Kyselisin näin ehkä hieman provosoidenkin teiltä hyvät ihmiset, millä perusteilla te voitte säilyttää uskonvakaumuksenne näihin idän uskontoihin?
Miten voi uskoa vaikkapa hindulaisuuteen, jonka synty on lähtöisin pakanallisista puiden ja kivien palvonnasta ja erilaisten metsänhenkien ym. palvomisesta. Näistä on sitten koottu eri taikauskoisten heimojen käyttämiä nimityksiä kaikista ’hengistä’ ja palvonnan kohteista ja kehitetty tietynlainen itsessään ristiriitainen oppi. Tähän oppiin pohjautuu myös kastijärjestelmä, eli hindulaisuuteen kuuluu alempiarvoisten työskentely ylempiarvoisten sukujen hyväksi.
Tai miten voi uskoa buddhalaisuuteen, joka on yhden katkeroituneen ihmisen kehittelemä oppi. Buddhaa kun ei monissakaan piireissä otettu vakavasti eikä hänestä tullut hengellistä johtajaa olemassa olevien uskontojen parissa, niin poika kehitti oman uskonnon, että saa olla pomo ja saa vähän palvontaa osakseen. Miten joku voi uskoa, että tässä opissa, joka on pääosin varastettu juutalaisuudesta ja hindulaisuudesta, että tässä opissa olisi mitään todellista Jumalaa.
Itse asiassa myös kaikki Kiinan ja Japanin uskonnot ovat pakanallista alkuperää, ihmisen oman mielikuvituksen ja itsesuggestion luomuksia. Jo sana valaistuminen johdetaan sanasta, joka tarkoittaa opin oppimista, opin sisäistämistä. Kyse on siis itsesuggestiosta, jolla oppia opiskellaan ja syötetään itseen niin kauan, että sen viimein on sisäistänyt. Mandrojen jatkuva hokeminen tai muu meditaatio menetelmä ovat keinoja joilla ihminen itse syöttää itselleen kyseisen uskonnon dogmeja ja kun hän viimein ne kaikki dogmit on uskotellut itselleen, hän sanoo sitä opin sisäistämiseksi, jota myös ontuvalla suomennoksella ’valaistuminen’ kutsutaan.
Kyllä kristinuskossa sentään pidetään Jumalana elävää persoonaa, joka oikeasti voi kaikkivaltiutensa nojalla auttaa ihmistä, ja auttaakin aina kun ihminen itse vain kääntyy Jumalan puoleen. Lisäksi kristinuskon pohjana on todellisia historian tapahtumia, joiden kautta Jumala on ilmaissut itseään ja omaa luonnettaan ihmisille. Kristinuskon sanoman todisteena pidetään aina silloin tällöin tapahtuvia ihmeparanemisia ja muita ihmeitä sekä ihmisten todistuksia todellisen elävän Jumalan kohtaamisesta. Jokainen voi itse todeta, että kristinuskon Jumala elää, jokainen saa itse kohdata elävän Jeesuksen ilman mitään itsesuggestiota tai ilman mitään omia tekoja. Jumala huolehtii siitä, että hänen todellisuutensa tulee jokaiselle selväksi, joka vain antaa Jumalalle siihen luvan, pakolla hän ei sitä tee, koska on rakastava ja lempeä Taivaan Isä niille, jotka häntä etsivät.
Miten voi uskoa vaikkapa hindulaisuuteen, jonka synty on lähtöisin pakanallisista puiden ja kivien palvonnasta ja erilaisten metsänhenkien ym. palvomisesta. Näistä on sitten koottu eri taikauskoisten heimojen käyttämiä nimityksiä kaikista ’hengistä’ ja palvonnan kohteista ja kehitetty tietynlainen itsessään ristiriitainen oppi. Tähän oppiin pohjautuu myös kastijärjestelmä, eli hindulaisuuteen kuuluu alempiarvoisten työskentely ylempiarvoisten sukujen hyväksi.
Tai miten voi uskoa buddhalaisuuteen, joka on yhden katkeroituneen ihmisen kehittelemä oppi. Buddhaa kun ei monissakaan piireissä otettu vakavasti eikä hänestä tullut hengellistä johtajaa olemassa olevien uskontojen parissa, niin poika kehitti oman uskonnon, että saa olla pomo ja saa vähän palvontaa osakseen. Miten joku voi uskoa, että tässä opissa, joka on pääosin varastettu juutalaisuudesta ja hindulaisuudesta, että tässä opissa olisi mitään todellista Jumalaa.
Itse asiassa myös kaikki Kiinan ja Japanin uskonnot ovat pakanallista alkuperää, ihmisen oman mielikuvituksen ja itsesuggestion luomuksia. Jo sana valaistuminen johdetaan sanasta, joka tarkoittaa opin oppimista, opin sisäistämistä. Kyse on siis itsesuggestiosta, jolla oppia opiskellaan ja syötetään itseen niin kauan, että sen viimein on sisäistänyt. Mandrojen jatkuva hokeminen tai muu meditaatio menetelmä ovat keinoja joilla ihminen itse syöttää itselleen kyseisen uskonnon dogmeja ja kun hän viimein ne kaikki dogmit on uskotellut itselleen, hän sanoo sitä opin sisäistämiseksi, jota myös ontuvalla suomennoksella ’valaistuminen’ kutsutaan.
Kyllä kristinuskossa sentään pidetään Jumalana elävää persoonaa, joka oikeasti voi kaikkivaltiutensa nojalla auttaa ihmistä, ja auttaakin aina kun ihminen itse vain kääntyy Jumalan puoleen. Lisäksi kristinuskon pohjana on todellisia historian tapahtumia, joiden kautta Jumala on ilmaissut itseään ja omaa luonnettaan ihmisille. Kristinuskon sanoman todisteena pidetään aina silloin tällöin tapahtuvia ihmeparanemisia ja muita ihmeitä sekä ihmisten todistuksia todellisen elävän Jumalan kohtaamisesta. Jokainen voi itse todeta, että kristinuskon Jumala elää, jokainen saa itse kohdata elävän Jeesuksen ilman mitään itsesuggestiota tai ilman mitään omia tekoja. Jumala huolehtii siitä, että hänen todellisuutensa tulee jokaiselle selväksi, joka vain antaa Jumalalle siihen luvan, pakolla hän ei sitä tee, koska on rakastava ja lempeä Taivaan Isä niille, jotka häntä etsivät.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Täytyy vielä liittää tähän lainaus Jesajan kirjan 44. luvusta Jumalan itsensä sanat pakanallisesta epäjumalien valmistuksesta ja palvonnasta. Hieman on pitkä lainaus, mutta hauska.
