Uusi raamatunkäännös susi?
Onko uuden raamatunkäännöksen eteen tehty valtava työ ollut turhaa tai peräti haitallista Raamatun sanoman ymmärtämisen kannalta? Onko liberaaliteologia onnistunut vesittämään Jumalan sanan ihmisen sanaksi? Tälläisia ajatuksia herää, kun perehtyy uuden käännöksen vastustajien perusteluihin. Niiden mukaan perustava ero aikaisempiin käännöksiin ei ole suomen kielen ymmärtämisessä tai kieliasussa, vaan kunnioituksen puuttumisessa. Kirjojen Kirjaa ei pidetä Jumalan Sanana, vaan "nuotiotulilla eteenpäin siirrettynä varhaisena teologiana". Kun Raamattua pidetään ihmisten vajavaisina kirjoituksina, sitä on käännetty miltei kuin romaania. Sanoja on poistettu, lisätty ja muutettu runsain määrin alkutekstiin verrattuna.
Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa Raamatun kääntäjille luennoiva kielenkääntäjä (Scientific Translator) Mirja Ronning toteaa uudesta käännöksestä:
"Olen yhdessä tutkijaryhmäni kanssa seurannut ja tutkinut raamatunkäännöskomitean ehdotuksia ja käännöstä yli 10 vuoden ajan ja huomiomme on, että uusi käännös, vaikkakin on sujuvaa luettavaa, on monessa kohden siinä määrin alkuperäiseen tekstiin verrattuna epätarkka, että se on menettänyt luotettavuutensa eikä sovi Jumalan Sanan tutkijoille eikä sananjulistajille."
Henótês-järjestöä edustavan Martti Päivänsalon mukaan "UK:n kääntäjiltä ei ole puuttunut alkukielten asiantuntemusta. Perussyy virheelliseen tulokseen on epäuskossa... UK:ssä on tuhottu Raamatun jumalallinen luonne. Vapaan käännösperiaatteen ja epäuskoisen asenteen yhteistulos on toivoton. Virheitä on tuhatmäärin. Yksittäisessä jakeessakin voi olla useita virheitä."
Yhtenä esimerkkinä karkeista virheistä on 5 Moos 32:8, joka masoreettisen tekstin mukaan kuuluu: ".. kun korkein jakoi perinnön kansoille... silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan". Uusi käännös: "silloin hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan". Alkutekstissä ei ole näin, eikä tällaiseen käännökseen voi Ronningin mukaan päätyä Septuangintan eikä Kuolleen meren kääröjenkään perusteella. Raamatunkäännöskomitean sihteeri A. Toivasen mukaan halutaan näin "antaa viite VT:n sisällä vallitsevista erilaisista teologisista linjoista."
Päivänsalon mukaan ratkaisu kertoo, miten ristiriitaisena ja maallisena kirjana kääntäjät pitävät Raamattua. Sama Jumala, joka toisaalla sanoo olevansa yksi ainoa ja edellyttää, että ainoastaan Häntä kumarretaan, olisikin muka toisaalla määrännyt kullekin kansalle oman jumalan.
Päivänsalo tuo esiin myös uuden käännöksen tuhoisan vaikutuksen Raamatun tutkimiselle. Hänen, kuten monien muidenkin mukaan, Raamatun rikkaudet on pääosin kätketty useisiin erilaisiin 'kerroksiin'. Sama alkuteksti sisältää useita rinnakkaisia tasoja: ensi lukemalla havaittavan perustason lisäksi on esikuvallinen, profeetallinen ja vertauskuvallinen taso sekä muu monikerroksisuus.
Eri tekstit ja tasot muodostavat sisäisten yhteyksien verkoston. Sekä perusteksti että kätketyt rikkaudet aukeavat tämän verkoston avulla. Verkosto koostuu asia- ja lauseyhteyksistä, yksittäisten sanojen esiintymistä ja sanamuodoista.
Uusi käännös on tehty dynaamisen vastaavuuden periaatteella. Ensin on pyritty tulkitsemaan tekstin ajatus. Sitten se on käännetty omin sanoin, välittämättä alkutekstin sanoista. Vain ajatus on muka tärkeä. Käännöstapa on sotkenut edellä kuvatun mestarillisen luomuksen. Paljolti yksittäisiin sanoihin perustuva yhteysverkosto on ratkaisevasti tuhoutunut. UK on latistettu ihmistekstiksi. Aiemmat suomenkieliset käännökset on laadittu sanavastaavuuden periaatteella: sama alkutekstin sana on mahdollisuuksien mukaan käännetty samalla suomen sanalla. Näin lukija voi paljolti seurata alkutekstin etenemistä ja antaa Raamatun selittää Raamattua.
- UK:ssä tällainen tutkimus ei onnistu. Kahta samasta asiasta kertovaa kohtaa ei ole välttämättä käännetty samoilla sanoilla, vaikka alkutekstissä olisi samat sanat. Eri kohtien luotettava vertailu on mahdotonta. Raamatun sisältö on sotkettu. Jotkut kohdat on käännetty oikein, jotkut ei. Lukija ei voi erottaa oikeaa ja väärää.
