Rescue-koirasta mitä papereita ja tietoja ......

anonymos

pitää saada koiran mukaan....Ollaan hankkimassa ns. suomalaista rescue-koiraa tällaisen pelastusyhdistyksen sivuilta. Mikä on ko. yhdistyksen vastuu sivuillaan ilmoitttamasta koirasta???
Eli kukas tekee ns. luov.tod. ja antaa raportin koiruuden menneisyydestä, ja esim. rokotustodistukset ??
Eli mikä on yhdistyksen, joka ilmoittelee, vastuu )))))

12

2449

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sopuli

      Mulla on kaks virolaista rescue koiraa,luovutussopimus ja passi mistä ilmenee rokotukset ja madotukset.eiku kysyit suomalaisesta rescuesta?mun kaveri otti eläinkodilta koiran ja pelkkä luovutus sopimus ja mikrosirun kautta kasvattajan tiedot ja siitä jotku paperit..jos oiken ymmärsin.

    • umalehtinen

      sillä vastuulla tarkoitit. Tarkoititko ehkä sitä että jos koirassa on joku sairaus ja korvausvelvollisuutta? Vai vastuuta kertoa kaikki koirasta tiedossa olevat asiat tulisi kertoa teille, eikä jättää kertomatta?

      • anonymos

        kun on hiukkas epäselvää tuo ns. ry:ten vastuu, kun sivuillaan ilmoittelevat ??


    • Koirakko

      materiaali mukaan. Aina ei löydy eläinsuojeluyhdistystä edeltävältä ajalta mitään tietoja. Eli ell. on rokottanut ja tarkastanut koiran eläinsuojeluyhdistyksen piikkiin. Tulevalle mahdolliselle omistajalle kerrotaan yleensä kaikki, mitä tiedetään. Koeaika on sitä varten, että nähdään sopeutuuko koira perheeseen ja päinvastoin.
      Meillä oli koeaika muistaakseni 4vk ja olin varma koirastani kahdessa viikossa.
      Omistaja on vastuussa eläimestään. Eläinsuojeluyhdistys kirjoittaa kuitin, kun omistusoikeus vaihtuu.

    • sivustaseurailija

      nämä RESCUE-ihmisten, kuten Sari-pets, Katja, Marita yms. vastaukset.... Nyt Teillä on tilaisuus kertoa kaikki vastuustanne.....odotellaan mielenkiinnolla......

      • Sari-PETS

        Kerron vastuusta ja miten sen itse koen hyvin mielelläni...

        Jos nyt puhutaan yhdistyksistä yleensä ja niitten vastuusta niin yhdistysten vastuulla on kertoa totuus koirasta. Sen luonteesta, terveydentilasta ym. niin pitkälle kuin mahdollista ja siitä tiedetään. Uuden omistajan on saatava kaikki tämä tietoonsa jotta yhteiselämä voisi alkaa mahdollisimman mukavissa merkeissä.
        Yhdistyksen vastuulla on myös tiedottaa ja kertoa kaikista niistä ongelmista joita rescue-koiran kanssa saattaa kohdata.
        Koska täysin ongelmitta ei kotiutuminen yleensä suju. Yhdistyksen kuuluu tukea uutta omistajaa kunnes tämä pärjää koiran kanssa itse.
        Minä esim. olen lähes 24/7 omistajien tavoitettavissa, ellen sähköpostitse niin sitten puhelimitse. Juuri tämä tuki on hyvin tärkeää ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina.

        Omistaja ehdokkaitten neuvominen ja haastattelu on tärkeä osa tätä työtä. Varmistetaan että koira ja omistajan tieto/taito ja resurssit kohtaavat. Ettei kukaan tule ottaneeksi koiraa jonka kanssa ei ole resursseja pärjätä.

        Ehkä juuri tämän vuoksi meillä kodinvaihtajia ei suomessa ole kuin ihan muutama, 2 tai 3..

        Voin luonnollisesti vastata vain sen yhdistyksen puolesta jota itse edustan :)


      • aktiivi
        Sari-PETS kirjoitti:

        Kerron vastuusta ja miten sen itse koen hyvin mielelläni...