”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"”
Täytyy vielä liittää tähän lainaus Jesajan kirjan 44. luvusta Jumalan itsensä sanat pakanallisesta epäjumalien valmistuksesta ja palvonnasta. Hieman on pitkä lainaus, mutta hauska.
”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"”
Täytyy vielä liittää tähän lainaus Jesajan kirjan 44. luvusta Jumalan itsensä sanat pakanallisesta epäjumalien valmistuksesta ja palvonnasta. Hieman on pitkä lainaus, mutta hauska.
”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.
Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"”
Kirjoitit "ehkä hieman provosoiden", tarkoituksella miksi?
Kyllä buddhistiseen kosmologiaan kuuluu jumalat ja puolijumalat, deva ja brahma -taivaat. Aivan kuten muissakin uskonnoissa on pyhimyksiä, enkeleitä, demoneita, nälkäisiä sieluja.
Buddhalaisuudessa, oikean näkemyksen mukaan ymmärretään asioiden ehdollisuus, niiden todellinen luonne, se ettei myöskään nämä jumalat tai heidän asuinsijat, taivaat ole luonnostaan olevaisia.
Kopion tähän vaatimattoman suomennokseni Gautama Buddhan ensimmäisestä oppitunnista,
Neljä Jaloa Totuutta ja Kahdeksanosainen tie.
1. Jalo totuus kärsimyksestä: Syntyminen on kärsimystä, vanhuus on kärsimystä, sairaus on kärsimystä, kuolema on kärsimystä, kanssakäyminen vastenmielisten henkilöiden kanssa on kärsimystä, itku, suru, valitus ja epätoivo ovat kärsimystä. Lyhyesti, viisiosainen takertuminen olemassaoloon on kärsimystä.
2. Jalo totuus kärsimyksen synnystä: Jano, joka johtaa uudestisyntymiseen, yhdistettynä nautintoihin ja haluihin, etsien mielihyvää sieltä ja täältä, nimittäin nautinnon ja huvin jano, olemisen ja ei-olemisen jano.
3. Jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta: Janon lakkauttaminen halujen täydellisellä poispyyhkimisellä, hylkäämällä ja irrottautumalla siitä, antamalla sen kadota.
4. Jalo totuus tiestä joka johtaa kärsimyksen lakkaamiseen; Jalo Kahdeksanosainen tie. (I) Oikea näkemys (II) Oikea mielenlaatu (III) Oikea puhe (IV) Oikea toiminta (V) Oikea elinkeino (VI) Oikea pyrkimys (VII) Oikea tarkkaavaisuus (VIII) Oikea keskittyminen
Joo tuli näköjään tuo liiteteksti niin monesti kuin yritinkin, vaikka ei näkynyt lähetyksen jälkeen.
No niin. Otetaan tuosta vaikka ensimmäinen kohta ja ajatellaan vähän buddhalaista oppia, niin sinullahan esimerkiksi ei voi olla oikeastaan mielipidettä lainkaan, koska buddhalaisuudessa ei ollenkaan uskota persoonallisen minän olemassa oloon. Jos sinua ei ole, siis persoonana tai sieluna tai miten nyt sen haluaa sanoa, niin miten voit selittää kärsimyksen, kun se ei voi kohdistua sinuun, etkä sinä itse voi olla osallinen siitä?
Ja sitten se varsinainen kysymykseni, että etkö halua löytää oikeaa Jumalaa, mikä uskonnollisuutesi tarkoitus oikein on? Vai ajatteletko löytäväsi Jumalan buddhalaisuudesta?
Buddha ei kieltänyt kokevan minän olemassaoloa, hän kielsi ainoastaan ikuisen minän eli sielu-substanssin. Varsinaisena vastauksena voidaan silloin esittää vastakysymys, kuka tuota oikeaa Jumalaa haluaa etsiä ja miksi?
Uskonnollisuuteni tarkoitus on vapautua kärsimyksen kahleista ja saavuttaa valaistuminen kaikkien elävien olentojen hyväksi.
” Buddha ei kieltänyt kokevan minän olemassaoloa”
Minäkin, siis oleva ja kokeva minä ;) olen sen verran buddhan ajatuksiin tutustunut, että tiedän yhden keskeisistä ajatuksista olevan yksilöllisyydestä luopumisen. Kyllä buddha kielsi kokevan minän olemassa olon ja monet buddhalaisuuden harjoitukset ovat pyrkimystä irti oman olemassa olon luulosta kohti olemista osana kaikkeutta. Tämähän on kaikille idän uskonnoille tunnusomaista, mutta juuri buddhalaisuudessa tämä korostuu erityisesti, ettei yksilöä edes ole. Tämä on melko hassu ajatus, mutta itse joskus ajattelen, että esim. buddhalaisuus on siinä mielessä oikeastaan todella lähellä materialistista maailman katsomusta, että persoona kielletään, oleva on vain se mitä on nähtävissä ja hajotessaan se antaa mahdollisuuden jollekin toiselle olevalle.
” Varsinaisena vastauksena voidaan silloin esittää vastakysymys, kuka tuota oikeaa Jumalaa haluaa etsiä ja miksi?”
Jumalaa halutaan etsiä joko siksi, että tiedostetaan jonkin Jumalan olevan ja halutaan päästä tuntemaan häntä tai siksi, että halutaan päästä tuntemaan Totuus ja ymmärretään ettei sitä löydy ihmisten kuvitelmista tai siksi, että halutaan käsittää elämän olemassaolon merkitys ja saada merkitystä ja tarkoitusta omalle olemassa ololle, tai jostain muusta syystä, onhan noita.
Melkein buddhalaisuuteen kallellaan olleena olen ihmetellyt mitä tarkoittaa ettei sielua ole, mutta nyt oivalsin että kysymys lienee siitä että persoona, ikuisen henkisubstanssin kertakäyttöinen käyttöväline eli minä ei voi ikinä jatkua eli olla ikuinen. Näin olen ainakin itse ajatellut, ja tulen jatkossakin ajattelemaan.
En usko että mikään voisi ikinä todella hävitä. Edellisten elämien muistot osoittavat että informaatio säilyy. Mutta en myöskään usko että mikään on todella jatkuvasti ikuista. Kun persoonat ja kehot fyysisellä tasolla (eli elämät) tulevat tarpeettomaksi, kaikki energia palautuu henkeen. Ehkäpä tämä henki sitten on vielä yksikkö, joka koko maailmankaikkeuden lopulla palautuu kaikki-henkeen. Sen jälkeen kaikki voi taas alkaa alusta...
"minä ei voi ikinä jatkua eli olla ikuinen"
Huomaa myös, että persoonaa ei buddhalaisuudessa ole edes ajallisena.
