Ei, en palkkaisi epileptikkoa

ja hyvin. Itse en koskaan ole työpaikallani narissut sairauttani verrattuna muihin, kun taas he valittavat pikkuvaivojaan koko ajan. Työntekijöistäkin olen se ahkerin ja tunnollisin tekijä. Ikävää, kun olet noin ennakkoluuloinen ja näinhän näitä väärinkäsityksiä syntyykin. Itse olen nyt ensimmäisen kerran poissa työtäni epilepsian takia sillä sen verran järkeä meillä on, että sairaina emme työskentele. Sinulle en töihin tulisikaan. Hyvä Ana2 kirjoituksesi oli hyvä. Jatkoja.

Minullla myös oireeton 15 v.

raukka, kun on. Ehkä tää näitä provoja taas ?

Provo voi olla, mutta oikeasti itse olen ainakin kohdannut kaikenlaisia "johtajia".

Meidän ei kyllä todellakaan tarvitse olla huolissamme hänen mielipiteestään, koska kuka oikeasti haluaisi olla hänen firmassaan edes sitten töissä? Sehän olisi yhtä helvettiä, joten parempi, että ei edes sitten palkkaa. Jos palkkaisi saisi maksaa ainakin 10000 euroa tunnilta:).

Mä ainakin epiläisenä oon joka työpaikkassani ollut se kaiken TERVEIN. Ihmettelen vaan ???

sauvatar kirjoitti:

Mä ainakin epiläisenä oon joka työpaikkassani ollut se kaiken TERVEIN. Ihmettelen vaan ???

En usko. Tai miten sitten ajattelet tuon terveen. Et voi faktojen mukaan väittää olevasi terve tai sitten on terveet vain "pakollisilla" sairauslomilla.

Tässä on ehkä sama juttu, että kun sairastaa jotain sairautta niin pitää muuten huolta itsestään.

Mitä lääkettä muuten saat Sauvatar paniikkiisi? Tekisi mieli lähteä jouluostoksille ruuhkaan, mutta se oikeasti ahdistaa ja voisin kokeilla tuota paniikkilääkettä. Mieliala tulisi ainakin hyväksi, kun saisi kulutettua rahaa ja kerrankin tulisi ostettua kaikille kummilapsille yms. kunnon lahjat. He oikeasti vielä pitävät lahjoista.

Nykyisin kun ei enää viinakaan maistu kovin paljon, vaikka sen voimalla tulee ostokset kyllä tehtyä... viina=kalja. Alkoholia kuitenkin ja hieman tyhmää lievässä humalassa shoppailla, sillä silloin tulee ostettua ehkä herkemmin kuin muuten.

*Joulu stressaa jo*.)

Hugo kirjoitti:

En usko. Tai miten sitten ajattelet tuon terveen. Et voi faktojen mukaan väittää olevasi terve tai sitten on terveet vain "pakollisilla" sairauslomilla.

Tässä on ehkä sama juttu, että kun sairastaa jotain sairautta niin pitää muuten huolta itsestään.

Mitä lääkettä muuten saat Sauvatar paniikkiisi? Tekisi mieli lähteä jouluostoksille ruuhkaan, mutta se oikeasti ahdistaa ja voisin kokeilla tuota paniikkilääkettä. Mieliala tulisi ainakin hyväksi, kun saisi kulutettua rahaa ja kerrankin tulisi ostettua kaikille kummilapsille yms. kunnon lahjat. He oikeasti vielä pitävät lahjoista.

Nykyisin kun ei enää viinakaan maistu kovin paljon, vaikka sen voimalla tulee ostokset kyllä tehtyä... viina=kalja. Alkoholia kuitenkin ja hieman tyhmää lievässä humalassa shoppailla, sillä silloin tulee ostettua ehkä herkemmin kuin muuten.

*Joulu stressaa jo*.)

Lue lisää

töissä olen ollut "tervein" työntekijä eli en ole niin paljon potenut flunssia,ym.vaivoja...mistä muut ovat jatkuvasti poissa.
Sepram on paniikkilääkkeeni ja se ei aiheuta riippuvuutta ja hyvin näköjään pitää mielialankin korkealla. Kannattaa kokeilla, muistaakseni 2-3 pv kesti sellainen tokkurainen olo. Alkoi kyllä sitten toimimaan vaikka sanoivat, että voi mennä 2-4vk ennen kuin vaikuttaa. Laulelen: Elämä se on kuin silkkiä vaan... ;)

sauvatar kirjoitti:

töissä olen ollut "tervein" työntekijä eli en ole niin paljon potenut flunssia,ym.vaivoja...mistä muut ovat jatkuvasti poissa.
Sepram on paniikkilääkkeeni ja se ei aiheuta riippuvuutta ja hyvin näköjään pitää mielialankin korkealla. Kannattaa kokeilla, muistaakseni 2-3 pv kesti sellainen tokkurainen olo. Alkoi kyllä sitten toimimaan vaikka sanoivat, että voi mennä 2-4vk ennen kuin vaikuttaa. Laulelen: Elämä se on kuin silkkiä vaan... ;)

Lue lisää

Elämä vain silkkiä:). Mielestäni elämä on tiskaamista, syömistä, lukemista, (pitäisi tehdä), nukkumista, heräämistä.

Koska vielä en kunnolla ole herännyt, niin pakko kai hieman kahvia ottaa ja kirjoittaa sen jälkeen. Turhaan tänne kirjoittaa, jos ei ole aivot heränneet.

sauvatar kirjoitti:

Mä ainakin epiläisenä oon joka työpaikkassani ollut se kaiken TERVEIN. Ihmettelen vaan ???

yhden "ystävän" joka sai kohtauksen kotona ja sen jälkeen viikon sairaslomalla.
voihan siellä taustalla olla jotain muutaki.
siittä tuli vaan mieleen tuo sairasloma

ninni kirjoitti:

yhden "ystävän" joka sai kohtauksen kotona ja sen jälkeen viikon sairaslomalla.
voihan siellä taustalla olla jotain muutaki.
siittä tuli vaan mieleen tuo sairasloma

Lue lisää

Sairasloman tarpeeseen vaikuttaa niin moni asia. Ja kohtauksia ja elämäntilanteita on niin monenlaisia. En yhtään ihmettele viikon sairaslomaa esim. ihan ensimmäisen ja selittämättömän kohtauksen yhteydessä, poikkeuksen rajun kohtaussarjan rauhoittamisessa tai pahojen loukkaantumisten jälkeen. Tai jos kohtaukseen tai elämäntilanteeseen liittyy muitakin murheita. Ihmisillä on yksilölinen kynnys sietää stressiä ja murheita. Se, että elämä potkii joskus päähän, niin että ei jaksa, on ihan inhimillistä.

