Mikä on todellisen armon ja "valhearmon" ero? Kumpaa tarjoilee luterilainen kirkko? Moniko on edes koskaan pysähtynyt miettimään tätä? Aihe on oman avauksensa arvoinen vaikka kirjoitin siitä jo alempana eräässä muussa viestissäni.
Oikea ja valheellinen armo
acim la i ne n
19536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Käyttäkää ihmiset vaikka mielikuvitustanne, jotta oppisitte näkemään tämän saatanallisen eksytyksen, jossa koko ihmiskunta tuhoaan kohti kulkee.
Kuvitelkaa olevanne se paavi, joka ensimmäisenä aloitti ihmisten tappamisen Jumalan nimessä, tai Luther, joka hyväksyi ja aktiivisesti yllytti ruhtinaita ja sotilaita tappamaan oman uskonoppinsa mukaan harhaoppiset talonpojat, ja joka tämän lisäksi raivoisasti vihasi juutalaisia.
Eikö teille olisi koskaan tullut tästä synnintuntoa, että olette tehnyt väärin? Kyllä se varmasti tuli paaville ja Lutherillekin, mutta ei hätää, koska he olivat näin perusteellisesti Saatanan tahtoa noudattaneet, niin tokihan hyvä ystävä tuli apuun, ja näytti heille Raamatusta yhden ainoan - tosi ihanan lauseen: "Armosta te olette pelastetut."
Ja niin Lutherkin hirtti itsensä tähän valheen armopuuhun, ja tässä sitä nyt sitten ollaan, tämän pelkän armon kanssa. Koko kansa köytettynä tähän valheeseen, eikä kukaan (tai tosi harva) edes yritä kiemurrella näistä köysistä pois. Tuli vielä mieleen laulu Putte possusta:
"Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana."
että jälleen olemme kahdestaan, kuten joskus muulloinkin, jossain muissa pöydissä, niin on hyvää aikaa kysyä sinulta: Menikö tämä viesti sinulle "jakeluun", kuten tavataan sanoa silloin, kun ihminen jonkun asian käsittää?
meni jakeluun. Joka Jumalan nimissä tappaa toisia ihmisiä ei voi olla Jumalan asialla.
Minulle taas tuli mieleen tämmöinen juttu:
Joskus koulussa ollessani, en muista millä luokalla, vietiin meidät viattomat lapset oikein kirkkoon vartavasten katsomaan sitä kun sotapojat vannoivat siellä sotilasvalan. Sopii tyyliin sekin, eikö vain? ;)
Uskoisin että armo on aivan oikea ja voi todentua jos ihmisen sielullinen asenne on myös sitä, eli jos jaksaa myöntää täydellä nöyryydellä että on joutunut auttamattomasti tilanteeseen jossa perääntymistilaa ei ole.
Armo on valheellinen jos valinnanvapauksia löytyy enemmän kuin yksi.
Ei armo ole puhtaasti kirkkokysymys vaan kyseessä on muutkin myös kriteerit.
"Ei armo ole puhtaasti kirkkokysymys vaan kyseessä on muutkin myös kriteerit. "
Armo ei mielestäni ole lainkaan kirkkokysymys vaikka kirkossa sen kanssa leikitellään. Synti- ja armo-hommat ovat syntisen ja Jumalan välisiä asioita.
En voisi kyllä omalla kokemuksellani noin rajusti väittää, sillä tämä vaillinainen ja ankarasti rajattu elämämme on sidottu niin monin tavoin eri konteksteihin. On maa, kieli, varallisuus, terveys ja tiukat perinnäis- ja kulttuurisidokset, joissa uskonnolliset mallit ja kokemukset ovat myös tiukasti mukana.
Edellisten sukupolvien esimerkit ja muistotkin tavallaan viitoittavat tietä ja tuovat velvoitteita, joten traditiot edustavat vakautta ja jatkuvuutta sekä tietysti omaa jähmeyttään. Taas niiden rikkominen tuo mahdollisuutta uudistua mutta todennäköisemmin yksilön tai yhteisön epävarmuutta ja kaaosta.
Kuten ihminen pukeutuu kulttuurinmukaiseen vaatetukseen, niin pukeudumme myös näihin tradition tuomiin kulttuuritapoihin, johon kuuluu myös kirkko tai jokin muu.
