Jokainen meistä on elänyt hetkiä jolloin sanat ovat kadonneet. Joko niitä ei ole tarvittu tai ne kaikki ovat tuntuneet merkityksettömiltä.
Millaisissa tilanteissa te kadotatte sanat?
Tai ... onko mielessänne hetkiä jolloin kuin ihmeen kaupalla, olette löytäneet ne oikeat?
Millaisissa tilanteissa te kadotatte sanat?
Tai ... onko mielessänne hetkiä jolloin kuin ihmeen kaupalla, olette löytäneet ne oikeat?
Vastaukset 11
Vanhimmat
sanat katoaa yleensä kun innostun väittelemään jostain asiasta.Jälkeenpäin harmittaa vietävästi, kun mieleen nousee kaikki se mitä olis pitäny sanoa.
Ihmisten nimimuisti on mulle tosi vaikeaa..:(
Suuren surun kohdatessa läheisiä, silloin on sellainen pala kurkussa ettei sanoja tuu.Toisaalta voi olla parempikin.Läsnäolo on tärkeää.
On myös hetkiä, jolloin toivois että sanat jotka sanoi..ois saaneet jäädä sanomatta.
silloin sanat katosivat kun miesystäväni kertoi kahden vuoden seurustelun jälkeen hyvin kauniisti tunteistaan.
Hän piirsi nimensä
syvälle verinahkaan
sydämen suuruisen tatuoinnin
jäi käden heleä viiva
ihon herkkään samettipintaan
ja soittivat sormet sävellyksen
katosi aika ja hetket
vain soljuen pehmeään utuun
riitti huulten muodossa tutkimusmatkaa
suudella jokainen muoto
nuolla kielellä kaarevaa pintaa
hitaasti syntyvät hellät aallot
keinuttaen nälkäisen kehon tuutulauluun
saivat myrskyt tulla
ja ravistaa juuriltaan suojaisat pensaat
Tässä ja nyt paljaaltaan
hehkuvan auringon alla
hän otti minut
suudellen suuni sanattomaksi
että silloin ne sanat ainakin hukkaa kun oikein
armottomasti naitattaa ;)))))))))))))))))))))))))))))))))
, julkaisetko jossain tekstejäsi?
..kyllä jotain julkisestikin kirjoitan. Runoja nyt harvemmin----vois joskus koklata onnistuiskos.
*kiitos kehuista ...niijaa*
sanat katoavat, ja tilalle ilmestyy läppää.., sanaton hiljaisuus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..
Täällä virtuaalielämässä (tai elämöinnissä) sanat varmistavat elämän, tai kuoleman..:/
kommenteissanne oli myös niitä tilanteita joissa minä kadotan sanat...
...suurissa tunteissa
Onneksi on muitakin tapoja kommunikoida!
En ole jaksanut viime aikoina paljoa tännekään kirjoitella. Pihalla olen näistä ihmissuhdekiemuroista;)) .... mikä toisaalta on aavistuksen helpottavaakin 'hih' ..senverran tahmeaksikiehunutta spagettia tuntuu olevan.
En ole puska enkä vakkari... silti tunnen aina olevani tänne tervetullut ja niinkin tunnen, että jutuilleni on tilaa siinä missä muidenkin jutuille. Joten ei tämä kai aivan PAHHA paikka voi olla... tämä kafeekaan!
kadotin kaikki sanat, kun kuuntelin erään miehen laulamana hengellistä laulua.
Kyyneleet vain valui, se oli niin koskettavaa...ei niitä sanoja tahdo löytyä edelleenkään.
ja sotaveteraanin hautajaisissa, tyttärenpojan (majuri) puheen jälkeen...
koin sen uudelleen.