On tullut aika luopua vakituisesta nimimerkistä. Teen sen kahdesta syystä. Ensinnäkin olen pannut merkille, että monet kirjoittavat tänne aina uusilla ja vaihtuvilla nimimerkeillä. Tässä suhteessa vain sheriffimme Filbert, Elisabeth, Rome sweet home, 3nity, Ajatteleva katolilainen, Jariällä ja muutama muu ovat olleet piristäviä poikkeuksia. Toiseksi olen kuullut toistamiseen, että ainakin kahdessa seurakunnassa on yritetty aktiivisesti udella ja kysellä kuka oikein on se suomi24:n "Seurakuntalaismies" eli entiset nimimerkit "Seurakuntalainen" ja "Ex-Seurakuntalainen".
Otin vakituisen nimimerkin käyttöön, koska minua luultiin erheellisesti mm. "siksi hysteeriseksi naiseksi", "katkirkkolaiseksi", suuttuneeksi kahvinkeittäjäksi, nimimerkeiksi "Syntyperäinen", "Ajatteleva katolilainen" -- ja jopa pakkomaanpakoon ajetuksi papiksi. En ole kukaan heistä. Olen kertonut itsestäni jo muutenkin aivan liikaa, ja enempää en aio kertoa. Keskusteluoikeuteni ei velvoita minua siihen (ainakaan suomi24:ssä).
Vaikka meitä katolilaisia on jo tietojeni mukaan 8.500, olemme silti surkea kuppikunta. Emme osaa emmekä joskus (kuten mm. piispa) edes halua käydä todellista keskustelua toisia kuullen ja toisten mielipiteitä arvostaen. Voisimme oppia paljon toisiltamme, mutta meiltä puuttuu vain älyllinen valmius siihen. Kun joku yrittää, heti aletaan "selvittää" hänen henkilöllisyyttään, jotta sitten voidaan todeta lakonisesti: "Joo, se se on, kyllähän se tunnetaan, ja sen vaimo on se...".
Miksi kirkkomme pitää olla täällä Suomessa sellainen ummehtunut ankkalammikko? Ainakin lukemieni lehtien perusteella sama katolinen kirkko on muualla avarakatseinen, keskusteleva, avoin, aktivoiva, ekumeenisesti aktiivinen, yhteiskunnallisesti valveutunut...
Voisimme kehittyä. Mutta sitä ennen meidän on opittava keskustelemaan ilman toisten sättimistä ja leimaamista.
Otin vakituisen nimimerkin käyttöön, koska minua luultiin erheellisesti mm. "siksi hysteeriseksi naiseksi", "katkirkkolaiseksi", suuttuneeksi kahvinkeittäjäksi, nimimerkeiksi "Syntyperäinen", "Ajatteleva katolilainen" -- ja jopa pakkomaanpakoon ajetuksi papiksi. En ole kukaan heistä. Olen kertonut itsestäni jo muutenkin aivan liikaa, ja enempää en aio kertoa. Keskusteluoikeuteni ei velvoita minua siihen (ainakaan suomi24:ssä).
Vaikka meitä katolilaisia on jo tietojeni mukaan 8.500, olemme silti surkea kuppikunta. Emme osaa emmekä joskus (kuten mm. piispa) edes halua käydä todellista keskustelua toisia kuullen ja toisten mielipiteitä arvostaen. Voisimme oppia paljon toisiltamme, mutta meiltä puuttuu vain älyllinen valmius siihen. Kun joku yrittää, heti aletaan "selvittää" hänen henkilöllisyyttään, jotta sitten voidaan todeta lakonisesti: "Joo, se se on, kyllähän se tunnetaan, ja sen vaimo on se...".
Miksi kirkkomme pitää olla täällä Suomessa sellainen ummehtunut ankkalammikko? Ainakin lukemieni lehtien perusteella sama katolinen kirkko on muualla avarakatseinen, keskusteleva, avoin, aktivoiva, ekumeenisesti aktiivinen, yhteiskunnallisesti valveutunut...
Voisimme kehittyä. Mutta sitä ennen meidän on opittava keskustelemaan ilman toisten sättimistä ja leimaamista.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Pahoittelen syvästi, hyvä Seurakuntalaismies. Mietit keskustelusta luopumistiedotteessasi kirkkomme tilaa täällä Pohjolassa. Asia on niin, että yhden ihmisen henkinenkin pahoinvointi on koko kulttuurin pahoinvointia.
Tunnen itsekin aika ajoin henkistä pahoinvointia, kun näen hiippakuntamme valuvan lentohiekkaan. Itse asiassa kuvotus on lähes jokapäiväistä. Uskon kuitenkin, että kirkkomme kestää tämän koettelemuksen. Jossain vaiheessa siinä on synnyttävä perusteellinen mullistus, joka tuo sen tähän päivään ja joka ottaa huomioon, missä maassa se toimii. Emme ehkä näe sitä elinaikanamme - kaikkihan kirkossamme jauhaa yhtä hitaasti kuin jumalten myllyt - mutta se saattaa jo olla vireillä. Täällä aikaisemmin "hallinneiden" hollantilaisten pappien ja piispan kanssa ei koskaan ollut tällaista sekasotkua. Ilmeeisesti he olivat jo äidinmaidossa imeneet itseensä jotain salaperäistä, joka sai heidät orientoitumaan tähän maahan ja meihin. Nyt olen jopa miettinyt, haluanko nykyisten pappiemme siunaavan minut haudan lepoon sitten, kun on se aika. Valta-osa heistä on niin eri henkisellä aaltopituudella minun kanssani. Jätän pulman perillisteni harkittavaksi. Mutta lupaan kummitella, jos...
Onneksi ja päivien virkistykseksi on näilläkin palstoilla ollut Sinun kaltaisiasi keskustelijoita. Ja suurimmaksi onneksi on laaja ja tarmokas suku perhe, joka pitää toivoani vireillä.
Pyydän, älä jätä meitä kokonaan.
Ystävyydellä
Elisabet
Kaunis kiitos sinulle, Elisabeth. Kun huomaan jonkun toisenkin kärsivän samasta hengellisestä pahoinvoinnista, kärsimykseni on jo jaettua ja sitä on aavistuksen verran helpompi kantaa. Rukoilkaamme toistemme puolesta!
Voipi todeta, että kyllä hollantilaiskausi Suomen roomalaiskatolisessa hiippakunnassa oli todellakin toisenlainen!
Johtuneeko siitä, että hollantilaiset ovat perinteisesti avoimempia, vapaamielisempiä, ekumeenisempia - sanalla sanoen eurooppalaisempia kuin puolalaiset...
Olen vakuuttunut siitä, että puolalaistenkin keskuudessa on keskusteluhalusia ja -kysyisiä papiston jäseniä. Siitä hyvänä esimerkkinä ovat meidän puolaissyntyiset pappimme, joista ei todellakaan voida puhua yhtenäisenä ryhmänä. He ovat kaikki erilaisia. Niinkuin olivat/ovat hollantilaisetkin.
Krysostomoksen käsitykseen. Puola, huhhuh! Yhä ja tätä nykyä kaukana vapaamielisestä sivistyneestä Euroopasta.
Ihan vain näiden keskustelujen kannalta ajatellen olen pahoillani päätöksestäsi. Olet nimimerkillä edustanut hyvää keskustelukulttuuria, jossa oma näkökanta, kriittinen tai ei, perustellaan kunnolla. Kiitos siitä.
Inhimilliseltä kannalta ymmärrän päätöksesi. On ikävää, että perusteltujen mielipiteittesi huomioonottamista tärkeämpää on miettiä ja urkkia, kuka se henkilö on, joka niitä tänne kirjoittaa. Vielä ikävämpää on, että mielipiteidensä takia voi joutua nurkkaan omassa seurakunnassaan, siitä huolimatta, että "vääränlaisia" ajatuksia ajatteleva kenties on vuosia tai vuosikymmeniä monin tavoin palvellut seurakuntaansa ja kirkkoa.
Minustakin päätöksesi on kaikkien kannalta ikävä, mutta ymmärrän hyvin sen syyt. Saman leimautumisen kohteeksi ovat joutuneet aiemmin varsinkin Katkirkossa aktiviisesti toimivat. Heitä (ja ilmeisesti myös Seurakuntalaismiestä, oletan?) on syytetty "oman pesän likaajiksi" ja ties miksi.
Kunpa kaikki tänne kirjoittavat ymmärtäisivät Seurakuntalaismiehen ja muiden tavoin, ettei aito katolilaisuus ole mikään fanattisten partiolaislasten ristiretki ehkäisyvälineitä vastaan, vaan todellista vastuunottoa kirkosta ja mieluiten myös maailmasta!
Kirkkomme nykyisessä syöksykierteessä tuntuu välillä siltä, että jotkut yrittävät tiivistää rivejä ja leimata ei-katolilaiseksi jokaisen, joka vähänkin haluaisi herätellä keskustelua. Sanon aivan suoraan, että tällaisen taktiikan takana ovat useimmiten vasta kirkkoon liittyneet hurmahenkiset käännynnäiset, jotka eivät ole vielä ehtineet sisäistää aitoa, ekumeenista ja keskustelevaa katolilaisuutta. Tiedän ihan omakohtaisesti, että mm. Opus Dei kannustaa tällaista "rivien tiivistämistä" piispa Józefin kritiikittömäksi tueksi.
Lopuksi sanon suorin sävelin: aidon, rakentavan keskustelun tyrehdyttäjät ovat todellisia "oman pesän likaajia". On vaikea kuvitella miten sellaiset voisivat tosissaan rakastaa kirkkoamme ja kantaa siitä huolta, koska he haluavat vain sulkea silmänsä sen vakaville ongelmille omassa hiippakunnassamme ja muualla maailmassa!
Toivottavasti sinä, Seurakuntalaismies, palaat vielä takaisin, ainakin toisilla nimimerkeillä.
Ja ai niin... piti vielä lisätä, että olen lähestulkoon imarreltu siitä, että Seurakuntalaismiestä on luultu meikänaiseksi.
Jo vain! Olen samaa mieltä ja erittäin huolissani tästä vallitsevasta tilanteesta, missä jokainen kriittinen puheenvuoro kirkon tilasta käännetään oman pesän likaamiseksi tms. On käsittämätöntä, ettei edes keskustelua haluttaisi sallia. Tämä on pahempaa kuin entisessä Neuvostoliitossa! Niin ikävä kuin se onkin sanoa, niin katolinen kirkko näyttää nykyisellään vetävän puoleensa änkyräkonservatiiveja, jotka hurmahenkisesti ovat valmiita ihan mihin tahansa. Mitä konservatiivisempaa, sen parempi. Mikä takapajuisuuden viimeinen linnake katolisesta kirkosta on tullut? Tuntuu, että tänne tulee pakoon ihmisiä, jotka jotenkin haluavat elää turvallisessa menneessä. Nykymaailma tuntuu pelottavan liikaa, kun pitää kouristuksenomaisesti tarttua kaikkeen vanhaan, olkoon se kuinka pöljää tahansa, kiinni. Katolinen kirkko loikkii niin aimoharppauksin taaksepäin, ettei tässä varmaan montaa vuotta tarvitse odotella, niin olemme saaneet muslimit kiinni ahdasmielisyyden akselilla. Minne voisi emigroitua uskonnollista fanatismia karkuun?
"Te oman pesän likaajat" on ainakin toisessa Helsingin seurakunnista ollut se "argumentti", jota on käytetty vähänkin toisinajattelijoina tunnettujen katolilaisten karkottamiseksi pois seurakuntayhteydestä. Olen jopa kuullut, että toisia ihmisiä on haukuttu suoraan päin näköä heti messun jälkeen, kun ensin on itse kuultu kaunista saarnaa ja osallistuttu eukaristian rakkauden aterialle!
Minuakin huolestuttavat kovasti mainitsemasi änkyräkonservatiivit, jotka näyttävät olevan Opus Dein ohjaamina valmiita suunnilleen mihin tahansa. Tässä suhteessa diktaattori Francon Espanjan totalitarismi ei ole pelkkä harmiton menneisyyden varjo (hallituksessa istui viisi Opus Dein jäsentä), vaan myös todellinen uhka ainakin pienessä mittakaavassa.
Miksi kirkkomme pelkää? Kristus on voittanut kuoleman.
vainoa, kuin jossain totalitaristisessa järjestelmässä.
Pääasia, että edelleen osallistut keskusteluun (ja kiitos tähänastisesta). Voi olla järkevää luopua nimimerkistä tässä tilanteessa (toistaiseksi?), mutta toivosta ei saa koskaan luopua, vaan päinvastoin täytyy toimia entistä päättäväisemmin.
Uskomattomasta vainosta voidaan hyvinkin puhua ei vain "nimimerkkijahdin" osalta, vaan myös ajatellen isä Janin kohtaloa.
Elämme uskomattomia aikoja! Mutta kerran niille tulee vielä loppu...
Harmin paikka, jos häivyt omana keskustelupersoonanasi. Kirjoituksesi ovat ärhäköitä oikeissa asioissa.
Sinua kyllä tarvitaan, että se keskustelu pysyy yllä, jota ei sallittaisi käytävän. Jatka ainakin jollakin tavalla, miten tämän nimimerkkikysymyksen ratkaisetkin.