Sitäpaitsi viikon lomaan vaaditaan lääkärintodistus. Ja työnantajalla on mahdollisuus vaatia lääkärintodistusta jopa päivän poissaoloista, jos epäilee vilppiä.

Ana2 kirjoitti:

Sairasloman tarpeeseen vaikuttaa niin moni asia. Ja kohtauksia ja elämäntilanteita on niin monenlaisia. En yhtään ihmettele viikon sairaslomaa esim. ihan ensimmäisen ja selittämättömän kohtauksen yhteydessä, poikkeuksen rajun kohtaussarjan rauhoittamisessa tai pahojen loukkaantumisten jälkeen. Tai jos kohtaukseen tai elämäntilanteeseen liittyy muitakin murheita. Ihmisillä on yksilölinen kynnys sietää stressiä ja murheita. Se, että elämä potkii joskus päähän, niin että ei jaksa, on ihan inhimillistä.

Sitäpaitsi viikon lomaan vaaditaan lääkärintodistus. Ja työnantajalla on mahdollisuus vaatia lääkärintodistusta jopa päivän poissaoloista, jos epäilee vilppiä.

Lue lisää

Mielestäni työnantaja haluaa monesti kiusallaan vaatia sairaustodistuksen, että saisi henkilön epäilemään asemaansa. Näin TA tekee tiettäväksi, että ei enää luota työntekijänä sinuun. Tämän olen itse kokenut. Ehkä suhtauduin negatiivisesti asiaan, kun pakotettiin sairaustodistus hakemaan, mutta mielestäni oli kohtuutonta vaatia sitä, kun olin oikeasti sairas ja lääkäriin meno oli melkein mahdotonta. Lääkäri ei ainakaan tajunnut mitään puheistani ja hyvä kun löysin kotiin tai jaksoin. Teki kyllä mieli kuristaa työnantajani. Uskon, että hän teki sen täysin kiusallaan. Oli verenpaineesta ja vaihdevuosista kärsivä eronnut nainen, joka ei itse ollut ollenkaan varma asemastaan ja otti aina jonkun kiusan kohteeksi. Hänelle varmaan tuotti jonkinlaista tyydytystä kiusaaminen ja ajattelinkin tuolloin monesti *Onpa metkaa, että kiusantekeminenkin voi olla ammatti*.

ninni kirjoitti:

yhden "ystävän" joka sai kohtauksen kotona ja sen jälkeen viikon sairaslomalla.
voihan siellä taustalla olla jotain muutaki.
siittä tuli vaan mieleen tuo sairasloma

Lue lisää

on varmaan vähän masentuneena ollut tuon kohtauksen jälkeen, kun taas pettyi siihen ettei lääkkeet pitäneet kohtausta poissa ?

terveet, kun valittavat jokaista pientä kolotusta ja heti haetaan se 3pv s-lomaa ja joka asiasta ruikutetaan. Ällöttävää. Ei ne tiedä mitä on oikeasti olla sairas. Viikonlopun jälkeen ollaan krapulan takia pois ja muuten vaan huvikseen. Harvoin niillä mitään sairautta on. Mun miehenkin työkaveri on milloin minkäkin pikkujutun takia pois ja se saa aina heti viikon s-lomaa. Pistää raivostuttaa, mies ihminen ja täys luuseri.

sauvatar kirjoitti:

terveet, kun valittavat jokaista pientä kolotusta ja heti haetaan se 3pv s-lomaa ja joka asiasta ruikutetaan. Ällöttävää. Ei ne tiedä mitä on oikeasti olla sairas. Viikonlopun jälkeen ollaan krapulan takia pois ja muuten vaan huvikseen. Harvoin niillä mitään sairautta on. Mun miehenkin työkaveri on milloin minkäkin pikkujutun takia pois ja se saa aina heti viikon s-lomaa. Pistää raivostuttaa, mies ihminen ja täys luuseri.

Lue lisää

Ei kannata yleistää puoleen eikä toiseen. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Lintsareita ja luusereita löytyy niin terveistä kuin sairaista. Harva kertoo koko totuutta terveydestään ja elämästään. Monilla löytyy jos jonkinmoisia kummituksia kaapeistaan. Näennäisesti tervekin voi todellisuudessa voida todella huonosti, joko fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi. Tai vaikka surkean parisuhteen vuoksi. Ja nämä asiat eivät välttämättä ole julkisia työkavereille tai naapureille.

On hyvä, että epiläiset saavat toisiltaan vertaistukea, mutta tuollaisia vastakkain asetteluja kannattaa välttää. Elämä ei ole mustavalkoista. Meitä on moneen junaan eikä ihmisiä kannata tuomita julkisivun perusteella. Muuten alentuu yhtä alas kun eräskin ahdasmielinen johtaja.

Itse uskon, että monet eri syistä sairaat tsemppaavat ja sinnittelevät, jotta eivät saisi huonon tai kelvottoman työntekijän mainetta. Ja jos itse menee sisulla töihin, vaikka olo on huono helposti harmistuu lintsareista tai oletetuista lintsareista. Mutta kannattaa muistaa, että koskaan emme tiedä ihmisten todellisia syitä.

Ana2 kirjoitti:

Ei kannata yleistää puoleen eikä toiseen. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Lintsareita ja luusereita löytyy niin terveistä kuin sairaista. Harva kertoo koko totuutta terveydestään ja elämästään. Monilla löytyy jos jonkinmoisia kummituksia kaapeistaan. Näennäisesti tervekin voi todellisuudessa voida todella huonosti, joko fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi. Tai vaikka surkean parisuhteen vuoksi. Ja nämä asiat eivät välttämättä ole julkisia työkavereille tai naapureille.

On hyvä, että epiläiset saavat toisiltaan vertaistukea, mutta tuollaisia vastakkain asetteluja kannattaa välttää. Elämä ei ole mustavalkoista. Meitä on moneen junaan eikä ihmisiä kannata tuomita julkisivun perusteella. Muuten alentuu yhtä alas kun eräskin ahdasmielinen johtaja.

