kaukana kotoa

mina kirjoitti:

Heraan aamuun,kylma lattia jalkojeni alla,varisen....Katson ulos,mita??Kenet siella voisin nahda???Kenen tarkean???Ala katso kauan,se on virhe,muistutan itseani.Katson itseani peilista,en ole yon aikana muuttunut,pesen hampaat ja enaa ei tarvitse miettia,etta hanavetta ei voi juoda,se on jo alitajuntaan piirtynyt.Otan pulloveden kaapista ja juon ja keitan lopusta kahvia...Juon murukahvia,mita inhosin viela puoli vuotta sitten,nyt se maistuu tavallislta,lahes hyvalta.Sokeri on paakkuuntunut kosteudesta pydalla olevassa kipossa,kiroan ja kaivan lusikalla kokon sokeria kuppiin...Otan kirjan,suomenkielisen ,ja menen parvekkeelle lukemaan,sytytan tupakan,ja kiroan mielessani kuinka paljon poltan....Yhtakkia taas mieleen tulee se ,mita tekisin nyt jos olisin suomessa.Mita tekisin???Tekisi mieli soittaa jollekin,etta kuulisi edes muutaman sanan suomea ja jollakin olisi asiaa juuri minulle ja minun vuokseni ja vanhoja hyvia juttuja,historiaa jaettavanaan kanssani...Taalla ei ole sita,ei muistoja, ei minun historiaani,ei minun kadenjalkiani missaan.Tama kaikki on ollut ennen tuloani ja jos paatan lahtea se jaa elamaan yhta vankkumattomasti,kuin tahankin asti.Tama kaupunki tai tama maa ei itke aitimaan kyyneleita ,mennen elaman riekaleita kasissaan jos lahden.

Laitan kirjan kiinni ja torun itsani marisijaksi.Itsehan lahdin,itse halusin pois,karkuun mita???Mita luulin loytavani kaukana kotoa,kaukana kaikesta ,mika kuvastaa minua.Taalla minua ei kuvasta kuin peili,vieraiden silmista peilattu kuva minusta en ole mina,eika tunnu minulta.Mina luulin kaikkea helpoksi ja hyvaksi,koska olen ollut valheellisessa luulossa ja luullut olevani vahva..Nyt mina naurahdan ajatukselle sarkastisesti..Mita vahvuutta tama kotiikava sitten on...
Peseydyn,taas kylmalla vedella,pukeudun ja painelen ulos kavelemaan.Vastaan kavelee kymmenittain,ei ketaan, ihmisia.Harvat kasvot vaikuttavat kaukaisesti joskus nahdyilta,muutamat kauppiaat nyokkaavat kohteliaasti ja uteliaasti,monta kuukautta olen kulkenut aina samaa reittia,ehka he miettivat miksi niin,tai miksi yleensa olen taalla.Sita mina mietin itsekin.Taalla on kaunista,rakastan tata paikkaa.Mietin joskus,miksen voinut syntya taalla ja tuntea taman minun kodikseni,minun maakseni,jossa nakyisi jollakin tavalla minun oma historiani ja olisi muistot kaukaa tahan paivaan asti,taalta,joka nyt on asuinpaikka ja maa,ei koti,eika kotimaa.
Rakkauden vuoksi,ison tai pienen,kuitenkin rakkauden,lahdin ja jatin kaiken turvallisen taakseni.Oman elamani,omat kuvioni,tapani,tottumukseni,historiani ja saavutukseni elamassa,kaiken.Tullakseni tanne olemaan,en kukaan ja tekemaan,en mitaan,paitsi olemaan jonkun rakastettu tai rakastamaan jotakuta.Riittaako se ???
Paivat lipuvat samanlaisina viikosta toiseen,olen en kukaan,jonkun rakastettu,jonkun muun maassa ja hiljaa omissa mietteissani muristen tyydyn siihen..En voisi lahtea poiskaan,rakkaani on taalla...Mutta hinta on minulle tasta rakkaudesta kallis.Se maksoi minulle koko muun elaman.Nyt vain meidan elama,hanen ystavansa,hanen kielensa,hanen kaupunkinsa,hanen kulttuurinsa ja uskontonsa ja saantonsa minulle.Ja silti mina haluan jaada...Kotiikavasta puhuminen on aiheena kuin rutto...Siita ei keskustella...Siita ei keskustella,koska se ei ole hanessa,hanhan on kotona.Se on minussa,ja jos olen reipas ja hyva,en anna sen hallita elamaani.Tamahan on kotini,sita minulle on toitotettu.Olet kotona rakas....
Ikavani kotiin ,taalla kaukana,on omani,minun,sita ainakaan ei voi kukaan minulta vieda.Sita leimaavat minun muistoni,minun unettomat yoni,minun pelkoni ja minun kyyneleeni.
Ehka viela joskus voin sanoa,etta olen taalla kotona,siihen asti olen vain kaukana

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä