Tuttu sanonta kuuluu: "Enpä olisi uskonut, jollen olisi sitä omin silmin nähnyt". Monet psykologiset tutkimukset kuitenkin kumoavat tämän sanonnan. Se pitäisi pikemminkin olla: "En olisi sitä nähnyt, ellen olisi siihen uskonut".
Ennakko-odotusten ja uskomusten vaikutus arkipäiväiseen tiedonkäsittelyyn on erittäin voimakasta: Ihminen havaitsee maailman yleensä omien uskomustensa mukaiseksi. Joskus käy myös niin, että odotus muuttaa havainnoitavaa kohdetta niin paljon, että lähtökohdiltaan virheellinen käsitys muuttuu todeksi. Tällöin puhutaan ns. itseään toteuttavista ennusteista.
Uskomukset myös vääristävät havaintoja. Tulkitsemme varsinkin epäselvän informaation siten, että se vastaa omia ennakko-oletuksiamme. Kasvojen neutraali virnistys tulkitaan irvistykseksi, jos oletamme henkilön olevan vihamielinen ja hymyksi jos uskomme henkilön olevan ystävällinen.
Yleensä saatavillamme oleva informaatio on niin moniselitteistä, että hyvin erilaisia mutta sopivan tuntuisia tulkintoja voidaan tehdä lähes mistä tahansa tiedonsirpaleista. Jos esimerkiksi uskon raamattuun, minun on erittäin helppo havaita todellisuus sen mukaiseksi. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että ne mielisairaanhoitajat jotka uskovat kuuhulluuteen, havaitsevat potilaissa paljon poikkeavia oireita täydenkuun aikaan, kun taas muut hoitajat eivät havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Uskomukset myös vääristävät tapaa, jolla arvioimme tiedon luotettavuutta. On todettu, että kun ihminen joutuu pakosta ottamaan vastaan tietoa, joka ei vastaa hänen ennakko-odotuksiaan, hän ei pidä tuota tietoa luotettavana. Omien uskomusten vastainen tieto -jos sitä ylipäänsä noteerataan- tulkitaan yleensä sattuman aiheuttamaksi poikkeukseksi tai muuten epäluotettavaksi, eikä sitä juuri koskaan pidetä osoituksena siitä, että omat uskomukset olisivat vääriä. Sen sijaan tietoa, joka on sopusoinnussa omien uskomusten kanssa, pidetään erittäin luotettavana. Jos esimerkiksi opettajan lahjattomana pitävä oppilas menestyy hyvin tentissä, opettaja selittää menestyksen yleensä hyvällä tuurilla, liian helpoilla kysymyksillä, lunttaamisella jne, mutta jos oppilas ei menesty kokeessa, opettaja pitää sitä hyvänä todisteena omien käsitystensä luotettavuudesta. Samalla tavalla arvioimme omaa ideologiaamme tukevat väitteet luotettaviksi ja sitä horjuttavat väitteet epäluotettaviksi.
Ennakko-odotusten ja uskomusten vaikutus arkipäiväiseen tiedonkäsittelyyn on erittäin voimakasta: Ihminen havaitsee maailman yleensä omien uskomustensa mukaiseksi. Joskus käy myös niin, että odotus muuttaa havainnoitavaa kohdetta niin paljon, että lähtökohdiltaan virheellinen käsitys muuttuu todeksi. Tällöin puhutaan ns. itseään toteuttavista ennusteista.
Uskomukset myös vääristävät havaintoja. Tulkitsemme varsinkin epäselvän informaation siten, että se vastaa omia ennakko-oletuksiamme. Kasvojen neutraali virnistys tulkitaan irvistykseksi, jos oletamme henkilön olevan vihamielinen ja hymyksi jos uskomme henkilön olevan ystävällinen.
