Tähän viestiin toivon vain ateistien / uskonnottomien vastauksia.
Millaista hyväntekeväisyyttä harjoitat? Harjoitatko sitä säännöllisesti vai sattumanvaraisesti - vai sekä että? Perusteletko toimintaasi jotenkin? Kieltäydytkö hyväntekeväisyydestä jollain katsomusperusteella, esim. jonkin ht-järjestön uskonnollisuudella? Muuta sanottavaa aiheesta?
Tässä oma vastaukseni: Käyn luovuttamassa verta paikallisessa Veripalvelun toimistossa; Pyrin säännölliseen luovuttamiseen, mutta joskus voi mennä vuosikin luovutusten välillä. Minusta on kiva ajatella, että luovuttamani veri menee hyvin todennäköisesti jollekin oikeasti apua tarvitsevalle. Raha ei mene yhtä varmasti sinne, mihin sen tarkoitan, enkä pienituloisena pystyisi paljon antamaankaan. Lisäksi on miellyttävää ajatella, että jos itse joutuisin joskus verentarvitsijaksi, voisin ottaa sitä hyvällä omallatunnolla vastaan.
Veteraaneille olen joskus antanut vähän rahaa, en enää vuosiin. Kirkkojen järjestämiin apukeräyksiin en anna periaatteesta yhtään mitään - myykööt kirkot vain metsä- tai muuta omaisuuttaan, ei minun kolikoistani olisi kuin naurun aiheeksi. SPR:n tsunamikeräykseen tiputin kyllä kolikkoa muutamankin kerran.
Muuta en kevyellä muistelulla saa mieleen. Mutta luepa sinä, hyvä kaltaiseni ateistiveli tai -sisar, siis toinen kappale uudestaan ja anna näppäimistön laulaa!
Millaista hyväntekeväisyyttä harjoitat? Harjoitatko sitä säännöllisesti vai sattumanvaraisesti - vai sekä että? Perusteletko toimintaasi jotenkin? Kieltäydytkö hyväntekeväisyydestä jollain katsomusperusteella, esim. jonkin ht-järjestön uskonnollisuudella? Muuta sanottavaa aiheesta?
Tässä oma vastaukseni: Käyn luovuttamassa verta paikallisessa Veripalvelun toimistossa; Pyrin säännölliseen luovuttamiseen, mutta joskus voi mennä vuosikin luovutusten välillä. Minusta on kiva ajatella, että luovuttamani veri menee hyvin todennäköisesti jollekin oikeasti apua tarvitsevalle. Raha ei mene yhtä varmasti sinne, mihin sen tarkoitan, enkä pienituloisena pystyisi paljon antamaankaan. Lisäksi on miellyttävää ajatella, että jos itse joutuisin joskus verentarvitsijaksi, voisin ottaa sitä hyvällä omallatunnolla vastaan.
Veteraaneille olen joskus antanut vähän rahaa, en enää vuosiin. Kirkkojen järjestämiin apukeräyksiin en anna periaatteesta yhtään mitään - myykööt kirkot vain metsä- tai muuta omaisuuttaan, ei minun kolikoistani olisi kuin naurun aiheeksi. SPR:n tsunamikeräykseen tiputin kyllä kolikkoa muutamankin kerran.
Muuta en kevyellä muistelulla saa mieleen. Mutta luepa sinä, hyvä kaltaiseni ateistiveli tai -sisar, siis toinen kappale uudestaan ja anna näppäimistön laulaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Samoilla linjoilla ollaan.Verta luovutan säännöllisesti(2-4krt v.).Pakistaniin olen antanut n.50 egee ja tsunamiin hiukan vähemmän.
Katumuusikoille annan soittotaitojen mukaan.
Kirkko ja sen edustamat hyväntekeväisyysjärjestöt ei saa nyt eikä koskaan minun kolikkojani.
Niin ja paikalliseen työttömien joulukeräykseen olen aina osallistunut.
Vaatekeräyksiin tulee laitettua vanhat vaatteet, keräyslippaisiin mitä jää yli kauppaereissuilta. Ne rahat jotka olisi mennyt kirkollisveroon, laitan johonkin mielestäni tärkeeseen kohteeseen. Paljon enemmänkin voisi kyllä tehdä. Verta luovutan heti kun pääsen piikkikammosta eroon :)
"Kieltäydytkö hyväntekeväisyydestä jollain katsomusperusteella, esim. jonkin ht-järjestön uskonnollisuudella?"
En näe syytä antaa kirkolle rahaa, koska en kuulu siihen. Kirkko on hyvä laitos joillekin, mutta eiköhän se laitos pidä huolta omistaan.
"Muuta sanottavaa aiheesta?"
Raha on aina tärkeämpää niille, joilla on siitä puutetta.
Keräyksiin mutta myös planin kautta kummilapsitoiminnan kautta.
Btw. Planin kautta raha menee suoremmin perille kuin kirkon kautta. Kun sitä kirkon infraa on pidettävä yllä niin eihän niille todella tarvitsiville oikein voi edes laittaa mitään.
koska en ole vielä tähän ikään oivaltanut, miksi ihmisten tarpeiden pitäisi olla jotenkin itsestäänselvästi etusijalla muiden elollisten tarpeisiin nähden.
Verenluovutukseen eivät vertani kelpuuta, olen kyllä käynyt tarjoamassa.
Uskonnollisille järjestöille en anna mitään. En luota siihen, että rahat todella menevät tarvitseville eivätkä esim. järjestön omaan promootiotyöhön.
Vaatteitahan on tullut annettua pois. Silloin muinoin, kun oli mistä antaa.
Annan sen mukaan mitä pystyn ja koen että on ylimääräistä. 10€ esim kuussa on hyvin pieni raha, 120€ vuodessa on edelleen hyvin pieni raha ja siitä on jo oikeastikkin apua.
Se on eri asia mihin rahastoon, SPR keräys on mielestäni aika varma joten sinne laittaisin.
Tsunami uhreille viimeksi tosin tarjosin "pienen raha-avustuksen", mihin sitä ite ylimäärästä rahaa edes oikeastaan tarvii.. Pienet on minunkin tulot, mutta mielellään autan niitä jotka eivät edes nauti siitäkään vähästä.
ajatella että jättää yhden viikonlopun baarikierroksen väliin, voi joku toinen niillä rahoilla saada vaatteita tai ruokaa. Ja parempi olotila siitä jää itelleenkin kuin että hirveessä krapulassa tohtii että menipähän taas rahaa..
Moi !
Pelastusarmeijalle joulupataan menee satanen joka vuosi. HESY;lle toinen mokoma.
Lisäksi joskus johonkin satunnaiseen.
--
rahaa, vaatteita, osaamista, firman kamojen kierrätystä, omaa aikaa.
Enpä silti tuostakaan hihhuloidu.
En mielellään suuntaa apua sille porukalle, mistä eräs Vanhanenkin huomautteli. Apu niille, joilla on oikeasti edellytyksiä asialliseen elämään.
Ilmeisesti asia on vakio. Yksi viidestä näkee nälkää jotta neljällä menisi hyvin. Vrt. yksi viidestä on uskistunut, huonogeeninen vahinkotapaus jotta neljällä menee hyvin.
Koko elämäni näyttää olevan yhtä helvetin "hyväntekeväisyyttä". 4 vuotta näköjään tein pronssinruskeana atleettina enemmän kuin kokopäiväduunia päähänpotkittujen terveyden edistämiseksi ilman mitään liksaa hyvin kaukana Suomesta.
Enpä nyt rupea tässä enkä muuallakaan sepostamaan näitä loistoaikoja jotka jatkuvat edelleen. Mitä tekopyhät vetelät krisselit sellaisesta ymmärtäisivät.
En käytä termiä "hyväntekeväisyys", ikään kuin se olisi jotain helvetin hienoa. Sitäpaitsi sanassa on vahva krisselisävy (sillä pääsee taivaaseen) ja siinä on myös vahva yksilöllinen vivahde jota minä karsastan. Kunnon duuni on raa'an kollektiivista, ja yksilöt siinä hioutuvat mukaan ilman että hienohelmoja siinä omien oikkujensa vuoksi paijaillaan.
Verta en valitettavasti voi luovuttaa. :(
En anna suoranaista rahaa kenellekään mielelläni, sillä raha korruptoi niin helposti. Todennäköisemmin haittaan kehitysmaiden kasvua jos annan rahaa sinne, sillä tällä toiminnalla pidän siellä kuikkelehtivat diktaattorit vallassa.
Annan apua mieluiten yksilö tasolla. Tuen, neuvon ja hymyilen tarvittaessa(tosin myös pilkaan solvaan ja suututan kun joku sitä tarvitsee). Se saa luvan riittää, kunnes keksin tavan vaikuttaa paremmin. Nämä keinot nyt vain ovat vähissä. Jos annan rahaa jollekin juopolle joka sitä tarvitsee, ei hän sitä luultavasti edes osaa käyttää niinkuin pitäisi. Surullista mutta totta. Hyväntekeväisyys on vaikeaa.
Rahaa SPR:lle, sekä lahjoitin lehtitilauksen kaupunginkirjastolle. Kun käytän itse kirjastoa paljon, mielestäni on reilua antaa vähän takaisin.
Minulla on tapana lahjoittaa 10 € kuussa jollekin valitsemalleni hyväntekeväisyysjärjestölle. Haluan pitää vaihtoehdot avoinna, koska jos tulee keräys jonkin suuronnettomuuden tai -katastrofin uhreille, niin minun ei tarvitse perua mitään kuukausittaista maksua.
Uskonnollisille hyväntekeväisyysjärjestöille en anna rahaa, koska en luota heidän pyytteettömyyteensä hyväntekeväisyys asioissa. Minä en halua rahallisesti tukea minkään uskontokunnan käännytystoimia "hyväntekeväisyytenä".
En luovuta verta, koska SPR ei huoli minun vertani. Nähtävämmin jos on kerran elämässään ollut samaa sukupuolta olevan kanssa 'silleen', niin veri on täysin saastunutta. Haluaisin tosin lahjoittaa verta. Etenkin kun veriryhmä on A.
on ilmeisesti HIV.
Tarttuuko taudit jotenkin helpommin poikienkesken vai mikä tossa on ideana? Ja eikös ne tee kuitenkin niille kaikki testit, vai?! Kertokaas joku fiksumpi, en nimittäin näköjään sais itekään enää sit luovuttaa :D No, luovutan kuitenkin.
Koska tosiasiahan on, että HIV tarttuu myös heterosuhteissa, jos ei huolehdi suojautumisesta. Kuinkahan moni sellainen tieto menee SPR:lle....? Ei varmaan yksikään ja taitaa kuitenkin olla melkein isompi todennäköisyys, että joku luovuttaa "saastunutta" verta, kun on saanut tartunnan ollessaan "silleen" eri sukupuolta olevan kanssa.
Olen pahoillani.
Olen käynyt testeissä ja olen HIV-negatiivinen.