"en myöskään usko että mikään on todella jatkuvasti ikuista"
Totuus ei häviä koskaan, eikä Elämä ja niiden löytämiseen on myös Tie; Jeesus Kristus.
Miksi taas vääristelet dharmaa? Käsittääkseni olet kristinuskovainen ja uskosi tulisi olla Raamatusta! Buddha hyväksyi "minä prosessin" nykytieteen tavoin. Hän kielsi ainoastaan käsityksen ikuisesta minä-substanssista. Ilmiöllinen, kokeva minä muodostuu aistimuksien kautta, siis ajallisena käsitteenä samsaarisessa olemassaolossa.
Niin mikä on hassu ajatus? Se että "itse" on pelkästään moninaisten osasten yhdistelmä miltä puuttuu realiteetti? Miksi?
Minä-entiteetin ehdollisuuden ymmärtäminen tai vastaavasti perustelu kristillisestä ikuisuudesta on ainoa keino jatkaa keskustelua tästä aiheesta...
Jospa ohjaisin keskustelua uusille vesille ja lähestyisimme uskontojamme ilmiöllisen maailman, elämän kautta. Kysymys: Kuka hän on, joka luo elämäämme?
-absoluutti, luoja, persoonallinen jumala, minä-entiteetti, sielu?
Se on hassua, että näillä idän uskonnoilla on niin paljon yhteistä materialismin kanssa, vaikka vaikuttavat päällepäin kovin erilaisilta filosofioilta.
Miten minusta kristinusko on aina tuntunut niin kovin materialistiselta, kun sen piirissä väitetään että viimeisellä tuomiolla ihmiset nousevat haudoistaan ja ottavat kuolleet ruumiinsakin mukaan sinne minne päätyvät...? Yököttävä ajatuskin, miten luut ja mädäntyneet lihat nousevat sieltä ja alkavat jonkin ihmeen kautta kutoutua takaisin ihmismäiseksi olennoksi. Ihan kuin kauhuelokuva.
Entä miksi länsimaat, kristinuskon vaikutuspiirissä olleet maat, ovat niin materialistisia? Mahtaisiko yhtään johtua siitä materian- ja vallanhimosta mitä kirkon piirissä tavattiin harjoittaa vuosisatoja...
Eiköhän tuo luiden ja mätänevien lihojen nouseminen haudasta ole kuitenkin jostain muusta kuin kristinuskosta :)
Ihminen ei noustessaan ole henkiolento, vaan hänellä on ruumis, mutta ei tämä nykyinen.
Et selvästikään edes pyri minkäänlaiseen vuoropuheluun muiden uskontojen kanssa, vaan haluat ruhjoa oman totuutesi läpi hinnalla millä hyvänsä. Tuollaisella asenteella on varmaankin kaikki uskonsodat aloitettu...
Tuskin sinuunkaan tekisi paljon vaikutusta, jos joku buddhalainen alkaisi esitellä uskoaan tähän tyyliin:
"Niin, tuo Jeesushan oli puusepän ammatissa epäonnistunut nuorukainen, joka jostain kumman syystä kuvitteli olevansa Jumalan poika. Juutalaiset kirjanoppineet tietenkin nauroivat Jeesukselle, ja niinpä poika päätti perustaa ihan oman uskonnon, jotta saa olla pomo."
"Buddha sen sijaan on nähnyt valon, ja hän kutsuu meitä kaikkia kohti suurempaa viisautta!" Jne. Jne.
Kirjoitin tuon tarkoituksella hieman provosoivaksi, mutta kyllä haluaisin saada aikaan ihan asiallista vastakkain asettelua uskontojen välillä. Ei sotaa, vaan rauhanomaista väittelyä.
Pidetäänhän buddhaakin Messias -ehdokkaana, mutta hän ei vain täytä Messiaan tuntomerkkejä.
Myös Hare Krishna -väki uskoo persoonalliseen jumalaan. Ovatko he siis kaikkien idän uskontojen keskellä nähneet valon?
Mutta miksi jumaluus olisi persoona? Henkilökohtaisten pohdintojeni ja kokemusteni kautta olen päätynyt siihen näkemykseen että PERSOONA ei voi ikinä olla niin täydellinen kuin jumalalta edellytettäisiin. Persoona on minuuden naamio jo nimensäkin mukaan, käyttöväline, joka hyvin suurelta osalta muodostuu elämässä koettujen negatiivisten kokemusten muokkaamana.
Se mikä on vastuussa kaikesta olemassaolevasta tuskin voi olla ihmishahmoinen tai -tapainen olento, kun koko maailmankaikkeus on mitä todennäköisimmin täynnä myriadeja olentoja jotka kaikki ulkonäöltään poikkeavat toisistaan. En voisi ikinä olla niin omahyväinen että kuvittelisin nimenomaan Maan olevan "jumalan" suosikkiplaneetta, tai saati että jumala olisi syntynyt ihmiseksi, vain ja ainoastaan. Minä uskonkin että kaikki olemassaoleva on osia kokonaisuudesta jota voidaan nimittää vaikkapa jumalaksi (jos ei parempaakaan keksitä), joten kaikki ovat jumalan lapsia. Toiset meistä vain ovat viisaampia kuin toiset, ja pyrkivät ohjaamaan sisaruksiaan henkiselle tielle maallisissa asioissa rypemisen sijasta.
Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskot, on vajavainen oppi niitä varten jotka eivät vielä kykene ajattelemaan omilla aivoillaan ja tekemään omia havaintojaan maailmankaikkeuden olemuksesta.
PS. Buddha ei halunnut palvontaa. Hänhän epäröi lähtisikö ollenkaan jakamaan sitä mitä oli oivaltanut. Hän tuskin on vastuussa kaikesta hölmöstä mitä buddhalaiset ovat sen jälkeen harrastaneet, kuten ei myöskään Jeesusta käy syyttäminen jos kristityt ovat hylänneet koko alkuperäisen opin (=gnostisismin).
” Myös Hare Krishna -väki uskoo persoonalliseen jumalaan. Ovatko he siis kaikkien idän uskontojen keskellä nähneet valon?”
Ensiksi haluaisin pitää lähtökohtana sen, että eikös Jumalaa pitäisi etsiä sieltä, missä Jumala itse ilmaisee itsensä ihmisille. Emmehän me voi määrätä millainen Jumala on, vaan tietomme Jumalasta on kokonaan riippuvainen siitä, mitä hän itsestään meille ilmaisee.
Jos yritämme löytää todellisen Jumalan, niin eikös meidän pitäisi suhtautua kriittisesti kaikkiin ihmisten luomiin taruihin. Kuitenkin idän uskonnoissa uskotaan sellaisia kertomuksia, joista selvästi tiedetään, etteivät ne ole totta.
