Helsingin kaupungin kotisairaanhoidossa työskennellyt lähihoitaja Tarja Tallqvist kritisoi Tehy-lehdessä helsinkiläisten vanhusten hoitoa, hoitajien liian vähäistä määrää ja huonoa palkkausta. Kritiikki ei sisältänyt mitään uutta, eikä yllättävää. Yllättävää oli sen sijaan Helsingin kaupungin reagointi kritiikkiin: Tarja Tallqvist sai potkut.
Tarja Tallkviqstin potkut eivät kirkasta Helsingin mainetta työnantajana. Tapauksesta tulee mieleen, että vinot kasvot syyttävät peiliä. Helsigin kaupungin työntekijöiltä ilmeisesti puuttuu oikeus mielipiteiden ilmaisemiseen, mikä ikävästi muistuttaa suljetuista yhteiskunnista. Eikö julkisin varoin maksetun toiminnan tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää, jotta se herättäisi luottamusta myös palvelujen varsinaisissa maksajissa ja käyttäjissä?
Terveydenhuollossa on ongelmia. Kannatan terveydenhuollon sisäistä uudistamista: parempaa ihmisten johtamista, osaamisen tukemista, uusien toimintatapojen ja tietoteknisten innovaatioiden tuomista terveyden palvelukseen, tiukkojen sektorirajojen häiventämistä, yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden kesken sekä hoitotyöntekijöiden autonomian ja urakehityksen mahdollistamista. Kannatan myös terveydenhuollon taloudellista evaluaatiota, menetelmien arviointia, oikeudenmukaisuuden&tehokkuuden ohjaamia prioirisointeja.
MUTTA. Terveydenhuolto on kuitenkin erittäin työvoimakeskeinen ala ja suurin ammattiryhmä on hoitajat. Hoitotyö sisältää paljon hoivaa, jota on mahdoton tehdä muutoin kuin ihmisen kädellä ja sydämellä. On aivan lähtökohtaista, että hoitajia on oltava riittävästi ja heidän on saatava työstään riittävästi palkkaa. Muutoin alalle ei riitä enää tulijoita ja tällöin kaikki muut, sinänsä hyvät kehittämistoimet, muuttuvat taikasauvan hokkuspokkuksiksi, joilla ei mitään todellista saavuteta.
Esko Aho ja Sauli Niinistö ym. elinkeinoelämän torvensoittajat ja antiRobinHoodit, ovat puhuneet terveydnhuollon rakenteellisen uudistamisen välttämättömyydestä. Mitähän he oikein tarkoittavat? Julkisesti tuotetun & maksetun, tasa-arvon ihnanteeseen pyrkivän, terveydenhuollon alasajoa? Mitä tulisi tilalle? Yksityiset vakuutukset & yksityiset tuottajat? Yhteiskunnalle jäisi kai minimaalisen terveydenhuollon kustantaminen kaikkein köyhimmille? Tämä voi tulla erittäin kalliiksi( kuten USA:ssa) ja se sisältää myös mahdollisuuden erittäin suureen epätasa-arvoisuuteen.
Entä sitten julkisesti kustannetut ja yksityisesti tuotetut palvelut? Kilpailuttamisen tiehen sisältyy myös riskinsä; mikä on tänään halpaa, onko myös huomenna? Tampereella COXAEn suhteen kävi näin, halpa muuttui yhtäkkisesti kalliksi. Palveluilla on vapaassa kilpailussa tapana ketjuuntua, muuttua suuryrityksiksi, jotka syövät kilpailun. Ja miten lopulta kävisi hoitajien palkkojen, mitoitusten & hoidon laadun? Muuttuisiko hoitotyö lopulta halpatyöksi?
Tarja Tallkviqstin potkut eivät kirkasta Helsingin mainetta työnantajana. Tapauksesta tulee mieleen, että vinot kasvot syyttävät peiliä. Helsigin kaupungin työntekijöiltä ilmeisesti puuttuu oikeus mielipiteiden ilmaisemiseen, mikä ikävästi muistuttaa suljetuista yhteiskunnista. Eikö julkisin varoin maksetun toiminnan tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää, jotta se herättäisi luottamusta myös palvelujen varsinaisissa maksajissa ja käyttäjissä?
Terveydenhuollossa on ongelmia. Kannatan terveydenhuollon sisäistä uudistamista: parempaa ihmisten johtamista, osaamisen tukemista, uusien toimintatapojen ja tietoteknisten innovaatioiden tuomista terveyden palvelukseen, tiukkojen sektorirajojen häiventämistä, yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden kesken sekä hoitotyöntekijöiden autonomian ja urakehityksen mahdollistamista. Kannatan myös terveydenhuollon taloudellista evaluaatiota, menetelmien arviointia, oikeudenmukaisuuden&tehokkuuden ohjaamia prioirisointeja.
MUTTA. Terveydenhuolto on kuitenkin erittäin työvoimakeskeinen ala ja suurin ammattiryhmä on hoitajat. Hoitotyö sisältää paljon hoivaa, jota on mahdoton tehdä muutoin kuin ihmisen kädellä ja sydämellä. On aivan lähtökohtaista, että hoitajia on oltava riittävästi ja heidän on saatava työstään riittävästi palkkaa. Muutoin alalle ei riitä enää tulijoita ja tällöin kaikki muut, sinänsä hyvät kehittämistoimet, muuttuvat taikasauvan hokkuspokkuksiksi, joilla ei mitään todellista saavuteta.
Esko Aho ja Sauli Niinistö ym. elinkeinoelämän torvensoittajat ja antiRobinHoodit, ovat puhuneet terveydnhuollon rakenteellisen uudistamisen välttämättömyydestä. Mitähän he oikein tarkoittavat? Julkisesti tuotetun & maksetun, tasa-arvon ihnanteeseen pyrkivän, terveydenhuollon alasajoa? Mitä tulisi tilalle? Yksityiset vakuutukset & yksityiset tuottajat? Yhteiskunnalle jäisi kai minimaalisen terveydenhuollon kustantaminen kaikkein köyhimmille? Tämä voi tulla erittäin kalliiksi( kuten USA:ssa) ja se sisältää myös mahdollisuuden erittäin suureen epätasa-arvoisuuteen.
Entä sitten julkisesti kustannetut ja yksityisesti tuotetut palvelut? Kilpailuttamisen tiehen sisältyy myös riskinsä; mikä on tänään halpaa, onko myös huomenna? Tampereella COXAEn suhteen kävi näin, halpa muuttui yhtäkkisesti kalliksi. Palveluilla on vapaassa kilpailussa tapana ketjuuntua, muuttua suuryrityksiksi, jotka syövät kilpailun. Ja miten lopulta kävisi hoitajien palkkojen, mitoitusten & hoidon laadun? Muuttuisiko hoitotyö lopulta halpatyöksi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikös tämä kuuluisi tuonne työpaikat/ammattijärjestöt osastolle kuin tänne?