Terveiset Seurakuntalaismiehelle myös Katkirkon puolelta. Taidat olla aika finaalissa? Mutta finaali ei vielä välttämättä tarkoita kaiken loppua, eihän? Yhdyn edellisiin kirjoittajiin siinä, että olet ollut loistokaveri ja toivon ja uskonkin, että vielä mietit missä muodossa voit olla osa "maanalaista armeijaa". Hengessäsi olet sitä varmasti. Voin siinäkin yhtyä edeltäviin kirjoittajiin, että koville ottaa hiippakunnan nykytilanne. Huulta piti minunkin purra, kun isä Robertin muistotilaisuudessa vieressäni seissyt ortodoksipappi mumisi vierustoverilleen: "Tämä otti kovemmalle kuin luulinkaan." Nykyään lähes kaikki hiippakunnassa tapahtuva ottaa lujille.
Vasta eilen kirjoitit, että voisit kirjoittaa myös Katkirkossa, jos siellä ei olisi rekisteröintipakkoa. Katkirkon puolelta tiedän sen, että jos rekisteröintipakko puretaan, sivuille alkaa virrata tai suorastaan tulvia roskapostia. Kun Katkirkko alussaan oli vailla rekisteröitymispakkoa, yhtenä päivänä tuli yli sata seksiviestiä! Kun Katkirkko ei ole samanlainen valtakunallinen verkkosivusto kun Suomi24, sillä ei ole mahdollisuuksia hallita tällaista häirinnän tulvaa ilman rekisteröintipakkoa. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että tämähän on mennyt hyvin näinkin. Ne, jotka eivät halua Giannin ja Jaakon (Katkirkon tekninen asiantuntija) saavan tietää henkilöllisyyttään, kirjoittavat Suomi24:lle.
Hyvä Seurakuntalaismies! Suomen Kuvalehti kirjoitti (luulen että toimittaja oli Risto Lindstedt) Mika Waltarista yhdessä 80-luvun numeroistaan sanoin (osin Mika Waltarin omin sanoin): "Elämän tekee vaikeaksi itsensä etsiminen, tarkoituksensa löytäminen ja siihen uskominen. Ja siksi myös merkityksestään luopumisesta tulee raskain luovutus." Mika Waltari kirjoittaa 1978: "Kun sanat lakkaavat elämästä, on oma aikanikin lopussa. Kun on kymmenen vuotta paininut turhaan saman aiheen kanssa, tietää jo olevansa lopussa. Ja vihdoin liukuu työn intohimon tilalle kaiken lamauttava, armahtava nöyryys, harmaa nöyryys. Kuin leikkauspöydällä anestesialääkärin painaessa neulansa kädenselän suoneen. Harmauden jälkeen täydellinen pimeys, josta on turha haparoida mitään tietä takaisin olevaisen maailmaan.. Minulla on ollut onnea elämässäni, hyvää onnea liikaakin. Vanhuuden vuosina maksan takaisin ihmisvelkaani, tosin vain lyhennyksin, koska velan taakka on kovin painava...
Jonkinlaista velkaa, kuka minkäkinlaista, kai meistä monet ovat Katkirkossa ja suomi24:llä olleet maksamassa "Verschurenin kirkolle". Minäkin olisin lopettanut turhautuneena jo ajat sitten ellen kokisi, että 1. velkaa on vielä jäljellä 2. kykyä velanmaksuunkin on vielä jäljellä ja 2. viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu hiippakunnassa.
Jäitpä vielä tai häviätkö keskuudestamme, lämmin tervehdys sinulle Seurakuntalaismies ja luterilaisittain ylettömän avoin ja rohkea toivotus: siunausta!
ymmärrän uupumuksesi oikein hyvin. Haluan kiittää sinua hyvistä ja todella tarpeellisista puheenvuoroistasi tällä palstalla, olet tärkeä ja pidetty kirjoittaja. Jos haluat levätä, ymmärrän hyvin, mutta olet myös aina lämpimästi tervetullut kirjoittamaan ja tuomaan valoa hiippakuntamme pimeyteen!
Siunausta ja onnellista adventin aikaa.
Mukavaa että tasapainon vuoksi katkirkkolainenkin kokee olonsa vainotuksi, kun aletaan arvailla henkilöllisyyttä. Eikös katkirkon sivuilla nähty paljonkin vaivaa, kun selvitettiin aivan päinvastaisia mielipiteitä esittäneen Anemone-nimimerkin henkilöllisyyttä?
Luepa vähän tarkemmin Seurakuntalaismiehen kirjoitus. Hän korostaa siinä nimenomaan, ettei ole ns. "katkirkkolainen".
Joidenkin päähän ei sitten millään mahdu, ettei Katkirkko ole kuin vapaa nettifoorumi. Miksette sitten puhu samalla suomikaksneloslaisista tai gieläisistä?
En ymmärrä viittausta Anemoneen lainkaan.
Katkirkossa koettanut selvittää Anemonen henkilöllisyyttä, äläpä vääristele. Kirjoituksessa pohdittiin, että kun nimimerkki Anemone aktivoituu monien vuosien taukojen jälkeen kirjoittelemaan, niin liekö asialla joka vuosikymmenellä sama kirjoittaja vai onko nimimerkillä monta elämää? Pohdinnassa oli se, että ainakin nykyisen Anemone-nimimerkillä kirjoittava tyyli ja ajattelun "kypsyys" viitannee varsin tuoreeseen kääntyjään. Kyllähän nyt julkisuuteen toimitettuja kirjoituksia tuossa hengessä saa ja pitääkin tulkita!
Anemonen tapauksessa vain ihmeteltiin onko kysymyksessä SAMA henkilö, ihan niin kuin Katolilainen täsmentää.
Seurakuntalaismiehen tapauksessa taas on (hänen itsensä mukaan) ryhdytty aktiivisesti utelemaan ja selvittämään hänen henkilöllisyyttään. Tosin itse kuulun toiseen Helsingin seurakunnista enkä ole huomannut sellaisesta merkkiäkään...
Huomaatko eron tapausten välillä?
Ei, en voi sanoa huomaavani eroa. Kummassakin tapauksessa tämän keskustelufoorumin ulkopuolella alettiin selvitellä jonkun nimimerkin takana olevaa ihmistä, eikä se tosiasia saivartelulla muutu muuksi. Varmaan suurin ero on siinä, että toinen nimimerkki kertoo itse että näin olisi tapahtunut jossain yksityisissä keskusteluissa, toista ruodittiin toisella julkisella keskustelupalstalla.
Kävinpä lukaisemassa katkirkon Anemone-jutun. Siinä ei pyritä selvittelemään kenenkään todellista henkilöllisyyttä. Jutun alussa esitettyyn kysymykseen "Keitä ovat salaperäiset "Anemonet", jotka silloin tällöin puhkevat kukkaan katolisessa lehdistössä siellä täällä?" vastataan, mutta vastaus ei ole nimi vaan kuvaus: yksi Anemone on vuosia sitten ollut etsijä, toinen tai sama Anemone on nyt Opus Deitä lähellä oleva nuorehko henkilö. Sen pitemmälle kenenkään henkilöllisyyteen ei kirjoittaja minun nähdäkseni pyri.