Itse uskon, että monet eri syistä sairaat tsemppaavat ja sinnittelevät, jotta eivät saisi huonon tai kelvottoman työntekijän mainetta. Ja jos itse menee sisulla töihin, vaikka olo on huono helposti harmistuu lintsareista tai oletetuista lintsareista. Mutta kannattaa muistaa, että koskaan emme tiedä ihmisten todellisia syitä.

Lue lisää

niistä joista oikeasti tiesin hyvin heidän stoorinsa. Avoimesti vielä myönsivät turhaan hakevansa s-lomat. Samaa mieltä olen, että yksityiselämä ei kuulu työpaikalle, mutta niitähän kuitenkin paljon on, jotka tykkäävät siellä voivotella elämäänsä.

Ana2 kirjoitti:

Ei kannata yleistää puoleen eikä toiseen. Ihmiset ja elämäntilanteet ovat niin erilaisia. Lintsareita ja luusereita löytyy niin terveistä kuin sairaista. Harva kertoo koko totuutta terveydestään ja elämästään. Monilla löytyy jos jonkinmoisia kummituksia kaapeistaan. Näennäisesti tervekin voi todellisuudessa voida todella huonosti, joko fyysisen tai psyykkisen sairauden vuoksi. Tai vaikka surkean parisuhteen vuoksi. Ja nämä asiat eivät välttämättä ole julkisia työkavereille tai naapureille.

On hyvä, että epiläiset saavat toisiltaan vertaistukea, mutta tuollaisia vastakkain asetteluja kannattaa välttää. Elämä ei ole mustavalkoista. Meitä on moneen junaan eikä ihmisiä kannata tuomita julkisivun perusteella. Muuten alentuu yhtä alas kun eräskin ahdasmielinen johtaja.

Itse uskon, että monet eri syistä sairaat tsemppaavat ja sinnittelevät, jotta eivät saisi huonon tai kelvottoman työntekijän mainetta. Ja jos itse menee sisulla töihin, vaikka olo on huono helposti harmistuu lintsareista tai oletetuista lintsareista. Mutta kannattaa muistaa, että koskaan emme tiedä ihmisten todellisia syitä.

Lue lisää

Mutta mielestäni on turha tulla sanomaan, että "elämä ei ole mustavalkoista". Minua ainakin se ärsyttää, jos itsestäänselvyyksiä lauot. Tosissasiko todella ajattelit tuolla lauseella meitä "sivistää"?

Muuten kirjoituksesi oli todellakin ihan asiallinen ja sen luki mielellään. Hyvä, että olet huomannut, että täällä on aika hyvä henki epilepsiaasairastavien kesken. Hieman olin aistivinani, että olet hieman kade... ei kannata olla. Oletko itse epilepsiaa sairastava?

sauvatar kirjoitti:

niistä joista oikeasti tiesin hyvin heidän stoorinsa. Avoimesti vielä myönsivät turhaan hakevansa s-lomat. Samaa mieltä olen, että yksityiselämä ei kuulu työpaikalle, mutta niitähän kuitenkin paljon on, jotka tykkäävät siellä voivotella elämäänsä.

Lue lisää

Itse en varmaan kestäisi sairaalaa sekuntiakaan työyhteisönä, sillä todella on huono kuva sairaanhoitajajista. Tosin valittamisen aihettakin heillä on, sillä palkat on huonot. Ihmettelen, että miten he eivät ole saaneet työtaistelutoimenpiteillään palkkaa korotettua? Niin eripuraista porukkaa Tehyssä?

*Taas puhui asian vierestä ja vieläkin huvittaa, kun kirjoitit tuohon yhteen viestiin, että työnnä se herras p-... seen*. Hieno veto!:) Se viesti poistettiin kokonaan... ahdasmielistä porukka ylläpidossa?:) vai mikä lienee syy, että häirikköviesti tällakertaa poistettiin.

Pärren antama linkki häikäsysuojasta vaikutti kalliilta ja häikäsysuoja tuskin auttaisikaan paljoa, joten harkitse sitä Pärrenkin ehdottamaan välkkymätöntä näyttöpäätettä. Ne maksaa vieläkin aika paljon, mutta hinta on tippun olemattomiin mitä se oli 7 vuotta sitten, joten... ehkä siitä Kelaan hakemus?

Hugo kirjoitti:

Mutta mielestäni on turha tulla sanomaan, että "elämä ei ole mustavalkoista". Minua ainakin se ärsyttää, jos itsestäänselvyyksiä lauot. Tosissasiko todella ajattelit tuolla lauseella meitä "sivistää"?

Muuten kirjoituksesi oli todellakin ihan asiallinen ja sen luki mielellään. Hyvä, että olet huomannut, että täällä on aika hyvä henki epilepsiaasairastavien kesken. Hieman olin aistivinani, että olet hieman kade... ei kannata olla. Oletko itse epilepsiaa sairastava?

Lue lisää

Esimerkkejä kommenteista, jotka ovat mielestäni mustavalkoisia:
1. En palkkaisi epiläistä.
2. Epiläiset ovat kovia valittamaan.
3. Terveet ovat kovia valittamaan.
4. Epiläisillä on paljon sairaslomia.
5. Terveet ovat litsareita.
6. Terveet eivät ymmärrä epiläisiä.

Koska tällaiset yleistykset pyörivät jatkuvasti keskustelussa, oli kommenttini mielestäni aiheellinen.

Vaikka henkilökohtaiset kokemukset mustavalkoista ajattelua puoltaisi, se ei automaattisesti tarkoita, että omat tai kavereiden kokemukset ovat yleistettävissä laajemmin.

Hyvä yhteishenki on erinomainen asia, mutta jyrkkä erottelu me vastaan muu, voi myös olla haitaksi. Ja hyvä yhteishenki ei mielestäni tarkoitaa toisten myöntelyä, vaan sallii myös erilaisia näkökulmia ja perusteluita. En näe tarpeelliseksi vähätellä muita tai muiden ongelmia. Jos vaatii toisisilta suvaitsevaisuutta, on hyvä osoittaa sitä itsekin. Aina ei siinä onnistu, mutta se on hyvä tavoite.

Ana2 kirjoitti:

Esimerkkejä kommenteista, jotka ovat mielestäni mustavalkoisia:
1. En palkkaisi epiläistä.
2. Epiläiset ovat kovia valittamaan.
3. Terveet ovat kovia valittamaan.
4. Epiläisillä on paljon sairaslomia.
5. Terveet ovat litsareita.
6. Terveet eivät ymmärrä epiläisiä.