- Mistään kristinuskon peruskäsitteestä ei UK:ssä saa kunnollista kokonaisnäkemystä.
- UK:n tekstiin laaditut sanakirjat, sanahakemistot ja atk-systeemit ovat puhtaan Sanan tutkijalle käyttökelvottomia. Ne kertovat kääntäjien sanavalinnoista ja ohjaavat tutkimaan asioita kääntäjien tulkintojen eikä alkutekstin sisällön pohjalta.
- Sanoman selville saaminen riippuu monesti oikeiden ja täsmällisten sanojen käytöstä. Toiseksi ydinsanoman saa usein selville vasta eri kohtia vertailemalla. Vain sanatarkka käännös antaa siihen mahdollisuuden.
- On selvää, että käännettäessä on ongelmia ja että kaikin paikoin ei voida noudattaa sanavastaavuutta. Täydellisesti alkukieliä vastaavaa käännöstä ei pystytä laatimaan. Kysymys on siitä, että käännöksen tulisi olla niin hyvin alkutekstiä vastaava kuin mahdollista. UK:n virhe-esimerkit ja vuosien 1933/1938 käännös osoittavat, että sanavastaavuutta voidaan usein yksiselitteisesti noudattaa. Ei se välttämättä tuota "käsittämätöntä kapulakieltä".
- Ellei Luther olisi noussut vastustamaan paavia, meillä ei ehkä olisi lainkaan Raamattua suomeksi. Nyt olemme palaamassa keskiajan henkeen. Silloin papit selittivät kansalle Raamattua. Kansaa ei päästetty tutkimaan Sanaa. Nyt sama on toteutettu hienostuneemmin. On muka laadittu kansalle käännös, joka kuitenkin on tulkittua tekstiä. Lukijoita ei nytkään päästetä itse tutkimaan puhdasta Sanaa. -- Asiasta enemmän Henótês-järjestön sivuilla
Onko uuden raamatunkäännöksen eteen tehty valtava työ ollut turhaa tai peräti haitallista Raamatun sanoman ymmärtämisen kannalta? Onko liberaaliteologia onnistunut vesittämään Jumalan sanan ihmisen sanaksi? Tälläisia ajatuksia herää, kun perehtyy uuden käännöksen vastustajien perusteluihin. Niiden mukaan perustava ero aikaisempiin käännöksiin ei ole suomen kielen ymmärtämisessä tai kieliasussa, vaan kunnioituksen puuttumisessa. Kirjojen Kirjaa ei pidetä Jumalan Sanana, vaan "nuotiotulilla eteenpäin siirrettynä varhaisena teologiana". Kun Raamattua pidetään ihmisten vajavaisina kirjoituksina, sitä on käännetty miltei kuin romaania. Sanoja on poistettu, lisätty ja muutettu runsain määrin alkutekstiin verrattuna.
Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa Raamatun kääntäjille luennoiva kielenkääntäjä (Scientific Translator) Mirja Ronning toteaa uudesta käännöksestä:
"Olen yhdessä tutkijaryhmäni kanssa seurannut ja tutkinut raamatunkäännöskomitean ehdotuksia ja käännöstä yli 10 vuoden ajan ja huomiomme on, että uusi käännös, vaikkakin on sujuvaa luettavaa, on monessa kohden siinä määrin alkuperäiseen tekstiin verrattuna epätarkka, että se on menettänyt luotettavuutensa eikä sovi Jumalan Sanan tutkijoille eikä sananjulistajille."
Henótês-järjestöä edustavan Martti Päivänsalon mukaan "UK:n kääntäjiltä ei ole puuttunut alkukielten asiantuntemusta. Perussyy virheelliseen tulokseen on epäuskossa... UK:ssä on tuhottu Raamatun jumalallinen luonne. Vapaan käännösperiaatteen ja epäuskoisen asenteen yhteistulos on toivoton. Virheitä on tuhatmäärin. Yksittäisessä jakeessakin voi olla useita virheitä."
Yhtenä esimerkkinä karkeista virheistä on 5 Moos 32:8, joka masoreettisen tekstin mukaan kuuluu: ".. kun korkein jakoi perinnön kansoille... silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan". Uusi käännös: "silloin hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan". Alkutekstissä ei ole näin, eikä tällaiseen käännökseen voi Ronningin mukaan päätyä Septuangintan eikä Kuolleen meren kääröjenkään perusteella. Raamatunkäännöskomitean sihteeri A. Toivasen mukaan halutaan näin "antaa viite VT:n sisällä vallitsevista erilaisista teologisista linjoista."
Päivänsalon mukaan ratkaisu kertoo, miten ristiriitaisena ja maallisena kirjana kääntäjät pitävät Raamattua. Sama Jumala, joka toisaalla sanoo olevansa yksi ainoa ja edellyttää, että ainoastaan Häntä kumarretaan, olisikin muka toisaalla määrännyt kullekin kansalle oman jumalan.