Mitä katkirkon tarkoitusta mahtaa palvella juttu, jossa tällaista pohditaan? Sanon edelleen, että on aivan saivartelua repostella miten pitkälle missäkin mennään ja vaikkapa että miten paljon käytetään ivaa.
Ymmärrykseni venyy vielä siihen, että tämän palstan lukijat keskenään arvuuttelevat mahtaako nimimerkkien takaa löytyä joku tuttu, mutta tuo taannoinen katkirkon näennäisviaton irvailu oli, sanosinko, tyypillistä katkirkkolaisuutta.
Minusta pahimmalla tahdollakaan ei voida väittää, että Katkirkon juttu olisi ollut "irvailua".
Toistan: siinä vain ihmeteltiin oliko Fideksen Anemone sama kuin suomi24:n Anemone. Jos muistan oikein, aivan samalla tavalla täällä noin vuosi sitten ihmeteltiin onko Katkirkon Verna sama kuin suomi24:n Verna. Ei ollut. Ja Vernat itse täsmensivät asian.
Jos Seurakuntalaismiehen arvio siitä, että hänen henkilöllisyyttään oli alettu selvittää ihan aktiivisesti seurakunnissa pitää paikkansa, kysymys on TODELLA eri asiasta.
Katkirkon kirjoituksessa EI pohdittu minkäniminen tai -painoinen henkilö kirjoittaa nimimerkillä Anemone, vaan pohdittiin kirjoitusten tyyliä ja sisältöä analysoiden, onkohan nimimerkkiä Anemone eri aikoina käyttänyt useampikin kirjoittaja ja onko se jonkinlainen kiertävä bulvaani piispaa puoltavien konservatiivien keskuudessa. Ymmärsitkö nyt? Henkilöys sinänsä ei ollut kirjoituksessa kiinnostuksen kohteena.
Näissä listahommissa lukutaito on yhtä tärkeä kuin kirjoitustaitokin.
Katkirkon juttu ei ollut mitään irvailua, vaan siinä kirjoittaja täytti älykkään ihmisen velvollisuutensa. Mikä se on? Havainnoida, analysoida ja pohdiskella maailmassa ja ympärillään tapahtuvaa, tulkita sitä, mitä merkilliset, keskustelua tukahduttavat "anemonen kukinnot" kertovat osaltaan kirkkomme ja hiippakuntamme onnettomasta tilanteesta.
Suosittelen sinulle tarkempaa lukemista jatkossa. Kuvittelukyky kun ei korvaa lukutaitoa!
Tervehdys,
ainakin tekstejäsi luetaan ja ne ovat mielenkiinnon kohteena, koska noin innokkaasti yritetään udella =)
Voin kertoa, että minulla ei ainakaan ole minkäänlaista epäilystäkään kuka olet ja on myös surullista jos luovut vakituisesta nimimerkistä (ellet kirjoita jotain niin "arkaluontoista" ettet halua tehdä sitä edes nimimerkin suojista). Todettakoon, että minut on aika laajalle "tunnistettu" kuka olen, mutta itse en osa stressiä moisesta.
Kuitenkin, nyt on pakko myös myöntää että (vaikka aika harvoin, niin sentään joskus) olemme samaa mieltä ja nyt olemme samaa mieltä siitä että toisten kanssa pitää juuri kehittyä keskustelemaan ja tehdä se ilman seläntakanajauhamista tai sättimällä. Myönnän, että itsellänikin on tässä vielä melko lailla edistymistä. Toisaalta, katolinen kirkko ON juuri mainitsemasi avarakatseinen ja keskusteleva ja juuri sekin on ollut omalta osaltaan paljon vaikuttamassa siihen että olen nykyisin kirkossa - vaikka toki olen myös sitä mieltä, että kirkon oppi sellaisenaan on toki oikein ja keskustelu ei tarkoita sen kaiken opitun kiistämistä.
Tärkeä rukousaihe on muuten sekin, että hiippakuntamme pyhittäminen Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle juuri auttaisi tässä mainitsemassasi: että tietty "kuppikuntaisuus" katoaisi ja katolisten rintama olisi yhtenäinen.
"Tärkeä rukousaihe on muuten sekin, että hiippakuntamme pyhittäminen Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle juuri auttaisi tässä mainitsemassasi: että tietty "kuppikuntaisuus" katoaisi ja katolisten rintama olisi yhtenäinen."
Kommentoin: Katolilaisten rintama ei koskaan voi olla yhtenäinen, jos keskustelua ei sallita eikä edistetä. Muuten se voi olla korkeintaan NÄENNÄISESTI yhtenäinen, kuohunta tapahtuu kulissien takana. Tämä on nykytilanteemme.
ja vähän vähemmänkin uskovien joukko ole mikään "rintama" - vielä vähemmän yhtenäinen rintama käymässä vihollisen kimppuun! Emme me mikään sotajoukko ole! Sotaisat kielikuvat ovat hyvin kaukana ainakin omasta katolisesta identiteetistäni.
Paimenen tehtävä vaatii paljon, alkaen laumaan tutustumisesta, mikä on aivan ensimmäinen edellytys.
Kuka tosiaan tässä epäluulon ilmapiirissä jaksaa vielä innostua sotaisista kielikuvista, "rintamalinjoista" ja maanalaisista "armeijoista"? Enpä usko että se edistää avoimuutta ja keskustelevuutta. Erilaiset foorumit (netti- ym.) ovat luonnollisia kohtauspaikkoja demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa kiitos edellisten sukupolvien uhrausten me saamme elää.
Ihan samaa mieltä. Sotilaallinen kielenkäyttö ei sovi Jeesuksen perustamaan kristinuskoon. Sorry, että innoissani vastasin nimimerkki 3nitylle hänen "kielellään".
Myönnän syyllistyneeni "sotaisan" kielikuvan eli "maanalaisen armeijan" käyttöön tuolla aikaisemmassa viestissäni (joka mielestäni nyt muuten oli aika maltillinen). Toivoisin, että näitä kielikuvia arvioitaessa huomioitaisiin lainausmerkit! Itse halusin "maanalaisella armeijalla" viitata siihen, että hiippakunnassa ei todellakaan voi asioita hoitaa avoimesti! Korvaan tästedes ilmaisun "maanalainen armeija" kielikuvalla "maanalaiset ihmiset". Ja sitten tähän vielä että mikäs se olikaan se Miles Jesu -ilman lainausmerkkejä- se on Latin for Soldier of Jesus! Näiden sotilaiden esitteitä oli yhteen aikaan saatavilla, tosin vain saksan ja englanninkielisinä, Henrikin katedraalista ihan vapaasti. Esitepinot olivat sen verran paksuja ja liukkaalle kiiltopaperille painettuja, että kirkkaan keltaisia lippuja oli pitkin kirkon lattioitakin. Ja jos "sotaisia" mieli- ja kielikuvia halutaan välttää, niin kyseenalaisiksi menevät kohta yksi jos toinenkin perinne, lippujen ja katosten kantaminen (suoraan voitonseremonioista!) jne. jne.
