen selitys.
itse kuitenkin uskon, että BB:nkin takana on tarvittu "pidempää kättä".
"Mutta se sotii sitten sitä vastaan, että tutkimus pitää tehdä nykyisten luonnonlakien puitteissa"
uniformitarismissakin tuntuu olevan puutteessa, varsinkin maapallon geologiaa selitettäessä. Jonkinlainen katastrofi/katastrofit tuntuvat selittävät paremmin valtavat fossiilihautausmaat, kuin hitaasti tapahtuneet yksittäiset tapahtumat uniformitarismisessa mallissa.
Katastrofismi on lähtökohtaisesti vaikeampi luonnonhistorian tutkimusmetodi kuin uniformitarianismi (tai aktualismikaan). Jälkimmäisen motto kuuluu: Nykyisyys on avain menneisyyteen. Ja toisinpäin. On ERITTÄIN vaikea rekonstruoida shakkipelin historia, jos näkee vain loppupeliasetelman.
jos pidetään BB:tä vakavasti otettavana teoriana ja voidaan varmuudella tietää, että sitä ei voi tapahtua nykyisillä luonnonlaeilla, ainoaksi selitykseksi varmaa jää, että l-lait ovat olleet erilaiset alussa.
Jos ne taas ovat muuttuneet, niin, miten ja miksi? Syy mahdollisesti jokin ulkopuolinen vaikuttaja, joka myöskin ylläpitää luonnonlakeja ja on niiden ulkopuolella, eikä niistä riippuvainen? Pystyy täten niitä myöskin muuttelemaan? Kosmoksen järjestys kyllä viittaa vahvasti Designiin.
JOB
"38:33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?"
parasta tietenkin olisi, jos olisi jotain suoraa näyttöä, ennen vallineista erilaisista l-laeista. Jokin suoraan mitattavissa oleva asia.
kosmolinen tutkimus on eräänlaista historiallista tutkimusta. Täyttä tieteellista varmuutta siitä, miten asiat ovat todellisuudessa tapahtuneet, ei varmasti koskaan saada. Kun ei ole sitä aikakonettakaan.. ;)
"38:4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää."
Ei sitä inflaatiota oikeassa Ajatuksessa tarvita.
Oikeassa Ajatuksessa kun ei ole kuin yksi yksinkertainen periaaate, johon fysiikka on aina pyrkinyt.
Esim. vetovoimaa ei edes ole olemassa.
kaikki perustuu siihen, että tiheään käpertynyt energia avautuu energia-aaltoina energiakeskittymistä ja noilla aalloilla on myös astetta pienempien energiakeskittymien luonne eli atomeiden avautuvilla energia-aalloilla on myös hiukkasluonne.
Ns. elektroniverho ei ole sama verho, vaan atomin ytimestä tulee koko ajan uusia energia-aaltoja, jotka omaavat elektroniverhon tiheyden aina kauempana kuin edellä mennyt.
Edellä menevät energia-aallot menevät joko toisien atomien ytimiin tai taipuvat osittain atomien välistä poispäin, jolloin syntyy useampien atomien laajeneva keskittymä eli molekyyli.
Näin painovoima selittyy ilman vetovoimaa, koska atomit värähtelevät laajentuessaan, jolloin ne tönivät toinen toisiaan poispäin toisistaan
ja näin maapallon keskelle syntyy paine ilman vetovoimaa ja maan pinta työntyy koko ajan poispäin maapallon keskipisteestä, jolloin esineille muodostuu paino, koska joudumme käyttämään energiaa, että saamme ne liikkumaan meidän mukanamme.
Ilmakehän molekyylitkin laajenevat ja tönivät tietyn verran esineitä edellään, mutta sitä vähemmän suhteellisesti, mitä raskaamman aineen atomeista esine koostuu.
Ilmakehän molekyylien atomeista avautuvat energia-aallot eivät pääse niin tehokkaina raskaiden aineiden atomien ytimiin, koska ilmakehän molekyylien atomien ytimistä avautuvat energia-aallot takertuvat tehokkaammin raskaiden aineiden atomien ytimistä avautuviin energia-aaltoihin.