        Jos nyt puhutaan yhdistyksistä yleensä ja niitten vastuusta niin yhdistysten vastuulla on kertoa totuus koirasta. Sen luonteesta, terveydentilasta ym. niin pitkälle kuin mahdollista ja siitä tiedetään. Uuden omistajan on saatava kaikki tämä tietoonsa jotta yhteiselämä voisi alkaa mahdollisimman mukavissa merkeissä.
        Yhdistyksen vastuulla on myös tiedottaa ja kertoa kaikista niistä ongelmista joita rescue-koiran kanssa saattaa kohdata.
        Koska täysin ongelmitta ei kotiutuminen yleensä suju. Yhdistyksen kuuluu tukea uutta omistajaa kunnes tämä pärjää koiran kanssa itse.
        Minä esim. olen lähes 24/7 omistajien tavoitettavissa, ellen sähköpostitse niin sitten puhelimitse. Juuri tämä tuki on hyvin tärkeää ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina.

        Omistaja ehdokkaitten neuvominen ja haastattelu on tärkeä osa tätä työtä. Varmistetaan että koira ja omistajan tieto/taito ja resurssit kohtaavat. Ettei kukaan tule ottaneeksi koiraa jonka kanssa ei ole resursseja pärjätä.

        Ehkä juuri tämän vuoksi meillä kodinvaihtajia ei suomessa ole kuin ihan muutama, 2 tai 3..

        Voin luonnollisesti vastata vain sen yhdistyksen puolesta jota itse edustan :)

        niin se on, uutta kotia tarvitsevia ei sivuille ilmesty mikäli niistä ei ota vastuuta. ja jos ei ota vastuuta, niin sitten ottaa joku toinen taho... kyllähän ne uutta kotia tarvitsevat pysyy minimissä julkisesti kun ei suostuta ottamaan niitä sivuille, neuvot ovat luokkaa "etsi vanhalle koirallesi koti" ja ensin on annettu ihan vääränlainen koira vaikkapa kerrostaloon, vaikka koiran vanhemmatkin tiedetään. mutta neuvot varmasti vaihtelevat hyvin pitkälle sen mukaan kenelle omistaja edes soittaa, yhdistysten sisälläkin siis. mutta tälläinen sana leviää valitettavan nopeesti omistajien piirissä ja sitten ei uskalleta ottaa yhteyttä ku ongelmia tulee ja koiraongelmat hoidetaan omin nokkineen vaikkapa piikillä. ei hyvä tämäkään. vaikka mikä olis, aina löytyy niitä joita ei miellytä.


      • aktiivi

        ei voi musta odottaa että yhdistysten ihmiset ehtii selata joka keskustelupalstan joka viestit, kyllä heillä on paljon muutakin tekemistä yhdistyksessä ja työt ja kaikki. eikö järkevintä olis kirjottaa suoraan heille ja sitten jos tahtoo asiaan julkista huomiota niin laittaa vaik saamansa vastaus tänne? kohtuutonta musta olettaa että ihmiset käy täällä selaamassa, keskustelupalstoja on kuiteski tosi valtavasti, ei tää ole ainoa paikka.


    • Sari-PETS

      saada koiran rokotustodistukset, jos on ex-varju koira niin siinä tapauksessa lemmikkieläinpassi josta selviää rokotukset.
      Luovutussopimus allekirjoitetaan koirasta molempien osapuolien läsnä ollessa ja maksusta sinun pitää saada kuitti jossa näkyy kuka maksoi mitä ja kenelle.
      Tosta vastuusta mä kirjoitinkin pitkän pätkän jo samassa ketjussa :)

    • Kaisuliina

      Meidän Vanhaherra Monni-kissa nukutettiin
      vuosi sitten vappuna.
      Emme pystyneet elämään ilman lemmikkiä nurkissa,
      joten päätimme hankkia uuden.
      Päädyimme koiraan ja (ylevin ajatuksin)
      ajattelimme ottaa kodittoman koiran.

      Koirakokemusta on vieraista ja lapsuuskodin omista.

      Seuraavaksi soittokierros eteläsuomen mahdollisiin
      rescue-paikkoihin.
      Ja kyselyä _perhetietojen_ kanssa, josko löytyisi meille sopivaa koiraa.

      No, löytyi. Juttelin rekisteröidyn eläinsuojelu ry:n naisen kanssa,
      kerroin perheestäni, miten asumme jne. mahdollisimman avoimesti.
      Koira oli kotisijoituksessa tarhajakson jälkeen.
      Soitin sijoituskotiin, juttelimme pitkään.
      Seuraavaksi soitin sitten koiratarhalle
      ja taas kerroin perheestä, lapsista, toiveista.
      Joo, tämä koira on teille sopiva.

      Menimme hakemaan koiraa, se oli sopivasti mökkireittimme varrella.
      Hoitoperheessä toimittiin tosi nopeasti (jota ihmettelin),
      meidän auton takaluukku auki, koira tarhasta sisään
      ja meiltä 50E takuumaksua.
      Hei hei ja onnea!