Tarkoitin vain, ettei _ihmisiä_ asetettaisi "rintamiin" (kuka on vihollinen?).
Sen sijaan _henkien taistelu_ on todellisuutta. Sellaisista kielikuvista luopumista en tarkoittanut, silloinhan pitäisi luopua rukouksista (esim. Pyhälle Arkkienkeli Mikaelille) ja vieläpä jouluevankeliumista, missä "suuri joukko taivaallista sotaväkeä" ilmoittaa Rauhan Ruhtinaan syntymisestä!
Minusta on hyvä ajatella kirkkoa pyhiinvaeltavana "perheenä". Perheriitoja saattaa esiintyä, mutta uskon, että on mahdollista oppia riitelemään rakentavasti ja tekemään sovinto jossain vaiheessa - silloin kaikki voittavat.
Kiitos tästä täydennyksestä. Olisipa kyllä helpompi vaihtaa näitä ajatuksia kahvi (tai tee- tai olut-)kupposten äärellä reaaliajassa niin ei varmaan syntyisi niin paljon väärinkäsityksiä ja jopa pahantahtoisia tulkintoja. Ehkä se vielä jonain päivänä on taas mahdollista.
Harmi kun olet väsynyt täällä keskusteluun. Mitä jos otat pienen tauon ja lepuutat itseäsi.
Täällä on mukava keskustella aina joskus, mutta ainakin minä en pystyisi siihen ainakin päivittäin, silloin se ei olisi enään mukavaa. Se alkaisi maistua jo puulta.
En usko että kaikki kiihkeästi haluavat tietää kuka oikeasti olet ja vaikka ei kaikki ole kanssasi kaikesta ehkä samaa mieltä niin ei se tarkoita sitä että sinusta ei pidettäisi kirjoittajana, minusta tunnut ihan symppikseltä.
Vaikka minä tietäisin (siis en tiedä oikeasti) kuka olisit niin en usko että se mitään haittaisi, sinun mielipiteesi ovat sinun ja eihän ne muille kuulu.
Koita nyt tsempata ja jää palstoille vaikka ihan vaan meidän "riesaksemme"(vitsi).
Minusta on ihan sallittua, jos vaihtaa nimimerkkiä aika ajoin - varsinkin, jos jotkut ovat liian kärkkäitä arvailemaan henkilöllisyyttä. Itse en vaivaa päätäni, kuka kukin on. Mitä se minulle kuuluu... Parempi vaan, kun ei tiedä!
Voi täältä lukea ihan asiallistakin keskustelua.
P.S. Summa summarum: onko loppujen lopuksi näissä keskustelupalstoissa mitään järkeä? :):)
Hyvä Seurakuntalaismies, vaikka en kirjoita yleensä Suomi 24 palstalle, luen sitä kyllä ja arvostan suuresti mitä olet tehnyt dialogin ylläpitämiseksi hiippakunnassamme. Elämme vaikeita, mutta samalla mielenkiintoisia aikoja. Toiselta puolen (piispa, Opus Dei ja fundamentalistit) yritetään katolista kirkkoa viedä taaksepäin ja toisella laidalla yritetään pysyä järkevinä katolilaisina piispa Verschurenin opetuksen mukaisesti. Ei kannata antaa periksi. Olemme niin kuin puut myrskyssä: taivumme, mutta emme katkea helposti ja olemme varmoja siitä, että Jeesus pelastaa kirkkomme. Jos me luovumme, kuka lohduttaa tuhansia ihmisiä, jotka voisivat löytää kirkostamme hengellistä suojaa mutta tulevat epäluuloisiksi fundamentalistien edessä?
Katkirkko yrittää parhaansa. Sen voimat ovat kuitenkin rajalliset. Haluaisimme esimerkiksi (ja meillä on siinä erittäin hyviä suhteita) informoida tilanteestamme kardinaalien lisäksi italialaista lehdistöä, haluaisimme kirjoittaa lisää isä Robertin saarnoista jne. Tarvitsemme kuitenkin lisää hyviä kirjoittajia. Katkirkon toimitukselle voi lähettää helposti anonyymipostia esim. julkisten tietokoneiden (kirjastot.) tai yleisten sähköpostiosoitteiden kautta (esim. hankkimalla hotmail.com -osoite). Anonyymeja viestejä Katkirkko sitten julkaisee harkintansa mukaan (tietysti on niin, että totaalisen nimettömänä ei voi mitään kovin kummoista uskottavasti väittää!) Kuriiripostia voi edelleen toimittaa Katkirkkoon ystävien, tuttujen, luotettujen pappien ym. kautta jolloin lähettäjän henkilöllisyys jää juuri esim. luotetun papin tietoon. Ne kun ei kerro mitään! Ja sitä joissakin tilanteissa arvostan suuresti.
Minä taas ymmärsin ihan toisin eli niin, ettei Seurakuntalaismies aio luopua kirjoittamisesta suomi24:ään. Hän tulee vain käyttämään vaihtuvia nimimerkkejä. Toivotaan niin.
ja taidanpa tehdä saman.
tulipas Politilta nyt sammakko suusta...
kuka täällä jakaakaan ihmisiä rintamiin!?
"Toiselta puolen (piispa, Opus Dei ja fundamentalistit) yritetään katolista kirkkoa viedä taaksepäin ja toisella laidalla yritetään pysyä järkevinä katolilaisina piispa Verschurenin opetuksen mukaisesti."
Ketä tälläinen polemiikki palvelee... vai onko se itsetarkoitus... katkirkon tarkoitus? pahalta näyttää...
G. Politi sanoi asian kuten se on, rauhallisesti ja asiallisesti.
kahtiajakamaminen mielessä... yllä tahdottiin juuri välttää moista, ja Politi Suuri esiintyy muutaman tunnin viiveellä moisen vastakkainasettelun kanssa... huhhuh.... heikompia hirvittää
että Politi on saanut joitain seuraajia. Jos olisin pahantahtoinen, voisin kirjoittaa täälläkin usein esiintyvästä teemasta, eli vallanhalusta. Mutta antaa olla!
"on sinullakin" teit ihan oikeat havainnot ed. viestissäsi.
sillä kyllähän te tiedätte minun olevan vajaavainen.
Tavllinen syntinen Turust
Haluaisin vielä täsmentää, että minusta kaikilla on oikeus esiintyä nimimerkillä. Suomi24:n kaltaisten nettikeskustelujen "henkeen" kuuluu, ettei ihmisten tarvitse osallistua keskusteluun omilla nimillään (kunhan sääntöjä noudatetaan).