Koska tällaiset yleistykset pyörivät jatkuvasti keskustelussa, oli kommenttini mielestäni aiheellinen.

Vaikka henkilökohtaiset kokemukset mustavalkoista ajattelua puoltaisi, se ei automaattisesti tarkoita, että omat tai kavereiden kokemukset ovat yleistettävissä laajemmin.

Hyvä yhteishenki on erinomainen asia, mutta jyrkkä erottelu me vastaan muu, voi myös olla haitaksi. Ja hyvä yhteishenki ei mielestäni tarkoitaa toisten myöntelyä, vaan sallii myös erilaisia näkökulmia ja perusteluita. En näe tarpeelliseksi vähätellä muita tai muiden ongelmia. Jos vaatii toisisilta suvaitsevaisuutta, on hyvä osoittaa sitä itsekin. Aina ei siinä onnistu, mutta se on hyvä tavoite.

Lue lisää

1, 2, 3, 4 ja 5 ollaan yhtämieltä. Kuutos kohdasta on sitten minulla erilainen käsitys.

Milestäni terveet ei todellakaan voi oikeasti ymmärtää epilepsiaa sairastavia. Minun täytyy tunnustaa, että itse en aina ymmärrä itseäni. Joten miten joku terve minua ymmärtäisi? Tosin tietenkin tässä ajattelen itseäni.

Pidän tyylistäsi antaa esimerkkejä. Tällöin voi tarkasti keskustella asiasta.

Et kyllä itse vastannut kysymykseen. Oletko epileptikko vai et? Vaikutat sairaanhoitajalta, joka luulee ymmärtävänsä epilepsiaa. Tietoa varmasti Sinulla on, mutta itse käsitän ymmärtämisen hieman toisin. En väitä, että epilepsia on kovin mystinen, mutta aika vaikea sitä on muille selittää. Itse en ainakaan ole pystynyt sitä selittämään ja en koe kenenkään terveen sitä ymmärtäneen. En edes lääkärin tai sairaanhoitajan. Aina kuulen heidänkin suusta jotain aivan sellaista, että menee aivan hiljaiseksi ja miettii, että nyt on parempi olla hiljaa. En tietenkään edellytäkään ymmärtämystä, mutta vähän voisi koettaa. Täysi ymmärrys on mielestäni mahdotonta.

Kommenttisi oli mielestäni aiheellinen, mutta sen esittäminen oli liian töksy ja käsitin, että se oli suunnattu tietylle henkilölle ja anteeksi, käsitin sitten väärin. Kun tarkoitat noita esimerkkejäsi, niin olen siis 1-5 kohdissa yhtämieltä.

Tosin kuka on väittänyt, että terveet on lintsareita?

Kertoisitko mitä haittaa on mielestäsi "me vastaan muut jutussa"? Itse en kyllä ole sitä mieltä, että täällä on sellaista.

Tuosta yleistämisestä olen ehkä myös hieman erimieltä, kun yritän luoda jonkinlaista raamia ymmärrykselle. Metodihan on, että yksittäisistä kokemuksista voi yleistää, josta tietenkin on aina poikkeuksia.

Suvaitsevaisuupuheesi ei oikein tavoittanut minua. Kuulosti hieman Erkki Tuomiojalta. Minä olen niin suvaitsevainen, että hyväksyn myös suvaitsemattomuuden.

Ehkä jatketaan tästä keskustelua?

Hugo kirjoitti:

1, 2, 3, 4 ja 5 ollaan yhtämieltä. Kuutos kohdasta on sitten minulla erilainen käsitys.

Milestäni terveet ei todellakaan voi oikeasti ymmärtää epilepsiaa sairastavia. Minun täytyy tunnustaa, että itse en aina ymmärrä itseäni. Joten miten joku terve minua ymmärtäisi? Tosin tietenkin tässä ajattelen itseäni.

Pidän tyylistäsi antaa esimerkkejä. Tällöin voi tarkasti keskustella asiasta.

Et kyllä itse vastannut kysymykseen. Oletko epileptikko vai et? Vaikutat sairaanhoitajalta, joka luulee ymmärtävänsä epilepsiaa. Tietoa varmasti Sinulla on, mutta itse käsitän ymmärtämisen hieman toisin. En väitä, että epilepsia on kovin mystinen, mutta aika vaikea sitä on muille selittää. Itse en ainakaan ole pystynyt sitä selittämään ja en koe kenenkään terveen sitä ymmärtäneen. En edes lääkärin tai sairaanhoitajan. Aina kuulen heidänkin suusta jotain aivan sellaista, että menee aivan hiljaiseksi ja miettii, että nyt on parempi olla hiljaa. En tietenkään edellytäkään ymmärtämystä, mutta vähän voisi koettaa. Täysi ymmärrys on mielestäni mahdotonta.

Kommenttisi oli mielestäni aiheellinen, mutta sen esittäminen oli liian töksy ja käsitin, että se oli suunnattu tietylle henkilölle ja anteeksi, käsitin sitten väärin. Kun tarkoitat noita esimerkkejäsi, niin olen siis 1-5 kohdissa yhtämieltä.

Tosin kuka on väittänyt, että terveet on lintsareita?

Kertoisitko mitä haittaa on mielestäsi "me vastaan muut jutussa"? Itse en kyllä ole sitä mieltä, että täällä on sellaista.

Tuosta yleistämisestä olen ehkä myös hieman erimieltä, kun yritän luoda jonkinlaista raamia ymmärrykselle. Metodihan on, että yksittäisistä kokemuksista voi yleistää, josta tietenkin on aina poikkeuksia.

Suvaitsevaisuupuheesi ei oikein tavoittanut minua. Kuulosti hieman Erkki Tuomiojalta. Minä olen niin suvaitsevainen, että hyväksyn myös suvaitsemattomuuden.

Ehkä jatketaan tästä keskustelua?

Lue lisää

Voiko kukaan täysin ymmärtää toisen kokemuksia. Olen sitä mieltä, että ei voi. Sairaus vaikuttaa niin eri lailla eri ihmisiin. Jonkun maailma kaatuu totaalisesti lievistä oireista ja joku suhtautuu myönteisesti pahoihin ja jatkuviin oireisiin. Kun on tietoa ja omakohtaisia kokemuksia, niin mahdollisuudet ymmärtää kuitenkin lienevät suuremmat.