Tätä yritin avauspuheenvuorossani kysellä, että kuinka voidaan uskoa sellaiseen oppiin, josta tiedetään, ettei se ole Jumalallinen ilmoitus, vaan ihmisten kehittelemä oppi jota käytetään tänäkin päivänä idässä ihmisten hallitsemiseksi. Idän uskonnot tukevat esim. Intiassa ihmisten eriarvoisuutta.
Muuta en nyt tässä yhteydessä kommentoi mutta huomauttaisin vielä, että gnostilaisuus on harhaoppi, ei alkuperäistä kristinuskoa, vaan hellenismin, kristinuskon ja idän uskontojen sekasotku jolla ei käsittääkseni mitään selvää oppia edes ole.
"Kuitenkin idän uskonnoissa uskotaan sellaisia kertomuksia, joista selvästi tiedetään, etteivät ne ole totta."
Saisiko tästä jonkinlaisen esimerkin? Ja onko todella niin paljon eroa tarustolla, onko se intialainen vai israelilainen? Onko helpompi uskoa todeksi kirja, joka väittää olevansa totta kuin kirja, jolla on sen verran arvontuntoa, ettei moiseen alistu. Tekeekö toisen siis saduksi se, ettei se väitä olevansa totta. Tällä perusteella mikä tahansa kirja ja satuolento on totta, jos itse väittää kirjassa, elokuvassa tms. niin...
"kuinka voidaan uskoa sellaiseen oppiin, josta tiedetään, ettei se ole Jumalallinen ilmoitus, vaan ihmisten kehittelemä oppi"
Mustavalkoista. Uskot sen minkä haluat ja sen saat tehdä, mutta toivon, että otat asioista selvää perinpohjaisesti, ennenkuin väität mitään.
Jälleen ollaan siinä, että jos kirja ei väitä olevansa jumalallista alkuperää, niin se ei ole jumallinen ilmoitus. Ja vielä ihmiset ovat sen kirjoittaneet niin se on ihmisten luoma 'teoria'. Raamatun tekee jumalalliseksi vain se, että se väittää olevansa sellainen? Samoin kuin jokainen ihminen joka väittää olevansa jumala, on jumala?
"jota käytetään tänäkin päivänä idässä ihmisten hallitsemiseksi."
Dingelidong.
"Idän uskonnot tukevat esim. Intiassa ihmisten eriarvoisuutta."
Samoin tekee kristinusko, mutta hieman eri tavalla. Liekö tämä niin kovin ihmeellistä... Intiassa tavat vaan on erit kuin meikäläisillä.
En halua vaatia ketään muita suhtautumaan asioihin niin kuin itse suhtaudun. Kuitenkin kun keskustellaan jostain uskonnosta, on mielestäni tärkeää myös kyseenalaistaa asioita. Mielestäni täällä käyty kriittinen keskustelu Raamatun luotettavuudesta on terveellä pohjalla siinä mielessä, etten itse ainakaan haluaisi perustaa uskoani sellaisen kirjoituksen varaan joka ei ole lainkaan totta.
Usko on tietysti uskon asia, eikä siitä uskon kohteesta koskaan voi antaa pitävää todistetta skeptikolle. Itse joskus sorrun perustelemaan uskoani liiankin paljon järkevillä syillä, vaikka usko on uskoa. Kuitenkin kristinusko perustuu oikeisiin asioihin. Vanhan Testamentin kuninkaat ovat oikeasti eläneet ja heille on oikeasti tapahtunut Raamatussa kuvattuja asioita. Jeesus tuli maan päälle julistamaan todellista vapautusta todellisesta tuomiosta joka on tulossa.
Tämä on se kysymykseni pääasia, että eikö idän uskontoihin uskovat ehkä tahdokaan löytää uskonnostaan mitään todellista, vai miksi ei idän uskontojen ns. pyhiä kirjoituksia koskaan arvioida kriittisesti. Kysyit esimerkkiä sellaisesta kirjoituksesta mikä ei kestäisikään kriittistä tutkimusta sen paikkansa pitävyydestä ja niitä riittää. Lähes kaikki (vai onko kaikki) idän uskontojen pyhät kirjoitukset ovat tarustoa, jolla ei ole mitään todellisuus pohjaa, esimerkkinä voisi heittää vaikka Rigveda tai Atharvaveda.
Kysymykseni siis yksinkertaisuudessaan: Eikö idän uskontojen ole lainkaan tarkoitus löytää todellista Jumalaa kun niiden oppi on rakennettu tällaisen fantasiakirjallisuuden varaan. Samoilla perusteillahan voisi uskoa ihan mihin tahansa, vaikkapa Kalevalaan tai Kreikkalaiseen jumal-tarustoon.
>eikös Jumalaa pitäisi etsiä sieltä, missä Jumala itse ilmaisee itsensä ihmisille. Emmehän me voi määrätä millainen Jumala on, vaan tietomme Jumalasta on kokonaan riippuvainen siitä, mitä hän itsestään meille ilmaisee.
Emmekä voi väittää että Jumala ei olisi ilmaissut itseään yhtähyvin kaikkien muidenkin uskontojen perustajille, joskin jokaiselle ehkä erilaisessa muodossa, jotta ihmisillä on ERILAISIA polkuja joita pitkin lähestyä "häntä". Myöskin viestintuojien persoonallisuus sekä ennenkaikkea opetuslasten omat vajavaiset näkemykset muokkaavat oppia. Et voi esim. väittää että kristinusko on AINA ollut yksi ja sama oppi. Jos olisi, miksemme olisi esim. katolilaisia täällä?
Henkilökohtaisesti näen parhaan ilmoituksen "jumalasta" siinä että kaikki ON olemassa. Esim. luonnossa voi kokea sen henkisen puolen mikä on läsnä fyysisessä.
En määrää siitä millainen "jumala" on, mutta ei määrää kukaan muukaan, eivät edes ne joille on tarpeen nähdä "hänet" rakastavana ihmishahmoisena vanhempana.
>kuinka voidaan uskoa sellaiseen oppiin, josta tiedetään, ettei se ole Jumalallinen ilmoitus, vaan ihmisten kehittelemä oppi jota käytetään tänäkin päivänä idässä ihmisten hallitsemiseksi. Idän uskonnot tukevat esim. Intiassa ihmisten eriarvoisuutta.
Miten niin tiedetään? Mene kysymään joltakin Hare Krishnalaiselta asiasta. Hän on takuulla sitä mieltä että Krishna eli ja oli Maan päällä joskus 5000 v sitten, ja kertomukset hänestä ovat Tosi Ilmoitus. Sikäli heikäläiset ja kristityt uskovaiset ovat melkoisen samanlaista sakkia. Se juuri osoittaa minulle että mikään uskonto ei ole se oikea, koska joka uskonnon parista löytyy näitä "oikeauskoisia" fundamendalisteja, joiden totuus on "ainoa oikea".
Orjuutta muuten pidettiin jossain vaiheessa kristillisen uskon siunaamana. Ajat muuttuvat. Varmaan Intiassakin. Henk.koht. näkisin että mitään ihannemaata tahi -uskoa ei tämä pallo ole vielä nähnytkään!
"Mielestäni täällä käyty kriittinen keskustelu Raamatun luotettavuudesta on terveellä pohjalla siinä mielessä, etten itse ainakaan haluaisi perustaa uskoani sellaisen kirjoituksen varaan joka ei ole lainkaan totta."
En tahdo luottaa edes tiedeteksteihin 100%, vaikka minut halutaan lokeroida ateistina hyvin tiukasti tietyllä tavalla ajatteleviin. Lähempänä olen taolaista epäkäytännöllisyyttä ja tieteestä piittaamattomuutta kuin jostain muusta sen tiukan 'uskon' ammentavaa. Raamattu joutuu siksi yhtälailla tiukan tarkkailun alle kuin itämaiset usko(nno)t ja vertailussa Raamattu häviää, vaikken lopulta yhtään sen itämaisempi uskovana ole. Sen sijaan on melkein mahdotonta kyseenalaistaa tiettyjä asioita, joita itämainen filosofia opettaisi niille, jotka siitä jotain haluaisivat oppia. Jos ne asiat kyseenalaistetaan, mennään saivarteluun.
"Itse joskus sorrun perustelemaan uskoani liiankin paljon järkevillä syillä, vaikka usko on uskoa."
Yleinen virhe uskovaisilla on sekoittaa järki ja tunne. Lopulta se on paljon helpompaa kuin huomaakaan, koska uskon vastaanottaminen vaatii järkeä ja uskolle saattaa olla järkiperuste: usko tai joudut helvettiin - ja kukapa helvettiin ehdontahdoin menisi?
"Vanhan Testamentin kuninkaat ovat oikeasti eläneet ja heille on oikeasti tapahtunut Raamatussa kuvattuja asioita."
Ja tämä kaikki kirjattiin faktuaalisena ennenkuin historiankirjoitusta edes tunnettiin? C'mon. Mystiikka, henget ja tosiasiat ovat sekoittuneet joka helkkarin uskossa ja uskonnossa menneinä aikoina aina esimerkkinä pitämistäsi hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta kristinuskoon ja islamiin. Ne eivät eroa millään tavalla. Ainoa ero on se, että Raamattu todistaa itse itsensä. Itämaiset kirjat eivät vaivaudu toistelemaan sitä, että se on tosi, koska se on tosi. Ainoa, mikä tekee Raamatusta oikean sinulle on se, että uskot sen olevan totta ja oikea. Se ei valitettavasti kuitenkaan tee siitä totta tai edes todistaisi sitä, että kaikki, mitä siinä lukee olisi tapahtunut juuri kuvatulla tavalla. Eikä asiaa auta yhtään se, että kristityt tiedemiehet ovat etsineet todisteita ja löytäneet niitä. Minäkin löydän tarvittaessa todisteita vaikka lentävistä elefanteista, jos on tarvis. Mutta uskoni lentäviin elefantteihin on ja pysyy omanani, saarnaan siitä sitten kuinka paljon tahansa ja puhun lentävistä elefanteista vähän vai muiden ihmisten itsemurhaan asti.
"Jeesus tuli maan päälle julistamaan todellista vapautusta todellisesta tuomiosta joka on tulossa."
Puhut uskostasi, älä pidä sitä faktatietona. Kun ensin puhut kyseenalaistamisen tärkeydestä, niin missä vaiheessa olet unohtanut sen oman uskosi kohdalla?
"Tämä on se kysymykseni pääasia, että eikö idän uskontoihin uskovat ehkä tahdokaan löytää uskonnostaan mitään todellista, vai miksi ei idän uskontojen ns. pyhiä kirjoituksia koskaan arvioida kriittisesti."
Länsimaissa varmaan vähemmän, koska täällä niillä ei ole niin suurta sananvaltaa. Muuta Intiaan ja tutustu sen maan sceneen, niin ehkä toteat, että kyllä siitä löytyy kriittisempää materiaalia.
"Lähes kaikki (vai onko kaikki) idän uskontojen pyhät kirjoitukset ovat tarustoa, jolla ei ole mitään todellisuus pohjaa, esimerkkinä voisi heittää vaikka Rigveda tai Atharvaveda."
Nämä koskevat hindulaisuutta. Entä buddhalaisuuden ja Siddharta Gautaman elämän totuuspohja tai koraanin Muhammedin? Tässä yhteydessä on ihan turha ottaa esimerkkiä Kiinan ja Japanin uskonnoista, koska ne ovat ajanmyötä muuttuneet hyvin paljon ja sulautuneet. Osa vielä niistä on sen tyylistä, ettei niiden ole tarkoituskaan todistella yhtään mitään. Ihminen itse on itsestään todiste ja se riittää.
"Eikö idän uskontojen ole lainkaan tarkoitus löytää todellista Jumalaa kun niiden oppi on rakennettu tällaisen fantasiakirjallisuuden varaan."
Ja edelleen ongelma on siinä, että Raamattu todistelee itse itseään. Toki historiallista pohjaa löytyy, mutta historiallisena kirjana Raamattua ei voida pitää siinä mielessä kuin vaikkapa Lukion Historia IIIsta. Koulukirjasta löytyy todistetusti enemmän faktaa kuin Raamatusta, vaikka Raamatulla olisi taustansa oikeissa tapahtumissa. Oletko esimerkiksi koskaan nähnyt elokuvia, jotka 'perustuvat tositapahtumiin'? Ovatko ne puhtaasti tositapahtumien kuvausta juuri sellaisena kuin asiat tapahtuivat?
Toinen ja melkeinpä suurempi ongelma on se, että mitä hiton merkitystä näiden kirjojen historiallisuudella on? Jos Jeesus puhuisi paskaa Raamatussa, niin ei häntä kukaan kuuntelisi. Jos Gautama puhuisi paskaa, ei kukaan kuuntelisi. Miksi siis ihmiset näitä kuuntelee ja seuraa? Onko pinta (historiallinen faktatieto) tärkeämpää kuin sisältö, herra Jaska?
Moni kohta vaatisi kommentointia, mutta ehkä tärkein kysymys tuli lopussa:
” Onko pinta (historiallinen faktatieto) tärkeämpää kuin sisältö, herra Jaska?”