Jos jonkun vakiintunutta nimimerkkiä ryhdytään aktiivisesti selvittämään, minusta kysymyksessä alkaa olla selvä AJOJAHTI. Tällä tavalla henkilö halutaan lynkata pois joko nettikeskustelusta, kirkkokahvien pullakahviseurasta tai - kuka sen tietäisi - vaikkapa seurakuntaneuvostosta.
Itse olen kuullut, että muun muassa Katkirkkoon kirjoitelleet ovat saaneet säännöllisti "kuulla kunniansa" sekä joiltakin papeilta että itseään superkatolilaisina pitäviltä seurakuntalaisilta. Mutta kaikki eivät ole valmiita ottamaan tällaista painolastia itselleen esimerkiksi perhe-, tunne-, ystävyys- tms. syistä. Siksi nimimerkillä esiintyminen on OIKEUS, jota kaikkien tulisi kunnioittaa eikä ryhtyä selvittämään nimimerkkien taustoja.
On ikävää, jos hiippakuntaamme pesiintyy KGB-mentaliteetti, jossa kaikki toisinajattelijat yritetään ensin jäljittää ja tunnistaa, jotta heidät voidaan sen jälkeen marginalisoida, sulkea pois, rankaista ja jopa karkottaa ulkomaille (kuten isä Jan). Olemme kristittyjä! Herätkää!
Tuon pienen panokseni tähän keskusteluun muistuttamalla, että esimerkiksi Katkirkon sivusto on täynnä keksejä (cookies), joiden avulla voidaan käsittääkseni hyvin saada selville ketkä sivuja oikein lukevat. Miksiköhän näin mahtaa olla?
Jos toisaalla vaaditaan sananvapautta ja nimimerkkien käyttöä, kyllä samaan pitäisi pystyä myös omissa kotioloissa.
Ei muuta kuin keksien esto päälle ja palomuuriasetukset kuntoon niin tule ikäviä ylläreitä. Palomuurin sijaan voi tietty luopua Mikkiksen tuotteista.
Toki sivujen ylläpitäjä silti näkee mistä tulet, mutta sellaiset ongelmat ratkeaa vaikka käyttämällä kirjaston konetta.
Katkirkon sivuilla tietokoneeni varottaa minua jatkuvasti kekseistä. Miksi Katkirkon ylläpito on asentanut sellaisia? Ne ikävällä tavalla vain murentavat luottamusta Katkirkkoa kohtaan. Onhan koko arvostamani Katkirkon päätarkoituksena toimia nimenomaan meille pesääntynyttä salailua ja asioiden peittelyä vastaan.
Eri asia on, jos Katkirkko ilmoittaisi selvästi: Sivumme ovat täynnä keksejä ja voimme nähdä kuka olet, jos vierailet sivuillamme. Niin ei lue ainakaan vielä.
Terävä huomio. Kiitokset oivallisesta huomautuksesta, Johanna.
niitä sivuja, ei näy mitään keksejä. Eikä minun tarvitse sallia mitään keksejä, kone ei kysele sellaista.
Takapenkistä, sinulle: tarkista tietokoneesi Internet-asetukset ja erityisesti tietosuoja. Ehkä koneesi sallii automaattisesti kaikki keksit.
Kun G. Politi kirjoittaa, että Katkirkolle kannattaa kirjoittaa kirjaston tietokoneesta (jos haluaa pysyä tuntemattomana), minusta jotakin on pahasti vialla. Miksi Katkirkko on niin aktiivisesti kiinnostunut kirjottajiensa henkilöllisyydestä? Arvostan Katkirkkoa, mutta tuollainen "neuvo" on kuin suoraan jostakin Neuvostoliitosta!
Ymmärrän hyvin miksi ihmiset eivät ehkä halua kirjoittaa Katkirkkoon omalla nimellään. Vuosi sitten tapahtui pieni ohjelmistovirhe... ja hops, kaikkien kirjoittajien nimet ja nimimerkit olivat netissä näkyvillä koko kansan luettavissa tuntikaupalla.
Kuten jo sanoin, arvostan Katkirkkoa. Ottakaa siis tämä kritiikkini "ystävän neuvona".
Katkirkon sivustolla keksejä käytetään ihan siinä missä muillakin sivuilla. Niiden paljous kyseisellä sivustolla johtuu muista sisältöön liittyvistä seikoista. Kuten esimerkiksi se että mikä on viimeisin viesti jonka käyttäjä on lukenut tallennetaan keksiin jonka avulla saadaan helposti näytettyä käyttäjälle onko uusia lukemattomia viestejä.
Minkä takia sitten suomi24.fi:n eikä edes catholic.fi:n sivuilla sama tietokoneeni ei varoita kekseistä? Opus Dein sivut taas lienevät niitä pullollaan, sinne en uskalla edes mennä!
...voin kertoa sen, että keksien käyttö lienee normaali foorumeilla, joissa halutaan palvella paremmin itse foorumin käyttäjiä.
Katkirkon webmasteri on valmis ottamaan ko. keksit pois, jos/kun ne eivät miellytä Foorumin käyttäjiä. Se vaatii vähän aikaa, mutta se tehdään erityisesti siitä syystä, että Foorumin käyttäjät eivät ilmeisesti tarvitse keksien avulla saatavilla olevia lisäpalveluita.
Kiitos! Toimenpide lisää varmasti luottamusta Katkirkkoa kohtaan, kun ihmiset huomaavat, ettei se ole urkkimassa (toivon niin) lukijoidensa nettisurffailua.
Kirjoitan jonkin verran Katkirkossa ja vasta nyt luen elämäni ensimmäisen kerran sanan "keksi". En tiedä mitä se tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa? Olen sen ikäinen, että tiedän laskutikusta paljon enemmän kuin netistä ja webistä jne.
Olen aina tiennyt, että Gianni ja Jaakko tietävät kuka olen eikä se minua haittaa, vaikka en nyt suorastaan pitänytkään siitä vahingosta, että nimet jossain vaiheessa erehdyksessä pääsivät pariksi tunniksi näkyviin kai noin vuosi sitten (ja jonka Jaakko tunnusti ja jota pyysi anteeksi) Elämä on riski! Kristityn elämä on erityinen riski (erilaiset paljaana olemisen ja paljastetuksi tulemisen tasot ovat aivan oma lukunsa evankeliumissakin)!
Sitten muutamia vilpittömiä ajatuksia:
1. Ei ole pakko kirjoittaa Katkirkkoon. Voi vain lukea.
2. Kai kaikki ovat yhtä mieltä siitä että jollain tavalla Katkirkon on voitava kontrolloida mitä sinne kirjoitetaan. Ei voi olla sellaista täydellistä anonymiteettia, että joku voi sanoa esim. että henkilö A on varas, pedofiili jne. (Jo aiemmin on tuotu esiin etteivät Katkirkon resurssit riitä poistamaan kaikkia vapaasti kirjoittavia häiriköitä, jos viestejä lähetetään nimettöminä jopa satoja päivässä. Tietääkseni sekä Gianni että Jaakko tekevät 8-tuntista normaalia työtä muualla, ja muutakin elämää kuin työ ja Katkirkko heillä on.