Kevyiden aineiden atomien ytimiin ilmakehän atomien avautuvat aallot pääsevät tehokkaammin ja näin ne tönivät kevyiden aineiden atomeista koostuvia esineitä tehokkaamin poispäin maapallon keskipisteestä, jolloin nämä esineet eivät vaadi meiltä niin paljon energiaa, kun kannattelemme tai vedämme niitä mukanamme poispäin maapallon keskipisteestä ja näin ne eivät paina meille niin paljon kuin raskaiden aineiden atomeista koostuvat esineet.
Lue lisää JukriSta ja oikeaa uutta Kuopiolaista fysiikkaa, jolloin sinulle selviää miten kaikkeus toimii kolmiulotteisesti ja yhdellä yksinkertaisella periaatteella.
Maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin, lähes äärettömän lyhyen hetken ns. Plankin ajan, joka kesti 0-hetkestä 10^-43s (10 potenssiin miinus 43 sekuntia) laajeneminen oli supernopeaa (isotrooppista) inflatorista laajentumista, maailmankaikkeuden koko kasvoi atomin ytimen kokoisesta appelsiinin kokoiseksi moninkertaisella valonnopeudella.
Gravitaatio, heikko(ydin)voima, vahva(ydin)voima ja elektromagneettinen voima olivat yhdistyneenä supervoimaksi ja kaikki tunnetut hadronit olivat "edustettuina" (kvarkit ja leptonit).
Lämpötila oli valtaisa eli ääretön.
Tätä äärimmäisen lyhyttä aikaa kutsutaan Plancin ajan lisäksi myös hadronien aikakaudeksi.
Jokaisesta miljardista hiukkas/antihiukkasparista vain yksi säästyi annihilaaltiolta ja näistä säästyneistä muodostui myöhemmin meidän näkyvä universumimme.
Isotrooppinen inlatorinen laajeneminen loppui 10^-35 sekunttia alkuräjähdyksen jälkeen (0.000000000000000000000000000000000001 sekunnin jälkeen) ja maailmankaikkeus oli 1035 metriä halkaisijaltaan.
Tuon isotrooppisen inflaation päättymisen hetki on oltava juuri tuo, muuten maailmankaikkeus olisi jäänyt muodostumatta (ja millainen siitä tulikaan, ehkä paras mahdollinen koska olemme sitä todistettavasti pähkäilemässä).
En ole varma muistanko oikein mutta muistaakseni aika oli kriittinen 120 desimaalin tarkkuudella, jos hiukkasten annihilaatio olisi jatkunut vähänkin pidempään maailmankaikkeus olisi kutistunut "tuluskukkaron" kokoiseksi Kari Enqvistin sanoja lainatakseni.
Isotroopisen inflaation aikana maailmankaikkeus oli hyvin tiheä ja tiheys mahdollisti nk. fluktuaation mutta sen vaikutusta maailmankaikkeudessa esintyvään massaan on vaikea arvioida.
Maailmankaikkeus laajeni vauhdilla vielä tästä eteenpäinkin ja maailmankaikkeus joutui alijäähtyneeseen epästabiiliin tilaan mutta siitä lisää joskus toiste.
Jos valoa nopeampi laajeneminen olisi loppunut tuohon rapiaan tuhanteen _metriin_, niin eiköpä sitä sitten olisi jokainen hiukkanen tuntenut jokaisen muun pikapuoliin tuon jälkeen?
Mutta tämän ikiliikkujamallin kannalta se, että maailmankaikkeudessa riittävällä etäisyydellä on ollut hiukkasia, jotka eivät "tunne" toisiaan, on kait välttämätöntä. Sillä ei sitten ole niin väliä, kuinka pitkällä etäisyydellä ne ovat toisistaan, kunhan ne loittonevat ilman gravitaatio- tms. työn tekoa.
Jos mallissa avaruus sitten lähtee suppenemaan, niin tuo "ilmaistyö" tulee hyödynnettyä kokonaisenergian kasvuna. Ja ikiliikkuja on havaittu.
