Sanana ja runollisena kioski-tai kauno-ja triviaalikirjallisuudenkin tosin tuntemana ja suosimana käsitteenä rakkaus, ja rakastuminen erotuksena parittelusta ja rakastelusta, on kärsinyt aikamoisen inflaation ja arvonlasakun, mikäli sillä on tarkoitus argumentoida puhtaasti biologiselta kannalta eliöiden libidoon, seksuaaliseen halukkuuteen, kytkeytyvän vaistonvaraisen tarpeen tyydyttämistä, joka ihmisellä on suvunjatkamiseen. Eläimethän tunnetusti toimivat tätäkin vaistonvaraisemmin.
Taikka argumentoida siten lisääntymis/suvunjatkamisviettiin elimellisesti kytkeytyviien yhdisteiden, aivolisäkkeen gonadotroppisten(?) hormonien tuotannolla säätelemää varsinaisten sukupuolihormonien kehitystä ihmisen sukurauhasissa ja siihen verrattavissa olevaa yhtä mekaanista biologista prosessia eläimellä.
Tällaisen aihetta käsittelevän tietoteoksen uskottavana nimenä saattaisi menestyksekkäämmin olla rakkauden psykologia ihmisellä tai sitten jollakulla on sangen rajiottunut käsitys sanan sisällöllisestä merkityksestä
. Tulee väistämättä epäilys ja arvelu siitä, voiko kirjan otsikko olla harhaanjohtavampi kun näet paritteleminen ja rakastaminen eivät ole toistensa synonyymejä. Ellei sitten kyse ole luonnontieteen tai rakkausrunouden parodioimisesta, kun mistään vakavasti otettavasta tireteellisestä argumentoinnista ei pelkän otsikon nojalla voi olla kysymys. Siis mikäli näinkin epätieteellisillä, hämärillä ja triviaaleilla lausumilla pyritään argumentoimaan jopa yleispätevää, koknaisvaltaista luonnontieteellistä teoriaa, Darwinin evoluutio-oppia. Luokittelisin sellaisen yrityksen kaikessa hiljaisuudessa triviaalikirjallisuuden alaa rikastavaksi, tosin myönnettäköön 2 ensimmäisen sanan muokanneen käsitystäni kokonaisuuden kustannuksella.
Perheen perustaminen ihmislajilla on pikemminkin arvo tai arvostuskysymys, kuin suoraa seurausta rakkauden ideologialle alisteisista ja alistetuista bilogisista hormonaalisista mekanismeista, jotka yleensä muilla eliölajeilla kuin vapaan tai ainakin suuremman tahtomisen, ja tahdon ja korkeamman älykkyyden omaavilla ihmisillä, fokusoituvat ns. kiima-periodeihin-ja paritteluajanjaksoihin luonnossa, joita kenties säätelee vuodenaikojen vaihtelu kuin ihmiselle ominainen korostunut libido jo pelkästään psykologisen ärsykkeen muodossa ja kiihottamana.
Eläin elää lisäksi ilman harkintaa, Tajuisuutta sillä on, eli se tiedoitsee olemassaolonsa, oman hyvän-ja pahanolon tunteensa, niitä aiheuttavat syyt, mutta sen tieto rajoittuu aina subjektiiviseen eikä milloinkaan tule objektiiviseksi. Eikä myöskään tällöin voi muodostua sille aiheeksi, esityksen, tai probleemiksi, mietiskelyn objektina. Sen tajunta pysyy immanenttina.
Käsitteenä rakkaus tuskin myöskään on muutamaa kymmentä tuhatta vuotta vanhempi, joten sillä ei voida sanana katsoa olevan yleispätevää koko luomakunnan kehityksen näkökulmasta käsittävää lisääntymisbiologiaa kattavaa merkitystä myös vähemmän älykkäiden eliöiden lajinsäilytysviettiä koskien.
Semminkin kun seksuaaliriittien harjoittamista harvemmin edeltää varsinainen rakkauden kokemukseksi ja psykofyysiseksi kokonaisvaltaiseksi sielun ja psyyken tilaksi miellettävä rakastumisen ja sitä kuvaava pitkällinen kahden yksilön välinen kiintymyksen tunne, joka kohdistuu tässä mielessä etenkin vastakkaiseen sukupuoleen homojen ja lesbojen tai lesboheteroiden seksielämän ja sukupuolivietin sanelemien libidon alaisten tarpeiden tyydyttämisetä puhumattakaan.