Yleensä saatavillamme oleva informaatio on niin moniselitteistä, että hyvin erilaisia mutta sopivan tuntuisia tulkintoja voidaan tehdä lähes mistä tahansa tiedonsirpaleista. Jos esimerkiksi uskon raamattuun, minun on erittäin helppo havaita todellisuus sen mukaiseksi. Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että ne mielisairaanhoitajat jotka uskovat kuuhulluuteen, havaitsevat potilaissa paljon poikkeavia oireita täydenkuun aikaan, kun taas muut hoitajat eivät havaitse mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Uskomukset myös vääristävät tapaa, jolla arvioimme tiedon luotettavuutta. On todettu, että kun ihminen joutuu pakosta ottamaan vastaan tietoa, joka ei vastaa hänen ennakko-odotuksiaan, hän ei pidä tuota tietoa luotettavana. Omien uskomusten vastainen tieto -jos sitä ylipäänsä noteerataan- tulkitaan yleensä sattuman aiheuttamaksi poikkeukseksi tai muuten epäluotettavaksi, eikä sitä juuri koskaan pidetä osoituksena siitä, että omat uskomukset olisivat vääriä. Sen sijaan tietoa, joka on sopusoinnussa omien uskomusten kanssa, pidetään erittäin luotettavana. Jos esimerkiksi opettajan lahjattomana pitävä oppilas menestyy hyvin tentissä, opettaja selittää menestyksen yleensä hyvällä tuurilla, liian helpoilla kysymyksillä, lunttaamisella jne, mutta jos oppilas ei menesty kokeessa, opettaja pitää sitä hyvänä todisteena omien käsitystensä luotettavuudesta. Samalla tavalla arvioimme omaa ideologiaamme tukevat väitteet luotettaviksi ja sitä horjuttavat väitteet epäluotettaviksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noin on kuin sanot. Etenkin sosiaalisiin suhteisiin, tuotantotapaan, palkkaukseen, eislaisten taphatumien syihin ja myös tärkeisiin fysikaalisiin ilmiöihin koodataan monenlaista kultturisesti tai kokemuksellisesti määriteltyä merkitystä. Näin esimerkiksi työttömyys tai sodat voidaan koodata taivaallisen suurhörhön tahdoksi jolle ei mitään voi. Freireläinen de- ja rekodifikaatio panee asiat oikeille paikoilleen.
Pitää aika lailla paikkansa. Tulipa mieleen yksi kauan sitten esitetty telkkarijuttu. Siinä lavastettiin tilanne, jossa kaksi heppua tulee kadulla vastaan. Se hieman rähjäisemmin pukeutunut ottaa taskusta kamman ja meinaa suoristaa tukkaansa ja ykskaks hienomman näköinen herra hyökkää kimppuun ja rupeaa pieksemään ensin mainittua.
Silminnäkijoiden mukaan kampamies hyökkäsi ja aseena oli silminnäkijästä riippuen pistooli tai veitsi.
Milloin ihminen uskoo jonkin asian todeksi?
Ihmistä ei ole helppo vakuuttaa jonkin asian todenperäisyydestä.
Jos naapuri kertoo asioita totena ihminen ei välttämättä usko hantä. Mutta kun riittävän luotettavana pidetty
taho, luontodokumentti,yliopistotutkimus,kirkko?, kertoo saman asian ihminen uskoo ilman epäilyä.
Tätähän on paljon tutkittu mikä vakuuttaa ihmisen esim.pitämään jotain arvoa todellisena jne.
Suomalainen mm.uskoo auktoriteetteihin enemmän kuin ihmiset yleensä.
Muualla maiilmassa säännöt on tehty sitä varten että ne rikotaan, Suomessa totellaan kiltisti. Tämä naurattaa usein ulkolaisia.
Joo muuten taas samaa mieltä. Uskomusten kauttahan maailma havainnoidaan ja kulttuuri määrittää uskomukset. Siellä se ev. lut kirkko taas on arvojen määrittäjänä. Harvapa asiaa edes jaksaa miettiä saati kyseenalaistaa.Siitä vaan ei päse mihinkään. Jotenkin tuntuu siltä että pientä taantumusta on tapahtunut mitä uskonnollisten arvojen tuputtamiseen tulee. Bushin hallinto on edistänyt roimasti vanhoillista äärikonservatiivista ajattelua.