Nykyisin vallitsevassa mallissa, missä (joidenkin havaintojen pohjalta) laajeneminen on kiihtyvää, ei tuosta ikiliikkujasta "jäädä kiinni", ts. sitä voi käyttää ihan pokkana.
Tähän kysymykseen et hyvin uskonvarmassa esityksessäsi ottanut kantaa.
Eikös aika liitetä atomien värähtelyyn?
Mikäs siellä alkuplasmassa värähteli?
Turha puhua ajasta, kun ei ole erillisiä energiakeskittymiä.
On olemassa LIIKE, jota ei olla havaittu, eikä olla ymmärretty ajatella ja tuo kaiken näkyvän maailmankaikkeuden aineen LIIKE poispäin yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella,selittää kaiken ilman ylimääräisiä ulottuvuuksia ja tuollaisia simsalapim inflaatioita.
Sektorin laajenemisen takia, alkuplasma pääsee avautumaan vähemmän tiheäksi ja vastaan tuleviin energia-aaltoihin hankautuminen saa aikaiseksi erillisiä energiakeskittymiä, jotka avautuvat vähemmän tiheäksi omilla energia-aalloillaan, joilla on myös hiukkasluonne.
Unohtakaa jo ne simsalapimulottuvuudet, joita ihminen ei edes voi ymmärtää. Ja miten voisikaan, koska niitä ei ole olemassa?
Einsteinin yleinen suhteellisusteoria liittää massan ja energian vastaamaan toisiaan (massan ja energian ekvivalenssi) joten myös energia aiheuttaa avaruus/aika geometriaan kaareutumisen ja mahdollistaa tuntemattoman massan olevan yhtälailla myös energiaa.
Hiukkasten ja materiakeskittymien aiheuttama gravitaatio on ehkä arkipäiväisin gravitaation aiheuttajaksi mielletty asia.
Newton laski epätoivoisesti Merkuriuksen kiertoliikettä eikä onnistunut ratkaisemaan kiertoradan ja puuttuvien 43 päivän ongelmaa, vasta Einstein suhteellisuusteoria toi ratkaisun koska se otti myös Merkuriuksen liikkeen aiheuttaman "lisägravitaation" huomioon.
Tuntematonta pimeää massaa (cryogenic dark matter) arvellaan olevan n.75% maailmankaikkeuden massasta.
On myös tunnettua pimeää massaa joka on mustien aukkojen ja säteilyä absorboivien tähtienvälisten kaasujen muodossa, mutta se ei ole ongelma.
Guthin mallin mukainen maailmankaikkeuden kiihtyvä laajenemismalli jossa laajeneminen kiihtyi yli valonnopeuden maailmankaikkeuden syntyhetkillä ei vastaa tähän kysymykseen pimeästä energiasta tai massasta, mutta antaa tilaa spekulaatioille ja tekee mahdolliseksi etsiä ja tutkia selitystä puuttuville massoille tai energioille juuri alkuhetken ja heti sen jälkeisten tapahtumien osalta.
Totta puhuen mitään varmuutta ei ole.
Toivoa kuitenkin on ja se että selitys löytyy jo lähitulevaisuudessa on mahdollista ja se tekee tämän arvailun jotenkin turhanpäiväiseksi.
Kvanttimekaniikassa on toivoa vaikka ongelma ovatkin suuria.
Erilaisia matemaattisesti ristiriidattomia säieteorioita alkaa olla tuhansittain ja enemmän kuin tarpeeksi.
Ne täyttävät niille asetetut symmetria vaatimukset jopa supersymmetrian osalta, toki täytyisi löytää jokaiselle hiukkaselle oma supersymmetrinen vastapari tai joku muu vastaavuus.
Supersymmetria on se symmetria jossa myös gravitaatio voidaan liittää yhteen muiden voimien kanssa.
Kvanttimekaniikassa erilaiset kentät täyttävät maailmankaikkeuden ja näihin kenttiin kohdistuvat häiriöt saavat aikaan niissä heilahteluja ja kvanttikentän heilahtelun tulos näkyy energiana joka voidaan havaita gravitaationa.