      Samana iltana koira kävi kiinni poikaani 13v,
      puri päähän ja ärhenteli meille kaikille.
      Laitoin sitä järjestykseen aika päättäväisesti,
      asettui ja totteli.
      Seuraavana päivänä sama juttu, nyt poikaa käteen kiinni äkkiarvaamatta.
      Eikä ollut uhkatilanne koiralle, ei ruokakiistaa,
      ei mitään järkeenkäyvää syytä.

      Minulle oli luvattu "lapsiin myönteisesti suhtautuva nuori koira".
      Soitin siitä sitten heti ry:n naiselle ja sanoin, että koira tulee huomenna takaisin.
      Jos ette ota sitä takaisin, vien sen poliisille.

      Mitään papereita en saanut koiran mukana,
      luvattiin, että tehdään ne
      joskus sitten kun ehditään.
      Sain rahat takaisin, koiran veimme hoitoperheeseen suoraan häkkiin
      ja varoittelimme, että ei ainakaan kannata päästää lapsien lähelle.
      Emäntä vei kiireesti omat muksunsa kauemmas häkistä.

      Minua jäi vaivaamaan se, että en tiedä
      mitä tuolle koiralle sitten lopulta kävi.
      Saiko se kodin vai ei.
      Piti soittaa heti, mutta olin niin vihainen,
      että en pystynyt. Ja sitten se jäi.
      Voi vain ajatella toiveikkaasti,
      että siellä se Remu jossain maalaistalossa vahtii pihapiiriä.

      Sitten hankittiin pentu hyvämaineiselta kasvattajalta.

      KL

      • aktiivi

        Todella vastuutonta, pitäähän koiraan saada tutustua ja lapset testata, jos koira kerta jo on Suomessakin niin se ei pitäis olla ongelma. Mitä rotuja koirassa oli? Onneksi ei käynyt pahemmin, tuossa olis voinu tapahtua vaikka mitä!!! oliko koira sitten testattu lapsilla jo Eestissä taikka Suomen hoitopaikassa?


      • Kaisuliina
        aktiivi kirjoitti:

        Todella vastuutonta, pitäähän koiraan saada tutustua ja lapset testata, jos koira kerta jo on Suomessakin niin se ei pitäis olla ongelma. Mitä rotuja koirassa oli? Onneksi ei käynyt pahemmin, tuossa olis voinu tapahtua vaikka mitä!!! oliko koira sitten testattu lapsilla jo Eestissä taikka Suomen hoitopaikassa?

        No, tämä herra oli aito kotimainen kulkuri.
        Nuorehko poika, lapinkoiraa ja ehkä jotain
        karkeakarvaista, airista epäilin,
        hänellä kun oli viikset ja parta,
        snautseria?

        Mutta luonteesta minulla oli vain tuon
        eläinsuojelutädin ja koiratarhan ja
        hoitokodin lausunnot (siis kolmelta asiantuntijalta)
        Siitä, miten tuo koira oli testattu
        tai oliko mitenkään ei ole enempää tietoa.
        Sitä oli "tarkkailtu tarhalla"
        ja tuolla hoitopaikassa.

        Nyt, kaiken jälkeen olen oppinut sen,
        että koirakaupat ovat vähän samanlaisia,
        kuin autokaupatkin:
        takuu kestää niin kauan kuin perävalot näkyvät.

        Nyt jos ottaisin (ehkä otankin...mene ja tiedä)
        koiran isompana, niin varaisin ensin
        vierailuajan hoitopaikkaan, istuisin tunnin siellä
        ja katselisin kuinka koira toimii.
        Sitten veisin pikku kävelylle, tarjoaisin ruokaa jne.
        En taatusti ottaisi "takaluukku auki, koira sisään"-metodilla
        yhtään elukkaa meidän perheeseen.

        No, minä opin.
        Toivottavasti kelleen toiselle
        ei käy näin köpelösti.

        Poika muuten selvisi tapauksesta niin,
        että palautettuamme tuon ekan yrityksen
        suuntasimme parin päivän päästä kasvattajan luo.
        Poika kertoi, että pelotti kamalasti kohdata pentujen emo,
        pelotti josko se puree.
        Siellä sitten istuimme kaksi tuntia,
        juttelimme, lapset saivat pitää pentuja sylissään.
        Sovimme uuden tapaamisajan jolloin kauppakirja tehtiin
        ja taas juteltiin koiran rodusta ja saimme leikkiä
        pentujen ja äitikoiran & vuoden vanhan isonveljen kanssa.
        Lopulta vauvakoira saatiin kotiin.

        Happy end
        KL


    Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe