Oletko kenties joutunut toteamaan omalla kohdallasi pappiemme suhtautumisessa itseesi huomaamattomuutta, ohikulkemista, kylmäkiskoisuutta, välinpiämättömyyttä. Viitan helmat vain hulmahtivat, kun hän ohitsesi käveli.
Saitko halutessasi keskusteluaikaa? Jos sait, oliko hän kiireellinen, ulkopuolinen, kiinnostumaton, ymmärtämätön, mitä se minulle kuuluu tyylinen?
Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, uskontokuntaa vaihtavan haluinen ?
Saitko halutessasi keskusteluaikaa? Jos sait, oliko hän kiireellinen, ulkopuolinen, kiinnostumaton, ymmärtämätön, mitä se minulle kuuluu tyylinen?
Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, uskontokuntaa vaihtavan haluinen ?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Oletko kenties joutunut toteamaan omalla kohdallasi myyjien suhtautumisessa itseesi huomaamattomuutta, ohikulkemista, kylmäkiskoisuutta, välinpitämättömyyttä. Viitan helmat vain hulmahtivat, kun hän ohitsesi käveli.
Saitko halutessasi apu ostoksia miettiessäsi? Jos sait, oliko hän kiireellinen, ulkopuolinen, kiinnostumaton, ymmärtämätön, mitä se minulle kuuluu tyylinen?
Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, tavarataloa vaihtavan haluinen ?
ja mene nukkumaan.
Oletko kenties joutunut toteamaan omalla kohdallasi yöhoitajien suhtautumisessa itseesi huomaamattomuutta, ohikulkemista, kylmäkiskoisuutta, välinpitämättömyyttä. Hameen helmat vain hulmahtivat, kun hän ohitsesi käveli.
Saitko halutessasi apu murheitasi miettiessäsi? Jos sait, oliko hän kiireellinen, ulkopuolinen, kiinnostumaton, ymmärtämätön, mitä se minulle kuuluu tyylinen?
Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, sairaalaa vaihtavan haluinen ?
menin ensimmäistä kertaa uuden seurakuntani kirkkoon (muutimme) ja kirkkoherra mitätöi koko elämäntyöni vähättelemäällä sitä. Ensin hän moitti minua ehtoollisen jälkeen siitä, että olin ehtoollisella ei- ortodoksina, MUKA ja sitten kun kävin sanomassa, että OLEN ortodoksi, hän mollasi minua ja työtäni.
Jäi kamala olo. En koskaan enää mennyt sinne. Kävin naapuriseurakunnan kirkossa.
Surullista.
voiko kertomasi olla totta. Eihän tallaista ole voinut tapahtua, jospa vain kuvittelet kaiken?
tarinani on totisinta totta. Kyseinen pappi on hiukan eksentrinen, ja kai häntäkin pitäisi ymmärtää, mutta minä en jaksanut. Oli parempi mennä muualle.
mutta tämähän vain todistaa sen, että papitkin ovat vain ihmisiä (tiedoksi niille seurakuntalaisille, jotka uskovat heidän olevan vähän enemmän). Olen surullinen puolestasi, toivottavasti uskosi ortodoksisuuteen ei siitä murentunut, vaan jatkat edelleen kilvoitustasi elämässäsi kirkkomme huomassa henkilökohtaisen rukouksen ja uuden "seurakuntasi" palvelusten avulla. Rukousta älä jätä. Turvaa epätoivossasi vaikka viimeisillä voimillasi Kristukseen, silloin olet voittava epätoivosi, pettymyksesi, kohtuuttomaksi kokemasi kohtalon, mikään ei sinua voi enää järkyttää, kun olet saanut Kristukselta luottamuslauseen.
Oletko kenties joutunut toteamaan omalla kohdallasi muiden keskustelijoiden suhtautumisessa itseesi huomaamattomuutta, ohikulkemista, kylmäkiskoisuutta, välinpitämättömyyttä. Sivut vain hulmahtivat, kun hän ohittaa viestisi.
Saitko halutessasi muiden huomiota miettiessäsi? Jos sait, olivatko he kiireisiä, ulkopuolisia, kiinnostumattomia, ymmärtämättömiä, mitä se minulle kuuluu tyylisiä? Pitikö sinun itse vastata omaan valitukseesi, oletko ainoa ymmärtäjäsi, eikö muut tule syyttämään avuksesi, kuoliko keskustelu kiinnostuksen puutteeseen?
Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, keskustelualueen vaihtavan haluinen ?
" Oletko kenties joutunut toteamaan omalla kohdallasi muiden keskustelijoiden suhtautumisessa itseesi huomaamattomuutta, ohikulkemista, kylmäkiskoisuutta, välinpitämättömyyttä. Sivut vain hulmahtivat, kun hän ohittaa viestisi."
En pelkästään edellä mainitsemiasi kuvauksia, vaan lisäksi ylenkatsetta, aliarvostusta, ylemmyydentunnetta, viisaaksi heittäytymistä, itsestään suuria luulevaisuuksia, täydellisyyksiä.
"Saitko halutessasi muiden huomiota miettiessäsi?"
Sitä en tiedä sainko, keskusteluun osallistujia tälläkin palstalla on kymmenkunta, lukijoita sen sijaan niillä aloituksilla, joita olen alkuun saattanut on poikkeuksetta yli tuhat. Se kertonee sinullekin jotakin.
"Olitko kaiken kokemasi jälkeen, pettynyt, surullinen, vihainen, katkera, keskustelualueen vaihtavan haluinen ?"
Jos ja kun jatkan Kristuksen seuraamista vaikka epäkohdat esilletuovana, en tule kokemaan edellä kuvattuja, negatiivisiä luonnepiirteitä, olen ne jo elänyt.
Usko kirkkoon ei murentunut. Olin hetken loukattu ja kipuilin sitä paljon, mutta olen sopeutunut siihen, että niin kävi. Ehkä opinkin siitä juuri tuon, ettetn enää odota papeilta ylimaallista viisautta joka hetki.
"Ehkä opinkin siitä juuri tuon, ettetn enää odota papeilta ylimaallista viisautta joka hetki."
Juuri siitä alkaakin oma hengellinen kasvu, kun vastuun joutuu kantamaan itse.
Tarkoitin tietenkin yli 2000 lukijaa.
Sama tautuhan tuo pappejamme taitaa vaivata kuin meitä muitakin...kiireeksi kutsuttu.
Kaikilla meillä on tarve tulla joskus kuulluksi ja nähdyksi, välillä isommissa ja välillä pienemmissä asioissa. Toimiva, läheinen ja välitön suhde oman rippi-isän kanssa on itselleni ehdottoman tärkeä asia. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen kanssaan keskustelisin jatkuvasti tai olisin mitenkään läheisriippuvainen, vaan yksinkertaisesti sitä, että rippi-isä tuntee minut ja minä hänet. Näin saan tarvittaessa aikaa keskusteluun ja hänenkin on helpompi olla kiireetön, läsnäoleva, kiinnostunut ja ymmärtävä.
Suosittelen lämpimästi!
Sisältääkö lämmin suosituksesi jonkinlaisen vihjeen tai ohjeen siitä, miten tämän haavekuvan saisi toteutumaan?
Onnea, jos kohdallasi asiat ovat näin hyvin!
Enpä tuohon osaa vihjettä tai ohjetta antaa. Minulle oli rippi-isän etsimisessä tärkeää, että hän on samassa seurakunnassa ja kirkossa, jossa itse käyn paljon palveluksissa. Yritin myös löytää ihmisen, jossa on riittävästi "särmää" - en taida hengellisenä lapsena olla kovin helppo! Olen siis tilanteessa, jossa en pääse rippi-isäni "silmän alta" pois ja saan häneltä tarpeeksi suorasukaista ja reipassanaista hengellistä potkua. Ei tämä hengellinen ohjaus aina niin miellyttävältä tunnu, sielua kirvelee välillä aika tavalla! Olen kuitenkin iloinen, että hänen hengellinen ohjauksensa ei mene hymistelyksi, koska silloin taitaisivat ohjeet mennä ihan harakoille.
Olen iloinen puolestasi - ja yritän olla kadehtimatta...
Ei auta, oma vika kun tunki muutenkin ylityöllistetyn isän rippilapseksi.Taisin olla vähän naiivi odotuksissani, ehkäpä tämä on vain koulu joka on käytävä; tietäisipä vaan mihin tämä koulu on opettamassa. Mukava kuitenkin kuulla, ettei mielikuvani mahdollisuutena yleensä ollut ihan tuulesta temmattu ;)