Tuloksena näennäisesti tyhjään avaruuteen ilmaantuu energiaa.
Hiukkas/antihiukkasparin ilmestyminen eli fluktuaatio on yksi tämän kvanttikenttäteorian ilmiöistä.
Kvanttimekaniikan ongelma on ettei näitä energioita osata laskea, säiteorioiden matemaattiset ratkaisut tuottavat energian arvoksi äärettömyyksiä ja kun äärettömyyksien "torjumiseen" käytetään kvanttikentän tyhjiöenergian korkeataajuisten värähtelyjen eliminoimista, tyhjiöenergian tiheydeksi saadaan suunnaton arvo.
Kahdesta pahasta olisi siis valittava.
Tämä näennäisesti tyhjän avaruuden ongelma jossa energian kuvitellaan olevan positiivinen joka aiheuttaa pitkänkantaman poistovoiman, aiheuttaa suurella energiallaan sen että maailmankaikkeuden täytyisi laajeta äärettömän nopeasti, käytännössä melkein silmänräyksessä sen loru olisi loppu.
Yksi keino kompensoida tätä äärettömyyden ongelmaa on olettaa kosmologinen vakio negatiiviseksi, havainnot viittaavat että se olisi kuitenkin positiivinen mutta on mahdollista että se on paljon pienempi kuin Einsteinin oletus.
Joskus toiste lisää :)
Kvanttimekaniikan ongelma on ettei näitä energioita osata laskea, kvanttikenttä teorioiden matemaattiset ratkaisut tuottavat energian arvoksi äärettömyyksiä ja kun äärettömyyksien "torjumiseen" käytetään kvanttikentän tyhjiöenergian korkeataajuisten värähtelyjen eliminoimista, tyhjiöenergian tiheydeksi saadaan
Niin..pääsin jatkamaan ja heti aluksi virheiden korjauksella.
Säieteoriat ovat todella ainoita jotka ovat matemaattisesti ristiriidattomia ja vailla äärettömyys ongelmaa.
Äärettömyyttä ei synny koska säie ei ole pistemäinen vaan silmukan tai avoimen langanpätkän muotoinen.
Säieteoriat ovat siitä "hyviä" että niihin ei tarvitse ujuttaa minkäänlaisia symmetria oletuksia vaan symmetrisyys on seurausta siitä miten kvanttimekaniikan säännöt ja konformisymmetria niissä toteutuvat.
Säiteorioita on siis tuhansia mutta niiden kaikkien on todettu olevan seurausta suuremmasta kaikki säieteoriat sisältävästä M-teoriasta.
Se että niille on asetettu vaatimus jossa niiden tulisi toteuttaa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan vaatimat periaatteet tekee niistä vielä tällä hetkellä käyttökelvottomia.
Selostin vähän näitä kaikkia kolmea fysiikan teoriaa siksi että näiden pohjalta mahdollinen tuleva kaiken- tai lopullinen teoria muotoutuu. Sen muotoilu ja "löytäminen" ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö fysiikalla olisi tutkittavaa tai että viimeinen teoria olisi viimeinen, ei, vaan se on ainoastaan teoria joka yhdistää kaikki havaitut luonnonvoimat yhden ja saman katon alle ja tuo ratkaisun näkyvän ja näkymättömän massan tai energian sijaintiin maailmankaikkeudessa ja se selittää Plankin ajan jälkeen ja ehkä myös sen aikaiset tapahtumat.
Maailmankaikkeus näyttää olevan ikiliikkuja ja syitä siihen voi vain arvailla.
Se näyttää olevan myös paras mahdollinen tällähetkellä.
Ihanne olisi juuri ja juuri nippanappa laajeneva maailmankaikkeus, vai olisiko?
Aika alkoi samalla hetkellä kuin maailmankaikkeuskin, tosin maailmankaikkeus oli voimakkaasti kaareutunut, mutta niin oli myös aika.