Myötätuntoa, kannustusta ja ymmärrystä voi silti saada toisilta ihmisiltä. Mutta kenen apu auttaa, on myös paljolti kiinni ihmisen persoonasta. Olen itse saanut monesti apua toisilta, joilla ei ole täysin samanlaisia kokemuksia, mutta maailmaa ja elämää nähneinä heillä on ollut taito auttaa. Selittämättömiä kouristuksia kokeneen ystäväni reagtio oli mielestäni liian kauhisteleva. MS-tautia sairastavan ystäväni reagtio oli mielestäni vähättelevä. Erään terveen ystäväni reagtio ja tuki on mielestäni aisiallisinta.

Me vastaan muut- ajattelun haittana näen tietynlaisen eristäytymisen. Jos uskoo, että kukaan muu kuin epiläinen ei voi auttaa ja kukaan kuin epiläinen ei voi ymmärtää, voi lopulta jäädä aika yksin. Ja kuitenkin on tärkeää, ettei elämä pyöri täysi epilepsian ympärillä.

Ehkä takerrun pikkuasioihin yleistämisväitteissäni, mutta yritän selittää mitä tarkoitin. Omien kokemusten esiintuominen ja yleistäminen on mielestäni eri asia. Omien kokemusten kuuleminen tällä palstalla on mielenkiintoista ja palstan tärkein anti. Kerroin aikaisemmin ystävieni reagtioista. Ne olivat esimerkkejä kokemuksiani, mutta niiden perusteella ei voi tehdä yleistyksiä esim. terveet ymmärtävät paremmin. Ei edes, vaikka joka ryhmässä olisi 5 samalla tavalla reagoinutta.

Suhtautuminen toiseen on joskus helpompaa kun voi lokeroida toisen tiettyy ryhmään. Siksi ilmeisesti tiedustelet taustojani. Kuulun ryhmään, jossa epilepsia liittyy elämääni. Se on suht tuore asia, tänä vuonna todettu, mutta ei hallitse elämääni. En näe huonona, että joku sairaanhoitaja tai lääkäri osallistuisi tähän keskusteluun ilman henkilökohtaista kokemusta. Arvostaisin todella, jos joku haluaisi seurata ja osallistua keskusteluun ilman henkilökohtaisia kokemuksia. Ehkä se on esimerkki ajatuksesta, jota haen suvaitsevaisuudella. Onko keskusteluun osallistumisen vaatimus se, että on omia kokemuksia? Mielestäni ei.

Ana2 kirjoitti:

Voiko kukaan täysin ymmärtää toisen kokemuksia. Olen sitä mieltä, että ei voi. Sairaus vaikuttaa niin eri lailla eri ihmisiin. Jonkun maailma kaatuu totaalisesti lievistä oireista ja joku suhtautuu myönteisesti pahoihin ja jatkuviin oireisiin. Kun on tietoa ja omakohtaisia kokemuksia, niin mahdollisuudet ymmärtää kuitenkin lienevät suuremmat.

Myötätuntoa, kannustusta ja ymmärrystä voi silti saada toisilta ihmisiltä. Mutta kenen apu auttaa, on myös paljolti kiinni ihmisen persoonasta. Olen itse saanut monesti apua toisilta, joilla ei ole täysin samanlaisia kokemuksia, mutta maailmaa ja elämää nähneinä heillä on ollut taito auttaa. Selittämättömiä kouristuksia kokeneen ystäväni reagtio oli mielestäni liian kauhisteleva. MS-tautia sairastavan ystäväni reagtio oli mielestäni vähättelevä. Erään terveen ystäväni reagtio ja tuki on mielestäni aisiallisinta.

Me vastaan muut- ajattelun haittana näen tietynlaisen eristäytymisen. Jos uskoo, että kukaan muu kuin epiläinen ei voi auttaa ja kukaan kuin epiläinen ei voi ymmärtää, voi lopulta jäädä aika yksin. Ja kuitenkin on tärkeää, ettei elämä pyöri täysi epilepsian ympärillä.

Ehkä takerrun pikkuasioihin yleistämisväitteissäni, mutta yritän selittää mitä tarkoitin. Omien kokemusten esiintuominen ja yleistäminen on mielestäni eri asia. Omien kokemusten kuuleminen tällä palstalla on mielenkiintoista ja palstan tärkein anti. Kerroin aikaisemmin ystävieni reagtioista. Ne olivat esimerkkejä kokemuksiani, mutta niiden perusteella ei voi tehdä yleistyksiä esim. terveet ymmärtävät paremmin. Ei edes, vaikka joka ryhmässä olisi 5 samalla tavalla reagoinutta.

Suhtautuminen toiseen on joskus helpompaa kun voi lokeroida toisen tiettyy ryhmään. Siksi ilmeisesti tiedustelet taustojani. Kuulun ryhmään, jossa epilepsia liittyy elämääni. Se on suht tuore asia, tänä vuonna todettu, mutta ei hallitse elämääni. En näe huonona, että joku sairaanhoitaja tai lääkäri osallistuisi tähän keskusteluun ilman henkilökohtaista kokemusta. Arvostaisin todella, jos joku haluaisi seurata ja osallistua keskusteluun ilman henkilökohtaisia kokemuksia. Ehkä se on esimerkki ajatuksesta, jota haen suvaitsevaisuudella. Onko keskusteluun osallistumisen vaatimus se, että on omia kokemuksia? Mielestäni ei.

Lue lisää

Olipas tekstiä. Taisit sanoa, että epilepsia ei saa hallita elämää. Mielestäni jotenkin nyt takerrut johonkin, jota en ole sanonut. Mielestäni otan epilepsian haltuuni niin hyvin kuin voin. Tällahetkellä sen tutkiminen vie vain paljon aikaani, kun yritän tehdä lopputyötä siitä.

Mielestänikin olisi ok, että lääkärit kävisi palstoilla kirjoittamassa... tai en tiedä olisiko. En minä ainakaan kenenkään halua välttävän kirjoittamista tänne.

Ja tuosta, että kun sanon, että kukaan ei voi täysin ymmärtää toisten kokemuksia ollaan nyt yhtä mieltä. Ehkä olemme nyt sitten kaikesta samaa mieltä?

Minä varmaan käsitän tuon ymmärtämisen hieman "syvällisemmin", sillä silloin tosiaan olisi olo sellainen, että toinen puhuu asiaa. Kuten sanoin, niin se on mahdotonta mielestäni, koska eihän sitä itsekään ymmärrä kaikkea. Joten se lienee siitä. En odotakaan, että kaikki kukaan ymmärtäisi. Tuki ja kannustus tuntuu joskus myös vaikealta hyväksyä, jos se tulee sellaiselta taholta, jos ei pidä.