3. Tunnustus: neuvo kirjaston koneen käyttämisestä tuli minulta Giannille. En tiedä tietokonemaailmasta nähtävästi mitään ja tästä lähtien pidänkin suuni kiinni. Olen naiviudessani luullut, että kirjastosta voi hankkia vaikka kuinka monta "salaista" sp-osoitetta, jotka vain viranomaiset voivat purkaa auki.
4. Ihmettely: Miksi Katkirkko haluaisi itselleen jonkin CIA:n, KGB:n, Mafian tai muun vastaavan statuksen? Kyllä kyse on enemmänkin siitä että sivujen ylläpito kokemattomalle (hyvässä tarkoituksessa) on "oppia ikä kaikki".
Kiitän "Ajattelevaa katolilaista" rakentavasta kritiikistä ja siitä, että arvostat Katkirkkoa, jota minäkin arvostan ja jota haluan auttaa. Olkaamme myös iloisia siitä, että tekninen ylläpitäjä on jo luvannut toivottuja/ehdotettuja muutoksia Katkirkkoon. Unohdetaan vertaus Opus Deihin tässä yhteydessä sentään!
Haluaisin huomautaa että heti kun suomi24.fi sivuille kirjautuu sisään niin johan täältäkin pamahtaa keksi ihan samalla tavalla kuin katkirkolla. Erona tietenkin on suurimpana se että täällä (suomi4.fi voi kirjoittaa anonyyminä ilman rekisteröintiä, se mahdollistaa kekseistä luopumien tällä sivustolla niin pitkään kun ei rekisteröidy/kirjaudu sisään.
Kokeilimme katkirkolla aluksi samanlaista mallia mutta pian sivuston täytti kaikelainen hävyttömyys ja pilanteko. Jouduimme vaatimaan rekisteröytymisen koska kenelläkään ei ollut aikaa valvoa sivstoa 24 tuntia vuorokaudessa kaiken maailman "pissa-kakka" huumori viestien poistamiseksi.
Voisin myös hieman selventää mistä on oikein kysyms.
Mitä keksi on:
- Teksti tiedosto joka sisältää seuravat asiat.
1) Keksin nimi.
2) Jotin teksiä, eli keksin sisältö.
3) Osoite, eli missä osoiteessa keksiä käytetään.
Tietyssä määrin jonkin sivuston laatijan on mahdoton estää keksien lähettäminen käyttäjälle. Tämä johtuu siitä että www-palvelin järjestelmät pystyäkseen identifioimaan ja erotelemaan yhteyspyynöjä lähettävät käyttäjä toisistaan niin sen on laadittava jonkinlainen mekanismi tälle.
Yksi vaihtoehto on laittaa tälläinen yhteyskotainen tieto osaksi itse http ositetta jolloin se kulkee osana yhteyspyyntöä jatkuvasti.
Toinen mahdollisuus on laittaa tämä tieto keksiin ( eli pikkuruiseen testitiedostoon ) joka lähetetään käyttäjälle sivun yhteydessä, tämän keksin käyttäjä vastaavasti lähettää jokaisen uuden yhteyspyyntönsa mukana palvelimelle jolloin palvelin tietää kenestä on kyse.
Mitä tässä tarkoitetaan "tietää kenestä on kyse" ei ole kyse varsinaisesta henkilölisyyden tietämisestä vaan siitä että kun palvelin kohtaan uuden asiakkaan niin se antaa sille oman yksilöllisyyden yksilöllistä palvelua varten, ja tästä yksilöllisyyden tunnistamisesta on kyse.
Nyt voidaan kysyä itseltämme että kumpi on parempi, että tämä tieto kulkee osana yhteyspyyntöä osoiterivissä, vai täysin sama asia keksissä pois sotkemasta osoiteriviä kaiken maailman sekavalla datalla. Molemmissa on suhteessa samantasoiset tietoturvariskit jos nyt edes voidaan ajatella että on kyse tietoturvasta sillä oikeaa turvatasoa saadaan vasta jos aletaan käyttämään salattua yhteyttä ja sellaista keskustelupalstaa en ole kuuna nähnyt.
Mitään haittaa ei kuitenkaan keksien käytöstä ole ja en aio niitä täysin poistaa sillä ne ovat aivan tavallinen palvelimen ja asiakkaan välisen istunnon identifiointi tapa.
Voin sen sijaan poistaa kaikki muut keksit jotka liittyvät vain asiakkaan palvelun tehostamiseen. Joten tietyt ominaisuudet joihin käyttäjät ovat tottuneet poistuvat sitten sen myötä kuten forumilla oleva "Uusia Viestejä!" ilmoitus mikäli jossain keskusteluaiheessa on jotain jota ei vielä ole lukenut. Osan näistä voinee korvata lisäämällä tietokanta operaatioita mutta enköhän ole jo ajautumassa aiheesta...
Lyhyesti ja rehellisesti:
Keksit olivat teitä varten,
mahdollistaakseen kivuttoman sivuston käytön.
T: Jaakko / Katkirkon Webmaster
Tämä ei pidä aivan paikkaansa.
Keksi ei mitenkään mahdollista kenenkään tietojen saamista haltuun.
Keksi on palvelimen antama tiedonpätkä, usein pelkkää sekamelskaa, jonka asiakas palauttaa tasan samassa muodossa takaisin. Siinä ei ymmärtääkseni ole mitään mahdollisuutta kenenkään henkilölisyyden paljastumiseksi.
Kiitos Jaakolle perusteellisesta vastauksesta! Joskus tulee maalattua turhaankin mörköjä seinille, mutta olin vain kuullut yleensä (en erityisesti Katkirkon osalta), että keksejä voitaisiin käyttää myös muihin tarkoituksiin.
Nyt asia on selvä. Kiitos vielä.
Nyt selvisi! Kiitän selventäneistä sanoista.
siten ettei ainoatakaan keksiä (cookies) pääse läpi. Netissä surfailessa tulee varmuudella ongelmia mikäli kaikki keksit pääsevät läpi.
Keksejä lähettävät sivut kannattaa jättää suosiolla avaamatta. Näin se vaan on Jaakko ja tiedät sen itsekkin.
Mikäli välttämättä haluaa aukoa keksisivustoja on syytä käyttää sellaista serveriä joka piilottaan oman IP numeron.