Koko järjestelmä on hyvin pitkän rakentumisen tulos joten näitä struktuureita on turha liikaa väheksyä vaan päinvastoin niitä tulisi arvostaa.
Jos opitun kulttuurin mukaisesti sielu on armonvälimiestä kaipaamassa, niin synti on sitä kiistäen evätä, sillä missä kaksi tahi kolme kokoontuu...
Mikä henki sinut sitoo tähän isiltä perittyyn tyhjänpäiväiseen elämään? Vaikka Jeesuksen ohjeissa siitä luopumisessa ei pitäisi olla mitään, jota ei ihminen voisi ymmärtää:
"Herra on ankarasti vihastunut teidän isiinne. Julista siis kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
- Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne, sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: 'Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!' Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
-Missä isänne nyt ovat? Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti? Mutta minun sanani ja käskyni, jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa, ovat kaikki käyneet toteen teidän isienne kohdalla."
En varmaankaan osaa katsoa asioita tasoltasi tai näkövinkkelistäsi, siihen en pysty nyt, sillä oma isäni kuoli aivan äskettäin ja hänen elämänsä jokainen päivä oli henkilökohtaisen uskon sävyttämä.
Hän ainakin eli viimeiseen hengenvetoonsa asti niin kuin opetti, uskossaan turvaten Vapahtajaansa. Siksi luulen että siinä oli jotakin viittaa myös itselleni, joten en osaa sijoittaa lausumaasi yleistystä juuri tähän tilanteeseen.
Täytyy myöntää ettei armo ole puhtaasti kirkkokysymys vaan se on muutakin.
Armo liittyy kaikkinaisesti ihmisenä olemisen mysteeriin, ja mysteerihan se on, vai onko. Otsikolla tietysti tarkoititkin määrättyä henkistä rajausta, mutta sellaiset rajaamiset ovat kyllä keinotekoista kemiaa.
Kyllä Jeesuksenkin aikaan sillä sokealla miehellä oli kaikki jauhot samassa pussissa, mutta onko meillä vielä samoin.
On niin helppo arvostella yhteiskuntaa ja kaikkia rituaaleja. Arvostella voi, mutta kannattaisiko arvostaakin monia vaikka vain hennostikin elämäämme sivuavia tai kuuluvia asioita.
On armollista saada hoitoa ja apu vaikka jumalattomiltakin lääkäreiltä, oli sitten köyhä tai rikas.
On armollista päästä lentokoneella, junalla tai autolla, nopeasti paikkaan ja tilaisuuteen johon edelliset sukupolvet eivät olisi mitenkään päässeet.
On armollista elää yhteiskunnassa jossa saa uskoa ja uskotella, sanoa sekä arvostella vapaasti vaikka itse keisaria, ilman ettei sinua ei vangita tai surmata.
Ketä meidän on kiittäminen näistä "armolahjoista"?
”Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin”...
Tuo armolistasi oli lista maallisesta ja kirkon tarjoamasta valhearmosta, josta hyvänä esimerkkinä oli tuon veisaamasi virsi.
Sitä eivät papit ole koskaan sinullekaan pystyneet kertomaan, miten ihminen pääsee todellisesta armosta osalliseksi. Jos Antikristus olisi heille antanut luvan tämän kertomiseksi, niin montakohan jäsentä enää sen jälkeen luterilaisessa kirkossakaan olisi?
Kodin, uskonnon ja isänmaan hylkääminen on valtaosalta kaikille suomalaisille niin tiukka paikka, ettei ahdasta porttia edes haluta etsiä, vaikka ei Jeesuksen sanoissa pitäisi olla mitään epäselvää:
"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle..."
"Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hän elle: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa."
..että pärjää ilman lentokonetta, junaa ja autoa.
Että on vapaa jättämään tämän maailman täysin. Ett on se aarre taivaassa.
"Armo kuuluu sulle juuri, sulle raukka kurjinkin”...
Yllä olevan mukaan ei ole väliä sillä kuinka monta kertaa on huorannut tai varastanut tms. vaikka olisi tehnyt näitä enemmän kuin kukaan muu eli olisi KURJIN. Mutta synti pitää myös hylätä jotta armon saisi.
"mutta kannattaisiko arvostaakin monia vaikka vain hennostikin elämäämme sivuavia tai kuuluvia asioita. "
Tässä tuli mieleen Raamatusta juttu pellosta ja sinne kätketystä aarteesta. Kaikki muu on arvotonta sen rinnalla.