Taikka argumentoida siten lisääntymis/suvunjatkamisviettiin elimellisesti kytkeytyviien yhdisteiden, aivolisäkkeen gonadotroppisten(?) hormonien tuotannolla säätelemää varsinaisten sukupuolihormonien kehitystä ihmisen sukurauhasissa ja siihen verrattavissa olevaa yhtä mekaanista biologista prosessia eläimellä.
Tällaisen aihetta käsittelevän tietoteoksen uskottavana nimenä saattaisi menestyksekkäämmin olla rakkauden psykologia ihmisellä tai sitten jollakulla on sangen rajiottunut käsitys sanan sisällöllisestä merkityksestä
. Tulee väistämättä epäilys ja arvelu siitä, voiko kirjan otsikko olla harhaanjohtavampi kun näet paritteleminen ja rakastaminen eivät ole toistensa synonyymejä. Ellei sitten kyse ole luonnontieteen tai rakkausrunouden parodioimisesta, kun mistään vakavasti otettavasta tireteellisestä argumentoinnista ei pelkän otsikon nojalla voi olla kysymys. Siis mikäli näinkin epätieteellisillä, hämärillä ja triviaaleilla lausumilla pyritään argumentoimaan jopa yleispätevää, koknaisvaltaista luonnontieteellistä teoriaa, Darwinin evoluutio-oppia. Luokittelisin sellaisen yrityksen kaikessa hiljaisuudessa triviaalikirjallisuuden alaa rikastavaksi, tosin myönnettäköön 2 ensimmäisen sanan muokanneen käsitystäni kokonaisuuden kustannuksella.
Perheen perustaminen ihmislajilla on pikemminkin arvo tai arvostuskysymys, kuin suoraa seurausta rakkauden ideologialle alisteisista ja alistetuista bilogisista hormonaalisista mekanismeista, jotka yleensä muilla eliölajeilla kuin vapaan tai ainakin suuremman tahtomisen, ja tahdon ja korkeamman älykkyyden omaavilla ihmisillä, fokusoituvat ns. kiima-periodeihin-ja paritteluajanjaksoihin luonnossa, joita kenties säätelee vuodenaikojen vaihtelu kuin ihmiselle ominainen korostunut libido jo pelkästään psykologisen ärsykkeen muodossa ja kiihottamana.
Eläin elää lisäksi ilman harkintaa, Tajuisuutta sillä on, eli se tiedoitsee olemassaolonsa, oman hyvän-ja pahanolon tunteensa, niitä aiheuttavat syyt, mutta sen tieto rajoittuu aina subjektiiviseen eikä milloinkaan tule objektiiviseksi. Eikä myöskään tällöin voi muodostua sille aiheeksi, esityksen, tai probleemiksi, mietiskelyn objektina. Sen tajunta pysyy immanenttina.
Käsitteenä rakkaus tuskin myöskään on muutamaa kymmentä tuhatta vuotta vanhempi, joten sillä ei voida sanana katsoa olevan yleispätevää koko luomakunnan kehityksen näkökulmasta käsittävää lisääntymisbiologiaa kattavaa merkitystä myös vähemmän älykkäiden eliöiden lajinsäilytysviettiä koskien.
Semminkin kun seksuaaliriittien harjoittamista harvemmin edeltää varsinainen rakkauden kokemukseksi ja psykofyysiseksi kokonaisvaltaiseksi sielun ja psyyken tilaksi miellettävä rakastumisen ja sitä kuvaava pitkällinen kahden yksilön välinen kiintymyksen tunne, joka kohdistuu tässä mielessä etenkin vastakkaiseen sukupuoleen homojen ja lesbojen tai lesboheteroiden seksielämän ja sukupuolivietin sanelemien libidon alaisten tarpeiden tyydyttämisetä puhumattakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Katso otsikko!
Yks' maailmaa rakastaa..
toinen riepumattoa kirjavaa..
Aaro Hellaakoski
Yleensä vieläpä ihmisen ns. yliminä/ego on omiaan estämään ihmistä toimimassta ja käyttäytymästä eläimiin verattavalla suorasukaisuudella parittelu-ja kosintamenoissa, vaikka muutama tuopillinen saattaakin tehokkaasti hälventää, lieventää ja laukaista kummasti estoja. Eläimet kun eivät tunnetusti ole persoja iloliemelle eli alkoholille, höhöhöö.
FT:ltä on unohtunut proosallisen inspiraationsa aikana viitteet väitteittesi tueksi. Kuulisin mielenkiinnolla tarinasi lähteet.