Vastaus: Ei se ole sitä minulle. Mutta ellei se fakta olisi pohjalla olemassa, niin miten voisin uskoa sisältöön?
Jopa minä uskon suuren osan sisällöstä, vaikka osan kyseenalaistan. Enkä ole edes lähellä kristitty tai muslimi. Historiallinen fakta on myös kyseenalaistettavissa ja tietoa tulee kaikenaikaa lisää. Tietoa, joka osin sotii vastaan Raamatun käsitystä maailmansynnystä. Oletko unohtanut tieteen, mutta haluat pitää kiinni Raamattua koskevasta historiallisesta taustasta? Milloin unohdit kyseenalaistaa oman uskosi?
Kristinusko on juutalaisen yksijumalaisuuden ja Välimeren alueella 2000 v sitten vaikuttaneiden mysteeriokulttien kombinaatio. Freke ja Gandy kirjassaan The Jesus Mysteries ovat mielestäni varsin tyydyttävästi kuvanneet miten kristinusko sai alkunsa:
Aleksandrian juutalaiset tutustuivat kreikkalaisiin mysteerioihin. He halusivat muokata opin (joka enimmäkseen kuvailee reinkarnaatiota ja siitä vapautumista) juutalaisten yksijumalaiseen oppiin sopivaksi. Otettiin tuttu Messias-hahmo, ja alettiin punoa tarinoita jotka vertauskuvauksin neuvovat henkisen tien kulkijoita eteenpäin. Gnostisismi on tätä oppia puhtaampana kuin literalistinen kristinusko. Rooman tuhottua Jerusalemin v. 70 literalistit nimittäin joutuivat eristyksiin esoteerisista ryhmistä, eikä kukaan ollut enää selittämässä heille miten evankeliumit tulee tulkita. Evankeliumeja oli lähemmä satoja, joista literalistit valitsivat ajan kuluessa heille sopivat versiot.
Mikäli Jeesus eli todella, hän saattoi olla sellaisen tietyn ryhmän työpanoksen aikaansaannos, eräänlainen mittatilauslapsi, joka harkitsi tarkkaan kaiken toimintansa niin että se sopi kirjoituksiin. Tämä tietty ryhmä saattoi olla essealaiset, tai jokin sen kaltainen joukko.
Jokatapauksessa Jeesuksen ristinkuolema symboloi sitä miten henki on ristiinnaulittuna ajan ja materian kahleissa. Jokainen ihminen on Kristus ja Peto: hänen ruumiinsa on hänen henkensä vankila. Aineellisuuden yläpuolelle nouseva yksilö "kuolettaa" henkensä sijasta maisen persoonansa, jolloin ikuinen henki voi ilmentyä hänen kauttaan (Buddha, Kristus jne.)
Suosittelen esim. Elisabeth Haich: Vihkimys.
” Historiallinen fakta on myös kyseenalaistettavissa ja tietoa tulee kaikenaikaa lisää”
En ole arkeologi, enkä yritä sellaisena esiintyä, mutta jatkuvasti lähi-idän maasta nousee sellaista tavaraa, joka on todistamassa Raamatussa kerrotun historian olleen todellista.
” Oletko unohtanut tieteen”
En ole unohtanut tiedettä ja tiede kyllä tulee todistamaan Raamatun luotettavuuden. Tänä päivänä kuitenkin on aivan liian paljon tarkoitushakuista tieteen tekemistä. En tiedä itse, että rahoittavatko he sitä mainosvaroin vai miksi tieteen nimellä kulkee niin monenlaista ’tiedettä’.
” Milloin unohdit kyseenalaistaa oman uskosi?”
En vielä silloinkaan, kun Jumala itse kohtasi minut. Silloin jäi tieteelliset mietteet pois mielestä, mutta voin kyseenalaistaa uskoni koska vain. Viimeksi taisin toissapäivänä miettiä oikein tosissani sitä, mihin uskon ja miksi. Joskus mietin sitä ihan tietoisesti, vaikka itse en kokisikaan tarvetta uskoni kyseenalaistamiseen. Ajattelen kuitenkin, että kaikkea todellista saa koetella, ellei se sitä kestä, ei se todellista ole.
PS. Tiesitkö, että kuinka moni laihdutusmenetelmä on TIETELLISESTI todettu ERITTÄIN TOIMIVAKSI laihdutusmenetelmäksi?
”Aleksandrian juutalaiset tutustuivat kreikkalaisiin mysteerioihin.”
Mihin nimenomaan viittaat? Silloiset eri mysteeriuskonnothan poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Tietyistä syistä olen jonkun verran perehtynyt näihin (no, ehkä pintaa), mutta en ole huomannut yhdessäkään yhteneväisyyttä kristinuskon kanssa. Itse asiassa nyt kuulen asiasta ensimmäistä kertaa. Outoa.
Voisitko tarkentaa.
Ps. Haulla ei löytynyt Elisabeth Haichin kirjaa kaupungin kirjastossa. Googlehaulla se löytyi Suomen astrologian seuran luettelosta! Joo, se siitä suosituksesta.
”Aleksandrian juutalaiset tutustuivat kreikkalaisiin mysteerioihin.”
>Mihin nimenomaan viittaat? Silloiset eri mysteeriuskonnothan poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Tietyistä syistä olen jonkun verran perehtynyt näihin (no, ehkä pintaa), mutta en ole huomannut yhdessäkään yhteneväisyyttä kristinuskon kanssa. Itse asiassa nyt kuulen asiasta ensimmäistä kertaa. Outoa.
Voisitko tarkentaa.
- Voisitko lukea mainitsemani Freken ja Gandyn kirjan, jos asia kiinnostaa?
Oma näkemykseni tietysti kyllä on että useimpien mysteerioiden takaa löytyy samat perusajatukset reinkarnaatiosta ja mahdollisuudesta nousta siitä pois.
>Ps. Haulla ei löytynyt Elisabeth Haichin kirjaa kaupungin kirjastossa. Googlehaulla se löytyi Suomen astrologian seuran luettelosta! Joo, se siitä suosituksesta.
Tähän on kyllä pakko sanoa että VOI #¤%&! Kyseessä EI todellakaan ole mikään astrologinen kirja, vaan Haichin elämäkerta sisältäen kokemuksia yliluonnollisesta ja edellisistä elämistä (varsinkin egyptiläisestä elämästä). Ehkä sekin kuulostaa sinusta huuhaalta (sillä onhan ulkoisesti sen kaltaisia kirjoja pilvin pimein), mutta mielestäni kirja on kuitenkin parhaita kirjoja luettavaksi jos yhtään haluaa pohtia sitä miksi olemme täällä, mitä kuoleman jälkeen yms.