Hän ei käy luettelemaan kaikkia niitä syntejä, jotka ihminen on elämänsä aikana tehnyt. Hänelle riittää, kun ottaa ihmisen kiinni hänen kaikkein inhottavimmasta synnistä.
Minäkin olisin tuossa tilanteessa ollut valmis tunnustamaan kaikki ne synnit mitä olin elämäni aikana tehnyt, ja ehkä vielä enemmänkin, jos olisi tarvittu. Mutta ne eivät hänelle kelvanneet. Hän vaati minua tilille vain yhdestä aviorikoksesta.
Kun sitten tuon tuskan keskellä yritin käydä hänen kanssaan vaihtokauppaa, josta otan tähän pari esimerkkiä:
"En ole koskaan polttanut tupakkaa enkä juonut viinaa."
"Minä olen sinut niistä varjellut, jotta sinun järkesi olisi kirkas", vastasi Henki.
"Olen köyhänä lähtenyt maailmalle ja saanut perheelleni rakennettua oman kodinkin?"
"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa minä voin ottaa sen sinulta pois", vastasi Henki.
Ja niin uskon, että hän olisi kotini minulta pois ottanut, jos en tuon tuskan keskeltä olisi valkeuteen tullut. Ja nyt saan todella kokea todellista armoa tässäkin asiassa, että omassa kodissani saan tätäkin viestiä naputella.
Stop, stop Acimlainen. Älä viitsi olla yli-idealisti, tai joudut vielä tosi koitokseen. Sunin Henkikin todisti että armo kuuluu myös arkielämään asti. Luulen että itselläsikin voisi olla aihetta huomioida ajalliset puitteesi, vai oletko munkkina paratiisissa. Muista Jobin kohtaloa, kestäisitkö itsekään kovin kauan nurjamielistä kohtaloa, nurkumatta.
Ainakin itse olen kiitollinen siitä pienestä mitä Luoja on perheelleni suonut. Suureen kiitokseen löytyy kosolti aiheita, mutta liian usein huomaa itsensä täysin tyytymättömäksi. Tiedän että asiat voisivat olla kohdallani aivan toisin.
"Mene, äläkä enää syntiä tee" olivat Jeesuksen armahtavat sanat samarialaiselle naiselle, joten armoon kuuluu tietysti muutos, tai ainakin aito pyrkimys muutokseen.
..minäkin elän ajassa ja tarvitsen ihan tavallisia asioita.
Muuten hei, tuosta luostarista. Kun minä aikoinani olin Jumalan kanssa vakavassa keskustelussa niin Hän kielsi minua menemästä luostariin. Se olisi ollut piiloutumista ja pakenemista minun tapauksessani, suoranaista fuskaamista uskovaisena olosta.
että: "kun minä aikoinani olin Jumalan kanssa vakavassa keskustelussa niin Hän kielsi minua menemästä luostariin."
Sehän melkein samanlaista, kun Pyhä Henki esti minua menemästä toiselle kasteelle.
Mitä noille vakaville keskusteluille on sen jälkeen tapahtunut, kun nimelläsikin tunnustat acimlaisuutta, etkä Jeesus nasaretilaisuutta?
..että olen saanut tutustua ACIM -kirjaan ja olen oppinut ymmärtämään että se tulee Jeesukselta. Saithan sinäkin ylöskirjoitettaava juttua häneltä? Mikä tässä on niin ihmeellistä? Tästä pitäisi puhua IOK:lla eikä täällä.
että erehdyin mainitsemaan acimlaisuuden. En sitä enää näillä palstoilla tee, ja IOK:n palstalle ei minulla ole enää mitään tarvetta palata.
..vaikka olet sieltä lähtenytkin. Minusta näyttää siltä että sinulla ON tarvetta keskustella ACIM:sta, kun se nyt tässäkin taas pulpahti esille.
Toisaalta jos "Pomosi" sanoo toisin niin tottele Häntä äläkä tule IOK:lle. Itsepähän tiedät parhaiten.
Erään työni puolesta jouduin hieman perehtymään luostaritoiminta-ajatteluun ja sen tendensseihin.
Näen siinä monia hyviä tarkoitusperiä, vaikka aihe ei itseänikään valtavasti kiehdo, mutta siinä olisi kyllä hyvä rakentavan filosofoinnin ja sen kaikkinaisen mielekkyyden tai mielettömyyden arvioinnin mainio otsikko.