Energiakeskittymästä ei ollut pulaa, päin vastoin, koko maailmankaikkeus oli käytännössä valtava energiakeskittymä eikä Einstein E = mc^2 riitä kertomaan energiakeskittymän suuruudesta koska myös kvarkit olivat toisistaan erillään ja nykyfysiikka ei tiedä keinoa millä kaksi kvarkkia voitaisiin erottaa toisistaan.
Alkuhetkillä oli yllinkyllin energiaa joka mahdollisti kaikkien mahdollisten kvarkkien ja ehkä vieläkin alkeellisimpien hiukkasten olemassa olon asymtoottisessa vapaudessa.
Asymtoottinen vapaus on kvanttiväridynamiikan ominaisuus joka selittää vahvojen ydinvoimien ilmiön jossa kvarkkien välinen voima on sitä pienempi mitä suurempi on niiden energia.
Kvanttiväridynamiikka on nykyteoria ja se kieltää sellaiset ilmiöt joissa syntyisi vapaita kvarkkeja.
One Way or Another.. :[Maailmankaikkeus näyttää olevan ikiliikkuja ja syitä siihen voi vain arvailla. ]
Tämä on mielestäni aika paljon tunnustettu. Minä kuitenkin sanoisin, että Maailmankaikkeus näyttää langenneelta luomakunnalta.
Miksi joku viaton galaksi repiytyisi hajalle vain sen takia että Eeva syö ompun jossain toisella laidalla maailmankaikkeutta ?
Miten se tieto - "Hajotkaamme ! Eeva söi sen !"- voi mennä etukäteen sinne koska galaksi on miljardien valovuosien päässä ja valo vielä takaisin silmiimme kestää toiset miljardit vuodet lisää ?
En osaa antaa mitään tyydyttävää fysikaalista selitystä. Eihän hedelmän syönnistä pitäisi olla mitään laajempia seurauksia.
Jos uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias ja kaikkitietävä, emme voine asettaa hänen toiminnalleen valonnopeutta rajaksi? Tämä näin niinkuin "raamatullisena" selityksenä kysymykseesi.
Mutta pari aihetta sivuavaa asiakysymystä asiantuntijalle:
1) Mikä määrä galakseista on hajoamassa?
2) Kuinka monesta galaksista loppuvat (tai vähenevät) tähdet (tähtien ikähän on lyhyempi kuin galaksin) sen takia, että uusien tähtien sytyminen ei ole oikeassa suhteessa vanhojen häviämiseen.
3) Onko galakseja, joissa tähtien lukumäärä kasvaa?
Kysymykset 2 ja 3 on siksi, kun minusta on aika ihmeellistä, että galaseissa riittää tähtiä aina vaan. Ihan syntynyt kuva, että kyse olisi häviämisten ja syntymisten tasapainosta (nykyisissä malleissa). Eikä se käy minusta mitenkään järkeen. Siis uskottavampaa olisi galaksien romahdus mustiksi aukoiksi, tai sammuneiden tähtien hautaismaiksi tms.
"Jos uskomme Jumalan olevan kaikkivaltias ja kaikkitietävä, emme voine asettaa hänen toiminnalleen valonnopeutta rajaksi? Tämä näin niinkuin "raamatullisena" selityksenä kysymykseesi."
Kaikkitietän pitäisi tietää myös mihin omat ajatuksensa johtavat. Tämä johtaa paradoksiin. Mietipä vaikka tilannetta että maailmankaikeus on vasta suunnitteluasteella. Pitäisi tietää suunnittelun tulos enenkuin on aloitanutkaan.
Nykyisin havaittavat ns. hiukkaset muodostuvat edelleen alkuplasmasta ja ne avautuvat edelleen vähemmän tiheäksi energia-aaltoina.
Koko näkyvä maailmankaikkeus avautui aikoinaan tuollaisesta jättimäisestä energiakeskittymästä ja olemme liikkuneet todella kauaksi tuosta energiakeskittymästä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Koko näkyvän maailmankaikkeuden energia siis liikkuu suhteellisen samaan suuntaan, mutta sektorin laajenetumisen takia tilaa syntyy kaikkien laajenevien kohteiden väliin enemmän, mitä kohteiden ulkopinnat työntyvät poispäin massakeskittymiensä keskipisteistä.