Haluatko asiallista reaktiota? Ehkä niin, mutta itse täytyy sanoa, että paras suhtautuminen on kaveriltani ollut, että he eivät muista, että olen sairas ja ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Jos alkaa jotain erityiskohtelua tulemaan, niin sellainen on aika kamalan tuntuista. Eihän se oikeastaan ole sitten kaveri ja ehkä en sitten jaksa alkaa selittämään, että miten tulisi suhtautua. Olenpas muuten hankala ihminen. Alkaa hävettämään:).

Kenenpä elämä pyörisi täysin epilepsian ympärillä? Sinulla on jotenkin sellainen ylhäältä saneleva asenne, jonka sävystä en pidä. Fiksusti kirjoitat, mutta en aivan ymmärrä Sinua. Hienoa kuitenkin, että kirjoitat tänne.
Ehkä olen nyt niin väsynyt, että en jaksa tajuta kaikkea enkä jaksakaan. Yritän kuitenkin.

Me vastaan muut? Oma näkökulmani on, että epilepsiaa sairastavien oikeudet pitäisi saada toteutettua, sillä mielestäni ne ei toteudu siinä määrin kuin pitäisi. Ensiksi pitäisi mielestäni koota lait, joista voi poimia helpommin ohjeet, että mistä saa erilaisia avustuksia. Tietynlainen edunvalvonta on mielestäni aika ponnetonta nykyisin. Voin olla väärässäkin.

Käsittääkseni sinäkin yritän muodostaa kuvan ihmisestä lokeroimalla hänet ja mielestäni jopa syyllistyt sellaiseen "järkevään" ajatteluun enemmän kuin minä. Sitä sanotaan myös ymmärryksen avaimeksi ja systematisoinniksi. Jos löytää tiettyjä yhteisiä piirteitä, niin voi tehdä johtopäätöksiä. Sanottakoon, että monesti olen niin laiska, että teen johtopäätökset liian nopeasti pelkällä intuitiolla. Moni filosofi tosin kyllä väittää, että muuta todellista ymmärtämistä ei voi olla olemassakaan.

Hienosti kirjoitat. Tahdon lisää kommenttejasi! Erilaisuus mielipiteissä piristää. Hieman vaan tuntuu, että oikeasti oltiin kovin samaakin mieltä asioista ja hiustenhalkomisella saadaan sitten niitä eroja ajatteluun.

Viestitä vaan lisää. Yritän pysyä mukana.

Hugo kirjoitti:

Itse en varmaan kestäisi sairaalaa sekuntiakaan työyhteisönä, sillä todella on huono kuva sairaanhoitajajista. Tosin valittamisen aihettakin heillä on, sillä palkat on huonot. Ihmettelen, että miten he eivät ole saaneet työtaistelutoimenpiteillään palkkaa korotettua? Niin eripuraista porukkaa Tehyssä?

*Taas puhui asian vierestä ja vieläkin huvittaa, kun kirjoitit tuohon yhteen viestiin, että työnnä se herras p-... seen*. Hieno veto!:) Se viesti poistettiin kokonaan... ahdasmielistä porukka ylläpidossa?:) vai mikä lienee syy, että häirikköviesti tällakertaa poistettiin.

Pärren antama linkki häikäsysuojasta vaikutti kalliilta ja häikäsysuoja tuskin auttaisikaan paljoa, joten harkitse sitä Pärrenkin ehdottamaan välkkymätöntä näyttöpäätettä. Ne maksaa vieläkin aika paljon, mutta hinta on tippun olemattomiin mitä se oli 7 vuotta sitten, joten... ehkä siitä Kelaan hakemus?

Lue lisää

joka poistettiin. Kyselit siitä ja en jaksanut muistaa mikä palstakirjoitus siellä oli. En niitä toisten vastauksiakaan kerennyt lukemaan. Kirjoitan ensin ja ajattelen vasta sitten. Inhoon tuollaisia jeesustelijoita. Mun hyvä ystävä on uskossa ja lapsensa myös kasvattaa uskovaisiksi. Häntä kuitenkin kunnioitan kovasti, koska hän ei ole ikinä tuputtanut uskontoaan minulle.

Tää kuvaruutu on nyt aika hämärällä ja saa kelvata, kun ei sitä lottovoittoakaan ole tullut.

Hugo kirjoitti:

Olipas tekstiä. Taisit sanoa, että epilepsia ei saa hallita elämää. Mielestäni jotenkin nyt takerrut johonkin, jota en ole sanonut. Mielestäni otan epilepsian haltuuni niin hyvin kuin voin. Tällahetkellä sen tutkiminen vie vain paljon aikaani, kun yritän tehdä lopputyötä siitä.

Mielestänikin olisi ok, että lääkärit kävisi palstoilla kirjoittamassa... tai en tiedä olisiko. En minä ainakaan kenenkään halua välttävän kirjoittamista tänne.

Ja tuosta, että kun sanon, että kukaan ei voi täysin ymmärtää toisten kokemuksia ollaan nyt yhtä mieltä. Ehkä olemme nyt sitten kaikesta samaa mieltä?

Minä varmaan käsitän tuon ymmärtämisen hieman "syvällisemmin", sillä silloin tosiaan olisi olo sellainen, että toinen puhuu asiaa. Kuten sanoin, niin se on mahdotonta mielestäni, koska eihän sitä itsekään ymmärrä kaikkea. Joten se lienee siitä. En odotakaan, että kaikki kukaan ymmärtäisi. Tuki ja kannustus tuntuu joskus myös vaikealta hyväksyä, jos se tulee sellaiselta taholta, jos ei pidä.

Haluatko asiallista reaktiota? Ehkä niin, mutta itse täytyy sanoa, että paras suhtautuminen on kaveriltani ollut, että he eivät muista, että olen sairas ja ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Jos alkaa jotain erityiskohtelua tulemaan, niin sellainen on aika kamalan tuntuista. Eihän se oikeastaan ole sitten kaveri ja ehkä en sitten jaksa alkaa selittämään, että miten tulisi suhtautua. Olenpas muuten hankala ihminen. Alkaa hävettämään:).

Kenenpä elämä pyörisi täysin epilepsian ympärillä? Sinulla on jotenkin sellainen ylhäältä saneleva asenne, jonka sävystä en pidä. Fiksusti kirjoitat, mutta en aivan ymmärrä Sinua. Hienoa kuitenkin, että kirjoitat tänne.
Ehkä olen nyt niin väsynyt, että en jaksa tajuta kaikkea enkä jaksakaan. Yritän kuitenkin.