Ihmiset vaan on tomppeleita kun nielevät kaiken propagandan totena.
>>Tuttu sanonta kuuluu: "Enpä olisi uskonut, jollen olisi sitä omin silmin nähnyt". Monet psykologiset tutkimukset kuitenkin kumoavat tämän sanonnan. Se pitäisi pikemminkin olla: "En olisi sitä nähnyt, ellen olisi siihen uskonut". tiede, 'ei elämä' vieläkään anna mahdollisuutta avata vanhimpia/sitkeinmpiä arvoituksia niille jotka ovat materialistisia monisteja.
Johtuen siitä että se vaatisi paradigman muutosta ja muiden,, nyt vielä "huuhaa nimilapun" alla olevien tieteiden ja katsantokantojen ottamista mukaan määrittelemiseen ja tutkimuksiin, sillä näkyvien todisteiden puuttuessa[esim.hävinneet vanhuuttaan tai tuhoutuneet], monissa tieteen aloissa turvaudutaan mielikuvitukseen ja päätelmiin joiden suuntaa antavaa luonetta ei hyväksyttäisi/hyväksytä hengen tieteissä lainkaan.
Tämä asia kääntyy niin paljon myös 'itseään vastaan', että sillä hengen tieteiden tai niihin liittyvien väittämien/havaintojen väheksyntä tällä argumentilla ei "kanna".
Ihminen kai tietämättän, alitajuisesti järjestelee aistimaansa epäselvää informaatiota. Usein jostain likatahrasta tai muodottomasta kappaleesta löytyy kasvojen taikka eläimen piirteitä. Tuolla ei muuten ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, mutta uskovalle se voi olla ilmestys.
On hyvä havaita se, että uskomus ei ole todellisuuden mittapuu. Erityisesti tämä korostuu uskonnollisissa keskusteluissa kun uskontojen välisiä eroja tutkitaan. Joissain tapauksissa usko perustuu ainoastaan olettamukseen, että usko pelastaa, tai että sillä on muita myönteisiä seurauksia ja kuitenkaan se ei välttämättä ole lainkaan yhtäpitävä todellisuuden kanssa.
Muistettava on, että usko ja tieto eivät ole toisiaan pois sulkevia asioita, eikä usko ole välttämättä heikommin perusteltua kuin tieto. Käsitteitä käytetään asiayhteydestä riippuen myös päällekkäin. On ilahduttavaa, että on myös usko, josta löytyy tämä tervehenkinen piirre, kuten esimerkiksi kristinuskossa se on jo sisään kirjoitettuna Paavalin sanoin:
"ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."
Jeesuksen ylösnousemuksen ihmeellisyys, se, että se oli tapahtumana uskomaton, oli yhtä selvää, kuin sen todellisuus. Paavali on valmis, samoin kuin kuka tahansa apostoli unohtamaan koko Jeesuksen, ellei olisi tapahtunut se mitä tapahtui. Koko kristinuskon alku on Jeesuksen ylösnousemuksessa, joka on kaikista maan päällä tapahtuneista tapahtumista ihmeellisin. Tosin jos Jumala olisi ilmaissut itsensä jollain tavanomaisella tapahtumalla, niin tuskinpa se ilmaisisi Jumalasta mitään niin selkeästi, kuin Jeesuksen ylösnousemuksessa tapahtui. Jeesuksen ylösnousemus oli osoitus siitä, että Jeesuksen puheet olivat luotetavia, jopa niin pitkälle, että myös lupaus ylösnousemuksesta toteutui, siis kuolemankin kestäviä. Sellaiselle sanomalle on helppo perustaa käsityksensä myös kuoleman jälkeisestä elämästä.
On erittäin tärkeää, että oman maailmankatsomuksensa voi perustaa todellisuudessa tapahtuneisiin asioihin, koska muunlainen uskomus on turhaa, kuten Paavali Raamatun lehdillä toteaa.