Kohteista avautuvat energia-aallot sen sijaan liikkuvat nopeammin kohteiden välillä, mitä kohteet loittonevat toisistaan.
Näin maapallon keskellekkin syntyy paine ilman vetovoimaa, jolloin maan pinta työntyy koko ajan poispäin maapallon keskipisteestä ja näin pysymme maan pinnalla ilman että maa vetäisi meitä mitenkään puoleensa tai että maapallo olisi kaareuttanut avartuutta ns. montulle.
Ja kun työnnymme myös poispäin auringosta kaarevalla radalla, jonka pinta työntyy meidän perästä, niin silloin emme loittone suhteellisesti auringosta, vaikka liikumme siitä poispäin.
Ja näin valon yleinen punasiirtymä selittyy kolmiulotteisesti, koska auringostakin pitää avautua koko ajan tiheämpiä energia-aaltoja, että aurinko työntää meitä poispäin itsestä samalla teholla ja että aurinko lämmittää meitä koko ajan samalla teholla.
Vaan meille auringosta tulevat energia-aallot omaavat saman aallonpituuden,vaikka ne avautuvatkin tiheämpinä koko ajan, koska mehän liikumme auringosta poispäin, jolloin havaitsemme auringon valon samanlaisena koko ajan.
Ja kun työnnymme myös poispäin galaksin keskipisteestä, kuitenkaan loittonematta suhteellisesti, koska laajennumme koko ajan, niin silloin emme tarvitse pimeää ainetta selittämään miksi tähdet kiertävät niin nopeasti galaksin keskustaa myös galaksin ulkoreunoilla.
Neljäs liikehän on sitten poispäin siitä yhdestä pisteestä, joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella.
Vielä kun muistaa, että koko näkyvä maailmankaikkeus on hanautunut vastaan tuleviin energia-aaltoihin säännöllisesti, niin että nykyisin hankaudumme niihin noin 11 vuoden välein, niin sitten sitä shamppanjaa Kuopioon päin ja nopeasti.
:);):)
ei vaivaa tämän universumimme koko järjettömyys. Voiko tämä maailmankaikkeutemme mukaanlukien maapallomme olla jonkin täydellisen hyvän ja kaikkivoivan suunnittelema ?
Tosin Raamtussa ei sanota, että alussa olisi luomakunta ollut täydellistä, vaan "sangen hyvää".
Aikoinaan kaiken energian ollessa energiaverkostona, jonka jokainen silmukka oli saman kokoinen, niin että tuo energiaverkosto on taustatilassa, joka ei ole mitään,
pystyi tuo energiaverkosto eli me, hän, saamaan aikaan liikettä suhteessa itseensä ajatuksen voimalla,
jolloin nuo energiaverkoston silmukat hankautuivat toinen toisiinsa ja rullautuivat eli käpertyivät tiheämpään.
Näin saman tihewyden omaavasta tyhjyysverkostosta, jossa ei voinut havaita mitään ja jossa ei ollut mitään mitä havaita, pystyi syntymään energiakeskittymiä, jotka alkoivat avautumaan energia-aallloilla takaisin vähemmän tiheäksi, niin että noilla energia-aalloilla on myös pienempien energiakeskittymien luonne, niin että nekin avautuvat omilla energia-aalloillaan, joilla on vielä pienempien energiakeskittymien luonne jne.
Olemme näin ollen yhtä ja samaa energiaa eli luojaa.
Sen minkä teemme toisillemme, teemme itsellemme.
Luoja oli siis alussa sangen hyvä. Tällä hetkellä näyttää olevan täysin välinpitämätön. Ovatko nämä kosmologisen suunnittelun kukkaset ja luonnonkatastrofit nyt sitten vapaan tahdon syytä vai keino osoittaa hyvyyttä vai jotain muuta.
kiihtyvyyden ongelma.
Toinen on nopeuden vaikutus materiaan; senhän pitäisi muuttua energiaksi?