Päivänsalo tuo esiin myös uuden käännöksen tuhoisan vaikutuksen Raamatun tutkimiselle. Hänen, kuten monien muidenkin mukaan, Raamatun rikkaudet on pääosin kätketty useisiin erilaisiin 'kerroksiin'. Sama alkuteksti sisältää useita rinnakkaisia tasoja: ensi lukemalla havaittavan perustason lisäksi on esikuvallinen, profeetallinen ja vertauskuvallinen taso sekä muu monikerroksisuus.
Eri tekstit ja tasot muodostavat sisäisten yhteyksien verkoston. Sekä perusteksti että kätketyt rikkaudet aukeavat tämän verkoston avulla. Verkosto koostuu asia- ja lauseyhteyksistä, yksittäisten sanojen esiintymistä ja sanamuodoista.
Uusi käännös on tehty dynaamisen vastaavuuden periaatteella. Ensin on pyritty tulkitsemaan tekstin ajatus. Sitten se on käännetty omin sanoin, välittämättä alkutekstin sanoista. Vain ajatus on muka tärkeä. Käännöstapa on sotkenut edellä kuvatun mestarillisen luomuksen. Paljolti yksittäisiin sanoihin perustuva yhteysverkosto on ratkaisevasti tuhoutunut. UK on latistettu ihmistekstiksi. Aiemmat suomenkieliset käännökset on laadittu sanavastaavuuden periaatteella: sama alkutekstin sana on mahdollisuuksien mukaan käännetty samalla suomen sanalla. Näin lukija voi paljolti seurata alkutekstin etenemistä ja antaa Raamatun selittää Raamattua.
- UK:ssä tällainen tutkimus ei onnistu. Kahta samasta asiasta kertovaa kohtaa ei ole välttämättä käännetty samoilla sanoilla, vaikka alkutekstissä olisi samat sanat. Eri kohtien luotettava vertailu on mahdotonta. Raamatun sisältö on sotkettu. Jotkut kohdat on käännetty oikein, jotkut ei. Lukija ei voi erottaa oikeaa ja väärää.
- Mistään kristinuskon peruskäsitteestä ei UK:ssä saa kunnollista kokonaisnäkemystä.
- UK:n tekstiin laaditut sanakirjat, sanahakemistot ja atk-systeemit ovat puhtaan Sanan tutkijalle käyttökelvottomia. Ne kertovat kääntäjien sanavalinnoista ja ohjaavat tutkimaan asioita kääntäjien tulkintojen eikä alkutekstin sisällön pohjalta.
- Sanoman selville saaminen riippuu monesti oikeiden ja täsmällisten sanojen käytöstä. Toiseksi ydinsanoman saa usein selville vasta eri kohtia vertailemalla. Vain sanatarkka käännös antaa siihen mahdollisuuden.
- On selvää, että käännettäessä on ongelmia ja että kaikin paikoin ei voida noudattaa sanavastaavuutta. Täydellisesti alkukieliä vastaavaa käännöstä ei pystytä laatimaan. Kysymys on siitä, että käännöksen tulisi olla niin hyvin alkutekstiä vastaava kuin mahdollista. UK:n virhe-esimerkit ja vuosien 1933/1938 käännös osoittavat, että sanavastaavuutta voidaan usein yksiselitteisesti noudattaa. Ei se välttämättä tuota "käsittämätöntä kapulakieltä".
- Ellei Luther olisi noussut vastustamaan paavia, meillä ei ehkä olisi lainkaan Raamattua suomeksi. Nyt olemme palaamassa keskiajan henkeen. Silloin papit selittivät kansalle Raamattua. Kansaa ei päästetty tutkimaan Sanaa. Nyt sama on toteutettu hienostuneemmin. On muka laadittu kansalle käännös, joka kuitenkin on tulkittua tekstiä. Lukijoita ei nytkään päästetä itse tutkimaan puhdasta Sanaa. -- Asiasta enemmän Henótês-järjestön sivuilla
Vastaukset 3
Vanhimmat
Käytän itse vain Raamattu 1933/38 : http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1132941435469&search=usko&rng=0&submit1=Hae&ref=Joh. 11:25&ctx=0&mod1=FinPR&mod2=&mod3=
http://www.uskonkirjat.net/products/rrkrm.html
Opettele hepreaa ja kreikkaa ja lue alkukielisiä teoksia, niin ei tarvitse ihmetellä käännösten kanssa. Sillä niitä käännöksiä riittää, tuhansittain. Mitä jollain mitättömällä suomenkielisellä tekeleellä on väliä. Ellei heprea ja kreikka taivu, niin onhan niitä englannin, saksan, ruotsin, ranskan, venäjän jne kielisiä. Kyllä sieltä luulisi oikeahenkisen tekeleen löytyvän.