Me vastaan muut? Oma näkökulmani on, että epilepsiaa sairastavien oikeudet pitäisi saada toteutettua, sillä mielestäni ne ei toteudu siinä määrin kuin pitäisi. Ensiksi pitäisi mielestäni koota lait, joista voi poimia helpommin ohjeet, että mistä saa erilaisia avustuksia. Tietynlainen edunvalvonta on mielestäni aika ponnetonta nykyisin. Voin olla väärässäkin.

Käsittääkseni sinäkin yritän muodostaa kuvan ihmisestä lokeroimalla hänet ja mielestäni jopa syyllistyt sellaiseen "järkevään" ajatteluun enemmän kuin minä. Sitä sanotaan myös ymmärryksen avaimeksi ja systematisoinniksi. Jos löytää tiettyjä yhteisiä piirteitä, niin voi tehdä johtopäätöksiä. Sanottakoon, että monesti olen niin laiska, että teen johtopäätökset liian nopeasti pelkällä intuitiolla. Moni filosofi tosin kyllä väittää, että muuta todellista ymmärtämistä ei voi olla olemassakaan.

Hienosti kirjoitat. Tahdon lisää kommenttejasi! Erilaisuus mielipiteissä piristää. Hieman vaan tuntuu, että oikeasti oltiin kovin samaakin mieltä asioista ja hiustenhalkomisella saadaan sitten niitä eroja ajatteluun.

Viestitä vaan lisää. Yritän pysyä mukana.

Lue lisää

Niin, tuskin kukaan toivoo epilepsian täyttävän koko elämää. Lopputyö vie tosiaan paljon voimia ja ajatuksia. Ja niistä on vaikea päästää irti, vaikka yrittäisikin vaihtaa vapaalle. Itselläni ainakin ne jutut pyöri koko ajan päässä ja tuli uniinkin. Nykyään tulee sentää katsottua kivempia unia.

Niin, joskus tukea on vaikea hyväksyä. Ja joskus sitä saa hyvin yllättävältäkin taholta, ja toisaalta pettyy niihin joilta kuvitteli tukea saavansa. Asiallinen oli varmaan huono sana, käytän sitä tässä yhteydessä lähinnä vastakohtana (mustavalkoisuuden uhallakin!) vähättelylle, säälille, päivittelylle ja kauhistelulle.

Opettavan sävyn selittää kenties se, että olen opettaja. Ja ärsyttävä sävy tulee varmaan siitä, että ärsyynnyin aikaisemmin kommentoimistani asioista. Ja olen välillä aika ärsyttävä tyyppi. Tällaisessa nimettömässä ja kasvottomassa keskustelussa on aina uhka, ymmärtää väärin tai loukkaa tahtomattaan. Se ei ollut tarkoitus.

Olet oikeassa, minäkin lokeroin. Enkä ota väitettä "järkevään" ajatteluun syyllistymisestä moitteena (en tiedä oliko se tarkoitettu niin!). On helpompi hahmottaa kokonaisuus, kun hahmottaa sen osat. Ja se on hyvä pitää mielessä erityisesti lopputyötä tehdessä (taas opetan, aika ärsyttävää vai mitä?). Taidat tehdä laadullista tutkimusta kommenteistasi päätellen.

Ana2 kirjoitti:

Niin, tuskin kukaan toivoo epilepsian täyttävän koko elämää. Lopputyö vie tosiaan paljon voimia ja ajatuksia. Ja niistä on vaikea päästää irti, vaikka yrittäisikin vaihtaa vapaalle. Itselläni ainakin ne jutut pyöri koko ajan päässä ja tuli uniinkin. Nykyään tulee sentää katsottua kivempia unia.

Niin, joskus tukea on vaikea hyväksyä. Ja joskus sitä saa hyvin yllättävältäkin taholta, ja toisaalta pettyy niihin joilta kuvitteli tukea saavansa. Asiallinen oli varmaan huono sana, käytän sitä tässä yhteydessä lähinnä vastakohtana (mustavalkoisuuden uhallakin!) vähättelylle, säälille, päivittelylle ja kauhistelulle.

Opettavan sävyn selittää kenties se, että olen opettaja. Ja ärsyttävä sävy tulee varmaan siitä, että ärsyynnyin aikaisemmin kommentoimistani asioista. Ja olen välillä aika ärsyttävä tyyppi. Tällaisessa nimettömässä ja kasvottomassa keskustelussa on aina uhka, ymmärtää väärin tai loukkaa tahtomattaan. Se ei ollut tarkoitus.

Olet oikeassa, minäkin lokeroin. Enkä ota väitettä "järkevään" ajatteluun syyllistymisestä moitteena (en tiedä oliko se tarkoitettu niin!). On helpompi hahmottaa kokonaisuus, kun hahmottaa sen osat. Ja se on hyvä pitää mielessä erityisesti lopputyötä tehdessä (taas opetan, aika ärsyttävää vai mitä?). Taidat tehdä laadullista tutkimusta kommenteistasi päätellen.

Lue lisää

Joo, ei opettava sävy ole mielestäni koskaan ollut mielyttävä, koska mielestäni olen tiettyä mieltä. Jos voisit kirjoittaa ilman opettajan roolia, niin olisi mielestäni hyvä. Tunnen opettajia ja kyllä he töissään ovat todellisen rasituksen kohteena ja aina töissäni tunnistin opettajat siitä, että heidän pyrkiessään eläkkeelle, he olivat aivan väsyneitä ja eivät todellakaan halunneet mitään ymmärtää. Neuvoahan heitä ei saanut, vaan he valittivat kaikesta. Perin ikävä tapa oli heillä.

Lopputyö ei ole vielä ainakaan tullut uniini, mutta koska asia on henkilökohtainen myös, niin se on myös tietenkin aikamoinen haaste. Uniin se ei pääse tulemaan, kun en oikeastaan nuku. Mitä kivoja unia näet nykyisin?:).