Jos jokin asia jotenkin sivuaa astrologiaa, onko se automaattisesti asiaa alentavaa? Entäpä jos astrologian (ei horoskooppien!) takana on jonkinlainen muinainen tiede josta meillä nykyisin on enää vain aavistus?
(Henk.koht. minua kiinnostaa mm. prekessio yms., jota jo muinaiset ihmiset ovat kuvailleet parhaansa mukaan, mikäli erinäisiä kirjailijoita on uskominen.)
"En ole arkeologi, enkä yritä sellaisena esiintyä, mutta jatkuvasti lähi-idän maasta nousee sellaista tavaraa, joka on todistamassa Raamatussa kerrotun historian olleen todellista."
Todisteita taitaa tosin löytyä kasvavalla tahdilla juuri Raamattua vastaan. Ja pistää miettimään motiivit, että joku lähtee ylipäätään etsimään todisteita ties mistä maailmankolkasta, jotta pystytään Raamatun totuuspohja todistamaan. Sen voin ihan vapaasti uskoa, että Raamattu on Totuus, mutta en usko Totuuteen. Zen buddhalaiselta kannalta asia onkin niin, että jos uskot jonkin asian olevan totta, olet tietämättäsi hukkunut käsitteisiin ja uskot käsitteiden olevan tosiasioita. Hieman samalla tavalla kuin sanasta puu olisi tullut itseasiassa se puu, joka kasvaa pihallasi. Vaikka nämä asiat ovat kaksi aivan eri asiaa. Kun sitten aletaan etsimään todisteita, niin uskoakseni sieltä pihalta löytyy se puu ja samoin löytyy niistä maailmankolkista, joissa kristityt tiedemiehet kaivauksiaan tekevät paljon materiaalia todistamaan Raamatun olevan totta. Näin ei asia ole kuitenkaan lainkaan välttämättä. Kuten monet uskovaiset sanovat, että "usko eletään todeksi", niin ei se ole ainoastaan kristittyjen kohdalla niin. Ja tämä lausahdushan tarkoittaa käytännössä, että esim. paikoissa, joissa ei ole reaalisesti minkäänlaisia todisteita asioista, sieltäkin niitä löydetään. Asioissa nähdään aina jotain syy-yhteyksiä omaan uskoon, on tilanne mikä tahansa ja on niillä asioilla sitten tekemistä minkään kanssa tai ei.
"Tänä päivänä kuitenkin on aivan liian paljon tarkoitushakuista tieteen tekemistä."
Mihin muuhun esimerkiksi kristityt tiedemiehet alentuvat...?
"En tiedä itse, että rahoittavatko he sitä mainosvaroin vai miksi tieteen nimellä kulkee niin monenlaista ’tiedettä’."
Niin, mistähän nämä kyseiset tiedemiehet sitten varansa saavat? Muistettakoon, että kirkko ei ole niitä köyhimpiä instituutioita ja, koska siitä on tullut liikeyritys jo aikaa sitten, todennäköisesti sillä on myös huoli siitä, ettei heillä kohtaan ole maksajia (uskovia). Jos et pidä kirkosta instituutiona, minua suuresti kummeksuttaa siinä tilanteessa se, että olet valmis nielemään kaiken, mitä siltä taholta syydetään. Näissä jutuissa voi helposti mennä rusinat ja pullat sekaisin.
"Silloin jäi tieteelliset mietteet pois mielestä, mutta voin kyseenalaistaa uskoni koska vain."
Pintapuolisesti ehkä pystyt skannaamaan asiaa ja näkemään hyvin mustavalkoisesti yhden puolen. Se ei kuitenkaan ole kovin syväluotaavaa analyysiä, saati että mitään tulisi kyseenalaistettua. Jos uskosi on tiukkaan juurtunut tai olet epävarma (jota et välttämättä tunnusta edes itsellesi), niin ei sinulla taida olla muuta keinoa kuin nähdä asiat hyvin yksipuolisesti. Asia voidaan kääntää itsellesi näin: älä mieti sitä, miksi jotkut uskovat itämaisiin uskontoihin, vaan mieti mitä hyvää niissä on ja miksi itse uskot niihin. Sen jälkeen voit ehkä koettaa kyseenalaistamista edes jostain perspektiivistä.
"Viimeksi taisin toissapäivänä miettiä oikein tosissani sitä, mihin uskon ja miksi."
Ota selvää:
http://www.speakout.com/activismtools/selectors/religion/
Suuntaa antava testi, joka ei kerro koko totuutta, mutta saattaa yllättää pahemman kerran ne, jotka eivät todella tiedä...
"Ajattelen kuitenkin, että kaikkea todellista saa koetella, ellei se sitä kestä, ei se todellista ole."
Ajattelusta ei ole hyötyä todellisuuden ja totuuden kohtaamisessa. Ajattelusi pikemmin on vankila, jossa näet vain sen minkä haluat. Todellisuuden ja totuuden voi oikeastaan kokea vain sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole sanan sanaa. Kristillisessä uskonnossa en tiedä, mikä sellainen tilanne olisi, oikeastaan muu kuin uni ja unetkaan eivät valitettavasti ole totta tai totuus. Zeniläiset ja kumppanit etsivät tätä yhteyttä meditaatiolla, mutta siitä saatava aineisto ei sekään ole kovin kummoista. Jos ainoa totuus ja tosiasia olisi se, mikä koetaan meditaation hetkellä, niin eipä se kovin kummoinen ole. Tietysti siinä saatetaan päästä yhteyteen Itsen kanssa ja rauhoittua, mutta mitä sitten? Zeniläisyys kuten taolaisuus sen sijaan tarjoavat meditaation lisäksi ajatuksen siitä, ettei totuutta voida selittää, eikä ne selitykset ole todellisuutta. Itseasiassa kaikki sanat ovat valhetta ja kirjoittajana tiedän, mitä se tarkoittaa ihan noin maallikon kannalta myös. Kristinuskossa suhtaudutaan samalla tavalla Sanaan, mutta unohdetaan täysin se, että oma usko ei juuri muuhun nojaa. Tässä äänen ja hiljaisuuden kollaasiossa kristinusko ei ole koskaan täydellisen rauhan tilassa (jos sitten on mikään muukaan). Mutta siinä ehkä jonkinlainen peilaus siihen, mikä itämaisissa uskonnoissa voi olla toisin, enkä tällä kertaa ottanut puheeksi hindulaisuutta, joka on melkeinpä yhtä kyseenalainen, mytologinen uskonto kuin juutalaisuus ja kristinusko sekä siitä kohonnut islam.