Turust
Jos pelkää noin kovasti keksejä, kannattaa luopua netista kokonaan! Surffaajien liikkeitä seurataan kaikkialla, mm. markkinointitutkimusmielessä. Annanpa esimerkin: kun luet päivän sanomalehtiä netistä ja jos klikkaat jotain mainosbanneria tämä rekisteröidään ja sinua seurataan mille sivustolle menet seuraavaksi. Tästä tehdään huomioarvotutkimuksia, kuinka moni banneria klikanneista osti tuotteen, millainen on sivustolla poikkeamisen frekvenssi jne...tutustukaapa markkina-ja markkinointitutkimukseen, siellä näistä kerrotaan lisää. MUTTA: tämä kaikki tapahtuu täysin anonyyminä: kenenkään henkilöllisyys ei paljastu missään vaiheessa. Tutkijat, sen paremmin kuin katkirkon ylläpitäjät, eivät tiedä kenelle jokin tietty IP-numero kuuluu! Sitä ei pysty selvittämään kuin poliisin avulla, ja jokainen varmasti tietää, mitä sen edellytyksen täyttämiseen tarvitaan.
cookies tiedostoihin voida piilottaa bugeja?
Onneksi useimmissa selaimissa voidaaan evästeet yleisesti helposti asetuksissa estää ja antaa pääsy ainoastaan sellaisten sivujen evästeille joihin voi luottaa.
Netistä ei tarvitse luopua päinvastoin. Nuo asetukset kuuluvat perusturvaan. Kysymys ei ole pelkästään IP-numeron näkyvyydessä joka toki toimii noin kuin sanot, ellei...
Turust
niinkuin huomaat sait taas monen kirjoittelijan laittamaan tänne raapustuksensa ja se kertoo että ole mielenkiintoinen ja suosittu persoona!!
Missä muuten luuraat, vastaa nyt meille vielä jotakin. Eiköhän me taas jostakin keksitä jutunaihetta.
Tunnen sinua kohtaan myötätuntoa - nimittäin olen itse kokenut aivan samaa. Samoin täällä olen kuullut ummet ja lammet siitä, että kaikki tietävät kuka olen. Kun pyysin kertomaan sen, sain vastaukseksi, ettei sitä haluta sanoa, koska kuka tahansa voisi rouskun nimimerkillä pyytää sitä, ja voisin haastaa oikeuteen nimeni paljastajan (mitenköhän haastaisin oikeuteen nimimerkin ja millä perusteella?). Tästä olenkin päätellyt, ettei kukaan täällä oikeasti tiedä henkilöllisyydestäni yhtään mitään, ja sama pätenee omaasi.
Kenties ikävämpiä muistoja on se, kun kerroin olevani naimisissa, ja pian palstalle ilmestyi aivan säädyttömiä, nimimerkilläni kirjoitettuja viestejä. Netissä ihmisistä tulee usein sosiaalitaidottomia.
Kiitos kaikille tuesta ja kannustuksesta, mutta kirjoitan silti jatkossa ainoastaan vaihtuvin nimimerkein.
Pääasia, että kuitenkin kirjoitat, sillä sinulla on tarjota paljon sellaista mitä tämä keskustelupiiri ja laajemmat lukijoiden joukot tarvitsevat. Pääaasia, että viestisi tulee perille!
rakentavassa hengessä ja yritetään keskustella asiallisesti, sättimättä tai leimaamatta, kuten toivot. Eihän se vaadi muuta kuin vähän hyvää tahtoa.
Olen juuri lukenut suurimman osan keskustelusta. Sen lisaksi etta olen surullinen keskustelun tasosta, jossa selkeasti pyritaan demonisoimaan yksiloita ja jahdataan toisia (olipa kyseessa sitten puhtaasti yliaktiivinen kiinnostus tai ei), olen juuri puhellut Suomeen eraan ystavani kanssa. Han on vakuuttanut minulle, ettei edes tiennytkaan Suomessa katolilaisia, jotka piispaa oikeasti tahtovat ajaa ulos Suomesta. Luettuani eilen Seurakuntalaismiehen viesteja, ja oltuani useimpien niiden (tosin ei kaikkien) aanensavyn tai substanssin kanssa eri mielta, olen silti pahoillani etta on tehty mahdottomaksi kenenkaan omien mielipiteiden tuulettaminen talla foorumilla. Adventin aika on hyva hetki, juuri ennen Kristus-lapsen syntymaa, miettia omia tekosiaan, itse kukin. Anteeksiantamuksen sakramentti on kaikille katolilaisille avoin - kayttakaamme sita yhta aktiivisesti kuin paavi Johannes Paavali II.
Missaalista:
Paasta minut Herra Jeesus Kristus pahasta, ja kaikista synneistani minut armahda, anna etta aina pidan Sinun kaskysi, alaka koskaan annan minun itsestasi erota. Amen.
vai se Espanjan Ignatius? Eilen tai toissapäivänä, kun luin ensimmäisiä kertoja viestejäsi tällä palstalla, oli kuin lämmin tuulenhenkäys olisi käynyt. Taidat olla hengellinen mies? Mieheksi luokittelen nimimerkkisi vuoksi. Tämä oli rehellinen mielipiteeni eikä mitään imartelua. Kiitos sinulle.
Molemmissa olen kaynyt, Antiokia oli parempi. Toivon etta molemmat Ignatiukset rukoilevat puolestani.
I
Tuntuu jotenkin ylimieliseltä, että Ignatius vasta JÄLKIKÄTEEN käy suomimaan nimimerkki Seurakuntalaismiehen kirjoituksia ja toteaa lakonisesti olleen niistä suurimman osan kanssa eri mieltä.
Ignatius ei muistaakseni suvainnut kommentoida kertaakaan itse kirjoituksia eikä tuoda omaa "rakentavaa" panostaan keskusteluun, vaikka Seurakuntalaismiehen kirjoitukset käsittelivät kirkkomme akuutin huonoa tilannetta. Sitten hän kehtaa vielä ylimalkaisesti tokaista jotakin sinne päin, että oli suurimmasta osasta eri mieltä.
Saarnaajia meidän hiippakunnassamme kyllä riittää ihan liikaakin. Vastuunkantajia ja tilanteestamme avoimesti keskustelevia on aivan liian vähän. Ignatius kuulunee ensiksi mainittuihin.
No, sinulle "ajattelu" on yhtä kuin opetuksen kanssa eri mieltä oleminen. Se on vain wannabe-älykköyttä, ystäväiseni.
Minun uskostani ja vakaumuksestani sinä et voi tietää yhtään mitään.
Oletko esimerkiksi samaa mieltä kirkon yhteiskunnallisesta opetuksesta? Ihme kyllä, siitä emme Suomessa kuule koskaan yhtään mitään. Ehkäisyvälineistä juttua sen sijaan piisaa vaikka muille jakaa!
Sanonko sen selvällä suomen kielellä: minulla ei ole mitään ongelmaa kirkon uskon ja opetuksen kanssa, vaan hiippakuntamme mielivaltaisen hallintokultuurin ja sen tavan kanssa, jolla uskoamme näillä leveyspiireillä esitetään! Se tapa ei ollut piispa Paulin, joka oli suuri piispa.
Opetuksesta keskustelen, läksytystä taas en kuuntele ainakaan henkilöiltä, jotka esiintyvät Jumalan nimissä.