Totta... tukea on vaikea hyväksyä, koska oikeasti joskus se sisältää myös valvontaa tai oikeastaan aina. Sellainen tuki ei ole mielestäni kovin mukavaa. Sellainen ei ole tukea, joka on vapaata ja sellainen tuki on tietyllä lailla rangaistusluonteinen ja sisältää sosiaalista valvontaa. Vapaus on varmaan tärkeä monelle ja jos tukea hakemalla joutuu sosiaalisen valvonnan kohteeksi, jättää sen varmasti hakematta. Tässä tulee myös mieleen muu apu... jopa lääketieteellinen apu. Esim. lääkärin ilmoitusvelvollisuus poliisille ei todellakaan istu potilaan ja lääkärin väliseen suhteeseen.

Tuki, mitä saa sellaisilta, jotka eivät ota saarnaavaa sävyä on todella tervetullutta, tietenkin. Mielestäni täällä palstalla on todella hyviä ihmisiä ja toivottavasti olen itsekin pystynyt kannustamaan joitain. Ainakin itse olen saanut paljon tukea ja virikkeitä. Todella koskettavaa on välillä ollut lukea tuntemattomilta tullutta tukea.

Sanoit, että mustavalkoisuus olisi meidän synti täällä palstalla ja nyt otat sen riskin itse. Hieman ylimielinen olet. Taisit huomata sen myös itse.

Opettajan sävyn selittää kenties, että olet olet opettaja... köhöm. Tuo vaatii melkoista päättelyä:). Kalan käytöskin varmaan johtuu suurimmalta osalta siitä, että se on kala? Luulen ainakin.

Tiedostan, että väärinymmärtäminen on täällä mahdollista, mutta itse koen väärinymmärtämisenkin osana ymmärtämystä. En tiedä olenko itse keksinyt sen, mutta monesti uusia ideoita syntyy todellakin keskustelusta ja väärinymmärtämisestä. Tällä en tarkoita, että ainakaan aina pyrkisin väärinymmärtämään tai edes tulkitsemaan... sellaiseen olen joskus syyllistynyt piruuttani, mutta hedelmällisempää on mielestäni ainakin yrittää ymmärtää ja tulkita oikein. Kommunikointi on vaikeaa, mutta mahdollista diskurssiivia sääntöjä noudattaen. Jos minua loukkaat, niin en ole siitä pahoillani... olen sen verran hard poiled, että tuskin mikään pystyy minua täällä loukkaamaan. Et ole loukannut minua. Korkeintaa asenteesi voi ärsyttää ja jos loukkaat tarkoituksella muita täällä, niin saattaa olla, että sanon sanasen. Jopa ensisijaisena tarkoituksena loukata. Olet aika napakka sanomaan asioita ja neuvomaan. Mielestäni siis se toteaminen, että ei kaikki ole mustavalkoista oli niin itsestään selvä, että pakkoha siihen oli reagoida. Varmaan ehkä jopa halusit sitä?

No niin... myönnät lokeroivasi, vaikka syytät siitä muita. Selitätkö tuon? Ehkä ymmärrän, mutta haluan selityksen tai siis haluaisin. Ajattelemme siis samalla tavalla, että yksityiskohdat ei ole todella yhdentekeviä, koska niistä voi yleistää. Asian triviaaliksi syyttäminen on mielestäni halpa keino, sillä tieto on yleensä triviaalia, mutta sen hallitseminen on sitten eri asia, kun tieto vielä etenkin kokoajan muuttuu. Pärrre on täällä esimerkki, joka hallitsee tiedon etsinnän! Hän ei saarnaa ja ei ole ylimielinen. Olet varmaan huomannut.

Teen laadullista tutkimusta ehkä... kvalitatiivinen tai kvantitatiivinen... kumpaakin ei voi ehkä yhdistää, mutta kvantitatiivinenkin on tietojen kokoamista. Levällään eväät on vielä, mutta eiköhän se tässä kirjoittaessa selkene. Tervetuloa joukkoon ja oikein mielenkiintoista kirjoittaa kanssasi. Onhan tässä hieman taistelun makua, mutta eiköhän tämä ole vain sellaista sanallista eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Toivottavasti en nyt ärsyttänyt Sinua.

Joo, opettamisesi on ärsyttävää... myönnän.

Kirjoitetaan vaan vielä lisää... ehkä olemme kohta aivan samaa mieltä.

sauvatar kirjoitti:

joka poistettiin. Kyselit siitä ja en jaksanut muistaa mikä palstakirjoitus siellä oli. En niitä toisten vastauksiakaan kerennyt lukemaan. Kirjoitan ensin ja ajattelen vasta sitten. Inhoon tuollaisia jeesustelijoita. Mun hyvä ystävä on uskossa ja lapsensa myös kasvattaa uskovaisiksi. Häntä kuitenkin kunnioitan kovasti, koska hän ei ole ikinä tuputtanut uskontoaan minulle.

Tää kuvaruutu on nyt aika hämärällä ja saa kelvata, kun ei sitä lottovoittoakaan ole tullut.

Lue lisää

Asenteesi varmasti ainoa oikea, jos ei muuta ole, niin siihen tyydyttävä. Itse en ole vielä luovuttanut tavoittelemaan kuuta taivaalta.

Hugo kirjoitti:

Asenteesi varmasti ainoa oikea, jos ei muuta ole, niin siihen tyydyttävä. Itse en ole vielä luovuttanut tavoittelemaan kuuta taivaalta.

mun pääni jakeluun, siis mitä tarkoitat ?

Kannatan... kertoisi paremmin kirjoittajasta.

ytimekkäästi kirjoitettu.

Pärre kirjoitti:

ytimekkäästi kirjoitettu.

ja täyttä kamaa koko PASKA ja toivottavasti haisi kirjoittajan nenään ;)

sauvatar kirjoitti:

ja täyttä kamaa koko PASKA ja toivottavasti haisi kirjoittajan nenään ;)

Jopas täällä haistatellaan. Itse toivotan hyvää joulua.

Ja käsittääkseni haastattelussa saa aika vapaasti valita kenet ottaa ja valintaperusteita ei tarvitse edes julkaista. Jos oikeasti on pätevä ja sairastaa epilepsiaa, niin järkevä työnantaja palkkaa epilepsiaa sairastavan. Tuskin kukaan säälistä palkkaa ketään kuitenkaan.

Jos haastaa syrjinnästä haastattelutilanteessa, niin ottaa ainakin aikamoisen kuluriskin, sillä häviäjänä joutuu sitten maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Mikä siis olisi työnantajan varsinainen riski siitä, että tulee haastetuksi oikeuteen? Tietenkin, jos on varmaan, että mahdollinen tulevava työnantaja häviäisi jutun, niin silloin. Kerro minulle, jos olen taasen väärässä.