"PS. Tiesitkö, että kuinka moni laihdutusmenetelmä on TIETELLISESTI todettu ERITTÄIN TOIMIVAKSI laihdutusmenetelmäksi?"
En, mutta uskoakseni puhutaan selvästi alle 10%. Ongelma on siinä, että vaikka ne joillekin toimisivat, niin eivät kaikille. Tutkimus ei ole siis toistettavissa samanlaisena. Jopa humpuukituote saattaa joillain toimia ja sama pätee niin uskonnoissa, kuin vaikka omalla alallani psykoterapiamuodoissa. Yksi saa lohdun tai avun yhdestä, toinen toisesta. Patenttiratkaisuja ei ole. Se, mikä toista auttaa, voi toisen viedä maanpäällisen helvetin kautta ehkä siihen sinun uskomaasi kristilliseen helvettiin. However, kun tarkemmin kysymyksenasetteluasi katson niin sanoisin, että tieteellisesti ERITTÄIN TOIMIVAKSI laihdutusmenetelmäksi on todettu 0,0000% kaikista maailman laihdutusmenetelmistä.
Niin, siis minun on turha ajatella mitään, koska en kuitenkaan voi ymmärtää mitään oikeaa, vaan kaikki on subjektiivista. Ja kaikki puhutut ja kirjoitetut sanat ovat valhetta. No onhan se hyvä, että kerrot tuon, niin ei minunkaan tarvitse asian suhteen elää väärässä luulossa ;)
Tätä keskustelua on ehkä turha jatkaa, ellet sitten tiputtaudu sen verran, että yltää jalat maahan.
Liekö kovasti paljon maahan putoamista, jos väitän, että on eroa sanalla puu ja puulla, joka kasvaa pihalla... Jos et ymmärrä eroa, niin lienee jonkun muun syytä pudottautua... Sanat voivat hyvin rajallisesti kuvata todellisuutta ja, jos niillä on tarkoitus kuvata jotain (filosofista) totuutta... Noh, totuuteenhan uskotaan ja ties minkälaisia hienoja opastuksia annetaan sen tavoittamiseen ja itämainen filosofia on väärässä. Minä mukaanlukien. Epäkäytännöllinen filosofia jää aina käytännöllisen jyräämäksi. Jos siis esität kysymyksen, miksi siitä huolimatta itämaiset uskonnot vetävät puoleensa... niin lienee kysymys hieman samanlaisesta erosta kuin, jotta ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja on ihmisiä, jotka haluavat palata maaseudulle. Miksi ihmeessä jotkut ihmiset haluavat sinne palata? Mikä maaseudussa viehättää? Vastaus = ?
En nyt oikein löytänyt tuosta tekstistäni muuta kohtaa, missä olisin poikennut pois tästä länsimaalaisesta ajattelutavasta, mutta siitä huolimatta yksinkertaisesti varpaani irtaantuivat maasta. Miksihän näin? Jos halusit jotain tietoa itämaisista uskonnoista ja siitä, miten niissä ajatellaan asioista, niin mikset sitten kuitenkaan... tai pyydät palaamaan maahan, ennenkuin keskustelua voi jatkaa. Onko siis asianmukaista aloittaa aihe alueesta, joka ei edes kiinnosta tai johon on jo itsellä valmiina vastaus?
"Tätä keskustelua on ehkä turha jatkaa, ellet sitten tiputtaudu sen verran, että yltää jalat maahan."
Ihan kuin olisin joskus aiemminkin kuullut sinulta tälläisen kommentin kun olet ensin keskustelussa saanut ommeltua itsesi umpisolmuun.
Jaskan kanssa ei saa olla eri mieltä tai Jaska ei enää keskustele.
että hän joka kyseenalaistaa muut uskonnot huuhaana, itse uskoo kuitenkin maailmanhistorian verisimpään kulttiin.
Olet oikeassa siinä, että kristinuskon nimissä on tehty paljon pahaa. Kuitenkin nyt on huomioitava se, että on uskontoja joiden oppiin sisältyy epätasa-arvon ajatus ihmisten suhteen ja muuta sortoa ja väkivaltaa, joka olisi hyväksyttävää.
Kristinusko ei hyväksy sortoa ja väkivaltaa. Kristinuskon oppiin ei kuulu tällaisten asioiden suosiminen, vaan missä kristinuskoa käytetään vallan välineenä, siellä kristinuskoa käytetään väärin. Tämä asia on selvästi erotettava.
>>Kristinusko ei hyväksy sortoa ja väkivaltaa. Kristinuskon oppiin ei kuulu tällaisten asioiden suosiminen, vaan missä kristinuskoa käytetään vallan välineenä, siellä kristinuskoa käytetään väärin.
--Kerrohan yksi ainoa sota, jossa kristityt ovat olleet osapuolena mutta ko. maan papit eivät ole rukoilleet/julistaneet Jumalan suojelusta sotilaille ja omalle maalleen.
.. et kai sinä oikeasti kuvittele, että kristinuskon sanoma olisi joidenkin pappien lausumissa sanoissa? :)
Vielä tulkoon mainituksi, että uskon todellakin Jumalan suojelevan jopa sotilaitakin, jotka PUOLUSTAVAT asetettuja rajoja. Tästä on Raamatussa käskykin, ettei rajoja saa muutella ihan huvikseen tai vallanhimosta.
Ja vastauksena alkuperäiseen kysymykseen "uskonvakaumuksesta":
Olet itse kertonut että te kristityt turvaudutte pelastukseen ja taivaaseen Jumalan luokse, koska haluatte löytää vastauksia elämässä olon merkitykselle tai omalle olemassaololle.
Mutta onko tuossa nyt mitään mieltä taivaisiin kavuta kun Buddha on meille jo valmiiksi antanut kaikki vastaukset. Buddhan oppi, dharma on jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta ja kahdeksanosainen polku miten saavuttaa nirvana. Mahayana buddhalaisuuteen kuuluu saavuttaa valaistuminen kaikkien elollisten olentojen hyväksi.
Tiesitkö että jopa Brahma Sahampati laskeutui alas taivaista rukoillen että Buddha opettaisi hänelle dharmaa. Samaisessa Suurten Jumalien (Maha Brahma) taivaassa asustelee myös kristittyjen Taivaallinen Isä kuka erheellisesti, suuren palvonnan seurauksesta kuvittelee olevansa kaikkivaltias ja maailmankaikkeuden luoja. Pelkästään tämä "todistaa" sen ettei teidän Taivas ole täydellinen eikä mitenkään lopullinen päämäärä!
Jep, pieni pilke silmäkulmassa tämän kirjoitin - en todellakaan pilkatakseni Jumalaa tai kenenkään vakaumusta. "May all beings be well and happy" :)